Laiskuuden päätös

Jooh, ilosesti on vierähtäny yli 3 kuukautta viimesimmästä postauksesta. Häpeällisesti täytyy myöntää, etten oo ensimmäistäkää lausetta Sweden Rockista kirjottanu, ja tosiaa tää blogihiljaisuus on kyllä taas kestäny. Eka kerron hirveen listan syitä miks en oo kirjottanu ja sit pitää ehkä valasta tätä nykystä tilannetta. Ja vois kai sitä kertoo vähä mitä oon viime kesän touhunnu.

Tai no oikeestaa enhä mie pahemmi touhunnu muuta ku töitä, ja siitä se johtu tää taukokii. Ei vaa ollu mitää mistä kirjottaa, ku en juurikaa ulkona käyny (siis "viihteellä" tai sillee). Työt vei suunnillee kaikki voimat, ja eipä siinä paljoo ollu kirjottamista. Joka päivä oisin vaa valittanu sitä mite paskaa töissä oli. Koska sitä se oli: paskaa. Joskus kirjaimellisesti.. Tosiaa sillo viime toukokuussa alotin työt siellä hotellisiivouksessa, ja voin todella rehellisesti sanoo et oli paskin työpaikka ikinä. Ja sitä kautta paskin kesäki mitä oon vuosii viettäny. Alussa se nyt viel meni iha ja aattelin et kyl se siit helpottaa, mut ei piru vie helpottanu. Heinäkuu varsinki oli yhtä tuskaa. Kauheet helteet yhistettynä pahimmillaa 10-tuntisii työpäivii YHELLÄ TAUOLLA (sillä palkattomalla) söi miut ainaki iha loppuu, enkä ollu ees ainut. Kyl siel yks jos toinenki sai tarpeeksee, porukkaa tuli ja meni. Hyvä et kerkes nimet oppii.. Sit ku en ees vapaita viikonloppuja saanu vaik luvattii, ni kyl ne ripotellut vapaat (yks sunnuntaina, toine tiistaina) söi aika lailla innon tehä mitää. Eihä siinä voinu lähtee mihinkää ku se koko yks päiväki meni miettiessä jo seuraavaa työpäivää. Et tällästä, ei todella menny putkeen.. Rahaa kyl tuli mut siin vaihees ku itkin kesken päivän väsymystäni tajusin, ettei tuo rääkki oo sen rahan arvosta.

Oli siinä välissä onneks yks 5 päivän vapaaputki Sweden Rockin lisäks, mut tuostaki sain vääntää. Nuoki päivät meni iha liia nopeesti, mut oliha se ees jotai. Miun rakkaalla pikkuveljellä oli rippijuhlat heinäkuussa, ja sain sit hyvän syyn lähtee käymää rakkailla kotiseutuvilla Savonlinnassa ja Louhella. Nää seuraavat räpsyt onki sieltä ja on ainoot tänne laittamisen arvoset kuvat viime kesältä. Paskalla kännykkälaadulla mennää, ku ei sitä kameraakaa tullu pahemmi käytettyy.

Ah, ihana lapsuuden uimaranta Löksä. Käytii siel veljen kans uimassa. Ei tosin kauheen kauaa viihytty ku sil oli ihmeelline kiire takas kotii koneen ääree. xD Mut paljo muistoja tuo paikka aina herättää, oon pulikoinu siel nii pienestä asti ku vaa jaksan muistaa. :D 

Ihana hellepäivän pelastus, jonka nautiskelin Kerimäen keskustassa vanhalla kunnon Cafe Kaivopirtillä veljen ollessa konfirmaatioharjotuksessa.

Veljen rippijuhlien jatkoja vietin Savonlinnan yöelämässä yhen miun parhaan ystävän E:n kans. Veli ei tietenkää alaikäsenä mukaa päässy. Seuraavana päivänä miun vaa piti jo päästä lähtemää takas Ouluu, ja koska Louhen ja Savonlinna väliset bussiyhteydet on suoraa sanottuna olemattomat, ni oli helpompi mennä suoraa Savonlinnaa. Siinähä kävi kyl sellane nolo juttu, että myöhästyin siitä junasta millä miun piti lähtee, ja tuli aika kalliiks se myöhästymine.. No, kyl sen yön tapahtumat ja se myöhästymine näi jälkikätee naurattaa. :D

Tosiaa tuo viijen päivän reissu Savonlinnaa oli miun ainoo kunnon vapaa koko kesänä, muute sitä painettii töitä niska limassa ja kuunneltii ku jatkuva paskamyrsky tuli aina niskaa.. Tuon työn "ansiosta" rupesin sit ehtimää muita töitä. Kävin mie Mäkkärissä Oulussa työhaastattelussa, mut pirulauta en päässy. No, etsinnät jatku ja sit sain sellase tyhmääki tyhmemmän idean, et kokeillaanpa pääkaupunkiseuvulta. Yllättäen sainki kutsun pariinki haastatteluu. Jouvuin siinä aika ihmeellisee tilanteesee ku molemmat paikat ois ottanu miut, mut piti sit toki lopulta valita se, kumpi tarjos paremman työsopimuksen. Pääsin siis Vantaalle tulevaan Burger Kingiin Myyrmanniin töihi.

No siinähä alko sit iha karsee muuttopaniikki et asunto pitäs löytää ja muutenki kaikki oli yhtäkkiä iha sekasi. Kaikki tapahtu loppupelissä tosi äkkiä ja en ois missää nimessä arvannu viel viime toukokuussa et nyt oltas jo täällä Vantaalla. Kai se tuo edellisen työpaikan kauheus sai miut sisuuntumaa sit nii, et aloin ehtii muita töitä ja periks en antanu enne ku tärppäs. :D Elokuu oli kyl aika kauhee kuukaus sit siin mieles ku jännitettii et ei perse ku asunto pitäs löytää tämmösellä aikataululla. Asioilla kuitenki on onneks taipumus järjestyy ja nii kävi tällä kertaa. Nyt myö sit onnellisesti asustellaa Vantaalla.

Jostai syystä oli sit pakko ikuistaa tää järkyttävä kaatopaikkanäky. Tuon laatikkovuoren purkamine oli aika tuskasta hommaa. Mite hitossa sitä tavaraa oliki kertyny noi paljo! Pitää varmaa täs syksyn kunniaks alkaa hankkiutumaa lopuistaki turhista tavaroista eroo, ku Oulun päässä en kokonaa sitä kerinny tekemää.

Meillähä on tääl Vantaalla sellane ihanuus ku Ikea, ja aika pian tavaroiden purkamisen jälkee sinne oli päästävä. Haaveilin jo Oulussa omasta kirjahyllystä, mut sellasta ei sinne ois mitenkää survonu ku olkkarista loppu jo tila. Tänne ihme kyl mahtuis iheasias vielki jotai, vaik tää asunto on pari neliöö pienempi. Johtuu tosin varmaa siitä, et aika iso osa niistä neliöistä on laitettu olkkarii. Ja LAMINAATTILATTIA on ihanuus! 

Että juuh, tämmöstä täs on tapahtunu, hyvä ku ei ihekkää oo kokonaa tätä asiaa viel tajunnu. :D Burger Kingilläki oon kerenny jo pari työvuoroo tekemää ja parin viikon koulutusjakso jatkuu maanantaina. Oon siis nyt harjottelijana Mannerheimientien Burger Kingissä Helsingissä ja pakkoha se on mainostaa et tulukee käymää jos täällä päi liikutte. Saatan iltasin olla kassalla tai pyörittelemässä teille hampurilaisia. :D Tuolta sitte parin viikon jälkee siirryn Vantaan Myyrmannii töihi koha se ravintola siel aukee. Sinänsä oli kyl tosi mahtava juttu päästä tonne, ku oon sitä ravintola-alan koulutustaki miettiny. Kouluu nyt vaa en saanu aikaseks vieläkää hakee, mut seuraavaa hakuaikaa ootellessa tää on ainaki toivottavasti askel oikeesee suuntaa. 

Seki haaste täs pk-seuvul asumisessa muute on, et tääl tapahtuu iha liikaa! Tavastialla, Nosturissa, Virgin Oilissa ja ties missä tuntuu aina oleva jotai keikkaa mihi pitäs päästä. :D Ja Helsinkihä on vaa puolen tunnin junamatkan päässä nyt.. Ahistaa ku ne jotkut keikat on nii lähekkäi ettei millää oo varaa tai aikaa ees lähtee kaikkii. Onneks tää viikonloppu on vapaa, nimittäi tänä iltana mennää Virgin Oilii kahtomaa Moonsorrow ja Crimfall. Huh, joha tota elävää musiikkia oliki ikävä. Viimeks oon keikalla käyny tosiaa siel Sweden Rockissa.. Mahtavaa päästä tosissaa taas pitkästä aikaa ulos ja tulleepaha nähtyy pyöriskö Helsingissä hevimiehiä. :D Vaik miul oma körmy onneks jo onki. :)

Vielä fiilistelymusaa iltaa varte.

Showtime, Storytime

Vihdoin sain tänki rainan kahottua sillä tavalla läpi, että kehtaa jotai raapustella. Ajan puutteen vuoks kesti jokunen hetki, sillä täähä ilmesty jo 29.11. päivä. Paketti oli kyllä uskollisesti tilattu etukäteen, mut enpä yllättäen ollu ilmestymispäivänä kotona. No, nyt asiaan.

