Näytetään tekstit, joissa on tunniste etelä-suomi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste etelä-suomi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Helsinki kutsuu

No niin, sitte tarinaa siitä mitä tapahtu seuraavana päivänä.

Myöhäiseen yöhön venyneen juhlimisen jälkeen olo oli sunnuntaina aika koomainen, mut jotenkin myö kaikki saatii kammettuu ihtemme ylös joskus kymmenen aikoihin. Pieni kiireen tuntu vaivas ainaki allekirjottaneen mieltä jo heti heräämisestä asti, koska päivän aikataulu oli seuraava: 12:42-14:45 Kajaani-Oulu-matka junalla, mikä tunnetusti ois hyvin todennäkösesti voinu olla myöhässä. Ihme, että tältä taidettiin välttyä tällä kertaa. Sitten pikanen pyörähys kotona, minne piti puottaa kaikki lahjatavarat ja heittää kaikki kassista joko pyykkiin tai kaappiin ja ei ku uudet tavarat sisään. Tähän oli aikaa n. parikymmentä minuuttia, minkä jälkeen kiireen vilkkaa taas kohti bussipysäkkiä ja Oulunsalon lentoasemaa. Meiltä on jo pelkästään keskustaan se 15-20 minuutin matka ja välissä piti vaihtaa bussia, eli matkaan oli varattava se tunti. Lento Helsinkiin lähti 18:05 ja neuroottisena ihmisenä halusin olla ajoissa. No, hyvin sitten viideks asemalle kerettiin ja kaikki lähtöselvitykset yms. meni yllättävän nopeesti, joten kerettiin jopa huokasta. Tosin koko ajan jännitti se, että mitä jos jompi kumpi meistä ei jostain syystä pääsekkään lentokoneeseen. Tuo oli siis eka kerta ku menin lentokoneeseen ilman isiä ja Joni taas ei ollu lentäny kertaakaan. No, kaikki suju kuitenkin ongelmitta ja päästiin onnellisesti koneeseen.


Pakollinen lentokoneen ikkunasta otettu kuva.

Lento meni nopeesti, koska eihän tuo matka kestäny ku tunnin. Tuo saa kyl tuntumaan siltä et onpas Helsinkiki lähellä Oulua, vaikkei maateitä pitkin todellakaan ois. :D Oli kyl ihanaa pitkästä aikaa päästä lentokoneeseen. Oon ekan kerran lentäny jo alle vuoden ikäsenä nilkkakuulana, joten en oo lentämistä pelänny ikinä. Päinvastoin rakastan sitä tunnetta ku kone kiihdyttää ja ku tuntee sen vauhdin vielä just ennen nousua, ja sitte sen nousun aikana semmone ihana tunne tuntuu mahassa ja sit ku se kone kallistuu ni wuuhuu! Kikatin niinku meijän eessä istuvat pikkulapset. :'D Sää oli myös hyvä siihe et pysty vaa tähyilemää pilviä ikkunasta.

Helsinki-Vantaan lentokentällä sit vähän jännitti ku en tienny yhtää mistä saa laukun, mut opasteita ja muita ihmisiä seuraamalla löyty se hihnaki helposti mistä ne laukut tuli. Tästä eteenpäin oltiinki sitte iha ulalla et mites pääsis keskustaan. Onneks siellä liikku niitä busseja paljon ja kännykästäki karttasovelluksella kahtelin vähän apuja. Tosin sen tarjoama apu ei sit riittäny ku koitettii päästä Stadion Hostellille mikä on lähellä Pasilaa. Se sovellus neuvo vaihtamaan bussia, mut myö ei ekasta bussista jäämisen jälkeen löydetty seuraavaa pysäkkiä ja se bussiha meni kivasti ohi siitä just ku oltii vähä hajulla.. No ei ku ootettii seuraavaa bussia sit 10 minuuttia ja päästii jo lähemmäs, mut hypättii liia aikasi pois. Sitte risteiltii ties mihi helkkariin ratikalla.. Helsingissä liikkumisen pitäs kai kuuluu johonki yleissivistykseen, koska se on äärimmäisen turhauttava paikka jos ei tiiä missä on. Sit päätettiin lopulta tehä vaa nii et mentii keskustaan, sieltä junalla Pasilaan ja Pasilasta päästiiki sit ratikalla lähelle sitä Stadion Hostellia. Tässä vaiheessa aamupalasta oli kulunu melkeen 12 tuntia koska eihä meillä ollu päivällä aikaa syyä. Jälkikätee mietin kyl et miks myö tehtii se hostellille pääsemine nii vaikeeks, ku ois vaa voinu tehä heti niinku myö tehtii. No, ens kerralla viisaammi.

