Täällä taas

Jooh, se parin kuukauven tauko venähtiki nyt vähä sitte. :D Ei vaa oo ollu oikee inspiraatiota kirjottaa, mut muiden blogeja lukiessa tuli sit mielee et ois kai tätäki hyvä jo pikkase alkaa herättelemää eloo.

Tosiaa elossa, yhtenä kappaleena ja melko hyvissä voimissaha tuolta Thaimaasta takas palailin maaliskuun 17. päivä. Tuosta reissusta uskosin että ainaki joku ois kiinnostunu, joten tässä pikku hiljaa alan väsäilemään kertomuksia siitäki. Tota hommaa hidastaa vaa pirusti se, et kuvasaldohan on yli 1000 joten niitä ei iha yhessä yössä käyvä läpi.. Lyhyesti voisin kuitenki tähä sanoo, et olipaha tosiaa miun elämäni matka ja ikävä on kova. Opin nii paljo ihestäni ja sain varmuutta siihe, et mie kyl selviin vaikka maailman äärissä. :) Tapasin hurjasti mukavia ihmisiä ja näin mahtavia paikkoja, joita tuun varmasti esittelemää tääl blogin puolella sitä mukaa ku saan niitä kuvia käytyy läpi.

Kotiinpaluun jälkee on kerenny tapahtuu pari juttuu mistä miun ois pitäny kertoo, mut en saanu aikaseks. Eka viikko oli lähinnä unirytmin kans painimista, ku heräsin viide aikaa aamulla aina pirteenä ku pikkulintu ja sit samaa aikaa iltapäivällä olin jo menossa nukkumaa. :D Thaimaassaha kello oli tosiaa 5 tuntii eellä joten unirytmin muuttamine tähä aikaa ei käyny iha helposti.. Monesti kävi niiki et nukahin illalla päivävaatteet päällä sänkyy ja heräsin puolen yön aikoihi siihe et oli kuuma ja tajusin, et olin nukahtanu. :D Kylhä mie tolle ukolle koitin sannoo et pitäs miut ruodussa, mut joskus olin kuulemma nii sikeesti nukkunu ettei mikkää auttanu.

Kokeilin teippitempun avulla tehä rajauksen silmää ja sehä onnistu nii hyvi et piti oikee kuva ottaa. :D 

Anttilassa oli Maybellinen kynsilakat tarjouksessa kaks yhen hinnalla ni pitihä sitä käyvä haalimassa uusia värejä. :D

Bussissa matkalla Jyväskylästä Ouluu pääsiäisen jälkee.

Aika piakkoin kotiinpaluun jälkee tuli ajankohtaseks se työnhaku, ah nii "ihana" asia.. Kyllähä se alko ihmistä syömää taas ku päivät pitkät piti keksimällä keksii ihellee tekemistä ja alkaa toisenki naama saman katon alla jo ärsyttämää ku täs molemmat on kotona sen 24/7. Siinä ei puheenaiheet aina taho riittää.. Kesätöiden suhtee olin jo suht myöhäsessä, mut hakemuksia lähti kumminki monii paikkoihi. En nyt laskenu montako noita ois ollu. Liityin sitte kans Jobitti-työnhaun verkkoryhmää ku aattelin et aika monessa asiassa tuntuu työnhaussa tökkivän. Tuolta saa tosi hyviä vinkkejä ja siel puhutaa sellasistaki asioista, mitä ainakaa ihe en ollu tullu ees aatelleeks. Jos siis tuntuu, et hakemusten teko ei suju tai muute vaa tuntuu et tarvii apuu työnhaussa, ni suosittelen ehottomasti tota ryhmää.

Sit lopulta kävi seki ihme mitä en ois uskonu, nimittäi sain töitä! En kyl tiiä mitä ihmettä tapahtu, mut oon iha tosi onnelline et kaiken sen tuskanhien vuodatuksen ja lukuisten luovuttamisten jälkee vihdoi onnisti. Tosin pääsin just sellasee paikkaa mihi kaikkei vähite ootin pääseväni. :D Yhtenä iltana menin vaa kahtomaa SOL Palveluiden sivuja ja huomasin et siel ehitää Ouluu kerroshoitajaa/siivoojaa asiakashotellille. Pistin vaa sit iha huviksee hakemuksen ja seuraavana aamuna miut kutsuttii kahen tunnin varotusajalla haastatteluu. Vähä jännät oli housussa siinä ku paniikissa ja kiireessä yritin valmistautuu. Aamuteeki siinä jäi keske mut ku kutsu kävi ni oliha se mentävä. Nauroinki siinä haastattelijalle et täs oli oikee tulikoe heti alkuusa et mite nopeella varotusajalla pääsis töihi. :D Ilmeisesti seki suju tosi hyvi ku paikan sain ja 28.4. ois perehdytys työhö ja toukokuun ekana alkaa sit työt. Hommana ois siis tosiaa hotellia siivota ja ootan iha mielenkiinnolla et millast tulee olemaa. Työsopimuski on jo tehty, jote oon nyt iha virallisesti SOL Palveluilla töissä. On kyl iha mahtava päästä taas rahaa kiinni vaik tuo onki osa-aikatyö, eikä nyt iha nii pahasti oo sellane olo et loisin vaa yhteiskunnan rahoilla. Jännittää kyl iha hirveesti, mut onneks täs on viel aikaa koota ihtesä koitosta varte. :D On vaa tosissaa aikamoine lottovoitto saaha työtä tälläsenä aikana. En tiiä mikä ihmeen Hannu Hanhi-tuuri kerranki kävi ku yleensä oon se Aku Ankka. :D

Kuvituksena sai tosiaa toimii muutama Instagramista pöllitty kuva ku en muuta jaksanu nyt laittaa.

7 Days to Thailand

Jees, niinku nimiki sen sanoo. Tää on nyt ollu se asia mitä oon oikeestaa hautonu jo viime kesästä asti, mut en vaa oo saanu aikaseks puhuu siitä täällä. Tai no sen verra vaa ku mainihin siitä rinkasta mut en sanonu et mitä varte se oikeesti on hommattu. :D Mut syy on siis tää. Tarkotus ois tosiaa lähtee vähä reppureissaamaa Thaimaan suunnille ja lähtöö tasan viikko! Tai oikeestaa tähä aikaa viikon päästä mie istun jo lentokoneessa kuolemassa tylsyytee. Matka sinne tulee olemaa aikamoista tuskaa mut siitä nyt saan syyttää lähinnä ihteeni ku menin sellasen reitin valihtemaa. Tosiaan miun matkahan starttaa Helsingistä aamulla 7:05 (hyvä valinta jo pelkästää tän takia..) ja ensimmäine koneen vaihto on Amsterdamissa. Tuo matka nyt on varmaa suht helppo ku kestää vajaa 3 tuntii, mut se seuraava.. Amsterdamista Kuala Lumpuriin (Malesiaan) kestää ruhtinaalliset 12 tuntii ja oon nii varma et kuolen tylsyyteen.. Ja kyl oon aatellu varautuu tähän lataamalla mp3-soittimen ja kännykkäänki siirtelen vielä hätävaramusiikkia jos akku loppuu soittimesta ja jonku paskan pokkarin aattelin ostaa (paskan siks et jos se menee reissussa pilalle ni ei harmita) mut silti toivon nii kovasti et ees siinä koneessa ois joku viihdejärjestelmä. Eihä tota matkaa muute kestä ku ei koko aikaa jaksa lukee tai nukkumaakaa ei välttämättä pysty. Ja no se musiikin kuuntelu on kans vähä meh. Onneks se sentää selviää lentoyhtiön sivuilta et täytyy niitä varmaa tutkailla. Kuala Lumpurissa on toine vaihto ja sieltä sit vihdoin Bangkokiin. Eihän tossa tosiaa oo ku reilut 27 h matkustamista.. Vähemmälläki ois päässy mut ku halusin säästää muutaman satasen. :D

Nyt tajusin myös et häpeällisesti yks joululahja jäi pari postausta sitte esittelemättä jote se on nyt tässä. Olin lukenu ton kirjan loppuu jo melkee enne Kajaanista tuloo, iha muutama sivu vaa jäi. Jo aattoiltana (yönä) olin ahminu tosta yli sata sivuu. :D On kyllä uskomattoman törkyne kirja paikotelle. Oli pokassa välillä pitelemistä. xD Aiheutti tuo myös välillä aikamoisia vihan tunteita Paul Stanleyta ja varsinki Gene Simmonsia kohtaa. En mie ainakaa ollenkaa ihmettele vaikka KISSin sisällä ois minkälaisia selkäänpuukotuksia välillä ollu. Kyllä nii rahahimon pilaamana tekee aika uskomattomiaki asioita.. Onhan ne asiat osa KISSin historiaa ja kaikki asiaa vähänkää perehtyneet kyl tietää sen. Viime vuonna sain lahjaks Ace Frehleyn elämänkerran ja tässä nyt saiki taas lisää mielenkiintosia näkökulmia asioihi. Vielä pitäs saaha Gene Simmonsin ja Paul Stanleyn opukset käsiin sit ku se on mahollista.

Ja nyt takas päivän varsinaisee aiheesee. :D Tuo reissu tulee kuitenki tarkottamaa sitä, että tää blogi jää sellaselle n. 2 kuukauven tauolle. Mie en nimittäi tätä "kannettavaa" ala rahtaamaa selässä mukana, joten en sit tiiä mite siellä reissun päällä kuulumisia pääsee kirjottelee. Kännykkä taas aiheuttaa harmaita hiuksia jo tekstaria kirjottaessa ni en usko et sillä ainakaa tulee raapustettua. Jos tuleeki ni ne on sellasia 1-2 kuvaa ja yks lause-postauksia. :D Saa nähä, mut ootan innolla et pääsen tutustumaa omiin juuriin ja toivottavasti sen mukana tulee niitä kaivattuja uusia oivalluksia. Voin ainaki jo nyt siis luvata, et tän uuven vuuven alku on jännittävä ja parempi ku viime vuonna. :D

Se on sitte kohta heippa Suomi! Ja miepäs lähen nyt miettimää et mitä sitä ottas reissuu mukaa. :)

Pimeyttä

Taas jonkun aikaa oon viettäny hiljaiseloa blogin kanssa. Ei oo oikeen ollu inspiraatiota kirjottaa, vaik jutun aihetta saattaskin olla. Synkkää tosin on ollu, joten tää varmaan tulee olemaan hyvin masentava postaus.

