keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Mistä on joulu tehty?

Pahoittelen jälleen kerran luvattoman pitkää päivitystaukoa. Joulukuu on ollut hyvin kiireistä aikaa, niinkuin varmaan moni tietääkin. :) Joukkueemme joulutalkoot eli paketoinnit ovat verottaneet aikaani reippaasti. Viimeiset 2 viikkoa olen kerennyt käydä kotona suunnilleen syömässä ja nukkumassa. Aamuisin on tullut lähdettyä siinä puoli 8 aikaan aamulla kouluun ja sieltä neljäksi Sokokselle paketoimaan, mistä olen sitten päässyt seitsemältä tai kahdeksalta illalla. Tosi raskaita päiviä siis. Mutta toisaalta on mukavaa, kun tietää helpottavansa jonkun toisen joulukiireitä ja kyllähän siinä joulumieli väkisinkin tulee, kun paketoit toisten ihmisten lahjoja. Ja saattaapa sieltä saada jotain hyviä ideoitakin.. :) Otin tällä viikolla pienoisen varaslähdön jouluaattoon. Tapasin erään ystäväni, josta tiedän, etten häntä ehdi joulun aikaan näkemään. Sain häneltä jo joululahjan, ja sehän oli oikein mieluinen. Ihan turha tätä lahjaa oli paketoida, en olisi malttanut odottaa kuitenkaan. :D Se lahja koostui seuraavista asioista.

Tällaista olen himoinnut jo kauan, mutta olen niin sokea ettei koskaan ole sattunut kaupassa silmääni osumaan. Tämä on siis sellainen juttu, mihin laitetaan sitä teetä hautumaan. Vähän niinkuin teepussi mutta tuo ei ole lähellekään niin tympeä käyttää, kun ei niitä teepusseja tarvitse heittää roskiin. :D Ainoastaan ne teenlehdet, jotka ovat siis vähän sama asia kuin kahvissa ne kahvinpurut. Joo, huonosti selitetty, pahoittelen.


Kaveriksi tuolle söpölle jutulle sain oikein söpön mukin. Tuotakin olen himoinnut kauan. Tuo on siis Iittalan muki, mutta en nyt millään saa mieleen sen astiasarjan nimeä. Merkki kuitenkin takaa sen, ettei minulla ikänä olisi ollut varaa tuohon. Nyt sain onneksi senkin. :)



Viimeiseksi tietenkin piti saada jotain mitä juoda, ja päädyin lopulta valitsemaan lahjaani jouluteetä. Ja tästä on minun jouluinen hetkeni tehty. Erityisesti kiinnostukseni herätti se, että tuossa on käytetty mausteena rommia.. Heh. Ei se tuossa kylläkään paljoa maistu.




Joo yritin vähän makroilla ja ottaa hienoja kuvia tuosta teepakkauksesta mutta mikäs oli lopputulos. Kiitos kameran tyhmä salama. -.-




Samana iltana piti myös yrittää vähän paketoida noita omiakin lahjoja, että sain ne postiin kiikutettua. Yritin siitä paperistakin muka ottaa hienoja kuvia mutta..



Tämän postauksen myötä hyvää joulunodotusta kaikille! Eihän tuohon olekaan kuin 3 yötä enää. :)

tiistai 8. marraskuuta 2011

Omin pikku kätösin

Pitkästä aikaa olen saanut aikaiseksi jotain sellaista, mitä kehtaa näyttää muillekin. Vielä vaihtelun vuoksi kyseessä ei ole tällä kertaa valokuvat vaan video. Harvoin näitä näin pitkiä pätkiä pääsee tekemään ja mikään aihe ei voisi olla kiinnostavampi. Lisää en sitten kerrokaan, antaa kuvan kertoa loput. :) Tietysti näin mainostukseksi voisi sanoa: Katsokaa Talent lauantaina 12.11. klo 19 ja äänestäkää Jari Tapanainen jatkoon!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Omaa tilaa, kiitos!

Nyt on taas sellainen olo että täytyy purkautua jonnekin, kun sen saa tätä suoraankaan sanotuksi. Nämä viimeiset 1½ kuukautta ovat olleet sikäli erikoisia, että olen sosiaalistunut huomattavasti. Tästä nyt en tietenkään voi kiittää muita kuin ympärilläni olevia ihmisiä, en siis itseäni. Täällä ihmiset ovat kiinnostuneet kuulumisistani, toisin kuin Kajaanissa jossa ei varmasti minun poissaoloani ole edes huomattu. Kämppiksen johdosta sitä seuraa on koko ajan. Toisaalta olemme onnistuneet tässä asumisessa niin, että pakko ei ole jutella jos ei jaksa. Sehän käy minulle paremmin kuin hyvin, ja sinänsä olen tyytyväinen tilanteeseeni. Täällä käy myös paljon mieluisia vieraita, mikä todellakin lisää viihtyvyyttäni. Normaalisti kun on tottunut siihen ettei kukaan käy ja arki-illat saa/joutuu viettämään yksin, viikonlopuista puhumattakaan. Viikonloput menevät aina rakkaan pikkuveljeni Tompan luona, mistä olen todella onnellinen ja oikeasti viihdyn täällä. Valitettavasti tälläkin asialla on sivuvaikutuksensa. Nimittäin oman tilan huomattavasti lisääntynyt tarve, jota minun taas on vaikea selittää henkilöille, jotka eivät sitä tunnu ymmärtävän. Savonlinnassa ja täällä muualla kotiseudullani asuvien ihmisten lisäksi on muutama ihminen, joita kuulumiseni kiinnostavat. No, nyt on tullut sitten vastaan harvinainen ongelma. Se, että en jaksaisi selittää jokaiselle kiinnostuneelle näitä kuulumisia. En sitten tiedä onko tämä vain sitä oman tilan tarvetta vai muuten vaan jotain hirveää itsekkyyttä. Ei vain huvita jutella kaikille ihmisille ja varsinkin kun kyseessä on ihmisiä, joiden kanssa vietän sitten taas kotona ollessani suurimman osan ajastani. Ei millään huvittaisi nyt keskittyä(?) heihin, kun haluaisin vaan keskittyä viettämään aikani täällä olevien ihmisten kanssa. Näitä ihmisiä sentään näkee vain kerran pari vuodessa. No jaa, onko tuo mikään syy.. No ei varmaan. Jokatapauksessa vaan tuntuu että tässä ollaan tunkeutumassa minun omalle reviirille jota haluan itse hallita. Tuntuu etten jotenki pysty sitä hallitsemaan, vaikka eihän minun ole pakko viesteihin vastata. Mutta sitten alkaa se kysely että olenko vielä hengissä. Äärgh, en vain jaksa kertoa ja vastailla kuulumisiani. Pää on muutenkin ollut täynnä ajatuksia liittyen asioihin X ja jotenkin sen jälkeen ei vain jaksa keskustella pidemmin. Ei se tarkoita ettei minulla olisi asiat kunnossa, jos en viikkoon itsestäni ilmoita. Kai se pitäisi sitten olla aina laittelemassa viestiä että no elossa ollaan. Phöh, on minullakin taas ongelmat. Mutta oli pakko purkautua. Kiitän.

