keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kirpparit on kivoja

Kyllä, tämän olen todennut jo kauan sitten. Koskaan en kuitenkaan ole hoksannut esitellä löytöjäni muille, jotta saisin heidätkin innostumaan tästä kivasta harrastuksesta. Minulle siitä on tullut ikäänkuin harrastus, vähintään kerran viikossa kierrän nämä kaksi Kajaanin paikkaa läpi. No jaa, tuskin muita hirveästi minun materiaalihehkutukseni kiinnostaakaan, mutta aion nyt kuitenkin tehdä tälläisen kirpparipostauksen. :D

Ensinnä täytyy huomauttaa, että kaikki vaatelöydöt on tehty Oulusta. Jep, Kajaanissa on turha toivoa löytävänsä mitään tämmöstä "hevivaatetta" mistä minä tykkään. Seuraavat on löydetty Oulun Second Hand Storesta, joka onkin tällä hetkellä lempikirpparini.

Myönnetään nyt ensalkuun kuitenkin sekin, että minäkin kyllä tykkään muutamista ihan "tavallisista" vaatekappaleista. Seuraavat kaksi kivaa raitatoppia löytyivät mukavasti 0,50 euron hintaan, joten pakkohan ne oli mukaan ottaa. Molemmat ovat alunperin H&M:ltä ostetut. :D (älkää sitten antako Nightwish-kaman tuolla taustalla häiritä :D).



Kävin myös uteliaisuuttani Paljekirppikselä, jota on minulle mainostettu erittäin suurena ja hyvänä paikkana. No, suuri se todellakin oli! Voisin sanoa että ainakin 6 kertaa Tavarakirppiksen kokoinen! Pääni meni ihan pyörälle, enkä tiennyt mistä sitä oikein aloittaisi. Yllättäen sen kokoiselta kirpparilta löytämäni saalis oli yllättävän pieni, mutta silti koko 2 tunnin kiertämisen arvoinen. :)

Tämä rakkaus pomppasi silmille heti Playstation 1:sen jälkeen, mikä todella piristi päivääni. Olin juuri niin harmissani siitä, etten voisi tuota nostalgiakampetta ottaa mukaani, kun ei ollut mitään missä kuljettaisi sen kotiinkin. Olin aivan ällikällä päähän lyöty. Pelokkaana kurkkasin kokolappua, koska omistan järkälemäiset hartiat, ja kaikki vaate toppeja lukuunottamatta tuntuu aina kiristävän. No, tämä huppari olikin miesten XL, eli se lähti sitten mukaani. Hiemanhan tuohon meinaa hukkua, mutta mitä sitä pienistä! Hintakin oli huokeat 5 euroa, joten olin onneni kukkuloilla.

Tämä löytyi aika kierroksen lopussa. Tykkään printistä, joten en nähnyt syytä olla ottamatta sitäkään mukaani. Hintaa oli 3 euroa. Samalla myyjällä oli muitakin kivoja paitoja, mutta ne olivat Dimmu Borgir-fanipaitoja. Ja minä kun en kyseistä bändiä kuuntele, niin saivat jäädä sinne.


Nyt siirrymme sitten viikolla eteenpäin päivään 19.3.2011. Legendaarinen päivä, sillä oli keikkapäivä ja satuinpa päivällä löytämään itselleni keikkavaatetuksenkin! Nämä ovat siis Second Hand Storesta.

Tämän löytäessäni olin jälleen onneni kukkuloilla, sillä toppi oli juuri sopivan kokoinen! Yleensä kohdallani on käynyt niin, että ovat olleet jotain kokoa XS, mutta kerrankin onni minua potkaisi. Ei siinä voinut hetkeäkään epäröidä. Hintakin vain 2 euroa!

Vielä yksityiskohta tuosta niskalenkissä olevasta soljesta. Aika nerokas keksintö, koska sillä voi jollain asteella säädellä topin istuvuutta. Ainakin minun mielestäni.

