3/5/2014

Joo nyt se sit tapahtu etten vaa mitenkää keksiny otsikkoo tälle ni olkoo nyt tuo tylsä päivämääräratkasu. :D Taas sen verra sekavaa asiaa ettei niitä oikee yhistä mikkää.

Miun naama on päässy taas loistamaa muutamassa kuvassa ku olin kuvattavana kaverin valokuvausjuttuja varte. Tuntuu kyl hassulta et miun naama kelpaa mihinkää, mut kivaha se on toki jos joku sitä mieltä on. :D Miusta ei muutenkaa liia paljoo oo mitää kasvokuviakaa ni hyvä ku niitä ees jollai tavalla kertyy. Tätä valokuvaajanalkua voi seurata täällä ja sieltä löytyy miun lärvänderikuvat. En viittiny niitä nyt tähän pöllii mut tuleepaha samalla iha pyytämättä mainostettuu vähä. :)

Kuvausiltana keli ainaki suosi ja oli tosi hieno taivas. Tää epätoivone kännykkäräpsy ei sitä tosin pystyny taltioimaa niinku oisin halunnu.

24.4. Oulun kaupunginkirjastolla oli tilaisuus, missä Sami Lopakka oli kertomassa Marras-kirjasta. Ihe en valitettavasti oo vielä ehtiny koko opusta lukee ku sille on "muutama" varaus kirjastossa.. Olikoha jotai 60 jonossa et ei iha tota kautta kyl sitä kirjaa tuu saamaa käsii.. Ei tuolla onneks kauheesti mitää spoilereita kumminkaa tullu, lähinnä henkilöistä kyseltii ja mistä idea kirjaa on lähteny liikkeelle jne. Sit Sami luki muutaman näytteen kirjasta ja no yks oli kyl sellane että varmaa kaikilla tuol salissa petti pokka. xD Tämmösiä ihania eritejuttuja nii yksityiskohtasesti ku niistä vaa voi kirjottaa. Ootan iha todella et saisin ton kirjan luettuu ni osais paremman mielipiteen muodostaa, mut idea ainaki kuulostaa tosi kiinnostavalta.

No sitte taas iha muihi asioihi. Viime postauksessa hehkutin työpaikan saamista ja nyt on sitä päästy jo vähä kokeilemaa. Maanantaina (28.4.) oli koulutuspäivä, missä siis kerrottii työvälineistä, käytii tulevaa työpaikkaa läpi ja muutenki tämmösiä perusasioita. Saatii myös työvaatteet ja joku oli lukenu miun ajatuksia ku saatii taskukalenteritki. Olin iha onnessani ku olin jo aatellu et miun pittää ostaa sellane, mut nyt se tuli kätevästi tos samalla. Työvaatteena on tollane iha siisti punane paita ja harmaat housut. Iha jees sillee et on työvaatteet ni ei ainakaa tartte miettii et mitä sinne laittaa päälle. :D

Eile (perjantaina) oli eka työpäivä ja jännitti kyl iha hitosti. Ei meinannu unta saaha vaik olin kaikkeni koittanu tehä et illalla väsyttäs. Sain mie sit lopulta nukuttuu iha riittävästi ja oikeestaa olo oli yllättävän virkee. Ei kai tossa työssä sinänsä pääse väsymää ku koko aja tekee iha fyysisesti jotai eikä istu paikallaa. Tosin niitä hotellihuoneita siivotessa ei kyl ehtiny ees aatella mitää taukojen pitämistä. Eka puolisko siitä päivästä meni iha sikanopeesti ja sillo ku työpari ehotti lounastauon pitoo ni olin iha ihmeissää et onks kello jo nii paljo. :D Vois kyl kuvitella, et ku on oikeesti monta huonetta siivottavana ni ei siin tylsää hetkee päivän aikana tuu. Jalat ja selkä tosin huuti aika kivasti, mut mie ahkerana sain ihteni sen työpäivän jälkee viel kuntosalille ja siellä nuo kivut kummasti helpotti.

Tosi turhauttavaa kyl ku oon iha saatanan hias siinä siivoomisessa. Oikeesti kiva ku Scandic Hotellin standardihuone pitäs saaha vartissa YHEN ihmisen siivottuu. Siis YHEN. Ja meillä meni työparin kanssaki vissii liikaa aikaa. Luojan kiitos meitä uusia ja kokemattomia ei heti laitettu yksin siivoomaa. Miul menis oikeesti varmaa yli puol tuntii siihe.. Enkä mie nyt ees siivonnu vielä vessaa vaa pelkän huoneen puolta. Iha hulluu oikeesti.. Oon nii surkee jo sängyn petaamisessaki et siihe menee se koko vartti ja sit sen lisäks pitäs pyyhkii pölyt ja luututa, kerätä roskat ja tosiaa se vessakii pessä. Saa nähä oikeesti mitähä tost tulee, en varmaa ens vuonnakaa saa siivottuu noi noppeeta tahtia. Sain mie kyl sit kokeneemmilta vinkkejä mite sängynki saa nopeesti pedattuu mut taitaa se aika paljo reenausta vaatii. Toki pitäs muistaa olla ihellee armolline ja muistaa et se oli vast eka päivä, mut silti tuntuu iha tyhmältä ku olin oikeesti nii hias. 

Työvaatteet, se ihana kalenteri ja tuo rusetissa oleva on ovelasti taittuva ostoskassi.

Vappu ei ollu omalla kohalla mitenkää erikoine. Ei se oo tainnu yleensäkkää kyl olla. Käytii kaverin kans ihmettelemässä vappumeininkejä keskustassa ja oliha tuolla mukavaa, vaik ihana räntäsade taas kerra yllätti pari kertaa. Mie oon nii aina sanonu et iha varmasti vappuna sataa jotai lunta tai räntää ja et turha enne sitä on kesää hehkuttaa. :D Puolen päivän aikaa alko vappukulkue ja myö kulettii siinä mukana iha alusta loppuu. Myöhemmi oli sit ilmeisesti fuksien(?) uitot, eli ne sit laski liukumäkee pitki jorpakkoo. Hyi että ku en uskalla ees aatella mite kylmä niil on ollu sen jälkee ku minnuu palenti jo pelkkä kahtomine. :D

Hyrrrr oikeesti.. 

