Uutta vuotta

Nii se kerkes vuosi taas kerran vaihtuu. Tuntuu vähä ouvolta taas niinku aina, menee taas hetki ennen ku osaan kirjottaa sen 2014 kaikkii päivämäärii. :D Piti sitte perinteisee tapaa tässä selailla kuvakansioita läpi viime vuodelta ja miettii et mitä kaikkee sitä onkaa tapahtunu. Miun kuvakansioista huomaa et tykkään niitä ottaa, mut miusta ne on paras tapa muistella oikeesti sitä mitä kaikkee on tapahtunu. Jos miulta ois kuvia kahtomatta kysyny et mitä viime vuonna tapahtu ni en ois muistanu puoliikaa asioista. :D Vaik nyt tuntuu et eihä viime vuonna mitää tapahtunu ni totuus on kyl iha toista. Oikeestaan koko vuoden 2013 vois tiivistää yhteen sanaan ja se sana on muutos. Koska jos nyt oikeesti aatellaa ni aika moni asia muuttu ja toisaalta oon päässy myös tekeen juttuja, mitä en enne oo tehny. Oli siis siinä mielessä parempi vuosi ku 2012. :D



Nyt ku innostuin sillä Picasalla kokeilemaa sitä kollaasin tekoo ni tässä ois taas tulosta. :D Nää asiat ei nyt sattunu aikajärjestyksee mut väliäkö tuolla.

1. Meillä oli penkkarit mikä tarkotti koulun loppua, JES!! Toisaalta taas ei, koska lukuloma.. Ja luokka hajos, mut onneks nykyää ei oo liia vaikee pitää yhteyttä. :D Oikeestaa tuntuu et joistai tyypeistä ei pääse eroo millää. xD Ei sil et haluisinkaa.
2. Kesäkuun alussa kävin ensimmäistä kertaa festareilla ulkomailla niinki kaukana ku Ruotsissa. :D Mut oon tosi ylpee ihestäni koska jännitin tota reissuu iha järettömästi. Nyt piän vaa kädet ja varpaat ristissä et pääsen enski kesänä tonne, sen verra kova kattaus siellä ois..
3. Menin valmistumaa media-assistentiks ja ylioppilaaks.
4. Valmistumisen lisäks isoin juttu viime vuonna, ku muutin pois kotikotoo. Onneks ei yksin tarvinnu vaa muutettii tosiaa Jonin kans yhteen.
5. Sweden Rockiin lähtöö edeltävänä päivänä näin KISSin. Pakkoha se on nostaa yheks kohokohaks viime vuodelle koska se oli saakeli KISS!! Ja samaisen orkesterin takiaha mie sinne Sweden Rockiinki lähin eli näin maailman parhaan bändin 2 kertaa viime vuonna ja vielä saman viikon aikana. :)

Uusi vuosi vaihtu kivasti hevissä merkeissä Club Teatrian päättäjäisissä. Tuntu kyllä aika ouvolta ku alko miettii ovilla seistessä et nii, tää on viimene kerta tässä paikassa. Yritin sitte muistella et mikähä lie ois miun eka keikka siellä ollu, mut en mie millää sitä pystyny muistamaa ku tuolla on muutamat legendaariset keikat koettu. :D Lopulta kuvatiedostojen kaivelu osottautu taas kerra hyödylliseks (oikeesti luojan kiitos et oon ottanu niitä kuvia) ja niiden perusteella miun ensimmäine keikka Teatrialla on ollu Ensiferum 26.9.2009. :D