Sama myyjä sai minut toistamiseen onnelliseksi, kun samasta pöydästä löytyi ehkä maailman ihanin huppari koskaan! Sekin oli juuri täydellisen kokoinen. Hinta 12 euroa, mikä ei tosin mielestäni ole kovin paljoa näin hienosta hupparista, joita ei taida kovin monesta paikasta löytyä. :)


Hupussa on hauskana yksityiskohtana pupukorvat. Tottahan ne asiaan kuuluvat, onhan hupparin merkkikin "Evil Bunny". :D Kaikkein parasta tässä hupparissa on monipuolisuus. Siitä saa nimittäin halutessaan hihattoman, koska hihat on laitettu kiinni vetoketjuilla. Aivan käsittämätön, uskomaton juttu minulle! Olen jo kauan haaveillut hihattomasta hupparista, ja nyt sain aika monta kärpästä yhdellä iskulla. Sitten voi vaikka joskus tehdä niinkin, että ottaa vain toisen hihan pois. Voi että, tästä en luovu mistään hinnasta!


Viimeisinpänä mutta ei vähäisimpänä viime lauantaina tekemäni löytö Kajaanin tavarakirppikseltä. Kyseessä on jättikuppi. Tuossa kuvassa se tosin ei näytä kovin jätiltä, mutta ihan hirvittävän määrän juomaa se vetää. Onnenpotku, sillä olen jo kauan haaveillut myös ihan ikiomasta jättikupista, ja nyt minä sen sain! Silmäni siis arvatenkin loistivat jälleen. Rakastan hirveästi noita värejä. Perusmusta on minun makuuni, mutta nuo papukaijatkin ovat ihan tavattoman söpöjä. Tiesin heti, että ne huusivat "osta minut, osta minut" kun katselin sitä. :) Pakkohan tuo oli ostaa. Melkein pitäisi nimi tälle söpölille mukille keksiä, niin paljon siitä tykkään. Hintakaan ei ollut kuin 3 euroa. Tästä lähtien en enää muita kuppeja tarvitsekaan. :D



Siinäpä oli tämänkertaiset kuulumiset, toivottavasti ette ihan tympääntyneet heti ensimmäisestä kerrasta. Näitä on kyllä tulossa lisää. :D Ihan vaan siitä syystä, että voin hehkuttaa löytämiäni juttuja edes tälle blogille. Ketään kun ei oikeasti kiinnostaisi kuunnella, kuinka hehkutan jotain mukia kaksi tuntia siinä korvan juuressa. :D

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Turisastelua

Huh, viikon takaisesta keikasta on hädin tuskin selvitty, ja uutta jo pukkaa! Vieläpä mukavan pian, odottelua ei ole jäljellä edes kuukautta.

Päätimme siis tuossa poikaystäväni kanssa lähteä seuraavaksi katsomaan Turisasta 23.4. Helsingin Nosturiin. Olen jo aivan pähkinöinä, sillä en ole Nosturissa koskaan käynyt. Lisäksi Turisas-kausi on ollut hyvän aikaa jo käynnissä uuden albumin tiimoilta, joten sukat pyörivät jo jaloissa. :D Suosittelen muuten kyseistä albumia kaikille raskaamman musiikin ystäville.

Perjantaina kävin siis noutamassa tämän kuukauden suojelukohteeni, lapseni, silmäteräni, rakkaani.. Rakkaalla lipulla on monta nimeä. :D Yritin epätoivoisesti ikuistaa sitä kameralle, mutta eihän siitä tuommoisella kämäisellä digikameralla tullut kummoista.


Odotan muutenkin innolla pääsyä Helsinkiin, sillä onhan siellä kiva silloin tällöin käydä. Valitettavasti vierailumme jää kahden päivän ja yhden yön mittaiseksi, mutta onhan sekin jotain. Jokatapauksessa olen saanut mielenrauhan, kun yöpaikkamme Omenahotellissa varmistui. Kaikkein parasta on hotellin sijainti, sillä Nosturiin on matkaa vain kilometri! Toivottavasti ehtisi edes tunnin pyhittää aikaa shoppailulle. Toisaalta, todennäköisesti shoppailen tarvitsemani keikalta. :D

Turisastelu jatkui vielä lipun noutamisen jälkeen, sillä ihana poikaystäväni lahjoitti minulle Turisaksen bändipaidan! Ihanata, ei tarvinnut tähän hätään ruveta tilailemaan mistään. Sain sen vielä ilmaiseksi, kun poikaystävälläni on tuon lisäksi toinen paita, eikä hän tätä enää pitänyt. Syystä että se on muka ruma. Höh, minusta se on hieno, vaikka onkin simppeli! Heh, onneksi paita ei mennyt kaupaksi kirpparilla, joten minä saan olla sen onnellinen omistaja.

Paita näyttää siis edestä katsottuna tältä.


Ja takaa löytyy "weapons".


Nyt vain sitten odotellaan, että tämä vajaa kuukaisi menisi nopeasti. Punanaamiosta pitää vielä tilata kasvomaalia warpainttia varten.

Tässäpä olikin kuulumiset tällä kertaa. Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!

tiistai 22. maaliskuuta 2011

The Ugly World Tour 2011 jälkipyykkiä

Seuraavana siis tiedossa Ugly World Tourin jälkipyykkiä. Keikka oli siis Oulussa Club Teatrialla lauantaina (19.3.) ja täytyy sanoa, että ei tuosta vieläkään ole päässyt kunnolla yli. :D Jälkiseuraukset ovat ehkä hirveimmät, mitä keikka on onnistunut minulle tuottamaan. Niska edelleen vähän kipeänä ja oikea käsi ylirasittunut. Lisäksi sunnuntai ja maanantai olivat täyttä koomailua, enkä ikimaailmassa olisi uskonut sen kestävän jopa kaksi päivää. Nyt aletaan onneksi olla paremman puolella. :)

Täytyy todeta, että ei mennyt 35 euroa hukkaan. Ihan mahtava paketti oli nähdä 3 bändiä samalla kertaa, joista 2 oli vieläpä suosikkeja.

Machinae Supremacy aloitti keikan hyvin. Itse en tosin kauhean hyvin pysynyt mukana, koska bändi ei ollut minulle ennestään tuttu. Hatunnostot kuitenkin heille, hyvinhän ne vetivät.





Toisena olikin sitten kauan odotettu Ensiferum. Oli suuri ilo päästä näkemään äijät taas, tämä oli kolmas kerta. Biisit olivat tuttuja, ja tässä vaiheessa päästiin jo sitten heijaamaan ja rääkkäämään niskaa. Ensimmäisenä kuultiin From Afar, jonka aikana tyydyin räpsimään näitä melko surkeita keikkaotoksia. Token of Timen aikana annoin itselleni luvan seota täysin ja keikuin sitten puoliksi kaiteella. (Paikkani oli ihan eturivissä, mutta kaide loppui kesken, joten koko keikkani oli sitä kaiteen kohdalla keikkumista).



Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, astuivatkin sitten Children of Bodomin pojat lavalle. Täytyy sanoa, että olin todella yllättynyt settilistasta. Oletin kuulevani Relentless Reckless Foreverin biisejä (sen takia olin ostanut levykäisen aiemmin päivällä, jotta voisi luukuttaa sitä ennen keikkaa), mutta listaan mahtuikin paljon vanhoja suosikkeja! Yllätys oli erittäin positiivinen, koska uuden levyn biisit eivät olleet vielä ehtineet tulla niin tutuiksi. Oli kyllä todella hyvä veto äijiltä! Sopivasti uutta ja vanhaa. Ei olisi paremmin voinut maailmankiertuetta käynnistää. :) Alexi tosin saisi kehitellä välispiikkejä lisää, olisihan se mukava kuulla välillä muutakin kuin sitä "vittua" ja "perkelettä". :D Noh mutta, pikkuvikoja nekin.




Jälkeenpäin ajatellessa tuntuu, että taisin jo Ensiferumin aikana lämmitellä kaikki energiani. :D Oikeasti, Bodomin aikana tuntui joskus keskivaiheen kohdilla, ettei jaksa enää. Ei sitten millään, vaikka kuinka yritti hakata nyrkillä ilmaa ja välillä lepuutella ottamalla kuvia, niin voimat siinä loppui. :D Kaiken hyvän lisäksi taju meinasi lähteä kankaalle, kun eräs mies takanani löi minua päähän ainakin kolme kertaa. Nooh, pikkuvikoja. :D

Ai niin, ja onnistuin pöllimään himoitsemani The Ugly World Tour 2011-julisteenkin mukaani. Se sattui silmiin heti Second Hand Storen oven vieressä, joten rupesin sitä siinä kiireessä irrottelemaan. Miksi kiireessä? Siksi, ettei kukaan vaan olisi hoksannut ja tullut valittamaan asiasta. Noh, pari kulmaahan siinä hommassa sitten repeytyi, kun oli teipit niin tiukasti kiinni seinässä. Mutta pikku vikoja, se on kuitenkin se oikea juliste, jota olin kaupungilla bongaillut. Onhan se kuitenkin aika kiva muisto keikasta (toisin kuin kiertuepaita, joka muuten on mielestäni ihan saakelin ruma). Julistehan näyttää siis tältä.


Keikan jälkeen tunnelmat olivat erittäin väsyneet. Jalkani eivät enää loppuvaiheessa edes liikkuneet kunnolla, sillä olin seissyt sen kolmisen tuntia lavan edessä, jotta paikkaani ei vietäisi. Jonot narikalle olivat älyttömän mittaiset, joten siinä oli sitten hyvä istahtaa alas. Samalla harmittelin poikakaverini kanssa sitä, että olimme tyrineet mahdollisuuden yhteiskuvaan Petri Lindroosin kanssa. Huomasimme keikan loppupuolella, että hän oli ilmestynyt viereemme katsomaan Bodomien keikkaa. Paniikkihan siinä iski. Ei siinä kuitenkaan kesken keikan kehdannut ruveta kyselemään kuvaa, joten päätimme odotella keikan päättymiseen saakka. Noh, sitten kun koitimme järkkäriltä kysyä lupaa, niin Petri kerkesi sillä välin kadota bäkkärille.

No, siinä samalla kun harmiteltiin, tuijottelin baarin puolelle. Sitten yhtäkkiä huomaan, että Petri seisoo suoraan meidän edessämme. Yhtäkkiä jalat toimivatkin täydellisesti, ja ryntäsimme Petrin puheille. Hänhän olikin oikein mukava mies, ja lupasi tulla kuviin. Voi perhana sitä ilon tunnetta! Kyllä tunsin itseni taas hihkuvaksi pikkutytöksi, enkä meinannut nahoissani pysyä. Kannatti siis odotella!


Siinä sitä nyt sitten ollaan Petrin kanssa! Ilmeeni tosin on aika hirveä, olin aika väsynyt ja salama sai silmät harottamaan ties miten. xD Mutta siitä huolimatta tämä kruunasi kyllä iltani täydellisesti! Ah, tahtoisin niin tuon hetken takaisin! Uskaltauduin sitten pyytämään halaustakin siinä samalla, kun mahdollisuus tuli. Heh, tuntui siltä kuin olisin astunut pilviin. :D Ja tuoksui muuten hyvälle. ;) Voi, kunpa se hetki ei olisi koskaan päättynyt..

maanantai 21. maaliskuuta 2011

The New Beginning

Pitkästä aikaa tännekin kirjoittelemassa. Viime kerrasta onkin jo pitkä aika. Blogi on mitä ilmeisimmin ollut talviunten mailla, mutta nyt on aika aloittaa taas!

Talviunien jäljiltä blogin on aika kokea vähän muutoksia, jotka toivottavasti teidän lukijoidenkin mielestä menevät parempaan suuntaan. Ulkoasu tulee vaihtumaan lähiaikoina. Lisäksi olen ajatellut monipuolistaa blogin sisältöä. Olen huomannut, että valokuvaaminen on tosi pitkäkestoista hommaa. Pelkkä kuvaaminen ei riitä, vaan ne on myös käsiteltävä. Jos pitäytyisin pelkässä valokuvaus-aiheessa, tänne todennäköisesti ilmestyisi kirjoituksia kerran puolessa vuodessa.

Niinpä olen ajatellut laajentaa blogini aiheet käsittämään melkeinpä mitä tahansa. Mielestäni lifestyle-blogit ovat ihan mukavaa luettavaa, niistä kun ei koskaan tiedeä, mitä odottaa.

Jatkossa tänne siis voi ilmestyä ihan mitä tahansa mieleen pilkahtaakin. Totta kai höystän kirjoitukseni kuvilla, muutenhan tästä tulisi ihan kuolettavan tylsä. Jatkossa kuvat vaan eivät välttämättä aina ole niin taiteellisia (hah, ovatko ne koskaan olleetkaan?), mutta huonokin kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

No, nyt on aika lopettaa nämä löpinät ja lähteä kohtapuoliin kohti vesijumppaa. Toivottavasti te, rakkaat lukijani, jaksatte vielä alkaa lukemaan tätä blogiani luvattoman pitkän päivitystauon jälkeen. Jättäkäähän ihmeessä vähän puumerkkiä tänne, niin tietää, onko kukaan tätä lukenut. :D