Täällä taas

Jooh, se parin kuukauven tauko venähtiki nyt vähä sitte. :D Ei vaa oo ollu oikee inspiraatiota kirjottaa, mut muiden blogeja lukiessa tuli sit mielee et ois kai tätäki hyvä jo pikkase alkaa herättelemää eloo.

Tosiaa elossa, yhtenä kappaleena ja melko hyvissä voimissaha tuolta Thaimaasta takas palailin maaliskuun 17. päivä. Tuosta reissusta uskosin että ainaki joku ois kiinnostunu, joten tässä pikku hiljaa alan väsäilemään kertomuksia siitäki. Tota hommaa hidastaa vaa pirusti se, et kuvasaldohan on yli 1000 joten niitä ei iha yhessä yössä käyvä läpi.. Lyhyesti voisin kuitenki tähä sanoo, et olipaha tosiaa miun elämäni matka ja ikävä on kova. Opin nii paljo ihestäni ja sain varmuutta siihe, et mie kyl selviin vaikka maailman äärissä. :) Tapasin hurjasti mukavia ihmisiä ja näin mahtavia paikkoja, joita tuun varmasti esittelemää tääl blogin puolella sitä mukaa ku saan niitä kuvia käytyy läpi.

Kotiinpaluun jälkee on kerenny tapahtuu pari juttuu mistä miun ois pitäny kertoo, mut en saanu aikaseks. Eka viikko oli lähinnä unirytmin kans painimista, ku heräsin viide aikaa aamulla aina pirteenä ku pikkulintu ja sit samaa aikaa iltapäivällä olin jo menossa nukkumaa. :D Thaimaassaha kello oli tosiaa 5 tuntii eellä joten unirytmin muuttamine tähä aikaa ei käyny iha helposti.. Monesti kävi niiki et nukahin illalla päivävaatteet päällä sänkyy ja heräsin puolen yön aikoihi siihe et oli kuuma ja tajusin, et olin nukahtanu. :D Kylhä mie tolle ukolle koitin sannoo et pitäs miut ruodussa, mut joskus olin kuulemma nii sikeesti nukkunu ettei mikkää auttanu.

Kokeilin teippitempun avulla tehä rajauksen silmää ja sehä onnistu nii hyvi et piti oikee kuva ottaa. :D 

Anttilassa oli Maybellinen kynsilakat tarjouksessa kaks yhen hinnalla ni pitihä sitä käyvä haalimassa uusia värejä. :D

Bussissa matkalla Jyväskylästä Ouluu pääsiäisen jälkee.

Aika piakkoin kotiinpaluun jälkee tuli ajankohtaseks se työnhaku, ah nii "ihana" asia.. Kyllähä se alko ihmistä syömää taas ku päivät pitkät piti keksimällä keksii ihellee tekemistä ja alkaa toisenki naama saman katon alla jo ärsyttämää ku täs molemmat on kotona sen 24/7. Siinä ei puheenaiheet aina taho riittää.. Kesätöiden suhtee olin jo suht myöhäsessä, mut hakemuksia lähti kumminki monii paikkoihi. En nyt laskenu montako noita ois ollu. Liityin sitte kans Jobitti-työnhaun verkkoryhmää ku aattelin et aika monessa asiassa tuntuu työnhaussa tökkivän. Tuolta saa tosi hyviä vinkkejä ja siel puhutaa sellasistaki asioista, mitä ainakaa ihe en ollu tullu ees aatelleeks. Jos siis tuntuu, et hakemusten teko ei suju tai muute vaa tuntuu et tarvii apuu työnhaussa, ni suosittelen ehottomasti tota ryhmää.

Sit lopulta kävi seki ihme mitä en ois uskonu, nimittäi sain töitä! En kyl tiiä mitä ihmettä tapahtu, mut oon iha tosi onnelline et kaiken sen tuskanhien vuodatuksen ja lukuisten luovuttamisten jälkee vihdoi onnisti. Tosin pääsin just sellasee paikkaa mihi kaikkei vähite ootin pääseväni. :D Yhtenä iltana menin vaa kahtomaa SOL Palveluiden sivuja ja huomasin et siel ehitää Ouluu kerroshoitajaa/siivoojaa asiakashotellille. Pistin vaa sit iha huviksee hakemuksen ja seuraavana aamuna miut kutsuttii kahen tunnin varotusajalla haastatteluu. Vähä jännät oli housussa siinä ku paniikissa ja kiireessä yritin valmistautuu. Aamuteeki siinä jäi keske mut ku kutsu kävi ni oliha se mentävä. Nauroinki siinä haastattelijalle et täs oli oikee tulikoe heti alkuusa et mite nopeella varotusajalla pääsis töihi. :D Ilmeisesti seki suju tosi hyvi ku paikan sain ja 28.4. ois perehdytys työhö ja toukokuun ekana alkaa sit työt. Hommana ois siis tosiaa hotellia siivota ja ootan iha mielenkiinnolla et millast tulee olemaa. Työsopimuski on jo tehty, jote oon nyt iha virallisesti SOL Palveluilla töissä. On kyl iha mahtava päästä taas rahaa kiinni vaik tuo onki osa-aikatyö, eikä nyt iha nii pahasti oo sellane olo et loisin vaa yhteiskunnan rahoilla. Jännittää kyl iha hirveesti, mut onneks täs on viel aikaa koota ihtesä koitosta varte. :D On vaa tosissaa aikamoine lottovoitto saaha työtä tälläsenä aikana. En tiiä mikä ihmeen Hannu Hanhi-tuuri kerranki kävi ku yleensä oon se Aku Ankka. :D

Kuvituksena sai tosiaa toimii muutama Instagramista pöllitty kuva ku en muuta jaksanu nyt laittaa.