Heti aluks täytyy todeta, että dvd aiheuttaa miussa aika ristiriitasia tunteita. Sitä oikeestaa osasin oottaakki, mut tuntuhan se oudolta kahtoo dvd:tä sillä mielellä et välillä tekis mieli itkee onnesta ja välillä taas surusta vai sanoisko enemmänki katkeruudesta. Koko hommahan kirpasee minnuu aika lailla sen takia, että Anetesta ei koskaan saatu tällästä massiivista live-dvd:tä, minkä nainen ois miun mielestä ehottomasti ansainnu. Made in Hong Kongki on aika raakile eikä ne biisitkää liian hyviä oo ku sitä levyä kuuntelee. Dark Passion Play on aina ollu miulle sellane väliinputoajalevy jota ei kovin usein jaksa ees kuunnella. Ja sillonki ku jaksaa ni lähinnä muutaman biisin takia. Surullista, mutta totta. Eikä siinäkään mukana mitää tän kaltasta tallennetta miltää keikalta tullu, joten varsinkin Imaginaerumin aikaset biisit teki vähän kipeetä. Vaikka kuinka ajatukseen on tottunu, ni tuntu että vähän vanhoja haavoja aukes.

CD:tä tosta keikasta luukuttelin joutessani aina mp3:lla ennen ku koko keikkaa kerkesin kahtoo, joten Floorin versioihin olin ihteni jo siedättäny. Pikku hiljaa sille on alkanu lämmetä. Tosin jonkun mielestä tää miun lämpenemine on varmaan tapahtunu iha tuskallisen hitaasti, ohan tosta muutoksesta jo yli vuosi. Mut kuki tyylillään ja sillee eiks ni.

Tässä kaheltuani ja kuunneltuani alan ehkä tajuumaan sen, että Floorin ääntä on jotenki paljo helpompi lähestyy sellasenki ihmisen, joka ei liian klassisesta tyylistä tykkää niinku Tarja veti. Silti ihe tykkäsin eniten niistä kohista, millon Floorkin otti sen ns. klassisen vaihteen päälle. Tosin jos koko keikka ois ollu sitä, ni ois se varmaan aika väsyttävää kuunneltavaa ollu sellaselle, joka ei siitä tyylistä tykkää. On se tavallaan iha mukava, et joku pystyy noita biisejä vetämään eri tavalla. Välillä minnuu jotenki ärsytti se "hevimpi" vaihe (en nyt keksi miksikä sitä sanos ku ei se oo karjumistakaa mut plääh tiiätte varmaa mitä meinaan) varsinki Ghost Riverissä. Toisaalta tossa on taas se ongelma ku se oli nii Aneten biisi, et kaikki kunnia sille naiselle siitä. Lisäks sen "vaihteen" änkeeminen joihinki välispiikkeihi tuntu jotenki miusta raivostuttavalta, vaik valtaosan ihmisistä se tuntuu saavan eri tavalla mukaan. No, nääki on makuasioita eikä niistä kiistellä auta.



Tää live-dvd päätettiin tehä aika nopeella aikataululla ja ainaki muistan lukeneeni (vai mainittiinko se jossai videolla) että Floorilla ois jonku verra ollu paineita ja sellasia ajatuksia, et nyt on se viimenen näytön paikka. Miulle tuli välillä sellane tunne, et se jollai tavalla näkyy tossa. Toki Floor tekee biiseistä oman näkösiään vetelemällä jossai biisien väliosissa tai jossai näitä hoilauksiaan (sori taas iha tyhmä termi mut ku en löyvä sanoja) mut välillä en oo oikee varma siitä, et onks se sitä oman näköseks tekemistä vai yliyrittämistä tai sellasta vakuuttelua omasta erinomaisuudesta. Hienoiltahan ne kuulostaa toki, mut en oikee aina oo varma et onko niillä joku syvällisempi tarkotus vai ei.

Huippuhetki miulle oli ehottomasti Bless the Child, joka sattuu olemaan miulle vaa ehkä tärkein ja paras biisi Nightwishilta ja siitä täytyy kyllä olla kiitollinen, että varmaa osittain Floorinki ansiosta tää pystyttiin ottamaan taas settilistalle. Tosin ei se settilista nii hyvä ollu, ettei jotai märisemisenki aihetta ois. Oikeesti sen iänikuisen Amaranthin vois ottaa sieltä listalta jo pois, kyllä niitä yleisönhuudatuskohtia muissaki biiseissä ois. Last of the Wilds on kanssa vähä semmone et se tuntuu ajan tuhlaamiselta, vaik on siihe varmasti syynsä miks se siellä listalla on. Troy ainaki pääsee loistamaa soitollaan tässä, mut toisaalta tuntuu et eikö sille vois tehä jotain osuuksia muihi biiseihi (niinku Nemoon) ja sit ei tarttis tälläsiä erityisiä instrumentaaleja sen takia, et pillit sais kuulua. Toisaalta se tarjoo laulajalle hengähys- ja vaatteidenvaihtotauon. Tais se tauko tosi venähtää tällä keikalla liia pitkäks. Täs vaihees täytyy tunnustaa, et mie en ymmärrä tota vaatehifistelyä et täytyy parit eri ryysyt vetää keikan aikana päälle. Saaha siinä toki tuplasti enemmä esiteltyy vaatekaapin sisältöö, mut miusta ainaki menis liia vaikeeks semmone. Mut kuki tyylillää taas kerra. Lisäks settilistassa ainaki minnuu vaivas se, et kaks tämmöstä massiivista eeposta ku Ghost Love Score ja Song of Myself oli peräkkäin. Ensimmäistä biisiä en ymmärrä muutenkaa ku tuntuu et oon ainoo joka ei kyseisestä biisistä kauheesti välitä. Mut tosiaa näiden biisien peräkkäisyys aiheuttaa miussa jonkunlaista tuskastumista, ku siinä on kaks yli 10-minuuttista biisiä ja jälkimmäine noista on vielä suht raskas. Tuntu et aika jotenki hidastuu liikaa ja miulle meinas tulla jo levoton olo.

Lisäks kuvaamisessa ärsytti se, et Troy ei miusta saanu tarpeeks ruutuaikaa. Varsinki ku se nyt on nykyään iha vakituine jäsen (JEE) ja se oli tiedossa Wackenin aikaa, ni oisin mie ainaki miehelle enemmä näkyvyyttä suonu. Ja varsinki sen, ettei nyt jumalauta ois kuvattu niitä sormia niinä kertoina ku sitä ruutuaikaa oli.

Bonukset oli kans dvd:llä aika smeeh enkä jaksanu ees kahtoo niitä. I Want My Tears Back Hartwall Areenalta oli Nuclear Blastin kautta julkastu Youtubessa ajat sitte joten se ei tarjonnu mitää uutta. Ja toisena taas se pirun Ghost Love Score josta ei pääse näköjään eroon millää. Ja kyllä, mie toivosin ettei sitä oltas bonuksiinki vielä ängetty.



DVD:stä ei muuta sanottavaa tuukkaan mieleen, iha perussettiähä se muuten oli mitä muutki livet. Tosiaan pieni katkeruus aina välillä tuli siitä ettei Aneten ajasta oo olemassa tällästä pätkää, mut se ei auta ku hyväksyä. Muutenki tää on asia joka ei märisemällä muutu, joten pakko sopeutua. Kyllä se tästä pikku hiljaa, pikku hiljaa..

No sitte oli se dokumenttipuoli, jota kaheltiin E:n (eli siis savonlinnalaiskaverin) kanssa sen viime vierailulla. Kumpikaa meistä ei ollu nähny sitä, ja molemmat hajottiin alulle aika pahasti. Siis mikä hitto se kertojan ääni oikee on?! Ja kaikki alkuräjähysten selitykset yms.? Okei, iha kieltämättä jännä ratkasu alottaa kerronta, mut mie en siitä kertojan äänestä aina tykänny. Ne kaikki ihmiskuntajutut oli tosiaa vähä hassuja, mut iha mielenkiintone idea. Lisäks alussa kerrottiin tästä kuuluisasta Kamelot sings Nightwish-keikasta, ja sitte hypättiin monta kuukautta taaksepäin. No, se hyppäys oli tehty sillee et sen tajus, joten ei se haitannu.

Liikkeelle lähettii mukavasti silleen, et aika joutusasti päästiin vuoden 2012 alkuun. Täytyy kyllä ihmetellä miten hitossa nuo keikkakohat on saatu leikattuu nii, et Anettea ei näy tai kuulu. Aika velho täytyy olla.. Mut kuitenki, tässä vaiheessa lähestyttiin järkytystä, josta en tienny mitää. Siinä dokumentillahan näytetää kuvaa Joensuun keikalta (josta tarinoin täällä) ja aattelin vaa et oi voi, mie olin tuolla. Sit E sano et eihä sitä tiiä vaikka mie näkysin ja olin sillee höpö höpö, ei sillee voi sattuu. No sit suunnillee 35 minuutin kohalla allekirjottaneelta meinas purskahtaa juomat ulos suusta ku huomasin ihteni vilahtavan ruudulla. Siihe aikaa ku myö tota kahottii ni Joni oli jo menny nukkumaa, joten kiljumisen pidättelyssä oli aikamoine työ. Seuras välitön taaksepäin kelaus ja ei ku sama kohta varmaa kymmene kertaa uuvestaa. Oli nii huippu ku E vaa huutaa et "SUSSU SIE NÄYT TOSSA" ja mie oikeesti viel aattelin et ei voi olla, nyt nähtii vääri. xD Pitiki mennä heiluttelemaa sille kameralle mikä ton kuvas. Muistan sen hetken iha selvästi vielä. Järkytyksen jälkee tuli hirvee häpeä et jumalauta tossa näkyy ku mie irvistelen. En varmaa ikinä voi enää kahtoo pokkana tota dokumenttia ku tuo kohta lähestyy oikeesti. Hauskinta täs on se et tota materiaalia on ollu varsi satojen tuntien eestä ja pitää aika vitunmoine tuuri olla et siihe sattuu pääsemää lopullisee tuotoksee. Et joo, nyt on tääki sit saavutettu. :D

Häpeä häpeä häpeä.. :D Ja en sit muute tunne tota naista joka miut siihe kaappas sillo.