Päättäjäisiin oli vapaa pääsy, mut ihmeen vähä siellä silti oli porukkaa. En sit tiiä oisko se johtunu aika ouvoista esiintyjistä. Ihe en ainakaa tienny mitää Wolfheartia tai Burning Pointia, Kalmah sentää oli tuttu. En tosin niitä oikee kuuntele, mut sain nii hyvät naurut niiden keikasta Qstockissa kesällä et pitihän ne kahtoo. Oli kyllä hauskaa taas kerra. :D En ymmärrä mikä siin on mut miulle Kalmahin keikat kävis iha komediaesityksestä. Mie vaa nauroin koko keikan samalla ku muille se oli varmaa nii totista musiikkia. x) Miun makuu se musiikki on nii yli vedettyy et varmaa siks naurattaa. Lisäks en vieläkää tajua tota niiden suoukkoo. Välispiikit on kyllä aika hauskoja. Voisin mennä kahtoo Kalmahia iha vaa et sais nauraa. :D

Myö vietettii koko ilta aika lailla siellä eturivissiä ku eipä meillä ollu aikeita siel Teatrialla juua mittää. Wolfheart oli kyllä uskomattoman tylsä, voi luoja.. Meinasin oikeesti nukahtaa. Ne biisit oli kaikki nii samanlaisia ja hitaita et alko vaa väsyttää ja suurimmaks osaks tuijotin vaa jotai valoja siellä. Olin aika helpottunu ku se oli ohi. :D Burning Point oli sit onneks positiivine yllätys. Se oli enemmä semmosta rokimpaa ja tykkäsin erityisesti laulajan äänestä. Pitäs varmaa ottaa iha enempiki selvää tosta orkesterista. Niitähä vois jopa kuunnella. :D

Väen vähyys jakso ihmetyttää siihe asti kunnes ihana Poisonblack tuli lavalle. Täytyy tunnustaa et Pb nyt oli miullekki ainoo bändi miks varsinaisesti sinne päättäjäisii menin ja en vissii ollu ainut. Kyl myö mietittiinki et jos ei Poisonblack vejä tänne porukkaa ni sit ei mikkää. Teatrialla oli tosiaa vielä se iso lava nyt auki ja Poisonblackin aikaa totesin vaa et hyvä ku oli. Yhtäkkiä sinne oli sit ilmestyny porukkaa ja olin iha ihmeissää et missä välissä nää ihmiset tuli. :D Keikka oli vähintäänki yhtä hyvä ku syksyllä ja sainpaha taas vaa hymyssä suin punastella siellä. xD Tosin osa keikasta meni ohi ku miun takana heilu pari äijää joista toisella oli kaljatuoppi ja se piti sitä melkee miun ja Jonin päiden yläpuolella ja koko aja pelotti et koht se tuoppi kaatuu niskaa. Lisäks joku huito nyrkeillä koko aja sillee et pelkäsin et se osuu miun takaraivoo. Jotku oli niinki fiksuja et ne visko sekä tyhjiä että täysiä tuoppeja sinne lavalle.. Onneks sentää iha koko keikkaa ei tarvinnu varoo ja kerkes siitä nauttiakki.

Iltaa (tai siis yötä) jatkettii sitte rakettien paukkeessa Hevimestaan. Teatrialla ois ollu ilotulituski Poisonblackin keikan jälkee mut myö lähettii aika lailla suorilta ku kyl noita raketteja kerkes "ihastella" matkallaki. Mie säikyn noita raketteja nykyää ku pieni koira. Ei siin ois mitää jos mie näkisin aina ku joku ampuu raketin mut sit ku se pamaus on aina sellane äkkinäine kova ääni ni en tykkää yhtää.. Tähtisädetikut tosin kestän mut neki jäi sit ostamatta. :D

Sellane oli miun uus vuos ja kai sitä kliseisesti pitää oottaa et vuosi 2014 ois taas edellistä parempi.

Haastattelussa Ville Laihiala

Tässäpä ois nyt sitä haastattelua ihan videon muodossa ja tässä on siis pari kysymystä mitä ei siinä Kaaoszinen haastattelussa oo. Lisäks tossa kyllä juttu rönsyilee muutenki välillä mut miusta se oli kyl huomattavasti kivempi niin päin ku et se keskustelu ois ollu kauheen jäykkää. Pahoittelen myös tyhmää käsien heilumista, taitaa olla taas yks maneeri mistä miun pitäs päästä eroon. :D

Olkaatten hyvät.

