Jotain hyvää

Okei, kyllä tää lähestyvä kesä sentää jonku hyvänki asian tuo mukanaa. Nimittäi Sweden Rock Festival 2014 kutsuu allekirjottanutta jo toista vuotta peräkkäin. On muute ensimmäine festari, minne oon toista vuotta peräkkäi ihteeni raahaamassa. Vaa minkäs teet ku kattaus oli kova ja rahaaki jäi Thaimaan turneelta sen verra yli et kärsii lähtee. Tänä vuonna tosin ei iha nii kovaa bändiä ihelle oo ku KISS viime vuonna, mut eiköhä mm. Black Sabbath, Alice Cooper, Rob Zombie, W.A.S.P., Within Temptation, U.D.O, Kamelot, Powerwolf ja Turisas muodosta aika loistavan setin tällekki vuodelle. :)

Kello on nyt 1:40 ja vielä muutama tunti lähtöö. Samoilla silmillä on menty aamu kuuvesta asti ku olin töissä joten olo on jo aika mielenkiintone. Pakkauski tapahtu tässä keskellä yötä. Rinkka näyttää ainaki pahemmalta ku oma kassi viime vuonna, mut toisaalta nyt on ainaki varauduttu paremmi. Varustelekaltaki tilasin viel uuven makuupussin iha tätä varte, ettei tarttis nii pahasti palella ku viimeks. Heh, kokemus opettaa. :D

Mut joo kai tässä pitäs vielä kahella eväät kasaa ja tiskailla astiat pois pyörimästä. 5:50 lähteeki sit juna kohti Helsinkiä ja sieltä Turun kautta Ruotsiin. Tulee kyl olemaa nii mahtava reissu et vois ainaki nää muut huolet siks aikaa unohtaa.

Muistin virkistykseks miun viime vuoden kokemuksia voi lukkee täältä.

Ja sitte vielä fiilistelybiisejä loppuu.

Uutta vuotta

Nii se kerkes vuosi taas kerran vaihtuu. Tuntuu vähä ouvolta taas niinku aina, menee taas hetki ennen ku osaan kirjottaa sen 2014 kaikkii päivämäärii. :D Piti sitte perinteisee tapaa tässä selailla kuvakansioita läpi viime vuodelta ja miettii et mitä kaikkee sitä onkaa tapahtunu. Miun kuvakansioista huomaa et tykkään niitä ottaa, mut miusta ne on paras tapa muistella oikeesti sitä mitä kaikkee on tapahtunu. Jos miulta ois kuvia kahtomatta kysyny et mitä viime vuonna tapahtu ni en ois muistanu puoliikaa asioista. :D Vaik nyt tuntuu et eihä viime vuonna mitää tapahtunu ni totuus on kyl iha toista. Oikeestaan koko vuoden 2013 vois tiivistää yhteen sanaan ja se sana on muutos. Koska jos nyt oikeesti aatellaa ni aika moni asia muuttu ja toisaalta oon päässy myös tekeen juttuja, mitä en enne oo tehny. Oli siis siinä mielessä parempi vuosi ku 2012. :D



Nyt ku innostuin sillä Picasalla kokeilemaa sitä kollaasin tekoo ni tässä ois taas tulosta. :D Nää asiat ei nyt sattunu aikajärjestyksee mut väliäkö tuolla.

1. Meillä oli penkkarit mikä tarkotti koulun loppua, JES!! Toisaalta taas ei, koska lukuloma.. Ja luokka hajos, mut onneks nykyää ei oo liia vaikee pitää yhteyttä. :D Oikeestaa tuntuu et joistai tyypeistä ei pääse eroo millää. xD Ei sil et haluisinkaa.
2. Kesäkuun alussa kävin ensimmäistä kertaa festareilla ulkomailla niinki kaukana ku Ruotsissa. :D Mut oon tosi ylpee ihestäni koska jännitin tota reissuu iha järettömästi. Nyt piän vaa kädet ja varpaat ristissä et pääsen enski kesänä tonne, sen verra kova kattaus siellä ois..
3. Menin valmistumaa media-assistentiks ja ylioppilaaks.
4. Valmistumisen lisäks isoin juttu viime vuonna, ku muutin pois kotikotoo. Onneks ei yksin tarvinnu vaa muutettii tosiaa Jonin kans yhteen.
5. Sweden Rockiin lähtöö edeltävänä päivänä näin KISSin. Pakkoha se on nostaa yheks kohokohaks viime vuodelle koska se oli saakeli KISS!! Ja samaisen orkesterin takiaha mie sinne Sweden Rockiinki lähin eli näin maailman parhaan bändin 2 kertaa viime vuonna ja vielä saman viikon aikana. :)

Uusi vuosi vaihtu kivasti hevissä merkeissä Club Teatrian päättäjäisissä. Tuntu kyllä aika ouvolta ku alko miettii ovilla seistessä et nii, tää on viimene kerta tässä paikassa. Yritin sitte muistella et mikähä lie ois miun eka keikka siellä ollu, mut en mie millää sitä pystyny muistamaa ku tuolla on muutamat legendaariset keikat koettu. :D Lopulta kuvatiedostojen kaivelu osottautu taas kerra hyödylliseks (oikeesti luojan kiitos et oon ottanu niitä kuvia) ja niiden perusteella miun ensimmäine keikka Teatrialla on ollu Ensiferum 26.9.2009. :D

Päättäjäisiin oli vapaa pääsy, mut ihmeen vähä siellä silti oli porukkaa. En sit tiiä oisko se johtunu aika ouvoista esiintyjistä. Ihe en ainakaa tienny mitää Wolfheartia tai Burning Pointia, Kalmah sentää oli tuttu. En tosin niitä oikee kuuntele, mut sain nii hyvät naurut niiden keikasta Qstockissa kesällä et pitihän ne kahtoo. Oli kyllä hauskaa taas kerra. :D En ymmärrä mikä siin on mut miulle Kalmahin keikat kävis iha komediaesityksestä. Mie vaa nauroin koko keikan samalla ku muille se oli varmaa nii totista musiikkia. x) Miun makuu se musiikki on nii yli vedettyy et varmaa siks naurattaa. Lisäks en vieläkää tajua tota niiden suoukkoo. Välispiikit on kyllä aika hauskoja. Voisin mennä kahtoo Kalmahia iha vaa et sais nauraa. :D

Myö vietettii koko ilta aika lailla siellä eturivissiä ku eipä meillä ollu aikeita siel Teatrialla juua mittää. Wolfheart oli kyllä uskomattoman tylsä, voi luoja.. Meinasin oikeesti nukahtaa. Ne biisit oli kaikki nii samanlaisia ja hitaita et alko vaa väsyttää ja suurimmaks osaks tuijotin vaa jotai valoja siellä. Olin aika helpottunu ku se oli ohi. :D Burning Point oli sit onneks positiivine yllätys. Se oli enemmä semmosta rokimpaa ja tykkäsin erityisesti laulajan äänestä. Pitäs varmaa ottaa iha enempiki selvää tosta orkesterista. Niitähä vois jopa kuunnella. :D

Väen vähyys jakso ihmetyttää siihe asti kunnes ihana Poisonblack tuli lavalle. Täytyy tunnustaa et Pb nyt oli miullekki ainoo bändi miks varsinaisesti sinne päättäjäisii menin ja en vissii ollu ainut. Kyl myö mietittiinki et jos ei Poisonblack vejä tänne porukkaa ni sit ei mikkää. Teatrialla oli tosiaa vielä se iso lava nyt auki ja Poisonblackin aikaa totesin vaa et hyvä ku oli. Yhtäkkiä sinne oli sit ilmestyny porukkaa ja olin iha ihmeissää et missä välissä nää ihmiset tuli. :D Keikka oli vähintäänki yhtä hyvä ku syksyllä ja sainpaha taas vaa hymyssä suin punastella siellä. xD Tosin osa keikasta meni ohi ku miun takana heilu pari äijää joista toisella oli kaljatuoppi ja se piti sitä melkee miun ja Jonin päiden yläpuolella ja koko aja pelotti et koht se tuoppi kaatuu niskaa. Lisäks joku huito nyrkeillä koko aja sillee et pelkäsin et se osuu miun takaraivoo. Jotku oli niinki fiksuja et ne visko sekä tyhjiä että täysiä tuoppeja sinne lavalle.. Onneks sentää iha koko keikkaa ei tarvinnu varoo ja kerkes siitä nauttiakki.