lauantai 13. elokuuta 2011

K-18

Heh, no ei tämä kirjoitus sentään mitään K-18 materiaalia sisällä, ei ainakaan niin paljoa etteikö alaikäisetkin voisi tätä lukea. :D

Tosiaan allekirjoittanuthan juhli viikko sitten (4.8.) 18-vuotissynttäreitä, ja tämä postaus keskittyy aika pitkälti nyt siihen. :D Luvassa on myöskin keikkapostausta Sotkamon Sykkeestä, jossa jatkoin tätä juhlintaani.

Päivä alkoi oikein mukavasti jo heti herättyäni, kun isän ostama pieni shampanjapullo seisoi huoneen pöydällä. :D Se oli oikein kiva pieni pullo, jossa oli jänniä kultahileitä. Mietin kauan että raaskiiko sitä niiden hileiden takia edes juoda, mutta kyllä se sitten myöhemmin maistui. :)


Lisäksi pöydällä oli tälläinen hauska kortti. Tuo kortin teksti jatkuu näin: ".. vaan olet yksi parhaista!". Heh, olisihan tuo kortti aika törkeä ollut muussa tapauksessa. :D


Illalla odottikin sitten ensimmäinen eeppinen Alkon reissu. Kaverin kanssa asteltiin sinne. Iskihän siinä aikamoinen avuttomuus, kun en tiedä noista juomista yhtään mitään. Luotin sitten kaverin sanaan ja otettiin puoliksi tälläinen Malibu, johon sekoitettiin ananasmehua. Tuo on siis jotain kookoksen makuista. Ja kyllä se aika hyvin passasi!


Sain myös aika mainiot lahjat poikaystävältäni. Olin jo kauan toivonut sellaista kaulakelloa, ettei tarvitsisi aina kännykkää kaivella taskusta ja rannekelloa en osaa pitää. :D Sain sitten tälläisen kivan kellon. Oli siitä iloa sen kaksi päivää, minkä se pysyi kasassa. Sotkamon sykkeessä huomasin tuon kellon pudonneen pois. Se ei ilmeisesti kestänyt niin vauhdikasta menoa, mikä on kyllä tosi harmi. :( Toivottavasti saisin jostain uuden tilalle, tosin ei välttämättä enää tuollaista samanlaista..


Tästä toisesta lahjasta ei sitten kannatakkaan kysellä mitään. Ei ainakaan syytä, miksi tälläisen sain. xD Kuva kertoneekin kaiken.


Menimme Alkosta suoraan kaverin kämpille ja otettiin siellä pohjat ennen baariin lähtöä. Joskus yhdentoista aikaan suuntasimme Ballsiin, jossa soi hyvää musiikkia. Ja tämä minun hyvä musiikki käsittää siis mm. Korpiklaania ja Ensiferumia, mitä illan aikana kuulimme. Tosi kiva paikka se oli, ja tuolla tulen käymään jatkossakin. Se on varmaan ainut tälläinen yhtään raskaamman musiikin paikka Kajaanissa. Tuolla tuli nautiskeltua ainakin karpalolonkeroa ja kaksi shottia, jotka olivatkin sitten niitä kaikkein petollisimpia. Täytyy tunnustaa, että hieman askel heitti kun menimme takaisin kaverin kämpille, mutta yhtenä kappaleena selvittiin ja en minä niin huonossa kunnossa ollut, kuin jotkut ovat 18-vuotissynttäreillään olleet. En läheskään niin huonossa. :)

Perjantai oli juhlimisessa välipäivä, kun lauantaina suuntasimme Sotkamon sykkeeseen. Täytyy myöntää, että tapahtuma oli todella hyvin järjestetty! Ainoa mikä iltaa varjosti, oli koko ajan jatkuva sade. Melko jäässä ja kohmeessa sieltä kotia tultiin, mutta onneksi baarin puolelta sai lämmittävää minttuviina-kaakao-mitälie drinkkiä. :D Tuo tapahtuma oli K-18 koska koko festarialue oli anniskelualuetta, mikä toi tavallaan ainakin minulle omanlaista tunnelmaa. Ensimmäinen K-18 tapahtuma mihin pääsi.

Esiintyjinä olivat mm. Man-Eating Tree, Turmion Kätilöt, Tarot ja Amorphis. Kuvasatoni illalta on todella valitettavan suppea, sillä nykyisen kamerani tekniikka ei riitä keikkakuvien ottamiseen. :/ Tässä kuitenkin muutama onnistunut otos.

