Laiskuuden päätös

Jooh, ilosesti on vierähtäny yli 3 kuukautta viimesimmästä postauksesta. Häpeällisesti täytyy myöntää, etten oo ensimmäistäkää lausetta Sweden Rockista kirjottanu, ja tosiaa tää blogihiljaisuus on kyllä taas kestäny. Eka kerron hirveen listan syitä miks en oo kirjottanu ja sit pitää ehkä valasta tätä nykystä tilannetta. Ja vois kai sitä kertoo vähä mitä oon viime kesän touhunnu.

Tai no oikeestaa enhä mie pahemmi touhunnu muuta ku töitä, ja siitä se johtu tää taukokii. Ei vaa ollu mitää mistä kirjottaa, ku en juurikaa ulkona käyny (siis "viihteellä" tai sillee). Työt vei suunnillee kaikki voimat, ja eipä siinä paljoo ollu kirjottamista. Joka päivä oisin vaa valittanu sitä mite paskaa töissä oli. Koska sitä se oli: paskaa. Joskus kirjaimellisesti.. Tosiaa sillo viime toukokuussa alotin työt siellä hotellisiivouksessa, ja voin todella rehellisesti sanoo et oli paskin työpaikka ikinä. Ja sitä kautta paskin kesäki mitä oon vuosii viettäny. Alussa se nyt viel meni iha ja aattelin et kyl se siit helpottaa, mut ei piru vie helpottanu. Heinäkuu varsinki oli yhtä tuskaa. Kauheet helteet yhistettynä pahimmillaa 10-tuntisii työpäivii YHELLÄ TAUOLLA (sillä palkattomalla) söi miut ainaki iha loppuu, enkä ollu ees ainut. Kyl siel yks jos toinenki sai tarpeeksee, porukkaa tuli ja meni. Hyvä et kerkes nimet oppii.. Sit ku en ees vapaita viikonloppuja saanu vaik luvattii, ni kyl ne ripotellut vapaat (yks sunnuntaina, toine tiistaina) söi aika lailla innon tehä mitää. Eihä siinä voinu lähtee mihinkää ku se koko yks päiväki meni miettiessä jo seuraavaa työpäivää. Et tällästä, ei todella menny putkeen.. Rahaa kyl tuli mut siin vaihees ku itkin kesken päivän väsymystäni tajusin, ettei tuo rääkki oo sen rahan arvosta.

Oli siinä välissä onneks yks 5 päivän vapaaputki Sweden Rockin lisäks, mut tuostaki sain vääntää. Nuoki päivät meni iha liia nopeesti, mut oliha se ees jotai. Miun rakkaalla pikkuveljellä oli rippijuhlat heinäkuussa, ja sain sit hyvän syyn lähtee käymää rakkailla kotiseutuvilla Savonlinnassa ja Louhella. Nää seuraavat räpsyt onki sieltä ja on ainoot tänne laittamisen arvoset kuvat viime kesältä. Paskalla kännykkälaadulla mennää, ku ei sitä kameraakaa tullu pahemmi käytettyy.

Ah, ihana lapsuuden uimaranta Löksä. Käytii siel veljen kans uimassa. Ei tosin kauheen kauaa viihytty ku sil oli ihmeelline kiire takas kotii koneen ääree. xD Mut paljo muistoja tuo paikka aina herättää, oon pulikoinu siel nii pienestä asti ku vaa jaksan muistaa. :D 

Ihana hellepäivän pelastus, jonka nautiskelin Kerimäen keskustassa vanhalla kunnon Cafe Kaivopirtillä veljen ollessa konfirmaatioharjotuksessa.

Veljen rippijuhlien jatkoja vietin Savonlinnan yöelämässä yhen miun parhaan ystävän E:n kans. Veli ei tietenkää alaikäsenä mukaa päässy. Seuraavana päivänä miun vaa piti jo päästä lähtemää takas Ouluu, ja koska Louhen ja Savonlinna väliset bussiyhteydet on suoraa sanottuna olemattomat, ni oli helpompi mennä suoraa Savonlinnaa. Siinähä kävi kyl sellane nolo juttu, että myöhästyin siitä junasta millä miun piti lähtee, ja tuli aika kalliiks se myöhästymine.. No, kyl sen yön tapahtumat ja se myöhästymine näi jälkikätee naurattaa. :D

Tosiaa tuo viijen päivän reissu Savonlinnaa oli miun ainoo kunnon vapaa koko kesänä, muute sitä painettii töitä niska limassa ja kuunneltii ku jatkuva paskamyrsky tuli aina niskaa.. Tuon työn "ansiosta" rupesin sit ehtimää muita töitä. Kävin mie Mäkkärissä Oulussa työhaastattelussa, mut pirulauta en päässy. No, etsinnät jatku ja sit sain sellase tyhmääki tyhmemmän idean, et kokeillaanpa pääkaupunkiseuvulta. Yllättäen sainki kutsun pariinki haastatteluu. Jouvuin siinä aika ihmeellisee tilanteesee ku molemmat paikat ois ottanu miut, mut piti sit toki lopulta valita se, kumpi tarjos paremman työsopimuksen. Pääsin siis Vantaalle tulevaan Burger Kingiin Myyrmanniin töihi.