Iltaa (tai siis yötä) jatkettii sitte rakettien paukkeessa Hevimestaan. Teatrialla ois ollu ilotulituski Poisonblackin keikan jälkee mut myö lähettii aika lailla suorilta ku kyl noita raketteja kerkes "ihastella" matkallaki. Mie säikyn noita raketteja nykyää ku pieni koira. Ei siin ois mitää jos mie näkisin aina ku joku ampuu raketin mut sit ku se pamaus on aina sellane äkkinäine kova ääni ni en tykkää yhtää.. Tähtisädetikut tosin kestän mut neki jäi sit ostamatta. :D

Sellane oli miun uus vuos ja kai sitä kliseisesti pitää oottaa et vuosi 2014 ois taas edellistä parempi.

Live At Sweden Rock – 30th Anniversary Show by Europe

Huomenna ilmestys Europen live-dvd Sweden Rockista. Oon ottanu tota dvd:tä ku kuuta nousevaa ja varsinki tää viikko on menny iha hirveessä Europe-hypessä ja haikeissa Sweden Rock-muisteluissa. Youtubeenki oli ilmestyny jo Final Countdownin (minkäs muunkaan..) mittanen pätkä tulevalta dvd:ltä ja olin sitä kahtoessa vaa sillee ääääää olin tuolla oikeesti. :D Mahtava juttu että tuo dvd ilmestyy just tuolta ku pääsee tavallaa näkemää eri kulmista tuota show:ta ku eihä siellä yleisön tungoksessa kaikkee pystyny millää näkemään. Hehee muistot herää kivasti eloon. :D Toivottavasti Levykauppa Äx ilmottas mahollisimman aikasin et tuo on noudettavissa ni voin sit polkee hiki hatussa sinne ja takas ja muistella tuota keikkaa oikeen kunnolla. Se cd-versioki on jo ilmestyny Spotifyyn ni pitää varmaa kuunnella sitäki viel täs ootellessa. Kumma juttu tosin ku luulin et se levyki ilmestyy vasta huomenna mut eipä se minnuu haittaa. x)



Yyyy haluun oikeesti takasin tonne! Tilannetta ei yhtää helpota se et Sweden Rockiin 2014 on ilmotettu jo esiintyjiks mm. WASP ja Alice Cooper.. Onks niitten pakko tehä tää taas miulle, ei tonne kohta voi olla menemättä. :D Ei sillä mielellään ton reissun ottas uusiks.

Tää blogi on ollu aika musiikki- ja keikkapainotteinen, pitäs ehkä keksii jotai muutaki jutun juurta taas joskus ettei mee iha tylsäks. Ei oo oikee ollu ideoita mistä kirjottaa. Yks haastekki miun piti tehä mut se on nyt tyystin kadonnu enkä sitä täältä netin syövereistä löyvä enää millään joten se meni nyt siinä sitte. :D Saa nähä josko viikonlopusta keksis jotain ku pitäs mennä yksiin häihin (joista en tunne muita ku Jonin, jee). En oo oikeen saanu mitää juhlafiilistä ihelle ku tavallaa ei oo ollu mitää intoo miettii ees koko asiaa ja tääl Oulussaki ois kyl tapahtunu pari asiaa mihin oisin halunnu (mm. Turmion Kätilöt lauantaina Teatrialla). Noh jospa tää tästä, tänää pitäs pakkailla ja kahella mitä sinne mukaan ottaa. Matka käy siis huomenna kohti Helsinkiä. Jos nyt mitää muuta hyvää en tästä keksikään ni lentokonekuvia. :D Tosin ei niist ikkunoista tähä aikaa vuodesta saa enää kuvia ku on pimeetä.. No mut joka tapauksessa pääsen lentokoneeseen, jee! Joo Sussu 20 v hihkuu ku kersat lentokoneessa.. Se vaa on nii hauskaa ku mahassa tuntuu ja muutenki on se tainnu selväks käydä et tykkään lentämisestä. :D Lauantaina on siis ne häät ja sunnuntai on varmaa ihan sikatylsä päivä ku ei oo mitää tekemistä sille päivälle ja lento lähtee vasta illalla. Oli miulla yks juttu mielessä mut se kosahti sitte aikatauluongelmiin ni ei siitäkää tullu mittään. :/

Joo tää oli kyllä sekava postaus, pahottelen.

Sweden Rock Day 3

Festareiden viimenen päivä lauantai oli miun kohalta aika tylsä. Sille päivälle olin merkannu kokonaiset kolme esiintyjää, joista ensimmäinenki alotti vasta vähän ennen kaheksaa illalla. Käytin siis päivän taas tehokkaasti liian pitkään nukkumiseen, syömiseen ja muuten lähinnä palloilin alueella ympäriinsä. Siinä muutaman päivän aikana olin tähyilly kojujen valikoimia tarkemmin ja tässä vaiheessa tuliaisten ostaminen oli ajankohtasta. Tai no Jonihan oli sanonu miulle ettei sieltä mitään tartteis tuua mut aattelin et se varmaa ilahtus. Eka olin hypistelly sellasia metallisia rannekoruja mut lopulta löysin jotai sata kertaa parempaa. :D Yhestä kojusta löysin nimittäin Jägermeister-taskumatin mikä oli miusta aivan täydellinen. Harmi et tuossa vaiheessa ei vaa ollu ikää ostaa jekkupulloo kaveriks, mut kyllä sillä taskumatillaki sai kotiin tultua hymyn nostatettua huulille. :) Lisäks olin kahtonu vähä vaatteita sieltä ja yks yli-ihana paita oli lopulta pakko ostaa.

Vikana päivänä oli pakko myös lopulta käyttää festarialueella olevaa pankkia, vaikka olin suurimman osan rahoista kantanu koko ajan käteisenä. Muutenki jono siihe pankkiin oli aina ihan helvetin pitkä, mut toisaalta ei se ihmekkää oo et ihmisiä oli paljon käteisen tarpeessa ku se kortti ei joka paikassa toiminu. Tuo päivä nyt tosiaan oli sen verran tyhjä ettei pitkä jonottaminen haitannu. Ja on tuo kuitenki toisaalta hyvä olla olemassa ku se Sölvesborg näytti muuten nii pikkukylältä et ei sieltä mitää automaattia varmaa ois löytänykkää. :D Plus taas yks syy olla poistumatta festarialueelta.

Helteen kiusatessa ajauduin lopulta kahtomaan Tankardia, ku se esiinty lähellä vesipistettä. Noiden tsekkaaminen ei ollu käyny millää asteella mielessä enkä tienny bändistä mitään, mut ku ei siinä kiire ollu ni jäin kuuntelemaan. Aika hassu bändi se oli ainaki esiintymiseltään. Niiden vähän elopainoa keränny laulaja taputteli mikillä aina paljasta mahaansa ja sieltä lavanki suunnalta heiteltiin yleisöön kaljapulloja (tyhjiä ja täysiä). Aikamoiselta hc-punkilta tai trash metalilta se kuulosti. Ei silleen muuten jääny erityisemmi mieleen, mut ihan hauska noita oli kahtoo. Lavallekki ois tullu mahollisuus päästä, mut en mie sit ilenny (perhana..). Ois ollu kiva vastata ku se laulaja kysy sinne menneeltä tytöltä et mistä päin Ruotsia se on. Ihestä ois ollu nii kiva vastata etten oikeestaa oo ruotsalaine. :D

Jossai välissä sitte taas söin ja kävin välikuolemassa ja sitte taas vaa pyörimistä päättömästi. Tuolla oli myös joku harvinainen Mötley Crue-näyttely, mut koska se oli maksullinen ni en lopulta menny sinne.