Muuta en viiti siitä dokkarista mainitakkaa, jos joku sellane eksyy viel tänne joka ei oo filmiä nähny ja ei haluu joutuu spoilatuks. Miusta tosin ois vähä perusteellisemmi voinu kertoo, miten Floor oikein löyty. Kyllähä siinä Tuomas muistaakseni sanoo et vanha tuttu, mut ihe oon ainaki nii utelias et ois ollu kiva tietää mistä ne tuntee. Liekkö mahollista et se on tapahtunu joskus Tarjan aikoihi, ku seki on Floorin kans vasta vetäny dueton ja vanhoja tuttuja nekin.

Jäkisturnaus oli iha hauska ja erilaine ekstra ja oli se biisiki yksinäiselle ohjaajalle vai leikkaajalle (en jaksa tarkistaa) tosi hyvä. Varsinki Empun pelejä oli hauska kahtoo, vaik aika sääli et se hävis ne kaikki. :D

Semmostapa juttua tällä kertaa.

Battle Beast, Turisas & Ensiferum @ Club Teatria 6.12.

Blogissa on taas ollu vähä hiljasta eikä tälläkää kertaa oo muuta ku keikka-asiaa. :D Tosi ykspuoliseks menny tää homma, täytyy koittaa korjata asiaa koha aikaa ja jaksamista löytyy.

Joka tapauksessa itsenäisyyspäivä meni hevissä tunnelmissa tänä vuonna, ku Club Teatrialla oli oikee metalli-ilta. Yhistelmä Battle Beast, Turisas ja Ensiferum sai miulla sukat pyörimään jaloissa ja liputhan oli toki hankittu jo paljon etukäteen. En sitä tosin ois tarvinnu ku menin taas kerran tekemään haastattelua Imperiumille, mut ihan vaa oman mielenrauhan vuoks päätin sen lipun hommata.

Miun ilta alko paljon aikasemmin ku Jonilla ja kaukaa Savonlinnasta saapuneella kaverilla (olkoon nimeltään pelkkä E), koska miun piti mennä sinne jo soundcheckin aikaan eli n. puol kuus. Haastishan ei arvattavasti alkanu siihe aikaa, koska yleensähän noissa kestää ja oli minnuu varoteltukki et kannattaa varautuu viivästykseen. Ei siinä kumminkaa ollu sen kummempaa, iha jännä oli seurata sitä hommaa. Siinä ootellessa aina jostai syystä vähä jännittää, vaik oon mie jo tottunu siihen et ihmisiähän nuo haastateltavat on siinä missä muutki. Tällä kertaa haastattelin siis Turisaksen Mathias Nygårdia. Haastattelussa nyt ei taas kummempia tapahtunu ku tavallista höpöttelyä, joten siitä ei sen enempää. Videota ei tällä kertaa oo tulossa Mathiaksen pyynnöstä.

Haastattelun jälkeen lähin yleiselle puolelle oottamaan Jonia ja E:tä. Tällä kertaa porukkaa oli vissiin ollu ovella jo hyvän verran, ku ei kaksikkoo meinannu näkyy ollenkaa ku aloin sitä ihmisvirtaa tuijottaa. Toisaalta en ihmettele sitä väenpaljoutta, ei varsinkaa Turisas ollu esiintyny vuosikausiin täällä. Ryntäsin sit pitämää meille kaikille paikkoja ja tyytyväisinä eturivissähän sitä keikuttiin sitte tuntikaupalla.

Ekana esiinty Battle Beast ja miehä olin iha liekeissä jo tässä välissä. Sillo Sotkamon Sykkeessä mie tohon bändiin hurahin ja on tuo ainaki last.fm:n perusteella iha suht ahkeraan soinu jossain vaiheessa. En voinu olla rakastumatta taas kerran Nooran ääneen ja olihan nuo muutki ilmeisesti iha liekeissä. Hauskaa ainaki näytti olevan. Mie vähä innostuin siellä heilumaan (ainoana meistä kolmesta) ja ilmeisesti yks kiva järkkärisetäki oli sen huomannu, ku se keikan jälkee anto miulle Battle Beastin settilistan vaikken sitä ees kärkkyny mitenkää. Jäi kuitenki hyvä muisto joten en pahakseni pistä. :D Oli siellä kyllä moni muuki ilmeisesti bändistä innoissaa ainaki sen huudon ja nyrkkimeren perusteella mitä pystyin näkemään. Ja nyt ku miul kerranki on settilista olemassa ni laitanpas siitä oikeen kuvan tähä.

Ah Noora.. En voi ku rakastua sen ääneen kerta toisensa jälkee. :D

E taas rakastu Pyryyn aika pahasti. xD

Seuraavana ootettiin Turisasta. Tauko tuntu toivottoman pitkältä, mut alkohan se sieltä lopulta. Huomas, että aika moni oli tunnu tonne Turisaksen (ja Enskojen) takia, koska kyllähän se meno tais aika hulluks yltyä jossai vaiheessa. Ihekki olin enemmä ku innoissaa, ku en ollu nähny ne ku kerran Helsingissä ja siitäki on jo kaks vuotta. Tarinaa siitä täällä. Settilista ei jääny muistiin eikä sitä ikävä kyllä mistää löytyny, mut Mathiaksen sanat piti kyllä  hyvin paikkansa. Siellä kuultiin siis vanhoja klassikoita ja uusinta levyä. Kaikilta levyiltä jotain, ja miusta se on tosi hyvä juttu ettei miltää levyltä jätetä kaikkia biisejä pois.

Ollin viulusoolo oli taas jotai uskomatonta.

E ihastu tähänki ku se sai tietää miltä Mathias näyttää ilma maskia. xD

Saippuasade

Mieleenpainuvin juttu keikasta oli kuitenki Täällä Pohjantähden alla, jonka Turisas soitti itsenäisyyspäivän kunniaks. Oli iha älyttömän upee veto ja luojan kiitos sieltä löyty tää videoki. Kyllä tuo sai melkein kyyneleet silmiin. Miun kaveri E itki siinä vieressä ja se sano et Mathias kahto sitä pari kertaa. :'D Sit siellä sato vissii jotai saippuaa jossai vaiheessa et tuli pikkunen pesuki saatuu siinä kaiken hikoilun keskellä. Voi luoja tuo Mathiaksen laulu on kyl nii taivaallisen kuulosta.



Mie kyllä todella toivon et Turisas tulis useemminki Ouluun. Ei sen luulis ainakaa porukan puutteesta olevan enää kiinni koska se sali oli iha valehtelematta täynnä. Oliha siel toki Ensiferum joka on kans tainnu vetää paikan täyteen mut silti. Tosi siisti yhistelmä oli ku kaks ton skenen isoo nimee tulee yhteiselle keikalle. Voisin nii ottaa uusiks vaik heti.

Viimesenä oli sitte Ensiferum. Keikka oli laadultaan tuttu ja turvalline. En muista huhtikuuhun verrattuna tosin yhtään oliko settiä muutettu, mut sinnekki oli tasasesti ripoteltu melkein kaikilta levyiltä biisejä. Sen tosin muistan, että yllättäen Lai Lai Heitä ei siellä soitettu. Ei muistaakseni muute Ironiakaa. Mut itsenäisyyspäivän kunniaks pojat ja Emmi soitti viimesenä Bamboleon hienot sombrerot päässä. Ne tosin sai suht nopeesti kyytiä. Perusvarma setti joka tarjos paljon mahollisuuksia riehuu. :D Joku meijän vieressä tosin tais innostuu vähä liikaa.. Vitutti ku yks mies eturivissä hakkas koko aja sitä aitaa ja se koko aita tärisi. Tuntu tosi ärsyttävältä. Onneks se häipy jossai vaiheessa, en ois oikeesti kestäny. Toine päänvaiva oli jossai vaiheessa yks valasnainen (siis se oli iha oikeesti isokokonen) joka yritti tunkee aina sekä miun ja E:n että miun ja Jonin väliin. Jonin toiselle puolelle se sit änkeski ja se määki ku lammas. Mut noh, keikkahan ei oo keikka ilman näitä tapauksia.

Lisäks yks juttu mikä järkytti oli Peten parta. Siis sillä on PARTA! JA VIIKSET! Kaikki kahottii sitä iha kauhistuneina, ei ne sovi sille yhtää! Yhyy, miksei kukkaa voi sanoo Petelle et aja pois ne. xD

Oikeesti kahtokaa nyt tota! Iha järkyttävää!

Ilme. :D

Sombrerot ja Bamboleo. 