Pitihä se viime vuonna saatu lakkiki kaivella kaapista ulkoilutettavaks. Jee, miun eka vappu lakki päässä! :D Kyl ylpeyvellä kannoinki sitä päässä ja tuoha on tosiaa iha kiva ku se poikkee tavallisesta yo-lakista vähä. Tuoha on siis media-assistentti-ylioppilaan lakki. :D Hyvi se onneks oli puhtosena säilyny laatikossa. Samalla tavalla se kyllä nuppia puristaa ku juhlapäivänäki.

Lakkia ulkoiluttamassa. 

Noiden hommeleiden jälkee läksin sit Lidlin kautta kotii. Oli kyllä tuskane kauppareissu ku ostoslistalla oli miljoona asiaa ja tiesin et ne tulee maksamaa iha hitosti. Osittai tästä saan tosin syyttää ihteeni ku olin ehottanu Jonille et ois mukava avata grillikausi vappuna ku ei oo kiire mihinkää. Noita grillijuttuja ollaa kyl syötykki täs muutama päivä et kylhä nuo ruuat on ihtesä jo takasi maksanu. :D

Grillikauden avaus

Ens viikko tulee olemaa "ihanan" kiireine ku heti työpäivän jälkee pitäs suunnata Sotkamoo ja sieltä tiistaiaamuna Kuhmoon. Kyseessä on siis yritysvideon kuvausreissu, josta selitin kaua sitte jonku verra täällä. Se videoha ei tosiaa oo vielä(kää) valmis, koska kuvatut materiaalit osottautu lopulta osittain käyttökelvottomaks ja no klaffivirheiden takia siinä ei voi käyttää joulukuussa ja tällä kertaa kuvattavia materiaaleja. Kaikki menee siis käytännössä uusiks. Jollai tavalla vituttaa kyllä ku ois se video ollu kiva saaha valmiiks jo ajat sitte enne Thaimaaha lähtöö, mut eipä se kuvausaikataulujen järkkäämine ois mitenkää onnistunu enne tammikuuta. Tällä kertaa on ainaki varmasti osaavaa sakkia mukana, jote eiköhä tost täl kertaa hyvä tuu. Enite tos harmittaa se, etten pääse ens viikol töihi ku yhtenä päivänä ja kuitenki nyt näi alussa ois ollu kiva olla heti monena päivänä peräkkäi ni oppiski ehkä jotai. Plus ton kuvaamise jälkee alkaa se ihana editointihelvetti..

Mielenrauhaa

Jep, ainaki joulunajan kohokohta jouluaatto on aika taputeltu jo, joten vois jotai raapustaa tässä ajankuluks. Täällä Kajaanissa ei tosiaa hirveesti oo nyt tekemistä ku kaveritki huitelee muilla mailla, ni ei oikee oo seuraa.

Tänä vuonna meillä oli ainaki miulle hyvin mieluinen karvanen vieras täällä, ku siskopuoli oli ottanu kissaherra Pasin tänne mukaan. Olin iha innoissani jo heti ku kuulin et meillä on kissa talossa, koska rakastan noita hassuja elukoita iha sikana. Oon ihekki entine kissanomistaja, mut todellaki entine.. Pienempi ku olin ni meillä oli Rolle, mut siitä on jo pieni ikuisuus aikaa. Joka tapauksessa oon aina ollu kissaihmine ja tuun aina olemaa. Pasin takia kissakuume nosti taas päätää, koska se oli vaa nii vallottava otus. Erityisesti kaikki hellyydenosotukset ja kerjäykset oli iha parhaimpia. Miunki jalkoja ja käsiä Pasi kävi aina välillä puskemassa. Lisäks se myös välillä näykki sillee hellästi hampailla, mut ei se sattunu. :D Tosin kyl se sit sattu jos se oli sillä tuulella, mut Pasissa oli se hyvä et kyl siitä näki millä tuulella se on. Tosi temperamenttine ja ilmeikäs kissa, kyl siitä heti huomas oliks se tyytyväine vai ärsyyntyny tai levoton. Aamusin sillä oli aina kauhee naukumine ku oli nälkä ja sainki leikkiä kivaa tätiä sille ja syöttää pari kertaa. Sen jälkee tuli kauhee virtapiikki millo se säntäili puolelta toiselle ja muutaman kerra se juoksi miun jalkojen välistä nii et meinasin kompastuu. :D Iha hassu kisu.

Hyvä ku yritin näitä kahta ylempää kuvaa ottaa ni Pasi ei ollu moksiskaa vaik mie taivuttelin kättä teis miten päi sen päällä. :D Päinvastoi se näyttää poseeraavan oikee tyytyväisenä. Näyttää iha Karviselta!

Pasi oli myös aikamoine sylikissa aina välillä eikä se välittäny vaik sitä ois kuinka nostellu. Niinpä mie sit koppasin sen sylii ja tuossaha tuo tyytyväisenä kellii. :D 

Tuo muistuttaa miusta iha sellasta kuvaa missä normaalisti äidit tai isät pitäs omaa vauvaansa sylissä mut nii.. Miulla on kissa. :D Paljo kivempi se on ku joku rääkyvä vauva. x)

Jouluaatto oli aika lailla semmosta rauhallista ja ehkä jopa tylsääki aikaa. Meillä ei oo mitää perinteitä enää et missää sukulaisilla käytäs koska ylläripylläri, Kajaanissa ei asu ketää. Neljän hengen ( + Pasin) voimilla siis mentii. Kävin perinteisellä jouluaattolenkillä ja kuuntelin joululauluja. :D Muutenhan noita ei meillä saa kuunnella.. Joulukuusta ei tänä vuonna kissaherran takia ollu, mut täytyy todeta et oli Pasista enemmä iloo ku joulukuusesta. :D

Joulupukki ja noitarumpu on totta kai aattona aina pakko kahtoo. :D Muistan ku pienenä pelkäsin sen noitarummun ääntä.

Lahjojen määrä on vuosien aikana huomattavasti vähentyny, mikä on oikeestaa iha hyväki asia. Eihä sitä lapsena toivonu ku leluja lahjaks ja nykyää jos sais vaa leluja ni tuntus et turhaa rihkamaa vaa. :D Sitäpaitsi tää oli nyt eka joulu ku en asu kotikotona enää, joten jos noita ois yhtää enempää ollu ni oispa kiva ollu ahtaa niitä kasseihin. Nyt ne mahtuu kivasti yhteen ja rinkkaanki mahtuu osa, joten toivon ainaki selviäväni suht helpolla. :D Ja muutenki lahjojen määrää tärkeempi on se laatu. Tykkäsin kovasti miun lahjoista. :) Mut oon nii salaperänen et paljastan sisällön vasta myöhemmässä numerossa. ;) Ei ku siis postauksessa.