Jotenki se kello sit oli lopulta lähellä kaheksaa ja Rock Stagella alotti Accept. Toki ukot piti käydä katsastamassa ja oikein hyvä meno oli. Yleisössäkin oltiin taas kerran tosi hyvin mukana, mikä toki aina nostaa omaakin fiilistä. Joitaki Udon aikasia levyjä olin kuunnellu etukäteen, muuten osa biiseistä oli kyllä tuntemattomia. Tosin Stalingradia ja Balls to the Wallia ei tietenkään voinu olla tunnistamatta. :D Muuta settilistaa en taaskaan muista, ku ei vaa jää mieleen. Ukot oli oikein hyvässä livekunnossa.

Acceptin jälkeen oliki kiire Sweden Stagelle, missä alotti Skid Row. Taas kerran yks legendaarinen ja nostalgiapärinöitä aiheuttava bändi, jota tuli kaverin suosituksesta kuunneltua oikein urakalla muutama vuosi sitten. Kovin lähelle en uskaltanu ruokien kanssa mennä, mut hyvin näin ja kuulin omalta paikalta. Oikeestaan taaempana äänentoisto tuntu pelaavan paremmin. Välillä tuolla oli sitä ongelmaa että lavan edessä kaikki kuulosti lähinnä puurolta. 

Muutamia tuntemattomia biisejä tuolla tuli, mut toisaalta oli Skid Row sinne tuttujakin biisejä vanhemmasta tuotannosta ripotellu. Miulle mieluisimpia biisejä oli ehottomasti Slave to the Grind ja In A Darkened Room. Kummatkin biisit on tosin alunperin Sebastian Bachin laulamia, mut Skid Rown tapauksessa se ei oo minnuu jotenki koskaan häirinny. Kyllä tuo Johnny klaaraa biisit ainaki livenä oikein hienosti ja yhtä vauhdikasta keulakuvaa saa kyllä ehtiä. :D   

Illan ja samalla koko festarit päätti miun osalta Avantasia. Nimi oli miulle ennestään tuntematon, mut lainasin hyvän aikaa ennen festareita kirjastosta pari levyä iha mielenkiinnosta. Tykästyin erityisesti The Scarecrow-levyyn ja erityisesti levyn nimikkobiisiin. Kuultiin siellä myös ainakin Twisted Mind, muita en sit taas yllättäen muistakaan. Vaikka olo oli taas noihin aikoihin maailman väsynein, ni show oli kyllä niin näyttävä ettei mistään nukahtamisesta ollu pelkoo. Tuon keikan jälkeen oon aika hurahtanu Avantasiaan ja levyt meni heti hankintalistalle. Ihmisethän kutsuu tätä oikeestaan rock/metallioopperaks ja sitä tuo show todella oli. Vierailevia tähtiä oli lava täynnä ja mikä Avantasiassa on mielenkiintosta, ni KISSin nykynen rumpali Eric Singer on soittanu rumpuja tolle The Scarecrowlle. Hehee tällästä kivaa nippelitietoo taas. :D Tuo Tobias Sammet on kyllä kans ääneltään ihastuttava. Miten mies voiki laulaa nii korkeelta ihanan puhtaasti ja sit toisaalta välillä tosi rouheella äänellä? Tän kautta löysin myös Edguyn missä Tobias myös laulaa. Tuli siis tavallaan kaks uutta samalla kertaa. :D 

Avantasian mahtava metalliooppera oli hieno päätös hienolle festarille, jonne on ehottomasti päästävä joskus taas. Ensvuoden kesä kyllä houkuttelee jo pelkästään sillä, että WASP julkistettiin yheks pääesiintyjäks. En uskalla ees aatella mitä muuta ne vielä sinne keksii. Tuolla on aiempinaki vuosina ollu sellasia nimiä mitä ei voi toivookkaan Suomen festareiden kohalla.

Viimenen yö teltassa oli jostain syystä lähes yhtä vaikee ku ensimmäinen. Koko ajan paleli helvetisti ja toisaalta ehkä selkäkää ei enää tykänny köyhästä ja ohuesta retkipatjasta. Mitää ilmapatjaaha miulla ei ollu mukana. Tässä ois ehkä vielä yks oppimisen paikka seuraavalle kerralle.. Seuraavana aamuna oli ihana aikanen herätys, sillä bussi starttas jo yheksältä kohti Tukholmaa. 

Paluumatka suju yllättävän nopeesti, mut seuraava päivä millon miun piti selviytyä Turusta Ouluun oli aika tuskanen. Laivalla olin ihan liian rakastunu hytin sänkyyn, eikä siitä nii millään ois halunnu nousta. Ihan oikeesti, sen jälkee ku on nukkunu neljä yötä jonku sentin ohuen patjan päällä ni osaa sänkyä arvostaa! Univelkaa oli tosiaan sen verran, että vaikka Turku-Helsinki-välilläki nukuin makeesti bussissa ni koko päivä oli sellasta pilkkimistä, melkein torkahtelua mut ei ihan koska olosuhteet ei vaan sallinu. Helsingissä oltiin jo puolen päivän aikaan (Turusta oli lähtö seittemältä jee..) ja siitä mie suuntasin lentokentälle. Siellä pitiki ootella sitte tuskalliset kolme tylsää tuntia. Se aika meni sitte lähinnä nousevien koneiden ihmettelyyn (oon aina tykänny katella niitä), syömiseen ja hereillä sinnittelyyn. Lentokoneessaki meinasin nukahtaa mut en vaa saanu antaa sen tapahtua. Myös bussissa matkalla Oulunsalon kentältä kotia löin pään monta kertaa siihe bussin penkissä olevaan olemattomaan selkänojaan ku aloin nuokkumaan. Jotenki elossa selvisin kuitenki ja kotona oottiki valmis ruokapöytä ja illemmalla saunakin. :) 

Sanoisin että hyvä reissu ja onneks tuli tehtyä. :D

Sweden Rock Day 2

Olin ilmeisesti ehtiny keräämään jonkun verran univelkaa reissun aikana, ja perjantaina tulikin koisattua keskimäärästä kauemmin. Tosin aamulla viiden aikaan heräsin aina tyypillisesti vessahätään ja koitin viimeseen asti sinnitellä ja vältellä lämpimästä makuupussista kuoriutumista. Jossain vaiheessa se raja tuli kuitenki vastaan ja oli pakko kävellä pitkältä tuntuva matka vessaan. Täytyy muuten kehua tähän väliin Sweden Rockin vessoja. Bajamajoihin ei tarvinnu turvautua ku pari kertaa ja muuten sekä leirintäalueella että festarialueella oli oikeet vesivessat/posliinivessat/miksi niitä sanotaan? xD Lisäs se ainaki omalla kohalla mukavuustasoa, mistä ei tosiaan muuten päässy liikaa nauttimaan.

