Jotain hyvää

Okei, kyllä tää lähestyvä kesä sentää jonku hyvänki asian tuo mukanaa. Nimittäi Sweden Rock Festival 2014 kutsuu allekirjottanutta jo toista vuotta peräkkäin. On muute ensimmäine festari, minne oon toista vuotta peräkkäi ihteeni raahaamassa. Vaa minkäs teet ku kattaus oli kova ja rahaaki jäi Thaimaan turneelta sen verra yli et kärsii lähtee. Tänä vuonna tosin ei iha nii kovaa bändiä ihelle oo ku KISS viime vuonna, mut eiköhä mm. Black Sabbath, Alice Cooper, Rob Zombie, W.A.S.P., Within Temptation, U.D.O, Kamelot, Powerwolf ja Turisas muodosta aika loistavan setin tällekki vuodelle. :)

Kello on nyt 1:40 ja vielä muutama tunti lähtöö. Samoilla silmillä on menty aamu kuuvesta asti ku olin töissä joten olo on jo aika mielenkiintone. Pakkauski tapahtu tässä keskellä yötä. Rinkka näyttää ainaki pahemmalta ku oma kassi viime vuonna, mut toisaalta nyt on ainaki varauduttu paremmi. Varustelekaltaki tilasin viel uuven makuupussin iha tätä varte, ettei tarttis nii pahasti palella ku viimeks. Heh, kokemus opettaa. :D

Mut joo kai tässä pitäs vielä kahella eväät kasaa ja tiskailla astiat pois pyörimästä. 5:50 lähteeki sit juna kohti Helsinkiä ja sieltä Turun kautta Ruotsiin. Tulee kyl olemaa nii mahtava reissu et vois ainaki nää muut huolet siks aikaa unohtaa.

Muistin virkistykseks miun viime vuoden kokemuksia voi lukkee täältä.

Ja sitte vielä fiilistelybiisejä loppuu.

Sweden Rock Day 3

Festareiden viimenen päivä lauantai oli miun kohalta aika tylsä. Sille päivälle olin merkannu kokonaiset kolme esiintyjää, joista ensimmäinenki alotti vasta vähän ennen kaheksaa illalla. Käytin siis päivän taas tehokkaasti liian pitkään nukkumiseen, syömiseen ja muuten lähinnä palloilin alueella ympäriinsä. Siinä muutaman päivän aikana olin tähyilly kojujen valikoimia tarkemmin ja tässä vaiheessa tuliaisten ostaminen oli ajankohtasta. Tai no Jonihan oli sanonu miulle ettei sieltä mitään tartteis tuua mut aattelin et se varmaa ilahtus. Eka olin hypistelly sellasia metallisia rannekoruja mut lopulta löysin jotai sata kertaa parempaa. :D Yhestä kojusta löysin nimittäin Jägermeister-taskumatin mikä oli miusta aivan täydellinen. Harmi et tuossa vaiheessa ei vaa ollu ikää ostaa jekkupulloo kaveriks, mut kyllä sillä taskumatillaki sai kotiin tultua hymyn nostatettua huulille. :) Lisäks olin kahtonu vähä vaatteita sieltä ja yks yli-ihana paita oli lopulta pakko ostaa.

Vikana päivänä oli pakko myös lopulta käyttää festarialueella olevaa pankkia, vaikka olin suurimman osan rahoista kantanu koko ajan käteisenä. Muutenki jono siihe pankkiin oli aina ihan helvetin pitkä, mut toisaalta ei se ihmekkää oo et ihmisiä oli paljon käteisen tarpeessa ku se kortti ei joka paikassa toiminu. Tuo päivä nyt tosiaan oli sen verran tyhjä ettei pitkä jonottaminen haitannu. Ja on tuo kuitenki toisaalta hyvä olla olemassa ku se Sölvesborg näytti muuten nii pikkukylältä et ei sieltä mitää automaattia varmaa ois löytänykkää. :D Plus taas yks syy olla poistumatta festarialueelta.

Helteen kiusatessa ajauduin lopulta kahtomaan Tankardia, ku se esiinty lähellä vesipistettä. Noiden tsekkaaminen ei ollu käyny millää asteella mielessä enkä tienny bändistä mitään, mut ku ei siinä kiire ollu ni jäin kuuntelemaan. Aika hassu bändi se oli ainaki esiintymiseltään. Niiden vähän elopainoa keränny laulaja taputteli mikillä aina paljasta mahaansa ja sieltä lavanki suunnalta heiteltiin yleisöön kaljapulloja (tyhjiä ja täysiä). Aikamoiselta hc-punkilta tai trash metalilta se kuulosti. Ei silleen muuten jääny erityisemmi mieleen, mut ihan hauska noita oli kahtoo. Lavallekki ois tullu mahollisuus päästä, mut en mie sit ilenny (perhana..). Ois ollu kiva vastata ku se laulaja kysy sinne menneeltä tytöltä et mistä päin Ruotsia se on. Ihestä ois ollu nii kiva vastata etten oikeestaa oo ruotsalaine. :D

Jossai välissä sitte taas söin ja kävin välikuolemassa ja sitte taas vaa pyörimistä päättömästi. Tuolla oli myös joku harvinainen Mötley Crue-näyttely, mut koska se oli maksullinen ni en lopulta menny sinne.

Jotenki se kello sit oli lopulta lähellä kaheksaa ja Rock Stagella alotti Accept. Toki ukot piti käydä katsastamassa ja oikein hyvä meno oli. Yleisössäkin oltiin taas kerran tosi hyvin mukana, mikä toki aina nostaa omaakin fiilistä. Joitaki Udon aikasia levyjä olin kuunnellu etukäteen, muuten osa biiseistä oli kyllä tuntemattomia. Tosin Stalingradia ja Balls to the Wallia ei tietenkään voinu olla tunnistamatta. :D Muuta settilistaa en taaskaan muista, ku ei vaa jää mieleen. Ukot oli oikein hyvässä livekunnossa.

Acceptin jälkeen oliki kiire Sweden Stagelle, missä alotti Skid Row. Taas kerran yks legendaarinen ja nostalgiapärinöitä aiheuttava bändi, jota tuli kaverin suosituksesta kuunneltua oikein urakalla muutama vuosi sitten. Kovin lähelle en uskaltanu ruokien kanssa mennä, mut hyvin näin ja kuulin omalta paikalta. Oikeestaan taaempana äänentoisto tuntu pelaavan paremmin. Välillä tuolla oli sitä ongelmaa että lavan edessä kaikki kuulosti lähinnä puurolta. 

Muutamia tuntemattomia biisejä tuolla tuli, mut toisaalta oli Skid Row sinne tuttujakin biisejä vanhemmasta tuotannosta ripotellu. Miulle mieluisimpia biisejä oli ehottomasti Slave to the Grind ja In A Darkened Room. Kummatkin biisit on tosin alunperin Sebastian Bachin laulamia, mut Skid Rown tapauksessa se ei oo minnuu jotenki koskaan häirinny. Kyllä tuo Johnny klaaraa biisit ainaki livenä oikein hienosti ja yhtä vauhdikasta keulakuvaa saa kyllä ehtiä. :D   

Illan ja samalla koko festarit päätti miun osalta Avantasia. Nimi oli miulle ennestään tuntematon, mut lainasin hyvän aikaa ennen festareita kirjastosta pari levyä iha mielenkiinnosta. Tykästyin erityisesti The Scarecrow-levyyn ja erityisesti levyn nimikkobiisiin. Kuultiin siellä myös ainakin Twisted Mind, muita en sit taas yllättäen muistakaan. Vaikka olo oli taas noihin aikoihin maailman väsynein, ni show oli kyllä niin näyttävä ettei mistään nukahtamisesta ollu pelkoo. Tuon keikan jälkeen oon aika hurahtanu Avantasiaan ja levyt meni heti hankintalistalle. Ihmisethän kutsuu tätä oikeestaan rock/metallioopperaks ja sitä tuo show todella oli. Vierailevia tähtiä oli lava täynnä ja mikä Avantasiassa on mielenkiintosta, ni KISSin nykynen rumpali Eric Singer on soittanu rumpuja tolle The Scarecrowlle. Hehee tällästä kivaa nippelitietoo taas. :D Tuo Tobias Sammet on kyllä kans ääneltään ihastuttava. Miten mies voiki laulaa nii korkeelta ihanan puhtaasti ja sit toisaalta välillä tosi rouheella äänellä? Tän kautta löysin myös Edguyn missä Tobias myös laulaa. Tuli siis tavallaan kaks uutta samalla kertaa. :D 

Avantasian mahtava metalliooppera oli hieno päätös hienolle festarille, jonne on ehottomasti päästävä joskus taas. Ensvuoden kesä kyllä houkuttelee jo pelkästään sillä, että WASP julkistettiin yheks pääesiintyjäks. En uskalla ees aatella mitä muuta ne vielä sinne keksii. Tuolla on aiempinaki vuosina ollu sellasia nimiä mitä ei voi toivookkaan Suomen festareiden kohalla.