Hermot kireinä heitettii sitte laukut hostellihuoneeseen ja lähettii ehtimää auki olevaa ravintolaa. Tää oli toine vaihe missä Helsinki turhautti: melkee kaikki vastaan tulevat ravintolat oli kiinni! Siis Helsingissä on ravintolat kiinni klo 22! Ja mie ku luulin et Helsinki on paikka missä ei tarvi viikonpäivästä välittää vaa sunnuntainakin on helppo löytää auki oleva ravintola.. No lopulta sitte yks kiinalainen ravintola pelasti, tosin seki meni yheltätoista kiinni mut just ja just ehittiin syömään. Ja voi luoja miten ihana se tunne voi olla ku saa ruokaa..

Sen enempiä ei oo tästä päivästä kerrottavaa, vaan jatkoa seuraa ihan piakkoin. :) Mut silti vinkkinä voisin mainita, et jos tarttee Helsingistä majotusta eikä oo muuta vaatimusta ku et on katto yöks pään päällä, ni suosittelen kyllä Stadion Hostellia. Se huone on siis tosi vaatimaton, siel ei oo ku lavuaari, kaks tuolia, pöytä ja sängyt. Mut jos tarkotus siis ei tosiaan oo ku nukkua siellä, ni on se miust iha riittävä eikä hintakaa oo nii kohtuuton ku hotellissa. Sillon ku mie varasin huoneen sieltä ni se oli 25 €/yö, kesäaikaan siel tais hinnat olla vähä korkeemmat. Ja oli siel kyl sit kuitenki mahollisuus tehä ruokaa jossai yleisessä keittiössä jos ois halunnu, myö nyt oltii vähä laiskoi eikä semmosta jaksettu. :D

Täs viel linkki ton hostellin sivuille mist löytyy lisää tietoo.


lauantai 23. heinäkuuta 2011

Phantom of the Opera

Viimeisimmästä kirjoituksesta onkin kerennyt vierähtää jo pitempi tovi. Pahoitteluni siitä, olen ollut aika laiskalla tuulella. :D Reissussakin vierähti viikko, joten voisinkin nyt kertoa siitä.

Pari viikkoa sitten otin suunnaksi Savonlinnan, tuon minulle kaikkein rakkaimman kaupungin. Viikko kotiseudulla Savonlinna-Louhi-Kerimäki-akselilla oli aivan mahtava, sääkin jaksoi minua suosia. Kameraa minulla ei valitettavasti ollut matkassa. Laadusta varmaan huomaakin, että olen napsinut reissukuvia kännykän kameralla.

Matka starttasi klo 6:20 junalla, ja olin kauhukseni nukkunut pommiin! Herätessäni minulla oli puoli tuntia aikaa ehtiä junaan, joten ihan "pieni" paniikkihan siinä iski. :D Onneksi sain raahattua kassini pyörällä, muuten ei olisi ollut mitään mahkuja ehtiä ajoissa. Pikavauhtia siis pyörän selkään ja menoksi. Ei siinä kerennyt aamupalaakaan syödä, ja olo oli junanvaihdon aikana sen mukainen.

Savonlinnaan saavuin siinä 12 maissa, sopivasti keskipäivän aurinko porotti oikein kuumasti. Eräs ystäväni oli minua siellä vastassa. Suuntasimme hetimmiten Herkku-Pekkaan, mukavaan kahvilaan, jossa pääsin vihdoinkin syömään ihan rauhassa ja kunnolla.

Pienen aterioinnin jälkeen jatkoimme sitten Savonlinnan keskustan läpi matkaa ystävän kämpälle. Matkalla piti tietenkin poiketa kuuluisalla kauppatorilla, joka oli tupaten täynnä kojuja. Olo oli muutenkin melkein kuin olisi ulkomailla ollut. Eikä ihme, sillä Savonlinnan oopperajuhlat vetävät kansainvälistä porukkaa ympäri maailmaa. Matkamuistoksi tarttui sarven muotoinen kaulakoru.

Reissussa piti tottakai ottaa ilo irti tästä Savonlinnalaisesta erikoisuudesta. Tätä kutsutaan lörtsyksi. Makuvaihtoehtoja on olemassa aika lailla laidasta laitaan, suolaista ja makeaa. Oma lempparini on aina ollut omena, joten otin tietenkin omenalörtsyn. Tuntuu ihan oudolta, ettei täällä Kajaanissa päin edes tiedetä mikä lörtsy on. Tuli sitäkin pidettyä niin itsestäänselvyytenä, mutta ilmeisesti tämä tosiaan on ihan peri-Savonlinnalainen juttu. Oopperajuhlien lopullahan siellä järjestetään lörtsynsyönnin kisatkin. :D


Savonlinnan kauppatorin keskellä komeilee tälläinen hieno kello. Se ei ole ollut tuossa kovinkaan kauaa, olisikohan rakennettu vuonna 2006. Oli ihana nähdä tätäkin kelloa pitkästä aikaa. <3 No, Savonlinnaa yleensäkin toki, mutta oli tämänkin näkeminen iso juttu. :D


Järviäkin Savonlinnassa riittää silmänkantamattomiin ja niissä maisemissa kyllä silmä lepääkin. Tosin aika äkkiä siinä tuppaa valpastumaan, kun laiva lähtee ja tööttää aika kovaan ääneen. :D Mutta sehän onkin ihan arkipäivää, ainakin oopperajuhlien aikaan. Itsekin on tullut maisemaristeilyllä käytyä muutamaan otteeseen, ja aina se on yhtä hienoa. Sääli, ettei aika tällä kertaa riittänyt siihen.