Pasi oli iha ihmeissää et mitä ne ihmiset hössöttää ku hihkuen availtii siskopuolen kanssa lahjoja. :D Laitoin Pasille lahjanarun kaulaan ja kyl se hetkeks siitä ainaki villiinty. Sit se tuli miun pakettien keskelle hetkeks. Ei siitä kyl mitää apua ollu. Oisin melkee toivonu et se ois auttanu minnuu vähä tossa aukomisessa. 

Semmostapa tällä erää. Tapaninpäivää on vielä jälellä ja suurin osa porukasta (ainaki nuorista) on vissii viihteellä mut mie nökötän kotikotona sitte. Ehkä kahtelen jotai leffaa vielä, saa nähä miten tän ajan sais kulumaa. Tää päivä on ollu iha älyttömän pitkä ku kaupatki on kiinni. Jospa huomenna ois jotai toimintaa sit.

Loppuun vielä paras joululaulu tälle vuodelle ja varmasti tulevillekin. Jarkko Aholan joululevy on ollu kovassa luukutuksessa, mut tää on iha kaikista lempparein.

Rakkauden kivi

Nyt siis paljastus siitä, mitä vieraat sai tehtäväks häissä. Tän homman tarina juontaa siitä, että morsian oli miettiny mitä tavallaan "antais" sulhaselle lahjaks ja keksiny sitte jutun eräänlaisesta teoksesta, joka välittäs sitä kaikkee vallitsevaa rakkautta ympärille. Tosi jännä idea miusta, mut toisaalta tosi kiva että muutki saa tavallaan siihe osallistuu ja ainaki osasta häävieraista jää myös muisto sitä kautta.

Ideana oli siis ottaa mukaan tämmönen rakkauden kivi ja viiä se johonki paikkaan mihin se voi jäähä elämään omaa elämää ja toimittaa tuota viestiä eteenpäin. Sen jälkeen siitä kivestä pitää ottaa kuva ja lähettää hääparille. Jos oikein ymmärsin ni ne kuvat kasataan johonki kansioon mitä se morsian oli jo alotellu vähän.

Ku kuulin tästä tehtävästä ni mie tiesin heti minne tää kivi vietäs. Aika monessa paikassahan on näitä siltoja tai muita vastaavia mihin pystyy ripustamaan lukkoja. Täällä Oulussaki on ainaki yks paikka keskustassa lähellä patosiltoja, missä oon noita lukkoja nähny. Otettiin myö sit kuitenki kokeeks useempiaki kuvia, mut miun lemppari on siitä huolimatta näistä kuvista viimenen, koska siinä näkyy niitä lukkoja vähän. Sinne myö se kivi jätettiin ja toivottavasti se voi välittää tuota viestiä vielä monelle vaikka paikka vaihtuskin välillä. Ja ehkä joskus jos oikein siirappisia ollaan ni viiään semmone lukkoki johonki. :D

Michael Monroe @ Club Teatria 12.10.

Tällä kertaa raapustelin Imperiumille keikkaraporttia Michael Monroen keikasta, joten ei varmaa oo tarpeellista kirjottaa tähän sitä toista kertaa. Tosin tohon Imperiumin juttuun ei mahtunu kaikki kuvat mitkä olin valkannu sitä varten ni laitan niitäki sitte tähän. Tällä kertaa pääsin tosiaan sen lavan ja eturivin aidan väliin kuvaamaan ja olihan se hieno ku ei tarvinnu miettii esim. kenenkään käsiä tai päätä et tuleeko ne eteen. :D Tuli tehtyy kyl ennätys ku oli kolme ekaa biisiä aikaa kuvata ni siinä ajassa otin kuvia yli 50. x) Ainoo huono juttu oli vaa se, ettei tietenkää kovin lähelle enää päässy tuon jälkee, mut sainpaha ihailla keikkaa oikein läheltä vähä aikaa.

Raportti löytyy siis täältä: http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=1712

Tähä kuvaan oon erityisen tyytyväine ku sai ees jonku jännemmän tilanteen kuvattuu. :D

Sweden Rock Day 3

Festareiden viimenen päivä lauantai oli miun kohalta aika tylsä. Sille päivälle olin merkannu kokonaiset kolme esiintyjää, joista ensimmäinenki alotti vasta vähän ennen kaheksaa illalla. Käytin siis päivän taas tehokkaasti liian pitkään nukkumiseen, syömiseen ja muuten lähinnä palloilin alueella ympäriinsä. Siinä muutaman päivän aikana olin tähyilly kojujen valikoimia tarkemmin ja tässä vaiheessa tuliaisten ostaminen oli ajankohtasta. Tai no Jonihan oli sanonu miulle ettei sieltä mitään tartteis tuua mut aattelin et se varmaa ilahtus. Eka olin hypistelly sellasia metallisia rannekoruja mut lopulta löysin jotai sata kertaa parempaa. :D Yhestä kojusta löysin nimittäin Jägermeister-taskumatin mikä oli miusta aivan täydellinen. Harmi et tuossa vaiheessa ei vaa ollu ikää ostaa jekkupulloo kaveriks, mut kyllä sillä taskumatillaki sai kotiin tultua hymyn nostatettua huulille. :) Lisäks olin kahtonu vähä vaatteita sieltä ja yks yli-ihana paita oli lopulta pakko ostaa.

Vikana päivänä oli pakko myös lopulta käyttää festarialueella olevaa pankkia, vaikka olin suurimman osan rahoista kantanu koko ajan käteisenä. Muutenki jono siihe pankkiin oli aina ihan helvetin pitkä, mut toisaalta ei se ihmekkää oo et ihmisiä oli paljon käteisen tarpeessa ku se kortti ei joka paikassa toiminu. Tuo päivä nyt tosiaan oli sen verran tyhjä ettei pitkä jonottaminen haitannu. Ja on tuo kuitenki toisaalta hyvä olla olemassa ku se Sölvesborg näytti muuten nii pikkukylältä et ei sieltä mitää automaattia varmaa ois löytänykkää. :D Plus taas yks syy olla poistumatta festarialueelta.

