tiistai 8. marraskuuta 2011

Omin pikku kätösin

Pitkästä aikaa olen saanut aikaiseksi jotain sellaista, mitä kehtaa näyttää muillekin. Vielä vaihtelun vuoksi kyseessä ei ole tällä kertaa valokuvat vaan video. Harvoin näitä näin pitkiä pätkiä pääsee tekemään ja mikään aihe ei voisi olla kiinnostavampi. Lisää en sitten kerrokaan, antaa kuvan kertoa loput. :) Tietysti näin mainostukseksi voisi sanoa: Katsokaa Talent lauantaina 12.11. klo 19 ja äänestäkää Jari Tapanainen jatkoon!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Omaa tilaa, kiitos!

Nyt on taas sellainen olo että täytyy purkautua jonnekin, kun sen saa tätä suoraankaan sanotuksi. Nämä viimeiset 1½ kuukautta ovat olleet sikäli erikoisia, että olen sosiaalistunut huomattavasti. Tästä nyt en tietenkään voi kiittää muita kuin ympärilläni olevia ihmisiä, en siis itseäni. Täällä ihmiset ovat kiinnostuneet kuulumisistani, toisin kuin Kajaanissa jossa ei varmasti minun poissaoloani ole edes huomattu. Kämppiksen johdosta sitä seuraa on koko ajan. Toisaalta olemme onnistuneet tässä asumisessa niin, että pakko ei ole jutella jos ei jaksa. Sehän käy minulle paremmin kuin hyvin, ja sinänsä olen tyytyväinen tilanteeseeni. Täällä käy myös paljon mieluisia vieraita, mikä todellakin lisää viihtyvyyttäni. Normaalisti kun on tottunut siihen ettei kukaan käy ja arki-illat saa/joutuu viettämään yksin, viikonlopuista puhumattakaan. Viikonloput menevät aina rakkaan pikkuveljeni Tompan luona, mistä olen todella onnellinen ja oikeasti viihdyn täällä. Valitettavasti tälläkin asialla on sivuvaikutuksensa. Nimittäin oman tilan huomattavasti lisääntynyt tarve, jota minun taas on vaikea selittää henkilöille, jotka eivät sitä tunnu ymmärtävän. Savonlinnassa ja täällä muualla kotiseudullani asuvien ihmisten lisäksi on muutama ihminen, joita kuulumiseni kiinnostavat. No, nyt on tullut sitten vastaan harvinainen ongelma. Se, että en jaksaisi selittää jokaiselle kiinnostuneelle näitä kuulumisia. En sitten tiedä onko tämä vain sitä oman tilan tarvetta vai muuten vaan jotain hirveää itsekkyyttä. Ei vain huvita jutella kaikille ihmisille ja varsinkin kun kyseessä on ihmisiä, joiden kanssa vietän sitten taas kotona ollessani suurimman osan ajastani. Ei millään huvittaisi nyt keskittyä(?) heihin, kun haluaisin vaan keskittyä viettämään aikani täällä olevien ihmisten kanssa. Näitä ihmisiä sentään näkee vain kerran pari vuodessa. No jaa, onko tuo mikään syy.. No ei varmaan. Jokatapauksessa vaan tuntuu että tässä ollaan tunkeutumassa minun omalle reviirille jota haluan itse hallita. Tuntuu etten jotenki pysty sitä hallitsemaan, vaikka eihän minun ole pakko viesteihin vastata. Mutta sitten alkaa se kysely että olenko vielä hengissä. Äärgh, en vain jaksa kertoa ja vastailla kuulumisiani. Pää on muutenkin ollut täynnä ajatuksia liittyen asioihin X ja jotenkin sen jälkeen ei vain jaksa keskustella pidemmin. Ei se tarkoita ettei minulla olisi asiat kunnossa, jos en viikkoon itsestäni ilmoita. Kai se pitäisi sitten olla aina laittelemassa viestiä että no elossa ollaan. Phöh, on minullakin taas ongelmat. Mutta oli pakko purkautua. Kiitän.