Viimenen yö teltassa oli jostain syystä lähes yhtä vaikee ku ensimmäinen. Koko ajan paleli helvetisti ja toisaalta ehkä selkäkää ei enää tykänny köyhästä ja ohuesta retkipatjasta. Mitää ilmapatjaaha miulla ei ollu mukana. Tässä ois ehkä vielä yks oppimisen paikka seuraavalle kerralle.. Seuraavana aamuna oli ihana aikanen herätys, sillä bussi starttas jo yheksältä kohti Tukholmaa. 

Paluumatka suju yllättävän nopeesti, mut seuraava päivä millon miun piti selviytyä Turusta Ouluun oli aika tuskanen. Laivalla olin ihan liian rakastunu hytin sänkyyn, eikä siitä nii millään ois halunnu nousta. Ihan oikeesti, sen jälkee ku on nukkunu neljä yötä jonku sentin ohuen patjan päällä ni osaa sänkyä arvostaa! Univelkaa oli tosiaan sen verran, että vaikka Turku-Helsinki-välilläki nukuin makeesti bussissa ni koko päivä oli sellasta pilkkimistä, melkein torkahtelua mut ei ihan koska olosuhteet ei vaan sallinu. Helsingissä oltiin jo puolen päivän aikaan (Turusta oli lähtö seittemältä jee..) ja siitä mie suuntasin lentokentälle. Siellä pitiki ootella sitte tuskalliset kolme tylsää tuntia. Se aika meni sitte lähinnä nousevien koneiden ihmettelyyn (oon aina tykänny katella niitä), syömiseen ja hereillä sinnittelyyn. Lentokoneessaki meinasin nukahtaa mut en vaa saanu antaa sen tapahtua. Myös bussissa matkalla Oulunsalon kentältä kotia löin pään monta kertaa siihe bussin penkissä olevaan olemattomaan selkänojaan ku aloin nuokkumaan. Jotenki elossa selvisin kuitenki ja kotona oottiki valmis ruokapöytä ja illemmalla saunakin. :) 

Sanoisin että hyvä reissu ja onneks tuli tehtyä. :D

Sweden Rock Day 2

Olin ilmeisesti ehtiny keräämään jonkun verran univelkaa reissun aikana, ja perjantaina tulikin koisattua keskimäärästä kauemmin. Tosin aamulla viiden aikaan heräsin aina tyypillisesti vessahätään ja koitin viimeseen asti sinnitellä ja vältellä lämpimästä makuupussista kuoriutumista. Jossain vaiheessa se raja tuli kuitenki vastaan ja oli pakko kävellä pitkältä tuntuva matka vessaan. Täytyy muuten kehua tähän väliin Sweden Rockin vessoja. Bajamajoihin ei tarvinnu turvautua ku pari kertaa ja muuten sekä leirintäalueella että festarialueella oli oikeet vesivessat/posliinivessat/miksi niitä sanotaan? xD Lisäs se ainaki omalla kohalla mukavuustasoa, mistä ei tosiaan muuten päässy liikaa nauttimaan.

Tosiaan perjantaina ensimmäinen kiinnostava esiintyjä oli vasta iltapäivällä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja nukuin johonki puolille päivin. Siinä vaiheessa muut Elmun mukana matkaavat oli jo heränny ja kyselivät miulta että kuolemaako tein ku ne ei ollu nähny miun poistuvan teltasta. :D Uni oli tosissaan maittanu ja jäin joksiki aikaa sitten porukan kanssa istuskelemaan. Tässä vaiheessa olo oli kuitenkin aika paskanen  likanen, joten päätin mennä testaamaan leirintäalueen suihkut. Suihku makso n. 3 € ja ei niissä valittamista kyllä ollu. Vesi ehkä tuli vähän hitaasti mut kyl siellä hyvinkin peseyty ja onneks helteinen sää kuivas hiuksetkin suht nopeesti. Jalkoja tosin en saanu puhtaaks millään ja vielä paluumatkallakin ku laivalla kävin suihkussa ni valu mustaa vettä. :D

Kellon lähestyessä iltapäivä kolmea lähin talsimaan kohti Rock Stagea, missä menin kahtomaan Asiaa. Tää on kans niitä bändejä mitä isi on esimerkiks kuunnellu nuoruudessaan ja mie löysin sen LP-levykokoelmastakin pari Asian levyä. Niitä tuli sit luukutettua ennen reissua ja tunnistinkin ihan kivasti biisejä. Yks hyvin pinnallinen syy miks menin näitä kahtomaan on pieneks vitsiks muodostunu biisi Heat of the Moment, kiitos vaan luokkakaveri ja Supernatural-sarjan jakso Mystery Spot. :D Vähän semmosta hekottelua siis aiheutti sen kuuleminen livenä, mut tunnelma oli oikein kohillaan, vaikka yleisö olikin taas vähän vanhempaa ja rauhallisempaa. Myös Sole Survivor oli kiva yllätys, vähän olin uumoillu et ne ehkä soittais sen ja mukana tuli laulettua.

Asian jälkeen oli tarkotus ihmetellä Doroa Festival Stagella, mut lopulta en jostain syystä mennykkään. Näin kolme kuukautta tapahtuman jälkeen en pysty muistamaan syytä, mut veikkaisin että nälkä oli. Miun aamiaisethan oli oikeestaan tuolla aika köyhiä, koska sähkön puuttuminen sai miut vähän avuttomaks ja marketista tarttu mukaan lähinnä kinkkusulatejuustoo, sämpylöitä ja riisifrutteja. :D Joo tosi noloo.. Ehkä mie ens kerraks voisin suunnitella etukäteen mitä siel vois tehä ja ehkä varustautuu paremmilla ruuanlaittovälineillä. 

Tässä välissä muistaakseni nautiskelin thai-ruuasta (yllätys) jonka jälkeen 4 Sound Stagella soitti Amaranthe. Jonkun verran olin bändiin kerenny tutustua ja tykkäsin. Tosin tuolla keikalla se meno oli kaikkee muuta ku hyvä.. Mie ku luulin että Suomessa moshpitit ja vastaavat on rajua, ni ei ollu kyllä mitää verrattuna tohon.. Perkele ku sain takaraivooniki jonku nyrkistä varmaa kymmenen kertaa ja totta kai siinä miun takana oli ihania velikultia jotka sai aika ison ihmismassan liikkeelle.. Välillä keskittyminen koko keikasta herpaantu ku piti yrittää pysyä jotenkuten pystyssä ja suojella kameraa pahemmilta kolhuilta. Lisäks siellä lenteli vähän kalja- ja siideripulloja, jotka oli onneks muovisia. Nii tosiaan tässä vaiheessa vois olla aika mainita toisesta Sweden Rockin yllättävästä tekijästä. Siellä ei nimittäin ollu ollenkaan anniskelualueita! Alueen keskellä oli vaa iso kaljateltta mistä pysty hakee juomista ja sit vaa pysty menemää vaik keikkaa kahtoon se kalja kädessä tai sit vaa ehtii sopivan läntin nurmikkoo ja asettuu siihe ottaan aurinkoo ja nautiskelemaan juomia. Tästä en tosin ihe ois ottanu iloo irti jos mukavat ruotsalaiset joihi törmäsin myöhemmi illalla ei ois tarjonnu miulle paria siideriä. Joka tapauksessa aika oudolta tuntu verrattuna Suomen meininkiin. Kuitenki vielä ehkä hämmentävämpää oli se, että se anniskelualueen puuttuminen ei näyttäny aiheuttavan tuolla ainakaan isoja järjestyshäiriöitä. Omiin silmiin ei ainakaan kertaakaan sattunu mitää liian kännissä olevia ääliöitä tai edes tappeluja. Jotenki veikkaan että tuo ei vaa mitenkään päin ois mahollista täällä. Ainoo koitunu häiriö oli tosiaan se et jotku heitteli niitä pulloja ilmaan, mut kyl niitä aina väistämään pysty.

