Michael Monroe @ Club Teatria 12.10.

Tällä kertaa raapustelin Imperiumille keikkaraporttia Michael Monroen keikasta, joten ei varmaa oo tarpeellista kirjottaa tähän sitä toista kertaa. Tosin tohon Imperiumin juttuun ei mahtunu kaikki kuvat mitkä olin valkannu sitä varten ni laitan niitäki sitte tähän. Tällä kertaa pääsin tosiaan sen lavan ja eturivin aidan väliin kuvaamaan ja olihan se hieno ku ei tarvinnu miettii esim. kenenkään käsiä tai päätä et tuleeko ne eteen. :D Tuli tehtyy kyl ennätys ku oli kolme ekaa biisiä aikaa kuvata ni siinä ajassa otin kuvia yli 50. x) Ainoo huono juttu oli vaa se, ettei tietenkää kovin lähelle enää päässy tuon jälkee, mut sainpaha ihailla keikkaa oikein läheltä vähä aikaa.

Raportti löytyy siis täältä: http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=1712

Tähä kuvaan oon erityisen tyytyväine ku sai ees jonku jännemmän tilanteen kuvattuu. :D

Keikkoja

Tää syksy ei ainakaan keikkarintamalla pääse turhan tylsäks. Tulevana lauantaina eli 28.9. Club Teatrialla on Poisonblackin keikka ja 12.10. Michael Monroe. Lisäks itsenäisyyspäivä tulee olemaan tänä vuonna aika ainutlaatunen, nimittäin sillon Club Teatrian valtaa Ensiferum, Turisas ja Battle Beast. Varsinkin jälkimmäinen meinas räjäyttää miulta tajun kankaalle. Aivan täydellinen yhistelmä ja on ainaki miulle ensimmäinen kerta ku Turisas esiintyy jotain Hämeenlinnaa pohjosempana. :D Enskat taas on tuttu vakio mutta kyllähän noita pitää mennä pällistelemään sillon ku tänne tuleevat. Battle Beastiin taas hurahdin Sotkamon Sykkeessä ja kyseinen orkesteri on ollu kovassa luukutuksessa.

Lippuja en oo hommannu vielä ku Poisonblackin ja Michael Monroen keikoille ku tonne joulukuulle on vielä aikaa ja en mie varsinaisesti ainakaan tällä hetkellä pelkää et ton keikan liput myytäs loppuun. Ehkä sit seuraavasta tilistä sen vois oman mielenrauhan vuoks ostaa.

Että tämmöstä tällä kertaa. :D Kiva päästä pitkästä (noh pitkästä ja pitkästä..) aikaa keikoille hyppimään. Oon varma että Poisonblack tulee olemaan ihelle aika hypetystä koska Lyijy on niin mahtavuutta ja Michael Monroetakin oon kerenny Qstockin jälkeen ikävöimään. Sen miehen energisyyttä ei voi ku ihailla.

Musiikillinen ähky

Elokuu on ollu siinä mielessä tosi pirullinen kuukausi miulle, että tässä loppupuolella ilmesty kokonaista kolme levyä, jotka oli vaan saatava käsiin heti. Kalliikshan se kävi kukkarolle, mut toisaalta nytpähän miulla ne on ja niistä riittää iloo pitkäks aikaa. Täytyy vaan todeta, et välillä on kieltämättä vittumaista olla sellanen levyfriikki joka ei voi tyytyä kuuntelemaan musiikkia Spotifystä huomattavasti halvemmalla. Kyllä se pitää fyysisenä olla hyppysissä jotta sitä kansivihkoo voi samalla ihmetellä ku kuuntelee levyä ensimmäisen kerran. Sitä taikaa ei vaan korvaa mikään.

Perjantai 23.8. oli ensimmäinen paha päivä, koska sillo ilmesty Michael Monroen Horns and Halos ja Turisaksen Turisas 2013. No, jälkimmäistä en tuona päivänä käsiin saanu, ku toimitukset Levykauppa Äxään oli räikeesti myöhässä. 30.8. ilmesty sitten Tarjan levy Colours in the Dark joka oli myös ihan pakko-ostos. Sainpahan sitten vaikkakin viikon myöhässä ni samalla reissulla sen Turisaksenkin. Nyt aattelin kirjotella vähän juttua noista levyistä, ku tuntuu että jotain sanottavaakin ois.