Siinähän olen minä! :D Ja erittäin katu-uskottava sadeviitta. xD


Tarot oli minulle illan kohokohta. Odotin innolla myös Marco Hietalan näkemistä. Viimeksi olen herran tavannut Savonlinnassa vuonna 2009, kun Nightwish heitti upean keikan Olavinlinnassa. Silloin pääsin jopa juttusille. Tällä kertaa se ei onnistunut, kun esiintyjät pysyivät aika hyvin piilossa. No, ei se lainkaan tunnelmaa latistanut. Herroilla oli myös tosi hauskoja välispiikkejä. Pitänee etsiä youtubesta, josko kukaan on sattunut kuvaamaan ja laittamaan niitä videoita sinne. :)


Paikalle oli eksynyt myös The 69 Eyesin Jussi 69, joka toimi illan DJ:nä tauoilla, kun bändejä ei ollut esiintymässä. Hänen nimmarinsa tarttui mukaani, mikä kyllä piristi iltaa mukavasti. :)


Man-Eating Treestä en ole koskaan aiemmin kuullut, joten tämä oli ihan uusi tuttavuus. Ihan hyvältä se musiikki vaikutti, pitää katsoa josko saisi tarkemmin tutustuttua tuohon musiikkiin. Ihastuin kyllä heti tuon vasemmanpuoleisen kitaristin hiuksiin, harmi kun ne eivät nyt tuossa kuvassa pääse oikeuksiinsa.




Tapahtumaa juonsi aina niin tyylikkäästi Jone Nikula! Oli hauska nähdä sekin äijä vihdoin livenä, vaikka en hänenkään juttusille päässyt. :D Sopivampaa juontajaa on vaikea löytää.


Turmion Kätilöistä ja Amorphiksesta minulla ei valitettavasti ole ollenkaan kuvamateriaalia, koska kamerani akku päätti kosahtaa ennen heidän esiintymistään. Harmittaa ihan pirusti! Toivottavasti niistäkin löytyisi videoita netin syövereistä.

Tosiaankin ilta oli säästä huolimatta todella onnistunut, oli se jäätyminen tuon kaiken arvoista! :D Toivottavasti Sotkamon Sykkeestä tulee jokavuotinen tapahtuma, sillä itselläni ei ainakaan kesällä ollut mahdollisuutta juoksennella festareilla. Ja ei varmaan tule ensi kesänäkään olemaan, kun on muutenkin kaikenmaailman kissanristiäistä ja reissua tiedossa. Syke on vielä sopivasti loppukesän aikaan, jolloin ei pitäisi muutenkaan olla ruuhkaa noiden tapahtumien kanssa. :)


lauantai 23. heinäkuuta 2011

Phantom of the Opera

Viimeisimmästä kirjoituksesta onkin kerennyt vierähtää jo pitempi tovi. Pahoitteluni siitä, olen ollut aika laiskalla tuulella. :D Reissussakin vierähti viikko, joten voisinkin nyt kertoa siitä.

Pari viikkoa sitten otin suunnaksi Savonlinnan, tuon minulle kaikkein rakkaimman kaupungin. Viikko kotiseudulla Savonlinna-Louhi-Kerimäki-akselilla oli aivan mahtava, sääkin jaksoi minua suosia. Kameraa minulla ei valitettavasti ollut matkassa. Laadusta varmaan huomaakin, että olen napsinut reissukuvia kännykän kameralla.

Matka starttasi klo 6:20 junalla, ja olin kauhukseni nukkunut pommiin! Herätessäni minulla oli puoli tuntia aikaa ehtiä junaan, joten ihan "pieni" paniikkihan siinä iski. :D Onneksi sain raahattua kassini pyörällä, muuten ei olisi ollut mitään mahkuja ehtiä ajoissa. Pikavauhtia siis pyörän selkään ja menoksi. Ei siinä kerennyt aamupalaakaan syödä, ja olo oli junanvaihdon aikana sen mukainen.

Savonlinnaan saavuin siinä 12 maissa, sopivasti keskipäivän aurinko porotti oikein kuumasti. Eräs ystäväni oli minua siellä vastassa. Suuntasimme hetimmiten Herkku-Pekkaan, mukavaan kahvilaan, jossa pääsin vihdoinkin syömään ihan rauhassa ja kunnolla.

Pienen aterioinnin jälkeen jatkoimme sitten Savonlinnan keskustan läpi matkaa ystävän kämpälle. Matkalla piti tietenkin poiketa kuuluisalla kauppatorilla, joka oli tupaten täynnä kojuja. Olo oli muutenkin melkein kuin olisi ulkomailla ollut. Eikä ihme, sillä Savonlinnan oopperajuhlat vetävät kansainvälistä porukkaa ympäri maailmaa. Matkamuistoksi tarttui sarven muotoinen kaulakoru.

Reissussa piti tottakai ottaa ilo irti tästä Savonlinnalaisesta erikoisuudesta. Tätä kutsutaan lörtsyksi. Makuvaihtoehtoja on olemassa aika lailla laidasta laitaan, suolaista ja makeaa. Oma lempparini on aina ollut omena, joten otin tietenkin omenalörtsyn. Tuntuu ihan oudolta, ettei täällä Kajaanissa päin edes tiedetä mikä lörtsy on. Tuli sitäkin pidettyä niin itsestäänselvyytenä, mutta ilmeisesti tämä tosiaan on ihan peri-Savonlinnalainen juttu. Oopperajuhlien lopullahan siellä järjestetään lörtsynsyönnin kisatkin. :D


Savonlinnan kauppatorin keskellä komeilee tälläinen hieno kello. Se ei ole ollut tuossa kovinkaan kauaa, olisikohan rakennettu vuonna 2006. Oli ihana nähdä tätäkin kelloa pitkästä aikaa. <3 No, Savonlinnaa yleensäkin toki, mutta oli tämänkin näkeminen iso juttu. :D


Järviäkin Savonlinnassa riittää silmänkantamattomiin ja niissä maisemissa kyllä silmä lepääkin. Tosin aika äkkiä siinä tuppaa valpastumaan, kun laiva lähtee ja tööttää aika kovaan ääneen. :D Mutta sehän onkin ihan arkipäivää, ainakin oopperajuhlien aikaan. Itsekin on tullut maisemaristeilyllä käytyä muutamaan otteeseen, ja aina se on yhtä hienoa. Sääli, ettei aika tällä kertaa riittänyt siihen.


Tämä kuva ei valitettavasti päästä ihanaa satamaa oikeuksiinsa, minkäs teet kun ei se hieno satama mahdu kokonaan kameraan millään. :D


Laivojen lisäksi löytyy tietenkin ihan tavallisia(ko) veneitä. Tuo etualalla oleva kelpaisi minullekin, se oli ihan valtava..