Täähän nyt on se tunnettu aika vuodesta ku enimmäkseen vituttaa eikä toi lähes jatkuva pimeys auta asiaa yhtään. Nytkin tuolla on iha harmaalta ja olo tuntuu useimmiten siltä ku ei ois heränny ollenkaa. Yritin luvata ihelleni ennen syksyn tulemista, etten masentus sään takia, koska en mie sille kuitenkaan mitään voi. Noh, masentaa silti, ei voi mitään sillekään. Toisaalta ei tuo sää ainoo masentava tekijä tässä oo. Vielä enemmän ehkä masentaa huomata se, miten sitä passivoituu ku on päivät pitkät tekemisen puutteessa ja lopulta tajuaa, että sitä on tullu helvetin laiskaks. En uskois, että nykyään jaksan tehä päivän aikana vähemmän asioita ku kouluaikaan, vaikka sillon todellakin oli se koulu. Kyllä tässä on alkanu tajuumaan, et asioiden tekeminen ja ihmisten näkeminen pitää mieleen virkeenä. Suurimman osan päivistä ku oon vaan kotona ja ainoo ihmiskontakti on Joni (sekin päivät töissä) ni aika ankeeks tää elämä menee. Nyt silki on viel 6 päivän työviikko, et kerkeen hyvin tässä yksinäistyä lisää. Sit oon vielä nii pirun tylsä etten keksi et mitä tekis jos näkiski vaikka jonku muun ihmisen välillä.

Työkkärissä asiointi on aina nii kivaa..

Viime viikolla kävin kuluttamassa työkkärin penkkiä, ku siellä piti vaan käydä näyttämässä naamaansa ja todeta et elossahan tota vielä ollaan. Tuollaki saa aina jonottaa jonku tunnin. Mut miehä meen kiltisti istumaan sinne. Työttömillähän sitä aikaa on päivät pitkät ni kuluuhan ne toki tuollakin.. No nyt sieltä sanottiin että seuraavan kerran toukokuussa pitää sinne mennä, joten eipähän puoleen vuoteen tartte käyvä. Silti jotenki vituttaa toi touhu.

Sieltä lykkäsivät miulle käteen työttömälle tarkotetun liikuntakampanjakortin, jota näyttämällä voi käyttää Oulun kaupungin liikuntapalveluja ilmaseks 3 kertaa viikossa 15.12. asti. Iha hyvä juttu, aattelin, ja eile yritinki sit tehä tolle passivoitumiselle jotain ja raahata ihteni uimahalliin vesijumppaan (oli muute tehokas!). No menipä hienosti vituilleen koko se maanantai. Kaikki alko varmaa siitä ku heräsin liian myöhään. Alusta asti oli sitte kiire joka paikkaa ku en meinannu ehtiä bussiin. Sen kiireen seurauksethan tuntu sit heti uimahallissa, koska tää neropatti oli lähteny sinne ilman pyyhettä! Piti sitte tuhlata 3 € siihe et saisin pyyhkeen lainaan.. Sit ku lähin uimasta ni olin laskelmoinu että ehtisin tietyllä bussilla kauppaan. No enpä ehtiny, vaa se bussi pyyhkäsee ohi just ku seison liikennevaloissa et pääsis tien yli.. No sit ku pääsin sinne kauppaan ni huomasin et ostoslista oli unohtunu kotia. Ei siin onneks liian montaa asiaa ollukkaa, mut voi vittu silti. Ihme ku ei kotiin päästyä menny ruokaki pilalle.. Olis nii saanu jäähä tuo maanantai tulematta.

Oli tän kaiken onnettomuuden keskellä sentää jotai elämää ja onnellisuutta tos pari viikkoo sitte, jollon kotikoti ja Kajaani kutsu. Reissulla tosin oli ihan tarkotuskin. En oo tätä aihetta hirveesti tänne avannu, mut oon siis tekemässä yhelle Kuhmossa sijaitsevalle yritykselle esittelyvideota, ja keskiviikkona 6.11. suuntasin entisen opettajan kanssa sinne vierailemaan ja kahtelemaan paikkoja. Oli tosi jees reissu ja en ois uskonu sanovani et olipa kiva käydä Kajaanissaki. Sen lisäks että arvostin taas valmista ruokapöytää ni näin kavereita ja meillähä oli oikein hauska ilta. Luoja mite olinkaa kaivannu sitä.. En ois uskonu sanovani siis sitäkään, et tuntu haikeelta lähtee takas Ouluun.

Oulu-Kajaani-junaa ootellessa.

Road trip Kuhmosta Kajaaniin.

Olin varannu Kajaanin reissulle sen verran aikaa että vapaapäiviä jäi, ja yhtenä niistä touhuttiin kotikotona uutta olohuonetta. Raskasta hommaa oli kyllä ku kirjahylly piti purkaa et se saatas siirrettyy ja muutenki koko huone näytti alussa iha kaatopaikalta. Helposti siinä vierähti se 7 tuntia ja sen jälkee piti vielä kauppaan raahautua avuks. Voin sanoo et kävi kuntoilusta koko päivä ja olin iha velttona koko illan. Lopputulos on kuitenki nii hyvä, että kannatti se vaiva nähä. En malta oottaa et viimestää jouluna pääsen valtaamaan tuon punasen divaanisohvan.

                            

                            

                            

Jee Kajaanissa sato lunta!

Jos nyt jotain hyvää täytyy tästä pimeydestä keksiä ni ainaki kynttilöille on ollu käyttöö ja niiden valossa on iha kiva tunnelmoida. Sain noi neljä isoo kynttilää Kajaanista mukaan ja niitä on poltettu jo nyt nii paljon, et taitavat olla kaikki puolillaan. Suitsukkeita oon myös poltellu ku tykkään niistä erilaisista tuoksuista eikä Jonikaan saa niistä päänsärkyä.

Harmittaa tavallaan et Kajaanin visiitti tuntu viimeks turhan kiireiseltä, oishan tota nyt vielä isänpäivän ainaki voinu siel viettää vaik isi tais kyl olla senki päivän töissä. Sais mennä tuo joulukuuki äkkiä ni ees sillo viimestää pääsis tästä paskuudesta pois. En oikeesti kestä ihteeni täällä enää ku päivät on tyhjää täynnä ja on aikaa aatella kaikenmaailman asioita. Miun rakas kaveri itseinho ja viha on alkanu myös nostaa päätä, eikä tää työttömänä oleminen tilannetta paranna. Oikeestaan se antaa vaan lisää syytä miulle inhota ihteeni, koska se johtaa ajatukseen "oon niin huono etten kelpaa yhtää mihinkää". Kyllä mie jotenki haluisin tuntee olevani tarvittu, mut aika helvetin vaikeetahan se on tässä tilanteessa. Ei toisten ihmisten tarinatkaan hirveesti luo uskoo omaan tulevaisuuteen. Tuntuu et se 4 vuotta minkä istuin koulussa on menny iha hukkaa ku ei siitä ainakaa tässä vaiheessa oo hirveesti päässy hyötymään. Nii, ois vaa valinnu vähä järkevämmi sillo 15-kesäsenä ni ei välttämättä ois nyt tässä vittuuntumassa..

Sepä se varmaan on se ties kuinka mones kymmenes asia mikä masentaa. Se ku ei tiiä miltä koko tulevaisuus näyttää vai näyttääkö miltään. Katkerana vaa mietin sitä miks kaiken täytyy mennä aina vaikeemman kautta ainaki miun kohalla. Kyllä toiset saa elämänsä nii järjestykseen ilma mitää ongelmia. Ne pääsee kouluu ja löytää vielä töitäki ettei tartte opintotuen kanssa kärvistellä ja niil on elämää jne. Miks mie en ikinä saa saavutettua yhtää mitää noi helposti? Sanotaanha sitä toki ettei aina pidä päästä tai mennä sieltä mistä aita on matalin ja oon iha samaa mieltä, mut ees joskus.. Vituttaa ku muut saa elämänsä järjestyksee pikkase yrittämällä ja miun täytyy kitua tällästen ajatusten kanssa. 

Mut joo nyt saa tää synkistely julkisesti riittää. Pitäs ehkä keksii millä tässä aikaa tappaa enne ku tarttis jotai tehä. Ensi pitäs tosin keksii ehkä et mitä tekis.. 

Tähä loppuu nyt vielä täysin aiheisiin liittymätön juttu, mutta käykääpäs lukasemassa miun kädenjälkeä Imperiumissa: SoulHealerin haastattelu

Ja joo noi kuvat ei nyt näköjää oo kaikki keskellä mut en jaksa alkaa korjata, häiriintykööt ken häiriintyy tästä.