No siinähä alko sit iha karsee muuttopaniikki et asunto pitäs löytää ja muutenki kaikki oli yhtäkkiä iha sekasi. Kaikki tapahtu loppupelissä tosi äkkiä ja en ois missää nimessä arvannu viel viime toukokuussa et nyt oltas jo täällä Vantaalla. Kai se tuo edellisen työpaikan kauheus sai miut sisuuntumaa sit nii, et aloin ehtii muita töitä ja periks en antanu enne ku tärppäs. :D Elokuu oli kyl aika kauhee kuukaus sit siin mieles ku jännitettii et ei perse ku asunto pitäs löytää tämmösellä aikataululla. Asioilla kuitenki on onneks taipumus järjestyy ja nii kävi tällä kertaa. Nyt myö sit onnellisesti asustellaa Vantaalla.

Jostai syystä oli sit pakko ikuistaa tää järkyttävä kaatopaikkanäky. Tuon laatikkovuoren purkamine oli aika tuskasta hommaa. Mite hitossa sitä tavaraa oliki kertyny noi paljo! Pitää varmaa täs syksyn kunniaks alkaa hankkiutumaa lopuistaki turhista tavaroista eroo, ku Oulun päässä en kokonaa sitä kerinny tekemää.

Meillähä on tääl Vantaalla sellane ihanuus ku Ikea, ja aika pian tavaroiden purkamisen jälkee sinne oli päästävä. Haaveilin jo Oulussa omasta kirjahyllystä, mut sellasta ei sinne ois mitenkää survonu ku olkkarista loppu jo tila. Tänne ihme kyl mahtuis iheasias vielki jotai, vaik tää asunto on pari neliöö pienempi. Johtuu tosin varmaa siitä, et aika iso osa niistä neliöistä on laitettu olkkarii. Ja LAMINAATTILATTIA on ihanuus! 

Että juuh, tämmöstä täs on tapahtunu, hyvä ku ei ihekkää oo kokonaa tätä asiaa viel tajunnu. :D Burger Kingilläki oon kerenny jo pari työvuoroo tekemää ja parin viikon koulutusjakso jatkuu maanantaina. Oon siis nyt harjottelijana Mannerheimientien Burger Kingissä Helsingissä ja pakkoha se on mainostaa et tulukee käymää jos täällä päi liikutte. Saatan iltasin olla kassalla tai pyörittelemässä teille hampurilaisia. :D Tuolta sitte parin viikon jälkee siirryn Vantaan Myyrmannii töihi koha se ravintola siel aukee. Sinänsä oli kyl tosi mahtava juttu päästä tonne, ku oon sitä ravintola-alan koulutustaki miettiny. Kouluu nyt vaa en saanu aikaseks vieläkää hakee, mut seuraavaa hakuaikaa ootellessa tää on ainaki toivottavasti askel oikeesee suuntaa. 

Seki haaste täs pk-seuvul asumisessa muute on, et tääl tapahtuu iha liikaa! Tavastialla, Nosturissa, Virgin Oilissa ja ties missä tuntuu aina oleva jotai keikkaa mihi pitäs päästä. :D Ja Helsinkihä on vaa puolen tunnin junamatkan päässä nyt.. Ahistaa ku ne jotkut keikat on nii lähekkäi ettei millää oo varaa tai aikaa ees lähtee kaikkii. Onneks tää viikonloppu on vapaa, nimittäi tänä iltana mennää Virgin Oilii kahtomaa Moonsorrow ja Crimfall. Huh, joha tota elävää musiikkia oliki ikävä. Viimeks oon keikalla käyny tosiaa siel Sweden Rockissa.. Mahtavaa päästä tosissaa taas pitkästä aikaa ulos ja tulleepaha nähtyy pyöriskö Helsingissä hevimiehiä. :D Vaik miul oma körmy onneks jo onki. :)

Vielä fiilistelymusaa iltaa varte.

3/5/2014

Joo nyt se sit tapahtu etten vaa mitenkää keksiny otsikkoo tälle ni olkoo nyt tuo tylsä päivämääräratkasu. :D Taas sen verra sekavaa asiaa ettei niitä oikee yhistä mikkää.