Helteen kiusatessa ajauduin lopulta kahtomaan Tankardia, ku se esiinty lähellä vesipistettä. Noiden tsekkaaminen ei ollu käyny millää asteella mielessä enkä tienny bändistä mitään, mut ku ei siinä kiire ollu ni jäin kuuntelemaan. Aika hassu bändi se oli ainaki esiintymiseltään. Niiden vähän elopainoa keränny laulaja taputteli mikillä aina paljasta mahaansa ja sieltä lavanki suunnalta heiteltiin yleisöön kaljapulloja (tyhjiä ja täysiä). Aikamoiselta hc-punkilta tai trash metalilta se kuulosti. Ei silleen muuten jääny erityisemmi mieleen, mut ihan hauska noita oli kahtoo. Lavallekki ois tullu mahollisuus päästä, mut en mie sit ilenny (perhana..). Ois ollu kiva vastata ku se laulaja kysy sinne menneeltä tytöltä et mistä päin Ruotsia se on. Ihestä ois ollu nii kiva vastata etten oikeestaa oo ruotsalaine. :D

Jossai välissä sitte taas söin ja kävin välikuolemassa ja sitte taas vaa pyörimistä päättömästi. Tuolla oli myös joku harvinainen Mötley Crue-näyttely, mut koska se oli maksullinen ni en lopulta menny sinne.

Jotenki se kello sit oli lopulta lähellä kaheksaa ja Rock Stagella alotti Accept. Toki ukot piti käydä katsastamassa ja oikein hyvä meno oli. Yleisössäkin oltiin taas kerran tosi hyvin mukana, mikä toki aina nostaa omaakin fiilistä. Joitaki Udon aikasia levyjä olin kuunnellu etukäteen, muuten osa biiseistä oli kyllä tuntemattomia. Tosin Stalingradia ja Balls to the Wallia ei tietenkään voinu olla tunnistamatta. :D Muuta settilistaa en taaskaan muista, ku ei vaa jää mieleen. Ukot oli oikein hyvässä livekunnossa.

Acceptin jälkeen oliki kiire Sweden Stagelle, missä alotti Skid Row. Taas kerran yks legendaarinen ja nostalgiapärinöitä aiheuttava bändi, jota tuli kaverin suosituksesta kuunneltua oikein urakalla muutama vuosi sitten. Kovin lähelle en uskaltanu ruokien kanssa mennä, mut hyvin näin ja kuulin omalta paikalta. Oikeestaan taaempana äänentoisto tuntu pelaavan paremmin. Välillä tuolla oli sitä ongelmaa että lavan edessä kaikki kuulosti lähinnä puurolta. 

Muutamia tuntemattomia biisejä tuolla tuli, mut toisaalta oli Skid Row sinne tuttujakin biisejä vanhemmasta tuotannosta ripotellu. Miulle mieluisimpia biisejä oli ehottomasti Slave to the Grind ja In A Darkened Room. Kummatkin biisit on tosin alunperin Sebastian Bachin laulamia, mut Skid Rown tapauksessa se ei oo minnuu jotenki koskaan häirinny. Kyllä tuo Johnny klaaraa biisit ainaki livenä oikein hienosti ja yhtä vauhdikasta keulakuvaa saa kyllä ehtiä. :D   

Illan ja samalla koko festarit päätti miun osalta Avantasia. Nimi oli miulle ennestään tuntematon, mut lainasin hyvän aikaa ennen festareita kirjastosta pari levyä iha mielenkiinnosta. Tykästyin erityisesti The Scarecrow-levyyn ja erityisesti levyn nimikkobiisiin. Kuultiin siellä myös ainakin Twisted Mind, muita en sit taas yllättäen muistakaan. Vaikka olo oli taas noihin aikoihin maailman väsynein, ni show oli kyllä niin näyttävä ettei mistään nukahtamisesta ollu pelkoo. Tuon keikan jälkeen oon aika hurahtanu Avantasiaan ja levyt meni heti hankintalistalle. Ihmisethän kutsuu tätä oikeestaan rock/metallioopperaks ja sitä tuo show todella oli. Vierailevia tähtiä oli lava täynnä ja mikä Avantasiassa on mielenkiintosta, ni KISSin nykynen rumpali Eric Singer on soittanu rumpuja tolle The Scarecrowlle. Hehee tällästä kivaa nippelitietoo taas. :D Tuo Tobias Sammet on kyllä kans ääneltään ihastuttava. Miten mies voiki laulaa nii korkeelta ihanan puhtaasti ja sit toisaalta välillä tosi rouheella äänellä? Tän kautta löysin myös Edguyn missä Tobias myös laulaa. Tuli siis tavallaan kaks uutta samalla kertaa. :D 

Avantasian mahtava metalliooppera oli hieno päätös hienolle festarille, jonne on ehottomasti päästävä joskus taas. Ensvuoden kesä kyllä houkuttelee jo pelkästään sillä, että WASP julkistettiin yheks pääesiintyjäks. En uskalla ees aatella mitä muuta ne vielä sinne keksii. Tuolla on aiempinaki vuosina ollu sellasia nimiä mitä ei voi toivookkaan Suomen festareiden kohalla.

Viimenen yö teltassa oli jostain syystä lähes yhtä vaikee ku ensimmäinen. Koko ajan paleli helvetisti ja toisaalta ehkä selkäkää ei enää tykänny köyhästä ja ohuesta retkipatjasta. Mitää ilmapatjaaha miulla ei ollu mukana. Tässä ois ehkä vielä yks oppimisen paikka seuraavalle kerralle.. Seuraavana aamuna oli ihana aikanen herätys, sillä bussi starttas jo yheksältä kohti Tukholmaa. 