Kokonaisuudessaan ilta oli kuitenki enemmän ku hyvä ja itsenäisyyspäivän ilta meniki tosi nopeesti. Parempaa komboa en todella pysty keksimään ja kyllä Teatria tällä kertaa sai ainaki miulta ilmat pihalle. :D Näitä lisää! Tosin uutena vuotena onki tulossa sellasta, ku Teatrialla on päätösbileet joho on vapaa pääsy ja siellä on taas ihana Poisonblack. :D Ja Kalmah, tosin en orkesteria kuuntele mut se menis miulle lähinnä komediasta ku ne saa miut aina nauramaa.

Teatrialta meijän tie jatku sitte Hevimestaan, missä viivyttiin valomerkkiin asti. Olo oli seuraavana päivänä kyllä sen mukanen. :D

Tähä loppuun sit linkki viel haastatteluun:

http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=1730

Kotiteollisuus @ Club Tearia 23.11. + haastattelussa Hynynen

Viime viikon piristysruiske oli Kotiteollisuuden keikka Club Teatrialla. Olin taas kerra hankkinu ihteni sinne tekemään juttua ja tällä kertaa onnisti, ku sain luvan haastatella Hynystä. Tällä kertaa homma oli jo paljo helpompi hoitaa, tosin se ilta oli kyllä loppupelissä tosi hämmentävä. :D Nyt ei niinkään jännittäny se ihe haastattelemine vaa se, että pysyykö pokka. Olin viel iha tahallaa kuunnellu Hynysen aiemmi ilmestynyttä äänikirjaa (Rakkaudella Hynynen) ja muutenki ohan se vähä semmosten juttujen laukoja että pokerinaaman pitämine on aika haaste.

Menin Teatrialle jo viiden aikoihin. Mitää tarkkaa aikaa miulle ei oltu annettu, joten istuskelin tunteroisen siellä sisällä ja seurasin soundcheckiä samalla ku olin jo iha pikkasen paineissa. Kuuden jälkee Hynynen sitte tuli huikkaamaan miut takahuoneen puolelle ja oli kyllä jännä hetki kätellä sitä ja bäkkärillä sit muitaki. Haastattelu suju oikein mukavasti ja oon tosi tyytyväine lopputulokseen vaik ihe sanonki. Tosin myö jutusteltiin niinki pitkää et kameran muistikortista loppu tila, mut sain kuitenki loput vastaukset paperille asti ja ei siitä videosta jääny ku kaks viimestä kysymystä pois (eikä nekää ollu ns. "oikeita" kysymyksiä enää).

Haastiksen jälkeen tuli ehkä se jäätävä hetki ku Hynynen sano että "no nii, istuhan alas ja ota kaapista juotavaa". Mie olin iha käkenä sillee "siis mie saan jäähä istuskelemaan Kotiteollisuuden porukan kanssa bäkkärille?". Piti iha muutaman kerra varmistaa asia mut kyllä se vaa nii meni. Tässä vaiheessa tilanne alko oikeesti jo olla aika järjetön enkä siltä hämmentävyydeltä meinannu saaha sanaa suusta. Siinähän se parituntinen meniki sit aika nopsaa ku seurasin ku Hynynen vaihteli kieliä kitaraan, Sinkkonen piirteli jotain kuvaa ja kirjotti settilistoja ja muut kahto jotain dokumenttia John F. Kennedystä. Aattelin et vois se elämä olla hurjempaaki siellä, mut ehkä noin oli kuitenki parempi. :D Siinä myö sit jauhettiin paskaa sen verra minkä sain sanotuks. Puhuttiin mm. KISSistä, siitä miten basson soitto on oikeesti vaikeeta, intohimosta musiikkiin jne. Siinä selvis että mukavia ukkojahan nää on, mut en silti ois uskonu tota tilannetta todeks. Että sinne tulee vaa niiden keskelle joku iha vieras ihmine istuskelemaa eikä kukaa oo moksiskaa. :D Tuli se murrekysymyski siinä esiin ja kotiseutuylpeys nosti päätä ku sanoin et mie oon muute Savonlinnasta. Tähän Janne Hongisto vielä sano hymyillen että "siehä oot sit meijän tyttöjä". :'D Hii, nii parasta mitä oon ikinä kuullu ihestäni. :) Olihan se kotoisa olo ku muutki puhu mietä ja sietä.

Ovien aukeemisen jälkee menin sitte ehtimään Jonia ja kehuin mite mukavia ukot on ja et mie oon viimeset pari tuntia istuskellu takahuoneessa niiden kans. En tiiä leijuko kateutta yhtään ilmassa? Heh, ne on näitä työsuhde-etuja. :D Tai no siis ehän mie rahaa saa näistä jutuista ollenkaa, mut kyl miulle aivan hyvin käy vastineeks se et pääsee tavallaa vähä enemmänki näkemää sitä hommaa ja mukavaa on ollu ku on näitä juttuja saanu tehä. Nii kai sitä vaa ajautuu kummallisii tilanteisii mitä ei ois uskonu ihelle tapahtuvaks. Tää ilta oli taas hyvä esimerkki siitä.

Keikkahan oli taattua Kotiteollisuus-laatua eikä kylmäks jättäny. Settilistaa en ikävä kyllä taaskaan muista tai sitä netin syövereistä löytäny, mut joukossa oli ripoteltu sopivasti uutta ja vanhaa. Kuvasato jäi myös aika suppeeks tällä erää ja nytkää miulla ei niitä kuvia oo ku ne otettiin Jonin kameralla, joten liitän niitä sit varmaa vast myöhemmi tähä. Välispiikit oli myös sitä tuttua eli alapää- ja alkoholihuumoria. :D

Keikan jälkeen menin hakemaa takkia ja tavaroita bäkkäriltä. Iha harmitti ku Hynynen sano että otahan juomaa ja istu alas. Tällä kertaa oli pakko kieltäytyä koska piti lähtee kotia kohti. Kiittelin kuitenki herroja hauskasta illasta ja totesin, että saatanhan mie hyvinki haastatella vielä uuvestaan ku tälläsiin tilanteisiin on tapana hankkiutua. Jälkeenpäin ku aattelee ni haluisin mie kyllä, Hynynen oli oikein hauska haastateltava. :D

Tähä loppuun vielä illan aikana syntyny tuotos Imperiumille ja video. HUOM! Video sisältää ronskia kielenkäyttöä by Hynynen.

Haastattelu Imperiumissa

Ja se video.

Live At Sweden Rock – 30th Anniversary Show by Europe

Huomenna ilmestys Europen live-dvd Sweden Rockista. Oon ottanu tota dvd:tä ku kuuta nousevaa ja varsinki tää viikko on menny iha hirveessä Europe-hypessä ja haikeissa Sweden Rock-muisteluissa. Youtubeenki oli ilmestyny jo Final Countdownin (minkäs muunkaan..) mittanen pätkä tulevalta dvd:ltä ja olin sitä kahtoessa vaa sillee ääääää olin tuolla oikeesti. :D Mahtava juttu että tuo dvd ilmestyy just tuolta ku pääsee tavallaa näkemää eri kulmista tuota show:ta ku eihä siellä yleisön tungoksessa kaikkee pystyny millää näkemään. Hehee muistot herää kivasti eloon. :D Toivottavasti Levykauppa Äx ilmottas mahollisimman aikasin et tuo on noudettavissa ni voin sit polkee hiki hatussa sinne ja takas ja muistella tuota keikkaa oikeen kunnolla. Se cd-versioki on jo ilmestyny Spotifyyn ni pitää varmaa kuunnella sitäki viel täs ootellessa. Kumma juttu tosin ku luulin et se levyki ilmestyy vasta huomenna mut eipä se minnuu haittaa. x)



Yyyy haluun oikeesti takasin tonne! Tilannetta ei yhtää helpota se et Sweden Rockiin 2014 on ilmotettu jo esiintyjiks mm. WASP ja Alice Cooper.. Onks niitten pakko tehä tää taas miulle, ei tonne kohta voi olla menemättä. :D Ei sillä mielellään ton reissun ottas uusiks.

Tää blogi on ollu aika musiikki- ja keikkapainotteinen, pitäs ehkä keksii jotai muutaki jutun juurta taas joskus ettei mee iha tylsäks. Ei oo oikee ollu ideoita mistä kirjottaa. Yks haastekki miun piti tehä mut se on nyt tyystin kadonnu enkä sitä täältä netin syövereistä löyvä enää millään joten se meni nyt siinä sitte. :D Saa nähä josko viikonlopusta keksis jotain ku pitäs mennä yksiin häihin (joista en tunne muita ku Jonin, jee). En oo oikeen saanu mitää juhlafiilistä ihelle ku tavallaa ei oo ollu mitää intoo miettii ees koko asiaa ja tääl Oulussaki ois kyl tapahtunu pari asiaa mihin oisin halunnu (mm. Turmion Kätilöt lauantaina Teatrialla). Noh jospa tää tästä, tänää pitäs pakkailla ja kahella mitä sinne mukaan ottaa. Matka käy siis huomenna kohti Helsinkiä. Jos nyt mitää muuta hyvää en tästä keksikään ni lentokonekuvia. :D Tosin ei niist ikkunoista tähä aikaa vuodesta saa enää kuvia ku on pimeetä.. No mut joka tapauksessa pääsen lentokoneeseen, jee! Joo Sussu 20 v hihkuu ku kersat lentokoneessa.. Se vaa on nii hauskaa ku mahassa tuntuu ja muutenki on se tainnu selväks käydä et tykkään lentämisestä. :D Lauantaina on siis ne häät ja sunnuntai on varmaa ihan sikatylsä päivä ku ei oo mitää tekemistä sille päivälle ja lento lähtee vasta illalla. Oli miulla yks juttu mielessä mut se kosahti sitte aikatauluongelmiin ni ei siitäkää tullu mittään. :/

Joo tää oli kyllä sekava postaus, pahottelen.