Kokonaisuudessaan vietin yhden yön Savonlinnassa, olin siis tietenkin tuolla ystäväni kämpällä yötä. Oli oikein hauskaa, sillä tapasin yllättäviä vieraitakin. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, että ystäväni tunsi vanhan luokkakaverini, jonka olen tuntenut varmaan 5-vuotiaasta. Oli oikein iloinen yllätys nähdä hänetkin pitkästä aikaa. Samalla näin myös hänen tyttöystävänsä sekä yhden tyypin, jonka muuten vain tiesin yläasteella. Oli ihan huippu ilta, käytiin vähän Savonlinnan yössäkin ajelemassa. Ja nupit väännettiin kaakkoon, jessus sitä jumputuksen määrää. :D

Seuraavana päivänä oli aika matkata kotiin, eli siis Louhelle. Tuohon maailman ihanimpaan paikkaan, jossa vietin lapsuuteni. Onneksi nuo paikat eivät ole hävinneet mihinkään, eivätkä erityisemmin muuttuneetkaan. Louhi on minulle tärkein paikka maailmassa, enkä muuten liioittele ollenkaan. Oli oikein hauskaa rakkaan pikkuveljeni Tompan(=Tomppeli) luona. :D Oikeastaan Tomppa on velipuoleni, mutta en minä turhaan viitsi mitään puolitella, veli se on siinä missä joku muukin olisi. <3 Näin Tomppa matkustaa autossa.



Koska tuo koko viikko oli ihan älyttömän kuumaa aikaa, niin suuri osa ajasta kului uidessa. Sekään ei tosin paljoa lohtua tuonut, kun veden pintalämpötila oli 27 astetta, mutta oli se siltikin mukavaa kun ei hikoiluttanut. Tompan perheellä on mökki ihanan Puruveden rannalla, joten siellä käytiin melkein joka päivä uiskentelemassa.


Puruvesi on yksi kirkkaimmista vesistöistä mitä tiedän. Tässä kuvassa se ei oikein näy, mutta se vesi on oikeasti kirkasta. Järven pohjan näki selkeästi vielä 2 metrin syvyydessäkin veneestä. Tuolla oli kyllä mahtavaa uiskennella, ja runsas pikkuahvenien parvikin tuli näykkimään meitä jaloista. :D




Tosissaan reissuni oli todella onnistunut ja oli upeaa nähdä taas kaikki paikat ja ihmiset, joista on niin paljon muistoja. Toivottavasti pääsisin jo syksyllä uudelleen katselemaan lapsuuden maisemia, niitä kun ei mikään voi korvata. :) Ja eihän tuohon syyslomaan pitkä aika ole. Onneksi ne paikat eivät sieltä mihinkään häviä.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Down in a Hole...

Nyt tulee poikkeuksellisella tahdilla raapustusta, mutta nyt vain on yksinkertaisesti sellainen olo, että on pakko purkautua jonnekin. Teen sen nyt vaihteeksi tänne, koska on niin myöhä, ettei kehtaa kellekään asiasta muuten puhua. Enkä minä varmaan muutenkaan välittäisi, koska kukapa jaksaisi kuunnella tälläistä inisijää..

Kaiken laukaisi kuitenkin uutinen, jossa oli seuraavanlainen otsikko: "Nuorten yksinäisyys pahenee kesällä". Koko jutun voit lukea tästä Masentaa myöntää, mutta tuo on kylmä tosiasia. Siitä pääsemmekin tähän minun tämänhetkiseen olotilaani.

Tajusin tänään taas ties kuinka monetta kertaa, kuinka yksinäinen oikeasti olen. Toisinaan minusta tuntuu, että asiani ovat ihan hyvin, on tuttuja ihmisiä jne. mutta se ei aina riitä. Ei minulle riitä, että on vain sellaisia tuttuja, joita moikata kaupungilla ja joiden kanssa joskus satunnaisesti jää suustaan kiinni. Minä tarvitsen ystävää. Onhan minulla niitäkin muutama, mutta ongelma vain on siinä, että he kaikki asuvat yli 200 kilometrin päässä, eikä meillä ole mahdollisuutta tavata kuin ehkä kerran vuodessa kesäisin, jos sitäkään. Ja valitettavasti mesekään ei aina ratkaise ongelmaa, vaikka se onkin helppo ja hyvä tapa pitää yhteyttä. Parhaillaankin juttelen eräälle ystävälleni, mutta silti yksinäisyyden aiheuttama masennus ei ole helpottanut.

Toinen asia, mikä sai minut tajuamaan yksinäisyyteni. Kieltävä vastaus. Varmaan pahin asia ikinä, mikä minulle voi tapahtua, on saada ehdotukseeni kieltävä vastaus. Selventääkseni: Jos ehdotan toiselle henkilölle tapaamista, ja se ei käy, niin iskee yksinäisyyden tunne. Asiaa pahentaa se, että kun mietin muita vaihtoehtoja, niin niitä ei ole. Tästä voimme siis päätellä, että minulla on täällä tasan kaksi ihmistä, joiden kanssa viettää aikaani. Olisi kolmaskin, mutta hän elää keskellä muuttotohinaa, mikä tarkoittaa että hän siis muuttaa pois.

Tämänhetkistä oloani en edes oikein osaa kuvailla. En tiedä olenko eniten vihainen, surullinen vai epätoivoinen. Varmaan kaikkia. Koska yksin oleminen vastentahtoisesti on vain ihan kamalaa! Olen jo kolme päivää ollut omissa oloissani ja yrittänyt epätoivoisesti keksiä itselleni tekemistä peittääkseni sen yksinäisyyden tunteen. Ja tässä on tulos. Niin, eihän se päivien täyttäminen mitään auttanut. Eipä tuota loputtomiin jaksa seilata Kajaanin keskustan kauppoja.

Lisäksi minua vituttaa suuresti se, kun tuntuu että aina pitää itse olla ehdottelemassa niitä tekemisiä muille. Olenko minä todellakin niin tylsä ihminen, ettei kukaan vapaaehtoisesti tahdo mitään kanssani tehdä? Miksi aina kuvittelen, että vika on minussa? Miksi en osaa olla yksin? Miksi miksi miksi? Liikaa kysymyksiä, joihin en usko koskaan saavani vastausta. Tai vaikka saisinkin, en todennäköisesti uskoisi niihinkään vaan jatkaisin itseni syyttämistä.