Sweden Rock Day 3

Festareiden viimenen päivä lauantai oli miun kohalta aika tylsä. Sille päivälle olin merkannu kokonaiset kolme esiintyjää, joista ensimmäinenki alotti vasta vähän ennen kaheksaa illalla. Käytin siis päivän taas tehokkaasti liian pitkään nukkumiseen, syömiseen ja muuten lähinnä palloilin alueella ympäriinsä. Siinä muutaman päivän aikana olin tähyilly kojujen valikoimia tarkemmin ja tässä vaiheessa tuliaisten ostaminen oli ajankohtasta. Tai no Jonihan oli sanonu miulle ettei sieltä mitään tartteis tuua mut aattelin et se varmaa ilahtus. Eka olin hypistelly sellasia metallisia rannekoruja mut lopulta löysin jotai sata kertaa parempaa. :D Yhestä kojusta löysin nimittäin Jägermeister-taskumatin mikä oli miusta aivan täydellinen. Harmi et tuossa vaiheessa ei vaa ollu ikää ostaa jekkupulloo kaveriks, mut kyllä sillä taskumatillaki sai kotiin tultua hymyn nostatettua huulille. :) Lisäks olin kahtonu vähä vaatteita sieltä ja yks yli-ihana paita oli lopulta pakko ostaa.

Vikana päivänä oli pakko myös lopulta käyttää festarialueella olevaa pankkia, vaikka olin suurimman osan rahoista kantanu koko ajan käteisenä. Muutenki jono siihe pankkiin oli aina ihan helvetin pitkä, mut toisaalta ei se ihmekkää oo et ihmisiä oli paljon käteisen tarpeessa ku se kortti ei joka paikassa toiminu. Tuo päivä nyt tosiaan oli sen verran tyhjä ettei pitkä jonottaminen haitannu. Ja on tuo kuitenki toisaalta hyvä olla olemassa ku se Sölvesborg näytti muuten nii pikkukylältä et ei sieltä mitää automaattia varmaa ois löytänykkää. :D Plus taas yks syy olla poistumatta festarialueelta.

Helteen kiusatessa ajauduin lopulta kahtomaan Tankardia, ku se esiinty lähellä vesipistettä. Noiden tsekkaaminen ei ollu käyny millää asteella mielessä enkä tienny bändistä mitään, mut ku ei siinä kiire ollu ni jäin kuuntelemaan. Aika hassu bändi se oli ainaki esiintymiseltään. Niiden vähän elopainoa keränny laulaja taputteli mikillä aina paljasta mahaansa ja sieltä lavanki suunnalta heiteltiin yleisöön kaljapulloja (tyhjiä ja täysiä). Aikamoiselta hc-punkilta tai trash metalilta se kuulosti. Ei silleen muuten jääny erityisemmi mieleen, mut ihan hauska noita oli kahtoo. Lavallekki ois tullu mahollisuus päästä, mut en mie sit ilenny (perhana..). Ois ollu kiva vastata ku se laulaja kysy sinne menneeltä tytöltä et mistä päin Ruotsia se on. Ihestä ois ollu nii kiva vastata etten oikeestaa oo ruotsalaine. :D

Jossai välissä sitte taas söin ja kävin välikuolemassa ja sitte taas vaa pyörimistä päättömästi. Tuolla oli myös joku harvinainen Mötley Crue-näyttely, mut koska se oli maksullinen ni en lopulta menny sinne.

Jotenki se kello sit oli lopulta lähellä kaheksaa ja Rock Stagella alotti Accept. Toki ukot piti käydä katsastamassa ja oikein hyvä meno oli. Yleisössäkin oltiin taas kerran tosi hyvin mukana, mikä toki aina nostaa omaakin fiilistä. Joitaki Udon aikasia levyjä olin kuunnellu etukäteen, muuten osa biiseistä oli kyllä tuntemattomia. Tosin Stalingradia ja Balls to the Wallia ei tietenkään voinu olla tunnistamatta. :D Muuta settilistaa en taaskaan muista, ku ei vaa jää mieleen. Ukot oli oikein hyvässä livekunnossa.

Acceptin jälkeen oliki kiire Sweden Stagelle, missä alotti Skid Row. Taas kerran yks legendaarinen ja nostalgiapärinöitä aiheuttava bändi, jota tuli kaverin suosituksesta kuunneltua oikein urakalla muutama vuosi sitten. Kovin lähelle en uskaltanu ruokien kanssa mennä, mut hyvin näin ja kuulin omalta paikalta. Oikeestaan taaempana äänentoisto tuntu pelaavan paremmin. Välillä tuolla oli sitä ongelmaa että lavan edessä kaikki kuulosti lähinnä puurolta. 

Muutamia tuntemattomia biisejä tuolla tuli, mut toisaalta oli Skid Row sinne tuttujakin biisejä vanhemmasta tuotannosta ripotellu. Miulle mieluisimpia biisejä oli ehottomasti Slave to the Grind ja In A Darkened Room. Kummatkin biisit on tosin alunperin Sebastian Bachin laulamia, mut Skid Rown tapauksessa se ei oo minnuu jotenki koskaan häirinny. Kyllä tuo Johnny klaaraa biisit ainaki livenä oikein hienosti ja yhtä vauhdikasta keulakuvaa saa kyllä ehtiä. :D   

Illan ja samalla koko festarit päätti miun osalta Avantasia. Nimi oli miulle ennestään tuntematon, mut lainasin hyvän aikaa ennen festareita kirjastosta pari levyä iha mielenkiinnosta. Tykästyin erityisesti The Scarecrow-levyyn ja erityisesti levyn nimikkobiisiin. Kuultiin siellä myös ainakin Twisted Mind, muita en sit taas yllättäen muistakaan. Vaikka olo oli taas noihin aikoihin maailman väsynein, ni show oli kyllä niin näyttävä ettei mistään nukahtamisesta ollu pelkoo. Tuon keikan jälkeen oon aika hurahtanu Avantasiaan ja levyt meni heti hankintalistalle. Ihmisethän kutsuu tätä oikeestaan rock/metallioopperaks ja sitä tuo show todella oli. Vierailevia tähtiä oli lava täynnä ja mikä Avantasiassa on mielenkiintosta, ni KISSin nykynen rumpali Eric Singer on soittanu rumpuja tolle The Scarecrowlle. Hehee tällästä kivaa nippelitietoo taas. :D Tuo Tobias Sammet on kyllä kans ääneltään ihastuttava. Miten mies voiki laulaa nii korkeelta ihanan puhtaasti ja sit toisaalta välillä tosi rouheella äänellä? Tän kautta löysin myös Edguyn missä Tobias myös laulaa. Tuli siis tavallaan kaks uutta samalla kertaa. :D 