Michael Monroe @ Club Teatria 12.10.

Tällä kertaa raapustelin Imperiumille keikkaraporttia Michael Monroen keikasta, joten ei varmaa oo tarpeellista kirjottaa tähän sitä toista kertaa. Tosin tohon Imperiumin juttuun ei mahtunu kaikki kuvat mitkä olin valkannu sitä varten ni laitan niitäki sitte tähän. Tällä kertaa pääsin tosiaan sen lavan ja eturivin aidan väliin kuvaamaan ja olihan se hieno ku ei tarvinnu miettii esim. kenenkään käsiä tai päätä et tuleeko ne eteen. :D Tuli tehtyy kyl ennätys ku oli kolme ekaa biisiä aikaa kuvata ni siinä ajassa otin kuvia yli 50. x) Ainoo huono juttu oli vaa se, ettei tietenkää kovin lähelle enää päässy tuon jälkee, mut sainpaha ihailla keikkaa oikein läheltä vähä aikaa.

Raportti löytyy siis täältä: http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=1712

Tähä kuvaan oon erityisen tyytyväine ku sai ees jonku jännemmän tilanteen kuvattuu. :D

Poisonblack @ Club Teatria 28.9.

Keikasta on jotenkuten selvitty hengissä, vaikka täytyy myöntää että hengenlähtö oli lähellä tavallista useempaan otteeseen tällä kertaa. Täytyy varmaan vähän avata tätä asiaa ni hengenlähtemiset on ehkä helpompi käsittää. :D

Lauantai sai siis aika lailla lisää väriä perjantai-iltana. Alunperin oli ollu puhetta Kaaoszinen kanssa, että tekisin sinne keikkaraporttia tuolta keikalta. Sitten sieltä kuitenkin perjantaina ehotettiin että josko tekisin haastattelun Ville Laihialan kanssa. Tuossa vaiheessa vielä ihan empimättä suostuin, mut sit ku sain tiedon että nimi löytyy nyt niiden listalta ketkä pääsee takahuoneeseen, iski kauhee paniikki. Lusikallinen jos useempiki valahti housuun ku tajusin et ei jumalauta, miun pitäs tässä alle vuorokauden päästä haastatella Ville Laihialaa. No siinä sitte piti yrittää jotai kysymyksiäki vielä miettii ja eihä tuosta meinannu tulla helvettiäkään. Yöunetki menetin aika lahjakkaasti ku yritin kuvitella ihteeni kättelemässä sitä miestä ja istumassa sen kanssa jossai backstagella.

Oikeesti miten tollasta miestä voi haastatella pokkana? :D

Koko lauantai meni iha hirveissä paineissa ja jännityksen kourissa. Asiaa ei helpottanu pari kadehtimis- ja paniikkiviestiä tai tieto siitä et moni ois varmasti halunnu olla miun asemassa sillon. Tuntuha se tyhmältä olla nii jännittyny tommosen asian takia, mut koska en oo aikasemmin tehny tollasta ni suotakoon se anteeks tällä kertaa. Eniten ehkä jännitti se vaihe ku piti mennä Teatrian ovista sisälle. Olin niin varma että se homma kosahtaa siinä vaiheessa, mut ei. Kaikki kävi oikeestaan pikemminki liian äkkiä. Kävin vaa kivalta järkkärimieheltä kysymässä asiaa ja kohta miun luokse pölähti joku mies joka lykkäs rannekkeen käteen ja sano et "joo sä pääset sit tällä koko illan sinne sisään ja takin voit kans jättää sinne ettei tartte narikkaa maksaa". Aattelin et ei helvetti mitä ihmettä. Oon aina ollu käsityksessä ettei joku median edustajakaan saa siellä hillua ku sen aikaa mikä on annettu mut kyllä se vaa paikkansa piti et siellä mie kävin sit pari kertaa. 

Miut johdatettiin sit sinne backstagelle ja tässä vaiheessa viimestään tuntu et pitäs leyhytellä kasvoja tai jotain. :'D Silleen valitin jo aiemmin täällä sitä miten ihana ääni Villellä on ja miten se saa miut melkeen punastumaan joka kerta. No nyt se mies sitten istuis miun kanssa jossai hämyisessä huoneessa ja juttelis miulle. Kuumotus meinas päästä niin kovaks että lusikalliset oli valahtaa taas housuun. Lisäks pelkäsin et mitä jos Ville-setä on vaikka pahalla päällä tai jotain eikä tykkää yhtää ku tungen sinne, mut sehän oli oikein kiltti. Jutun juurta sain jo repästyä heti Villen päällä olevasta KISS-paidasta ja heti teki mieli kuulustella siltä lempilevyt ja biisit ja oliko se kahtomassa niitä Helsingissä jne. mut olin kuitenki nii kipsissä ettei tullu kysyttyy. :D 

Siinä mie sitä sitte kättelin ja oli ehkä hellyttävintä ikinä ku Ville kysy et haluisinko kaljaa tai vettä tai limpparia ja viiniäki siellä oli. :'D Mie sit et viiniä vois ottaa ni se sitte tarjos sitä miulle söpöstä pahvimukista. Se vielä pahotteli et on tää nyt nolo homma ku ei parempaa astiaa oo mut totesin vaa mielessäni et no, ei tän viinimukillisen arvoo silti voi rahassa mitata. Eikä muute oikeesti voi, arvokkain asia varmaa mitä oon ikinä juonu. xD

Sit mie vähän kädet täristen virittelin jalustan ja kameran paikoilleen. Sillä kameralla onnistuin vielä sössimäänki jotai aluks ja meinas jo paniikki iskee et eikö tää nyt voi onnistuu. Kaikki meni kuitenki lopulta teknisestikin hyvin ja herra ei onneks pahastunu ku kysyin et saanko kuvata sen haastiksen videolle. Tästä tulee sitte jossai vaiheessa epävirallinen, omaks iloks tehty video ja laitan sen sit tänne näytille. 

En tiiä millä ihmeellä sain pidettyy ihteni kasassa ku olin iha varma etten kestä mut jotenki elossa siitä selvisin ja jollain ihmeen kaupalla jopa rentouduin jossai vaiheessa ku alkuun pääs. Sydänhän siinä tosin meinas sulaa sen pahvimukista tarjoillun viinin ja Villen kiltteyden todistamisen takia. :'D Joka tapauksessa kaikki meni paremmin ku ootin ja oon iha leijunu tuon jälkeen. Poistuin maailman onnellisimpana ihmisenä backstagelta ja juoksin myöhemmin enne keikan alkuu hakeen sieltä vettä. Ja taas meinasin sulaa koska Ville oli nii herttanen ku se sano et joo ota kaapista vaa. Tuossa vaiheessa tosin siel oli kaikki muutki bändin tyypit ja aikamoine lukko iski päälle ku muistin et nii, olin jättäny takin sinne ja seki pitäs viel hakee. No, ei siitä sen enempää. Vielä.

Keikka tuli ja keikka meni, mut pakko sanoo et oli tätä vissii joku muuki oottanu. Tunnelma oli katossa varsinkin allekirjottaneella. Olin ihan yhtä hymyä koko keikan ajan ja keikuin siinä eturivissä ihan haltioissani. Osa biiseistä tosin tais mennä ohi iha vaan sen takii et aattelin koko ajan et "voi luoja mie olin just Villen kans backstagella juttelemassa ja se oli nii mukava ja AAAAAAA ei miulle tapahu tällästä eihän". Settilistaa en yllätys yllätys muista, mut Lyijyltä kuultiin ainakin Home Is Where The Sty Is, Down The Ashes Rain, The Absentee, The Flavor of The Month ja The Halfway Bar. Sit ne pirulaiset teki sen et soittivat vielä Rushin joka jostain syystä aiheuttaa miulle kylmiä väreitä ja punastumista. Se johtuu varmaan siitä yhestä väliosasta toisen kertsin jälkeen.. x) Nuoleskeltiin siellä persettäkin (ihan Ville Laihialan omin sanoin) Sycophantin tahissa ja arpiakin vähän ku tuli Scars. 

