keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Sweden Rock Day 3

Festareiden viimenen päivä lauantai oli miun kohalta aika tylsä. Sille päivälle olin merkannu kokonaiset kolme esiintyjää, joista ensimmäinenki alotti vasta vähän ennen kaheksaa illalla. Käytin siis päivän taas tehokkaasti liian pitkään nukkumiseen, syömiseen ja muuten lähinnä palloilin alueella ympäriinsä. Siinä muutaman päivän aikana olin tähyilly kojujen valikoimia tarkemmin ja tässä vaiheessa tuliaisten ostaminen oli ajankohtasta. Tai no Jonihan oli sanonu miulle ettei sieltä mitään tartteis tuua mut aattelin et se varmaa ilahtus. Eka olin hypistelly sellasia metallisia rannekoruja mut lopulta löysin jotai sata kertaa parempaa. :D Yhestä kojusta löysin nimittäin Jägermeister-taskumatin mikä oli miusta aivan täydellinen. Harmi et tuossa vaiheessa ei vaa ollu ikää ostaa jekkupulloo kaveriks, mut kyllä sillä taskumatillaki sai kotiin tultua hymyn nostatettua huulille. :) Lisäks olin kahtonu vähä vaatteita sieltä ja yks yli-ihana paita oli lopulta pakko ostaa.

Vikana päivänä oli pakko myös lopulta käyttää festarialueella olevaa pankkia, vaikka olin suurimman osan rahoista kantanu koko ajan käteisenä. Muutenki jono siihe pankkiin oli aina ihan helvetin pitkä, mut toisaalta ei se ihmekkää oo et ihmisiä oli paljon käteisen tarpeessa ku se kortti ei joka paikassa toiminu. Tuo päivä nyt tosiaan oli sen verran tyhjä ettei pitkä jonottaminen haitannu. Ja on tuo kuitenki toisaalta hyvä olla olemassa ku se Sölvesborg näytti muuten nii pikkukylältä et ei sieltä mitää automaattia varmaa ois löytänykkää. :D Plus taas yks syy olla poistumatta festarialueelta.

Helteen kiusatessa ajauduin lopulta kahtomaan Tankardia, ku se esiinty lähellä vesipistettä. Noiden tsekkaaminen ei ollu käyny millää asteella mielessä enkä tienny bändistä mitään, mut ku ei siinä kiire ollu ni jäin kuuntelemaan. Aika hassu bändi se oli ainaki esiintymiseltään. Niiden vähän elopainoa keränny laulaja taputteli mikillä aina paljasta mahaansa ja sieltä lavanki suunnalta heiteltiin yleisöön kaljapulloja (tyhjiä ja täysiä). Aikamoiselta hc-punkilta tai trash metalilta se kuulosti. Ei silleen muuten jääny erityisemmi mieleen, mut ihan hauska noita oli kahtoo. Lavallekki ois tullu mahollisuus päästä, mut en mie sit ilenny (perhana..). Ois ollu kiva vastata ku se laulaja kysy sinne menneeltä tytöltä et mistä päin Ruotsia se on. Ihestä ois ollu nii kiva vastata etten oikeestaa oo ruotsalaine. :D

Jossai välissä sitte taas söin ja kävin välikuolemassa ja sitte taas vaa pyörimistä päättömästi. Tuolla oli myös joku harvinainen Mötley Crue-näyttely, mut koska se oli maksullinen ni en lopulta menny sinne.

Jotenki se kello sit oli lopulta lähellä kaheksaa ja Rock Stagella alotti Accept. Toki ukot piti käydä katsastamassa ja oikein hyvä meno oli. Yleisössäkin oltiin taas kerran tosi hyvin mukana, mikä toki aina nostaa omaakin fiilistä. Joitaki Udon aikasia levyjä olin kuunnellu etukäteen, muuten osa biiseistä oli kyllä tuntemattomia. Tosin Stalingradia ja Balls to the Wallia ei tietenkään voinu olla tunnistamatta. :D Muuta settilistaa en taaskaan muista, ku ei vaa jää mieleen. Ukot oli oikein hyvässä livekunnossa.



Acceptin jälkeen oliki kiire Sweden Stagelle, missä alotti Skid Row. Taas kerran yks legendaarinen ja nostalgiapärinöitä aiheuttava bändi, jota tuli kaverin suosituksesta kuunneltua oikein urakalla muutama vuosi sitten. Kovin lähelle en uskaltanu ruokien kanssa mennä, mut hyvin näin ja kuulin omalta paikalta. Oikeestaan taaempana äänentoisto tuntu pelaavan paremmin. Välillä tuolla oli sitä ongelmaa että lavan edessä kaikki kuulosti lähinnä puurolta. 