On vain niin turha olo tällä hetkellä. Mitä minä tässä maailmassa teen? Kukaan ei ajattele minua, kukaan ei muista minua, eikä varsinkaan kaipaa. Niin minä vain luulen, vaikka kuinka toisin minulle väitettäisiin. Ja vaikka minä nyt sattuisinkin olemaan tärkeä jollekulle, niin miksi kukaan ei sano sitä koskaan? Niin kaipaan hetkeä, jolloin toinen vain katsoisi minua suoraan silmiin ja sanoisi rehellisesti, jos olen hänelle tärkeä. Tuon sanomista ei tosiaankaan voi liikaa korostaa, ei koskaan..

On niin hirvittävän katkera olo. Miksi juuri minulle on pitänyt osua tällainen surkea kohtalo? Minun pitäisi nytkin olla kaverin luona pitämässä hauskaa, pitäisi olla kaupungilla ihmisten kanssa, niinkuin tällaisena nuorena kuuluisi. Mutta ei, minä vain tuhlaan aikaani täällä tekemättä mitään..

Ja kuunnellen tätä kappaletta..

torstai 16. kesäkuuta 2011

Tuliaisia Tallinnasta

Oikeastaan tästä "tapahtumasta" on jo reilu viikko aikaa, mutta koska toisinaan olen aika laiska kirjoittaja niin saatan unohtaa koko jutun. :D

Mutta tosiaan, rakas isukkini oli reilu viikko sitten Tallinnassa reissussa muutaman päivän, ja sain jälleen kerran mieluisia tuliaisia. Peruskaava on seuraavanlainen: Karkkia, bändipaita/paitoja ja lisää karkkia. Ja niitähän sieltä tulikin. :)

Ensimmäisenä täytyy ylpeänä esitellä tuorein lisäys bändipaitakokoelmaani. Kyseessä on Korpiklaanin bändipaita, joka on mielestäni aika hieno! Olen jo jonkun aikaa kuolannut Korpiklaanin paitoja netistä, koska minusta kuvat ovat hienoja ja muutenkin ne paidat näyttävän pirun hyviltä.

Etupuoli

Takapuoli

Tuossa paidassa on vain yksi huono puoli. :D Nimittäin, mielestäni se on niin hieno, etten ole raaskinut edes pitää sitä päällä, koska en tahdo että se joutuu pyykkikoneeseen. :D Aika tyhmä juttu kyllä, ja näin on monen muunkin paidan kohdalla aina. Sitä vaan tahtoisi pitää monta päivää päällä, eikä raaskisi laittaa pesuun ollenkaan. x)

Perusvarmana valintana sain laivalta tuliaiseksi ison pötkön Tobleronea. Ah, se on parasta suklaata mitä olen tähän mennessä maistanut. Ja tuota kun ei ihan joka paikasta löydy (ainakaan täällä), niin on se harvinaista herkkua.


Vastapainoksi suklaalle sain vielä ison pussin kaikkia hedelmätoffeekarkkeja, joista en vielä ole syönyt kolmasosaakaan. Syynä tähän on se, että yli puolet noista on sellaisia ärsyttäviä kovia karkkeja, joita täytyy imeskellä 10 minuuttia ennen kuin sitä kehtaa ruveta hampailla murskaamaan. Hyviähän nuo ovat, ei siinä mitään, mutta minun kärsivällisyyteni ei tahdo riittää tuollaiseen imeskelytouhuun. :D


Pienenä ekstrana sain vielä niittirannekkeen, koska pyysin isääni katsomaan, josko sieltä jotain niittirompetta löytyisi. Valikoimaa ei ilmeisesti ollut paljoa, mutta onneksi minulla on jo ennestään rannekkeita, jotka sopivat tämän kaveriksi hyvin.


Tuo kuva on vähän huono, kun sen kiireessä nappasin kännykän kameralla.

Sitten ihan asiasta toiseen, aloitin autokoulun viime maanantaina, ja yllättänä hyvin olen teoriatunneilla viihtynyt. Opettajat ovat mukavan leppoisia, eikä siellä kirjaa juurikaan katsota. Ihan hyvä vaan, koska ei tuollaisia tilanteita opi lukemalla eikä välttämättä edes kuvia katsomalla. Olemme katsoneet paljon videoita ja sehän kelpaa minulle. :) Eilen pääsin jo vähän auton rattiin, kun menimme isän kanssa myöhään illalla parkkipaikalle, jossa ei autoja ollut. No, olihan se ihan hirveä kauhunhetki, kun ensimmäistä kertaa eläessäni istuin kuskin paikalle. Ihan outo tilanne! Juuri sellainen klassinen kohtaus jossa isä opettaa lastaan ajamaan autoa. :D Kyllä siinä sai henkeä vetää aika moneen otteeseen ja pari kertaa se auto sammui, kun en muistanut painaa kytkintä. -.- Kaasujalkakin tärisi koko ajan, koska se poljin oli niin herkkä, että jännitti kauheasti. No, auto ei onneksi romuttunut ja eiköhän seuraavalla kerralla suju jo paremmin. :)

Nyt kun vielä liikenteestä tuli puhe, niin on pakko näyttää yksi juttu. Autokoulun puitteissa olen ruvennut entistä enemmän tutkailemaan liikennemerkkejä ja erilaisia tilanteita. Pyörällä olen aina liikenteessä, ja eilen sattui silmääni huvittava juttu. Piti sitten pysähtyä ja napata siitä kuva.