Häissä

Viime viikonloppuna (18.-20.10.) oltiin siis Jonin serkun häissä Helsingissä. Kaiken kaikkiaan oli iha mukava viikonloppu ja hyvää vaihtelua tälle Oulussa nysväämiselle. Huono juttu siinä toisaalta tais olla se, et tuli taas hirvee hinku et pääsispä joskus asumaa Helsinkii. Hirveen ristiriitaset tunteet sitä paikkaa kohtaa ku toisaalt siel on nii paljo ihmisii ja muutenki iha yliarvostettu paikka, mut toisaalt esim. meijän majapaikka Jonin siskon luona oli kuitenki kauempana keskustast eikä siellä ollu sellast vilinää koko aja. Se sit sai jotenki uskoo et kyl sielki voi rauhas asuu jos ei oo hirvee hinku sinne keskustan lähelle eikä miul kyl todellakaa ois. Lisäks en vaa voi olla aina ihastumatta Helsingissä siihe mite helposti siel voi mennä vaa junalla tai bussilla paikast toisee. Tai no en tiiä siit helppoudesta, palataanpa siihe kohta.. x) Ja ohan tuol paljo halvemmat kaikki matkakortitki ku täällä. Eihä sitä koskaa tiiä jos joskus sinne päätyy mut saa nähä mihi tää elämä vie. Mut nii josko sit taas takasi asiaa. :D

Perjantaina lähettii iltalennolla Helsinkii ja meijän kone lähti myöhässä, mut ihme kyl oltii silti ajoissa. Kiitos Finnair! Jonin sisko oli meitä vastassa kentällä ja siitä alko matka kohti Puistolaa. Tää matka sitte venykin reippaasti, ku hypättiin bussiin joka meniki sit ilmeisesti väärään suuntaan ja aika hyvä tovi ehittiinki siinä bussissa istuu. Eihä siinä sit lopulta auttanu ku hypätä kyydistä ja oottaa seuraavaa joka menis toiseen suuntaan. Onneks kauaa ei tarvinnu ootella, vaik tässä kyllä se lennon ajoissa olemisen hyöty vesitty täysin. Nälkäki alko jo kurnimaan mahassa ku viimeks oli syöny neljän aikaan ja tollon kello oli siis yli kymmenen. No, päästiinhän sitä lopulta sinne Malmin juna-asemalle, mistä sitte junalla Puistolaan. Onneks oppaalla kesti hermot, toisin ku meillä vaik minnuu oikeestaa enemmä nauratti.

Tässä vaiheessa matka oli menny viel hyvin mut sit ku tuli aika mennä iltapesulle ni arvatkaa mitä olin menny unohtamaa.. No hammasharjan. Eikä tietenkää vahingossakaa kellää ollu ylimäärästä ni olipas kiva olla sit pesemättä niitä.. -.- Ärsyttää vieläki et mite oon voinu sen unohtaa ku tarkistin matkalaukunki mut ei se vaa tullu mielee. Oli aika tukala olo sit mut kyl sen yhen yön jotenki päin selvis.

Lauantaina oli hääpäivä ja lähettii kohti Kauniaisia hyvissä ajoin et kerkeisin käydä ostaas hammasharjan. Nii, enite ketutti viel se et vasta ostin uuven hammasharjan ku entine oli jo huono ja nyt piti taas olla ostaas toista harjaa. Laitoinki sen toisen harjan heti siihe pussiin missä miul on reissussa aina kaikki pesuaineet et eipähä tapahu tää unohus toista kertaa. Oli hauska kanniskella muutenki sitä hammasharjaa laukussa koko häiden ajan. x)

Oltii lopulta hyvinki ajoissa kirkossa ja siellä nyt iski aikamoine jännä päälle ku miul ei ollu hajuakaa kuka on kenenki sukulaine ja olin iha sekasi. Oon lisäks tosi huono esitteleen ihteni mut hyvi se kai sit meni. Vihkimistilaisuus oli aika jännä ku se kirkko oli aika pieni eikä siel tainnu olla urkuja ollenkaa. Kaikki musiikit tuli akustisesti ja kuorolauluina siellä, mut toisaalt oli se iha mielenkiintosta vaihteluu siihe perinteisee mallii.

Siirtymine kirkosta juhlapaikalle tapahtu hauskasti bussilla ku meitä autottomia tais olla aika paljo liikkeellä. Ainaki se bussi oli iha täynnä. :D Se juhlapaikka näytti joltai vanhalta navetalta ja toimi muistaakseni nykyää jonkunlaisena monitoimitalona.

Alussa oli sit tietysti hääparin ja vanhempien onnittelut ja olin iha lukossa ku en tienny mite oikee selittäsin et kuka oon ja ku ei tosiaa ollu mitää hajua kenestäkää ni menin vähä kipsiin. Sit ehittii omat istumapaikat ja ooteltii et juhlien paras osio eli ruoka alkas. :D Niissä pöydissä oli jotai manteleita ja banaanilastuja ni enshätään popsin niitä ja aattelin et oon kohta täyttäny mahani niillä. Kyllähä siinä jo hiuko ku aamupalaa oli vaa kerenny syyä ensin mut onneks kaikki suju mukavan jouhevasti. Tosin tässä vaiheessa on pakko tunnustaa et juhlien kasvisruokatarjoilu ei alkuun innostanu. Hääparin kumpiki osapuoli oli kasvissyöjiä ni toisaalta onhan se iha järkevä valinta et sit häissäki tarjotaa kasvisruokaa. Ihe oon vaa aina ollu ikävän ennakkoluulone kasvisruokaa kohtaa (kiitos koulun kasvisruoka ku pilasit senki miulta pitkäks aikaa) ja toisaalta toivoin et ehkä ne ennakkoluulot vähä hälvenis. Kyl nii sit jonku verra käviki, ainaki joku kasvismureke mitä siel oli tarjottiin oli iha hyvää. Couscousista en oo koskaa tykänny ni se oli vähä sillee nääh mut oli se ruoka muute kuitenki syötävää ja tulin vieläpä iha hirvittävän täytee siitä. :D Tietäspä vaa sen reseptin sille murekkeelle. Kyl tuo aika hyvi osotti et voi kasvisruokaki olla hyvää ku sen vaa osaa tehä.

Ruokailun jälkee oli sit kaikenmaailman ohjelmaa ja yleistä hengailua niinku häissä nyt yleensäkin. Kävi pari Jonin sukulaistaki minnuu jututtamassa ja oliha se toisaalta iha kiva et ihmiset oli ees jonku verra miusta kiinnostuneita vaik välillä tuntu etten oikee osaa vastata kaikkii kysymyksii. Enkä mie vieläkää muista tarkkaa et mitä kaut ne ihmiset oli Jonille sukuu. xD Sitä se on ku on nii surkee nimi- ja kasvomuisti et ei mitää hajuu vielkää. :D

Kakut oli kyl uskomattoman hyviä tuolla, vissii jotai porkkanakakkuja. En ymmärrä mite niist oli saatu nii hyviä! Tosin Joni leikkas miulle aika ison palan kakusta ja lopulta miulla oli jo paha olo melkee ku en mie sitä kehannu jättää osittainkaa syömättä kuitenkaa. Muutenki siel pääs maha täyttyy nii hyvi et tiukkaa teki ja ei sekää asiaa auttanu ku piti jossai vaihees syöksyy karkkibuffettiin ja kokeilla paria drinkkiohjetta mitkä oli kiinnitetty seinille. Otin mie niit karkkei semmosee tötteröö sit viel mukaanki vaik kyl tuol makeennälkä hetkeks tyydytettii. :D

Juhlat kesti kahteen asti yöllä ja ku kellää ei tuntunu olevan kiire pois ni oltii sit loppuu asti. Se paluumatka oliki sit vaa aika mielenkiintone ku eka mentii bussilla Helsingin keskustaa ja sit meijän opas sano et sielt ois pitäny mennä juna Puistolaa. No eipä mennykkää. Siinä sitä sit oltii joskus kahen ja kolmen välillä yöllä et mitäs helvettiä. Sit sielt keskustast lähti joku bussi mikä oli iha tupaten täys et siel piti ihmisten seistäkki sumpussa (totta kai ku baarien sulkemisaika on ni Helsingis on kaikki bussit täynnä). Päästii kuitenki sisää mut se matka oli kyl hermoja raastava ku siel iha takapenkillä oli jotai tyyppejä joilla oli iha omat bileet menossa siel, hyvä ettei ne jo hyppiny penkeillä ja muutenki soittivat kännykästä musiikkia tosi kovaa ja ölisivät siel iha huutamalla. Oli tosi ahistavaa ja yhes kohas iha säikähin ku joku niist tyypeist riehu enemmänki siel penkillä ni sit kuski teki äkkijarrutuksen keskellä tietä nii et se tyyppi ois voinu lentää kumoon. Eikä ne idiootit tietenkää uskonu ku kuski yritti sanoo et rauhottukaa vaa yks niistä tyypeistä tuli sinne etee ja mie jo pelkäsin et se käy sen kuskin kimppuu. Sit ne muut vaa huusi et "heei vittuuuu jos mä lennän tai lyön pään kattoo ni se on sun vika vitun motherfucker" ja hyi vitsi et ne oli hirveitä.. Oikeesti pelotti ja tos toisaalta tuli taas ikävä Ouluu ku tääl ei tapahu tollast.. Tosi hermoja raastava matka.

Joskus neljän aikaa sit vihdoi oltii Puistolas perillä ja myö kyl oltii siin vaihees nii puhki et mentii vaa suoraa nukkumaa.

Sunnuntaina nukuttiinki sit aika makeesti johonki yhtee tai kahtee päivällä. :D Jonin sisko oli kerenny jo lähtee siin vaihees ku sil oli menoo ja myö sit vietettii se päivä kahestaa. Uskaltauvuttiin jopa sen verra ulos et koitettii ehtii lähellä oleva Lidl ja kyl se sit kartan avulla löytyki. Ja osattiin jopa takaski. xD Piti käyvä vähä jotai syötävää hakemas ja ei siin loppupelis paljoo aikaa jäänykkää ku piti jo suunnata kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja takas tylsään Ouluun. :D

Semmone reissu oli se. Kuvia on valitettavasti vähän ku Joni ei ottanu omaa kameraa mukaa ni toi kuva meistäki on saatu Jonin siskolta ja loput on kännykästä.