Miun naama on päässy taas loistamaa muutamassa kuvassa ku olin kuvattavana kaverin valokuvausjuttuja varte. Tuntuu kyl hassulta et miun naama kelpaa mihinkää, mut kivaha se on toki jos joku sitä mieltä on. :D Miusta ei muutenkaa liia paljoo oo mitää kasvokuviakaa ni hyvä ku niitä ees jollai tavalla kertyy. Tätä valokuvaajanalkua voi seurata täällä ja sieltä löytyy miun lärvänderikuvat. En viittiny niitä nyt tähän pöllii mut tuleepaha samalla iha pyytämättä mainostettuu vähä. :)

Kuvausiltana keli ainaki suosi ja oli tosi hieno taivas. Tää epätoivone kännykkäräpsy ei sitä tosin pystyny taltioimaa niinku oisin halunnu.

24.4. Oulun kaupunginkirjastolla oli tilaisuus, missä Sami Lopakka oli kertomassa Marras-kirjasta. Ihe en valitettavasti oo vielä ehtiny koko opusta lukee ku sille on "muutama" varaus kirjastossa.. Olikoha jotai 60 jonossa et ei iha tota kautta kyl sitä kirjaa tuu saamaa käsii.. Ei tuolla onneks kauheesti mitää spoilereita kumminkaa tullu, lähinnä henkilöistä kyseltii ja mistä idea kirjaa on lähteny liikkeelle jne. Sit Sami luki muutaman näytteen kirjasta ja no yks oli kyl sellane että varmaa kaikilla tuol salissa petti pokka. xD Tämmösiä ihania eritejuttuja nii yksityiskohtasesti ku niistä vaa voi kirjottaa. Ootan iha todella et saisin ton kirjan luettuu ni osais paremman mielipiteen muodostaa, mut idea ainaki kuulostaa tosi kiinnostavalta.

No sitte taas iha muihi asioihi. Viime postauksessa hehkutin työpaikan saamista ja nyt on sitä päästy jo vähä kokeilemaa. Maanantaina (28.4.) oli koulutuspäivä, missä siis kerrottii työvälineistä, käytii tulevaa työpaikkaa läpi ja muutenki tämmösiä perusasioita. Saatii myös työvaatteet ja joku oli lukenu miun ajatuksia ku saatii taskukalenteritki. Olin iha onnessani ku olin jo aatellu et miun pittää ostaa sellane, mut nyt se tuli kätevästi tos samalla. Työvaatteena on tollane iha siisti punane paita ja harmaat housut. Iha jees sillee et on työvaatteet ni ei ainakaa tartte miettii et mitä sinne laittaa päälle. :D

Eile (perjantaina) oli eka työpäivä ja jännitti kyl iha hitosti. Ei meinannu unta saaha vaik olin kaikkeni koittanu tehä et illalla väsyttäs. Sain mie sit lopulta nukuttuu iha riittävästi ja oikeestaa olo oli yllättävän virkee. Ei kai tossa työssä sinänsä pääse väsymää ku koko aja tekee iha fyysisesti jotai eikä istu paikallaa. Tosin niitä hotellihuoneita siivotessa ei kyl ehtiny ees aatella mitää taukojen pitämistä. Eka puolisko siitä päivästä meni iha sikanopeesti ja sillo ku työpari ehotti lounastauon pitoo ni olin iha ihmeissää et onks kello jo nii paljo. :D Vois kyl kuvitella, et ku on oikeesti monta huonetta siivottavana ni ei siin tylsää hetkee päivän aikana tuu. Jalat ja selkä tosin huuti aika kivasti, mut mie ahkerana sain ihteni sen työpäivän jälkee viel kuntosalille ja siellä nuo kivut kummasti helpotti.

Tosi turhauttavaa kyl ku oon iha saatanan hias siinä siivoomisessa. Oikeesti kiva ku Scandic Hotellin standardihuone pitäs saaha vartissa YHEN ihmisen siivottuu. Siis YHEN. Ja meillä meni työparin kanssaki vissii liikaa aikaa. Luojan kiitos meitä uusia ja kokemattomia ei heti laitettu yksin siivoomaa. Miul menis oikeesti varmaa yli puol tuntii siihe.. Enkä mie nyt ees siivonnu vielä vessaa vaa pelkän huoneen puolta. Iha hulluu oikeesti.. Oon nii surkee jo sängyn petaamisessaki et siihe menee se koko vartti ja sit sen lisäks pitäs pyyhkii pölyt ja luututa, kerätä roskat ja tosiaa se vessakii pessä. Saa nähä oikeesti mitähä tost tulee, en varmaa ens vuonnakaa saa siivottuu noi noppeeta tahtia. Sain mie kyl sit kokeneemmilta vinkkejä mite sängynki saa nopeesti pedattuu mut taitaa se aika paljo reenausta vaatii. Toki pitäs muistaa olla ihellee armolline ja muistaa et se oli vast eka päivä, mut silti tuntuu iha tyhmältä ku olin oikeesti nii hias. 

Työvaatteet, se ihana kalenteri ja tuo rusetissa oleva on ovelasti taittuva ostoskassi.