Tämä kuva ei valitettavasti päästä ihanaa satamaa oikeuksiinsa, minkäs teet kun ei se hieno satama mahdu kokonaan kameraan millään. :D


Laivojen lisäksi löytyy tietenkin ihan tavallisia(ko) veneitä. Tuo etualalla oleva kelpaisi minullekin, se oli ihan valtava..

Kokonaisuudessaan vietin yhden yön Savonlinnassa, olin siis tietenkin tuolla ystäväni kämpällä yötä. Oli oikein hauskaa, sillä tapasin yllättäviä vieraitakin. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, että ystäväni tunsi vanhan luokkakaverini, jonka olen tuntenut varmaan 5-vuotiaasta. Oli oikein iloinen yllätys nähdä hänetkin pitkästä aikaa. Samalla näin myös hänen tyttöystävänsä sekä yhden tyypin, jonka muuten vain tiesin yläasteella. Oli ihan huippu ilta, käytiin vähän Savonlinnan yössäkin ajelemassa. Ja nupit väännettiin kaakkoon, jessus sitä jumputuksen määrää. :D

Seuraavana päivänä oli aika matkata kotiin, eli siis Louhelle. Tuohon maailman ihanimpaan paikkaan, jossa vietin lapsuuteni. Onneksi nuo paikat eivät ole hävinneet mihinkään, eivätkä erityisemmin muuttuneetkaan. Louhi on minulle tärkein paikka maailmassa, enkä muuten liioittele ollenkaan. Oli oikein hauskaa rakkaan pikkuveljeni Tompan(=Tomppeli) luona. :D Oikeastaan Tomppa on velipuoleni, mutta en minä turhaan viitsi mitään puolitella, veli se on siinä missä joku muukin olisi. <3 Näin Tomppa matkustaa autossa.



Koska tuo koko viikko oli ihan älyttömän kuumaa aikaa, niin suuri osa ajasta kului uidessa. Sekään ei tosin paljoa lohtua tuonut, kun veden pintalämpötila oli 27 astetta, mutta oli se siltikin mukavaa kun ei hikoiluttanut. Tompan perheellä on mökki ihanan Puruveden rannalla, joten siellä käytiin melkein joka päivä uiskentelemassa.


Puruvesi on yksi kirkkaimmista vesistöistä mitä tiedän. Tässä kuvassa se ei oikein näy, mutta se vesi on oikeasti kirkasta. Järven pohjan näki selkeästi vielä 2 metrin syvyydessäkin veneestä. Tuolla oli kyllä mahtavaa uiskennella, ja runsas pikkuahvenien parvikin tuli näykkimään meitä jaloista. :D




Tosissaan reissuni oli todella onnistunut ja oli upeaa nähdä taas kaikki paikat ja ihmiset, joista on niin paljon muistoja. Toivottavasti pääsisin jo syksyllä uudelleen katselemaan lapsuuden maisemia, niitä kun ei mikään voi korvata. :) Ja eihän tuohon syyslomaan pitkä aika ole. Onneksi ne paikat eivät sieltä mihinkään häviä.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Veden äärellä



Lupailin tuossa aiemmin jonkunlaista esittelyä itsestäni. Aloitan aika epäolennaisesta asiasta, nimittäin yhdestä asiasta, josta todella pidän.

Olen pienestä asti viihtynyt veden äärellä, joten tämänkertaiset kuvat liittyvätkin juuri veteen. Viikko sitten päättyneen reissuni aikana en voinut vastustella kiusausta, vaan menin kahlaamaan erääseen puroon. Vesi oli uskomattoman lämmintä Etelä-Suomessa päin, joten olosuhteet olivat ihanteelliset. Uimapukua mukana ei ollut, joten jouduin "tyytymään" pelkkään kahlaamiseen.


Puro virtasi yllättävän voimakkaasti, joten tasapainoilu suurien järkäleiden päällä oli melkoisen haastavaa puuhaa. Pystyssä ja hengissä kuitenkin pysyttiin kameran kanssa.


Löksällä (järvi josta puro saa alkunsa) löytää uskomattoman paljon simpukoita, ja niitä tuo puro olikin lähes täynnä. Muistoksi en kuoria kuitenkaan viitsinyt kerätä, sillä niiden haju ei ole kovinkaan taivaallinen.


Löksän matalikossa vesi on kirkasta, mikä tekee kahlailustakin paljon helpompaa ja mukavampaa. Itselläni ainakin on turvallisempi olo, kun tiedän, mitä siellä pohjassa lymyilee.

Tässäpä oli ensimmäinen "esittelyteksti" minusta kuvilla höystettynä. :)