Avantasian mahtava metalliooppera oli hieno päätös hienolle festarille, jonne on ehottomasti päästävä joskus taas. Ensvuoden kesä kyllä houkuttelee jo pelkästään sillä, että WASP julkistettiin yheks pääesiintyjäks. En uskalla ees aatella mitä muuta ne vielä sinne keksii. Tuolla on aiempinaki vuosina ollu sellasia nimiä mitä ei voi toivookkaan Suomen festareiden kohalla.

Viimenen yö teltassa oli jostain syystä lähes yhtä vaikee ku ensimmäinen. Koko ajan paleli helvetisti ja toisaalta ehkä selkäkää ei enää tykänny köyhästä ja ohuesta retkipatjasta. Mitää ilmapatjaaha miulla ei ollu mukana. Tässä ois ehkä vielä yks oppimisen paikka seuraavalle kerralle.. Seuraavana aamuna oli ihana aikanen herätys, sillä bussi starttas jo yheksältä kohti Tukholmaa. 

Paluumatka suju yllättävän nopeesti, mut seuraava päivä millon miun piti selviytyä Turusta Ouluun oli aika tuskanen. Laivalla olin ihan liian rakastunu hytin sänkyyn, eikä siitä nii millään ois halunnu nousta. Ihan oikeesti, sen jälkee ku on nukkunu neljä yötä jonku sentin ohuen patjan päällä ni osaa sänkyä arvostaa! Univelkaa oli tosiaan sen verran, että vaikka Turku-Helsinki-välilläki nukuin makeesti bussissa ni koko päivä oli sellasta pilkkimistä, melkein torkahtelua mut ei ihan koska olosuhteet ei vaan sallinu. Helsingissä oltiin jo puolen päivän aikaan (Turusta oli lähtö seittemältä jee..) ja siitä mie suuntasin lentokentälle. Siellä pitiki ootella sitte tuskalliset kolme tylsää tuntia. Se aika meni sitte lähinnä nousevien koneiden ihmettelyyn (oon aina tykänny katella niitä), syömiseen ja hereillä sinnittelyyn. Lentokoneessaki meinasin nukahtaa mut en vaa saanu antaa sen tapahtua. Myös bussissa matkalla Oulunsalon kentältä kotia löin pään monta kertaa siihe bussin penkissä olevaan olemattomaan selkänojaan ku aloin nuokkumaan. Jotenki elossa selvisin kuitenki ja kotona oottiki valmis ruokapöytä ja illemmalla saunakin. :) 

Sanoisin että hyvä reissu ja onneks tuli tehtyä. :D

Sweden Rock, here we come!

Okei, vihdoin tarina jatkuu siitä mihin täällä jäätiin.

Yö laivalla meni paremmin ku osasin oottaa. Aika myöhään se nukkumaanmeno toki taas meni, mut yllättävän hyvissä voimissa silti oltiin. Tosin mie en ollu tajunnu siirtää kelloo tuntia taaksepäin, minkä takia heräsinki sitte tunnin liian aikasin.. Ihmettelinki siinä herätessä kovasti et miten ukot vielä nukku ja menin sitte kahtelemaan vähän ulos. Maisemat oli kyllä nätit, mut silti ihmettelin et onpas laiva myöhässä ku satamaa ei vielä näy eikä ihmisiä ollu montaa ylhäällä. Tajusin koko homman vasta ku hytissä alko telkkari soittamaan jotain "ihanaa" herätysääntä että jaa, nytkö se kello vasta on nii paljo et pitäs nousta. Jooh, olin sit suotta heränny tunnin liian aikasin.. Yhyy, oisin saanu nukkuu tunnin pitempään. >.<

Haluun muuttaa tonne. :D

Tukholman satama lähestyy

Onkohan tuo se Gröna Lund? 

Hetken aikaa kerettiin ihmetellä Tukholman satamaa, kunnes bussi tuli ja lastattiin taas tavarat autoon. Siitä matka lähti kohti Sölvesborgia, ja matkaa olikin eessä "kevyet" 500 kilometriä. Aika meni yllättäen lähinnä nukkuessa, maisemia ihmetellessä, jotain Rushiin liittyvää dokumenttia/leffaa kahtoessa ja välillä lähellä istuvien kanssa haastellessa. Pidettiin siinä muutama kusi ruokataukokin. Pidempi lounastauko oli puolessa välissä matkaa Vätterledenissä. Näytti tosi kauniilta paikalta mitä nyt vähän kerkes nähä, ja oli se ravintolakin kotoisan olonen. Yritin sitte tilata ruokaa ruotsiks mut tyrin koko homman siinä vaiheessa ku en ymmärtäny mitä se kassalla olija miulle sano. Harmitti sikana ku aattelin et osaisin kuitenki vielä.. Puhuu oisin osannu mut puheesta en vaa saanu selvää, ni piti sit lopulta luovuttaa.

Taukopaikka

Joskus viiden maissa (Suomen aikaa) oltiin perillä Sölvesborgissa. Festarit oli vasta alkanu, ja siinä jaettiin porukka kahtia leirintäalueelle ja hotelliin menijöihin. Itehän tosiaan säästösyistä olin sitkee sissi ja menin leirintään. Tässä vaiheessa aloin tosissaan miettiä et kumpa joku vois auttaa, ku kotona teltanpystytysyritys oli aika tuhoon tuomittu.. Onneks toinen niistä mukana olleista pariskunnista oli lopulta oikeen mukavia ihmisiä, ja niiltä kehtasin kysyä. Loppujen lopukshan se oli tosi helppoo, sitä vaan aatteli vissii liian vaikeesti..

Jes, teltta pystyssä!

Leiriytymisen jälkeen lähin ihmettelemään festarialuetta. Tosin sinne lavojen eteen en vielä päässy, ku olin ottanu vaa 3 päivän lipun. Oli siinä silti ihmeteltävää riittävästi jo pelkästään niissä kaikissa kojuissa. Noiden kanssa tuli monta kertaa ongelmia myöhemmin ku yritin löytää tietyn kojun ja onnistuin muistaan sijainnit väärin. Lisäks siellä alueella oli Sweden Rock Market mistä sai ihan kaikenlaista survival-tavaraa festareiden ajaks. Oisin niin halunnu kokeilla grillausta, mut en sitte rohjennu. Noista oli kuitenki kätevää käydä ostamassa välipalaa, ni ei aina tarvinnu kalliista ruokakojuista ostaa.

Sisäänkäynti taivaaseen

Illan hämärtyessä sää alko viilentyä, mut se eka yö vasta helvetti olikin. Asteita ei varmana ollu viittä enempää ja vaikka kuinka kiskoin takkia ja kalsaria päälle ja kääriydyin makuupussiin ni hytisin koko ajan. Ihmettelen vieläki miten sain oikeesti silmällistäkään nukuttuu, ku aattelin et se yö ei lopu ikinä. Eikä ne ympäristön äänet ja musiikin pauhanta hirveesti helpottanu asiaa, mut kai sitä tarpeeks väsyneenä nukkuu vaikka millasissa olosuhteissa. Joka tapauksessa se yö opetti paljon, ja seuraavana päivänä lähin pipo- ja kaulahuiviostoksille.

Kohti Ruotsia

No niin, nyt tarina jatkuu siitä mihin täällä jäätiin.

Seuraava aamu oli ainakin omalla kohalla erittäin hikinen, koska tuohon aikaan helteet kiusas aika mukavasti eikä yöunet liian pitkiks päässy tälläkään kertaa venymään. Puolen päivän aikoihin oli jo huoneen luovutus, joten niihin aikoihin poistuttiin. Käytiin sitte Forumissa Restaurant Worldissa syömässä ja sen jälkeen päästin Jonin junaan kotimatkalle Ouluun. Pakko tunnustaa et kyl siin vähän itku tirahti. Oli jotenki kauhee lähtöahistus päällä koska a) en pääsis kotiin vielä viikkoon, b) suurin osa siitä viikosta pitäs nukkua teltassa ja c) en tuntenu matkakumppaneita melkein yhtään, joten olin käytännössä yksin tilanteessa. Junan lähettyä vaihtelin rautatieasemalla vielä muutaman satkun ruotsin kruunuiks ja jäin tappamaan aikaa.

Pikkulinnut oli laulanu sellasta, että Gene Simmons pitäis jonkunlaisen tilaisuuden Hard Rock Cafessa. Sinne piti toki mennä kyttäämään ja paikka oliki tupaten täynnä ihmisiä. Aikataulu kuitenkin veny ja veny, mikä johti lopulta siihen, etten koko herraa ehtiny näkemään kunnolla. Se tilaisuus alko klo 15 (tai ois pitäny vissiin..) ja miulla oli lähtö 16:30 ja ku sitä viivästystä tuli nii paljon ni en kovin paljoo tuosta irti saanu.

Piti sitten ängetä ison laukun ja repun kanssa ihmistungoksen läpi ulos Hard Rock Cafesta ja suunnata ratikalla Nosturin pihaan. Siinä epäluulosena vilkuilin sitä porukkaa ja miun aiemmin kuulema piti paikkansa: siellä reissussa ei ollu ku kaks naista miun lisäks ja niilläki oli ukot mukana. Tuli siinä aika orpo olo enkä uskaltanu kellekään puhuu, kunnes yks KISS Army Finlandin foorumilta tuttu mies tuli miulle haastelemaan.

Ku bussi oli lastattu ni matka starttas kohti Turkua, tarkemmin sanottuna Turun satamaan, mistä mentäs laivalla Tukholmaan.

Siinä jonkun aikaa bussissa istuttuani ja toisten juttuja kuunnellessa aloin vähitellen rentoutuu ja uskoo siihen et kyllä kaikki hyvin menee. Keskustelu festareiden kattauksesta kävi ainaki kuumana ja tuli siinä muutenkin käytyä semmosta tutustumiskeskustelua. Matkanjohtajat oli myös tosi mukavia, mikä teki miun olosta huomattavasti kevyemmän. Jossain välissä taisin kyllä bussissa nukahtaakin, tuntu ainaki et matka meni vähän nopeemmin ku kuvittelin. Oli siinä mukava katella maisemia ja syödä eväitä.

Turun satamassa oliki sitte jännät paikat, koska miun täytyy tunnustaa et oon kärsiny laivapelosta (kiitos Titanic...). Juteltiin siinä sitten tän KISS-kaverin kanssa ja hän ainaki ystävällisesti lupas olla henkisenä tukena. Kyllähän ku niitä laivoja kahteli ni vähän ahisti. Ne on nii valtavan näkösiä että hirvittää ja kuvitella jos semmone menis uppoomaan.. 

No sitte se laivaan siirtymisen aika kuitenki koitti, ja varsinkin tuossa vaiheessa ku ihmiset alko pakkautua porttien lähelle ni sydän tykytti. Miulle sanottiin että alas ei kannata kauheesti vilkuilla ku kävellään siltaa pitkin laivaan ja ihan kiltisti noudatin neuvoa. 