Onkohan tämä joku uudenlainen liikennemerkki, kun ei ole aikaisemmin näkynyt? :D

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Summer in the City

Kesälomaa on tänä vuonna päästy viettämään aika mukavassa säässä. Mikäs sen mukavampaa kun aurinko paistaa ja lämmintä on. Ainut huono juttu on ehkä se, että olen tässä muutaman päivän aikana onnistunut syömään yliannostuksen jäätelöä. Paha paha! No mutta harvemmin näin onneksi tapahtuu, jospa sen nyt kestäisi. :D

Tulipahan sitä pokattua medialukion stipendikin. Summa oli tosin vain vaatimattomat 30 euroa. Vaatimaton summa siksi, että olin kuullut joidenkin saavan stipendistään 50 euroa mutta ainahan se raha kelpaa! Ilmeisesti olen siis jotain saanut kuluneen vuoden aikana aikaiseksi, vaikka itsestäni ei kyllä ihan siltä tunnu. :D

Mutta opiskelu ei kuitenkaan lopu tähän, sillä koulu jatkuu ensi maanantaina! Onneksi aihe on tällä kertaa paljon mielenkiintoisempi, ja koulupäivätkin ovat joustavia ja lyhyehköjä. Oppikirjani näyttää tältä.


Menen siis autokouluun! Vihdoinkin, olen jo niin monta vuotta tätä odottanut. Oikeastaan siitä lähtien kun huomasin, että mopokortti jäi hankkimatta.. No, nyt kun siitäkin tuli niin tavattoman kallis niin samahan se on autoa samantien opetella ajamaan, kun nyt ollaan autokouluiässäkin. Ja ajatella, että jo kahden teoriatunnin jälkeen pääsee käsiksi auton rattiin! Sitä odotan eniten, koska en ole koskaan ajanut tai edes painassut auton polkimia. Ensimmäinen ajotunti voikin siis olla aikamoista säätöä. xD Jospa nyt oppisin edes käynnistämään sen auton ensin.

Tällä erää minulla nyt ei ole muuta kerrottavaa, kun ei tässä vaiheessa lomaa vielä ole ihmeempiä ehtinyt tapahtumaan. :D Mutta näin kesän kunniaksi kuunnelkaamme tämä kesäinen biisi.

tiistai 24. toukokuuta 2011

I have skeletons in the closet

Olen niin kauan odottanut, että pääsisin käyttämään tuota otsikkoa. No, vihdoinkin sille tuli tarvetta! :D

Jotta blogini ei täyttyisi pelkästään kirpparilöytökirjoituksista, piti keksiä jotain muuta aihetta. Luin yhtenä päivänä huvittuneena erästä foorumia, jossa olivat aiheena musiikilliset luurangot kaapissa. Sieltä löytyikin ihan hauskaa keskustelua, ja sen innoittamana uskaltaudun nyt paljastamaan omat musiikilliset luurankoni. :D

En viitsi noille lapsuuden perinteisille Gimmel-ja muille Popstars-höskille tätä omistaa, Kengurumeiningistä puhumattakaan, koska ne eivät varmaan mitenkään yllätyksenä tule. :D

Nyt kesän korvalla valoisan ajan koittaessa musiikkimaullani on tapana keventyä huomattavasti. Vähän aikaa sitten sattui kohdalleni artisti, jonka musiikkia minun ei todellakaan voisi olettaa kuuntelevan. Tämä artisti on kaikkien tuntema Lady Gaga. Täytyy todeta, että olen itsekin todella yllättynyt. Tässä se todistetaan, että minäkään en ole niin 100 % genreuskollinen musiikinkuuntelija, vaikka suurin osa lemppareistani löytyykin sieltä raskaan musiikin puolelta.

Onhan se ihan mukava, että muistakin genreistä löytyy, jos ei muuten, niin ainakin yksittäisiä biisejä, joita kuunnella. Minusta muutenkin sellainen 100 % genreuskollisuus on aika tympeää, että koskaan ei voisi kuunnella muuta kuin sitä musiikkityyliä, jota yleensä kuuntelee.

Tosiaan minun on myönnettävä, vaikka en itsekään olisi tätä odottanut, että on Lady Gagalla yksi hyvä biisi, jota tykkään kuunnella. Ja se biisi on Alejandro.



Tämä biisi löytyi joskus kauan sitten, taisi olla vieläpä viime kesää. Joukkueen pelireissulla tämä soi aika monta kertaa autossa, joten sitä kautta sitten opin tykkäämään tästä. En minä niinkään noista sanoista perusta, mutta nimenomaan se musiikki. Tosi kiva piristysruiske ja hyvä kesäbiisi, sanoisin. Muut Lady Gagan biisit ovat minulle täyttä sontaa, mutta tämä on kyllä hyvä biisi, siitä en pääse mihinkään.

Toisena voisin mainita vielä David Guettan kappaleen Memories. Ihanan pikkuveljeni ansiosta tämäkin jumitti viimekesänä paljon iPodissani, ja varmaan sen aika koittaa tänäkin kesänä. :D

torstai 12. toukokuuta 2011

My mighty horse

Heh, no ihan hevosista tässä ei sentään ole kyse. :D Mutta maanantai oli pitkästä aikaa ilon päivä, ihme kyllä.

Kaikki alkoi sunnuntai-illasta. Vietin viikonloppuni Oulussa, ja perjantaina piti ajanpuutteen vuoksi kiiruhtaa juna-asemalle pyörällä. Vähän haikein mielin jätin sen pyörän kokonaiseksi viikonlopuksi aseman pihalle seisomaan, mutta eipä se onneksi ollut mihinkään kadonnut. Jos olisikin, niin olisin ihmetellyt sitä suuresti, koska se pyörä oli todennäköisesti saatanan keksintö. Miksikö? No, jos hyvä tuuri kävi, niin se pysyi pari viikkoa ajokunnossa. Muutoin oli rengas puhki, ketjut irti tai sitten se piti hirveää räminää koko ajan..

Tuona sunnuntai-iltana sitten tapahtui vika tikki, kun lähdin väsyneenä siinä yhdentoista aikaan illalla ajamaan kotia asemalta. Ajoin korotetun suojatien yli, ja naps! Kiekko, jonka avulla vaihteet vaihdetaan, lensi iloisessa kaaressa keskelle tietä! Niin se pyörä sitten lopullisesti levisi. En viitsi tähän edes kirjoittaa, mitä kaikkea sillä hetkellä liikkui päässäni.. Menin sitten kyykkimään keskelle tietä etsimään sitä kiekkoa. Onneksi ei ollut liikennettä juuri ollenkaan.. Osasen löydettyäni potkin pyörää hiukan. Olin ihan äärettömän raivostunut, koska kotimatka venyi entisestään pyörän talutuksen vuoksi.. Olen kyllä lähes koko tuon pyörän olemassaolon ajan ollut valmis heittämään sen sillalta alas.