Michael Monroen Horns and Halos oli erittäin positiivinen yllätys ja jo heti ekan kuuntelun kerran jälkeen pystyin sanomaan hyvällä omallatunnolla, että on niin paljon parempi ku edeltäjä Sensory Overdrive, mikä on kyllä paljon sanottu. Ekasta sinkkubiisistä Ballad of the Lower Eastsidesta en kauheesti innostunu, mut Eighteen Angels onnistu nostattamaan odotuksia, eikä suotta. Aivan mahtava biisi! Tää levy oli ehkä muutenkin vaihtelevampi tai monipuolisempi ainaki miun korvaan. Tästä löytyy sitä mukavaa perusrockia mut sitten siellä on parissa biisissä semmonen punk-meininki ja toisaalta pari rauhallisempaakin rallia. Miusta oikein hyvä näin, ni ei levy päässy tuntumaan mitenkään puuduttavalta. Miun suosikkibiiseiks tällä levyllä nous heti Eighteen Angels, Soul Surrender ja Ritual. Varsinkin jälkimmäistä oon luukuttanu luvattoman paljon. :D



Näiden kanssa pääs tulemaan aikamoinen musiikillinen ähky ku kummatkin levyt kuuntelin heti eilettäin pari kertaa. Kummassakin on edelleen niin paljon sisäistettävää että paljon ajatuksia tulis mieleen varmasti myöhemminki, mut raapustellaan silti.

Turisas 2013 nauratti alkuun pelkällä nimelläkin. Mietin että nytkö ukoilla loppu mielikuvitus levyn nimen keksimisen kanssa, mut toisaalta eipä se nimi levyä pahenna. Nyt mitenkään musiikkiin liittymättä kiva ylläri tossa Limited Editionissa oli ihana pahvinen pakkaus (rakastan niitä) ja kangasmerkki, jota en kuitenkaan raaski mihinkään ommella vaa säilytän sen mahollisimman vahingoittumattomana kansien välissä.

Mut nii se musiikkihan oli noh.. Aika hämmentävää. Sanotaanko että alkuun tää tuntu verrattuna esim. The Varangian Wayhyn ja Stand Up and Fightiin tosi riisutulta, mikä ei toisaalta oo yhtään huonokaa juttu ainakaa miun mielestä, vaa se teki tästä levystä ihelle paljon helpommin lähestyttävältä. En siis meinaa siltä että aiempien levyjen eeppisyyden määrä ois huono juttu, mut jotenki tää jäi helpommin mieleen sen takia, ku kaikki biisit ei ollu täynnä ylitsevuotavaa mahtipontisuutta. Toinen kuuntelukerta oli kyllä jo huomattavasti helpompi ja kyllähän ne vanhat tutut Turisas-koukutki sieltä löyty. Ainoo hetki millon oisin halunnu ravistella Warlordia oli viidennen biisin eli Run Bhang-Eater, Run! aikana. Hoksasin kansivihkon lopusta, että Crimfallin laulaja Helena Haaparanta oli siinä laulamassa, mut mikä oli sen osuus? Noh, sitä en viiti paljastaa, kuunnelkoon ken tahtoo sen biisin ja huomatkoon tän suuren vääryyden. Siitä naisesta ois nii paljon enempään ja kuitenki Mathias laittaa sen vaan tekemään niinkun se teki. Mut joo, kokonaisuutena ei mikään huono lätty tosiaankaan, vaikka taitaa tää silti pari makustelukertaa vielä vaatia.

Sitten vielä Tarjan Colours in the Dark, jota voisin muutaman kuuntelukerran jälkeen kehua maasta taivaisiin. Tosin pakko tunnustaa että tuo kansihan on ihan JÄRKYTTÄVÄ, mut eihän sen kannenkaan pidä silti antaa levyä pilata. Toisaalta ainakin tommonen kontrastisuuden määrä kuvaa aika paljon tätä levyä, missä kyllä riittää palaa purtavaks. Tunnelmaa löytyy tosi raskaasta kitaran rohinasta aika psykedeeliseenkin äänimaailmaan ja herkempään tunnelmointiin. Kokonaisuus on hyvin rakennettu, koska kaikkia "mättöbiisejä" ei oo laitettu putkeen ja muutenkin kappaleet on hyvin sijoteltu tarjoomaan hengähdystaukoja sopiviin väleihin. Skaala on tosiaankin laaja, mikä allekirjottaneen yllätti. Joka tapauksessa tässäki voisin surutta sanoo et on aiempia tuotoksia parempi, vaikka tykkään varsinkin My Winter Stormista paljon. Erityisesti rakastuin tällä levyllä Victim of Ritualiin, Lucid Dreameriin ja Mystique Voyageen. Ihmettelen kyllä kovasti miks Into the Sun oli jätetty pois ja sen sai ladattua vaan tuon Special Edition-levyn mukana tulleella koodilla. Aivan ihana biisihän se on ja siks vähä harmittaa, mut onneks mie nyt ostin toki tän erikoisversion ja latailin sen biisin ihelleni.  Yhteenvetona sen enempää spoilaamatta vois todeta, et on todellakin monipuolinen levy kyseessä ja uskon et tästä löytää koko ajan uusia ulottuvuuksia kymmenennenkin kerran jälkeen.