Ville Laihialan haastattelu

KaaosZinessa on nyt julkastu se miun viime viikonloppuna vääntämä haastattelu. Tosiaan miehän kuvasin sen haastattelun ja aattelin editoida siitä pienen pätkän silleen epävirallisesti. Siinä on pari lisäkysymystä kans mitkä jätin tästä "virallisesta" haastattelusta pois. Mut joo linkistä pääsee lukemaa ja kommentoijakin saa toki. :)

http://kaaoszine.fi/poisonblack-haastattelu-ville-laihiala-2013/

Poisonblack @ Club Teatria 28.9.

Keikasta on jotenkuten selvitty hengissä, vaikka täytyy myöntää että hengenlähtö oli lähellä tavallista useempaan otteeseen tällä kertaa. Täytyy varmaan vähän avata tätä asiaa ni hengenlähtemiset on ehkä helpompi käsittää. :D

Lauantai sai siis aika lailla lisää väriä perjantai-iltana. Alunperin oli ollu puhetta Kaaoszinen kanssa, että tekisin sinne keikkaraporttia tuolta keikalta. Sitten sieltä kuitenkin perjantaina ehotettiin että josko tekisin haastattelun Ville Laihialan kanssa. Tuossa vaiheessa vielä ihan empimättä suostuin, mut sit ku sain tiedon että nimi löytyy nyt niiden listalta ketkä pääsee takahuoneeseen, iski kauhee paniikki. Lusikallinen jos useempiki valahti housuun ku tajusin et ei jumalauta, miun pitäs tässä alle vuorokauden päästä haastatella Ville Laihialaa. No siinä sitte piti yrittää jotai kysymyksiäki vielä miettii ja eihä tuosta meinannu tulla helvettiäkään. Yöunetki menetin aika lahjakkaasti ku yritin kuvitella ihteeni kättelemässä sitä miestä ja istumassa sen kanssa jossai backstagella.

Oikeesti miten tollasta miestä voi haastatella pokkana? :D

Koko lauantai meni iha hirveissä paineissa ja jännityksen kourissa. Asiaa ei helpottanu pari kadehtimis- ja paniikkiviestiä tai tieto siitä et moni ois varmasti halunnu olla miun asemassa sillon. Tuntuha se tyhmältä olla nii jännittyny tommosen asian takia, mut koska en oo aikasemmin tehny tollasta ni suotakoon se anteeks tällä kertaa. Eniten ehkä jännitti se vaihe ku piti mennä Teatrian ovista sisälle. Olin niin varma että se homma kosahtaa siinä vaiheessa, mut ei. Kaikki kävi oikeestaan pikemminki liian äkkiä. Kävin vaa kivalta järkkärimieheltä kysymässä asiaa ja kohta miun luokse pölähti joku mies joka lykkäs rannekkeen käteen ja sano et "joo sä pääset sit tällä koko illan sinne sisään ja takin voit kans jättää sinne ettei tartte narikkaa maksaa". Aattelin et ei helvetti mitä ihmettä. Oon aina ollu käsityksessä ettei joku median edustajakaan saa siellä hillua ku sen aikaa mikä on annettu mut kyllä se vaa paikkansa piti et siellä mie kävin sit pari kertaa. 