Paluumatka suju yllättävän nopeesti, mut seuraava päivä millon miun piti selviytyä Turusta Ouluun oli aika tuskanen. Laivalla olin ihan liian rakastunu hytin sänkyyn, eikä siitä nii millään ois halunnu nousta. Ihan oikeesti, sen jälkee ku on nukkunu neljä yötä jonku sentin ohuen patjan päällä ni osaa sänkyä arvostaa! Univelkaa oli tosiaan sen verran, että vaikka Turku-Helsinki-välilläki nukuin makeesti bussissa ni koko päivä oli sellasta pilkkimistä, melkein torkahtelua mut ei ihan koska olosuhteet ei vaan sallinu. Helsingissä oltiin jo puolen päivän aikaan (Turusta oli lähtö seittemältä jee..) ja siitä mie suuntasin lentokentälle. Siellä pitiki ootella sitte tuskalliset kolme tylsää tuntia. Se aika meni sitte lähinnä nousevien koneiden ihmettelyyn (oon aina tykänny katella niitä), syömiseen ja hereillä sinnittelyyn. Lentokoneessaki meinasin nukahtaa mut en vaa saanu antaa sen tapahtua. Myös bussissa matkalla Oulunsalon kentältä kotia löin pään monta kertaa siihe bussin penkissä olevaan olemattomaan selkänojaan ku aloin nuokkumaan. Jotenki elossa selvisin kuitenki ja kotona oottiki valmis ruokapöytä ja illemmalla saunakin. :) 

Sanoisin että hyvä reissu ja onneks tuli tehtyä. :D

Sweden Rock Day 2

Olin ilmeisesti ehtiny keräämään jonkun verran univelkaa reissun aikana, ja perjantaina tulikin koisattua keskimäärästä kauemmin. Tosin aamulla viiden aikaan heräsin aina tyypillisesti vessahätään ja koitin viimeseen asti sinnitellä ja vältellä lämpimästä makuupussista kuoriutumista. Jossain vaiheessa se raja tuli kuitenki vastaan ja oli pakko kävellä pitkältä tuntuva matka vessaan. Täytyy muuten kehua tähän väliin Sweden Rockin vessoja. Bajamajoihin ei tarvinnu turvautua ku pari kertaa ja muuten sekä leirintäalueella että festarialueella oli oikeet vesivessat/posliinivessat/miksi niitä sanotaan? xD Lisäs se ainaki omalla kohalla mukavuustasoa, mistä ei tosiaan muuten päässy liikaa nauttimaan.

Tosiaan perjantaina ensimmäinen kiinnostava esiintyjä oli vasta iltapäivällä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja nukuin johonki puolille päivin. Siinä vaiheessa muut Elmun mukana matkaavat oli jo heränny ja kyselivät miulta että kuolemaako tein ku ne ei ollu nähny miun poistuvan teltasta. :D Uni oli tosissaan maittanu ja jäin joksiki aikaa sitten porukan kanssa istuskelemaan. Tässä vaiheessa olo oli kuitenkin aika paskanen  likanen, joten päätin mennä testaamaan leirintäalueen suihkut. Suihku makso n. 3 € ja ei niissä valittamista kyllä ollu. Vesi ehkä tuli vähän hitaasti mut kyl siellä hyvinkin peseyty ja onneks helteinen sää kuivas hiuksetkin suht nopeesti. Jalkoja tosin en saanu puhtaaks millään ja vielä paluumatkallakin ku laivalla kävin suihkussa ni valu mustaa vettä. :D

Kellon lähestyessä iltapäivä kolmea lähin talsimaan kohti Rock Stagea, missä menin kahtomaan Asiaa. Tää on kans niitä bändejä mitä isi on esimerkiks kuunnellu nuoruudessaan ja mie löysin sen LP-levykokoelmastakin pari Asian levyä. Niitä tuli sit luukutettua ennen reissua ja tunnistinkin ihan kivasti biisejä. Yks hyvin pinnallinen syy miks menin näitä kahtomaan on pieneks vitsiks muodostunu biisi Heat of the Moment, kiitos vaan luokkakaveri ja Supernatural-sarjan jakso Mystery Spot. :D Vähän semmosta hekottelua siis aiheutti sen kuuleminen livenä, mut tunnelma oli oikein kohillaan, vaikka yleisö olikin taas vähän vanhempaa ja rauhallisempaa. Myös Sole Survivor oli kiva yllätys, vähän olin uumoillu et ne ehkä soittais sen ja mukana tuli laulettua.

Asian jälkeen oli tarkotus ihmetellä Doroa Festival Stagella, mut lopulta en jostain syystä mennykkään. Näin kolme kuukautta tapahtuman jälkeen en pysty muistamaan syytä, mut veikkaisin että nälkä oli. Miun aamiaisethan oli oikeestaan tuolla aika köyhiä, koska sähkön puuttuminen sai miut vähän avuttomaks ja marketista tarttu mukaan lähinnä kinkkusulatejuustoo, sämpylöitä ja riisifrutteja. :D Joo tosi noloo.. Ehkä mie ens kerraks voisin suunnitella etukäteen mitä siel vois tehä ja ehkä varustautuu paremmilla ruuanlaittovälineillä. 

Tässä välissä muistaakseni nautiskelin thai-ruuasta (yllätys) jonka jälkeen 4 Sound Stagella soitti Amaranthe. Jonkun verran olin bändiin kerenny tutustua ja tykkäsin. Tosin tuolla keikalla se meno oli kaikkee muuta ku hyvä.. Mie ku luulin että Suomessa moshpitit ja vastaavat on rajua, ni ei ollu kyllä mitää verrattuna tohon.. Perkele ku sain takaraivooniki jonku nyrkistä varmaa kymmenen kertaa ja totta kai siinä miun takana oli ihania velikultia jotka sai aika ison ihmismassan liikkeelle.. Välillä keskittyminen koko keikasta herpaantu ku piti yrittää pysyä jotenkuten pystyssä ja suojella kameraa pahemmilta kolhuilta. Lisäks siellä lenteli vähän kalja- ja siideripulloja, jotka oli onneks muovisia. Nii tosiaan tässä vaiheessa vois olla aika mainita toisesta Sweden Rockin yllättävästä tekijästä. Siellä ei nimittäin ollu ollenkaan anniskelualueita! Alueen keskellä oli vaa iso kaljateltta mistä pysty hakee juomista ja sit vaa pysty menemää vaik keikkaa kahtoon se kalja kädessä tai sit vaa ehtii sopivan läntin nurmikkoo ja asettuu siihe ottaan aurinkoo ja nautiskelemaan juomia. Tästä en tosin ihe ois ottanu iloo irti jos mukavat ruotsalaiset joihi törmäsin myöhemmi illalla ei ois tarjonnu miulle paria siideriä. Joka tapauksessa aika oudolta tuntu verrattuna Suomen meininkiin. Kuitenki vielä ehkä hämmentävämpää oli se, että se anniskelualueen puuttuminen ei näyttäny aiheuttavan tuolla ainakaan isoja järjestyshäiriöitä. Omiin silmiin ei ainakaan kertaakaan sattunu mitää liian kännissä olevia ääliöitä tai edes tappeluja. Jotenki veikkaan että tuo ei vaa mitenkään päin ois mahollista täällä. Ainoo koitunu häiriö oli tosiaan se et jotku heitteli niitä pulloja ilmaan, mut kyl niitä aina väistämään pysty.