Amaranthen keikasta täytyy vaa tosiaa todeta et meno oli ihan hullua. Elize vaikutti myös aika herttaselta tyypiltä. Joku yleisöstä vissiin oli nakannu sille aurinkolasit jotka se laitto sit päähän vähäks aikaa ja myöhemmin heitti takasin sille lasien omistajalle. 

Amaranthen jälkeen oli taas useempi tunti taukoo. Hyvä oli vasta tokavikana festaripäivänä tajuta, et sinne leirintäalueelle vois mennä esiintyjien välissäkin ja käydä tekemässä välikuolemaa. Silleen ei ihmekkään et olo oli ihan kuollu ku olin edellisenäki päivänä ollu tauotta siellä festarialueella. Niinpä tällä kertaa marssin sinne omaan telttaan ja tein välikuoleman. Torkahdin jopa mikä ei ollu yhtään huono juttu muutenki sekasin olevan rytmin takia. 

Ylösnousemuksen jälkeen nälkä kolkutteli taas ja lähin festarialueelle metsästämään syötävää. Asetuin sitten taas sellaselle mahollisimman isolle tyhjälle nurmiläntille ja aloin ruokailemaan. Tässä vaiheessa kuvioihin tulikin sitten nää mukavat ruotsalaiset, joiden seuraan lopulta ihan niiden pyynnöstä päädyin. Keskustelu ei tosin oikein ruotsiks meinannu sujua ku pakko todeta et etelä-ruotsalaisten murre on jotai ihan käsittämätöntä. Siinä oli kokonainen perhe mukana ja ne toteski miulle et moni ruotsalainenki on heille sanonu et ei siitä murteesta saa selvää. Ehkä se sit vähä helpotti et en mie ehkä oo iha nii surkee jos synnynnäiset ruotsalaisetkaa ei aina ymmärrä toisiaa. :D Englantia ne kaikki onneks osas hyvin ja miehän päädyin siihen porukkaan pariks tunniks. Sen perheen tyttö oli oikee Thaimaa-fani ja oli ihan innoissaa ku kerroin sille et miun äiti on thaimaalainen. Se opetti miulle muutaman sananki ku se on käyny siel monta kertaa. Sit sen perheen isä tarjos miulle tosiaa pari siideriä ja mie olin iha hämmentyny. Ei täälläkää kukaa ventovieraalle ainakaa kovin herkästi tarjoo juomia (tai sit oon törmänny väärii ihmisii) mut tuol ne ei ees kysyny muuta ku et juonko kaljaa vai siideriä. :D Joka tapauksessa mukavaa oli saaha seuraa ja aika lenti paljo nopeemmin lopulta. Tiet kuitenki eros siinä vaiheessa ku miun piti lähtee hakemaa lisävaatetusta viileneväks illaks, enkä niihin sit enää myöhemmin törmänny. Kuitenki tosi mukava kokemus sinänsä huomata, miten mukavia ihmisiä ne ruotsalaisetki voi olla. 

Lähin sitte teltalle hakemaan hupparia, mut matkaa hidasti sitte pariki asiaa. Ei sillä et mitään huonoja juttuja tosin ois ollu, mut siinä menomatkalla miut pysäytti mies joka kerto olevansa Suomesta Ruotsiin muuttanu ja se puhu kuitenki iha kohtuu hyvää suomee. En enää muista miten se oli miut hoksannu pysäyttää mut sen kans jumituin joksiki aikaa puhumaan. Sen jälkee alko jo vähä kiire hiipii niskaan ku ihmismassat liikku kuitenki alueella välillä suht hitaasti ja tohon hupparinhakureissuunki meni aikaa ihan suht paljon. Matka festarialueelle takas oliki paljon hermoja raastavampi, ku joku epätoivonen brittipoika pysäytti miut eikä suostunu päästämään ohi ellen halaa sitä. Aika vastahakosesti lopulta halasin että pääsisin jatkaa matkaa. 

Kiire oli sen takia, et illan viimenen esiintyjä Europe ois pakko nähä mahollisimman hyvältä paikalta. Ihmisiä oli taas kertyny kivasti Festival Stagen eteen, mut pääsin kuitenki johonki ehkä 7.-10. rivin paikkeille eli ihan hyvin. Tunnelma oli taas kerran tiivis ja katossa. Europe on taas miulle näitä legendaarisia bändejä jotka on vaan nähtävä jos mahollisuus tulee ja oon tosi onnellinen siitä et se mahollisuus miulle siunaantu. Tätäkin oli tullu luukutettua oikein urakalla ennen keikkaa (tosin vielä enemmän sen jälkeen). Vaikka siellä kuultiin nää perusbiisit Carrie, Final Countdown ja Rock the Night ni settiin mahtu kivasti biisejä sieltä täältä. Miulle pahin paikka oli ku ne soitti New Love in Townin, koska tosiaan kyseessä on hyvin herkkä biisi ja sen kohalla ajattelin kaukaisessa pohjoisessa Suomessa olevaa poikakaveria, jota oisin siihen hetkeen kaivannu. Tilannetta ei helpottanu miun vieressä oleva pariskunta joka rupes totta kai sen biisin aikana halailemaan ja pussailemaan siinä. Se oli ehkä pahin hetki millon ikävä nosti päätä, muuten oli sujunu yllättävän hyvin. 

Keikalla kuultiin myös akustinen spesiaali, mikä oli aika erikoinen juttu. Tuo keikka oli muutenkin semmonen "erityispitkä" koska sillä juhlistettiin Europen 30-vuotista uraa. Lisäks tuo keikka kuvattiin dvd:lle ja se ilmestyykin 18.10. Filmi meni toki ennakkotilaukseen, sillä mikäs sen parempi tapa muistella tuota keikkaa ku kahtoo se myöhemmi töllöstä uuvestaan (ja uuvestaan). Kivaa et kerranki mieki pääsin todistaan sellasta keikkaa mikä tulee dvd:lle. :D

Yleisö oli tälläkin kertaa hulluna, eikä ihmekkään. Luulis että siinä jonkunlainen isänmaan ylpeys on ku kotimainen bändi ruotsalaisille ja tosiaan 30 vuoden ura on aika saavutus. Tuolla tuli taas kerran välillä jännättyä pysynkö pystyssä tai kantaako jalat ylipäätään, ilmeisesti festarointi alko tuntumaan jo fyysisestikin. :D Joka tapauksessa upeetahan se oli, enkä malta oottaa et pääsen muistelemaan tota keikkaa ihan dvd:n kera. Kyllä tän jälkeen taas kerran sai painua väsyneenä mutta onnellisena telttaan nukkumaan.

Sweden Rock, here we come!

Okei, vihdoin tarina jatkuu siitä mihin täällä jäätiin.

Yö laivalla meni paremmin ku osasin oottaa. Aika myöhään se nukkumaanmeno toki taas meni, mut yllättävän hyvissä voimissa silti oltiin. Tosin mie en ollu tajunnu siirtää kelloo tuntia taaksepäin, minkä takia heräsinki sitte tunnin liian aikasin.. Ihmettelinki siinä herätessä kovasti et miten ukot vielä nukku ja menin sitte kahtelemaan vähän ulos. Maisemat oli kyllä nätit, mut silti ihmettelin et onpas laiva myöhässä ku satamaa ei vielä näy eikä ihmisiä ollu montaa ylhäällä. Tajusin koko homman vasta ku hytissä alko telkkari soittamaan jotain "ihanaa" herätysääntä että jaa, nytkö se kello vasta on nii paljo et pitäs nousta. Jooh, olin sit suotta heränny tunnin liian aikasin.. Yhyy, oisin saanu nukkuu tunnin pitempään. >.<

Haluun muuttaa tonne. :D

Tukholman satama lähestyy

Onkohan tuo se Gröna Lund? 

Hetken aikaa kerettiin ihmetellä Tukholman satamaa, kunnes bussi tuli ja lastattiin taas tavarat autoon. Siitä matka lähti kohti Sölvesborgia, ja matkaa olikin eessä "kevyet" 500 kilometriä. Aika meni yllättäen lähinnä nukkuessa, maisemia ihmetellessä, jotain Rushiin liittyvää dokumenttia/leffaa kahtoessa ja välillä lähellä istuvien kanssa haastellessa. Pidettiin siinä muutama kusi ruokataukokin. Pidempi lounastauko oli puolessa välissä matkaa Vätterledenissä. Näytti tosi kauniilta paikalta mitä nyt vähän kerkes nähä, ja oli se ravintolakin kotoisan olonen. Yritin sitte tilata ruokaa ruotsiks mut tyrin koko homman siinä vaiheessa ku en ymmärtäny mitä se kassalla olija miulle sano. Harmitti sikana ku aattelin et osaisin kuitenki vielä.. Puhuu oisin osannu mut puheesta en vaa saanu selvää, ni piti sit lopulta luovuttaa.