Vietiin siinä sit tavarat hyttiin ja miehän olin tosi onnellisessa(ko) asemassa ku hyttikaverina oli kaks miestä. Alussa ajatus ehkä ahisti vähän, mut lopulta ku selvis että mie ja se KISS-tyyppi oltiin samassa, ni ei siinä ollu ku yks vieras ja mukavaks mieheks sekin osottautu. Hytissä ku käytiin tätä jäänmurtamiskeskustelua ni kävi ilmi, että tää mies asuu melkeen miun naapurissa, iha parin talon päässä. :D Kyllä maailma osaaki olla pieni.

Luonnollisesti suomalaiseen tapaan jään murtaminen tapahtu alkoholin avustuksella. Heti tavaroiden hyttiin viennin jälkeen suunnattiin kuuluisaan tax freehen. En voinu ku hämmästellä hintoja. Ei ne nyt mitenkään järkyttävän paljoo vähempää maksanu ku Suomessa, mut sen verran kuitenkin että paljo mieluummin raaskin sen 6-packin lonkeroo ottaa ku täällä. 

Ilta ja yö laivalla sujukin lopulta yllättävän kevyesti, eikä se laivassa olemine tuntunu sen kummemmalta ku maan päälläkään olemine. Ehkä se helpotti asiaa, et meri ei tainnu käydä ihan nii kovaa ku se vois. Meillä oli kyllä iha liian hieno hytti. Meitä kaikkia hämmensi vähän semmone kukan muotone kuvio minkä katosta tuleva valo muodosti. Se kuvio näky siinä lattiassa ja myö vaa aateltii et ei helevetti, nyt on kyl vähä liian hienoo. :D

Helsinki kutsuu

No niin, sitte tarinaa siitä mitä tapahtu seuraavana päivänä.

Myöhäiseen yöhön venyneen juhlimisen jälkeen olo oli sunnuntaina aika koomainen, mut jotenkin myö kaikki saatii kammettuu ihtemme ylös joskus kymmenen aikoihin. Pieni kiireen tuntu vaivas ainaki allekirjottaneen mieltä jo heti heräämisestä asti, koska päivän aikataulu oli seuraava: 12:42-14:45 Kajaani-Oulu-matka junalla, mikä tunnetusti ois hyvin todennäkösesti voinu olla myöhässä. Ihme, että tältä taidettiin välttyä tällä kertaa. Sitten pikanen pyörähys kotona, minne piti puottaa kaikki lahjatavarat ja heittää kaikki kassista joko pyykkiin tai kaappiin ja ei ku uudet tavarat sisään. Tähän oli aikaa n. parikymmentä minuuttia, minkä jälkeen kiireen vilkkaa taas kohti bussipysäkkiä ja Oulunsalon lentoasemaa. Meiltä on jo pelkästään keskustaan se 15-20 minuutin matka ja välissä piti vaihtaa bussia, eli matkaan oli varattava se tunti. Lento Helsinkiin lähti 18:05 ja neuroottisena ihmisenä halusin olla ajoissa. No, hyvin sitten viideks asemalle kerettiin ja kaikki lähtöselvitykset yms. meni yllättävän nopeesti, joten kerettiin jopa huokasta. Tosin koko ajan jännitti se, että mitä jos jompi kumpi meistä ei jostain syystä pääsekkään lentokoneeseen. Tuo oli siis eka kerta ku menin lentokoneeseen ilman isiä ja Joni taas ei ollu lentäny kertaakaan. No, kaikki suju kuitenkin ongelmitta ja päästiin onnellisesti koneeseen.

Pakollinen lentokoneen ikkunasta otettu kuva.

Lento meni nopeesti, koska eihän tuo matka kestäny ku tunnin. Tuo saa kyl tuntumaan siltä et onpas Helsinkiki lähellä Oulua, vaikkei maateitä pitkin todellakaan ois. :D Oli kyl ihanaa pitkästä aikaa päästä lentokoneeseen. Oon ekan kerran lentäny jo alle vuoden ikäsenä nilkkakuulana, joten en oo lentämistä pelänny ikinä. Päinvastoin rakastan sitä tunnetta ku kone kiihdyttää ja ku tuntee sen vauhdin vielä just ennen nousua, ja sitte sen nousun aikana semmone ihana tunne tuntuu mahassa ja sit ku se kone kallistuu ni wuuhuu! Kikatin niinku meijän eessä istuvat pikkulapset. :'D Sää oli myös hyvä siihe et pysty vaa tähyilemää pilviä ikkunasta.

Helsinki-Vantaan lentokentällä sit vähän jännitti ku en tienny yhtää mistä saa laukun, mut opasteita ja muita ihmisiä seuraamalla löyty se hihnaki helposti mistä ne laukut tuli. Tästä eteenpäin oltiinki sitte iha ulalla et mites pääsis keskustaan. Onneks siellä liikku niitä busseja paljon ja kännykästäki karttasovelluksella kahtelin vähän apuja. Tosin sen tarjoama apu ei sit riittäny ku koitettii päästä Stadion Hostellille mikä on lähellä Pasilaa. Se sovellus neuvo vaihtamaan bussia, mut myö ei ekasta bussista jäämisen jälkeen löydetty seuraavaa pysäkkiä ja se bussiha meni kivasti ohi siitä just ku oltii vähä hajulla.. No ei ku ootettii seuraavaa bussia sit 10 minuuttia ja päästii jo lähemmäs, mut hypättii liia aikasi pois. Sitte risteiltii ties mihi helkkariin ratikalla.. Helsingissä liikkumisen pitäs kai kuuluu johonki yleissivistykseen, koska se on äärimmäisen turhauttava paikka jos ei tiiä missä on. Sit päätettiin lopulta tehä vaa nii et mentii keskustaan, sieltä junalla Pasilaan ja Pasilasta päästiiki sit ratikalla lähelle sitä Stadion Hostellia. Tässä vaiheessa aamupalasta oli kulunu melkeen 12 tuntia koska eihä meillä ollu päivällä aikaa syyä. Jälkikätee mietin kyl et miks myö tehtii se hostellille pääsemine nii vaikeeks, ku ois vaa voinu tehä heti niinku myö tehtii. No, ens kerralla viisaammi.