Vappu ei ollu omalla kohalla mitenkää erikoine. Ei se oo tainnu yleensäkkää kyl olla. Käytii kaverin kans ihmettelemässä vappumeininkejä keskustassa ja oliha tuolla mukavaa, vaik ihana räntäsade taas kerra yllätti pari kertaa. Mie oon nii aina sanonu et iha varmasti vappuna sataa jotai lunta tai räntää ja et turha enne sitä on kesää hehkuttaa. :D Puolen päivän aikaa alko vappukulkue ja myö kulettii siinä mukana iha alusta loppuu. Myöhemmi oli sit ilmeisesti fuksien(?) uitot, eli ne sit laski liukumäkee pitki jorpakkoo. Hyi että ku en uskalla ees aatella mite kylmä niil on ollu sen jälkee ku minnuu palenti jo pelkkä kahtomine. :D

Hyrrrr oikeesti.. 

Pitihä se viime vuonna saatu lakkiki kaivella kaapista ulkoilutettavaks. Jee, miun eka vappu lakki päässä! :D Kyl ylpeyvellä kannoinki sitä päässä ja tuoha on tosiaa iha kiva ku se poikkee tavallisesta yo-lakista vähä. Tuoha on siis media-assistentti-ylioppilaan lakki. :D Hyvi se onneks oli puhtosena säilyny laatikossa. Samalla tavalla se kyllä nuppia puristaa ku juhlapäivänäki.

Lakkia ulkoiluttamassa. 

Noiden hommeleiden jälkee läksin sit Lidlin kautta kotii. Oli kyllä tuskane kauppareissu ku ostoslistalla oli miljoona asiaa ja tiesin et ne tulee maksamaa iha hitosti. Osittai tästä saan tosin syyttää ihteeni ku olin ehottanu Jonille et ois mukava avata grillikausi vappuna ku ei oo kiire mihinkää. Noita grillijuttuja ollaa kyl syötykki täs muutama päivä et kylhä nuo ruuat on ihtesä jo takasi maksanu. :D

Grillikauden avaus

Ens viikko tulee olemaa "ihanan" kiireine ku heti työpäivän jälkee pitäs suunnata Sotkamoo ja sieltä tiistaiaamuna Kuhmoon. Kyseessä on siis yritysvideon kuvausreissu, josta selitin kaua sitte jonku verra täällä. Se videoha ei tosiaa oo vielä(kää) valmis, koska kuvatut materiaalit osottautu lopulta osittain käyttökelvottomaks ja no klaffivirheiden takia siinä ei voi käyttää joulukuussa ja tällä kertaa kuvattavia materiaaleja. Kaikki menee siis käytännössä uusiks. Jollai tavalla vituttaa kyllä ku ois se video ollu kiva saaha valmiiks jo ajat sitte enne Thaimaaha lähtöö, mut eipä se kuvausaikataulujen järkkäämine ois mitenkää onnistunu enne tammikuuta. Tällä kertaa on ainaki varmasti osaavaa sakkia mukana, jote eiköhä tost täl kertaa hyvä tuu. Enite tos harmittaa se, etten pääse ens viikol töihi ku yhtenä päivänä ja kuitenki nyt näi alussa ois ollu kiva olla heti monena päivänä peräkkäi ni oppiski ehkä jotai. Plus ton kuvaamise jälkee alkaa se ihana editointihelvetti..

Täällä taas

Jooh, se parin kuukauven tauko venähtiki nyt vähä sitte. :D Ei vaa oo ollu oikee inspiraatiota kirjottaa, mut muiden blogeja lukiessa tuli sit mielee et ois kai tätäki hyvä jo pikkase alkaa herättelemää eloo.

Tosiaa elossa, yhtenä kappaleena ja melko hyvissä voimissaha tuolta Thaimaasta takas palailin maaliskuun 17. päivä. Tuosta reissusta uskosin että ainaki joku ois kiinnostunu, joten tässä pikku hiljaa alan väsäilemään kertomuksia siitäki. Tota hommaa hidastaa vaa pirusti se, et kuvasaldohan on yli 1000 joten niitä ei iha yhessä yössä käyvä läpi.. Lyhyesti voisin kuitenki tähä sanoo, et olipaha tosiaa miun elämäni matka ja ikävä on kova. Opin nii paljo ihestäni ja sain varmuutta siihe, et mie kyl selviin vaikka maailman äärissä. :) Tapasin hurjasti mukavia ihmisiä ja näin mahtavia paikkoja, joita tuun varmasti esittelemää tääl blogin puolella sitä mukaa ku saan niitä kuvia käytyy läpi.