Miut johdatettiin sit sinne backstagelle ja tässä vaiheessa viimestään tuntu et pitäs leyhytellä kasvoja tai jotain. :'D Silleen valitin jo aiemmin täällä sitä miten ihana ääni Villellä on ja miten se saa miut melkeen punastumaan joka kerta. No nyt se mies sitten istuis miun kanssa jossai hämyisessä huoneessa ja juttelis miulle. Kuumotus meinas päästä niin kovaks että lusikalliset oli valahtaa taas housuun. Lisäks pelkäsin et mitä jos Ville-setä on vaikka pahalla päällä tai jotain eikä tykkää yhtää ku tungen sinne, mut sehän oli oikein kiltti. Jutun juurta sain jo repästyä heti Villen päällä olevasta KISS-paidasta ja heti teki mieli kuulustella siltä lempilevyt ja biisit ja oliko se kahtomassa niitä Helsingissä jne. mut olin kuitenki nii kipsissä ettei tullu kysyttyy. :D 

Siinä mie sitä sitte kättelin ja oli ehkä hellyttävintä ikinä ku Ville kysy et haluisinko kaljaa tai vettä tai limpparia ja viiniäki siellä oli. :'D Mie sit et viiniä vois ottaa ni se sitte tarjos sitä miulle söpöstä pahvimukista. Se vielä pahotteli et on tää nyt nolo homma ku ei parempaa astiaa oo mut totesin vaa mielessäni et no, ei tän viinimukillisen arvoo silti voi rahassa mitata. Eikä muute oikeesti voi, arvokkain asia varmaa mitä oon ikinä juonu. xD

Sit mie vähän kädet täristen virittelin jalustan ja kameran paikoilleen. Sillä kameralla onnistuin vielä sössimäänki jotai aluks ja meinas jo paniikki iskee et eikö tää nyt voi onnistuu. Kaikki meni kuitenki lopulta teknisestikin hyvin ja herra ei onneks pahastunu ku kysyin et saanko kuvata sen haastiksen videolle. Tästä tulee sitte jossai vaiheessa epävirallinen, omaks iloks tehty video ja laitan sen sit tänne näytille. 

En tiiä millä ihmeellä sain pidettyy ihteni kasassa ku olin iha varma etten kestä mut jotenki elossa siitä selvisin ja jollain ihmeen kaupalla jopa rentouduin jossai vaiheessa ku alkuun pääs. Sydänhän siinä tosin meinas sulaa sen pahvimukista tarjoillun viinin ja Villen kiltteyden todistamisen takia. :'D Joka tapauksessa kaikki meni paremmin ku ootin ja oon iha leijunu tuon jälkeen. Poistuin maailman onnellisimpana ihmisenä backstagelta ja juoksin myöhemmin enne keikan alkuu hakeen sieltä vettä. Ja taas meinasin sulaa koska Ville oli nii herttanen ku se sano et joo ota kaapista vaa. Tuossa vaiheessa tosin siel oli kaikki muutki bändin tyypit ja aikamoine lukko iski päälle ku muistin et nii, olin jättäny takin sinne ja seki pitäs viel hakee. No, ei siitä sen enempää. Vielä.

Keikka tuli ja keikka meni, mut pakko sanoo et oli tätä vissii joku muuki oottanu. Tunnelma oli katossa varsinkin allekirjottaneella. Olin ihan yhtä hymyä koko keikan ajan ja keikuin siinä eturivissä ihan haltioissani. Osa biiseistä tosin tais mennä ohi iha vaan sen takii et aattelin koko ajan et "voi luoja mie olin just Villen kans backstagella juttelemassa ja se oli nii mukava ja AAAAAAA ei miulle tapahu tällästä eihän". Settilistaa en yllätys yllätys muista, mut Lyijyltä kuultiin ainakin Home Is Where The Sty Is, Down The Ashes Rain, The Absentee, The Flavor of The Month ja The Halfway Bar. Sit ne pirulaiset teki sen et soittivat vielä Rushin joka jostain syystä aiheuttaa miulle kylmiä väreitä ja punastumista. Se johtuu varmaan siitä yhestä väliosasta toisen kertsin jälkeen.. x) Nuoleskeltiin siellä persettäkin (ihan Ville Laihialan omin sanoin) Sycophantin tahissa ja arpiakin vähän ku tuli Scars. 