Tosiaan perjantaina ensimmäinen kiinnostava esiintyjä oli vasta iltapäivällä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja nukuin johonki puolille päivin. Siinä vaiheessa muut Elmun mukana matkaavat oli jo heränny ja kyselivät miulta että kuolemaako tein ku ne ei ollu nähny miun poistuvan teltasta. :D Uni oli tosissaan maittanu ja jäin joksiki aikaa sitten porukan kanssa istuskelemaan. Tässä vaiheessa olo oli kuitenkin aika paskanen  likanen, joten päätin mennä testaamaan leirintäalueen suihkut. Suihku makso n. 3 € ja ei niissä valittamista kyllä ollu. Vesi ehkä tuli vähän hitaasti mut kyl siellä hyvinkin peseyty ja onneks helteinen sää kuivas hiuksetkin suht nopeesti. Jalkoja tosin en saanu puhtaaks millään ja vielä paluumatkallakin ku laivalla kävin suihkussa ni valu mustaa vettä. :D

Kellon lähestyessä iltapäivä kolmea lähin talsimaan kohti Rock Stagea, missä menin kahtomaan Asiaa. Tää on kans niitä bändejä mitä isi on esimerkiks kuunnellu nuoruudessaan ja mie löysin sen LP-levykokoelmastakin pari Asian levyä. Niitä tuli sit luukutettua ennen reissua ja tunnistinkin ihan kivasti biisejä. Yks hyvin pinnallinen syy miks menin näitä kahtomaan on pieneks vitsiks muodostunu biisi Heat of the Moment, kiitos vaan luokkakaveri ja Supernatural-sarjan jakso Mystery Spot. :D Vähän semmosta hekottelua siis aiheutti sen kuuleminen livenä, mut tunnelma oli oikein kohillaan, vaikka yleisö olikin taas vähän vanhempaa ja rauhallisempaa. Myös Sole Survivor oli kiva yllätys, vähän olin uumoillu et ne ehkä soittais sen ja mukana tuli laulettua.

Asian jälkeen oli tarkotus ihmetellä Doroa Festival Stagella, mut lopulta en jostain syystä mennykkään. Näin kolme kuukautta tapahtuman jälkeen en pysty muistamaan syytä, mut veikkaisin että nälkä oli. Miun aamiaisethan oli oikeestaan tuolla aika köyhiä, koska sähkön puuttuminen sai miut vähän avuttomaks ja marketista tarttu mukaan lähinnä kinkkusulatejuustoo, sämpylöitä ja riisifrutteja. :D Joo tosi noloo.. Ehkä mie ens kerraks voisin suunnitella etukäteen mitä siel vois tehä ja ehkä varustautuu paremmilla ruuanlaittovälineillä. 

Tässä välissä muistaakseni nautiskelin thai-ruuasta (yllätys) jonka jälkeen 4 Sound Stagella soitti Amaranthe. Jonkun verran olin bändiin kerenny tutustua ja tykkäsin. Tosin tuolla keikalla se meno oli kaikkee muuta ku hyvä.. Mie ku luulin että Suomessa moshpitit ja vastaavat on rajua, ni ei ollu kyllä mitää verrattuna tohon.. Perkele ku sain takaraivooniki jonku nyrkistä varmaa kymmenen kertaa ja totta kai siinä miun takana oli ihania velikultia jotka sai aika ison ihmismassan liikkeelle.. Välillä keskittyminen koko keikasta herpaantu ku piti yrittää pysyä jotenkuten pystyssä ja suojella kameraa pahemmilta kolhuilta. Lisäks siellä lenteli vähän kalja- ja siideripulloja, jotka oli onneks muovisia. Nii tosiaan tässä vaiheessa vois olla aika mainita toisesta Sweden Rockin yllättävästä tekijästä. Siellä ei nimittäin ollu ollenkaan anniskelualueita! Alueen keskellä oli vaa iso kaljateltta mistä pysty hakee juomista ja sit vaa pysty menemää vaik keikkaa kahtoon se kalja kädessä tai sit vaa ehtii sopivan läntin nurmikkoo ja asettuu siihe ottaan aurinkoo ja nautiskelemaan juomia. Tästä en tosin ihe ois ottanu iloo irti jos mukavat ruotsalaiset joihi törmäsin myöhemmi illalla ei ois tarjonnu miulle paria siideriä. Joka tapauksessa aika oudolta tuntu verrattuna Suomen meininkiin. Kuitenki vielä ehkä hämmentävämpää oli se, että se anniskelualueen puuttuminen ei näyttäny aiheuttavan tuolla ainakaan isoja järjestyshäiriöitä. Omiin silmiin ei ainakaan kertaakaan sattunu mitää liian kännissä olevia ääliöitä tai edes tappeluja. Jotenki veikkaan että tuo ei vaa mitenkään päin ois mahollista täällä. Ainoo koitunu häiriö oli tosiaan se et jotku heitteli niitä pulloja ilmaan, mut kyl niitä aina väistämään pysty.

Amaranthen keikasta täytyy vaa tosiaa todeta et meno oli ihan hullua. Elize vaikutti myös aika herttaselta tyypiltä. Joku yleisöstä vissiin oli nakannu sille aurinkolasit jotka se laitto sit päähän vähäks aikaa ja myöhemmin heitti takasin sille lasien omistajalle. 

Amaranthen jälkeen oli taas useempi tunti taukoo. Hyvä oli vasta tokavikana festaripäivänä tajuta, et sinne leirintäalueelle vois mennä esiintyjien välissäkin ja käydä tekemässä välikuolemaa. Silleen ei ihmekkään et olo oli ihan kuollu ku olin edellisenäki päivänä ollu tauotta siellä festarialueella. Niinpä tällä kertaa marssin sinne omaan telttaan ja tein välikuoleman. Torkahdin jopa mikä ei ollu yhtään huono juttu muutenki sekasin olevan rytmin takia. 

Ylösnousemuksen jälkeen nälkä kolkutteli taas ja lähin festarialueelle metsästämään syötävää. Asetuin sitten taas sellaselle mahollisimman isolle tyhjälle nurmiläntille ja aloin ruokailemaan. Tässä vaiheessa kuvioihin tulikin sitten nää mukavat ruotsalaiset, joiden seuraan lopulta ihan niiden pyynnöstä päädyin. Keskustelu ei tosin oikein ruotsiks meinannu sujua ku pakko todeta et etelä-ruotsalaisten murre on jotai ihan käsittämätöntä. Siinä oli kokonainen perhe mukana ja ne toteski miulle et moni ruotsalainenki on heille sanonu et ei siitä murteesta saa selvää. Ehkä se sit vähä helpotti et en mie ehkä oo iha nii surkee jos synnynnäiset ruotsalaisetkaa ei aina ymmärrä toisiaa. :D Englantia ne kaikki onneks osas hyvin ja miehän päädyin siihen porukkaan pariks tunniks. Sen perheen tyttö oli oikee Thaimaa-fani ja oli ihan innoissaa ku kerroin sille et miun äiti on thaimaalainen. Se opetti miulle muutaman sananki ku se on käyny siel monta kertaa. Sit sen perheen isä tarjos miulle tosiaa pari siideriä ja mie olin iha hämmentyny. Ei täälläkää kukaa ventovieraalle ainakaa kovin herkästi tarjoo juomia (tai sit oon törmänny väärii ihmisii) mut tuol ne ei ees kysyny muuta ku et juonko kaljaa vai siideriä. :D Joka tapauksessa mukavaa oli saaha seuraa ja aika lenti paljo nopeemmin lopulta. Tiet kuitenki eros siinä vaiheessa ku miun piti lähtee hakemaa lisävaatetusta viileneväks illaks, enkä niihin sit enää myöhemmin törmänny. Kuitenki tosi mukava kokemus sinänsä huomata, miten mukavia ihmisiä ne ruotsalaisetki voi olla. 

Lähin sitte teltalle hakemaan hupparia, mut matkaa hidasti sitte pariki asiaa. Ei sillä et mitään huonoja juttuja tosin ois ollu, mut siinä menomatkalla miut pysäytti mies joka kerto olevansa Suomesta Ruotsiin muuttanu ja se puhu kuitenki iha kohtuu hyvää suomee. En enää muista miten se oli miut hoksannu pysäyttää mut sen kans jumituin joksiki aikaa puhumaan. Sen jälkee alko jo vähä kiire hiipii niskaan ku ihmismassat liikku kuitenki alueella välillä suht hitaasti ja tohon hupparinhakureissuunki meni aikaa ihan suht paljon. Matka festarialueelle takas oliki paljon hermoja raastavampi, ku joku epätoivonen brittipoika pysäytti miut eikä suostunu päästämään ohi ellen halaa sitä. Aika vastahakosesti lopulta halasin että pääsisin jatkaa matkaa. 