Kotiinpaluun jälkee on kerenny tapahtuu pari juttuu mistä miun ois pitäny kertoo, mut en saanu aikaseks. Eka viikko oli lähinnä unirytmin kans painimista, ku heräsin viide aikaa aamulla aina pirteenä ku pikkulintu ja sit samaa aikaa iltapäivällä olin jo menossa nukkumaa. :D Thaimaassaha kello oli tosiaa 5 tuntii eellä joten unirytmin muuttamine tähä aikaa ei käyny iha helposti.. Monesti kävi niiki et nukahin illalla päivävaatteet päällä sänkyy ja heräsin puolen yön aikoihi siihe et oli kuuma ja tajusin, et olin nukahtanu. :D Kylhä mie tolle ukolle koitin sannoo et pitäs miut ruodussa, mut joskus olin kuulemma nii sikeesti nukkunu ettei mikkää auttanu.

Kokeilin teippitempun avulla tehä rajauksen silmää ja sehä onnistu nii hyvi et piti oikee kuva ottaa. :D 

Anttilassa oli Maybellinen kynsilakat tarjouksessa kaks yhen hinnalla ni pitihä sitä käyvä haalimassa uusia värejä. :D

Bussissa matkalla Jyväskylästä Ouluu pääsiäisen jälkee.

Aika piakkoin kotiinpaluun jälkee tuli ajankohtaseks se työnhaku, ah nii "ihana" asia.. Kyllähä se alko ihmistä syömää taas ku päivät pitkät piti keksimällä keksii ihellee tekemistä ja alkaa toisenki naama saman katon alla jo ärsyttämää ku täs molemmat on kotona sen 24/7. Siinä ei puheenaiheet aina taho riittää.. Kesätöiden suhtee olin jo suht myöhäsessä, mut hakemuksia lähti kumminki monii paikkoihi. En nyt laskenu montako noita ois ollu. Liityin sitte kans Jobitti-työnhaun verkkoryhmää ku aattelin et aika monessa asiassa tuntuu työnhaussa tökkivän. Tuolta saa tosi hyviä vinkkejä ja siel puhutaa sellasistaki asioista, mitä ainakaa ihe en ollu tullu ees aatelleeks. Jos siis tuntuu, et hakemusten teko ei suju tai muute vaa tuntuu et tarvii apuu työnhaussa, ni suosittelen ehottomasti tota ryhmää.

Sit lopulta kävi seki ihme mitä en ois uskonu, nimittäi sain töitä! En kyl tiiä mitä ihmettä tapahtu, mut oon iha tosi onnelline et kaiken sen tuskanhien vuodatuksen ja lukuisten luovuttamisten jälkee vihdoi onnisti. Tosin pääsin just sellasee paikkaa mihi kaikkei vähite ootin pääseväni. :D Yhtenä iltana menin vaa kahtomaa SOL Palveluiden sivuja ja huomasin et siel ehitää Ouluu kerroshoitajaa/siivoojaa asiakashotellille. Pistin vaa sit iha huviksee hakemuksen ja seuraavana aamuna miut kutsuttii kahen tunnin varotusajalla haastatteluu. Vähä jännät oli housussa siinä ku paniikissa ja kiireessä yritin valmistautuu. Aamuteeki siinä jäi keske mut ku kutsu kävi ni oliha se mentävä. Nauroinki siinä haastattelijalle et täs oli oikee tulikoe heti alkuusa et mite nopeella varotusajalla pääsis töihi. :D Ilmeisesti seki suju tosi hyvi ku paikan sain ja 28.4. ois perehdytys työhö ja toukokuun ekana alkaa sit työt. Hommana ois siis tosiaa hotellia siivota ja ootan iha mielenkiinnolla et millast tulee olemaa. Työsopimuski on jo tehty, jote oon nyt iha virallisesti SOL Palveluilla töissä. On kyl iha mahtava päästä taas rahaa kiinni vaik tuo onki osa-aikatyö, eikä nyt iha nii pahasti oo sellane olo et loisin vaa yhteiskunnan rahoilla. Jännittää kyl iha hirveesti, mut onneks täs on viel aikaa koota ihtesä koitosta varte. :D On vaa tosissaa aikamoine lottovoitto saaha työtä tälläsenä aikana. En tiiä mikä ihmeen Hannu Hanhi-tuuri kerranki kävi ku yleensä oon se Aku Ankka. :D

Kuvituksena sai tosiaa toimii muutama Instagramista pöllitty kuva ku en muuta jaksanu nyt laittaa.

Pimeyttä

Taas jonkun aikaa oon viettäny hiljaiseloa blogin kanssa. Ei oo oikeen ollu inspiraatiota kirjottaa, vaik jutun aihetta saattaskin olla. Synkkää tosin on ollu, joten tää varmaan tulee olemaan hyvin masentava postaus.

