Mielenrauhaa

Jep, ainaki joulunajan kohokohta jouluaatto on aika taputeltu jo, joten vois jotai raapustaa tässä ajankuluks. Täällä Kajaanissa ei tosiaa hirveesti oo nyt tekemistä ku kaveritki huitelee muilla mailla, ni ei oikee oo seuraa.

Tänä vuonna meillä oli ainaki miulle hyvin mieluinen karvanen vieras täällä, ku siskopuoli oli ottanu kissaherra Pasin tänne mukaan. Olin iha innoissani jo heti ku kuulin et meillä on kissa talossa, koska rakastan noita hassuja elukoita iha sikana. Oon ihekki entine kissanomistaja, mut todellaki entine.. Pienempi ku olin ni meillä oli Rolle, mut siitä on jo pieni ikuisuus aikaa. Joka tapauksessa oon aina ollu kissaihmine ja tuun aina olemaa. Pasin takia kissakuume nosti taas päätää, koska se oli vaa nii vallottava otus. Erityisesti kaikki hellyydenosotukset ja kerjäykset oli iha parhaimpia. Miunki jalkoja ja käsiä Pasi kävi aina välillä puskemassa. Lisäks se myös välillä näykki sillee hellästi hampailla, mut ei se sattunu. :D Tosin kyl se sit sattu jos se oli sillä tuulella, mut Pasissa oli se hyvä et kyl siitä näki millä tuulella se on. Tosi temperamenttine ja ilmeikäs kissa, kyl siitä heti huomas oliks se tyytyväine vai ärsyyntyny tai levoton. Aamusin sillä oli aina kauhee naukumine ku oli nälkä ja sainki leikkiä kivaa tätiä sille ja syöttää pari kertaa. Sen jälkee tuli kauhee virtapiikki millo se säntäili puolelta toiselle ja muutaman kerra se juoksi miun jalkojen välistä nii et meinasin kompastuu. :D Iha hassu kisu.

Hyvä ku yritin näitä kahta ylempää kuvaa ottaa ni Pasi ei ollu moksiskaa vaik mie taivuttelin kättä teis miten päi sen päällä. :D Päinvastoi se näyttää poseeraavan oikee tyytyväisenä. Näyttää iha Karviselta!

Pasi oli myös aikamoine sylikissa aina välillä eikä se välittäny vaik sitä ois kuinka nostellu. Niinpä mie sit koppasin sen sylii ja tuossaha tuo tyytyväisenä kellii. :D 

Tuo muistuttaa miusta iha sellasta kuvaa missä normaalisti äidit tai isät pitäs omaa vauvaansa sylissä mut nii.. Miulla on kissa. :D Paljo kivempi se on ku joku rääkyvä vauva. x)

Jouluaatto oli aika lailla semmosta rauhallista ja ehkä jopa tylsääki aikaa. Meillä ei oo mitää perinteitä enää et missää sukulaisilla käytäs koska ylläripylläri, Kajaanissa ei asu ketää. Neljän hengen ( + Pasin) voimilla siis mentii. Kävin perinteisellä jouluaattolenkillä ja kuuntelin joululauluja. :D Muutenhan noita ei meillä saa kuunnella.. Joulukuusta ei tänä vuonna kissaherran takia ollu, mut täytyy todeta et oli Pasista enemmä iloo ku joulukuusesta. :D

Joulupukki ja noitarumpu on totta kai aattona aina pakko kahtoo. :D Muistan ku pienenä pelkäsin sen noitarummun ääntä.

Lahjojen määrä on vuosien aikana huomattavasti vähentyny, mikä on oikeestaa iha hyväki asia. Eihä sitä lapsena toivonu ku leluja lahjaks ja nykyää jos sais vaa leluja ni tuntus et turhaa rihkamaa vaa. :D Sitäpaitsi tää oli nyt eka joulu ku en asu kotikotona enää, joten jos noita ois yhtää enempää ollu ni oispa kiva ollu ahtaa niitä kasseihin. Nyt ne mahtuu kivasti yhteen ja rinkkaanki mahtuu osa, joten toivon ainaki selviäväni suht helpolla. :D Ja muutenki lahjojen määrää tärkeempi on se laatu. Tykkäsin kovasti miun lahjoista. :) Mut oon nii salaperänen et paljastan sisällön vasta myöhemmässä numerossa. ;) Ei ku siis postauksessa.