No, maanantaina sitten selvisi, että vaihteiston korjaaminen maksaisi jo enemmän kuin uuden pyörän ostaminen. Yllättäen isäni ymmärsi, etten selviäisi ilman pyörää (olen äärettömän laiska kävelijä), joten heti koulun jälkeen menimme katsomaan uutta pyörää. Onnen päivä oli koittanut, olipa tuota jo 2,5 vuotta odotettu!

Uusi komea ratsuni näyttää tältä.


En edes muistanut enää, miltä syvä luottamus minun ja polkupyörän välillä tuntuu. En nimittäin jatkuvien ongelmien takia luottanut pyörääni ollenkaan.. Nyt elämme täydellisessä harmoniassa ilman ylimääräisiä ääniä ja tunnen kuinka pyörä vain liikkuu sulavasti eteenpäin.. Kyllä, minä ja Columbic kuulumme yhteen. <3 Kuulun yhteen myös seuraavien shoppailureissun löytöjen kanssa. Oulun Second Hand Store sekä Levykauppa Äx ovat ehdottomat vakiopaikkani Oulun käynneillä. Sinne ne rahatkin iloisesti hupenivat, mutta ainakin levykäiset ovat jo maksaneet itsensä takaisin. :) Ensimmäisenä löytyi tämä hauska kaulakoru. On tosin melkoisen piikikästä sorttia, mutta ei onneksi ole tähän mennessä kauheasti pistellyt.


Pitkästä aikaa tein kirpparilta myös levylöytöjä. Kaksi the 69 Eyesin levyä, joita olenkin aika hyvän tovin etsiskellyt. No, nyt sitten löytyivät molemmat samalla kertaa, ja erityisesti Blessed Be on aivan loistava! Crimfallin As the Path Unfolds ja Ensiferumin 10th Anniversary live-DVD löytyivät sitten Äxältä. Ja täytyy tunnustaa, että tuo dvd on pyörinyt Xboxissani jo ainakin 4 kertaa, jotkut yksittäiset kappaleet jo useamminkin. Häpeäkseni tosin on myönnettävä, että pelkkä live-keikka ei ollut syy tämän dvd:n ostoon. Mutta mikään ei ole komeampaa kuin Petri Lindroos ilman paitaa nahkahousuissa.. :D

tiistai 3. toukokuuta 2011

Sound of Music

Valitettavasti tämä teksti ei käsittele musikaalia, vaikka uskonkin sen olevan hieno teos. :D Vaan tämä on hehkutus eräästä ihanasta asiasta, jonka sain. Nimittäin uudet stereot!

Tuossa viime perjantaina kotiin tultuani isäni toi uudet stereot huoneeseeni, ja reaktioni voitte arvata. :D Olen elänyt 2 vuotta ilman toimivia stereoita, joten nyt olenkin aivan hurmoksessa kuunnellut musiikkia tuolla uudella laitteella. :) Tai no, itseasiassa tuon kanssa kävi yksi takaisku.. Nimittäin, innoissani asensin stereot paikoilleen. No, sitten kun laitoin levyn sisään, niin se lukija ei tunnistanut levyjä! En ollut uskoa, miten huono tuuri sitä voi olla. Kokelin ainakin 10 eri levyä ja ei, yksikään ei toiminut! Silloin vitutti ja kovasti! Onneksi isä oli ymmärtäväinen ja sanoi, että laita äkkiä takaisin laatikkoon ne vehkeet, niin mennään vaihtamaan. Oli sekin ilmeisesti äkeissään, kun uusi laite ei toiminut. :D

No, onneksi ne seuraavat sentäänn kehtasivat toimia. :D Ainakin ärsytystaktiikkani toimi. Olin nimittäin pöllinyt keittiöstä mankan huoneeseeni, ja isää ilmeisesti alkoi pännimään se. Eihän siinä muuta ratkaisua ollutkaan kuin tuoda uudet stereot huoneeseen. :D Aivan upeaa, täytyy sanoa. Kaiuttimetkin on pienet, mutta pippuriset. Ja tämä ihanuus näyttää siis tältä.


Jotta postaukseni ei jäisi liian lyhyeksi, esittelen tässä myös tämänpäiväisiä kirpparilöytöjä. Taas kerran sain todeta, ettei nämä Kajaaninkaan kirpparit ihan toivottomia aina ole. Harvemminhan niiltä tosin löytyy asioita, mutta nyt löytyi oikein urakalla!

Voisin aloittaa heti kaikkein erikoisimmasta löydöstäni, nimittäin käsineistä! Minusta ne ovat todella erilaiset. En ainakaan ole törmännyt edes vastaavanlaisiin missään, tai sitten olen vain ollut sokea. Joka tapauksessa ne näyttävät tältä.


Tuo kuva nyt ei aivan edusta, mutta jospa siitä nyt jonkunlaisen käsityksen saisi. :) Kerrankin saatavilla oli myös niittirannekkeita, joihin olen nykyään kovin ihastunut. Lopulta valitsin tämän simppelin ja yksirivisen, joita voi sitten rannekkeiden kertyessä laittaa monta samaan käteen.


Harvinaista kyllä, tänään minua vastaan tuli myös tämä kaulakoru. Yksinkertainen, mutta silti niin hieno. Tykkään tämmöisistä nimilaatan tapaisista koruista, ja eurolla se mukaani lähtikin. Olisi kiva vielä jotenkin tuunaamalla lisätä tuohon laattaan vastaukset, mutta en oikein keksi että miten sen tekisi.


Ja juuri sopivalla hetkellä myös nämä kaksi vyötä pilkottivat yhdestä hyllyköstä. Olen jo muutaman päivän kironnut sitä, että niitit irtoavat vyöstäni hyvää vauhtia, kohta niitä ei ole varmaan puoliakaan enää. Lisäksi se keksi muutenkin hajota, kun yksi vyönlenkki katkesi kesken pukemisen. Nytpähän voin hyvällä omalla tunnolla heittää sen menemään, kun löysin kaksi vyötä yhteishintaan 3,50 euroa. :D



Ei siis yhtään hassumpi kierros. :) Tosin pitäisi oikeasti lakata käymästä kirppareilla koulun hyppytunneilla. Ne tulevat pian kalliiksi..

torstai 28. huhtikuuta 2011

Helsinki calling part 2

No niin, nyt pukkaa sitten toista osaa tuolta mahtavalta Helsingin reissultamme.