Kiire oli sen takia, et illan viimenen esiintyjä Europe ois pakko nähä mahollisimman hyvältä paikalta. Ihmisiä oli taas kertyny kivasti Festival Stagen eteen, mut pääsin kuitenki johonki ehkä 7.-10. rivin paikkeille eli ihan hyvin. Tunnelma oli taas kerran tiivis ja katossa. Europe on taas miulle näitä legendaarisia bändejä jotka on vaan nähtävä jos mahollisuus tulee ja oon tosi onnellinen siitä et se mahollisuus miulle siunaantu. Tätäkin oli tullu luukutettua oikein urakalla ennen keikkaa (tosin vielä enemmän sen jälkeen). Vaikka siellä kuultiin nää perusbiisit Carrie, Final Countdown ja Rock the Night ni settiin mahtu kivasti biisejä sieltä täältä. Miulle pahin paikka oli ku ne soitti New Love in Townin, koska tosiaan kyseessä on hyvin herkkä biisi ja sen kohalla ajattelin kaukaisessa pohjoisessa Suomessa olevaa poikakaveria, jota oisin siihen hetkeen kaivannu. Tilannetta ei helpottanu miun vieressä oleva pariskunta joka rupes totta kai sen biisin aikana halailemaan ja pussailemaan siinä. Se oli ehkä pahin hetki millon ikävä nosti päätä, muuten oli sujunu yllättävän hyvin. 

Keikalla kuultiin myös akustinen spesiaali, mikä oli aika erikoinen juttu. Tuo keikka oli muutenkin semmonen "erityispitkä" koska sillä juhlistettiin Europen 30-vuotista uraa. Lisäks tuo keikka kuvattiin dvd:lle ja se ilmestyykin 18.10. Filmi meni toki ennakkotilaukseen, sillä mikäs sen parempi tapa muistella tuota keikkaa ku kahtoo se myöhemmi töllöstä uuvestaan (ja uuvestaan). Kivaa et kerranki mieki pääsin todistaan sellasta keikkaa mikä tulee dvd:lle. :D

Yleisö oli tälläkin kertaa hulluna, eikä ihmekkään. Luulis että siinä jonkunlainen isänmaan ylpeys on ku kotimainen bändi ruotsalaisille ja tosiaan 30 vuoden ura on aika saavutus. Tuolla tuli taas kerran välillä jännättyä pysynkö pystyssä tai kantaako jalat ylipäätään, ilmeisesti festarointi alko tuntumaan jo fyysisestikin. :D Joka tapauksessa upeetahan se oli, enkä malta oottaa et pääsen muistelemaan tota keikkaa ihan dvd:n kera. Kyllä tän jälkeen taas kerran sai painua väsyneenä mutta onnellisena telttaan nukkumaan.

Sweden Rock Day 1

Tuskallisen kylmän yön jälkeen jotenkuten elossa olevana menin eka ostamaan jotain aamupalaa sellasesta pikkumarketista läheltä leirintäaluetta. Jo aamusta ihmiset hillu siellä shortseissa ja t-paidoissa enkä voinu käsittää miten ne tarkeni. Ihe hytisin kylmästä varmaan tunnin heräämisen jälkeen ja aattelin ettei se helpota ikinä. No lopultahan se helle tuli festarikansaa taas hellimään ja se jakso vielä helliä uskollisesti koko festarin ajan.

Hitaan heräämisen jälkeen lähin katsastamaan sen tärkeimmän alueen eli lavat. Se alue oli tosi iso mutta kuitenkin kompakti ja kaikki lavat pysty näkemään suurin piirtein yhellä silmäyksellä. Miulla ei heti alussa ollu mitään tiettyä bändiä tai artistia ketä mennä kahtomaan, joten suuntasin vaan ekaks 4-Sound Stagelle, mikä oli melko pieni lava. Sillon siellä esiinty Mia Klose, mikä ei ollu ihelle yhtään tuttu nimi. Testailin siinä samalla sitte omaa kameraa noissa olosuhteissa. Jännäähän tuolla Sweden Rockissa oli se, et sinne sai tuua iha millasen kameran vaan eli järkkärit oli sallittuja. Niitä näkykin kyllä aika lailla ja joidenkin varusteita kahtelin aika katkerana. Ihan hyvää se musiikkikin oli, semmosta mukavaa rockia. En kuitenkaan ainakaan tähän päivään mennessä oo saanu kuunneltua enempää, mut kyl se sillä kertaa meni.

Mia Klosen jälkeen suuntasin Sweden Rock Stagelle kahtomaan suomalaista tuttavuutta, nimittäin Sonata Arcticaa. En Sonatastakaan tosin tiiä paljon mitään ja vaa muutaman biisin tunnistin, mut samahan tuo oli käydä kahtomassa. Miulle oli kyllä valiteltu settilistaa joka ei muutu koskaan. En tiiä oliko tuo keikka sit mikään poikkeus, pitäs varmaan kysyä joltain joka enemmän tietää. Ei siel ainakaan Tallulahia tullu. xD



Sonatalla ois ollu jossain teltassa nimmaritilaisuuskin jossain vaiheessa, mut koska sain tietää siitä liian myöhään ni en mie sinne sit hoksannu mennä. En ehkä niinkää nimmareiden perässä ois mennykkää, mut ois ollu hauskaa mennä sillee "terve, mitä kuuluu?" ja kahtoo poikien ilmeet. Ei ne varmaa kuitenkaa tavallaa ois osannu oottaa ketää suomalaista sinne vaikka kyllä meitä jonkun verran tuolla festareilla olikin.

Seuraava esiintyjä oli Survivor, jota menin kyttäämään hyvällä menestyksellä, ku pääsin aika lähelle. Näiltähän se kaikkein tunnetuin biisi on Eye of the Tiger ja kyllähän sekin siellä setissä kuultiin. Täytyy tunnustaa etten hirveesti muita näiltä tiennykkään, mut ihan bändin legendaarisuuden vuoks se piti käydä katsastamassa. Eikä se musiikki oikeesti hassumpaa ollu, iha mielellään sitä kuuntelis lisääki. Yleisö oli yllättäen vähän vanhemman puoleista joten älytöntä rokkiriehumista tuolla ei ollu, mut toisaalta oli ihan kiva välillä olla vähän rauhallisemmassaki yleisössä.

Tässä vaiheessa täytyy sanoo että olin tosi mielissäni siitä, miten Sweden Rock mahdollisti miulle sellasten bändien näkemisen, mitä ei oikeestaan koskaan ois uskonu näkevänsä. Ei miulle ainakaa tullu mielee et näkisin koskaa Survivoria tai Asiaa mitä esim. isi on kuunnellu sillo ku se on ollu nuori. Ja siitähän on aikaa.. :D

Survivorin jälkeen oli rutkasti vapaa-aikaa ja se meni lähinnä festarialuetta kartottaessa (missä mikäkin lava on jne.) ja evästellessä. Tuolla oli siis oikeesti ihan helvetisti niitä kojuja ja eihän siinä neljässäkää päivässä kerenny millää testata kaikkia mitä ois halunnu. Jälkikäteen ketuttaa et esim. villisian lihasta tehty kebab jäi kokeilematta. No, jos tonne eksyy uuvestaan ni sit on kyl pakko kokeilla. Sit siel oli kaikenmaailman pastapaikkoja ja tex mexiä ja melkee mitä vaa kuvitella saattaa.