Hermot kireinä heitettii sitte laukut hostellihuoneeseen ja lähettii ehtimää auki olevaa ravintolaa. Tää oli toine vaihe missä Helsinki turhautti: melkee kaikki vastaan tulevat ravintolat oli kiinni! Siis Helsingissä on ravintolat kiinni klo 22! Ja mie ku luulin et Helsinki on paikka missä ei tarvi viikonpäivästä välittää vaa sunnuntainakin on helppo löytää auki oleva ravintola.. No lopulta sitte yks kiinalainen ravintola pelasti, tosin seki meni yheltätoista kiinni mut just ja just ehittiin syömään. Ja voi luoja miten ihana se tunne voi olla ku saa ruokaa..

Sen enempiä ei oo tästä päivästä kerrottavaa, vaan jatkoa seuraa ihan piakkoin. :) Mut silti vinkkinä voisin mainita, et jos tarttee Helsingistä majotusta eikä oo muuta vaatimusta ku et on katto yöks pään päällä, ni suosittelen kyllä Stadion Hostellia. Se huone on siis tosi vaatimaton, siel ei oo ku lavuaari, kaks tuolia, pöytä ja sängyt. Mut jos tarkotus siis ei tosiaan oo ku nukkua siellä, ni on se miust iha riittävä eikä hintakaa oo nii kohtuuton ku hotellissa. Sillon ku mie varasin huoneen sieltä ni se oli 25 €/yö, kesäaikaan siel tais hinnat olla vähä korkeemmat. Ja oli siel kyl sit kuitenki mahollisuus tehä ruokaa jossai yleisessä keittiössä jos ois halunnu, myö nyt oltii vähä laiskoi eikä semmosta jaksettu. :D

Täs viel linkki ton hostellin sivuille mist löytyy lisää tietoo.

www.stadionhostel.fi

I have the best friends in the world

Vihdoinki sain aikaseks käydä läpi kaikki kuvat, mitkä on otettu sieltä ylioppilasjuhlien jatkoilta elikkä mökiltä. :D Hirveesti en kehtaa sanaselitystä tähän pistää, eli varautukaa aikamoiseen kuvapläjäykseen. Täytyy vaan todeta et miul on kyl maailman parhaat ystävät ikinä. En muista millo miul ois viimeks ollu niin hauskaa ku tuolla mökillä. Sen takia miul on aika suunnaton ikävä ku nykyään ei pysty näkemään kovin usein, kerran pari vuodessa. Onneks silti ei olla unohettu toisiimme ja ollaan oltu yhteyksissä, välillä tiheemmin ja välillä harvemmin. Toivottavasti sitä ees syksyllä taas ehtis käymään jos en töiden takia nyt kesällä kerkee. Paitsi et syksyllä on ne saakelin kirjotukset. >.< Ei yhtään käyny kateeks ku kahoin ku toiset sai lakin päähän. :D

Alotetaan kuitenki nyt vähän tämmösillä tylsemmillä kuvilla. :D Eli Louhelle menin sillon torstaina ja perjantaina miulla oli ns. "vapaa" päivä. Tuli sitte räpsittyä kuvia ihan muutenki ja varsinki miun veli (sisko) Tomppa innostu kuvaamaan. :D

Oon nyt kevään aikana nähny hienoja kuvia omenapuun oksista ja pakkoha sitä oli sit yrittää vähän apinoida. :D Lisäks muita tylsiä kasvikuvia.

Tompan kans kokeiltiin harrastaa vähän valomaalausta. :D

Sit tämmönen ei kuulu joukkoon-kuva. Oli vaa pakko ottaa söpöstä matosesta  kuva. :D

Sit tähän väliin siirtymä seuraavaan päivään. Eli klo 11 alko Kerimäen lukiolla lakkiaiset ja miehä olin tietenki jo hyvissä ajoin paikalla. Piti siinä jo etukäteenki ehtiä onnittelemaan näitä viisaita ja ylioppineita. :D Se tilaisuus kesti suunnilleen tunnin, vähän yli. Siellä oli kaikenlaista bändiä esiintymässä (tai no yks ainoo :D). Sit oli kaikenmaailman puheita ja semmosta. Ja tietysti stipendien jako. Ei hitto et olin ilonen ku nää miun kaks juhlittavaa sai kummatki stipendejä ja sit oli jotai kirjojaki mitä jaettiin. Ja tavallaan olin taas iha vähä kateelline ku mietti et oispa sitä ihekkin nii fiksu. :D

Koululta mie sitte menin ensi Elinan juhliin. Siellä oli aika lailla tämmöstä perinteistä ohjelmaa, jutustelua muiden vieraiden kanssa ja sit tietenki se paras osa: SYÖMINEN! Miuthan on siis todellakin luotu syömään.. xD Ei kahta kertaa tarvinnu käskee ku ruokailu alko. :) Menu oli aivan mahtava: oli lohihyytelöä (ihan uus tuttavuus, mut ihan sikahyvää!), savulohta, salaattia, lihapullia ja karjalanpiirakoita.. Ei voinu muuta sanoo ku kiitokset kokille. :D Ja olihan siel toki sitä kuuluisaa kakkua. Ja sit semmosia hienoja ylioppilaslakki-keksejä. Oon niitä nähny melkee kaikis juhlis mis oon ollu, mut en oo koskaan tajunnu et ne esittää ylioppilaslakkia. :D Aina oon vaa miettiny et miks semmone pieni osa siitä keksistä on suklaassa ja sit siinä on se kultanen pallero. No, parempiha se on tajuta myöhään ku ei millonkaan. x)