Pasi oli iha ihmeissää et mitä ne ihmiset hössöttää ku hihkuen availtii siskopuolen kanssa lahjoja. :D Laitoin Pasille lahjanarun kaulaan ja kyl se hetkeks siitä ainaki villiinty. Sit se tuli miun pakettien keskelle hetkeks. Ei siitä kyl mitää apua ollu. Oisin melkee toivonu et se ois auttanu minnuu vähä tossa aukomisessa. 

Semmostapa tällä erää. Tapaninpäivää on vielä jälellä ja suurin osa porukasta (ainaki nuorista) on vissii viihteellä mut mie nökötän kotikotona sitte. Ehkä kahtelen jotai leffaa vielä, saa nähä miten tän ajan sais kulumaa. Tää päivä on ollu iha älyttömän pitkä ku kaupatki on kiinni. Jospa huomenna ois jotai toimintaa sit.

Loppuun vielä paras joululaulu tälle vuodelle ja varmasti tulevillekin. Jarkko Aholan joululevy on ollu kovassa luukutuksessa, mut tää on iha kaikista lempparein.

Joulua

Koko joulun tulo on menny miulta aika lailla ohi, vaikka ekat lahjat ostin kerranki jo tosi ajoissa. Sillo elettiin kumminki vielä marraskuuta. :D Mut en tiiä, oon jotenki ressannu ehkä liian montaa juttua tässä nii, etten oo ees tajunnu tän ajan kulkua. Miulla ei oo ollu ees joulukalenteria. Taitaa olla ensimmäine vuosi, mut en mie varmaa ois niitä luukkuja muistanu avatakkaa. Ehkä mie ostan sit aatonaattona jostai sellasen suklaakalenterin, ja voin sit syyä sen aattona kokonaa. xD Kortit jopa kerkesin lähettää enne joulukuun 15. päivää. Mukavasti noita on tullu tännekki. Kiva että jotku vielä jaksaa pitää yllä tätä perinnettä ja lähettää ees kerran vuodessa sen kortin. On se miusta iha kiva tapa muistaa toisia.

Joulu ei meillä ehkä hirveesti täällä kotona näy. Ei meillä oikee oo mitää ensinnäkää ja toiseksee ku ei myö olla ees jouluna kumpikaa täällä, ni ei sit oo tuntunu hirveen järkevältä pistää kaikenmaailman koristeita. Ja oon iha äärimmäisen laiska virittelemää mitää jouluvaloja seinille ku niille pitäs naulat iskee seinää ja se on sekä ärsyttävää että aika ruman näköstä sit muullon ku niis ei mitää roiku.

On meillä parit jouluvalot sentää. Nää ekassa kuvassa olevat on iha uuvet, sain ne Kajaanista viime vierailulla mukaa ku pyysin et voisko jotai valoja kahtoo. Sen verra lyhyt oli se johto, ettei noita ikkunaa saanu ja toisaalta ainaki minnuu ois laiskottanu alkaa niitä virittelemää. Päätettii sit päästä helpommalla ja iskettii ne maljakkoo eikä se ollu yhtää hassumpi idea. Alemmat valot roikkuu vaa ikkunassa sillee hienosti, viriteltii ne verhotankoja pitki sinne. :D

Kynttilöitä meillä poltetaa kyllä sitäki ahkerammi. Noi pilarikynttilät on tän kirjottamisen aikana jo palanu melkee kokonaa. Pienin piti jo heittää pois ku sitä ei saanu enää syttymää. Noita pitäs sit vissii ostaa lisää. Tuikkujaki menee aika nopeesee tahtii. Se on varmaa se meijän tapa tunnelmoida tätä pimeyttä ja jouluu ootellessa. :D

Noi etualalla olevat tuikkuastiat on saatu Yves Rocherilta kaupanpäällisinä ja täytyy sanoo et on kyl ihanat! Ei se tossa kuvassa tosin nii hyvin näy. Toi vasemmalla oleva on oikeesti kultanen mut kännykän kameran salama nyt pilaa aina kaiken mitä yrittää kuvata. 