Tuolta häistä saatiin vieä yks tehtävä, mut aateltii et toteutetaa se vasta sit ku kelit paremmi sallii. Tästä siis asiaa myöhemmi. ;)

Sweden Rock Day 3

Festareiden viimenen päivä lauantai oli miun kohalta aika tylsä. Sille päivälle olin merkannu kokonaiset kolme esiintyjää, joista ensimmäinenki alotti vasta vähän ennen kaheksaa illalla. Käytin siis päivän taas tehokkaasti liian pitkään nukkumiseen, syömiseen ja muuten lähinnä palloilin alueella ympäriinsä. Siinä muutaman päivän aikana olin tähyilly kojujen valikoimia tarkemmin ja tässä vaiheessa tuliaisten ostaminen oli ajankohtasta. Tai no Jonihan oli sanonu miulle ettei sieltä mitään tartteis tuua mut aattelin et se varmaa ilahtus. Eka olin hypistelly sellasia metallisia rannekoruja mut lopulta löysin jotai sata kertaa parempaa. :D Yhestä kojusta löysin nimittäin Jägermeister-taskumatin mikä oli miusta aivan täydellinen. Harmi et tuossa vaiheessa ei vaa ollu ikää ostaa jekkupulloo kaveriks, mut kyllä sillä taskumatillaki sai kotiin tultua hymyn nostatettua huulille. :) Lisäks olin kahtonu vähä vaatteita sieltä ja yks yli-ihana paita oli lopulta pakko ostaa.

Vikana päivänä oli pakko myös lopulta käyttää festarialueella olevaa pankkia, vaikka olin suurimman osan rahoista kantanu koko ajan käteisenä. Muutenki jono siihe pankkiin oli aina ihan helvetin pitkä, mut toisaalta ei se ihmekkää oo et ihmisiä oli paljon käteisen tarpeessa ku se kortti ei joka paikassa toiminu. Tuo päivä nyt tosiaan oli sen verran tyhjä ettei pitkä jonottaminen haitannu. Ja on tuo kuitenki toisaalta hyvä olla olemassa ku se Sölvesborg näytti muuten nii pikkukylältä et ei sieltä mitää automaattia varmaa ois löytänykkää. :D Plus taas yks syy olla poistumatta festarialueelta.

Helteen kiusatessa ajauduin lopulta kahtomaan Tankardia, ku se esiinty lähellä vesipistettä. Noiden tsekkaaminen ei ollu käyny millää asteella mielessä enkä tienny bändistä mitään, mut ku ei siinä kiire ollu ni jäin kuuntelemaan. Aika hassu bändi se oli ainaki esiintymiseltään. Niiden vähän elopainoa keränny laulaja taputteli mikillä aina paljasta mahaansa ja sieltä lavanki suunnalta heiteltiin yleisöön kaljapulloja (tyhjiä ja täysiä). Aikamoiselta hc-punkilta tai trash metalilta se kuulosti. Ei silleen muuten jääny erityisemmi mieleen, mut ihan hauska noita oli kahtoo. Lavallekki ois tullu mahollisuus päästä, mut en mie sit ilenny (perhana..). Ois ollu kiva vastata ku se laulaja kysy sinne menneeltä tytöltä et mistä päin Ruotsia se on. Ihestä ois ollu nii kiva vastata etten oikeestaa oo ruotsalaine. :D

Jossai välissä sitte taas söin ja kävin välikuolemassa ja sitte taas vaa pyörimistä päättömästi. Tuolla oli myös joku harvinainen Mötley Crue-näyttely, mut koska se oli maksullinen ni en lopulta menny sinne.

Jotenki se kello sit oli lopulta lähellä kaheksaa ja Rock Stagella alotti Accept. Toki ukot piti käydä katsastamassa ja oikein hyvä meno oli. Yleisössäkin oltiin taas kerran tosi hyvin mukana, mikä toki aina nostaa omaakin fiilistä. Joitaki Udon aikasia levyjä olin kuunnellu etukäteen, muuten osa biiseistä oli kyllä tuntemattomia. Tosin Stalingradia ja Balls to the Wallia ei tietenkään voinu olla tunnistamatta. :D Muuta settilistaa en taaskaan muista, ku ei vaa jää mieleen. Ukot oli oikein hyvässä livekunnossa.

Acceptin jälkeen oliki kiire Sweden Stagelle, missä alotti Skid Row. Taas kerran yks legendaarinen ja nostalgiapärinöitä aiheuttava bändi, jota tuli kaverin suosituksesta kuunneltua oikein urakalla muutama vuosi sitten. Kovin lähelle en uskaltanu ruokien kanssa mennä, mut hyvin näin ja kuulin omalta paikalta. Oikeestaan taaempana äänentoisto tuntu pelaavan paremmin. Välillä tuolla oli sitä ongelmaa että lavan edessä kaikki kuulosti lähinnä puurolta. 

Muutamia tuntemattomia biisejä tuolla tuli, mut toisaalta oli Skid Row sinne tuttujakin biisejä vanhemmasta tuotannosta ripotellu. Miulle mieluisimpia biisejä oli ehottomasti Slave to the Grind ja In A Darkened Room. Kummatkin biisit on tosin alunperin Sebastian Bachin laulamia, mut Skid Rown tapauksessa se ei oo minnuu jotenki koskaan häirinny. Kyllä tuo Johnny klaaraa biisit ainaki livenä oikein hienosti ja yhtä vauhdikasta keulakuvaa saa kyllä ehtiä. :D   

Illan ja samalla koko festarit päätti miun osalta Avantasia. Nimi oli miulle ennestään tuntematon, mut lainasin hyvän aikaa ennen festareita kirjastosta pari levyä iha mielenkiinnosta. Tykästyin erityisesti The Scarecrow-levyyn ja erityisesti levyn nimikkobiisiin. Kuultiin siellä myös ainakin Twisted Mind, muita en sit taas yllättäen muistakaan. Vaikka olo oli taas noihin aikoihin maailman väsynein, ni show oli kyllä niin näyttävä ettei mistään nukahtamisesta ollu pelkoo. Tuon keikan jälkeen oon aika hurahtanu Avantasiaan ja levyt meni heti hankintalistalle. Ihmisethän kutsuu tätä oikeestaan rock/metallioopperaks ja sitä tuo show todella oli. Vierailevia tähtiä oli lava täynnä ja mikä Avantasiassa on mielenkiintosta, ni KISSin nykynen rumpali Eric Singer on soittanu rumpuja tolle The Scarecrowlle. Hehee tällästä kivaa nippelitietoo taas. :D Tuo Tobias Sammet on kyllä kans ääneltään ihastuttava. Miten mies voiki laulaa nii korkeelta ihanan puhtaasti ja sit toisaalta välillä tosi rouheella äänellä? Tän kautta löysin myös Edguyn missä Tobias myös laulaa. Tuli siis tavallaan kaks uutta samalla kertaa. :D 

Avantasian mahtava metalliooppera oli hieno päätös hienolle festarille, jonne on ehottomasti päästävä joskus taas. Ensvuoden kesä kyllä houkuttelee jo pelkästään sillä, että WASP julkistettiin yheks pääesiintyjäks. En uskalla ees aatella mitä muuta ne vielä sinne keksii. Tuolla on aiempinaki vuosina ollu sellasia nimiä mitä ei voi toivookkaan Suomen festareiden kohalla.

Viimenen yö teltassa oli jostain syystä lähes yhtä vaikee ku ensimmäinen. Koko ajan paleli helvetisti ja toisaalta ehkä selkäkää ei enää tykänny köyhästä ja ohuesta retkipatjasta. Mitää ilmapatjaaha miulla ei ollu mukana. Tässä ois ehkä vielä yks oppimisen paikka seuraavalle kerralle.. Seuraavana aamuna oli ihana aikanen herätys, sillä bussi starttas jo yheksältä kohti Tukholmaa. 

Paluumatka suju yllättävän nopeesti, mut seuraava päivä millon miun piti selviytyä Turusta Ouluun oli aika tuskanen. Laivalla olin ihan liian rakastunu hytin sänkyyn, eikä siitä nii millään ois halunnu nousta. Ihan oikeesti, sen jälkee ku on nukkunu neljä yötä jonku sentin ohuen patjan päällä ni osaa sänkyä arvostaa! Univelkaa oli tosiaan sen verran, että vaikka Turku-Helsinki-välilläki nukuin makeesti bussissa ni koko päivä oli sellasta pilkkimistä, melkein torkahtelua mut ei ihan koska olosuhteet ei vaan sallinu. Helsingissä oltiin jo puolen päivän aikaan (Turusta oli lähtö seittemältä jee..) ja siitä mie suuntasin lentokentälle. Siellä pitiki ootella sitte tuskalliset kolme tylsää tuntia. Se aika meni sitte lähinnä nousevien koneiden ihmettelyyn (oon aina tykänny katella niitä), syömiseen ja hereillä sinnittelyyn. Lentokoneessaki meinasin nukahtaa mut en vaa saanu antaa sen tapahtua. Myös bussissa matkalla Oulunsalon kentältä kotia löin pään monta kertaa siihe bussin penkissä olevaan olemattomaan selkänojaan ku aloin nuokkumaan. Jotenki elossa selvisin kuitenki ja kotona oottiki valmis ruokapöytä ja illemmalla saunakin. :) 

Sanoisin että hyvä reissu ja onneks tuli tehtyä. :D

Sweden Rock Day 2

Olin ilmeisesti ehtiny keräämään jonkun verran univelkaa reissun aikana, ja perjantaina tulikin koisattua keskimäärästä kauemmin. Tosin aamulla viiden aikaan heräsin aina tyypillisesti vessahätään ja koitin viimeseen asti sinnitellä ja vältellä lämpimästä makuupussista kuoriutumista. Jossain vaiheessa se raja tuli kuitenki vastaan ja oli pakko kävellä pitkältä tuntuva matka vessaan. Täytyy muuten kehua tähän väliin Sweden Rockin vessoja. Bajamajoihin ei tarvinnu turvautua ku pari kertaa ja muuten sekä leirintäalueella että festarialueella oli oikeet vesivessat/posliinivessat/miksi niitä sanotaan? xD Lisäs se ainaki omalla kohalla mukavuustasoa, mistä ei tosiaan muuten päässy liikaa nauttimaan.