Amaranthen keikasta täytyy vaa tosiaa todeta et meno oli ihan hullua. Elize vaikutti myös aika herttaselta tyypiltä. Joku yleisöstä vissiin oli nakannu sille aurinkolasit jotka se laitto sit päähän vähäks aikaa ja myöhemmin heitti takasin sille lasien omistajalle. 

Amaranthen jälkeen oli taas useempi tunti taukoo. Hyvä oli vasta tokavikana festaripäivänä tajuta, et sinne leirintäalueelle vois mennä esiintyjien välissäkin ja käydä tekemässä välikuolemaa. Silleen ei ihmekkään et olo oli ihan kuollu ku olin edellisenäki päivänä ollu tauotta siellä festarialueella. Niinpä tällä kertaa marssin sinne omaan telttaan ja tein välikuoleman. Torkahdin jopa mikä ei ollu yhtään huono juttu muutenki sekasin olevan rytmin takia. 

Ylösnousemuksen jälkeen nälkä kolkutteli taas ja lähin festarialueelle metsästämään syötävää. Asetuin sitten taas sellaselle mahollisimman isolle tyhjälle nurmiläntille ja aloin ruokailemaan. Tässä vaiheessa kuvioihin tulikin sitten nää mukavat ruotsalaiset, joiden seuraan lopulta ihan niiden pyynnöstä päädyin. Keskustelu ei tosin oikein ruotsiks meinannu sujua ku pakko todeta et etelä-ruotsalaisten murre on jotai ihan käsittämätöntä. Siinä oli kokonainen perhe mukana ja ne toteski miulle et moni ruotsalainenki on heille sanonu et ei siitä murteesta saa selvää. Ehkä se sit vähä helpotti et en mie ehkä oo iha nii surkee jos synnynnäiset ruotsalaisetkaa ei aina ymmärrä toisiaa. :D Englantia ne kaikki onneks osas hyvin ja miehän päädyin siihen porukkaan pariks tunniks. Sen perheen tyttö oli oikee Thaimaa-fani ja oli ihan innoissaa ku kerroin sille et miun äiti on thaimaalainen. Se opetti miulle muutaman sananki ku se on käyny siel monta kertaa. Sit sen perheen isä tarjos miulle tosiaa pari siideriä ja mie olin iha hämmentyny. Ei täälläkää kukaa ventovieraalle ainakaa kovin herkästi tarjoo juomia (tai sit oon törmänny väärii ihmisii) mut tuol ne ei ees kysyny muuta ku et juonko kaljaa vai siideriä. :D Joka tapauksessa mukavaa oli saaha seuraa ja aika lenti paljo nopeemmin lopulta. Tiet kuitenki eros siinä vaiheessa ku miun piti lähtee hakemaa lisävaatetusta viileneväks illaks, enkä niihin sit enää myöhemmin törmänny. Kuitenki tosi mukava kokemus sinänsä huomata, miten mukavia ihmisiä ne ruotsalaisetki voi olla. 

Lähin sitte teltalle hakemaan hupparia, mut matkaa hidasti sitte pariki asiaa. Ei sillä et mitään huonoja juttuja tosin ois ollu, mut siinä menomatkalla miut pysäytti mies joka kerto olevansa Suomesta Ruotsiin muuttanu ja se puhu kuitenki iha kohtuu hyvää suomee. En enää muista miten se oli miut hoksannu pysäyttää mut sen kans jumituin joksiki aikaa puhumaan. Sen jälkee alko jo vähä kiire hiipii niskaan ku ihmismassat liikku kuitenki alueella välillä suht hitaasti ja tohon hupparinhakureissuunki meni aikaa ihan suht paljon. Matka festarialueelle takas oliki paljon hermoja raastavampi, ku joku epätoivonen brittipoika pysäytti miut eikä suostunu päästämään ohi ellen halaa sitä. Aika vastahakosesti lopulta halasin että pääsisin jatkaa matkaa. 

Kiire oli sen takia, et illan viimenen esiintyjä Europe ois pakko nähä mahollisimman hyvältä paikalta. Ihmisiä oli taas kertyny kivasti Festival Stagen eteen, mut pääsin kuitenki johonki ehkä 7.-10. rivin paikkeille eli ihan hyvin. Tunnelma oli taas kerran tiivis ja katossa. Europe on taas miulle näitä legendaarisia bändejä jotka on vaan nähtävä jos mahollisuus tulee ja oon tosi onnellinen siitä et se mahollisuus miulle siunaantu. Tätäkin oli tullu luukutettua oikein urakalla ennen keikkaa (tosin vielä enemmän sen jälkeen). Vaikka siellä kuultiin nää perusbiisit Carrie, Final Countdown ja Rock the Night ni settiin mahtu kivasti biisejä sieltä täältä. Miulle pahin paikka oli ku ne soitti New Love in Townin, koska tosiaan kyseessä on hyvin herkkä biisi ja sen kohalla ajattelin kaukaisessa pohjoisessa Suomessa olevaa poikakaveria, jota oisin siihen hetkeen kaivannu. Tilannetta ei helpottanu miun vieressä oleva pariskunta joka rupes totta kai sen biisin aikana halailemaan ja pussailemaan siinä. Se oli ehkä pahin hetki millon ikävä nosti päätä, muuten oli sujunu yllättävän hyvin. 