Tää hintalappu jotenki nauratti meitä hetken Stockmannilla. :D

Huomenna käy nokka kohti Kajaania ja siellä meneeki sit viikon päivät. Jännityksellä ootan et oonko mie ollu tän vuoden kiltti. :D Ei isi tosin kaikkia tuhmuuksia enää voi tietää jos oon tehnykki niitä ku en oo asunu kotona siitä maaliskuusta lähtie. xD Lisäks meijän postiluukusta tippu kuluneella viikolla semmone mielenkiintone kirje Jonille ja oon iha varma et siin on jotai miun lahjaa liittyvää. :D 

Seuraavaks pitäs sit vissii alkaa pakkauspuuhii pikkuhiljaa, ettei kauhee kiire tuu huomenna. Miun uus rinkka jonka tilasin Varustelekasta pääsee vihdoin koekäyttöön. Sille on siis iha muuki tarkotus, mut siitä paljastelen ehkä lisää sit joulun jälkee. 

Et ei ku hyvät joulut ja uuvet vuodet kaikille!

Showtime, Storytime

Vihdoin sain tänki rainan kahottua sillä tavalla läpi, että kehtaa jotai raapustella. Ajan puutteen vuoks kesti jokunen hetki, sillä täähä ilmesty jo 29.11. päivä. Paketti oli kyllä uskollisesti tilattu etukäteen, mut enpä yllättäen ollu ilmestymispäivänä kotona. No, nyt asiaan.

Heti aluks täytyy todeta, että dvd aiheuttaa miussa aika ristiriitasia tunteita. Sitä oikeestaa osasin oottaakki, mut tuntuhan se oudolta kahtoo dvd:tä sillä mielellä et välillä tekis mieli itkee onnesta ja välillä taas surusta vai sanoisko enemmänki katkeruudesta. Koko hommahan kirpasee minnuu aika lailla sen takia, että Anetesta ei koskaan saatu tällästä massiivista live-dvd:tä, minkä nainen ois miun mielestä ehottomasti ansainnu. Made in Hong Kongki on aika raakile eikä ne biisitkää liian hyviä oo ku sitä levyä kuuntelee. Dark Passion Play on aina ollu miulle sellane väliinputoajalevy jota ei kovin usein jaksa ees kuunnella. Ja sillonki ku jaksaa ni lähinnä muutaman biisin takia. Surullista, mutta totta. Eikä siinäkään mukana mitää tän kaltasta tallennetta miltää keikalta tullu, joten varsinkin Imaginaerumin aikaset biisit teki vähän kipeetä. Vaikka kuinka ajatukseen on tottunu, ni tuntu että vähän vanhoja haavoja aukes.

CD:tä tosta keikasta luukuttelin joutessani aina mp3:lla ennen ku koko keikkaa kerkesin kahtoo, joten Floorin versioihin olin ihteni jo siedättäny. Pikku hiljaa sille on alkanu lämmetä. Tosin jonkun mielestä tää miun lämpenemine on varmaan tapahtunu iha tuskallisen hitaasti, ohan tosta muutoksesta jo yli vuosi. Mut kuki tyylillään ja sillee eiks ni.

Tässä kaheltuani ja kuunneltuani alan ehkä tajuumaan sen, että Floorin ääntä on jotenki paljo helpompi lähestyy sellasenki ihmisen, joka ei liian klassisesta tyylistä tykkää niinku Tarja veti. Silti ihe tykkäsin eniten niistä kohista, millon Floorkin otti sen ns. klassisen vaihteen päälle. Tosin jos koko keikka ois ollu sitä, ni ois se varmaan aika väsyttävää kuunneltavaa ollu sellaselle, joka ei siitä tyylistä tykkää. On se tavallaan iha mukava, et joku pystyy noita biisejä vetämään eri tavalla. Välillä minnuu jotenki ärsytti se "hevimpi" vaihe (en nyt keksi miksikä sitä sanos ku ei se oo karjumistakaa mut plääh tiiätte varmaa mitä meinaan) varsinki Ghost Riverissä. Toisaalta tossa on taas se ongelma ku se oli nii Aneten biisi, et kaikki kunnia sille naiselle siitä. Lisäks sen "vaihteen" änkeeminen joihinki välispiikkeihi tuntu jotenki miusta raivostuttavalta, vaik valtaosan ihmisistä se tuntuu saavan eri tavalla mukaan. No, nääki on makuasioita eikä niistä kiistellä auta.