Tosiaan perjantaina ensimmäinen kiinnostava esiintyjä oli vasta iltapäivällä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja nukuin johonki puolille päivin. Siinä vaiheessa muut Elmun mukana matkaavat oli jo heränny ja kyselivät miulta että kuolemaako tein ku ne ei ollu nähny miun poistuvan teltasta. :D Uni oli tosissaan maittanu ja jäin joksiki aikaa sitten porukan kanssa istuskelemaan. Tässä vaiheessa olo oli kuitenkin aika paskanen  likanen, joten päätin mennä testaamaan leirintäalueen suihkut. Suihku makso n. 3 € ja ei niissä valittamista kyllä ollu. Vesi ehkä tuli vähän hitaasti mut kyl siellä hyvinkin peseyty ja onneks helteinen sää kuivas hiuksetkin suht nopeesti. Jalkoja tosin en saanu puhtaaks millään ja vielä paluumatkallakin ku laivalla kävin suihkussa ni valu mustaa vettä. :D

Kellon lähestyessä iltapäivä kolmea lähin talsimaan kohti Rock Stagea, missä menin kahtomaan Asiaa. Tää on kans niitä bändejä mitä isi on esimerkiks kuunnellu nuoruudessaan ja mie löysin sen LP-levykokoelmastakin pari Asian levyä. Niitä tuli sit luukutettua ennen reissua ja tunnistinkin ihan kivasti biisejä. Yks hyvin pinnallinen syy miks menin näitä kahtomaan on pieneks vitsiks muodostunu biisi Heat of the Moment, kiitos vaan luokkakaveri ja Supernatural-sarjan jakso Mystery Spot. :D Vähän semmosta hekottelua siis aiheutti sen kuuleminen livenä, mut tunnelma oli oikein kohillaan, vaikka yleisö olikin taas vähän vanhempaa ja rauhallisempaa. Myös Sole Survivor oli kiva yllätys, vähän olin uumoillu et ne ehkä soittais sen ja mukana tuli laulettua.

Asian jälkeen oli tarkotus ihmetellä Doroa Festival Stagella, mut lopulta en jostain syystä mennykkään. Näin kolme kuukautta tapahtuman jälkeen en pysty muistamaan syytä, mut veikkaisin että nälkä oli. Miun aamiaisethan oli oikeestaan tuolla aika köyhiä, koska sähkön puuttuminen sai miut vähän avuttomaks ja marketista tarttu mukaan lähinnä kinkkusulatejuustoo, sämpylöitä ja riisifrutteja. :D Joo tosi noloo.. Ehkä mie ens kerraks voisin suunnitella etukäteen mitä siel vois tehä ja ehkä varustautuu paremmilla ruuanlaittovälineillä. 

Tässä välissä muistaakseni nautiskelin thai-ruuasta (yllätys) jonka jälkeen 4 Sound Stagella soitti Amaranthe. Jonkun verran olin bändiin kerenny tutustua ja tykkäsin. Tosin tuolla keikalla se meno oli kaikkee muuta ku hyvä.. Mie ku luulin että Suomessa moshpitit ja vastaavat on rajua, ni ei ollu kyllä mitää verrattuna tohon.. Perkele ku sain takaraivooniki jonku nyrkistä varmaa kymmenen kertaa ja totta kai siinä miun takana oli ihania velikultia jotka sai aika ison ihmismassan liikkeelle.. Välillä keskittyminen koko keikasta herpaantu ku piti yrittää pysyä jotenkuten pystyssä ja suojella kameraa pahemmilta kolhuilta. Lisäks siellä lenteli vähän kalja- ja siideripulloja, jotka oli onneks muovisia. Nii tosiaan tässä vaiheessa vois olla aika mainita toisesta Sweden Rockin yllättävästä tekijästä. Siellä ei nimittäin ollu ollenkaan anniskelualueita! Alueen keskellä oli vaa iso kaljateltta mistä pysty hakee juomista ja sit vaa pysty menemää vaik keikkaa kahtoon se kalja kädessä tai sit vaa ehtii sopivan läntin nurmikkoo ja asettuu siihe ottaan aurinkoo ja nautiskelemaan juomia. Tästä en tosin ihe ois ottanu iloo irti jos mukavat ruotsalaiset joihi törmäsin myöhemmi illalla ei ois tarjonnu miulle paria siideriä. Joka tapauksessa aika oudolta tuntu verrattuna Suomen meininkiin. Kuitenki vielä ehkä hämmentävämpää oli se, että se anniskelualueen puuttuminen ei näyttäny aiheuttavan tuolla ainakaan isoja järjestyshäiriöitä. Omiin silmiin ei ainakaan kertaakaan sattunu mitää liian kännissä olevia ääliöitä tai edes tappeluja. Jotenki veikkaan että tuo ei vaa mitenkään päin ois mahollista täällä. Ainoo koitunu häiriö oli tosiaan se et jotku heitteli niitä pulloja ilmaan, mut kyl niitä aina väistämään pysty.

Amaranthen keikasta täytyy vaa tosiaa todeta et meno oli ihan hullua. Elize vaikutti myös aika herttaselta tyypiltä. Joku yleisöstä vissiin oli nakannu sille aurinkolasit jotka se laitto sit päähän vähäks aikaa ja myöhemmin heitti takasin sille lasien omistajalle. 

Amaranthen jälkeen oli taas useempi tunti taukoo. Hyvä oli vasta tokavikana festaripäivänä tajuta, et sinne leirintäalueelle vois mennä esiintyjien välissäkin ja käydä tekemässä välikuolemaa. Silleen ei ihmekkään et olo oli ihan kuollu ku olin edellisenäki päivänä ollu tauotta siellä festarialueella. Niinpä tällä kertaa marssin sinne omaan telttaan ja tein välikuoleman. Torkahdin jopa mikä ei ollu yhtään huono juttu muutenki sekasin olevan rytmin takia. 

Ylösnousemuksen jälkeen nälkä kolkutteli taas ja lähin festarialueelle metsästämään syötävää. Asetuin sitten taas sellaselle mahollisimman isolle tyhjälle nurmiläntille ja aloin ruokailemaan. Tässä vaiheessa kuvioihin tulikin sitten nää mukavat ruotsalaiset, joiden seuraan lopulta ihan niiden pyynnöstä päädyin. Keskustelu ei tosin oikein ruotsiks meinannu sujua ku pakko todeta et etelä-ruotsalaisten murre on jotai ihan käsittämätöntä. Siinä oli kokonainen perhe mukana ja ne toteski miulle et moni ruotsalainenki on heille sanonu et ei siitä murteesta saa selvää. Ehkä se sit vähä helpotti et en mie ehkä oo iha nii surkee jos synnynnäiset ruotsalaisetkaa ei aina ymmärrä toisiaa. :D Englantia ne kaikki onneks osas hyvin ja miehän päädyin siihen porukkaan pariks tunniks. Sen perheen tyttö oli oikee Thaimaa-fani ja oli ihan innoissaa ku kerroin sille et miun äiti on thaimaalainen. Se opetti miulle muutaman sananki ku se on käyny siel monta kertaa. Sit sen perheen isä tarjos miulle tosiaa pari siideriä ja mie olin iha hämmentyny. Ei täälläkää kukaa ventovieraalle ainakaa kovin herkästi tarjoo juomia (tai sit oon törmänny väärii ihmisii) mut tuol ne ei ees kysyny muuta ku et juonko kaljaa vai siideriä. :D Joka tapauksessa mukavaa oli saaha seuraa ja aika lenti paljo nopeemmin lopulta. Tiet kuitenki eros siinä vaiheessa ku miun piti lähtee hakemaa lisävaatetusta viileneväks illaks, enkä niihin sit enää myöhemmin törmänny. Kuitenki tosi mukava kokemus sinänsä huomata, miten mukavia ihmisiä ne ruotsalaisetki voi olla. 

Lähin sitte teltalle hakemaan hupparia, mut matkaa hidasti sitte pariki asiaa. Ei sillä et mitään huonoja juttuja tosin ois ollu, mut siinä menomatkalla miut pysäytti mies joka kerto olevansa Suomesta Ruotsiin muuttanu ja se puhu kuitenki iha kohtuu hyvää suomee. En enää muista miten se oli miut hoksannu pysäyttää mut sen kans jumituin joksiki aikaa puhumaan. Sen jälkee alko jo vähä kiire hiipii niskaan ku ihmismassat liikku kuitenki alueella välillä suht hitaasti ja tohon hupparinhakureissuunki meni aikaa ihan suht paljon. Matka festarialueelle takas oliki paljon hermoja raastavampi, ku joku epätoivonen brittipoika pysäytti miut eikä suostunu päästämään ohi ellen halaa sitä. Aika vastahakosesti lopulta halasin että pääsisin jatkaa matkaa. 

Kiire oli sen takia, et illan viimenen esiintyjä Europe ois pakko nähä mahollisimman hyvältä paikalta. Ihmisiä oli taas kertyny kivasti Festival Stagen eteen, mut pääsin kuitenki johonki ehkä 7.-10. rivin paikkeille eli ihan hyvin. Tunnelma oli taas kerran tiivis ja katossa. Europe on taas miulle näitä legendaarisia bändejä jotka on vaan nähtävä jos mahollisuus tulee ja oon tosi onnellinen siitä et se mahollisuus miulle siunaantu. Tätäkin oli tullu luukutettua oikein urakalla ennen keikkaa (tosin vielä enemmän sen jälkeen). Vaikka siellä kuultiin nää perusbiisit Carrie, Final Countdown ja Rock the Night ni settiin mahtu kivasti biisejä sieltä täältä. Miulle pahin paikka oli ku ne soitti New Love in Townin, koska tosiaan kyseessä on hyvin herkkä biisi ja sen kohalla ajattelin kaukaisessa pohjoisessa Suomessa olevaa poikakaveria, jota oisin siihen hetkeen kaivannu. Tilannetta ei helpottanu miun vieressä oleva pariskunta joka rupes totta kai sen biisin aikana halailemaan ja pussailemaan siinä. Se oli ehkä pahin hetki millon ikävä nosti päätä, muuten oli sujunu yllättävän hyvin. 