Muutamia tuntemattomia biisejä tuolla tuli, mut toisaalta oli Skid Row sinne tuttujakin biisejä vanhemmasta tuotannosta ripotellu. Miulle mieluisimpia biisejä oli ehottomasti Slave to the Grind ja In A Darkened Room. Kummatkin biisit on tosin alunperin Sebastian Bachin laulamia, mut Skid Rown tapauksessa se ei oo minnuu jotenki koskaan häirinny. Kyllä tuo Johnny klaaraa biisit ainaki livenä oikein hienosti ja yhtä vauhdikasta keulakuvaa saa kyllä ehtiä. :D   


Illan ja samalla koko festarit päätti miun osalta Avantasia. Nimi oli miulle ennestään tuntematon, mut lainasin hyvän aikaa ennen festareita kirjastosta pari levyä iha mielenkiinnosta. Tykästyin erityisesti The Scarecrow-levyyn ja erityisesti levyn nimikkobiisiin. Kuultiin siellä myös ainakin Twisted Mind, muita en sit taas yllättäen muistakaan. Vaikka olo oli taas noihin aikoihin maailman väsynein, ni show oli kyllä niin näyttävä ettei mistään nukahtamisesta ollu pelkoo. Tuon keikan jälkeen oon aika hurahtanu Avantasiaan ja levyt meni heti hankintalistalle. Ihmisethän kutsuu tätä oikeestaan rock/metallioopperaks ja sitä tuo show todella oli. Vierailevia tähtiä oli lava täynnä ja mikä Avantasiassa on mielenkiintosta, ni KISSin nykynen rumpali Eric Singer on soittanu rumpuja tolle The Scarecrowlle. Hehee tällästä kivaa nippelitietoo taas. :D Tuo Tobias Sammet on kyllä kans ääneltään ihastuttava. Miten mies voiki laulaa nii korkeelta ihanan puhtaasti ja sit toisaalta välillä tosi rouheella äänellä? Tän kautta löysin myös Edguyn missä Tobias myös laulaa. Tuli siis tavallaan kaks uutta samalla kertaa. :D 



Avantasian mahtava metalliooppera oli hieno päätös hienolle festarille, jonne on ehottomasti päästävä joskus taas. Ensvuoden kesä kyllä houkuttelee jo pelkästään sillä, että WASP julkistettiin yheks pääesiintyjäks. En uskalla ees aatella mitä muuta ne vielä sinne keksii. Tuolla on aiempinaki vuosina ollu sellasia nimiä mitä ei voi toivookkaan Suomen festareiden kohalla.

Viimenen yö teltassa oli jostain syystä lähes yhtä vaikee ku ensimmäinen. Koko ajan paleli helvetisti ja toisaalta ehkä selkäkää ei enää tykänny köyhästä ja ohuesta retkipatjasta. Mitää ilmapatjaaha miulla ei ollu mukana. Tässä ois ehkä vielä yks oppimisen paikka seuraavalle kerralle.. Seuraavana aamuna oli ihana aikanen herätys, sillä bussi starttas jo yheksältä kohti Tukholmaa. 

Paluumatka suju yllättävän nopeesti, mut seuraava päivä millon miun piti selviytyä Turusta Ouluun oli aika tuskanen. Laivalla olin ihan liian rakastunu hytin sänkyyn, eikä siitä nii millään ois halunnu nousta. Ihan oikeesti, sen jälkee ku on nukkunu neljä yötä jonku sentin ohuen patjan päällä ni osaa sänkyä arvostaa! Univelkaa oli tosiaan sen verran, että vaikka Turku-Helsinki-välilläki nukuin makeesti bussissa ni koko päivä oli sellasta pilkkimistä, melkein torkahtelua mut ei ihan koska olosuhteet ei vaan sallinu. Helsingissä oltiin jo puolen päivän aikaan (Turusta oli lähtö seittemältä jee..) ja siitä mie suuntasin lentokentälle. Siellä pitiki ootella sitte tuskalliset kolme tylsää tuntia. Se aika meni sitte lähinnä nousevien koneiden ihmettelyyn (oon aina tykänny katella niitä), syömiseen ja hereillä sinnittelyyn. Lentokoneessaki meinasin nukahtaa mut en vaa saanu antaa sen tapahtua. Myös bussissa matkalla Oulunsalon kentältä kotia löin pään monta kertaa siihe bussin penkissä olevaan olemattomaan selkänojaan ku aloin nuokkumaan. Jotenki elossa selvisin kuitenki ja kotona oottiki valmis ruokapöytä ja illemmalla saunakin. :) 

Sanoisin että hyvä reissu ja onneks tuli tehtyä. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti