perjantai 17. kesäkuuta 2011

Down in a Hole...

Nyt tulee poikkeuksellisella tahdilla raapustusta, mutta nyt vain on yksinkertaisesti sellainen olo, että on pakko purkautua jonnekin. Teen sen nyt vaihteeksi tänne, koska on niin myöhä, ettei kehtaa kellekään asiasta muuten puhua. Enkä minä varmaan muutenkaan välittäisi, koska kukapa jaksaisi kuunnella tälläistä inisijää..

Kaiken laukaisi kuitenkin uutinen, jossa oli seuraavanlainen otsikko: "Nuorten yksinäisyys pahenee kesällä". Koko jutun voit lukea tästä Masentaa myöntää, mutta tuo on kylmä tosiasia. Siitä pääsemmekin tähän minun tämänhetkiseen olotilaani.

Tajusin tänään taas ties kuinka monetta kertaa, kuinka yksinäinen oikeasti olen. Toisinaan minusta tuntuu, että asiani ovat ihan hyvin, on tuttuja ihmisiä jne. mutta se ei aina riitä. Ei minulle riitä, että on vain sellaisia tuttuja, joita moikata kaupungilla ja joiden kanssa joskus satunnaisesti jää suustaan kiinni. Minä tarvitsen ystävää. Onhan minulla niitäkin muutama, mutta ongelma vain on siinä, että he kaikki asuvat yli 200 kilometrin päässä, eikä meillä ole mahdollisuutta tavata kuin ehkä kerran vuodessa kesäisin, jos sitäkään. Ja valitettavasti mesekään ei aina ratkaise ongelmaa, vaikka se onkin helppo ja hyvä tapa pitää yhteyttä. Parhaillaankin juttelen eräälle ystävälleni, mutta silti yksinäisyyden aiheuttama masennus ei ole helpottanut.

Toinen asia, mikä sai minut tajuamaan yksinäisyyteni. Kieltävä vastaus. Varmaan pahin asia ikinä, mikä minulle voi tapahtua, on saada ehdotukseeni kieltävä vastaus. Selventääkseni: Jos ehdotan toiselle henkilölle tapaamista, ja se ei käy, niin iskee yksinäisyyden tunne. Asiaa pahentaa se, että kun mietin muita vaihtoehtoja, niin niitä ei ole. Tästä voimme siis päätellä, että minulla on täällä tasan kaksi ihmistä, joiden kanssa viettää aikaani. Olisi kolmaskin, mutta hän elää keskellä muuttotohinaa, mikä tarkoittaa että hän siis muuttaa pois.

Tämänhetkistä oloani en edes oikein osaa kuvailla. En tiedä olenko eniten vihainen, surullinen vai epätoivoinen. Varmaan kaikkia. Koska yksin oleminen vastentahtoisesti on vain ihan kamalaa! Olen jo kolme päivää ollut omissa oloissani ja yrittänyt epätoivoisesti keksiä itselleni tekemistä peittääkseni sen yksinäisyyden tunteen. Ja tässä on tulos. Niin, eihän se päivien täyttäminen mitään auttanut. Eipä tuota loputtomiin jaksa seilata Kajaanin keskustan kauppoja.

Lisäksi minua vituttaa suuresti se, kun tuntuu että aina pitää itse olla ehdottelemassa niitä tekemisiä muille. Olenko minä todellakin niin tylsä ihminen, ettei kukaan vapaaehtoisesti tahdo mitään kanssani tehdä? Miksi aina kuvittelen, että vika on minussa? Miksi en osaa olla yksin? Miksi miksi miksi? Liikaa kysymyksiä, joihin en usko koskaan saavani vastausta. Tai vaikka saisinkin, en todennäköisesti uskoisi niihinkään vaan jatkaisin itseni syyttämistä.

On vain niin turha olo tällä hetkellä. Mitä minä tässä maailmassa teen? Kukaan ei ajattele minua, kukaan ei muista minua, eikä varsinkaan kaipaa. Niin minä vain luulen, vaikka kuinka toisin minulle väitettäisiin. Ja vaikka minä nyt sattuisinkin olemaan tärkeä jollekulle, niin miksi kukaan ei sano sitä koskaan? Niin kaipaan hetkeä, jolloin toinen vain katsoisi minua suoraan silmiin ja sanoisi rehellisesti, jos olen hänelle tärkeä. Tuon sanomista ei tosiaankaan voi liikaa korostaa, ei koskaan..

On niin hirvittävän katkera olo. Miksi juuri minulle on pitänyt osua tällainen surkea kohtalo? Minun pitäisi nytkin olla kaverin luona pitämässä hauskaa, pitäisi olla kaupungilla ihmisten kanssa, niinkuin tällaisena nuorena kuuluisi. Mutta ei, minä vain tuhlaan aikaani täällä tekemättä mitään..

Ja kuunnellen tätä kappaletta..

torstai 16. kesäkuuta 2011

Tuliaisia Tallinnasta

Oikeastaan tästä "tapahtumasta" on jo reilu viikko aikaa, mutta koska toisinaan olen aika laiska kirjoittaja niin saatan unohtaa koko jutun. :D

Mutta tosiaan, rakas isukkini oli reilu viikko sitten Tallinnassa reissussa muutaman päivän, ja sain jälleen kerran mieluisia tuliaisia. Peruskaava on seuraavanlainen: Karkkia, bändipaita/paitoja ja lisää karkkia. Ja niitähän sieltä tulikin. :)

Ensimmäisenä täytyy ylpeänä esitellä tuorein lisäys bändipaitakokoelmaani. Kyseessä on Korpiklaanin bändipaita, joka on mielestäni aika hieno! Olen jo jonkun aikaa kuolannut Korpiklaanin paitoja netistä, koska minusta kuvat ovat hienoja ja muutenkin ne paidat näyttävän pirun hyviltä.

Etupuoli

Takapuoli

Tuossa paidassa on vain yksi huono puoli. :D Nimittäin, mielestäni se on niin hieno, etten ole raaskinut edes pitää sitä päällä, koska en tahdo että se joutuu pyykkikoneeseen. :D Aika tyhmä juttu kyllä, ja näin on monen muunkin paidan kohdalla aina. Sitä vaan tahtoisi pitää monta päivää päällä, eikä raaskisi laittaa pesuun ollenkaan. x)

Perusvarmana valintana sain laivalta tuliaiseksi ison pötkön Tobleronea. Ah, se on parasta suklaata mitä olen tähän mennessä maistanut. Ja tuota kun ei ihan joka paikasta löydy (ainakaan täällä), niin on se harvinaista herkkua.


Vastapainoksi suklaalle sain vielä ison pussin kaikkia hedelmätoffeekarkkeja, joista en vielä ole syönyt kolmasosaakaan. Syynä tähän on se, että yli puolet noista on sellaisia ärsyttäviä kovia karkkeja, joita täytyy imeskellä 10 minuuttia ennen kuin sitä kehtaa ruveta hampailla murskaamaan. Hyviähän nuo ovat, ei siinä mitään, mutta minun kärsivällisyyteni ei tahdo riittää tuollaiseen imeskelytouhuun. :D


Pienenä ekstrana sain vielä niittirannekkeen, koska pyysin isääni katsomaan, josko sieltä jotain niittirompetta löytyisi. Valikoimaa ei ilmeisesti ollut paljoa, mutta onneksi minulla on jo ennestään rannekkeita, jotka sopivat tämän kaveriksi hyvin.


Tuo kuva on vähän huono, kun sen kiireessä nappasin kännykän kameralla.

Sitten ihan asiasta toiseen, aloitin autokoulun viime maanantaina, ja yllättänä hyvin olen teoriatunneilla viihtynyt. Opettajat ovat mukavan leppoisia, eikä siellä kirjaa juurikaan katsota. Ihan hyvä vaan, koska ei tuollaisia tilanteita opi lukemalla eikä välttämättä edes kuvia katsomalla. Olemme katsoneet paljon videoita ja sehän kelpaa minulle. :) Eilen pääsin jo vähän auton rattiin, kun menimme isän kanssa myöhään illalla parkkipaikalle, jossa ei autoja ollut. No, olihan se ihan hirveä kauhunhetki, kun ensimmäistä kertaa eläessäni istuin kuskin paikalle. Ihan outo tilanne! Juuri sellainen klassinen kohtaus jossa isä opettaa lastaan ajamaan autoa. :D Kyllä siinä sai henkeä vetää aika moneen otteeseen ja pari kertaa se auto sammui, kun en muistanut painaa kytkintä. -.- Kaasujalkakin tärisi koko ajan, koska se poljin oli niin herkkä, että jännitti kauheasti. No, auto ei onneksi romuttunut ja eiköhän seuraavalla kerralla suju jo paremmin. :)

Nyt kun vielä liikenteestä tuli puhe, niin on pakko näyttää yksi juttu. Autokoulun puitteissa olen ruvennut entistä enemmän tutkailemaan liikennemerkkejä ja erilaisia tilanteita. Pyörällä olen aina liikenteessä, ja eilen sattui silmääni huvittava juttu. Piti sitten pysähtyä ja napata siitä kuva.


Onkohan tämä joku uudenlainen liikennemerkki, kun ei ole aikaisemmin näkynyt? :D

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Summer in the City

Kesälomaa on tänä vuonna päästy viettämään aika mukavassa säässä. Mikäs sen mukavampaa kun aurinko paistaa ja lämmintä on. Ainut huono juttu on ehkä se, että olen tässä muutaman päivän aikana onnistunut syömään yliannostuksen jäätelöä. Paha paha! No mutta harvemmin näin onneksi tapahtuu, jospa sen nyt kestäisi. :D

Tulipahan sitä pokattua medialukion stipendikin. Summa oli tosin vain vaatimattomat 30 euroa. Vaatimaton summa siksi, että olin kuullut joidenkin saavan stipendistään 50 euroa mutta ainahan se raha kelpaa! Ilmeisesti olen siis jotain saanut kuluneen vuoden aikana aikaiseksi, vaikka itsestäni ei kyllä ihan siltä tunnu. :D

Mutta opiskelu ei kuitenkaan lopu tähän, sillä koulu jatkuu ensi maanantaina! Onneksi aihe on tällä kertaa paljon mielenkiintoisempi, ja koulupäivätkin ovat joustavia ja lyhyehköjä. Oppikirjani näyttää tältä.


Menen siis autokouluun! Vihdoinkin, olen jo niin monta vuotta tätä odottanut. Oikeastaan siitä lähtien kun huomasin, että mopokortti jäi hankkimatta.. No, nyt kun siitäkin tuli niin tavattoman kallis niin samahan se on autoa samantien opetella ajamaan, kun nyt ollaan autokouluiässäkin. Ja ajatella, että jo kahden teoriatunnin jälkeen pääsee käsiksi auton rattiin! Sitä odotan eniten, koska en ole koskaan ajanut tai edes painassut auton polkimia. Ensimmäinen ajotunti voikin siis olla aikamoista säätöä. xD Jospa nyt oppisin edes käynnistämään sen auton ensin.

Tällä erää minulla nyt ei ole muuta kerrottavaa, kun ei tässä vaiheessa lomaa vielä ole ihmeempiä ehtinyt tapahtumaan. :D Mutta näin kesän kunniaksi kuunnelkaamme tämä kesäinen biisi.