Täähän nyt on se tunnettu aika vuodesta ku enimmäkseen vituttaa eikä toi lähes jatkuva pimeys auta asiaa yhtään. Nytkin tuolla on iha harmaalta ja olo tuntuu useimmiten siltä ku ei ois heränny ollenkaa. Yritin luvata ihelleni ennen syksyn tulemista, etten masentus sään takia, koska en mie sille kuitenkaan mitään voi. Noh, masentaa silti, ei voi mitään sillekään. Toisaalta ei tuo sää ainoo masentava tekijä tässä oo. Vielä enemmän ehkä masentaa huomata se, miten sitä passivoituu ku on päivät pitkät tekemisen puutteessa ja lopulta tajuaa, että sitä on tullu helvetin laiskaks. En uskois, että nykyään jaksan tehä päivän aikana vähemmän asioita ku kouluaikaan, vaikka sillon todellakin oli se koulu. Kyllä tässä on alkanu tajuumaan, et asioiden tekeminen ja ihmisten näkeminen pitää mieleen virkeenä. Suurimman osan päivistä ku oon vaan kotona ja ainoo ihmiskontakti on Joni (sekin päivät töissä) ni aika ankeeks tää elämä menee. Nyt silki on viel 6 päivän työviikko, et kerkeen hyvin tässä yksinäistyä lisää. Sit oon vielä nii pirun tylsä etten keksi et mitä tekis jos näkiski vaikka jonku muun ihmisen välillä.

Työkkärissä asiointi on aina nii kivaa..

Viime viikolla kävin kuluttamassa työkkärin penkkiä, ku siellä piti vaan käydä näyttämässä naamaansa ja todeta et elossahan tota vielä ollaan. Tuollaki saa aina jonottaa jonku tunnin. Mut miehä meen kiltisti istumaan sinne. Työttömillähän sitä aikaa on päivät pitkät ni kuluuhan ne toki tuollakin.. No nyt sieltä sanottiin että seuraavan kerran toukokuussa pitää sinne mennä, joten eipähän puoleen vuoteen tartte käyvä. Silti jotenki vituttaa toi touhu.

Sieltä lykkäsivät miulle käteen työttömälle tarkotetun liikuntakampanjakortin, jota näyttämällä voi käyttää Oulun kaupungin liikuntapalveluja ilmaseks 3 kertaa viikossa 15.12. asti. Iha hyvä juttu, aattelin, ja eile yritinki sit tehä tolle passivoitumiselle jotain ja raahata ihteni uimahalliin vesijumppaan (oli muute tehokas!). No menipä hienosti vituilleen koko se maanantai. Kaikki alko varmaa siitä ku heräsin liian myöhään. Alusta asti oli sitte kiire joka paikkaa ku en meinannu ehtiä bussiin. Sen kiireen seurauksethan tuntu sit heti uimahallissa, koska tää neropatti oli lähteny sinne ilman pyyhettä! Piti sitte tuhlata 3 € siihe et saisin pyyhkeen lainaan.. Sit ku lähin uimasta ni olin laskelmoinu että ehtisin tietyllä bussilla kauppaan. No enpä ehtiny, vaa se bussi pyyhkäsee ohi just ku seison liikennevaloissa et pääsis tien yli.. No sit ku pääsin sinne kauppaan ni huomasin et ostoslista oli unohtunu kotia. Ei siin onneks liian montaa asiaa ollukkaa, mut voi vittu silti. Ihme ku ei kotiin päästyä menny ruokaki pilalle.. Olis nii saanu jäähä tuo maanantai tulematta.

Oli tän kaiken onnettomuuden keskellä sentää jotai elämää ja onnellisuutta tos pari viikkoo sitte, jollon kotikoti ja Kajaani kutsu. Reissulla tosin oli ihan tarkotuskin. En oo tätä aihetta hirveesti tänne avannu, mut oon siis tekemässä yhelle Kuhmossa sijaitsevalle yritykselle esittelyvideota, ja keskiviikkona 6.11. suuntasin entisen opettajan kanssa sinne vierailemaan ja kahtelemaan paikkoja. Oli tosi jees reissu ja en ois uskonu sanovani et olipa kiva käydä Kajaanissaki. Sen lisäks että arvostin taas valmista ruokapöytää ni näin kavereita ja meillähä oli oikein hauska ilta. Luoja mite olinkaa kaivannu sitä.. En ois uskonu sanovani siis sitäkään, et tuntu haikeelta lähtee takas Ouluun.

Oulu-Kajaani-junaa ootellessa.

Road trip Kuhmosta Kajaaniin.

Olin varannu Kajaanin reissulle sen verran aikaa että vapaapäiviä jäi, ja yhtenä niistä touhuttiin kotikotona uutta olohuonetta. Raskasta hommaa oli kyllä ku kirjahylly piti purkaa et se saatas siirrettyy ja muutenki koko huone näytti alussa iha kaatopaikalta. Helposti siinä vierähti se 7 tuntia ja sen jälkee piti vielä kauppaan raahautua avuks. Voin sanoo et kävi kuntoilusta koko päivä ja olin iha velttona koko illan. Lopputulos on kuitenki nii hyvä, että kannatti se vaiva nähä. En malta oottaa et viimestää jouluna pääsen valtaamaan tuon punasen divaanisohvan.