Taukopaikka

Joskus viiden maissa (Suomen aikaa) oltiin perillä Sölvesborgissa. Festarit oli vasta alkanu, ja siinä jaettiin porukka kahtia leirintäalueelle ja hotelliin menijöihin. Itehän tosiaan säästösyistä olin sitkee sissi ja menin leirintään. Tässä vaiheessa aloin tosissaan miettiä et kumpa joku vois auttaa, ku kotona teltanpystytysyritys oli aika tuhoon tuomittu.. Onneks toinen niistä mukana olleista pariskunnista oli lopulta oikeen mukavia ihmisiä, ja niiltä kehtasin kysyä. Loppujen lopukshan se oli tosi helppoo, sitä vaan aatteli vissii liian vaikeesti..

Jes, teltta pystyssä!

Leiriytymisen jälkeen lähin ihmettelemään festarialuetta. Tosin sinne lavojen eteen en vielä päässy, ku olin ottanu vaa 3 päivän lipun. Oli siinä silti ihmeteltävää riittävästi jo pelkästään niissä kaikissa kojuissa. Noiden kanssa tuli monta kertaa ongelmia myöhemmin ku yritin löytää tietyn kojun ja onnistuin muistaan sijainnit väärin. Lisäks siellä alueella oli Sweden Rock Market mistä sai ihan kaikenlaista survival-tavaraa festareiden ajaks. Oisin niin halunnu kokeilla grillausta, mut en sitte rohjennu. Noista oli kuitenki kätevää käydä ostamassa välipalaa, ni ei aina tarvinnu kalliista ruokakojuista ostaa.

Sisäänkäynti taivaaseen

Illan hämärtyessä sää alko viilentyä, mut se eka yö vasta helvetti olikin. Asteita ei varmana ollu viittä enempää ja vaikka kuinka kiskoin takkia ja kalsaria päälle ja kääriydyin makuupussiin ni hytisin koko ajan. Ihmettelen vieläki miten sain oikeesti silmällistäkään nukuttuu, ku aattelin et se yö ei lopu ikinä. Eikä ne ympäristön äänet ja musiikin pauhanta hirveesti helpottanu asiaa, mut kai sitä tarpeeks väsyneenä nukkuu vaikka millasissa olosuhteissa. Joka tapauksessa se yö opetti paljon, ja seuraavana päivänä lähin pipo- ja kaulahuiviostoksille.

Kohti Ruotsia

No niin, nyt tarina jatkuu siitä mihin täällä jäätiin.

Seuraava aamu oli ainakin omalla kohalla erittäin hikinen, koska tuohon aikaan helteet kiusas aika mukavasti eikä yöunet liian pitkiks päässy tälläkään kertaa venymään. Puolen päivän aikoihin oli jo huoneen luovutus, joten niihin aikoihin poistuttiin. Käytiin sitte Forumissa Restaurant Worldissa syömässä ja sen jälkeen päästin Jonin junaan kotimatkalle Ouluun. Pakko tunnustaa et kyl siin vähän itku tirahti. Oli jotenki kauhee lähtöahistus päällä koska a) en pääsis kotiin vielä viikkoon, b) suurin osa siitä viikosta pitäs nukkua teltassa ja c) en tuntenu matkakumppaneita melkein yhtään, joten olin käytännössä yksin tilanteessa. Junan lähettyä vaihtelin rautatieasemalla vielä muutaman satkun ruotsin kruunuiks ja jäin tappamaan aikaa.

Pikkulinnut oli laulanu sellasta, että Gene Simmons pitäis jonkunlaisen tilaisuuden Hard Rock Cafessa. Sinne piti toki mennä kyttäämään ja paikka oliki tupaten täynnä ihmisiä. Aikataulu kuitenkin veny ja veny, mikä johti lopulta siihen, etten koko herraa ehtiny näkemään kunnolla. Se tilaisuus alko klo 15 (tai ois pitäny vissiin..) ja miulla oli lähtö 16:30 ja ku sitä viivästystä tuli nii paljon ni en kovin paljoo tuosta irti saanu.

Piti sitten ängetä ison laukun ja repun kanssa ihmistungoksen läpi ulos Hard Rock Cafesta ja suunnata ratikalla Nosturin pihaan. Siinä epäluulosena vilkuilin sitä porukkaa ja miun aiemmin kuulema piti paikkansa: siellä reissussa ei ollu ku kaks naista miun lisäks ja niilläki oli ukot mukana. Tuli siinä aika orpo olo enkä uskaltanu kellekään puhuu, kunnes yks KISS Army Finlandin foorumilta tuttu mies tuli miulle haastelemaan.

Ku bussi oli lastattu ni matka starttas kohti Turkua, tarkemmin sanottuna Turun satamaan, mistä mentäs laivalla Tukholmaan.

Siinä jonkun aikaa bussissa istuttuani ja toisten juttuja kuunnellessa aloin vähitellen rentoutuu ja uskoo siihen et kyllä kaikki hyvin menee. Keskustelu festareiden kattauksesta kävi ainaki kuumana ja tuli siinä muutenkin käytyä semmosta tutustumiskeskustelua. Matkanjohtajat oli myös tosi mukavia, mikä teki miun olosta huomattavasti kevyemmän. Jossain välissä taisin kyllä bussissa nukahtaakin, tuntu ainaki et matka meni vähän nopeemmin ku kuvittelin. Oli siinä mukava katella maisemia ja syödä eväitä.

Turun satamassa oliki sitte jännät paikat, koska miun täytyy tunnustaa et oon kärsiny laivapelosta (kiitos Titanic...). Juteltiin siinä sitten tän KISS-kaverin kanssa ja hän ainaki ystävällisesti lupas olla henkisenä tukena. Kyllähän ku niitä laivoja kahteli ni vähän ahisti. Ne on nii valtavan näkösiä että hirvittää ja kuvitella jos semmone menis uppoomaan.. 

No sitte se laivaan siirtymisen aika kuitenki koitti, ja varsinkin tuossa vaiheessa ku ihmiset alko pakkautua porttien lähelle ni sydän tykytti. Miulle sanottiin että alas ei kannata kauheesti vilkuilla ku kävellään siltaa pitkin laivaan ja ihan kiltisti noudatin neuvoa. 

Vietiin siinä sit tavarat hyttiin ja miehän olin tosi onnellisessa(ko) asemassa ku hyttikaverina oli kaks miestä. Alussa ajatus ehkä ahisti vähän, mut lopulta ku selvis että mie ja se KISS-tyyppi oltiin samassa, ni ei siinä ollu ku yks vieras ja mukavaks mieheks sekin osottautu. Hytissä ku käytiin tätä jäänmurtamiskeskustelua ni kävi ilmi, että tää mies asuu melkeen miun naapurissa, iha parin talon päässä. :D Kyllä maailma osaaki olla pieni.

Luonnollisesti suomalaiseen tapaan jään murtaminen tapahtu alkoholin avustuksella. Heti tavaroiden hyttiin viennin jälkeen suunnattiin kuuluisaan tax freehen. En voinu ku hämmästellä hintoja. Ei ne nyt mitenkään järkyttävän paljoo vähempää maksanu ku Suomessa, mut sen verran kuitenkin että paljo mieluummin raaskin sen 6-packin lonkeroo ottaa ku täällä. 

Ilta ja yö laivalla sujukin lopulta yllättävän kevyesti, eikä se laivassa olemine tuntunu sen kummemmalta ku maan päälläkään olemine. Ehkä se helpotti asiaa, et meri ei tainnu käydä ihan nii kovaa ku se vois. Meillä oli kyllä iha liian hieno hytti. Meitä kaikkia hämmensi vähän semmone kukan muotone kuvio minkä katosta tuleva valo muodosti. Se kuvio näky siinä lattiassa ja myö vaa aateltii et ei helevetti, nyt on kyl vähä liian hienoo. :D

Qstock osa 2

Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava valmistautuu toiseen Qstock-päivään. Tää oli sikäli mukavampi päivä, ettei miun aikataulu ollu täyteen ahettu nii et ois tarvinnu koko aja kytätä jotai tiettyä bändiä ja lavaa. Pääsin myös ajoissa paikalle (tai no en oikeestaan, aika kiire tuli) ja nyt ei tosiaa tarttennu ees jonotella muuhun ku turvatarkastukseen.