Keikalla kuultiin myös akustinen spesiaali, mikä oli aika erikoinen juttu. Tuo keikka oli muutenkin semmonen "erityispitkä" koska sillä juhlistettiin Europen 30-vuotista uraa. Lisäks tuo keikka kuvattiin dvd:lle ja se ilmestyykin 18.10. Filmi meni toki ennakkotilaukseen, sillä mikäs sen parempi tapa muistella tuota keikkaa ku kahtoo se myöhemmi töllöstä uuvestaan (ja uuvestaan). Kivaa et kerranki mieki pääsin todistaan sellasta keikkaa mikä tulee dvd:lle. :D

Yleisö oli tälläkin kertaa hulluna, eikä ihmekkään. Luulis että siinä jonkunlainen isänmaan ylpeys on ku kotimainen bändi ruotsalaisille ja tosiaan 30 vuoden ura on aika saavutus. Tuolla tuli taas kerran välillä jännättyä pysynkö pystyssä tai kantaako jalat ylipäätään, ilmeisesti festarointi alko tuntumaan jo fyysisestikin. :D Joka tapauksessa upeetahan se oli, enkä malta oottaa et pääsen muistelemaan tota keikkaa ihan dvd:n kera. Kyllä tän jälkeen taas kerran sai painua väsyneenä mutta onnellisena telttaan nukkumaan.

Sweden Rock Day 1

Tuskallisen kylmän yön jälkeen jotenkuten elossa olevana menin eka ostamaan jotain aamupalaa sellasesta pikkumarketista läheltä leirintäaluetta. Jo aamusta ihmiset hillu siellä shortseissa ja t-paidoissa enkä voinu käsittää miten ne tarkeni. Ihe hytisin kylmästä varmaan tunnin heräämisen jälkeen ja aattelin ettei se helpota ikinä. No lopultahan se helle tuli festarikansaa taas hellimään ja se jakso vielä helliä uskollisesti koko festarin ajan.

Hitaan heräämisen jälkeen lähin katsastamaan sen tärkeimmän alueen eli lavat. Se alue oli tosi iso mutta kuitenkin kompakti ja kaikki lavat pysty näkemään suurin piirtein yhellä silmäyksellä. Miulla ei heti alussa ollu mitään tiettyä bändiä tai artistia ketä mennä kahtomaan, joten suuntasin vaan ekaks 4-Sound Stagelle, mikä oli melko pieni lava. Sillon siellä esiinty Mia Klose, mikä ei ollu ihelle yhtään tuttu nimi. Testailin siinä samalla sitte omaa kameraa noissa olosuhteissa. Jännäähän tuolla Sweden Rockissa oli se, et sinne sai tuua iha millasen kameran vaan eli järkkärit oli sallittuja. Niitä näkykin kyllä aika lailla ja joidenkin varusteita kahtelin aika katkerana. Ihan hyvää se musiikkikin oli, semmosta mukavaa rockia. En kuitenkaan ainakaan tähän päivään mennessä oo saanu kuunneltua enempää, mut kyl se sillä kertaa meni.

Mia Klosen jälkeen suuntasin Sweden Rock Stagelle kahtomaan suomalaista tuttavuutta, nimittäin Sonata Arcticaa. En Sonatastakaan tosin tiiä paljon mitään ja vaa muutaman biisin tunnistin, mut samahan tuo oli käydä kahtomassa. Miulle oli kyllä valiteltu settilistaa joka ei muutu koskaan. En tiiä oliko tuo keikka sit mikään poikkeus, pitäs varmaan kysyä joltain joka enemmän tietää. Ei siel ainakaan Tallulahia tullu. xD



Sonatalla ois ollu jossain teltassa nimmaritilaisuuskin jossain vaiheessa, mut koska sain tietää siitä liian myöhään ni en mie sinne sit hoksannu mennä. En ehkä niinkää nimmareiden perässä ois mennykkää, mut ois ollu hauskaa mennä sillee "terve, mitä kuuluu?" ja kahtoo poikien ilmeet. Ei ne varmaa kuitenkaa tavallaa ois osannu oottaa ketää suomalaista sinne vaikka kyllä meitä jonkun verran tuolla festareilla olikin.

Seuraava esiintyjä oli Survivor, jota menin kyttäämään hyvällä menestyksellä, ku pääsin aika lähelle. Näiltähän se kaikkein tunnetuin biisi on Eye of the Tiger ja kyllähän sekin siellä setissä kuultiin. Täytyy tunnustaa etten hirveesti muita näiltä tiennykkään, mut ihan bändin legendaarisuuden vuoks se piti käydä katsastamassa. Eikä se musiikki oikeesti hassumpaa ollu, iha mielellään sitä kuuntelis lisääki. Yleisö oli yllättäen vähän vanhemman puoleista joten älytöntä rokkiriehumista tuolla ei ollu, mut toisaalta oli ihan kiva välillä olla vähän rauhallisemmassaki yleisössä.

Tässä vaiheessa täytyy sanoo että olin tosi mielissäni siitä, miten Sweden Rock mahdollisti miulle sellasten bändien näkemisen, mitä ei oikeestaan koskaan ois uskonu näkevänsä. Ei miulle ainakaa tullu mielee et näkisin koskaa Survivoria tai Asiaa mitä esim. isi on kuunnellu sillo ku se on ollu nuori. Ja siitähän on aikaa.. :D

Survivorin jälkeen oli rutkasti vapaa-aikaa ja se meni lähinnä festarialuetta kartottaessa (missä mikäkin lava on jne.) ja evästellessä. Tuolla oli siis oikeesti ihan helvetisti niitä kojuja ja eihän siinä neljässäkää päivässä kerenny millää testata kaikkia mitä ois halunnu. Jälkikäteen ketuttaa et esim. villisian lihasta tehty kebab jäi kokeilematta. No, jos tonne eksyy uuvestaan ni sit on kyl pakko kokeilla. Sit siel oli kaikenmaailman pastapaikkoja ja tex mexiä ja melkee mitä vaa kuvitella saattaa.

Seuraavaa esiintyjää ootin suurella innolla, nimittäin Devin Townsend Project. Pari kaveria kouluaikaan hehkutti kyseistä orkesteria kovasti ja täytyy myöntää, et kuunneltuani sitä innostuin kyllä kovasti. Pääsin kivasti eturiviin keikkumaan. Pakko sanoo et ei kenenkään liveääni oo ollu yhtä tajunnanräjäyttävä ku Devin Townsendin.. Siis herranjumala se mies vetää ensin sellasta hirveetä melkeen bläkkisörinää ja sit yhtäkkiä nii korkeelta ja kovaa. Ei voi ku ihailla. Devinillä oli myös aika hauskoja ilmeitä ja muutenki sen tapa esiintyä oli ajoittain jopa hämmentävä. Muutamat niistä onnistuin jopa kaiken ihailun keskellä tallentamaan järkkäriin.