Settilistaan ei voi olla ku tyytyväine, ihe kuulin ainaki kaiken minkä halusinki ja ekstraaki. Kuvien ottaminen kyllä unohtu aika totaalisesti vaikka tuli noitaki muutama nappastua. Jossain vaiheessa joku tais riehua tai yrittää ängetä tosi pahasti eteenpäin ku taas tuli sellanen ilmat pois-olo pari kertaa ku litistyin aitaa vasten ihan totaalisesti. Miun vieressä oli yks tosi kova Poisonblack-fani ja taisin tehä sen aika kateelliseks tarinalla siitä miten juttelin sen Ville Laihialan kanssa ja ku se tarjoili miulle viiniä siellä. :'D 

Keikka oli ohi iha liian nopeesti vaikka olin kerenny stressaamaan sitäki et miun pitää hakee takki sieltä backstagelta. Oikeestaan etukäteen sitä ei kuitenkaa voinu stressata siinä määrin mitä ois pitäny, koska.. Menin sinne alueelle ja sit Ville Laihiala tulee nurkan takaa vastaan ja on sillee "olipahan keikka" ja mie äkkiä vaa sönkötin et "joo kiitoksia hei hyvästä keikasta" ja menin sit sinne takahuoneen oven eteen. Se ovi oli raollaan ja siihe se matka tyssäski, koska huomasin et siellä ne ukot on bokserisillaan ilman muita vaatteita. Aattelin et en mie helvetti soikoon voi sinne nyt mennä ja jäin oottamaan. Luulen et pari tyyppii ketkä meni ohi siitä ni ihmetteli et miks mie vaa seisoin siinä. Lopulta ajan paine kävi kuitenki liia suureks ja mie sit koputin oveen ja kysyin nopeesti et saanko hakee miun takin. Ne miehet nyt ei asiasta tuntunu olevan moksiskaan ja sanovat vaa et ilman muuta. :D Pahottelin siinä sit että keskeytin niiden pukeutumisrituaalit mut ne oli vaa sillee "ei se meita haittaa jos sua ei häiritse tää" ja mie et ei tää nyt vielä ihan nii raflaavaa oo. Tosin pakko myöntää et vähän nolotti luikkia siellä puolialastomien miesten välistä huoneen perimmäiseen nurkkaan hakemaan takkia mut se nyt oli vaan pakko saaha. Kiittelin siinä sit muitaki vaa äkkiä keikasta ja katosin ja aattelin taas et ei näin vaan voi käydä. Vaa kyllä se näky oli sellane et oisin iha hetken halunnu heittäytyy siihe lattialle ja kuolla. :'D

Ilta oli siis todellakin tapahtumarikas ja noilta osin oikein onnistunu. Nyt on vaa ollu vaikeeta kirjottaa juttua aiheesta ku kuumottaa vieläki kahtoo tota videoo ja Villen vastaukset meinaa koko ajan mennä ohi ku aattelen vaa et se tapahtu oikeesti. :D En tiiä ei tästä varmaa pääse yli mut en kyl haluiskaan. Oli nii ikimuistonen juttu. :D

Keikkoja

Tää syksy ei ainakaan keikkarintamalla pääse turhan tylsäks. Tulevana lauantaina eli 28.9. Club Teatrialla on Poisonblackin keikka ja 12.10. Michael Monroe. Lisäks itsenäisyyspäivä tulee olemaan tänä vuonna aika ainutlaatunen, nimittäin sillon Club Teatrian valtaa Ensiferum, Turisas ja Battle Beast. Varsinkin jälkimmäinen meinas räjäyttää miulta tajun kankaalle. Aivan täydellinen yhistelmä ja on ainaki miulle ensimmäinen kerta ku Turisas esiintyy jotain Hämeenlinnaa pohjosempana. :D Enskat taas on tuttu vakio mutta kyllähän noita pitää mennä pällistelemään sillon ku tänne tuleevat. Battle Beastiin taas hurahdin Sotkamon Sykkeessä ja kyseinen orkesteri on ollu kovassa luukutuksessa.