Keikalla kuultiin myös akustinen spesiaali, mikä oli aika erikoinen juttu. Tuo keikka oli muutenkin semmonen "erityispitkä" koska sillä juhlistettiin Europen 30-vuotista uraa. Lisäks tuo keikka kuvattiin dvd:lle ja se ilmestyykin 18.10. Filmi meni toki ennakkotilaukseen, sillä mikäs sen parempi tapa muistella tuota keikkaa ku kahtoo se myöhemmi töllöstä uuvestaan (ja uuvestaan). Kivaa et kerranki mieki pääsin todistaan sellasta keikkaa mikä tulee dvd:lle. :D

Yleisö oli tälläkin kertaa hulluna, eikä ihmekkään. Luulis että siinä jonkunlainen isänmaan ylpeys on ku kotimainen bändi ruotsalaisille ja tosiaan 30 vuoden ura on aika saavutus. Tuolla tuli taas kerran välillä jännättyä pysynkö pystyssä tai kantaako jalat ylipäätään, ilmeisesti festarointi alko tuntumaan jo fyysisestikin. :D Joka tapauksessa upeetahan se oli, enkä malta oottaa et pääsen muistelemaan tota keikkaa ihan dvd:n kera. Kyllä tän jälkeen taas kerran sai painua väsyneenä mutta onnellisena telttaan nukkumaan.

Sweden Rock Day 1

Tuskallisen kylmän yön jälkeen jotenkuten elossa olevana menin eka ostamaan jotain aamupalaa sellasesta pikkumarketista läheltä leirintäaluetta. Jo aamusta ihmiset hillu siellä shortseissa ja t-paidoissa enkä voinu käsittää miten ne tarkeni. Ihe hytisin kylmästä varmaan tunnin heräämisen jälkeen ja aattelin ettei se helpota ikinä. No lopultahan se helle tuli festarikansaa taas hellimään ja se jakso vielä helliä uskollisesti koko festarin ajan.

Hitaan heräämisen jälkeen lähin katsastamaan sen tärkeimmän alueen eli lavat. Se alue oli tosi iso mutta kuitenkin kompakti ja kaikki lavat pysty näkemään suurin piirtein yhellä silmäyksellä. Miulla ei heti alussa ollu mitään tiettyä bändiä tai artistia ketä mennä kahtomaan, joten suuntasin vaan ekaks 4-Sound Stagelle, mikä oli melko pieni lava. Sillon siellä esiinty Mia Klose, mikä ei ollu ihelle yhtään tuttu nimi. Testailin siinä samalla sitte omaa kameraa noissa olosuhteissa. Jännäähän tuolla Sweden Rockissa oli se, et sinne sai tuua iha millasen kameran vaan eli järkkärit oli sallittuja. Niitä näkykin kyllä aika lailla ja joidenkin varusteita kahtelin aika katkerana. Ihan hyvää se musiikkikin oli, semmosta mukavaa rockia. En kuitenkaan ainakaan tähän päivään mennessä oo saanu kuunneltua enempää, mut kyl se sillä kertaa meni.

Mia Klosen jälkeen suuntasin Sweden Rock Stagelle kahtomaan suomalaista tuttavuutta, nimittäin Sonata Arcticaa. En Sonatastakaan tosin tiiä paljon mitään ja vaa muutaman biisin tunnistin, mut samahan tuo oli käydä kahtomassa. Miulle oli kyllä valiteltu settilistaa joka ei muutu koskaan. En tiiä oliko tuo keikka sit mikään poikkeus, pitäs varmaan kysyä joltain joka enemmän tietää. Ei siel ainakaan Tallulahia tullu. xD



Sonatalla ois ollu jossain teltassa nimmaritilaisuuskin jossain vaiheessa, mut koska sain tietää siitä liian myöhään ni en mie sinne sit hoksannu mennä. En ehkä niinkää nimmareiden perässä ois mennykkää, mut ois ollu hauskaa mennä sillee "terve, mitä kuuluu?" ja kahtoo poikien ilmeet. Ei ne varmaa kuitenkaa tavallaa ois osannu oottaa ketää suomalaista sinne vaikka kyllä meitä jonkun verran tuolla festareilla olikin.

Seuraava esiintyjä oli Survivor, jota menin kyttäämään hyvällä menestyksellä, ku pääsin aika lähelle. Näiltähän se kaikkein tunnetuin biisi on Eye of the Tiger ja kyllähän sekin siellä setissä kuultiin. Täytyy tunnustaa etten hirveesti muita näiltä tiennykkään, mut ihan bändin legendaarisuuden vuoks se piti käydä katsastamassa. Eikä se musiikki oikeesti hassumpaa ollu, iha mielellään sitä kuuntelis lisääki. Yleisö oli yllättäen vähän vanhemman puoleista joten älytöntä rokkiriehumista tuolla ei ollu, mut toisaalta oli ihan kiva välillä olla vähän rauhallisemmassaki yleisössä.

Tässä vaiheessa täytyy sanoo että olin tosi mielissäni siitä, miten Sweden Rock mahdollisti miulle sellasten bändien näkemisen, mitä ei oikeestaan koskaan ois uskonu näkevänsä. Ei miulle ainakaa tullu mielee et näkisin koskaa Survivoria tai Asiaa mitä esim. isi on kuunnellu sillo ku se on ollu nuori. Ja siitähän on aikaa.. :D

Survivorin jälkeen oli rutkasti vapaa-aikaa ja se meni lähinnä festarialuetta kartottaessa (missä mikäkin lava on jne.) ja evästellessä. Tuolla oli siis oikeesti ihan helvetisti niitä kojuja ja eihän siinä neljässäkää päivässä kerenny millää testata kaikkia mitä ois halunnu. Jälkikäteen ketuttaa et esim. villisian lihasta tehty kebab jäi kokeilematta. No, jos tonne eksyy uuvestaan ni sit on kyl pakko kokeilla. Sit siel oli kaikenmaailman pastapaikkoja ja tex mexiä ja melkee mitä vaa kuvitella saattaa.

Seuraavaa esiintyjää ootin suurella innolla, nimittäin Devin Townsend Project. Pari kaveria kouluaikaan hehkutti kyseistä orkesteria kovasti ja täytyy myöntää, et kuunneltuani sitä innostuin kyllä kovasti. Pääsin kivasti eturiviin keikkumaan. Pakko sanoo et ei kenenkään liveääni oo ollu yhtä tajunnanräjäyttävä ku Devin Townsendin.. Siis herranjumala se mies vetää ensin sellasta hirveetä melkeen bläkkisörinää ja sit yhtäkkiä nii korkeelta ja kovaa. Ei voi ku ihailla. Devinillä oli myös aika hauskoja ilmeitä ja muutenki sen tapa esiintyä oli ajoittain jopa hämmentävä. Muutamat niistä onnistuin jopa kaiken ihailun keskellä tallentamaan järkkäriin.

Aaawww :D

Tosiaan tuolla festareillahan kaikkien sorttiset valo- ja videokamerat oli sallittuja, mikä oli miusta tosi ilahduttavaa. En ois kestäny sitä et yksikään kuva ei ois onnistunu paskan pokkarin ansiosta tai sit seki ois ollu vaa tosi hyvää tuuria. Toisaalta se aiheutti vähä kateutta miussa ku siellä kuljeskeli ihmisiä sellasten teleobjektiivien kans. Ainoo huoli mikä tietysti oli et en uskaltanu kameraa jättää hetkekskään yksin ja sen kantaminen kaikkialle oli välillä rasittavaa, mut oli se sen arvosta.

Devin Townsend Projectin jälkeen menin jonottamaan taas sinne nimmarisessiotelttaan, missä KISSin kitaristi Tommy Thayer oli jakamassa nimmareita. Olin kuitenkin auttamattomasti myöhässä ja se tilaisuus kerkes loppua ennen ku olin lähelläkään sitä koko telttaa. Arvasin kyllä ettei noilta äijiltä oo liian helppoo saaha nimmaria tai päästä ees puhumaan, mut ei voinu mitään. Ei se näin jälkikäteen oikeestaan harmita. Oon varmaan päässy sen iän ohi missä nimmarit oli se tärkein juttu. :D

Siirryin siitä sitten lähelle Sweden Rock Stagea eli päälavaa, missä esiintyis torstai-illan päätteeks tietenkin KISS. Syy, miks ylipäätään lähin tonne oli KISS ku aattelin et no perkele, miul on rahaa ja nää on viimeset mahollisuudet nähä koko bändi ni lähetää nyt sit perhanta Ruotsiinki kahtomaan. En oo katunu. :D Olihan tuolla kyl sit monta muutaki syytä käydä, mut kyl KISS oli tän matkan kohokohta. Oli kiva aatella maanantaina Hartwall Areenan keikan jälkeen et sama homma uusiks alle viikon sisään. :D 

Ennen KISSiä samaisella lavalla esiinty Five Finger Death Punch, johon en ikävä kyllä ollu ehtiny tutustuu kunnolla. Mielenkiinnolla sitä kuitenki tuli kuunneltua niin lähellä ku vaan pysty änkeemään ja oikeen hyvältähän se kuulosti. Näiden lopetettua alkoki sitte vielä epätoivosempi änkeeminen ja aloin kyttäämään ihelleni sopivaa paikkaa KISSiä varten. Ei ollu yllätys, että lavan edusta oli täynnä ihmisiä jo siinä n. 2 tuntia ennen koko keikan alkua. Sain kuitenki sisseilytä hienosti ihteni kolmanteen riviin joten ei ollenkaan paha. :)

Se odotus oli toivottoman pitkä taas kerran, vaikka tuolla kehtas iha istuskellakin. Siinä lähinnä tuli läheteltyä tekstareita ja lueskeltua vanhoja. Älypuhelimen olin jättäny iha suosiolla telttaan, koska ei siinä toiminu netti ja sen akkua piti säästellä. Varakapula oli kyllä aika huono viihdyttäjä, pelasin sillä vaa jotai tyhmää vuoristoratapeliä ja niitä tekstareita selailin. Onneks tuskallinen odotus lopulta palkittiin ja hurmos oli taasen valmis alkamaan.