Settilistaan ei voi olla ku tyytyväine, ihe kuulin ainaki kaiken minkä halusinki ja ekstraaki. Kuvien ottaminen kyllä unohtu aika totaalisesti vaikka tuli noitaki muutama nappastua. Jossain vaiheessa joku tais riehua tai yrittää ängetä tosi pahasti eteenpäin ku taas tuli sellanen ilmat pois-olo pari kertaa ku litistyin aitaa vasten ihan totaalisesti. Miun vieressä oli yks tosi kova Poisonblack-fani ja taisin tehä sen aika kateelliseks tarinalla siitä miten juttelin sen Ville Laihialan kanssa ja ku se tarjoili miulle viiniä siellä. :'D 

Keikka oli ohi iha liian nopeesti vaikka olin kerenny stressaamaan sitäki et miun pitää hakee takki sieltä backstagelta. Oikeestaan etukäteen sitä ei kuitenkaa voinu stressata siinä määrin mitä ois pitäny, koska.. Menin sinne alueelle ja sit Ville Laihiala tulee nurkan takaa vastaan ja on sillee "olipahan keikka" ja mie äkkiä vaa sönkötin et "joo kiitoksia hei hyvästä keikasta" ja menin sit sinne takahuoneen oven eteen. Se ovi oli raollaan ja siihe se matka tyssäski, koska huomasin et siellä ne ukot on bokserisillaan ilman muita vaatteita. Aattelin et en mie helvetti soikoon voi sinne nyt mennä ja jäin oottamaan. Luulen et pari tyyppii ketkä meni ohi siitä ni ihmetteli et miks mie vaa seisoin siinä. Lopulta ajan paine kävi kuitenki liia suureks ja mie sit koputin oveen ja kysyin nopeesti et saanko hakee miun takin. Ne miehet nyt ei asiasta tuntunu olevan moksiskaan ja sanovat vaa et ilman muuta. :D Pahottelin siinä sit että keskeytin niiden pukeutumisrituaalit mut ne oli vaa sillee "ei se meita haittaa jos sua ei häiritse tää" ja mie et ei tää nyt vielä ihan nii raflaavaa oo. Tosin pakko myöntää et vähän nolotti luikkia siellä puolialastomien miesten välistä huoneen perimmäiseen nurkkaan hakemaan takkia mut se nyt oli vaan pakko saaha. Kiittelin siinä sit muitaki vaa äkkiä keikasta ja katosin ja aattelin taas et ei näin vaan voi käydä. Vaa kyllä se näky oli sellane et oisin iha hetken halunnu heittäytyy siihe lattialle ja kuolla. :'D

Ilta oli siis todellakin tapahtumarikas ja noilta osin oikein onnistunu. Nyt on vaa ollu vaikeeta kirjottaa juttua aiheesta ku kuumottaa vieläki kahtoo tota videoo ja Villen vastaukset meinaa koko ajan mennä ohi ku aattelen vaa et se tapahtu oikeesti. :D En tiiä ei tästä varmaa pääse yli mut en kyl haluiskaan. Oli nii ikimuistonen juttu. :D

Keikkoja

Tää syksy ei ainakaan keikkarintamalla pääse turhan tylsäks. Tulevana lauantaina eli 28.9. Club Teatrialla on Poisonblackin keikka ja 12.10. Michael Monroe. Lisäks itsenäisyyspäivä tulee olemaan tänä vuonna aika ainutlaatunen, nimittäin sillon Club Teatrian valtaa Ensiferum, Turisas ja Battle Beast. Varsinkin jälkimmäinen meinas räjäyttää miulta tajun kankaalle. Aivan täydellinen yhistelmä ja on ainaki miulle ensimmäinen kerta ku Turisas esiintyy jotain Hämeenlinnaa pohjosempana. :D Enskat taas on tuttu vakio mutta kyllähän noita pitää mennä pällistelemään sillon ku tänne tuleevat. Battle Beastiin taas hurahdin Sotkamon Sykkeessä ja kyseinen orkesteri on ollu kovassa luukutuksessa.

Lippuja en oo hommannu vielä ku Poisonblackin ja Michael Monroen keikoille ku tonne joulukuulle on vielä aikaa ja en mie varsinaisesti ainakaan tällä hetkellä pelkää et ton keikan liput myytäs loppuun. Ehkä sit seuraavasta tilistä sen vois oman mielenrauhan vuoks ostaa.

Että tämmöstä tällä kertaa. :D Kiva päästä pitkästä (noh pitkästä ja pitkästä..) aikaa keikoille hyppimään. Oon varma että Poisonblack tulee olemaan ihelle aika hypetystä koska Lyijy on niin mahtavuutta ja Michael Monroetakin oon kerenny Qstockin jälkeen ikävöimään. Sen miehen energisyyttä ei voi ku ihailla.

Lyijy

Joni kotiutti meille tämmösen Lyijy-levykäisen eilen ja muutaman kuuntelukerran jälkeen on taas mukava purkaa tuntemuksia kyseisestä lätystä. 

Poisonblackiin tutustuin ihe siihen aikaan ku ne oli Nightwishin lämppärinä viime vuonna ja näin todistanukin orkesteria livenä kahesti. Siitähän se idea sitte lähti et kuunnellaanpas tätä lisääkin ja nyt voi todeta että hyvä ku tuli kuunneltua. Ootin levyä suurella mielenkiinnolla, vaikka en sitte loppupelissä muistanu ees julkasupäivää. No, nyt kuitenki jotai arvosteluntapasta tai tuntojen purkausta kehiin.

Alotusbiisi Home is where the sty is oli jo etukäteen tuttu, koska kipaleesta oli aiemmin julkastu musiikkivideo. Heh, tää nyt ei mitenkään liity ihe biisiin mut säikähin ku Ville Laihialalta oli kadonnu hiukset sivuilta ja parta kasvanu. Nyyh, en tykkää sen kampauksesta nyt yhtään. xD Mut eipä ulkonäkö miestä pahenna. Joka tapauksessa tää on oikein mukavan lentävä alotus lätylle. Video oli kyllä myös aika hauska, löytyy tosta alapuolelta. Down the ashes rain oli biisi josta tiesin tykkääväni jo heti ekoista soinnuista lähtien. Oikeestaan täytyy myöntää että kaikki biisit tällä lätyllä aiheutti saman, eikä sitä muuten tapahu usein. Erityisesti rakastan kertsiä, mutta kokonaisuutenakin toimii ihan täydellisesti, samoin The flavor of the month ja The Absentee. Jooh, tästä "arvostelusta" tulee aika lyhkänen ja ykstoikkonen, mut ku ei vaa muuta pysty sanomaan. :D Maybe life is not for anyone tarjos ihan mukavan levähdyshetken ja taas kerran ihastuin heti alun kitaroihin. Tän jälkeen onkin taas sitten aikamoista rallia Death by the bluesin tahissa. Sen jälkeen rokkaillaan taas mukavasti ja Them Walls on taas vähän rauhallisempi levähdystauon tarjoaja.

Koska en jokaista biisiä jaksa käydä erikseen läpi ni hyppään suoraan loppujen yli ja totean, että nyt oli kyllä Poisonblackin paras levy. Ihan kertakaikkiaan täydellinen albumi jossa ei oo yhtään huonoo eikä ees keskinkertasta biisiä. Kokonaisuus on oikeen mukavan rouheeta rockia eikä mikään tunnu niin sanotulta täytebiisiltä. Pakko sanoo myös se et ei varmaan kellään muulla mieslaulajalla oo yhtä seksikästä ääntä ku Ville Laihialalla. :'D Ei vaan voi mitään että välillä tulee kyllä kylmät väreet miehen laulua kuunnellessa. En malta oottaakaan et pääsee orkesteria tuijottelemaan taas livenä, ja sehän tapahtuu mukavan pian. :)

Sweden Rock Day 3

Festareiden viimenen päivä lauantai oli miun kohalta aika tylsä. Sille päivälle olin merkannu kokonaiset kolme esiintyjää, joista ensimmäinenki alotti vasta vähän ennen kaheksaa illalla. Käytin siis päivän taas tehokkaasti liian pitkään nukkumiseen, syömiseen ja muuten lähinnä palloilin alueella ympäriinsä. Siinä muutaman päivän aikana olin tähyilly kojujen valikoimia tarkemmin ja tässä vaiheessa tuliaisten ostaminen oli ajankohtasta. Tai no Jonihan oli sanonu miulle ettei sieltä mitään tartteis tuua mut aattelin et se varmaa ilahtus. Eka olin hypistelly sellasia metallisia rannekoruja mut lopulta löysin jotai sata kertaa parempaa. :D Yhestä kojusta löysin nimittäin Jägermeister-taskumatin mikä oli miusta aivan täydellinen. Harmi et tuossa vaiheessa ei vaa ollu ikää ostaa jekkupulloo kaveriks, mut kyllä sillä taskumatillaki sai kotiin tultua hymyn nostatettua huulille. :) Lisäks olin kahtonu vähä vaatteita sieltä ja yks yli-ihana paita oli lopulta pakko ostaa.

Vikana päivänä oli pakko myös lopulta käyttää festarialueella olevaa pankkia, vaikka olin suurimman osan rahoista kantanu koko ajan käteisenä. Muutenki jono siihe pankkiin oli aina ihan helvetin pitkä, mut toisaalta ei se ihmekkää oo et ihmisiä oli paljon käteisen tarpeessa ku se kortti ei joka paikassa toiminu. Tuo päivä nyt tosiaan oli sen verran tyhjä ettei pitkä jonottaminen haitannu. Ja on tuo kuitenki toisaalta hyvä olla olemassa ku se Sölvesborg näytti muuten nii pikkukylältä et ei sieltä mitää automaattia varmaa ois löytänykkää. :D Plus taas yks syy olla poistumatta festarialueelta.

Helteen kiusatessa ajauduin lopulta kahtomaan Tankardia, ku se esiinty lähellä vesipistettä. Noiden tsekkaaminen ei ollu käyny millää asteella mielessä enkä tienny bändistä mitään, mut ku ei siinä kiire ollu ni jäin kuuntelemaan. Aika hassu bändi se oli ainaki esiintymiseltään. Niiden vähän elopainoa keränny laulaja taputteli mikillä aina paljasta mahaansa ja sieltä lavanki suunnalta heiteltiin yleisöön kaljapulloja (tyhjiä ja täysiä). Aikamoiselta hc-punkilta tai trash metalilta se kuulosti. Ei silleen muuten jääny erityisemmi mieleen, mut ihan hauska noita oli kahtoo. Lavallekki ois tullu mahollisuus päästä, mut en mie sit ilenny (perhana..). Ois ollu kiva vastata ku se laulaja kysy sinne menneeltä tytöltä et mistä päin Ruotsia se on. Ihestä ois ollu nii kiva vastata etten oikeestaa oo ruotsalaine. :D

Jossai välissä sitte taas söin ja kävin välikuolemassa ja sitte taas vaa pyörimistä päättömästi. Tuolla oli myös joku harvinainen Mötley Crue-näyttely, mut koska se oli maksullinen ni en lopulta menny sinne.