Että semmosta tällä erää, toivottavasti loppuvuosi ois mahollisimman huono levyvuosi ni ei tartteis ahistua ku niitä suolletaan koko ajan ulos. :D Muutenki loppuvuosi tulee olemaan keikkatarjonnalta aivan huippu, mikä syö sitä rahaa kivasti. Mut siitä sit juttuu myöhemmi.

Qstock osa 1

Nyt sitte turinoita parin viikon takasesta Qstockista.

Vielä näin kertauksena ja taustatietona, että tein talkoohommia Qstockille ja sitä kautta sain sitten palkkana ilmasen pääsylipun noille festareille. Miun työ oli markkinointimateriaalien eli esim. julisteiden ja flaijereiden jakoa ympäri Oulua. Tuo homma alko jo kesäkuun loppupuolella ja loppu ennen festareita. Oonki kyllä tosi tyytyväine et pääsin tuohon hommaan, koska se työ oli tehty etukäteen ja viikonloppuna sai sit vaa nautiskella musiikista. :D Muuten en ois tonne varmaan päätynykkään. Ehottomasti voisin toho hommaa lähtee uuestaanki. Seki hyvä siinä oli, et tota hommaa ei tarvinnu tehä sitä 7 h putkeen vaa sen pysty jakamaa sillee mite ihelle sopii. Mut jos nyt menis asiaan.

Perjantai

Menin Kuusisaareen iha auttamattomasti myöhässä koska ovethan sinne oli auennu jo vissii kahen aikaa mut ihe en päässy sinne yhtää aikasemmi ku oli työhaastattelu. Siitäki myöhästyin muutaman minuutin kiitos Oulun bussiliikenne.. Ja sama homma oli takaspäinki tullessa, se bussi oli vartin myöhäs.. No ei se oottelu siihe viel ees loppunu, ku sit piti jonottaa ranneketta akkreditointipisteelle. Olin siel josku viide aikaa ja jonotin 1½ tuntia sitä vitun ranneketta.. Missasin sitte hienosti Kotiteollisuuden ja harmitti ihan todella, koska oisin nii halunnu päästä laulaan Maailmanloppua ku nyt osaan sanatki ulkoo. x) No ei voinu mittään, siinä ihanassa helteessä seisoskelin ja kuuntelin ku PMMP veti päälavalla keikkaa. 

Pääsin sit tosiaa alueelle siin puol 7 aikaa ja tasalta alotti Michael Monroe, jota olin oottanu kovasti. Menin siinä sit heti päälavan eteen oottamaan. Porukkaa oli ihan suht mukavasti mut pääsin siitäki huolimatta iha hyvälle paikalle. Harmittaa tosin, että Battle Beast soitti samaan aikaan ja oisin kyl neki halunnu nyt nähä, ku biisit oli tutumpia ja se Sotkamon Sykkeen jatkoklubin keikka meni meillä ihan plörinäks. Miken tullessa lavalle ei kuitenkaa voinu ku hymyillä, se on jotenki nii hauskan olonen mies. Ja iästään huolimatta aikamoine rokkikukko. Tekihän se taas sen tutun tempun ja kiipes jotai pylvästä melkeen ylös asti. Siinä vaiheessa jotenki sydämestä otti, jotenki koko aja pelkäsin et se putoo sieltä. :'D Varsinki ku se yhes vaihees roikku iha yhen käden varassa ni voi vitsi ku ei meinannu uskaltaa ees kahtoo. Tuli se sielt onneks iha elossa alas. 

Jossain vaiheessa Mike heitteli jotai lappujaki mut en saanu yhtää kiinni enkä tiiä mitä niis oli. :D Sit se myös kävi kättelemässä yleisöö minkä ehti. Miusta on jotenki nii kivaa jos joku laulaja tai bändin jäsen tulee sillä tavalla tervehtimään, se jotenki osottaa nii vahvasti miusta sen että fanit on tärkeitä ja otetaan sillä tavalla huomioon. En siis väitä etteikö ne ottas ketkä ei silleen tee, mut tuo on vaa nii hieno tapa osottaa se. 