Tää live-dvd päätettiin tehä aika nopeella aikataululla ja ainaki muistan lukeneeni (vai mainittiinko se jossai videolla) että Floorilla ois jonku verra ollu paineita ja sellasia ajatuksia, et nyt on se viimenen näytön paikka. Miulle tuli välillä sellane tunne, et se jollai tavalla näkyy tossa. Toki Floor tekee biiseistä oman näkösiään vetelemällä jossai biisien väliosissa tai jossai näitä hoilauksiaan (sori taas iha tyhmä termi mut ku en löyvä sanoja) mut välillä en oo oikee varma siitä, et onks se sitä oman näköseks tekemistä vai yliyrittämistä tai sellasta vakuuttelua omasta erinomaisuudesta. Hienoiltahan ne kuulostaa toki, mut en oikee aina oo varma et onko niillä joku syvällisempi tarkotus vai ei.

Huippuhetki miulle oli ehottomasti Bless the Child, joka sattuu olemaan miulle vaa ehkä tärkein ja paras biisi Nightwishilta ja siitä täytyy kyllä olla kiitollinen, että varmaa osittain Floorinki ansiosta tää pystyttiin ottamaan taas settilistalle. Tosin ei se settilista nii hyvä ollu, ettei jotai märisemisenki aihetta ois. Oikeesti sen iänikuisen Amaranthin vois ottaa sieltä listalta jo pois, kyllä niitä yleisönhuudatuskohtia muissaki biiseissä ois. Last of the Wilds on kanssa vähä semmone et se tuntuu ajan tuhlaamiselta, vaik on siihe varmasti syynsä miks se siellä listalla on. Troy ainaki pääsee loistamaa soitollaan tässä, mut toisaalta tuntuu et eikö sille vois tehä jotain osuuksia muihi biiseihi (niinku Nemoon) ja sit ei tarttis tälläsiä erityisiä instrumentaaleja sen takia, et pillit sais kuulua. Toisaalta se tarjoo laulajalle hengähys- ja vaatteidenvaihtotauon. Tais se tauko tosi venähtää tällä keikalla liia pitkäks. Täs vaihees täytyy tunnustaa, et mie en ymmärrä tota vaatehifistelyä et täytyy parit eri ryysyt vetää keikan aikana päälle. Saaha siinä toki tuplasti enemmä esiteltyy vaatekaapin sisältöö, mut miusta ainaki menis liia vaikeeks semmone. Mut kuki tyylillää taas kerra. Lisäks settilistassa ainaki minnuu vaivas se, et kaks tämmöstä massiivista eeposta ku Ghost Love Score ja Song of Myself oli peräkkäin. Ensimmäistä biisiä en ymmärrä muutenkaa ku tuntuu et oon ainoo joka ei kyseisestä biisistä kauheesti välitä. Mut tosiaa näiden biisien peräkkäisyys aiheuttaa miussa jonkunlaista tuskastumista, ku siinä on kaks yli 10-minuuttista biisiä ja jälkimmäine noista on vielä suht raskas. Tuntu et aika jotenki hidastuu liikaa ja miulle meinas tulla jo levoton olo.

Lisäks kuvaamisessa ärsytti se, et Troy ei miusta saanu tarpeeks ruutuaikaa. Varsinki ku se nyt on nykyään iha vakituine jäsen (JEE) ja se oli tiedossa Wackenin aikaa, ni oisin mie ainaki miehelle enemmä näkyvyyttä suonu. Ja varsinki sen, ettei nyt jumalauta ois kuvattu niitä sormia niinä kertoina ku sitä ruutuaikaa oli.

Bonukset oli kans dvd:llä aika smeeh enkä jaksanu ees kahtoo niitä. I Want My Tears Back Hartwall Areenalta oli Nuclear Blastin kautta julkastu Youtubessa ajat sitte joten se ei tarjonnu mitää uutta. Ja toisena taas se pirun Ghost Love Score josta ei pääse näköjään eroon millää. Ja kyllä, mie toivosin ettei sitä oltas bonuksiinki vielä ängetty.



