The Ugly World Tour 2011 jälkipyykkiä

Seuraavana siis tiedossa Ugly World Tourin jälkipyykkiä. Keikka oli siis Oulussa Club Teatrialla lauantaina (19.3.) ja täytyy sanoa, että ei tuosta vieläkään ole päässyt kunnolla yli. :D Jälkiseuraukset ovat ehkä hirveimmät, mitä keikka on onnistunut minulle tuottamaan. Niska edelleen vähän kipeänä ja oikea käsi ylirasittunut. Lisäksi sunnuntai ja maanantai olivat täyttä koomailua, enkä ikimaailmassa olisi uskonut sen kestävän jopa kaksi päivää. Nyt aletaan onneksi olla paremman puolella. :)

Täytyy todeta, että ei mennyt 35 euroa hukkaan. Ihan mahtava paketti oli nähdä 3 bändiä samalla kertaa, joista 2 oli vieläpä suosikkeja.

Machinae Supremacy aloitti keikan hyvin. Itse en tosin kauhean hyvin pysynyt mukana, koska bändi ei ollut minulle ennestään tuttu. Hatunnostot kuitenkin heille, hyvinhän ne vetivät.

Toisena olikin sitten kauan odotettu Ensiferum. Oli suuri ilo päästä näkemään äijät taas, tämä oli kolmas kerta. Biisit olivat tuttuja, ja tässä vaiheessa päästiin jo sitten heijaamaan ja rääkkäämään niskaa. Ensimmäisenä kuultiin From Afar, jonka aikana tyydyin räpsimään näitä melko surkeita keikkaotoksia. Token of Timen aikana annoin itselleni luvan seota täysin ja keikuin sitten puoliksi kaiteella. (Paikkani oli ihan eturivissä, mutta kaide loppui kesken, joten koko keikkani oli sitä kaiteen kohdalla keikkumista).

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, astuivatkin sitten Children of Bodomin pojat lavalle. Täytyy sanoa, että olin todella yllättynyt settilistasta. Oletin kuulevani Relentless Reckless Foreverin biisejä (sen takia olin ostanut levykäisen aiemmin päivällä, jotta voisi luukuttaa sitä ennen keikkaa), mutta listaan mahtuikin paljon vanhoja suosikkeja! Yllätys oli erittäin positiivinen, koska uuden levyn biisit eivät olleet vielä ehtineet tulla niin tutuiksi. Oli kyllä todella hyvä veto äijiltä! Sopivasti uutta ja vanhaa. Ei olisi paremmin voinut maailmankiertuetta käynnistää. :) Alexi tosin saisi kehitellä välispiikkejä lisää, olisihan se mukava kuulla välillä muutakin kuin sitä "vittua" ja "perkelettä". :D Noh mutta, pikkuvikoja nekin.

Jälkeenpäin ajatellessa tuntuu, että taisin jo Ensiferumin aikana lämmitellä kaikki energiani. :D Oikeasti, Bodomin aikana tuntui joskus keskivaiheen kohdilla, ettei jaksa enää. Ei sitten millään, vaikka kuinka yritti hakata nyrkillä ilmaa ja välillä lepuutella ottamalla kuvia, niin voimat siinä loppui. :D Kaiken hyvän lisäksi taju meinasi lähteä kankaalle, kun eräs mies takanani löi minua päähän ainakin kolme kertaa. Nooh, pikkuvikoja. :D

Ai niin, ja onnistuin pöllimään himoitsemani The Ugly World Tour 2011-julisteenkin mukaani. Se sattui silmiin heti Second Hand Storen oven vieressä, joten rupesin sitä siinä kiireessä irrottelemaan. Miksi kiireessä? Siksi, ettei kukaan vaan olisi hoksannut ja tullut valittamaan asiasta. Noh, pari kulmaahan siinä hommassa sitten repeytyi, kun oli teipit niin tiukasti kiinni seinässä. Mutta pikku vikoja, se on kuitenkin se oikea juliste, jota olin kaupungilla bongaillut. Onhan se kuitenkin aika kiva muisto keikasta (toisin kuin kiertuepaita, joka muuten on mielestäni ihan saakelin ruma). Julistehan näyttää siis tältä.

Keikan jälkeen tunnelmat olivat erittäin väsyneet. Jalkani eivät enää loppuvaiheessa edes liikkuneet kunnolla, sillä olin seissyt sen kolmisen tuntia lavan edessä, jotta paikkaani ei vietäisi. Jonot narikalle olivat älyttömän mittaiset, joten siinä oli sitten hyvä istahtaa alas. Samalla harmittelin poikakaverini kanssa sitä, että olimme tyrineet mahdollisuuden yhteiskuvaan Petri Lindroosin kanssa. Huomasimme keikan loppupuolella, että hän oli ilmestynyt viereemme katsomaan Bodomien keikkaa. Paniikkihan siinä iski. Ei siinä kuitenkaan kesken keikan kehdannut ruveta kyselemään kuvaa, joten päätimme odotella keikan päättymiseen saakka. Noh, sitten kun koitimme järkkäriltä kysyä lupaa, niin Petri kerkesi sillä välin kadota bäkkärille.

No, siinä samalla kun harmiteltiin, tuijottelin baarin puolelle. Sitten yhtäkkiä huomaan, että Petri seisoo suoraan meidän edessämme. Yhtäkkiä jalat toimivatkin täydellisesti, ja ryntäsimme Petrin puheille. Hänhän olikin oikein mukava mies, ja lupasi tulla kuviin. Voi perhana sitä ilon tunnetta! Kyllä tunsin itseni taas hihkuvaksi pikkutytöksi, enkä meinannut nahoissani pysyä. Kannatti siis odotella!

Siinä sitä nyt sitten ollaan Petrin kanssa! Ilmeeni tosin on aika hirveä, olin aika väsynyt ja salama sai silmät harottamaan ties miten. xD Mutta siitä huolimatta tämä kruunasi kyllä iltani täydellisesti! Ah, tahtoisin niin tuon hetken takaisin! Uskaltauduin sitten pyytämään halaustakin siinä samalla, kun mahdollisuus tuli. Heh, tuntui siltä kuin olisin astunut pilviin. :D Ja tuoksui muuten hyvälle. ;) Voi, kunpa se hetki ei olisi koskaan päättynyt..