Lauantai

Miun lauantain alotti kivasti aika uus tuttavuus, Santa Cruz. Oon parilta tutulta sillee epäsuorasti kuullu tosta bändistä, lähinnä et se on semmosta mukavaa hard rockia mut parempana ku Reckless Love. No se pitää kyllä paikkansa, mie en voi tota Reckless Lovea sietää melkee yhtää, mut tää Santa Cruz kuulosti nii hyvältä et täytyy levy saaha hommattuu mahollisimman pian. Spotifystä onneks se levy löyty et pysty kuuntelemaa ja biisien tuttuus tietenki lisäs keikkanautintoo.

Tuo keikka oli sisätiloissa Koomalavalla, ja se oli ehkä pahin maholline paikka keikalle tuona päivänä.. En uskalla ees aatella paljonko ulkona oli muutenki asteita, varmaan lähemmäs 30. Ja tuolla sisällä ku oli paljo ihmisiä pakkautuneena pieneen tilaan ni voi vaa kuvitella miten hiki virtas ja paita liimautu ihanasti selkään kiinni ja muuta mukavaa.. Ihme ettei poikien otsista lennelly hikipisaroita päälle. xD Oli siinä tosin yks hyvä puoli, ku ei tolla Johnnyllä (kuvas oikeella) ollu paitaa päällä. Ei varmaan sais sanoo mut kylhän sitä tuli vähän kahottua. Mut vaan vähän. 

Keikka oli tosissaan hikinen mut täynnä semmosta rock-asennetta ja hyvässä mielessä tällä kertaa. Tuo Archie varsinki oli siinä mieles aika symppis et se tuli keikan jälkeen siihen iha yleisön aidan eteen kättelemään kaikkia ketkä siihen oli vielä jääny. Se myös jako siinä parit nimmarit ja aattelin et no samahan se on ottaa. Tosin kirosin et ei saakeli miul oo kynää, mut olinki onnekseni unohtanu yhen käsilaukkuun. Sit vaa kaivoin sen ja ku muutakaa paperii ei ollu ni Qstockin flaijeriin se nimmari sit tuli. Yhyy nyt en voi heittää sitä pois. :'D Santa Cruzilla oli myös Qstockin jatkoilla keikka 45 Specialissa samana iltana ja tää keikka ehottomasti vahvisti sen, et meen kahtomaan niitä viel toisen kerran.

Santa Cruzin jälkeen miul ei ollu mitää suunniteltuu ohjelmaa. Miun kaveri sitte sano et on kahtomas Mokomaa ni aattelin et sama se on mennä sinne. Kaheltiin siinä yhessä se keikka. Miulle tosin ei jääny hirveesti siitä mieleen ku en oo koskaa oikee Mokomaa kuunnellu. Aikamoista jytäähän se oli. Samalla tuli huomattuu miten huono paikka Rantalava oli. Ei siinä sillo mitää vikaa ois ollu jos ois päässy suunnillee keskelle, mut se vasen reuna alko laskeutumaan ku se oli vähä semmosta rinnettä, eikä sieltä ollu sit mitää toivookaa nähä mitää. Se maaki oli vähä huonoo ku siel oli ties mitä ruohoja ja jotai purujaki vissii tai jotai muuta ihme höttöö.

Mokoman jälkeen miulla oli taas lähinnä tyhjää ja se aika meni aluetta ihmetellessä. Jonkunlaine ruokaratkasu piti kans keksii. Perjantaina olin tuhlannu ruhtinaallisen kympin ruokaan, ja tänä päivänä ei ollu todellakaa varaa tehä samaa. Qstockissa oli onneks kuitenki fiksusti tuotu sellane festarimarketti (eli Sale rekassa) eteisalueelle ja kävin sieltä sit ostamassa runsaan näkösen täytetyn patongin ja pienemmän kolmioleivän illaks. 

Lähempänä seittemää menin sit oottelemaan Kalmahia Oulu-lavan eteen. Kaveri oli puhunu et kävis sen kahtoos ja ihe olin taas et samahan se on mennä. Tosin kyl mie sit vähä Joninki kiusaks sinne menin ku se ois halunnu nähä ne mut ei päässy Qstockiin. Otin sille sit vähä lohtukuvia. x) 

Jostain syysttä minnuu vaa nauratti melkee koko keikan ajan. Varsinki siinä vaiheessa ku tuo ihme örkki asteli lavalle ni aattelin etten enää kestä. :'D En mie siitä musiikistkaa oikee välittäny mut en tiiä, nauratti vaa nii paljo et voisin mennä noiden keikalle komedian tarpeessa. x) Tuolla laulajalla oli ainaki hauskat puheet ku se puhu murteella, puhu jotai ketunpyynnistä yms. Tosi symppiksen olonen mies. :D

Kalmahin jälkeen kaveri karkas taas staffipuolelle ja mie lähinnä ajan tappamiseks menin tuijottelemaan Amorphista. TAAS. Nääkinhän tosiaan oli siel Sotkamon Sykkeessä. Tosin tuo keikka ei menny iha nii hypnoottisissa merkeissä. Johtuu varmaan siitä et valoshow ei päässy oikeuksiinsa tuohon aikaan päivästä ja olin sen verran paljo kaukanaki ettei se hiustenkaan tuijottaminen tainnu vaikuttaa. xD 

Koko keikkaa en ehtiny tuijotella, koska tuolta Päälavalta oli matkaa sinne kurjalle Rantalavalle, jonne menin kahtelemaan Haloo Helsinkiä. En mitenkää aktiivisesti noita kuuntele, mut oon tykänny erityisesti alkupään levyistä aika paljon. Suurin osa keikasta piti kyllä kahella screeniltä, koska olin taas nii siellä rinteessä etten nähny muuta ku ihmisten päitä. Nuoki kuvat sai just ja just sillä et kurkotin käsillä nii ylös ku pysty ja seisoin varpaillaan. Tuo Elli oli kyl ihana, varsinki sen puheet paskoista poika- ja tyttöystävistä ja yhteisvoimasta oli huippuja. Vaikken kaikkia biisejä tunnistanu, ni ikävä(?) kyllä hoksasin heti ku Maailman toisella puolen alko. Ei sillä et se ois huono biisi, mut se itkettää minnuu ku siinä lauletaan et "isä olen täällä maailman toisella puolen" ja "äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen". Tulee nii mielee et jos joskus oon reissussa jossai kaukana ni itken varmaa silmät päästä ku aattelen tuota biisiä. :'D

Haloo Helsingin jälkeen olin aika poikki ku aika paljon oli tullu jo seisottuu ja edellisenki päivän seisomiset tuntu jaloissa. Päälavalla ois jossai välissä ollu Eppu Normaali, mut en vaa mitenkää päin jaksanu raahata ihteeni sinne. Jäin sitte ruokailemaan ja lepuuttamaan jalkoja sinne Rantalavan edustalle. 

Seuraavana katsastin mielenkiinnosta Katatonian. Joskus harvoin oon nimen kuullu ja pari biisiä kerkesin kuunnella Spotifysta ennen Qsotckia, mut ei tuolta oikeen mitään jääny mieleen. Tais olla mielentila ihan väärä tuolle musiikille, mut jotenki ne biisit kuulosti hirveesti samalta ja muutenkaa miulla ei kiinnostus jaksanu riittää. Ihmettelin tosin ku näin lavan laidalla seisomassa yhen pojan, joka valmistu muusikoks samasta amiksesta missä mie olin. Ilmeisesti oli kova Katatonia-fani ku siihe malliin mukana näytti laulavan. Ihmettelin vaan et miten se sinne pääsi.

Katatonian jälkeen suunnattiin kaverin kanssa kohti Päälavaa. Se alue oli yllätys yllätys taas ihan pakattu. Syynä oli seuraavaks lavalle astuva HIM, mikä oli varmaan samalla ainaki yks syy siihen, että Qstock teki kaikkien aikojen kävijäennätyksen 30 000 ihmistä. Ei paha tosiaankaan. :) Ihe oon HIMiä kuunnellu joskus hyvin kauan sitten, mut pitihän sitäki käydä vilkasemassa ku kerta paikalla oltiin.