Seuraavaa esiintyjää ootin suurella innolla, nimittäin Devin Townsend Project. Pari kaveria kouluaikaan hehkutti kyseistä orkesteria kovasti ja täytyy myöntää, et kuunneltuani sitä innostuin kyllä kovasti. Pääsin kivasti eturiviin keikkumaan. Pakko sanoo et ei kenenkään liveääni oo ollu yhtä tajunnanräjäyttävä ku Devin Townsendin.. Siis herranjumala se mies vetää ensin sellasta hirveetä melkeen bläkkisörinää ja sit yhtäkkiä nii korkeelta ja kovaa. Ei voi ku ihailla. Devinillä oli myös aika hauskoja ilmeitä ja muutenki sen tapa esiintyä oli ajoittain jopa hämmentävä. Muutamat niistä onnistuin jopa kaiken ihailun keskellä tallentamaan järkkäriin.

Aaawww :D

Tosiaan tuolla festareillahan kaikkien sorttiset valo- ja videokamerat oli sallittuja, mikä oli miusta tosi ilahduttavaa. En ois kestäny sitä et yksikään kuva ei ois onnistunu paskan pokkarin ansiosta tai sit seki ois ollu vaa tosi hyvää tuuria. Toisaalta se aiheutti vähä kateutta miussa ku siellä kuljeskeli ihmisiä sellasten teleobjektiivien kans. Ainoo huoli mikä tietysti oli et en uskaltanu kameraa jättää hetkekskään yksin ja sen kantaminen kaikkialle oli välillä rasittavaa, mut oli se sen arvosta.

Devin Townsend Projectin jälkeen menin jonottamaan taas sinne nimmarisessiotelttaan, missä KISSin kitaristi Tommy Thayer oli jakamassa nimmareita. Olin kuitenkin auttamattomasti myöhässä ja se tilaisuus kerkes loppua ennen ku olin lähelläkään sitä koko telttaa. Arvasin kyllä ettei noilta äijiltä oo liian helppoo saaha nimmaria tai päästä ees puhumaan, mut ei voinu mitään. Ei se näin jälkikäteen oikeestaan harmita. Oon varmaan päässy sen iän ohi missä nimmarit oli se tärkein juttu. :D

Siirryin siitä sitten lähelle Sweden Rock Stagea eli päälavaa, missä esiintyis torstai-illan päätteeks tietenkin KISS. Syy, miks ylipäätään lähin tonne oli KISS ku aattelin et no perkele, miul on rahaa ja nää on viimeset mahollisuudet nähä koko bändi ni lähetää nyt sit perhanta Ruotsiinki kahtomaan. En oo katunu. :D Olihan tuolla kyl sit monta muutaki syytä käydä, mut kyl KISS oli tän matkan kohokohta. Oli kiva aatella maanantaina Hartwall Areenan keikan jälkeen et sama homma uusiks alle viikon sisään. :D 

Ennen KISSiä samaisella lavalla esiinty Five Finger Death Punch, johon en ikävä kyllä ollu ehtiny tutustuu kunnolla. Mielenkiinnolla sitä kuitenki tuli kuunneltua niin lähellä ku vaan pysty änkeemään ja oikeen hyvältähän se kuulosti. Näiden lopetettua alkoki sitte vielä epätoivosempi änkeeminen ja aloin kyttäämään ihelleni sopivaa paikkaa KISSiä varten. Ei ollu yllätys, että lavan edusta oli täynnä ihmisiä jo siinä n. 2 tuntia ennen koko keikan alkua. Sain kuitenki sisseilytä hienosti ihteni kolmanteen riviin joten ei ollenkaan paha. :)

Se odotus oli toivottoman pitkä taas kerran, vaikka tuolla kehtas iha istuskellakin. Siinä lähinnä tuli läheteltyä tekstareita ja lueskeltua vanhoja. Älypuhelimen olin jättäny iha suosiolla telttaan, koska ei siinä toiminu netti ja sen akkua piti säästellä. Varakapula oli kyllä aika huono viihdyttäjä, pelasin sillä vaa jotai tyhmää vuoristoratapeliä ja niitä tekstareita selailin. Onneks tuskallinen odotus lopulta palkittiin ja hurmos oli taasen valmis alkamaan.

Keijo siellä syöksee tulta

Paulin ääni teki ikävä kyllä tällä keikalla pahat tepposet ja sikäli on myönnettävä että Helsingin keikka meni paremmin. Tää myös aiheutti myöhemmin fanien keskuudessa spekulointia siitä, että tais olla viimenen kerta ku ukot nähään. Ihehhän en millään haluis myöntää tätä tosiasiaa koska oon ollu fani verrattain vähän aikaa verrattuna noihin "senioreihin" mut toisaalta kyllähän se sattuu kuulla omin korvin että KISS ja varsinkin Paul on parhaat päivänsä nähny. En kuitenkaan antanu sen pilata tunnelmaa ja otin kaiken irti niin paljon ku pystyin. Tunnelma oli huikee ja yleisö oli kyllä paljon hullumpaa ku Helsingissä. Oikeestaan ylipäätään Ruotsin puolella ihmiset oli heti paljo hullumpia ku täällä. Jännä miten iso kulttuuriero näinki lähekkäin olevissa maissa.

God of Thunder

Paul kävi perinteiseen tapaan Love Gunin aikana moikkaamassa yleisöö

Settilista oli aika pitkälti samanlaine ku Helsingissä. Muistaakseni Dr. Love oli vaan ollu lisäyksenä settiin. Tähän puheeseen ei tosin passaa luottaa koska mie en millään pysty muistamaan tommosia asioita ulkoo. Hirveesti mitään yllätyksiä ei kuitenkaan ollu luvassa ja miusta iha hyvä niin. Joka tapauksessa biisit tuli laulettua (eli huudettua) mukana koko keikan ajan ja ääni kiitti taas kerran. 

Keikka meni ihan liian nopeesti ja tuntu taas kauheelta ku se loppu. Varsinkin ku oikeesti voi olla että tuo oli viimenen keikka mitä ikinä tuun näkemään maailman parhaalta bändiltä. No, kolme kertaa sentään kerkesin todistaa ja ilolla muistelen tuotaki iltaa, se oli vaan kertakaikkiaan mahtavuutta alusta loppuun. Tuolla keikalla oli myös paljon helpompaa heittäytyä mukaan ku muutki oli tosiaan yhtä hulluja, eikä tarvinnu tuntee huonoo omatuntoo siitä että oma letti nyt vähä pyyhkäsee toisen takaraivoo tai et vähä satun pomppaamaan takana olevan varpaille. :D

Alueella oli tietenki ihan järkyttävä tungos eikä ollu toivookaa siitä että ois päässy mitenkää nopeesti pois. Ihe tein aina viimesen esiintyjän jälkee iha suosiolla nii, et jäin istuskelemaan sinne jonnekki ja ootin että pahin tungos hälvenee. Ilta oli taas kerran viilentyny järkyttävästi, mut toinen yö suju luojan kiitos jo paljon paremmin ku eka, kiitos KISS-pipon ja kaulahuivin.

Sweden Rock, here we come!

Okei, vihdoin tarina jatkuu siitä mihin täällä jäätiin.

Yö laivalla meni paremmin ku osasin oottaa. Aika myöhään se nukkumaanmeno toki taas meni, mut yllättävän hyvissä voimissa silti oltiin. Tosin mie en ollu tajunnu siirtää kelloo tuntia taaksepäin, minkä takia heräsinki sitte tunnin liian aikasin.. Ihmettelinki siinä herätessä kovasti et miten ukot vielä nukku ja menin sitte kahtelemaan vähän ulos. Maisemat oli kyllä nätit, mut silti ihmettelin et onpas laiva myöhässä ku satamaa ei vielä näy eikä ihmisiä ollu montaa ylhäällä. Tajusin koko homman vasta ku hytissä alko telkkari soittamaan jotain "ihanaa" herätysääntä että jaa, nytkö se kello vasta on nii paljo et pitäs nousta. Jooh, olin sit suotta heränny tunnin liian aikasin.. Yhyy, oisin saanu nukkuu tunnin pitempään. >.<

Haluun muuttaa tonne. :D

Tukholman satama lähestyy

Onkohan tuo se Gröna Lund? 