Jotenki se kello sit oli lopulta lähellä kaheksaa ja Rock Stagella alotti Accept. Toki ukot piti käydä katsastamassa ja oikein hyvä meno oli. Yleisössäkin oltiin taas kerran tosi hyvin mukana, mikä toki aina nostaa omaakin fiilistä. Joitaki Udon aikasia levyjä olin kuunnellu etukäteen, muuten osa biiseistä oli kyllä tuntemattomia. Tosin Stalingradia ja Balls to the Wallia ei tietenkään voinu olla tunnistamatta. :D Muuta settilistaa en taaskaan muista, ku ei vaa jää mieleen. Ukot oli oikein hyvässä livekunnossa.

Acceptin jälkeen oliki kiire Sweden Stagelle, missä alotti Skid Row. Taas kerran yks legendaarinen ja nostalgiapärinöitä aiheuttava bändi, jota tuli kaverin suosituksesta kuunneltua oikein urakalla muutama vuosi sitten. Kovin lähelle en uskaltanu ruokien kanssa mennä, mut hyvin näin ja kuulin omalta paikalta. Oikeestaan taaempana äänentoisto tuntu pelaavan paremmin. Välillä tuolla oli sitä ongelmaa että lavan edessä kaikki kuulosti lähinnä puurolta. 

Muutamia tuntemattomia biisejä tuolla tuli, mut toisaalta oli Skid Row sinne tuttujakin biisejä vanhemmasta tuotannosta ripotellu. Miulle mieluisimpia biisejä oli ehottomasti Slave to the Grind ja In A Darkened Room. Kummatkin biisit on tosin alunperin Sebastian Bachin laulamia, mut Skid Rown tapauksessa se ei oo minnuu jotenki koskaan häirinny. Kyllä tuo Johnny klaaraa biisit ainaki livenä oikein hienosti ja yhtä vauhdikasta keulakuvaa saa kyllä ehtiä. :D   

Illan ja samalla koko festarit päätti miun osalta Avantasia. Nimi oli miulle ennestään tuntematon, mut lainasin hyvän aikaa ennen festareita kirjastosta pari levyä iha mielenkiinnosta. Tykästyin erityisesti The Scarecrow-levyyn ja erityisesti levyn nimikkobiisiin. Kuultiin siellä myös ainakin Twisted Mind, muita en sit taas yllättäen muistakaan. Vaikka olo oli taas noihin aikoihin maailman väsynein, ni show oli kyllä niin näyttävä ettei mistään nukahtamisesta ollu pelkoo. Tuon keikan jälkeen oon aika hurahtanu Avantasiaan ja levyt meni heti hankintalistalle. Ihmisethän kutsuu tätä oikeestaan rock/metallioopperaks ja sitä tuo show todella oli. Vierailevia tähtiä oli lava täynnä ja mikä Avantasiassa on mielenkiintosta, ni KISSin nykynen rumpali Eric Singer on soittanu rumpuja tolle The Scarecrowlle. Hehee tällästä kivaa nippelitietoo taas. :D Tuo Tobias Sammet on kyllä kans ääneltään ihastuttava. Miten mies voiki laulaa nii korkeelta ihanan puhtaasti ja sit toisaalta välillä tosi rouheella äänellä? Tän kautta löysin myös Edguyn missä Tobias myös laulaa. Tuli siis tavallaan kaks uutta samalla kertaa. :D 

Avantasian mahtava metalliooppera oli hieno päätös hienolle festarille, jonne on ehottomasti päästävä joskus taas. Ensvuoden kesä kyllä houkuttelee jo pelkästään sillä, että WASP julkistettiin yheks pääesiintyjäks. En uskalla ees aatella mitä muuta ne vielä sinne keksii. Tuolla on aiempinaki vuosina ollu sellasia nimiä mitä ei voi toivookkaan Suomen festareiden kohalla.

Viimenen yö teltassa oli jostain syystä lähes yhtä vaikee ku ensimmäinen. Koko ajan paleli helvetisti ja toisaalta ehkä selkäkää ei enää tykänny köyhästä ja ohuesta retkipatjasta. Mitää ilmapatjaaha miulla ei ollu mukana. Tässä ois ehkä vielä yks oppimisen paikka seuraavalle kerralle.. Seuraavana aamuna oli ihana aikanen herätys, sillä bussi starttas jo yheksältä kohti Tukholmaa. 

Paluumatka suju yllättävän nopeesti, mut seuraava päivä millon miun piti selviytyä Turusta Ouluun oli aika tuskanen. Laivalla olin ihan liian rakastunu hytin sänkyyn, eikä siitä nii millään ois halunnu nousta. Ihan oikeesti, sen jälkee ku on nukkunu neljä yötä jonku sentin ohuen patjan päällä ni osaa sänkyä arvostaa! Univelkaa oli tosiaan sen verran, että vaikka Turku-Helsinki-välilläki nukuin makeesti bussissa ni koko päivä oli sellasta pilkkimistä, melkein torkahtelua mut ei ihan koska olosuhteet ei vaan sallinu. Helsingissä oltiin jo puolen päivän aikaan (Turusta oli lähtö seittemältä jee..) ja siitä mie suuntasin lentokentälle. Siellä pitiki ootella sitte tuskalliset kolme tylsää tuntia. Se aika meni sitte lähinnä nousevien koneiden ihmettelyyn (oon aina tykänny katella niitä), syömiseen ja hereillä sinnittelyyn. Lentokoneessaki meinasin nukahtaa mut en vaa saanu antaa sen tapahtua. Myös bussissa matkalla Oulunsalon kentältä kotia löin pään monta kertaa siihe bussin penkissä olevaan olemattomaan selkänojaan ku aloin nuokkumaan. Jotenki elossa selvisin kuitenki ja kotona oottiki valmis ruokapöytä ja illemmalla saunakin. :) 

Sanoisin että hyvä reissu ja onneks tuli tehtyä. :D

Sweden Rock Day 2

Olin ilmeisesti ehtiny keräämään jonkun verran univelkaa reissun aikana, ja perjantaina tulikin koisattua keskimäärästä kauemmin. Tosin aamulla viiden aikaan heräsin aina tyypillisesti vessahätään ja koitin viimeseen asti sinnitellä ja vältellä lämpimästä makuupussista kuoriutumista. Jossain vaiheessa se raja tuli kuitenki vastaan ja oli pakko kävellä pitkältä tuntuva matka vessaan. Täytyy muuten kehua tähän väliin Sweden Rockin vessoja. Bajamajoihin ei tarvinnu turvautua ku pari kertaa ja muuten sekä leirintäalueella että festarialueella oli oikeet vesivessat/posliinivessat/miksi niitä sanotaan? xD Lisäs se ainaki omalla kohalla mukavuustasoa, mistä ei tosiaan muuten päässy liikaa nauttimaan.

Tosiaan perjantaina ensimmäinen kiinnostava esiintyjä oli vasta iltapäivällä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja nukuin johonki puolille päivin. Siinä vaiheessa muut Elmun mukana matkaavat oli jo heränny ja kyselivät miulta että kuolemaako tein ku ne ei ollu nähny miun poistuvan teltasta. :D Uni oli tosissaan maittanu ja jäin joksiki aikaa sitten porukan kanssa istuskelemaan. Tässä vaiheessa olo oli kuitenkin aika paskanen  likanen, joten päätin mennä testaamaan leirintäalueen suihkut. Suihku makso n. 3 € ja ei niissä valittamista kyllä ollu. Vesi ehkä tuli vähän hitaasti mut kyl siellä hyvinkin peseyty ja onneks helteinen sää kuivas hiuksetkin suht nopeesti. Jalkoja tosin en saanu puhtaaks millään ja vielä paluumatkallakin ku laivalla kävin suihkussa ni valu mustaa vettä. :D

Kellon lähestyessä iltapäivä kolmea lähin talsimaan kohti Rock Stagea, missä menin kahtomaan Asiaa. Tää on kans niitä bändejä mitä isi on esimerkiks kuunnellu nuoruudessaan ja mie löysin sen LP-levykokoelmastakin pari Asian levyä. Niitä tuli sit luukutettua ennen reissua ja tunnistinkin ihan kivasti biisejä. Yks hyvin pinnallinen syy miks menin näitä kahtomaan on pieneks vitsiks muodostunu biisi Heat of the Moment, kiitos vaan luokkakaveri ja Supernatural-sarjan jakso Mystery Spot. :D Vähän semmosta hekottelua siis aiheutti sen kuuleminen livenä, mut tunnelma oli oikein kohillaan, vaikka yleisö olikin taas vähän vanhempaa ja rauhallisempaa. Myös Sole Survivor oli kiva yllätys, vähän olin uumoillu et ne ehkä soittais sen ja mukana tuli laulettua.