Oltiin aika kaukana joten mitään hyviä kuvia ei kyllä tullu. Oltiin molemmat aika väsyneitä tuossa vaiheessa, joten ei jääty kahtomaan koko keikkaa loppuun. Kerettiin alueelta pois ennen pahinta ruuhkaa. Hirveesti en biisejäkään tunnistanu, muistaakseni tunnistin vaa Join Men ja Wings of Butterflyn. Ois siel varmaa muitaki tuttuja myöhemmi tullu, mut kummallakaan ei oikeen keskittymiskyky riittäny. Aiemmin lähtö oli siitäki hyvä idea, että pääsin lähtemään aiemmin kohti 45:a, missä oli siis se Santa Cruzin toinen keikka. 

Se keikka alko iha hitosti myöhässä, minkä takia tuo yö sitte venähtikin aika pitkäks. Lisäks olin lähellä lyödä pään useempaan kertaan kaiteeseen tai seinään, ku miun takana oli näitä "ihania" velikultia jotka riehu siellä ja töni samalla muita ihmisiä. Oli pakko sitte siirtyy paljon paskemmalle paikalle loppukeikas. Sielläkää ei ihan koko aikaa saanu olla rauhassa ku se paikka on nii pieni. Santa Cruz veti tuolla keikalla vähän pidemmän setin. Ja ei se ilta hassummin päättyny, ku huomasin että Johnny oli puottanu yhen plekun lattialle. Keikan jälkeen mie sitte kurkottelin vähä ja pöllin sen sieltä. x) Joku muisto jäi siis kummastakin keikasta. :D

Ai nii Johnnyllähän ei ollu täälläkään paitaa päällä. :'D

Keikan jälkeen ulkona ootti oikein "ihastuttava" näky. Qstockia oli lauantaina uhannu ukkosmyrsky, mitä varmaan se älyttömän tunkkanen sääkin enteili. No, vissiin joku ilmojen herra oli laskenu, et ihan heti sen jälkeen ku Qstock on loppunu ni pistetään tuulemaan. Olin niitä salamoita nähny jo 45:een polkiessa, mut hetken aikaa luulin niitä HIMin valoshowks. No, se oliki sitte iha luonnon oma valoshow. :D Ja siinä sitte täydessä kaatosateessa ja salamoiden välkkeessä ajelin takas kotiin. Olihan se iha eeppistä, mut palelin nii kauan kotiin tulon jälkeen että pääsin vasta viiden aikoihin aamulla nukkumaan. 

En tiiä onko sitä vanhaks tulossa vai mitä, mut kyllä tuossa vaiheessa tuntu et ei enää festareita. :D Kaks viikonloppuu peräkkäin on ehkä liikaa ainaki unirytmin kannalta, sunnuntai ainaki oli niin täydellistä koomaa. Mut joo, festarit onki kyl tältä kesää aika pitkälti ohi, joten eipähän oo sitä ongelmaa et pitäs mennä. Tosin ikävähän noita festareita taas pitkän ja kylmän talven aikana tulee. 

Kerrassaan oli kyllä oikein mukava festariviikonloppu ja kerranki ihan kotikaupungissa. Viime perjantaina oli talkoolaisille järjestetty karonkka, missä oli kanssa tosi mukavaa. Oli ilmasta lonkeroo ja siiderii ja oikein hyvät tarjoilutkin. Kyl jos vaa satun tääl asumaan (hyvin todennäkösesti) ni vois ottaa ens vuonna uusiks. :)

Qstock osa 1

Nyt sitte turinoita parin viikon takasesta Qstockista.

Vielä näin kertauksena ja taustatietona, että tein talkoohommia Qstockille ja sitä kautta sain sitten palkkana ilmasen pääsylipun noille festareille. Miun työ oli markkinointimateriaalien eli esim. julisteiden ja flaijereiden jakoa ympäri Oulua. Tuo homma alko jo kesäkuun loppupuolella ja loppu ennen festareita. Oonki kyllä tosi tyytyväine et pääsin tuohon hommaan, koska se työ oli tehty etukäteen ja viikonloppuna sai sit vaa nautiskella musiikista. :D Muuten en ois tonne varmaan päätynykkään. Ehottomasti voisin toho hommaa lähtee uuestaanki. Seki hyvä siinä oli, et tota hommaa ei tarvinnu tehä sitä 7 h putkeen vaa sen pysty jakamaa sillee mite ihelle sopii. Mut jos nyt menis asiaan.

Perjantai

Menin Kuusisaareen iha auttamattomasti myöhässä koska ovethan sinne oli auennu jo vissii kahen aikaa mut ihe en päässy sinne yhtää aikasemmi ku oli työhaastattelu. Siitäki myöhästyin muutaman minuutin kiitos Oulun bussiliikenne.. Ja sama homma oli takaspäinki tullessa, se bussi oli vartin myöhäs.. No ei se oottelu siihe viel ees loppunu, ku sit piti jonottaa ranneketta akkreditointipisteelle. Olin siel josku viide aikaa ja jonotin 1½ tuntia sitä vitun ranneketta.. Missasin sitte hienosti Kotiteollisuuden ja harmitti ihan todella, koska oisin nii halunnu päästä laulaan Maailmanloppua ku nyt osaan sanatki ulkoo. x) No ei voinu mittään, siinä ihanassa helteessä seisoskelin ja kuuntelin ku PMMP veti päälavalla keikkaa. 

Pääsin sit tosiaa alueelle siin puol 7 aikaa ja tasalta alotti Michael Monroe, jota olin oottanu kovasti. Menin siinä sit heti päälavan eteen oottamaan. Porukkaa oli ihan suht mukavasti mut pääsin siitäki huolimatta iha hyvälle paikalle. Harmittaa tosin, että Battle Beast soitti samaan aikaan ja oisin kyl neki halunnu nyt nähä, ku biisit oli tutumpia ja se Sotkamon Sykkeen jatkoklubin keikka meni meillä ihan plörinäks. Miken tullessa lavalle ei kuitenkaa voinu ku hymyillä, se on jotenki nii hauskan olonen mies. Ja iästään huolimatta aikamoine rokkikukko. Tekihän se taas sen tutun tempun ja kiipes jotai pylvästä melkeen ylös asti. Siinä vaiheessa jotenki sydämestä otti, jotenki koko aja pelkäsin et se putoo sieltä. :'D Varsinki ku se yhes vaihees roikku iha yhen käden varassa ni voi vitsi ku ei meinannu uskaltaa ees kahtoo. Tuli se sielt onneks iha elossa alas. 

Jossain vaiheessa Mike heitteli jotai lappujaki mut en saanu yhtää kiinni enkä tiiä mitä niis oli. :D Sit se myös kävi kättelemässä yleisöö minkä ehti. Miusta on jotenki nii kivaa jos joku laulaja tai bändin jäsen tulee sillä tavalla tervehtimään, se jotenki osottaa nii vahvasti miusta sen että fanit on tärkeitä ja otetaan sillä tavalla huomioon. En siis väitä etteikö ne ottas ketkä ei silleen tee, mut tuo on vaa nii hieno tapa osottaa se. 

Mikella kerkes tosiaa yläosaki vaihtuu ku jossai vaiheessa keikassa tuli tauko ja yhtäkkiä sillä oli joku violetti paita päällä (ei tosin näy tässä). Ohan se aivan ihana rokkikukko kyllä. :D Settilistassa oli aika tasasesti miulle tuttuu ja tuntematonta. Ilahduttavasti kuitenki myös biisejä Sensory Overdrivelta. Se on ainoo levykäinen minkä omistan ja sieltä tuliki ne miun suosikit All You Need ja '78. 

Keikka oli silkkaa mahtavuutta, olinki ehtiny Mikea ikävöidä ku en viime kesän Provinssin jälkeen oo herraa nähny. Bändi oli myös oikein hyvässä vedossa, ei voi kun kiitellä. Tän kuun lopussa tuleeki sitte uus levy Horns and Halos, jota ootan mielenkiinnolla.

Miken jälkeen menin suoraan Sirkustelttaan missä Turmion Kätilöt soitti. Se telttahan oli ihan täynnä ja en kovin lähelle päässy ku olin siellä Monroen keikalla aika eessä. Tää nyt ei tosin harmittanukkaa ku Kätilöt tuli todistettuu Sotkamossa. Settilistassa ei mitään muutoksii ollu. Eikä ollu valitettavasti Speggelin asussakaan.. x)

Jossain vaiheessa Raaka Pee haasteli jotain tupakasta ja sit siinä alettiin huudella onko kellään yleisössä tupakkaa. Tuo mies pääsi sitte lavalle. En nähny kunnolla mitä ihmettä se siel teki mut se ei poistunu tuolta lavalta sen jälkeen. :D Ukot kai halus sen jostai syystä siellä pitää.