                            

                            

                            

Jee Kajaanissa sato lunta!

Jos nyt jotain hyvää täytyy tästä pimeydestä keksiä ni ainaki kynttilöille on ollu käyttöö ja niiden valossa on iha kiva tunnelmoida. Sain noi neljä isoo kynttilää Kajaanista mukaan ja niitä on poltettu jo nyt nii paljon, et taitavat olla kaikki puolillaan. Suitsukkeita oon myös poltellu ku tykkään niistä erilaisista tuoksuista eikä Jonikaan saa niistä päänsärkyä.

Harmittaa tavallaan et Kajaanin visiitti tuntu viimeks turhan kiireiseltä, oishan tota nyt vielä isänpäivän ainaki voinu siel viettää vaik isi tais kyl olla senki päivän töissä. Sais mennä tuo joulukuuki äkkiä ni ees sillo viimestää pääsis tästä paskuudesta pois. En oikeesti kestä ihteeni täällä enää ku päivät on tyhjää täynnä ja on aikaa aatella kaikenmaailman asioita. Miun rakas kaveri itseinho ja viha on alkanu myös nostaa päätä, eikä tää työttömänä oleminen tilannetta paranna. Oikeestaan se antaa vaan lisää syytä miulle inhota ihteeni, koska se johtaa ajatukseen "oon niin huono etten kelpaa yhtää mihinkää". Kyllä mie jotenki haluisin tuntee olevani tarvittu, mut aika helvetin vaikeetahan se on tässä tilanteessa. Ei toisten ihmisten tarinatkaan hirveesti luo uskoo omaan tulevaisuuteen. Tuntuu et se 4 vuotta minkä istuin koulussa on menny iha hukkaa ku ei siitä ainakaa tässä vaiheessa oo hirveesti päässy hyötymään. Nii, ois vaa valinnu vähä järkevämmi sillo 15-kesäsenä ni ei välttämättä ois nyt tässä vittuuntumassa..

Sepä se varmaan on se ties kuinka mones kymmenes asia mikä masentaa. Se ku ei tiiä miltä koko tulevaisuus näyttää vai näyttääkö miltään. Katkerana vaa mietin sitä miks kaiken täytyy mennä aina vaikeemman kautta ainaki miun kohalla. Kyllä toiset saa elämänsä nii järjestykseen ilma mitää ongelmia. Ne pääsee kouluu ja löytää vielä töitäki ettei tartte opintotuen kanssa kärvistellä ja niil on elämää jne. Miks mie en ikinä saa saavutettua yhtää mitää noi helposti? Sanotaanha sitä toki ettei aina pidä päästä tai mennä sieltä mistä aita on matalin ja oon iha samaa mieltä, mut ees joskus.. Vituttaa ku muut saa elämänsä järjestyksee pikkase yrittämällä ja miun täytyy kitua tällästen ajatusten kanssa. 

Mut joo nyt saa tää synkistely julkisesti riittää. Pitäs ehkä keksii millä tässä aikaa tappaa enne ku tarttis jotai tehä. Ensi pitäs tosin keksii ehkä et mitä tekis.. 

Tähä loppuu nyt vielä täysin aiheisiin liittymätön juttu, mutta käykääpäs lukasemassa miun kädenjälkeä Imperiumissa: SoulHealerin haastattelu

Ja joo noi kuvat ei nyt näköjää oo kaikki keskellä mut en jaksa alkaa korjata, häiriintykööt ken häiriintyy tästä.

Stand up-festarit

Reilu viikko sitten lauantaina käytiin Oulun kaupunginteatterilla nauramassa kaksin kerroin vatsalihakset kipeiks stand up-festareilla. Oltiin jo edellisenä iltana vähän lämmitelty naurulihaksia kahtomalla Ilari Johanssonin ja Ismo Leikolan videoita ja oikeestaan paikan päällä minnuu nauratti jo pelkkä ajatuskin niistä livenä.

Nuo festarit taitaa olla aika suosittuja täällä Oulun suunnalla ainakin yleisön määrästä päätellen. Se koko iso sali oli muutamaa tyhjää paikkaa lukuunottamatta täynnä ja ne muutkin oheistapahtumat oli aika pitkälti loppuunvarattuja.

Se festareiden juontajakin oli aikamoinen vitsiniekka ja hauskaa oli kyllä ihan alusta asti. Ekana lavalle asteli Markku Toikka. En etukäteen tienny yhtään kuka se oli. Toisaalta positiivista siinä olikin se, ettei yhtään voinu oottaa mitä sieltä on tulossa. Oli silläkin kyllä hauskoja juttuja, harmi vaan etten enää millään jaksa muistaa mitä kaikkia.