DVD:stä ei muuta sanottavaa tuukkaan mieleen, iha perussettiähä se muuten oli mitä muutki livet. Tosiaan pieni katkeruus aina välillä tuli siitä ettei Aneten ajasta oo olemassa tällästä pätkää, mut se ei auta ku hyväksyä. Muutenki tää on asia joka ei märisemällä muutu, joten pakko sopeutua. Kyllä se tästä pikku hiljaa, pikku hiljaa..

No sitte oli se dokumenttipuoli, jota kaheltiin E:n (eli siis savonlinnalaiskaverin) kanssa sen viime vierailulla. Kumpikaa meistä ei ollu nähny sitä, ja molemmat hajottiin alulle aika pahasti. Siis mikä hitto se kertojan ääni oikee on?! Ja kaikki alkuräjähysten selitykset yms.? Okei, iha kieltämättä jännä ratkasu alottaa kerronta, mut mie en siitä kertojan äänestä aina tykänny. Ne kaikki ihmiskuntajutut oli tosiaa vähä hassuja, mut iha mielenkiintone idea. Lisäks alussa kerrottiin tästä kuuluisasta Kamelot sings Nightwish-keikasta, ja sitte hypättiin monta kuukautta taaksepäin. No, se hyppäys oli tehty sillee et sen tajus, joten ei se haitannu.

Liikkeelle lähettii mukavasti silleen, et aika joutusasti päästiin vuoden 2012 alkuun. Täytyy kyllä ihmetellä miten hitossa nuo keikkakohat on saatu leikattuu nii, et Anettea ei näy tai kuulu. Aika velho täytyy olla.. Mut kuitenki, tässä vaiheessa lähestyttiin järkytystä, josta en tienny mitää. Siinä dokumentillahan näytetää kuvaa Joensuun keikalta (josta tarinoin täällä) ja aattelin vaa et oi voi, mie olin tuolla. Sit E sano et eihä sitä tiiä vaikka mie näkysin ja olin sillee höpö höpö, ei sillee voi sattuu. No sit suunnillee 35 minuutin kohalla allekirjottaneelta meinas purskahtaa juomat ulos suusta ku huomasin ihteni vilahtavan ruudulla. Siihe aikaa ku myö tota kahottii ni Joni oli jo menny nukkumaa, joten kiljumisen pidättelyssä oli aikamoine työ. Seuras välitön taaksepäin kelaus ja ei ku sama kohta varmaa kymmene kertaa uuvestaa. Oli nii huippu ku E vaa huutaa et "SUSSU SIE NÄYT TOSSA" ja mie oikeesti viel aattelin et ei voi olla, nyt nähtii vääri. xD Pitiki mennä heiluttelemaa sille kameralle mikä ton kuvas. Muistan sen hetken iha selvästi vielä. Järkytyksen jälkee tuli hirvee häpeä et jumalauta tossa näkyy ku mie irvistelen. En varmaa ikinä voi enää kahtoo pokkana tota dokumenttia ku tuo kohta lähestyy oikeesti. Hauskinta täs on se et tota materiaalia on ollu varsi satojen tuntien eestä ja pitää aika vitunmoine tuuri olla et siihe sattuu pääsemää lopullisee tuotoksee. Et joo, nyt on tääki sit saavutettu. :D

Häpeä häpeä häpeä.. :D Ja en sit muute tunne tota naista joka miut siihe kaappas sillo.

Muuta en viiti siitä dokkarista mainitakkaa, jos joku sellane eksyy viel tänne joka ei oo filmiä nähny ja ei haluu joutuu spoilatuks. Miusta tosin ois vähä perusteellisemmi voinu kertoo, miten Floor oikein löyty. Kyllähä siinä Tuomas muistaakseni sanoo et vanha tuttu, mut ihe oon ainaki nii utelias et ois ollu kiva tietää mistä ne tuntee. Liekkö mahollista et se on tapahtunu joskus Tarjan aikoihi, ku seki on Floorin kans vasta vetäny dueton ja vanhoja tuttuja nekin.

Jäkisturnaus oli iha hauska ja erilaine ekstra ja oli se biisiki yksinäiselle ohjaajalle vai leikkaajalle (en jaksa tarkistaa) tosi hyvä. Varsinki Empun pelejä oli hauska kahtoo, vaik aika sääli et se hävis ne kaikki. :D

Semmostapa juttua tällä kertaa.