Kätilöiden jälkeen miulla oli tyhjää pari tuntia, ku siinä välissä ei ollu mittään kiinnostavaa. Sen parituntisen käytin sit lähinnä alueen tutkimiseen, ku en oo Kuusisaaressa aiemmin käyny (hyi häpeä, jokaisen oululaisen pitäs katsastaa se paikka ja eihä miul oo ollukkaa ku koko kesä aikaa..). Lisäks päätin siinä välikössä pitää ruokatauon, jonka aikana tuli nähtyy tuttujakin. Tai no siis yksikössä tuttua, joka oli Qstockin aikaan talkoohommissa ja törmäiltiin aina sillon ku hänellä töistä oli aikaa ja sillon ku huomattii toistemme viestit. xD 

Kaverillakin loppu sit kuitenki hommat silleen, että pystyttiin yhessä menemään kahtomaan perjantai-illan pääesiintyjää Within Temptationia. Tän suhteen olin jo ehtiny jopa kerranki tehä jotai pohjatyötä mikä oli hyvä. Ei menny koko keikka ihmetellessä et mitä biisejä nää on. Lähinnä oon kuunnellu The Unforgiving-levyy ja oon tykästyny kyllä kovasti. Siltä tuliki onneks mukavasti biisejä, mm. Shot In The Dark ja Faster.

Vaikken hirveesti tosiaa bändistä tiennykkää (mitä nyt niitä radiobiisejä joskus kuullu ja nimen tiesin) ni oli oikeen hyvä keikka enkä ihmettele että päälavan edusta oli aika pakattu. Ihan vähän tuo visuaalisuus toi mieleen Nightwishin, koska Within Temptationilla oli samantapanen screenihässäkkä tuolla taustalla. Tosin nyt miun on tunnustettava, et kyl tuo WT:n screeni oli paljon hienompi. Onhan ne NW:n animaatiot siellä taustalla ihan hienoja, mut vaikka näis kuvis ei nyt näykkää, ni WT:llä pyöri tuolla ihan oikeita videoitakin. Tosin yks niistä oli tosi ahistava, muistan vieläki ku siinä joku mies kuristi toisen miehen kuoliaaks. :/ Mut muuten se oli kyllä rehellisesti sanottuna hienompi. Ja ilostutti kyl sekin, et joidenki kohalla siinä näky sanatki, ni pysty helposti laulaan mukana. :) Tai ois siis pystyny jos ois kehannu..

Within Temptationin jälkeen suunnattiin sitte kaverin kanssa kohti kotia sen verran mitä meillä oli samaa matkaa. Oltiin kummatkin pyörällä liikkeellä ja se nyt olikin helpoin tapa päästä paikalle. Pois pääsy oliki sit vähä hankalampaa. Tuntu iha oudolta nähä Oulun keskustaa niin tukossa. Siis iha oikeesti silloilla ei meinannu mahtuu kävelemää ja huhhuh.. Väsyneillä jaloilla polkemine oliki aika tuskasta ja toisaalta nukahtamine oli vaikeeta ku tavallaa oli kuitenki virkee olo. Onneks tällä kertaa pääs omaan sänkyyn nukkumaan. :)

Sotkamon Syke 19.-20.7.

Joo, ei vieläkään Sweden Rockia, vaan vähän pienimuotosempaa festaria. :D Viime viikonloppuna oli siis Sotkamossa surkeista säistä tunnettu Sotkamon Syke. Jotkuthan oli jo vitsillä nimenny festarin Sotkamon Sateeks, koska siellä on iha valehtelematta satanu joka ikinen vuosi. Ihe oon ollu siel toissavuonna ja sillon ihana kaatosade ilostutti kävijöitä. Sama oli kuulemma viime vuonna, eikä tää vuosi tehny poikkeusta. Tai no, ihme kyllä perjantai-illaks sade hälveni ja lauantaina paisto jopa aurinko. Jospa se takkunen alku ois vihdoin Sykkeelläkin ohi. :D

Parasta tässä oli, että pääsin sisälle ihan ilmaseks. En tiiä kuka fiksu ihmine oli sen keksiny, mut tänä keväänä Kainuun lukioista ja Kainuun ammattiopistosta valmistuneet pääs todistuksen kopiota vastaan ilmaseks tonne. Mie ja eräs luokkakaveri toki käytettiin tilaisuus hyväksemme. Joni osti sinne lipun miulta, koska olin saanu sen lipun jo aikoja sitte isiltä aikaisena joululahjana. :D

Syke on mukavan kompakti tapahtuma siinä mielessä, et alueella on vaan yks lava. Myö pesittiin kumpanakin päivänä lähes koko aika kaiteen eessä etummaisessa rivissä. Ei yhtään hassumpi strategia, olihan siitä hyvät näkymät. :D

Perjantai 

Ekana todistettiin livenä Klamydia, josta ei ikävä kyllä oo kuvia, koska kukaan meistä ei erityisemmin kuuntele kyseistä orkesteria. Tosin en mie voinu olla tykkäämättä joistaki niiden biisien sanoista. :D Tuskin tulee vapaa-ajalla siis muuten kuunneltuu, mut kyl sen helposti kesti.                                                            

Todellinen hauskuus alko ku Turmion Kätilöt asteli lavalle. Tää oli eka bändi mitä myö kaikki tosissaan ootettiin. Ja Kätilöt jo useemman kerran nähneenä voin vaa todeta, et ei niihi vaa kyllästy! En ees osaa laskee monesko kerta tää jo oli, mut silti noita jaksaa katella ja kuunnella. Sitä mie en tosin pysty ymmärtämää, et mistä ne oikee repii kaikki oudot välispiikit.. Aina yhtä hämmentävää. :D Nyt siellä tosin tuli semmostaki juttuu mistä oisin voinu jopa suuttuu normaalisti, mut eipä sitä siinä yhteydes ollu oikee järkee mieltään pahottaa ja ei ne onneks ollu tosissaankaa.

Tällä kertaa välispiikkien lisäks hämmentävää oli Spekkelin asu.. siis JÄRKYTTÄVÄ!! Ja siltä oli hävinny lettiki mitä yhessä kauhisteltii. Ja tuo kaljamaha.. :'D

Kätilöiden jälkeen oli aikaa istahtaa alas (tosin toiset ei istunu koska märkä maa). Sitkeesti sinniteltiin vaa siinä kaiteen eessä. Seuraavaks oli vuorossa Kotiteollisuus. Oon tässä nyt tuon keikan jälkeen luukuttanu niiden uutta levyä iha hirveesti. Oon jääny iha koukkuun ja Maailmanloppu soi koko ajan päässä. :D Livenä Kotiteollisuus oli tällä kertaa vähän erikoinen, mistä lisää myöhemmin.

Pyroja! Siis Kotiteollisuudella oli PYROJA! Saa nähä oliko tää joku ainutlaatunen tilaisuus vai mitä, mut miusta nuo kyl passas aika hyvin. Syy noille tais olla se, että Maailmanloppu oli ainaki tuolla hetkellä vissii jonku albumilistan kärjessä eikä ukot keksiny muuta tapaa juhlistaa sitä. :D

Perjantai-illan päätti Amorphis. Tätä jäätiin kahtomaan syystä jota en ihekkään oikeen tiiä. Kai se oli se, että kahotaan nyt koko "rahan" eestä ku kerta ollaan tultu. :D Muistan ku Amorphis oli tuolla Sykkeen ekanaki vuotena ja sillo kahoin aika kaukaa, ku en kestä ton Tomi Joutsenen hiuksia. xD No nyt sitte koko komeutta todistettiin melkeen eturivissä (ihe jäin ehkä toiseen tai kolmanteen riviin). Tuossa vaiheessa jalat oli jo niin tuskasen puutuneet, et seisominen teki todella tiukkaa. Muutenkin olo oli aika väsyny, ja tuo keikka meniki lähinnä jossain ihmeellisessä hypnoosissa. Ei paljon mittää muista, pari biisiä vaan ja sit jonku fanaatikon, joka piiritti miun kaverin Brasilian lipulla. xD

Amorphiksen jälkeen lähettiin talsimaan kohti bussipysäkkiä, mistä isi tuli meijät hakemaan. Sitten kerettiin ottaa lepoa ehkä 11 tuntia, ja ei ku takas Vuokattiin.