Aaawww :D

Tosiaan tuolla festareillahan kaikkien sorttiset valo- ja videokamerat oli sallittuja, mikä oli miusta tosi ilahduttavaa. En ois kestäny sitä et yksikään kuva ei ois onnistunu paskan pokkarin ansiosta tai sit seki ois ollu vaa tosi hyvää tuuria. Toisaalta se aiheutti vähä kateutta miussa ku siellä kuljeskeli ihmisiä sellasten teleobjektiivien kans. Ainoo huoli mikä tietysti oli et en uskaltanu kameraa jättää hetkekskään yksin ja sen kantaminen kaikkialle oli välillä rasittavaa, mut oli se sen arvosta.

Devin Townsend Projectin jälkeen menin jonottamaan taas sinne nimmarisessiotelttaan, missä KISSin kitaristi Tommy Thayer oli jakamassa nimmareita. Olin kuitenkin auttamattomasti myöhässä ja se tilaisuus kerkes loppua ennen ku olin lähelläkään sitä koko telttaa. Arvasin kyllä ettei noilta äijiltä oo liian helppoo saaha nimmaria tai päästä ees puhumaan, mut ei voinu mitään. Ei se näin jälkikäteen oikeestaan harmita. Oon varmaan päässy sen iän ohi missä nimmarit oli se tärkein juttu. :D

Siirryin siitä sitten lähelle Sweden Rock Stagea eli päälavaa, missä esiintyis torstai-illan päätteeks tietenkin KISS. Syy, miks ylipäätään lähin tonne oli KISS ku aattelin et no perkele, miul on rahaa ja nää on viimeset mahollisuudet nähä koko bändi ni lähetää nyt sit perhanta Ruotsiinki kahtomaan. En oo katunu. :D Olihan tuolla kyl sit monta muutaki syytä käydä, mut kyl KISS oli tän matkan kohokohta. Oli kiva aatella maanantaina Hartwall Areenan keikan jälkeen et sama homma uusiks alle viikon sisään. :D 

Ennen KISSiä samaisella lavalla esiinty Five Finger Death Punch, johon en ikävä kyllä ollu ehtiny tutustuu kunnolla. Mielenkiinnolla sitä kuitenki tuli kuunneltua niin lähellä ku vaan pysty änkeemään ja oikeen hyvältähän se kuulosti. Näiden lopetettua alkoki sitte vielä epätoivosempi änkeeminen ja aloin kyttäämään ihelleni sopivaa paikkaa KISSiä varten. Ei ollu yllätys, että lavan edusta oli täynnä ihmisiä jo siinä n. 2 tuntia ennen koko keikan alkua. Sain kuitenki sisseilytä hienosti ihteni kolmanteen riviin joten ei ollenkaan paha. :)

Se odotus oli toivottoman pitkä taas kerran, vaikka tuolla kehtas iha istuskellakin. Siinä lähinnä tuli läheteltyä tekstareita ja lueskeltua vanhoja. Älypuhelimen olin jättäny iha suosiolla telttaan, koska ei siinä toiminu netti ja sen akkua piti säästellä. Varakapula oli kyllä aika huono viihdyttäjä, pelasin sillä vaa jotai tyhmää vuoristoratapeliä ja niitä tekstareita selailin. Onneks tuskallinen odotus lopulta palkittiin ja hurmos oli taasen valmis alkamaan.

Keijo siellä syöksee tulta

Paulin ääni teki ikävä kyllä tällä keikalla pahat tepposet ja sikäli on myönnettävä että Helsingin keikka meni paremmin. Tää myös aiheutti myöhemmin fanien keskuudessa spekulointia siitä, että tais olla viimenen kerta ku ukot nähään. Ihehhän en millään haluis myöntää tätä tosiasiaa koska oon ollu fani verrattain vähän aikaa verrattuna noihin "senioreihin" mut toisaalta kyllähän se sattuu kuulla omin korvin että KISS ja varsinkin Paul on parhaat päivänsä nähny. En kuitenkaan antanu sen pilata tunnelmaa ja otin kaiken irti niin paljon ku pystyin. Tunnelma oli huikee ja yleisö oli kyllä paljon hullumpaa ku Helsingissä. Oikeestaan ylipäätään Ruotsin puolella ihmiset oli heti paljo hullumpia ku täällä. Jännä miten iso kulttuuriero näinki lähekkäin olevissa maissa.

God of Thunder

Paul kävi perinteiseen tapaan Love Gunin aikana moikkaamassa yleisöö

Settilista oli aika pitkälti samanlaine ku Helsingissä. Muistaakseni Dr. Love oli vaan ollu lisäyksenä settiin. Tähän puheeseen ei tosin passaa luottaa koska mie en millään pysty muistamaan tommosia asioita ulkoo. Hirveesti mitään yllätyksiä ei kuitenkaan ollu luvassa ja miusta iha hyvä niin. Joka tapauksessa biisit tuli laulettua (eli huudettua) mukana koko keikan ajan ja ääni kiitti taas kerran. 

Keikka meni ihan liian nopeesti ja tuntu taas kauheelta ku se loppu. Varsinkin ku oikeesti voi olla että tuo oli viimenen keikka mitä ikinä tuun näkemään maailman parhaalta bändiltä. No, kolme kertaa sentään kerkesin todistaa ja ilolla muistelen tuotaki iltaa, se oli vaan kertakaikkiaan mahtavuutta alusta loppuun. Tuolla keikalla oli myös paljon helpompaa heittäytyä mukaan ku muutki oli tosiaan yhtä hulluja, eikä tarvinnu tuntee huonoo omatuntoo siitä että oma letti nyt vähä pyyhkäsee toisen takaraivoo tai et vähä satun pomppaamaan takana olevan varpaille. :D

Alueella oli tietenki ihan järkyttävä tungos eikä ollu toivookaa siitä että ois päässy mitenkää nopeesti pois. Ihe tein aina viimesen esiintyjän jälkee iha suosiolla nii, et jäin istuskelemaan sinne jonnekki ja ootin että pahin tungos hälvenee. Ilta oli taas kerran viilentyny järkyttävästi, mut toinen yö suju luojan kiitos jo paljon paremmin ku eka, kiitos KISS-pipon ja kaulahuivin.