Hetken aikaa kerettiin ihmetellä Tukholman satamaa, kunnes bussi tuli ja lastattiin taas tavarat autoon. Siitä matka lähti kohti Sölvesborgia, ja matkaa olikin eessä "kevyet" 500 kilometriä. Aika meni yllättäen lähinnä nukkuessa, maisemia ihmetellessä, jotain Rushiin liittyvää dokumenttia/leffaa kahtoessa ja välillä lähellä istuvien kanssa haastellessa. Pidettiin siinä muutama kusi ruokataukokin. Pidempi lounastauko oli puolessa välissä matkaa Vätterledenissä. Näytti tosi kauniilta paikalta mitä nyt vähän kerkes nähä, ja oli se ravintolakin kotoisan olonen. Yritin sitte tilata ruokaa ruotsiks mut tyrin koko homman siinä vaiheessa ku en ymmärtäny mitä se kassalla olija miulle sano. Harmitti sikana ku aattelin et osaisin kuitenki vielä.. Puhuu oisin osannu mut puheesta en vaa saanu selvää, ni piti sit lopulta luovuttaa.

Taukopaikka

Joskus viiden maissa (Suomen aikaa) oltiin perillä Sölvesborgissa. Festarit oli vasta alkanu, ja siinä jaettiin porukka kahtia leirintäalueelle ja hotelliin menijöihin. Itehän tosiaan säästösyistä olin sitkee sissi ja menin leirintään. Tässä vaiheessa aloin tosissaan miettiä et kumpa joku vois auttaa, ku kotona teltanpystytysyritys oli aika tuhoon tuomittu.. Onneks toinen niistä mukana olleista pariskunnista oli lopulta oikeen mukavia ihmisiä, ja niiltä kehtasin kysyä. Loppujen lopukshan se oli tosi helppoo, sitä vaan aatteli vissii liian vaikeesti..

Jes, teltta pystyssä!

Leiriytymisen jälkeen lähin ihmettelemään festarialuetta. Tosin sinne lavojen eteen en vielä päässy, ku olin ottanu vaa 3 päivän lipun. Oli siinä silti ihmeteltävää riittävästi jo pelkästään niissä kaikissa kojuissa. Noiden kanssa tuli monta kertaa ongelmia myöhemmin ku yritin löytää tietyn kojun ja onnistuin muistaan sijainnit väärin. Lisäks siellä alueella oli Sweden Rock Market mistä sai ihan kaikenlaista survival-tavaraa festareiden ajaks. Oisin niin halunnu kokeilla grillausta, mut en sitte rohjennu. Noista oli kuitenki kätevää käydä ostamassa välipalaa, ni ei aina tarvinnu kalliista ruokakojuista ostaa.

Sisäänkäynti taivaaseen

Illan hämärtyessä sää alko viilentyä, mut se eka yö vasta helvetti olikin. Asteita ei varmana ollu viittä enempää ja vaikka kuinka kiskoin takkia ja kalsaria päälle ja kääriydyin makuupussiin ni hytisin koko ajan. Ihmettelen vieläki miten sain oikeesti silmällistäkään nukuttuu, ku aattelin et se yö ei lopu ikinä. Eikä ne ympäristön äänet ja musiikin pauhanta hirveesti helpottanu asiaa, mut kai sitä tarpeeks väsyneenä nukkuu vaikka millasissa olosuhteissa. Joka tapauksessa se yö opetti paljon, ja seuraavana päivänä lähin pipo- ja kaulahuiviostoksille.

Kohti Ruotsia

No niin, nyt tarina jatkuu siitä mihin täällä jäätiin.

Seuraava aamu oli ainakin omalla kohalla erittäin hikinen, koska tuohon aikaan helteet kiusas aika mukavasti eikä yöunet liian pitkiks päässy tälläkään kertaa venymään. Puolen päivän aikoihin oli jo huoneen luovutus, joten niihin aikoihin poistuttiin. Käytiin sitte Forumissa Restaurant Worldissa syömässä ja sen jälkeen päästin Jonin junaan kotimatkalle Ouluun. Pakko tunnustaa et kyl siin vähän itku tirahti. Oli jotenki kauhee lähtöahistus päällä koska a) en pääsis kotiin vielä viikkoon, b) suurin osa siitä viikosta pitäs nukkua teltassa ja c) en tuntenu matkakumppaneita melkein yhtään, joten olin käytännössä yksin tilanteessa. Junan lähettyä vaihtelin rautatieasemalla vielä muutaman satkun ruotsin kruunuiks ja jäin tappamaan aikaa.

Pikkulinnut oli laulanu sellasta, että Gene Simmons pitäis jonkunlaisen tilaisuuden Hard Rock Cafessa. Sinne piti toki mennä kyttäämään ja paikka oliki tupaten täynnä ihmisiä. Aikataulu kuitenkin veny ja veny, mikä johti lopulta siihen, etten koko herraa ehtiny näkemään kunnolla. Se tilaisuus alko klo 15 (tai ois pitäny vissiin..) ja miulla oli lähtö 16:30 ja ku sitä viivästystä tuli nii paljon ni en kovin paljoo tuosta irti saanu.

Piti sitten ängetä ison laukun ja repun kanssa ihmistungoksen läpi ulos Hard Rock Cafesta ja suunnata ratikalla Nosturin pihaan. Siinä epäluulosena vilkuilin sitä porukkaa ja miun aiemmin kuulema piti paikkansa: siellä reissussa ei ollu ku kaks naista miun lisäks ja niilläki oli ukot mukana. Tuli siinä aika orpo olo enkä uskaltanu kellekään puhuu, kunnes yks KISS Army Finlandin foorumilta tuttu mies tuli miulle haastelemaan.

Ku bussi oli lastattu ni matka starttas kohti Turkua, tarkemmin sanottuna Turun satamaan, mistä mentäs laivalla Tukholmaan.

Siinä jonkun aikaa bussissa istuttuani ja toisten juttuja kuunnellessa aloin vähitellen rentoutuu ja uskoo siihen et kyllä kaikki hyvin menee. Keskustelu festareiden kattauksesta kävi ainaki kuumana ja tuli siinä muutenkin käytyä semmosta tutustumiskeskustelua. Matkanjohtajat oli myös tosi mukavia, mikä teki miun olosta huomattavasti kevyemmän. Jossain välissä taisin kyllä bussissa nukahtaakin, tuntu ainaki et matka meni vähän nopeemmin ku kuvittelin. Oli siinä mukava katella maisemia ja syödä eväitä.

Turun satamassa oliki sitte jännät paikat, koska miun täytyy tunnustaa et oon kärsiny laivapelosta (kiitos Titanic...). Juteltiin siinä sitten tän KISS-kaverin kanssa ja hän ainaki ystävällisesti lupas olla henkisenä tukena. Kyllähän ku niitä laivoja kahteli ni vähän ahisti. Ne on nii valtavan näkösiä että hirvittää ja kuvitella jos semmone menis uppoomaan.. 

No sitte se laivaan siirtymisen aika kuitenki koitti, ja varsinkin tuossa vaiheessa ku ihmiset alko pakkautua porttien lähelle ni sydän tykytti. Miulle sanottiin että alas ei kannata kauheesti vilkuilla ku kävellään siltaa pitkin laivaan ja ihan kiltisti noudatin neuvoa. 