Lauantai

Lauantain ohjelma oli kokenu muutoksia. Alunperin siellä ois pitäny olla yhtenä esiintyjänä Elokuu, mut ne oli joutunu perumaan sen keikan. No, ku kuultiin että tilalle tulee Battle Beast, ni ei meijän kolmikosta ainakaan ketää haitannu. :D Päinvastoin kukaa ei Elokuusta perusta yhtään tippaa. Ihe en ollu kauheesti tätä Battle Beastia kuullu, mut tuon keikan myötä iski kyllä satasella. En vaan voi käsittää tuon laulajan ääntä.. Siis miten voi naisesta lähtee sellanen? En kertakaikkiaan käsitä, ja tajuhan miulta meinas lähtee useeseen otteeseen.

Battle Beastin kovan mätön jälkeen oliki sitte eessä pitempi huilitauko, koska mitään minnuu kiinnostavaa esiintyjää ei seuraavaks ollu. Johanna Kurkelan aikaan poistuin ihan suosiolla lopulta kauemmas, koska (en haluis myöntää) itkin, ja koska ärsytti se et aloin itkee ni lähin pois. En vaa kestä sitä siirappisuutta ja niiden biisien imelyyttä, hyi olkoon.. Karkasin sitte anniskelualueen puolelle ostamaan juomaa. Siis ihan vaan energiajuomaa, koska olin kuskina. Tiesin et väsymys iskis kuitenki yöllä eikä ajatus väsyneenä ajamisesta todellakaan houkutellu. Maksoin sitten yhestä Teho-pullosta naurettavan törkeen hinnan 6 €. 

Seuraavaks oli vuorossa Eläkeläiset. Ihehhän en oikeestaan ymmärrä niiden saamaa suosiota. Jotenki ensinnäkin tuntu että tuo on kyllä esiintyjälistassa musta lammas. :D Kaveri kuitenki kovasti suositteli kahtomaan, joten pitihän sitä sitte kokeilla. Ja myönnetään että ehkä se suosion syy nyt vähän aukes miulle. Olihan noi livenä aika hauskoja kyllä. Humppamatojakin siellä tais mennä useempiki kappale. Ihellä ois haluttanu mennä mukaan, mut koska eturivin paikka Nightwishin keikalla piti varmistaa, ei siitä oikeen minnekkään voinu lähtee.

Jollain oli aika mielenkiintosia tapoja soittaa koskettimia. Tuo mies oikeesti kieri ja hyppi noiden koskettimien päällä. :D Oon kuullu myös sellasta juttuu, et se ois joskus hakannu noita vasaralla. xD Pahinta oli kuitenki se, et keikan lopussa se pisti nuo koskettimet ihan palasiks. Iha mukavaa vaihteluu toki siihen iänikuiseen kitaran paskaks pistämiseen, mut kyl minnuu vähä sydämeen sattu kahtoo sitä. xD Yks niistä koskettimen palasista vielä lenti melkeen meitä päin.

Jo Eläkeläisten aikaan yleisöö oli ruvennu pakkautumaan lavan eteen, eikä kyl tarvinnu ihmetellä minkä takia. Seuraavana oli siis vuorossa Nightwishin viimenen keikka Suomessa ainakin 1,5 vuoteen. Omat odotukset ei ollu kovin korkeella Floorin takia, mut ehkä Imaginaerum-biisien vähyys settilistassa pelasti tällä kertaa. Ei Floor miusta edelleenkään niin kertakaikkisen yybermahtava oo ku mitä muut tuntuu hehkuttavan. Oli se sentään ymmärtäny jättää ihmeelliset karjumiset biiseissä ja niiden välillä pois. Ihan symppis se oli kyllä ku oli opetellu suomeekin yllättävän paljon. Oli se ihan hauskaa kuultavaa ku se sano et "hutakaa, hutakaa" ja myöhä huuvettii. :D 

Emppu oli kyllä ihana hulivili taas. :D Tällä kertaa miulla oli sen kans hauskaa. Olin suunnilleen sen kohalla eturivissä, ja sehän näytti miulle kieltä, iski silmää (KAHESTI) ja se tais huomata ku mie osottelin sitä sormella. :D Plekujaki se heitteli yleisöön vaikka miten, mut miun hanskaan ei tarttunu yhtään. Joko ne ei lentäny yleisöön astikkaan tai sitte ne lenti vähä liian pitkälle, mut ei se minnuu haitannu ku miulla yks sen pleku jo on. Mut joo ei voi ku tykätä, Emppu on nii hauska sellane valopilkku. :D

Settilistassa oli tosiaan aika paljon noita vanhempia biisejä. Sinänsä aika hassua ku kyseessä oli Imaginaerum-kiertue, mut koska kyseisen lätyn biisit on vaan niin Aneten että oli suuri helpotus ku niitä oli pudotettu pois. Ja tilallahan oli ihan mahtavia yllätyksiä. Ihellä melkeen kirpos kyyneleet silmiin Bless the Childin aikana. Se on ihan ehottomasti yks miun suosikeista, enkä uskonu kuulevani sitä enää livenä. Tästä olisin halunnu kiittää Tuomasta ihan henkilökohtasesti. Tilaisuudenki sain, mut totta kai unohin sanoo sen sillon. x)

Keikka oli kyllä hieno lopetus tälle viikonlopulle ja koko tapahtumalle. Pakkohan se on myöntää, että bändiä tulee ikävä seuraavan puolentoista vuoden aikana. Noh, onneks levyt ei häviä mihinkään ja niillä voi pahinta ikävää sitte helpottaa. Se vielä täytyy mainita, että vaikka noita NW:n pommeja on tullu todistettua ni pahimmat paskahalvaukset meinas tulla tällä kertaa. Pelkät ilotulitukset ei riittäny, vaa sen lisäks siinä ihan meijän eessä pamahti jotain ja kyllä sydäri meinas tulla. Että kiitoksia tästä vaan. :'D Pysyin ainaki hereillä.

Sunnuntai

Sykkiminen jatku sunnuntainakin vielä siltä osin, että suunnaks otettiin jatkobileet Naapurinvaarassa. Se paikka oli kyl iha korvessa ja onnistuin sen paikan ohikin ajamaan. Paikka kuitenki löyty, mut sit seuras pettymys. Oltiin siis lähetty sinne Battle Beastin perässä, mutta nehän lopetteli just sillä hetkellä ku myö mentii sisään. Kaks biisiä kerettiin kuulla. Tässä ihmetytti se, että aikataulujen mukaan niiden ois pitäny alottaa klo 22, mut ilmeisesti ne oli alottanu ainaki tuntia aikasemmin. Kyllähän tuo vähän närää herätti, koska oltas haluttu nähä se viel uuvestaan eikä muutoksista oltu infottu mitää missää. Onneks tuo ei maksanu  mitää, ois vituttanu vähä enemmän.

Toisaalta saatiin myö tollekki reissulle onneks joku tarkotus, eiköhän Tuomaksen kans muutaman sanan vaihtaminen kompensoi menetystä. :D Kyllä se Floor kans asteli hienosti meijän ohi, mut pituudestaan huolimatta se hävis mieltä ennen ku oltii Tuomaksesta selvitty. Kerkesin mie sentään sen nähä et sil oli hienot saappaat. Mut joo, Tuomas vaikutti ihan siltä niinku se ois viiniä nautiskellu tai jotain. xD Ohan se väsy kyl ihan ymmärrettävää, mut silti se tuntu jotenki vähä juopuneen oloselta. :D No jaa, oli kuitenki mukava päästä pari sanaa vaihtamaan. Tässähän olis tosiaan ollu se miun tilaisuus kiitellä Bless the Childista, mut unohin sit. 

Tämmönen oli siis viime viikonloppu. Tuleva viikonloppu meneekin sitte ihan täällä Oulussa Qstockin merkeissä. Tuostakaan huvista en maksanu senttiäkään. :D Joo kuulostan varmaan iha pummilta nytte ku menee vaa ilmaseks kaikkialle. xD Ei vaa, mie siis hain tonne talkoohommiin ja pääsin sitte siihe ykköstoiveeseen eli markkinointimateriaaleja levittelemään. Juhannuksen jälkeen mie niitä julisteita ja flaijereita yms. levittelin pitkin Oulun keskustaa ja miun homma oli siinä. Siitä hyvä homma, et ihe festareilla ei tosiaankaan tartte tehä mitään ja voin vaa nautiskella musiikista siellä. :)