Battle Beast, Turisas & Ensiferum @ Club Teatria 6.12.

Blogissa on taas ollu vähä hiljasta eikä tälläkää kertaa oo muuta ku keikka-asiaa. :D Tosi ykspuoliseks menny tää homma, täytyy koittaa korjata asiaa koha aikaa ja jaksamista löytyy.

Joka tapauksessa itsenäisyyspäivä meni hevissä tunnelmissa tänä vuonna, ku Club Teatrialla oli oikee metalli-ilta. Yhistelmä Battle Beast, Turisas ja Ensiferum sai miulla sukat pyörimään jaloissa ja liputhan oli toki hankittu jo paljon etukäteen. En sitä tosin ois tarvinnu ku menin taas kerran tekemään haastattelua Imperiumille, mut ihan vaa oman mielenrauhan vuoks päätin sen lipun hommata.

Miun ilta alko paljon aikasemmin ku Jonilla ja kaukaa Savonlinnasta saapuneella kaverilla (olkoon nimeltään pelkkä E), koska miun piti mennä sinne jo soundcheckin aikaan eli n. puol kuus. Haastishan ei arvattavasti alkanu siihe aikaa, koska yleensähän noissa kestää ja oli minnuu varoteltukki et kannattaa varautuu viivästykseen. Ei siinä kumminkaa ollu sen kummempaa, iha jännä oli seurata sitä hommaa. Siinä ootellessa aina jostai syystä vähä jännittää, vaik oon mie jo tottunu siihen et ihmisiähän nuo haastateltavat on siinä missä muutki. Tällä kertaa haastattelin siis Turisaksen Mathias Nygårdia. Haastattelussa nyt ei taas kummempia tapahtunu ku tavallista höpöttelyä, joten siitä ei sen enempää. Videota ei tällä kertaa oo tulossa Mathiaksen pyynnöstä.

Haastattelun jälkeen lähin yleiselle puolelle oottamaan Jonia ja E:tä. Tällä kertaa porukkaa oli vissiin ollu ovella jo hyvän verran, ku ei kaksikkoo meinannu näkyy ollenkaa ku aloin sitä ihmisvirtaa tuijottaa. Toisaalta en ihmettele sitä väenpaljoutta, ei varsinkaa Turisas ollu esiintyny vuosikausiin täällä. Ryntäsin sit pitämää meille kaikille paikkoja ja tyytyväisinä eturivissähän sitä keikuttiin sitte tuntikaupalla.

Ekana esiinty Battle Beast ja miehä olin iha liekeissä jo tässä välissä. Sillo Sotkamon Sykkeessä mie tohon bändiin hurahin ja on tuo ainaki last.fm:n perusteella iha suht ahkeraan soinu jossain vaiheessa. En voinu olla rakastumatta taas kerran Nooran ääneen ja olihan nuo muutki ilmeisesti iha liekeissä. Hauskaa ainaki näytti olevan. Mie vähä innostuin siellä heilumaan (ainoana meistä kolmesta) ja ilmeisesti yks kiva järkkärisetäki oli sen huomannu, ku se keikan jälkee anto miulle Battle Beastin settilistan vaikken sitä ees kärkkyny mitenkää. Jäi kuitenki hyvä muisto joten en pahakseni pistä. :D Oli siellä kyllä moni muuki ilmeisesti bändistä innoissaa ainaki sen huudon ja nyrkkimeren perusteella mitä pystyin näkemään. Ja nyt ku miul kerranki on settilista olemassa ni laitanpas siitä oikeen kuvan tähä.

Ah Noora.. En voi ku rakastua sen ääneen kerta toisensa jälkee. :D

E taas rakastu Pyryyn aika pahasti. xD

Seuraavana ootettiin Turisasta. Tauko tuntu toivottoman pitkältä, mut alkohan se sieltä lopulta. Huomas, että aika moni oli tunnu tonne Turisaksen (ja Enskojen) takia, koska kyllähän se meno tais aika hulluks yltyä jossai vaiheessa. Ihekki olin enemmä ku innoissaa, ku en ollu nähny ne ku kerran Helsingissä ja siitäki on jo kaks vuotta. Tarinaa siitä täällä. Settilista ei jääny muistiin eikä sitä ikävä kyllä mistää löytyny, mut Mathiaksen sanat piti kyllä  hyvin paikkansa. Siellä kuultiin siis vanhoja klassikoita ja uusinta levyä. Kaikilta levyiltä jotain, ja miusta se on tosi hyvä juttu ettei miltää levyltä jätetä kaikkia biisejä pois.