Lippuja en oo hommannu vielä ku Poisonblackin ja Michael Monroen keikoille ku tonne joulukuulle on vielä aikaa ja en mie varsinaisesti ainakaan tällä hetkellä pelkää et ton keikan liput myytäs loppuun. Ehkä sit seuraavasta tilistä sen vois oman mielenrauhan vuoks ostaa.

Että tämmöstä tällä kertaa. :D Kiva päästä pitkästä (noh pitkästä ja pitkästä..) aikaa keikoille hyppimään. Oon varma että Poisonblack tulee olemaan ihelle aika hypetystä koska Lyijy on niin mahtavuutta ja Michael Monroetakin oon kerenny Qstockin jälkeen ikävöimään. Sen miehen energisyyttä ei voi ku ihailla.

Lyijy

Joni kotiutti meille tämmösen Lyijy-levykäisen eilen ja muutaman kuuntelukerran jälkeen on taas mukava purkaa tuntemuksia kyseisestä lätystä. 

Poisonblackiin tutustuin ihe siihen aikaan ku ne oli Nightwishin lämppärinä viime vuonna ja näin todistanukin orkesteria livenä kahesti. Siitähän se idea sitte lähti et kuunnellaanpas tätä lisääkin ja nyt voi todeta että hyvä ku tuli kuunneltua. Ootin levyä suurella mielenkiinnolla, vaikka en sitte loppupelissä muistanu ees julkasupäivää. No, nyt kuitenki jotai arvosteluntapasta tai tuntojen purkausta kehiin.

Alotusbiisi Home is where the sty is oli jo etukäteen tuttu, koska kipaleesta oli aiemmin julkastu musiikkivideo. Heh, tää nyt ei mitenkään liity ihe biisiin mut säikähin ku Ville Laihialalta oli kadonnu hiukset sivuilta ja parta kasvanu. Nyyh, en tykkää sen kampauksesta nyt yhtään. xD Mut eipä ulkonäkö miestä pahenna. Joka tapauksessa tää on oikein mukavan lentävä alotus lätylle. Video oli kyllä myös aika hauska, löytyy tosta alapuolelta. Down the ashes rain oli biisi josta tiesin tykkääväni jo heti ekoista soinnuista lähtien. Oikeestaan täytyy myöntää että kaikki biisit tällä lätyllä aiheutti saman, eikä sitä muuten tapahu usein. Erityisesti rakastan kertsiä, mutta kokonaisuutenakin toimii ihan täydellisesti, samoin The flavor of the month ja The Absentee. Jooh, tästä "arvostelusta" tulee aika lyhkänen ja ykstoikkonen, mut ku ei vaa muuta pysty sanomaan. :D Maybe life is not for anyone tarjos ihan mukavan levähdyshetken ja taas kerran ihastuin heti alun kitaroihin. Tän jälkeen onkin taas sitten aikamoista rallia Death by the bluesin tahissa. Sen jälkeen rokkaillaan taas mukavasti ja Them Walls on taas vähän rauhallisempi levähdystauon tarjoaja.

Koska en jokaista biisiä jaksa käydä erikseen läpi ni hyppään suoraan loppujen yli ja totean, että nyt oli kyllä Poisonblackin paras levy. Ihan kertakaikkiaan täydellinen albumi jossa ei oo yhtään huonoo eikä ees keskinkertasta biisiä. Kokonaisuus on oikeen mukavan rouheeta rockia eikä mikään tunnu niin sanotulta täytebiisiltä. Pakko sanoo myös se et ei varmaan kellään muulla mieslaulajalla oo yhtä seksikästä ääntä ku Ville Laihialalla. :'D Ei vaan voi mitään että välillä tulee kyllä kylmät väreet miehen laulua kuunnellessa. En malta oottaakaan et pääsee orkesteria tuijottelemaan taas livenä, ja sehän tapahtuu mukavan pian. :)