Mikella kerkes tosiaa yläosaki vaihtuu ku jossai vaiheessa keikassa tuli tauko ja yhtäkkiä sillä oli joku violetti paita päällä (ei tosin näy tässä). Ohan se aivan ihana rokkikukko kyllä. :D Settilistassa oli aika tasasesti miulle tuttuu ja tuntematonta. Ilahduttavasti kuitenki myös biisejä Sensory Overdrivelta. Se on ainoo levykäinen minkä omistan ja sieltä tuliki ne miun suosikit All You Need ja '78. 

Keikka oli silkkaa mahtavuutta, olinki ehtiny Mikea ikävöidä ku en viime kesän Provinssin jälkeen oo herraa nähny. Bändi oli myös oikein hyvässä vedossa, ei voi kun kiitellä. Tän kuun lopussa tuleeki sitte uus levy Horns and Halos, jota ootan mielenkiinnolla.

Miken jälkeen menin suoraan Sirkustelttaan missä Turmion Kätilöt soitti. Se telttahan oli ihan täynnä ja en kovin lähelle päässy ku olin siellä Monroen keikalla aika eessä. Tää nyt ei tosin harmittanukkaa ku Kätilöt tuli todistettuu Sotkamossa. Settilistassa ei mitään muutoksii ollu. Eikä ollu valitettavasti Speggelin asussakaan.. x)

Jossain vaiheessa Raaka Pee haasteli jotain tupakasta ja sit siinä alettiin huudella onko kellään yleisössä tupakkaa. Tuo mies pääsi sitte lavalle. En nähny kunnolla mitä ihmettä se siel teki mut se ei poistunu tuolta lavalta sen jälkeen. :D Ukot kai halus sen jostai syystä siellä pitää.

Kätilöiden jälkeen miulla oli tyhjää pari tuntia, ku siinä välissä ei ollu mittään kiinnostavaa. Sen parituntisen käytin sit lähinnä alueen tutkimiseen, ku en oo Kuusisaaressa aiemmin käyny (hyi häpeä, jokaisen oululaisen pitäs katsastaa se paikka ja eihä miul oo ollukkaa ku koko kesä aikaa..). Lisäks päätin siinä välikössä pitää ruokatauon, jonka aikana tuli nähtyy tuttujakin. Tai no siis yksikössä tuttua, joka oli Qstockin aikaan talkoohommissa ja törmäiltiin aina sillon ku hänellä töistä oli aikaa ja sillon ku huomattii toistemme viestit. xD 

Kaverillakin loppu sit kuitenki hommat silleen, että pystyttiin yhessä menemään kahtomaan perjantai-illan pääesiintyjää Within Temptationia. Tän suhteen olin jo ehtiny jopa kerranki tehä jotai pohjatyötä mikä oli hyvä. Ei menny koko keikka ihmetellessä et mitä biisejä nää on. Lähinnä oon kuunnellu The Unforgiving-levyy ja oon tykästyny kyllä kovasti. Siltä tuliki onneks mukavasti biisejä, mm. Shot In The Dark ja Faster.

Vaikken hirveesti tosiaa bändistä tiennykkää (mitä nyt niitä radiobiisejä joskus kuullu ja nimen tiesin) ni oli oikeen hyvä keikka enkä ihmettele että päälavan edusta oli aika pakattu. Ihan vähän tuo visuaalisuus toi mieleen Nightwishin, koska Within Temptationilla oli samantapanen screenihässäkkä tuolla taustalla. Tosin nyt miun on tunnustettava, et kyl tuo WT:n screeni oli paljon hienompi. Onhan ne NW:n animaatiot siellä taustalla ihan hienoja, mut vaikka näis kuvis ei nyt näykkää, ni WT:llä pyöri tuolla ihan oikeita videoitakin. Tosin yks niistä oli tosi ahistava, muistan vieläki ku siinä joku mies kuristi toisen miehen kuoliaaks. :/ Mut muuten se oli kyllä rehellisesti sanottuna hienompi. Ja ilostutti kyl sekin, et joidenki kohalla siinä näky sanatki, ni pysty helposti laulaan mukana. :) Tai ois siis pystyny jos ois kehannu..

Within Temptationin jälkeen suunnattiin sitte kaverin kanssa kohti kotia sen verran mitä meillä oli samaa matkaa. Oltiin kummatkin pyörällä liikkeellä ja se nyt olikin helpoin tapa päästä paikalle. Pois pääsy oliki sit vähä hankalampaa. Tuntu iha oudolta nähä Oulun keskustaa niin tukossa. Siis iha oikeesti silloilla ei meinannu mahtuu kävelemää ja huhhuh.. Väsyneillä jaloilla polkemine oliki aika tuskasta ja toisaalta nukahtamine oli vaikeeta ku tavallaa oli kuitenki virkee olo. Onneks tällä kertaa pääs omaan sänkyyn nukkumaan. :)