Ollin viulusoolo oli taas jotai uskomatonta.

E ihastu tähänki ku se sai tietää miltä Mathias näyttää ilma maskia. xD

Saippuasade

Mieleenpainuvin juttu keikasta oli kuitenki Täällä Pohjantähden alla, jonka Turisas soitti itsenäisyyspäivän kunniaks. Oli iha älyttömän upee veto ja luojan kiitos sieltä löyty tää videoki. Kyllä tuo sai melkein kyyneleet silmiin. Miun kaveri E itki siinä vieressä ja se sano et Mathias kahto sitä pari kertaa. :'D Sit siellä sato vissii jotai saippuaa jossai vaiheessa et tuli pikkunen pesuki saatuu siinä kaiken hikoilun keskellä. Voi luoja tuo Mathiaksen laulu on kyl nii taivaallisen kuulosta.



Mie kyllä todella toivon et Turisas tulis useemminki Ouluun. Ei sen luulis ainakaa porukan puutteesta olevan enää kiinni koska se sali oli iha valehtelematta täynnä. Oliha siel toki Ensiferum joka on kans tainnu vetää paikan täyteen mut silti. Tosi siisti yhistelmä oli ku kaks ton skenen isoo nimee tulee yhteiselle keikalle. Voisin nii ottaa uusiks vaik heti.

Viimesenä oli sitte Ensiferum. Keikka oli laadultaan tuttu ja turvalline. En muista huhtikuuhun verrattuna tosin yhtään oliko settiä muutettu, mut sinnekki oli tasasesti ripoteltu melkein kaikilta levyiltä biisejä. Sen tosin muistan, että yllättäen Lai Lai Heitä ei siellä soitettu. Ei muistaakseni muute Ironiakaa. Mut itsenäisyyspäivän kunniaks pojat ja Emmi soitti viimesenä Bamboleon hienot sombrerot päässä. Ne tosin sai suht nopeesti kyytiä. Perusvarma setti joka tarjos paljon mahollisuuksia riehuu. :D Joku meijän vieressä tosin tais innostuu vähä liikaa.. Vitutti ku yks mies eturivissä hakkas koko aja sitä aitaa ja se koko aita tärisi. Tuntu tosi ärsyttävältä. Onneks se häipy jossai vaiheessa, en ois oikeesti kestäny. Toine päänvaiva oli jossai vaiheessa yks valasnainen (siis se oli iha oikeesti isokokonen) joka yritti tunkee aina sekä miun ja E:n että miun ja Jonin väliin. Jonin toiselle puolelle se sit änkeski ja se määki ku lammas. Mut noh, keikkahan ei oo keikka ilman näitä tapauksia.

Lisäks yks juttu mikä järkytti oli Peten parta. Siis sillä on PARTA! JA VIIKSET! Kaikki kahottii sitä iha kauhistuneina, ei ne sovi sille yhtää! Yhyy, miksei kukkaa voi sanoo Petelle et aja pois ne. xD

Oikeesti kahtokaa nyt tota! Iha järkyttävää!

Ilme. :D

Sombrerot ja Bamboleo. 

Kokonaisuudessaan ilta oli kuitenki enemmän ku hyvä ja itsenäisyyspäivän ilta meniki tosi nopeesti. Parempaa komboa en todella pysty keksimään ja kyllä Teatria tällä kertaa sai ainaki miulta ilmat pihalle. :D Näitä lisää! Tosin uutena vuotena onki tulossa sellasta, ku Teatrialla on päätösbileet joho on vapaa pääsy ja siellä on taas ihana Poisonblack. :D Ja Kalmah, tosin en orkesteria kuuntele mut se menis miulle lähinnä komediasta ku ne saa miut aina nauramaa.

Teatrialta meijän tie jatku sitte Hevimestaan, missä viivyttiin valomerkkiin asti. Olo oli seuraavana päivänä kyllä sen mukanen. :D

Tähä loppuun sit linkki viel haastatteluun:

http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=1730