Toikan jälkeen juontaja tuli kertomaan taas pari vitsiä ja niiden saattelemana seuraavaks tuli Riku Suokas. Tästä osasin jo jotain oottaakin ja varsinkin nämä jääkiekkojutut ja painovitsit jakso naurattaa livenäkin. Oikeestaan livenä nuo kaikki oli vielä hauskempia ku se tunnelma oli jotenki erilainen ku kotona kahtoessa.

Rikun jälkeen tuli väliaika, eikä myö kumpikaan oikeen tiietty mitä sill ajalla ois tehny. Ulkonaki oli kauhee koiranilma ni ei kehannu happeekaan mennä haukkaamaan. Onneks se väliaika ei hirveen pitkä ollu ni ei kerenny aika käymään pitkäks.

Sitte oli sen puoliskon vuoro mitä ootin kaikkein eniten. Seuraavana oli Ilari Johansson ja pelkästään sen miehen näkeminen nauratti. Siellä kuultiin niitä vanhoja tuttuja juttuja mut mukana oli myös uuttakin esimerkiks Pride-kulkueisiin liittyen. Ei voi muuta sanoo ku et oli se Ilari ihan huippu. :D

Viimesenä mut ei todellakaan vähäisimpänä tuli Ismo Leikola, ja senki olemus oli kyl niin sellanen et meinasin hajota. Ismonki suusta kuultiin sekä vanhempia että uudempia juttuja, joista pahimpia oli kyl varmaan ne biisit Moottoritie on kesken ja Timppa saunoo. xD

Naurua riitti siis tosissaan kerrakseen ja sain mie vielä iha hauskan muistonki tosta illasta, ku bongasin Ismon ja Rikun kävelemässä poispäin teatterilta.

Oli kyllä hauska ilta ja kiva ku Oulussaki nää koomikot joskus käy. Jos vaan ens vuonnaki tuo järjestetään (ja miksipäs ei toisaalta ku suosio tuntuu olevan kova) ni meen kyl ehottomasti uuvestaankin. :D

Happy birthday to me

Okei tää tulee kyl vähä myöhään, mut tosiaa viime sunnuntaina (4.8.) pääsin vihdoin eroon teini-iästä ku täytin 20. :D Tosin miun lahja ukolta tuntu viestittävän jotain ihan muuta. Sain nimittäin lahjaks leluja, mut ei sentää iha mitä tahansa vaan KISS-figuureja! Hajosin kyl ku avasin sen paketin ja aattelin et eeeikäääää ei oo totta. x) KISS Expossa olin nimittäin haikeena kahellu ku siel oli monia erilaisia figuureja mut en sit raaskinu ostaa ku aattelin ettei mittää turhaa viiti. No Joni oli sit pistäny asian ainaki alitajuisesti korvan taakse ja täs on tulos. :'D Noille täytyy kyl keksii joku hieno kunniapaikka jostain hyllyltä. En kuitenkaa koskaa raaski avata tota pakkausta ku ei sitäkää voi roskiin heittää. Tosin jos joskus avaisin tuon ni ei tarttis miettii mitä sit tapahtus. Siirryttäs ajassa 16 vuotta taaksepäin ja telkkarissa raikais KISS samalla ku leikkisin noilla figuureilla jotain keikkaa. x)



Oon myös oppinu rassaamaan pyörää taas yhellä tavalla lisää. Yhtenä päivänä miun pyörästä puhkes ilosesti rengas. Tuntuu et miul on aina jotain huonoo onnee pyörien kans ku ne joka kesä hajoo ainaki kerran tavalla tai toisella. Tällä kertaa tosin sain selville puhkeemisen syyn. Olin jotenki hienosti jossain kohtaa kaupunkia onnistunu ajamaan nastan päältä ja se oli sit renkaaseen jääny kiinni. -.- No jaa, tulipahan ainaki opeteltua nyt et miten rengas otetaan irti pyörästä ja paikataan se. Tästä se pyöränkorjaajan ura alkaa. xD



Kuten noiden kuvien upotuksesta huomaaki ni meninpähän taas yhen villityksen mukana ja liityin Instagramiin. Kyl se iha kätevältä vaikuttaa kuvien jakamiseen ni pitihän tuotaki kokeilla. Tosin nyt ku joku teistä kuitenki osaa paremmin tota käyttää, ni kertokaa miten nuo kuvat saa esim. tähän blogiin ilman noita Instagramin juttuja, eli siis ihan pelkkänä kuvana. Ja mielellää pienempänäki.

Qstock kerkes olla ja mennä, joten siitä tulossa juttua mahollisimman pian. Ja se pirun Sweden Rock.. Eihä tostakaa oo ku kaks kuukautta jo enkä vieläkää oo saanu tehtyy niit loppuun. Jospa seki päivä vielä tulee..