Vietiin siinä sit tavarat hyttiin ja miehän olin tosi onnellisessa(ko) asemassa ku hyttikaverina oli kaks miestä. Alussa ajatus ehkä ahisti vähän, mut lopulta ku selvis että mie ja se KISS-tyyppi oltiin samassa, ni ei siinä ollu ku yks vieras ja mukavaks mieheks sekin osottautu. Hytissä ku käytiin tätä jäänmurtamiskeskustelua ni kävi ilmi, että tää mies asuu melkeen miun naapurissa, iha parin talon päässä. :D Kyllä maailma osaaki olla pieni.

Luonnollisesti suomalaiseen tapaan jään murtaminen tapahtu alkoholin avustuksella. Heti tavaroiden hyttiin viennin jälkeen suunnattiin kuuluisaan tax freehen. En voinu ku hämmästellä hintoja. Ei ne nyt mitenkään järkyttävän paljoo vähempää maksanu ku Suomessa, mut sen verran kuitenkin että paljo mieluummin raaskin sen 6-packin lonkeroo ottaa ku täällä. 

Ilta ja yö laivalla sujukin lopulta yllättävän kevyesti, eikä se laivassa olemine tuntunu sen kummemmalta ku maan päälläkään olemine. Ehkä se helpotti asiaa, et meri ei tainnu käydä ihan nii kovaa ku se vois. Meillä oli kyllä iha liian hieno hytti. Meitä kaikkia hämmensi vähän semmone kukan muotone kuvio minkä katosta tuleva valo muodosti. Se kuvio näky siinä lattiassa ja myö vaa aateltii et ei helevetti, nyt on kyl vähä liian hienoo. :D

Still alive!

Aattelin vaa tulla ilmottamaa et elossa ollaan ja hyvissä voimissa. :) Tarkempaa tarinaa Sweden Rockista, KISSin keikasta ja valmistujaisista joudutte ikävä kyllä oottamaa jonku aikaa, koska tässä on asiaa iha helvetisti kirjoteltavana ja toki muutaki elämää ku tietokoneella oleskelu. :D Plus en oo saanu kahottuu ees valmistujaispäivän kuvia vielä. Niitä löytyy n. 300, minkä lisäks reissukuvia on toiset n. 300 lisää, eli voitte kuvitella tuon valikoimisen ja kuvankäsittelyn määrän. :) Ja aikomuksena ei oo kuitenkaa kirjottaa mitää lyhyitä postauksia, varmaan jouvun kirjottaan kaikista aiheista kahessa osassa. Mut työstäminen on käynnissä, joten tarinaa tulee sitä mukaa ku jutut valmistuu. :)

I just decided to tell that I'm alive and still in good shape. :) I'll tell you more about my graduation day, KISS and Sweden Rock when I've chosen photos and written everything. Unfortunately this will take some time because I must choose the photos and write posts. And they aren't going to be some short stories, I really want to write them well with lots of details etc. I guess I must do them in two or three parts. But stay tuned! :) 

Final countdowns

Joo, tää viikko on lähinnä päivien laskemista yhen ja toisenki asian takia.

Ensikskin lauantaina ois juhlat. Jännittää iha hirveesti et meneehän kaikki hyvin ku oon nähny painajaisia siitä et myöhästyn tyylii koululta ja et kaadun siellä salissa tai jotai iha mitä vaa. xD Oon nyt Kajaanissa ja tää asuntoha pitäs tosiaa viel siivotakki, hirvee homma.. Ja koska en iha liikaa tykkää siivoomisesta ni tulee olemaa tosi "kivaa". Luojan kiitos miulla nyt sentää on vaatteet ja kengät. Mekon kans tuli jo paniikki ku ootin 2 viikkoo sitä pakettii. No sit kävi sillee et otin myyjää yhteyttä ja valitin et ei oo paketti tullu, ni sit muutaman päivän päästä se mekko jo tuli. :D Mut ei siin kaikki.. Ilmeisesti kadonnu paketti löys myös lopulta perille, ja nyt miulla on niit mekkoi kaks. xD Eikä siit toisest tarvinnu maksaa ees. Esimerkillistä asiakaspalveluu kyllä, mut huvittaa ku en tiiä mitä sille toiselle tekisin. :'D

Vähän ostoksia juhlia varten ku oli kajaali ja ripsiväri lopussa. Tuo viininpunanen(?) kynsilakka sopii hyvin mekkoon ja mustan otin vaa sen takia et Seppälässä sai 3 tuotetta ja kaks piti maksaa.

Toivoin et näiden patukoiden avulla oisin säästyny kihartimen/suoristusraudan ostamiselta, mut noilla ei saanu aikaan muuta ku takkuset hiukset ja pahan mielen. Turhaakin turhempi ostos..

Tätä en vielä aiemmin hehkuttanukkaan, mut meillä on grilli! Se on ollu jo pari viikkoo meillä, ja sillon siis avattiin grillikausi. Ootan innolla että päästään tekemään vartaita ja kaikkee, nyt iha ekana miun oli pakko saaha noita pekoniin käärittyjä herkkusieniä, joiden sisällä on tuorejuustoo. Tykkään noista iha älyttömästi, oon melkeen koukussa niihi. :'D

No sitte.. VIIKON PÄÄSTÄ KISS!! Ei luoja en voi uskoo tätä, vastaha siihe oli yli puol vuotta aikaa.. Mut nyt enää viikko! Hehee en ehkä kestä, oon iha pömiksissä jo täällä! Tänää tuli viel tasan 5 vuotta täyteen siitä ku näin ne ensimmäisen kerran Hartwall Areenalla. Ja viikon päästä sama osote. Oon nii varma et ajatukset alkaa olla loppuviikosta nii paljo KISSissä, et alan siellä lukion juhlassaki laulaa KISSiä sillo ku pitäs laulaa suvivirttä tai sitä jotain ylioppilaiden lauluu. xD

Ja siitä Helsingistä lähenki suoraan Ruotsiin Sweden Rockiin ja arvatkaa kuka siellä mm. esiintyy? No KISS. xD Niiden takia piti sit lähtee tonnekki, vaik onhan siel kyl paljo muitaki bändei mitä aion mennä kahtoo. Mut KISS oli se eka syy. :D Siellä oonki sitte 6 päivää, hurjaa! Ja festareiden ajan pitäs asua teltassa. Saa nähä mitä tostaki tulee, koitin eile harjotella sen teltan pystytystä eikä se oikee ottanu onnistuaksee. Siin ei ollu ees mitää kasaamisohjetta mukana, iha vaa pelkkä kuva ja varmaa valmistaja on ollu sillee et siit kuvasta pitää päätellä mite sen saa pystyy.. Kyl mie lähelle jo pääsin, mut luovutin lopulta. Hohhoijaa, toivottavasti siel leirintäalueella on joku mukava ihmine joka voi auttaa sen kans. xD

Sweden Rockin bänditarjontaa (tässäki on vasta muutama):













Että tämmöstä tulossa, mukavan vauhdikas alotus kesälle. :D Jos miusta ei sanotaanko kesäkuun loppuun mennessä oo kuulunu mitää, Ruotsin laiva on luultavasti uponnu tai lentokone tehny hätälaskun mereen tms. Toivottavasti tuun ehjänä takas.

// So many things coming. This week will be full of just counting days for many reasons. 

First of all, my graduation day on Saturday. I'm nervous because I have seen nightmares that I've been late from school on that day and that I fall in front of everyone and so on.. :D Luckily I got my dress finally. Even twice actually. The first never arrived (or that's what I thought) and I contactes the seller. They sent me a new dress and I got in within 4 days. Superfast! But the package which was lost came few days later so I now got two dresses. :D

Then.. ONE WEEK TO KISS! I can't believe how fast time has gone. And today it's 5 years when I saw them for the first time. I'm so excited!

From Helsinki my journey continues to Sweden Rock. There will perform about 70 bands and there are so many bands to see. Above some songs of the bands I'm going to see for instance. 

So this summer start is going to be exciting but I can't wait. :) I hope I'll come back alive. :D