Keijo siellä syöksee tulta

Paulin ääni teki ikävä kyllä tällä keikalla pahat tepposet ja sikäli on myönnettävä että Helsingin keikka meni paremmin. Tää myös aiheutti myöhemmin fanien keskuudessa spekulointia siitä, että tais olla viimenen kerta ku ukot nähään. Ihehhän en millään haluis myöntää tätä tosiasiaa koska oon ollu fani verrattain vähän aikaa verrattuna noihin "senioreihin" mut toisaalta kyllähän se sattuu kuulla omin korvin että KISS ja varsinkin Paul on parhaat päivänsä nähny. En kuitenkaan antanu sen pilata tunnelmaa ja otin kaiken irti niin paljon ku pystyin. Tunnelma oli huikee ja yleisö oli kyllä paljon hullumpaa ku Helsingissä. Oikeestaan ylipäätään Ruotsin puolella ihmiset oli heti paljo hullumpia ku täällä. Jännä miten iso kulttuuriero näinki lähekkäin olevissa maissa.

God of Thunder

Paul kävi perinteiseen tapaan Love Gunin aikana moikkaamassa yleisöö

Settilista oli aika pitkälti samanlaine ku Helsingissä. Muistaakseni Dr. Love oli vaan ollu lisäyksenä settiin. Tähän puheeseen ei tosin passaa luottaa koska mie en millään pysty muistamaan tommosia asioita ulkoo. Hirveesti mitään yllätyksiä ei kuitenkaan ollu luvassa ja miusta iha hyvä niin. Joka tapauksessa biisit tuli laulettua (eli huudettua) mukana koko keikan ajan ja ääni kiitti taas kerran. 

Keikka meni ihan liian nopeesti ja tuntu taas kauheelta ku se loppu. Varsinkin ku oikeesti voi olla että tuo oli viimenen keikka mitä ikinä tuun näkemään maailman parhaalta bändiltä. No, kolme kertaa sentään kerkesin todistaa ja ilolla muistelen tuotaki iltaa, se oli vaan kertakaikkiaan mahtavuutta alusta loppuun. Tuolla keikalla oli myös paljon helpompaa heittäytyä mukaan ku muutki oli tosiaan yhtä hulluja, eikä tarvinnu tuntee huonoo omatuntoo siitä että oma letti nyt vähä pyyhkäsee toisen takaraivoo tai et vähä satun pomppaamaan takana olevan varpaille. :D

Alueella oli tietenki ihan järkyttävä tungos eikä ollu toivookaa siitä että ois päässy mitenkää nopeesti pois. Ihe tein aina viimesen esiintyjän jälkee iha suosiolla nii, et jäin istuskelemaan sinne jonnekki ja ootin että pahin tungos hälvenee. Ilta oli taas kerran viilentyny järkyttävästi, mut toinen yö suju luojan kiitos jo paljon paremmin ku eka, kiitos KISS-pipon ja kaulahuivin.

Sweden Rock, here we come!

Okei, vihdoin tarina jatkuu siitä mihin täällä jäätiin.

Yö laivalla meni paremmin ku osasin oottaa. Aika myöhään se nukkumaanmeno toki taas meni, mut yllättävän hyvissä voimissa silti oltiin. Tosin mie en ollu tajunnu siirtää kelloo tuntia taaksepäin, minkä takia heräsinki sitte tunnin liian aikasin.. Ihmettelinki siinä herätessä kovasti et miten ukot vielä nukku ja menin sitte kahtelemaan vähän ulos. Maisemat oli kyllä nätit, mut silti ihmettelin et onpas laiva myöhässä ku satamaa ei vielä näy eikä ihmisiä ollu montaa ylhäällä. Tajusin koko homman vasta ku hytissä alko telkkari soittamaan jotain "ihanaa" herätysääntä että jaa, nytkö se kello vasta on nii paljo et pitäs nousta. Jooh, olin sit suotta heränny tunnin liian aikasin.. Yhyy, oisin saanu nukkuu tunnin pitempään. >.<

Haluun muuttaa tonne. :D

Tukholman satama lähestyy

Onkohan tuo se Gröna Lund? 

Hetken aikaa kerettiin ihmetellä Tukholman satamaa, kunnes bussi tuli ja lastattiin taas tavarat autoon. Siitä matka lähti kohti Sölvesborgia, ja matkaa olikin eessä "kevyet" 500 kilometriä. Aika meni yllättäen lähinnä nukkuessa, maisemia ihmetellessä, jotain Rushiin liittyvää dokumenttia/leffaa kahtoessa ja välillä lähellä istuvien kanssa haastellessa. Pidettiin siinä muutama kusi ruokataukokin. Pidempi lounastauko oli puolessa välissä matkaa Vätterledenissä. Näytti tosi kauniilta paikalta mitä nyt vähän kerkes nähä, ja oli se ravintolakin kotoisan olonen. Yritin sitte tilata ruokaa ruotsiks mut tyrin koko homman siinä vaiheessa ku en ymmärtäny mitä se kassalla olija miulle sano. Harmitti sikana ku aattelin et osaisin kuitenki vielä.. Puhuu oisin osannu mut puheesta en vaa saanu selvää, ni piti sit lopulta luovuttaa.

Taukopaikka

Joskus viiden maissa (Suomen aikaa) oltiin perillä Sölvesborgissa. Festarit oli vasta alkanu, ja siinä jaettiin porukka kahtia leirintäalueelle ja hotelliin menijöihin. Itehän tosiaan säästösyistä olin sitkee sissi ja menin leirintään. Tässä vaiheessa aloin tosissaan miettiä et kumpa joku vois auttaa, ku kotona teltanpystytysyritys oli aika tuhoon tuomittu.. Onneks toinen niistä mukana olleista pariskunnista oli lopulta oikeen mukavia ihmisiä, ja niiltä kehtasin kysyä. Loppujen lopukshan se oli tosi helppoo, sitä vaan aatteli vissii liian vaikeesti..

Jes, teltta pystyssä!

Leiriytymisen jälkeen lähin ihmettelemään festarialuetta. Tosin sinne lavojen eteen en vielä päässy, ku olin ottanu vaa 3 päivän lipun. Oli siinä silti ihmeteltävää riittävästi jo pelkästään niissä kaikissa kojuissa. Noiden kanssa tuli monta kertaa ongelmia myöhemmin ku yritin löytää tietyn kojun ja onnistuin muistaan sijainnit väärin. Lisäks siellä alueella oli Sweden Rock Market mistä sai ihan kaikenlaista survival-tavaraa festareiden ajaks. Oisin niin halunnu kokeilla grillausta, mut en sitte rohjennu. Noista oli kuitenki kätevää käydä ostamassa välipalaa, ni ei aina tarvinnu kalliista ruokakojuista ostaa.

Sisäänkäynti taivaaseen

Illan hämärtyessä sää alko viilentyä, mut se eka yö vasta helvetti olikin. Asteita ei varmana ollu viittä enempää ja vaikka kuinka kiskoin takkia ja kalsaria päälle ja kääriydyin makuupussiin ni hytisin koko ajan. Ihmettelen vieläki miten sain oikeesti silmällistäkään nukuttuu, ku aattelin et se yö ei lopu ikinä. Eikä ne ympäristön äänet ja musiikin pauhanta hirveesti helpottanu asiaa, mut kai sitä tarpeeks väsyneenä nukkuu vaikka millasissa olosuhteissa. Joka tapauksessa se yö opetti paljon, ja seuraavana päivänä lähin pipo- ja kaulahuiviostoksille.

Kohti Ruotsia

No niin, nyt tarina jatkuu siitä mihin täällä jäätiin.

Seuraava aamu oli ainakin omalla kohalla erittäin hikinen, koska tuohon aikaan helteet kiusas aika mukavasti eikä yöunet liian pitkiks päässy tälläkään kertaa venymään. Puolen päivän aikoihin oli jo huoneen luovutus, joten niihin aikoihin poistuttiin. Käytiin sitte Forumissa Restaurant Worldissa syömässä ja sen jälkeen päästin Jonin junaan kotimatkalle Ouluun. Pakko tunnustaa et kyl siin vähän itku tirahti. Oli jotenki kauhee lähtöahistus päällä koska a) en pääsis kotiin vielä viikkoon, b) suurin osa siitä viikosta pitäs nukkua teltassa ja c) en tuntenu matkakumppaneita melkein yhtään, joten olin käytännössä yksin tilanteessa. Junan lähettyä vaihtelin rautatieasemalla vielä muutaman satkun ruotsin kruunuiks ja jäin tappamaan aikaa.

Pikkulinnut oli laulanu sellasta, että Gene Simmons pitäis jonkunlaisen tilaisuuden Hard Rock Cafessa. Sinne piti toki mennä kyttäämään ja paikka oliki tupaten täynnä ihmisiä. Aikataulu kuitenkin veny ja veny, mikä johti lopulta siihen, etten koko herraa ehtiny näkemään kunnolla. Se tilaisuus alko klo 15 (tai ois pitäny vissiin..) ja miulla oli lähtö 16:30 ja ku sitä viivästystä tuli nii paljon ni en kovin paljoo tuosta irti saanu.

Piti sitten ängetä ison laukun ja repun kanssa ihmistungoksen läpi ulos Hard Rock Cafesta ja suunnata ratikalla Nosturin pihaan. Siinä epäluulosena vilkuilin sitä porukkaa ja miun aiemmin kuulema piti paikkansa: siellä reissussa ei ollu ku kaks naista miun lisäks ja niilläki oli ukot mukana. Tuli siinä aika orpo olo enkä uskaltanu kellekään puhuu, kunnes yks KISS Army Finlandin foorumilta tuttu mies tuli miulle haastelemaan.

Ku bussi oli lastattu ni matka starttas kohti Turkua, tarkemmin sanottuna Turun satamaan, mistä mentäs laivalla Tukholmaan.

Siinä jonkun aikaa bussissa istuttuani ja toisten juttuja kuunnellessa aloin vähitellen rentoutuu ja uskoo siihen et kyllä kaikki hyvin menee. Keskustelu festareiden kattauksesta kävi ainaki kuumana ja tuli siinä muutenkin käytyä semmosta tutustumiskeskustelua. Matkanjohtajat oli myös tosi mukavia, mikä teki miun olosta huomattavasti kevyemmän. Jossain välissä taisin kyllä bussissa nukahtaakin, tuntu ainaki et matka meni vähän nopeemmin ku kuvittelin. Oli siinä mukava katella maisemia ja syödä eväitä.