Sit siirryin Empun juhliin ku Elinan pari sukulaista oli samaan suuntaan menossa. Sinne meno vähän viivästy kaikenmaailman aikataulusekoilujen takia, mut perille pääsin kuitenki. :D Siellä oli juhlat vissiin jo aika pitkällä, mut tietenkin se paras ohjelmanumero oli vielä kesken: SYÖMINEN! Ja ei kun taas. :D Olin syöny silleen Elinan juhlissa et tilaa jäi vielä toisille ruuille. Empun juhlissa oli vähintään yhtä hyvä menu: lohikeittoo (ah ihanaa lohta <3) ja tosi hyvin tehty voileipäkakku! En yleensä tykkää voileipäkakusta, mut tuo oli tehty jotenki niin oikeella tavalla et mieki tykkäsin. :D Ja sit oli taas kerran.. kakkua. Mut miehä totta kai söin, eihän sellasta kakkuu nyt ihan joka päivä saa. Empulla oli sellanen hieno ylioppilaslakin näkönen kakku. Sitä piti ihailla useempaanki otteeseen. Oon aina ihmetelly et miten semmonen valkonen päällyste tehään, onks se jotai sokerimassaa vai mitä. Ja sit oli iso lyyra siinä eessä. Mieki halluun semmosen kakun sit joskus jos oon ylioppilas. :D

Empun juhlista lähettiin sit parin tunnin päästä Elinan luokse ku Emppu halus käydä viel sen juhlissa. Otettiin samalla kaikki ruuat ja juomat mukaan, ku aika iso osa niistä oli Elinan luona. Sieltä sitte lähettii jatkoille mökille. Alkuun oltiin kolmestaan siellä. Myöhemmin sinne tuli sit vielä pari Empun kaveria, joita en etukäteen tuntenu. Mut eipä se menoo haitannu, oikein mukavia ihmisiä olivat ja meillähän oli hauskaa! :D Sitte kuvasatoa siltä illalta/yöltä. Myöhäänhän siinä meni, mie ja Elina mentii viimesinä nukkumaa joskus kuudelta aamulla. x)

Ja lisää syötävää.. :D

Telkkarista tuli Selviytyjät ja en oo tuotakaa ohjelmaa kahtonu enää aikoihin. Mut nyt oli pakko, koska siellä oli ihana RUPERT! Se on yks miun kaikkien aikojen suosikkikilpailijoista, ja tuossa näkyyki sitte syy että miks. :)

Rupert on hieno mies!

"Hieno" kuva lautapelistä, olikohan se Hanhipeli mitä pelattiin. :D 

Vähän hauskempi versio normaalista Aliaksesta. Ihan älyttömiä juttuja piti välillä tehä! 

Jouduin sit selittämään sanoja ja hyppimään yhellä jalalla samaan aikaan. xD 

Ja kaverikuva. Kuka ei kuulu joukkoon? *köh köh* Ja suttasin Elinan ja Empun naamat koska ne ei varmaan halluu tulla nähdyksi täällä blogissa. :D

Että tämmöstä tällä kertaa. :)

Phantom of the Opera

Viimeisimmästä kirjoituksesta onkin kerennyt vierähtää jo pitempi tovi. Pahoitteluni siitä, olen ollut aika laiskalla tuulella. :D Reissussakin vierähti viikko, joten voisinkin nyt kertoa siitä.

Pari viikkoa sitten otin suunnaksi Savonlinnan, tuon minulle kaikkein rakkaimman kaupungin. Viikko kotiseudulla Savonlinna-Louhi-Kerimäki-akselilla oli aivan mahtava, sääkin jaksoi minua suosia. Kameraa minulla ei valitettavasti ollut matkassa. Laadusta varmaan huomaakin, että olen napsinut reissukuvia kännykän kameralla.

Matka starttasi klo 6:20 junalla, ja olin kauhukseni nukkunut pommiin! Herätessäni minulla oli puoli tuntia aikaa ehtiä junaan, joten ihan "pieni" paniikkihan siinä iski. :D Onneksi sain raahattua kassini pyörällä, muuten ei olisi ollut mitään mahkuja ehtiä ajoissa. Pikavauhtia siis pyörän selkään ja menoksi. Ei siinä kerennyt aamupalaakaan syödä, ja olo oli junanvaihdon aikana sen mukainen.

Savonlinnaan saavuin siinä 12 maissa, sopivasti keskipäivän aurinko porotti oikein kuumasti. Eräs ystäväni oli minua siellä vastassa. Suuntasimme hetimmiten Herkku-Pekkaan, mukavaan kahvilaan, jossa pääsin vihdoinkin syömään ihan rauhassa ja kunnolla.

Pienen aterioinnin jälkeen jatkoimme sitten Savonlinnan keskustan läpi matkaa ystävän kämpälle. Matkalla piti tietenkin poiketa kuuluisalla kauppatorilla, joka oli tupaten täynnä kojuja. Olo oli muutenkin melkein kuin olisi ulkomailla ollut. Eikä ihme, sillä Savonlinnan oopperajuhlat vetävät kansainvälistä porukkaa ympäri maailmaa. Matkamuistoksi tarttui sarven muotoinen kaulakoru.

Reissussa piti tottakai ottaa ilo irti tästä Savonlinnalaisesta erikoisuudesta. Tätä kutsutaan lörtsyksi. Makuvaihtoehtoja on olemassa aika lailla laidasta laitaan, suolaista ja makeaa. Oma lempparini on aina ollut omena, joten otin tietenkin omenalörtsyn. Tuntuu ihan oudolta, ettei täällä Kajaanissa päin edes tiedetä mikä lörtsy on. Tuli sitäkin pidettyä niin itsestäänselvyytenä, mutta ilmeisesti tämä tosiaan on ihan peri-Savonlinnalainen juttu. Oopperajuhlien lopullahan siellä järjestetään lörtsynsyönnin kisatkin. :D

Savonlinnan kauppatorin keskellä komeilee tälläinen hieno kello. Se ei ole ollut tuossa kovinkaan kauaa, olisikohan rakennettu vuonna 2006. Oli ihana nähdä tätäkin kelloa pitkästä aikaa. <3 No, Savonlinnaa yleensäkin toki, mutta oli tämänkin näkeminen iso juttu. :D

Järviäkin Savonlinnassa riittää silmänkantamattomiin ja niissä maisemissa kyllä silmä lepääkin. Tosin aika äkkiä siinä tuppaa valpastumaan, kun laiva lähtee ja tööttää aika kovaan ääneen. :D Mutta sehän onkin ihan arkipäivää, ainakin oopperajuhlien aikaan. Itsekin on tullut maisemaristeilyllä käytyä muutamaan otteeseen, ja aina se on yhtä hienoa. Sääli, ettei aika tällä kertaa riittänyt siihen.