Last.fm

Tekasin eilen profiilin Last.fm-sivustolle ku olin jo kauan miettiny että pitäskö tehä. Sain sen vihdoin tehtyä ja jos jotakuta sattuu kiinnostamaa mitä biisejä tykkään veivata ni sieltä löytyy helpoimmin se tieto. :D

Yesterday I made a profile to Last.fm because I had thought it quite a long time. So finally I did it and if somebody wants to know what I listen to it's the easiest way to find it out. :D

Last.fm-profiiliin

Where are the sleepless nights I used to live for?

Loman jälkeen pitäisi olla levännyt olo ja täynnä uutta energiaa esim. kouluhommiin mutta minulla se kyllä tuntuu olevan ihan päinvastoin.. Aina se kouluun paluu v*tuttaa ihan yhtä paljon. Asiaa ei helpottanut se, että heräsin varmaan jo viideltä eli reilusti ennen oikeaa herätystä. Ilmeisesti valo paistoi verhon läpi liikaa huoneeseen ja sen seurauksena en sitten saanut nukuttua enää silmällistäkään vaan pyörin sinne puoli 7 paikkeille sängyssä. Sen jälkeen olo oli samanlainen kuin jos en olisi nukkunut ollenkaan..

Muutenkin tämä päivä on ollut perusmaanantai. Kaikki ärsyttää ja tosiaan väsymys ei juurikaan asiaa auttanut. Paljon mieluummin olisin muutenkin vaikka töissä kuin koulussa. Mutta kun ei, pakko tuolla olisi kärsiä vielä reilu vuosi. Sekin otti hermoille kun piti oikein skarpata että ymmärtää mitä muut juttelee tai mitä ympärillä tapahtuu. Toivottavasti tämä on vain lyhytaikaista, vaikka motivaationpuute nyt on vaivannut minua alkuvuodesta asti ja ennen sitäkin..

Oli tässä päivässä sentään yksi valopilkku. Nimittäin netin kautta tilaamani KISS-noppajuomapeli löysi vihdoin kotiin. :) Olen jo parisen viikkoa sitä tässä odotellut, mutta postin kanssa oli ongelmia niin tämän saaminen vähän venähti. Mutta ei se haittaa, onpahan nyt vihdoinkin minun. Nyt vaan pitäisi sitten keksiä joku, joka on halukas tätä testaamaan. :D

Että semmoinen peli. :D

Lisäilin vielä noilta Nightwishin keikoilta otettuja kuvia isomman määrän nettiin, joten sieltä voi halukkaat niitä käydä katselemassa. :) Albumiin pääset tästä

Nightwish @ Joensuu 2.3. ja Vuokatti 3.3.

Varoitan jo nyt, että tästä postauksesta tulee aikamoinen kuvaoksennus. Syynä se, että kuvia oli niin paljon, että niiden joukosta oli tosi vaikea karsia jyviä akanoista. Toisekseen, olen vieläkin niin shokissa viikonlopusta, etten oikein löydä sanoja kuvailemaan sitä tunnelatausta, mikä noihin keikkoihin liittyi. Ainut mikä on varmaa on se, että tästä en ihan heti pääse yli. 3 pitkän vuoden jälkeen tunnelma on hyvin sekava, joten mitään järkevää kirjoitettavaa en kuitenkaan saisi aikaiseksi. Sen voin sanoa, että intron alkaessa itkun ja naurun sekainen tunne valtasi minut täysin, ei sitä vaan pysty kuvailemaan. :D Aivan käsittämätön olo!

Ensin tie kävi Joensuuhun perjantaina. Lähdimme kaverin kanssa matkaan puolen päivän aikoihin. Automatka sujui oikein mukavasti ja kesti n. 3½ tuntia. Ei mahda olla vaikea arvata, mikä matkan aikana soi taustalla. :D Jotenkin en vielä tässäkään vaiheessa ollut tajunnut kunnolla tätä reissun tarkoitusperää. Nightwishin näkeminen ei vaan tuntunut todelliselta ajatukselta. 