Turun satamassa oliki sitte jännät paikat, koska miun täytyy tunnustaa et oon kärsiny laivapelosta (kiitos Titanic...). Juteltiin siinä sitten tän KISS-kaverin kanssa ja hän ainaki ystävällisesti lupas olla henkisenä tukena. Kyllähän ku niitä laivoja kahteli ni vähän ahisti. Ne on nii valtavan näkösiä että hirvittää ja kuvitella jos semmone menis uppoomaan.. 

No sitte se laivaan siirtymisen aika kuitenki koitti, ja varsinkin tuossa vaiheessa ku ihmiset alko pakkautua porttien lähelle ni sydän tykytti. Miulle sanottiin että alas ei kannata kauheesti vilkuilla ku kävellään siltaa pitkin laivaan ja ihan kiltisti noudatin neuvoa. 

Vietiin siinä sit tavarat hyttiin ja miehän olin tosi onnellisessa(ko) asemassa ku hyttikaverina oli kaks miestä. Alussa ajatus ehkä ahisti vähän, mut lopulta ku selvis että mie ja se KISS-tyyppi oltiin samassa, ni ei siinä ollu ku yks vieras ja mukavaks mieheks sekin osottautu. Hytissä ku käytiin tätä jäänmurtamiskeskustelua ni kävi ilmi, että tää mies asuu melkeen miun naapurissa, iha parin talon päässä. :D Kyllä maailma osaaki olla pieni.

Luonnollisesti suomalaiseen tapaan jään murtaminen tapahtu alkoholin avustuksella. Heti tavaroiden hyttiin viennin jälkeen suunnattiin kuuluisaan tax freehen. En voinu ku hämmästellä hintoja. Ei ne nyt mitenkään järkyttävän paljoo vähempää maksanu ku Suomessa, mut sen verran kuitenkin että paljo mieluummin raaskin sen 6-packin lonkeroo ottaa ku täällä. 

Ilta ja yö laivalla sujukin lopulta yllättävän kevyesti, eikä se laivassa olemine tuntunu sen kummemmalta ku maan päälläkään olemine. Ehkä se helpotti asiaa, et meri ei tainnu käydä ihan nii kovaa ku se vois. Meillä oli kyllä iha liian hieno hytti. Meitä kaikkia hämmensi vähän semmone kukan muotone kuvio minkä katosta tuleva valo muodosti. Se kuvio näky siinä lattiassa ja myö vaa aateltii et ei helevetti, nyt on kyl vähä liian hienoo. :D

KISS @ Hartwall Areena 3.6.2013

Hyvin tunkkasesti nukutun yön jälkeen oli sitte vuorossa se päivä, mitä olin oottanu reippaasti yli puol vuotta ku kuuta nousevaa.. Nimittäin KISS Hartwall Areenalla! Ja kermana kakun päällä KISS Army Finland oli järjestäny samalle päivälle KISS Expon hotelli Presidenttiin. Aika paljon herkkua siis ahdettavaks yhelle päivälle.

Siinä pienen aamukoomailun jälkeen lähettiin Jonin kanssa kohti Helsingin keskustaa . Ekana mentiin syömään, koska aamupalaa ei kauheesti ollu tarjolla ja toisaalta se päivä oli muutenki sellane, että kunnon tankkaus ois ihan tarpeen. Edellisenä iltana ku ehittiin epätoivosina auki olevaa ravintolaa myö käveltiin yhen thai-ravintolan ohi ja se otettiin tähtäimeks. Ruoka oli kerrassaan taivaallista alkukeittoineen ja uskomattoman täyttävää! Se annos jotenki näytti hirmu pieneltä, mut aika pallona sieltä lähettiin kävelemään kohti keskustaa. :D

Presidentin kohalla mie sanoin Jonille heipat ja suuntasin ihanan viileeltä tuntuvaan alakertaan, mikä oli oikee KISS-fanin unelma. Ihanaa fanikrääsää kaikkialla ja samassa paikassa oli mielenkiintonen näyttely aiheeseen liittyen. Lisäks oli pari Q&A-tilaisuutta henkilöiltä, jotka tavalla tai toisella liittyy KISSiin.

Tavara-arsenaali oli tosiaan aika mittava ja kyllähän tää tyttö ois halunnu ostaa sieltä vaikka mitä figuureja ja kymmeniä paitoja yms. oheistavaraa mukaan, mut joku järki piti siinäki säilyttää iha vaa jo budjetinki takia. Mukaan pääty kuitenki ihan tarpeellinen tuote, nimittäi KISS-pussilakanat. Niitä olin ehtiny ties mistä netin syövereistä enkä löytäny, mut Exposta ne lähti parilla kympillä. Lisäks ostin semmosen 3 sormuksen pakkauksen missä oli aiheena KISS Hello Kitty. :’D Kyllä, sellanenki ”merkki” on nykyään olemassa ja en varmaan raaski sitä pientä pahviläpyskää (missä ne sormukset on kiinni) heittää pois koska siinä lukee KISS ja siinä on maskinaamasen Hello Kityn kuva. xD

Lydia Criss piinapenkissä.

KISS-figuureja!! Voi synti et oisin halunnu ostaa nää..

KISS-tavaraa...

Ja vähän lisää KISS-tavaraa..

Hehheh...

Mie jäässä ja Richie Scarlet, joka on siis soittanu Acen soolobändissä.

Stala & SO:n duo soitti akustisena KISSiä.

Expon jälkeen oli aika suunnata kohti Hartwall Areenaa. Siellä oli miun onneks eräs tuttukin jonottamassa, joten tylsää ei ovillakaan ehtiny tulla. Mie olin iha paineissa koska permanto ja totta kai mahollisimman eteen halusin päästä. Ensinnäkin jo pelkkä ovien avaus sai sydämen pamppailemaan. Tuntu et se jono ei vaan liiku ja et miun mahikset hyvään paikkaan ois menny jo sen siliän tien. Muutenkaa en liia hyvi muistanu et mistä koko permannolle ees mennään joten aikamoisella pikakävelyllä sai sisäänpääsyy ehtii. No, sit siellä oli se jono, missä seisominen oli myös tosi piinallista. Olin kuitenki aika kärkipäässä, joten siinä mielessä helpotti ku sinne pääsi. Luvan saatua alko sitte se pikakävely portaita alas. Jotkut siellä yritti juostakin, mut liuta järkkäreitä siellä pysäytti juoksijoita ja muutenki huus et juoksu on kielletty. Niinpä mie taidokkaasti pikakävelin ja pääsin ekaan riviin! Se oli taas sellane epätodellisuuden tunne et ei helvetti, mie seison ekassa rivissä kahtomassa KISSiä! Aivan käsittämätöntä ja itku meinas päästä ku aattelin ettei se onnistuskaan. :’D Jalat paskanahan sitä tuon jälkee oltii, mut kyllä KISS oli sen arvonen. :)

Lämmittelijänä oli Reckless Love, mikä allekirjottanutta ei mitenkää kauheesti lämmittäny. En kauheesti bändistä välitä ja varsinki Hermannin kekkulointi vähä ärsytti, mut kyl se nyt sillä kertaa meni.

Recklessien jälkeen sit seisottiin pitkään ja pitkään ja pitkään. Siinä vaiheessa oli jo nii kärsimätön olo et hulluks meinas tulla. Ja vähä tylsääki oli ku KISSin esirippu laskeutu ja sitä vaa ootti että keikka alkas.

Siinä vaiheessa ku ”Allright Helsinki…..” alko kuuluu ni tää tyttö läks kaikista henkseleistä irti ja huus jo tässä vaiheessa suoraa huutoo. Esirippu putoo alas ja tyypit alkaa laskeutumaan lähes kattotasosta lavalle ja ekana biisinä tulee Psycho Circus.. Kiljumine, nyrkillä huitomine ja hyppimine oli tosiasioita. Olin jo luopunu toivosta et kyseistä biisiä kuulisin ees livenä ja se toteutu! Silkkaa hulluutta.. Settilistassa oli muutenkin mukavia ylläreitä, esim. Genen vetämä War Machine.

Kuvasato tältä keikalta jäi surullisen vähäiseks, koska kamerasta loppu akku ku olin saanu ehkä kymmenen kuvaa otettua.. No, ainaki loppuajan pysty vaa nauttimaa keikasta (minkä toki oisin tehny muutenki) ja toisaalta lohdutti et Sweden Rockissa sit pysty ottaan kuvia uuvestaan. Joka tapauksessa hurmos oli melkonen, enkä vaa ikinä, koskaan, pysty löytämään sanoja sille miltä tuntu nähä ihelle kaikkein tärkein ja rakkain ja maailma _paras_ bändi ekasta rivistä monen vuoden jälkeen.

Ainoo mikä jälkikäteen huvittaa on Genen hehkutus siitä uuvesta lavahärvelistä eli Spiderista. Se vaa nous ja laski ja no olihan ne valot kieltämättä ihan siistit siinä, mut ei se miusta iha nii ennenäkemätön ja erikoine ollu. :D Kyl edelleen Mötley Cruen se rumpusysteemi pitää kärkipaikkaa oudoimpien lavasteiden listalla. Mut joo olihan se iha hieno.

Keikan jälkeen oli tarkotus suunnata kaverin kanssa vielä jatkobileisiin, mut ei sit kuitenkaa menty. Kyl myö päästii jo sen paikan eteen, mut vähän suolanen pääsymaksu ja senhetkinen olotila esti sit menemästä. Ihe olin niin poikki monen tunnin seisomisen jälkeen et ei siel ois kuitenkaa jaksanu olla nii pitkää et ois viittiny sisäänpääsystä maksaa. Niinpä lähin sit suunnistamaan junalla kohti Pasilaa ja sieltä Stadion Hostellille. Sieltä matka jatku seuraavana päivänä kohti Ruotsia. Ja tästä reissusta tarinaa tulee taas kerran kohan jaksan raapustaa. :D Kuvatki on vielä käsittelemättä..