Tämä kuva ei valitettavasti päästä ihanaa satamaa oikeuksiinsa, minkäs teet kun ei se hieno satama mahdu kokonaan kameraan millään. :D

Laivojen lisäksi löytyy tietenkin ihan tavallisia(ko) veneitä. Tuo etualalla oleva kelpaisi minullekin, se oli ihan valtava..

Kokonaisuudessaan vietin yhden yön Savonlinnassa, olin siis tietenkin tuolla ystäväni kämpällä yötä. Oli oikein hauskaa, sillä tapasin yllättäviä vieraitakin. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, että ystäväni tunsi vanhan luokkakaverini, jonka olen tuntenut varmaan 5-vuotiaasta. Oli oikein iloinen yllätys nähdä hänetkin pitkästä aikaa. Samalla näin myös hänen tyttöystävänsä sekä yhden tyypin, jonka muuten vain tiesin yläasteella. Oli ihan huippu ilta, käytiin vähän Savonlinnan yössäkin ajelemassa. Ja nupit väännettiin kaakkoon, jessus sitä jumputuksen määrää. :D

Seuraavana päivänä oli aika matkata kotiin, eli siis Louhelle. Tuohon maailman ihanimpaan paikkaan, jossa vietin lapsuuteni. Onneksi nuo paikat eivät ole hävinneet mihinkään, eivätkä erityisemmin muuttuneetkaan. Louhi on minulle tärkein paikka maailmassa, enkä muuten liioittele ollenkaan. Oli oikein hauskaa rakkaan pikkuveljeni Tompan(=Tomppeli) luona. :D Oikeastaan Tomppa on velipuoleni, mutta en minä turhaan viitsi mitään puolitella, veli se on siinä missä joku muukin olisi. <3 Näin Tomppa matkustaa autossa.

Koska tuo koko viikko oli ihan älyttömän kuumaa aikaa, niin suuri osa ajasta kului uidessa. Sekään ei tosin paljoa lohtua tuonut, kun veden pintalämpötila oli 27 astetta, mutta oli se siltikin mukavaa kun ei hikoiluttanut. Tompan perheellä on mökki ihanan Puruveden rannalla, joten siellä käytiin melkein joka päivä uiskentelemassa.

Puruvesi on yksi kirkkaimmista vesistöistä mitä tiedän. Tässä kuvassa se ei oikein näy, mutta se vesi on oikeasti kirkasta. Järven pohjan näki selkeästi vielä 2 metrin syvyydessäkin veneestä. Tuolla oli kyllä mahtavaa uiskennella, ja runsas pikkuahvenien parvikin tuli näykkimään meitä jaloista. :D

Tosissaan reissuni oli todella onnistunut ja oli upeaa nähdä taas kaikki paikat ja ihmiset, joista on niin paljon muistoja. Toivottavasti pääsisin jo syksyllä uudelleen katselemaan lapsuuden maisemia, niitä kun ei mikään voi korvata. :) Ja eihän tuohon syyslomaan pitkä aika ole. Onneksi ne paikat eivät sieltä mihinkään häviä.

Summer in the City

Kesälomaa on tänä vuonna päästy viettämään aika mukavassa säässä. Mikäs sen mukavampaa kun aurinko paistaa ja lämmintä on. Ainut huono juttu on ehkä se, että olen tässä muutaman päivän aikana onnistunut syömään yliannostuksen jäätelöä. Paha paha! No mutta harvemmin näin onneksi tapahtuu, jospa sen nyt kestäisi. :D

Tulipahan sitä pokattua medialukion stipendikin. Summa oli tosin vain vaatimattomat 30 euroa. Vaatimaton summa siksi, että olin kuullut joidenkin saavan stipendistään 50 euroa mutta ainahan se raha kelpaa! Ilmeisesti olen siis jotain saanut kuluneen vuoden aikana aikaiseksi, vaikka itsestäni ei kyllä ihan siltä tunnu. :D

Mutta opiskelu ei kuitenkaan lopu tähän, sillä koulu jatkuu ensi maanantaina! Onneksi aihe on tällä kertaa paljon mielenkiintoisempi, ja koulupäivätkin ovat joustavia ja lyhyehköjä. Oppikirjani näyttää tältä.

Menen siis autokouluun! Vihdoinkin, olen jo niin monta vuotta tätä odottanut. Oikeastaan siitä lähtien kun huomasin, että mopokortti jäi hankkimatta.. No, nyt kun siitäkin tuli niin tavattoman kallis niin samahan se on autoa samantien opetella ajamaan, kun nyt ollaan autokouluiässäkin. Ja ajatella, että jo kahden teoriatunnin jälkeen pääsee käsiksi auton rattiin! Sitä odotan eniten, koska en ole koskaan ajanut tai edes painassut auton polkimia. Ensimmäinen ajotunti voikin siis olla aikamoista säätöä. xD Jospa nyt oppisin edes käynnistämään sen auton ensin.

Tällä erää minulla nyt ei ole muuta kerrottavaa, kun ei tässä vaiheessa lomaa vielä ole ihmeempiä ehtinyt tapahtumaan. :D Mutta näin kesän kunniaksi kuunnelkaamme tämä kesäinen biisi.