Joensuuhun päästyämme suuntasimme suoraan ravintola Kerubiin, missä pääsyliput oli tarkoitus vaihtaa rannekkeiksi. Sieltä lähdimme sitten kohti Joensuu Areenaa, missä olimme suunnilleen viiden aikaan eli tuntia ennen ovien avaamista. Jonottajia oli yllättävän vähän siihen nähden, että tosiaan tuntia ennen olimme paikalla. Ovien avauduttua ryntäsin narikoille, jotka olivatkin mukavasti melkein areenan toisessa päässä. Tämän juoksulenkin tehtyäni ryntäsin sitten lavan eteen kaveria etsimään. Olen tosi tyytyväinen saamiimme paikkoihin. Olimme suunnilleen neljännessä rivissä, mikä ei ollut ollenkaan paha paikka. 

Valitettavasti Joensuun keikasta minulla ei ole paljoa kuvia, sillä kamera päätti sanoa sopimuksensa irti uusista pattereista huolimatta. 

Onneksi saatoin kuitenkin lohduttautua sillä, että seuraavana iltana sama tilaisuus olisi uudestaan, joten kuvia tulikin sitten Vuokatissa räpsittyä oikein urakalla. 

Lämppärinä kummallakin keikoilla oli Poisonblack, joka on minulle uusi tuttavuus. Heidän settilistansa oli aika lyhyt, tai siltä se ainakin tuntui. Pitänee tutustua tuohon bändiin paremmin ajan kanssa, sillä ainakin livenä biisit kuulostivat tosi hyviltä.

Sitten vielä kuvasatoa Vuokatista.

Emppu on kyllä niin hyvä piristysruiske, oli ilo katsella sitä lavalla vipeltämistä  ja niitä ilmeitä pitkästä aikaa. :)

Tämä kuva on kyllä niin oikeaan aikaan otettu, näyttää ihan siltä kuin Tuomaksella olisi sormi nenässä. xD

Noiden pyrojen edessä tuli melko lämmin. xD

Loppukumarrukset

Jos näitä kahta keikkaa nyt jotenkin pitäisi toisiinsa verrata, niin Vuokatti oli ehdottomasti parempi. Syy löytyy lähinnä yleisöstä. En sitten tiedä vaikuttiko Vuokattihallin pieni koko asiaan, mutta tunnelma oli huomattavasti tiiviimpi ja yleisö oli paljon paremmin mukana. Joensuussa yleisö oli jotenkin laiska ainakin siellä kohtaa missä olimme.

Ai niin ja täytyyhän sekin mainita, että Vuokatin keikasta jäi muistoksi myös Empun plektra. :D Olimme siinä ihan eturivissä, ja huomasin että Emppu heittää kesken biisin yhden plekun yleisöön. Olen aina valittanut, kun ne plekut eivät edes lennä aina yleisöön asti vaan putoavat siihen aidan toiselle puolelle, eikä niitä mitenkään yletä sieltä ottamaan. Niin kävi tälläkin kertaa. Siinä se pleku lojui melkein edessäni aidan toisella puolella. Eihän siinä auttanut kuin toivoa, ettei kukaan muu huomannut. Keikan lopussa pyysin sitten järjestyksenvalvojaa antamaan sen minulle. Oli kyllä uskomaton säkä, eikä kukaan vissiin oikeasti huomannut sitä heittoa. No, sehän oli vain hyvä minun kannaltani. :D Nyt pitäisi vaan keksiä mihin laitan noin pienen esineen talteen. Täytynee varmaan suunnata kaupungille ja etsiä tuolle plekulle söpöt, pienet kehykset. :D

Tässä vielä muutama video Joensuusta (eivät ole minun kuvaamiani).