Asian jälkeen oli tarkotus ihmetellä Doroa Festival Stagella, mut lopulta en jostain syystä mennykkään. Näin kolme kuukautta tapahtuman jälkeen en pysty muistamaan syytä, mut veikkaisin että nälkä oli. Miun aamiaisethan oli oikeestaan tuolla aika köyhiä, koska sähkön puuttuminen sai miut vähän avuttomaks ja marketista tarttu mukaan lähinnä kinkkusulatejuustoo, sämpylöitä ja riisifrutteja. :D Joo tosi noloo.. Ehkä mie ens kerraks voisin suunnitella etukäteen mitä siel vois tehä ja ehkä varustautuu paremmilla ruuanlaittovälineillä. 

Tässä välissä muistaakseni nautiskelin thai-ruuasta (yllätys) jonka jälkeen 4 Sound Stagella soitti Amaranthe. Jonkun verran olin bändiin kerenny tutustua ja tykkäsin. Tosin tuolla keikalla se meno oli kaikkee muuta ku hyvä.. Mie ku luulin että Suomessa moshpitit ja vastaavat on rajua, ni ei ollu kyllä mitää verrattuna tohon.. Perkele ku sain takaraivooniki jonku nyrkistä varmaa kymmenen kertaa ja totta kai siinä miun takana oli ihania velikultia jotka sai aika ison ihmismassan liikkeelle.. Välillä keskittyminen koko keikasta herpaantu ku piti yrittää pysyä jotenkuten pystyssä ja suojella kameraa pahemmilta kolhuilta. Lisäks siellä lenteli vähän kalja- ja siideripulloja, jotka oli onneks muovisia. Nii tosiaan tässä vaiheessa vois olla aika mainita toisesta Sweden Rockin yllättävästä tekijästä. Siellä ei nimittäin ollu ollenkaan anniskelualueita! Alueen keskellä oli vaa iso kaljateltta mistä pysty hakee juomista ja sit vaa pysty menemää vaik keikkaa kahtoon se kalja kädessä tai sit vaa ehtii sopivan läntin nurmikkoo ja asettuu siihe ottaan aurinkoo ja nautiskelemaan juomia. Tästä en tosin ihe ois ottanu iloo irti jos mukavat ruotsalaiset joihi törmäsin myöhemmi illalla ei ois tarjonnu miulle paria siideriä. Joka tapauksessa aika oudolta tuntu verrattuna Suomen meininkiin. Kuitenki vielä ehkä hämmentävämpää oli se, että se anniskelualueen puuttuminen ei näyttäny aiheuttavan tuolla ainakaan isoja järjestyshäiriöitä. Omiin silmiin ei ainakaan kertaakaan sattunu mitää liian kännissä olevia ääliöitä tai edes tappeluja. Jotenki veikkaan että tuo ei vaa mitenkään päin ois mahollista täällä. Ainoo koitunu häiriö oli tosiaan se et jotku heitteli niitä pulloja ilmaan, mut kyl niitä aina väistämään pysty.

Amaranthen keikasta täytyy vaa tosiaa todeta et meno oli ihan hullua. Elize vaikutti myös aika herttaselta tyypiltä. Joku yleisöstä vissiin oli nakannu sille aurinkolasit jotka se laitto sit päähän vähäks aikaa ja myöhemmin heitti takasin sille lasien omistajalle. 

Amaranthen jälkeen oli taas useempi tunti taukoo. Hyvä oli vasta tokavikana festaripäivänä tajuta, et sinne leirintäalueelle vois mennä esiintyjien välissäkin ja käydä tekemässä välikuolemaa. Silleen ei ihmekkään et olo oli ihan kuollu ku olin edellisenäki päivänä ollu tauotta siellä festarialueella. Niinpä tällä kertaa marssin sinne omaan telttaan ja tein välikuoleman. Torkahdin jopa mikä ei ollu yhtään huono juttu muutenki sekasin olevan rytmin takia. 

Ylösnousemuksen jälkeen nälkä kolkutteli taas ja lähin festarialueelle metsästämään syötävää. Asetuin sitten taas sellaselle mahollisimman isolle tyhjälle nurmiläntille ja aloin ruokailemaan. Tässä vaiheessa kuvioihin tulikin sitten nää mukavat ruotsalaiset, joiden seuraan lopulta ihan niiden pyynnöstä päädyin. Keskustelu ei tosin oikein ruotsiks meinannu sujua ku pakko todeta et etelä-ruotsalaisten murre on jotai ihan käsittämätöntä. Siinä oli kokonainen perhe mukana ja ne toteski miulle et moni ruotsalainenki on heille sanonu et ei siitä murteesta saa selvää. Ehkä se sit vähä helpotti et en mie ehkä oo iha nii surkee jos synnynnäiset ruotsalaisetkaa ei aina ymmärrä toisiaa. :D Englantia ne kaikki onneks osas hyvin ja miehän päädyin siihen porukkaan pariks tunniks. Sen perheen tyttö oli oikee Thaimaa-fani ja oli ihan innoissaa ku kerroin sille et miun äiti on thaimaalainen. Se opetti miulle muutaman sananki ku se on käyny siel monta kertaa. Sit sen perheen isä tarjos miulle tosiaa pari siideriä ja mie olin iha hämmentyny. Ei täälläkää kukaa ventovieraalle ainakaa kovin herkästi tarjoo juomia (tai sit oon törmänny väärii ihmisii) mut tuol ne ei ees kysyny muuta ku et juonko kaljaa vai siideriä. :D Joka tapauksessa mukavaa oli saaha seuraa ja aika lenti paljo nopeemmin lopulta. Tiet kuitenki eros siinä vaiheessa ku miun piti lähtee hakemaa lisävaatetusta viileneväks illaks, enkä niihin sit enää myöhemmin törmänny. Kuitenki tosi mukava kokemus sinänsä huomata, miten mukavia ihmisiä ne ruotsalaisetki voi olla. 

Lähin sitte teltalle hakemaan hupparia, mut matkaa hidasti sitte pariki asiaa. Ei sillä et mitään huonoja juttuja tosin ois ollu, mut siinä menomatkalla miut pysäytti mies joka kerto olevansa Suomesta Ruotsiin muuttanu ja se puhu kuitenki iha kohtuu hyvää suomee. En enää muista miten se oli miut hoksannu pysäyttää mut sen kans jumituin joksiki aikaa puhumaan. Sen jälkee alko jo vähä kiire hiipii niskaan ku ihmismassat liikku kuitenki alueella välillä suht hitaasti ja tohon hupparinhakureissuunki meni aikaa ihan suht paljon. Matka festarialueelle takas oliki paljon hermoja raastavampi, ku joku epätoivonen brittipoika pysäytti miut eikä suostunu päästämään ohi ellen halaa sitä. Aika vastahakosesti lopulta halasin että pääsisin jatkaa matkaa. 

Kiire oli sen takia, et illan viimenen esiintyjä Europe ois pakko nähä mahollisimman hyvältä paikalta. Ihmisiä oli taas kertyny kivasti Festival Stagen eteen, mut pääsin kuitenki johonki ehkä 7.-10. rivin paikkeille eli ihan hyvin. Tunnelma oli taas kerran tiivis ja katossa. Europe on taas miulle näitä legendaarisia bändejä jotka on vaan nähtävä jos mahollisuus tulee ja oon tosi onnellinen siitä et se mahollisuus miulle siunaantu. Tätäkin oli tullu luukutettua oikein urakalla ennen keikkaa (tosin vielä enemmän sen jälkeen). Vaikka siellä kuultiin nää perusbiisit Carrie, Final Countdown ja Rock the Night ni settiin mahtu kivasti biisejä sieltä täältä. Miulle pahin paikka oli ku ne soitti New Love in Townin, koska tosiaan kyseessä on hyvin herkkä biisi ja sen kohalla ajattelin kaukaisessa pohjoisessa Suomessa olevaa poikakaveria, jota oisin siihen hetkeen kaivannu. Tilannetta ei helpottanu miun vieressä oleva pariskunta joka rupes totta kai sen biisin aikana halailemaan ja pussailemaan siinä. Se oli ehkä pahin hetki millon ikävä nosti päätä, muuten oli sujunu yllättävän hyvin. 

Keikalla kuultiin myös akustinen spesiaali, mikä oli aika erikoinen juttu. Tuo keikka oli muutenkin semmonen "erityispitkä" koska sillä juhlistettiin Europen 30-vuotista uraa. Lisäks tuo keikka kuvattiin dvd:lle ja se ilmestyykin 18.10. Filmi meni toki ennakkotilaukseen, sillä mikäs sen parempi tapa muistella tuota keikkaa ku kahtoo se myöhemmi töllöstä uuvestaan (ja uuvestaan). Kivaa et kerranki mieki pääsin todistaan sellasta keikkaa mikä tulee dvd:lle. :D

Yleisö oli tälläkin kertaa hulluna, eikä ihmekkään. Luulis että siinä jonkunlainen isänmaan ylpeys on ku kotimainen bändi ruotsalaisille ja tosiaan 30 vuoden ura on aika saavutus. Tuolla tuli taas kerran välillä jännättyä pysynkö pystyssä tai kantaako jalat ylipäätään, ilmeisesti festarointi alko tuntumaan jo fyysisestikin. :D Joka tapauksessa upeetahan se oli, enkä malta oottaa et pääsen muistelemaan tota keikkaa ihan dvd:n kera. Kyllä tän jälkeen taas kerran sai painua väsyneenä mutta onnellisena telttaan nukkumaan.