Hotellille tulimme ehkä joskus lähempänä kahta takaisin. Kävelimme varsin suuressa porukassa Nosturilta pois, mutta lopulta kuitenkin Joonan kanssa eriydyimme uusien kavereidemme seuraan. He jäivät sitten hotellin ulkopuolelle odottelemaan kyytiä. Saimme taas hauskoja kommentteja warpaintista, eikä mikään ihme. Kyllähän se tietysti herättää huomiota, kun 4 maskipäistä tyyppiä tulee kadulla vastaan. :D

Yöstä minulla nyt ei olekaan mitään kertomisen arvoista, joten mennään seuraavaan aamuun. Heräilimme siinä joskus puoli 11 aikoihin, koska hotellihuone piti luovuttaa klo 12:een mennessä. Päätimme lähteä vasta 16:20 junalla takaisin kotia päin, koska 11 jälkeen lähtevä juna olisi todellakin ollut liian aikaisin. Sitäpaitsi jäi taas aikaa kiertelylle, sehän on tunnetusti paras tapa ajan tappamiseen.

Ensiksi suuntasimme asemalle ostamaan liput. Sen jälkeen tie kävi kohti Forumia. No se paikka ei tietenkään ollut auki, koska oli pyhäpäivä. Perkele.. Olisin tahtonut käydä vielä etsimässä sitä Arnoldsia, mutta ei sitten. Onneksi sentään Restaurant World oli auki, joten pääsimme täyttämään kupujamme tulevaa kotimatkaa varten. Tällä kertaa valitsimme kiinalaisen ravintolan, jossa olikin aivan taivaallista ruokaa.

Syönnin jälkeen piti käydä täydentämässä eväsreppua viereisessä Alepassa, koska ei viitsitty lähteä etsimään erillistä ruokakauppaa mistään. Olkoonkin vähän kalliimpi kauppa, eipä sillä mitään väliä enää ollut, kun tärkein oli ostettu (eli kiertuepaita :D).

Suuntasimme sitten kohti Asematunnelia. Olin elätellyt ihan pieniä toiveita siitä, että Cybershop olisi auki, koska näyteikkunassa luki, että se olisi auki myös sunnuntaisin. No sitten muistin taas sen pirun pyhäpäivän. Silmäni alkoivat välittömästi loistaa, kun hoksasimme sen siitäkin huolimatta olevan auki! Jos minulla ei olisi ollut sitä kirottua vetolaukkua mukana, olisin kiljuen juossut sinne sisään. :D

Hypistelin taas niitä ihania hamosia ja vaatteita ja siellä itseasiassa kulutimmekin suurimman osan ajasta. Pyysin huvikseni sitten lupaa katsoa niittirannekkeita. Niitäkin oli paljon erilaisia, mutta lopulta kaksi nousi ylitse muiden. Ne olivat myös aika halpoja, kaikki 9 euroa. Pähkäilin sitten varmaan reilun tunnin sitä, kumman noista rannekkeista valitsisin. Rahani olisivat periaatteessa riittäneet molempiinkin, mutta koska halusin sukkahousut niin en millään raaskinut valita molempia. No, pitkän pohdiskelun jälkeen mukaani lähtivät nämä.




Täytyy todeta, että tuo ranneke on rakkaus. :D Se on niin erilainen, koska itse en kovinkaan perusta näistä "normaaleista" niiteistä eli pyramideista tai rottaniiteistä. Luotiniitit on tosi siistejä kyllä, ja sellaista luotiranneketta hypistelinkin kauan. Mutta tuo oli jotenkin niin erilainen, että sen saamista en olisi jaksanut enempää odotella. Luotirannekkeen voi sitten myöhemmin tilata netistä. :) Ja sukkahousut oli pakko-ostos, koska häpeäkseni hoksasin, etten omista yhtiäkään kunnollisia sukkahousuja! Ja hamekausi tulossa, enkä minä nyt viitsi paljaita sääriäni ihmisille näyttää..


Koska Asematunneli on mielestäni jostain syystä niin hieno paikka, päätimme siellä ottaa vielä pari lomakuvaa ennen junan odottamista. Kaikkein parasta Asematunnelissa ovat vieressä jylistävät metrot. Harmi, ettei meillä ollut mitään hyvää syytä eikä järin aikaakaan metroilla, olisin kyllä halunnut. Ne on niin siistejä, ja ainoat metrot koko Suomessa.

Tälläinen heppu sinne oli Cybershopissa viettämämme tunnin aikana ilmestynyt. Hauskannäköistä touhua oli, ja musiikkikin mukavan hilpeää.


Nautiskelimme sitten vielä upeasta ulkoilmasta, ja pakkohan nämä hienot VR:n äijät oli kuvata. :) Sää oli todella kirkas tuona päivänä, joten kuva on sen takia vähän kökkö.


Siinä sitten haikeana odotellaan junaa. Ikävä jäi Helsinkiin, mielelläni olisin viettänyt tuolla vielä muutaman päivän. Koska Cybershop. Koska Nosturi. Koska ihmiset. Vaikka itsekin jollain tapaa pidän Helsinkiä liian suurena ja yliarvostettuna paikkana, niin eihän tuonne pääse kuin kerran vuodessa. Ja kun ajattelen junalippujenkin hintaan, niin ei sitä 70 euroa viitsisi ihan kahden päivän reissua varten maksaa. Mutta näin tällä kertaa, toivottavasti minä ja Helsinki näemme pian. <3 Löysinpä vielä yhden videon tuolta keikalta, mitä en ollut muistanut linkittää, joten laitanpa sen nyt tähän teidänkin iloksenne. :) Kyllä nämä niin nostattavat hymyn huulille. Ja jos video yhtään muuten teitä kiinnosta, niin kuunnelkaa edes Ollin upea viulusoolo. :)