torstai 28. huhtikuuta 2011

Helsinki calling part 2

No niin, nyt pukkaa sitten toista osaa tuolta mahtavalta Helsingin reissultamme.

Hotellille tulimme ehkä joskus lähempänä kahta takaisin. Kävelimme varsin suuressa porukassa Nosturilta pois, mutta lopulta kuitenkin Joonan kanssa eriydyimme uusien kavereidemme seuraan. He jäivät sitten hotellin ulkopuolelle odottelemaan kyytiä. Saimme taas hauskoja kommentteja warpaintista, eikä mikään ihme. Kyllähän se tietysti herättää huomiota, kun 4 maskipäistä tyyppiä tulee kadulla vastaan. :D

Yöstä minulla nyt ei olekaan mitään kertomisen arvoista, joten mennään seuraavaan aamuun. Heräilimme siinä joskus puoli 11 aikoihin, koska hotellihuone piti luovuttaa klo 12:een mennessä. Päätimme lähteä vasta 16:20 junalla takaisin kotia päin, koska 11 jälkeen lähtevä juna olisi todellakin ollut liian aikaisin. Sitäpaitsi jäi taas aikaa kiertelylle, sehän on tunnetusti paras tapa ajan tappamiseen.

Ensiksi suuntasimme asemalle ostamaan liput. Sen jälkeen tie kävi kohti Forumia. No se paikka ei tietenkään ollut auki, koska oli pyhäpäivä. Perkele.. Olisin tahtonut käydä vielä etsimässä sitä Arnoldsia, mutta ei sitten. Onneksi sentään Restaurant World oli auki, joten pääsimme täyttämään kupujamme tulevaa kotimatkaa varten. Tällä kertaa valitsimme kiinalaisen ravintolan, jossa olikin aivan taivaallista ruokaa.

Syönnin jälkeen piti käydä täydentämässä eväsreppua viereisessä Alepassa, koska ei viitsitty lähteä etsimään erillistä ruokakauppaa mistään. Olkoonkin vähän kalliimpi kauppa, eipä sillä mitään väliä enää ollut, kun tärkein oli ostettu (eli kiertuepaita :D).

Suuntasimme sitten kohti Asematunnelia. Olin elätellyt ihan pieniä toiveita siitä, että Cybershop olisi auki, koska näyteikkunassa luki, että se olisi auki myös sunnuntaisin. No sitten muistin taas sen pirun pyhäpäivän. Silmäni alkoivat välittömästi loistaa, kun hoksasimme sen siitäkin huolimatta olevan auki! Jos minulla ei olisi ollut sitä kirottua vetolaukkua mukana, olisin kiljuen juossut sinne sisään. :D

Hypistelin taas niitä ihania hamosia ja vaatteita ja siellä itseasiassa kulutimmekin suurimman osan ajasta. Pyysin huvikseni sitten lupaa katsoa niittirannekkeita. Niitäkin oli paljon erilaisia, mutta lopulta kaksi nousi ylitse muiden. Ne olivat myös aika halpoja, kaikki 9 euroa. Pähkäilin sitten varmaan reilun tunnin sitä, kumman noista rannekkeista valitsisin. Rahani olisivat periaatteessa riittäneet molempiinkin, mutta koska halusin sukkahousut niin en millään raaskinut valita molempia. No, pitkän pohdiskelun jälkeen mukaani lähtivät nämä.




Täytyy todeta, että tuo ranneke on rakkaus. :D Se on niin erilainen, koska itse en kovinkaan perusta näistä "normaaleista" niiteistä eli pyramideista tai rottaniiteistä. Luotiniitit on tosi siistejä kyllä, ja sellaista luotiranneketta hypistelinkin kauan. Mutta tuo oli jotenkin niin erilainen, että sen saamista en olisi jaksanut enempää odotella. Luotirannekkeen voi sitten myöhemmin tilata netistä. :) Ja sukkahousut oli pakko-ostos, koska häpeäkseni hoksasin, etten omista yhtiäkään kunnollisia sukkahousuja! Ja hamekausi tulossa, enkä minä nyt viitsi paljaita sääriäni ihmisille näyttää..


Koska Asematunneli on mielestäni jostain syystä niin hieno paikka, päätimme siellä ottaa vielä pari lomakuvaa ennen junan odottamista. Kaikkein parasta Asematunnelissa ovat vieressä jylistävät metrot. Harmi, ettei meillä ollut mitään hyvää syytä eikä järin aikaakaan metroilla, olisin kyllä halunnut. Ne on niin siistejä, ja ainoat metrot koko Suomessa.

Tälläinen heppu sinne oli Cybershopissa viettämämme tunnin aikana ilmestynyt. Hauskannäköistä touhua oli, ja musiikkikin mukavan hilpeää.


Nautiskelimme sitten vielä upeasta ulkoilmasta, ja pakkohan nämä hienot VR:n äijät oli kuvata. :) Sää oli todella kirkas tuona päivänä, joten kuva on sen takia vähän kökkö.


Siinä sitten haikeana odotellaan junaa. Ikävä jäi Helsinkiin, mielelläni olisin viettänyt tuolla vielä muutaman päivän. Koska Cybershop. Koska Nosturi. Koska ihmiset. Vaikka itsekin jollain tapaa pidän Helsinkiä liian suurena ja yliarvostettuna paikkana, niin eihän tuonne pääse kuin kerran vuodessa. Ja kun ajattelen junalippujenkin hintaan, niin ei sitä 70 euroa viitsisi ihan kahden päivän reissua varten maksaa. Mutta näin tällä kertaa, toivottavasti minä ja Helsinki näemme pian. <3 Löysinpä vielä yhden videon tuolta keikalta, mitä en ollut muistanut linkittää, joten laitanpa sen nyt tähän teidänkin iloksenne. :) Kyllä nämä niin nostattavat hymyn huulille. Ja jos video yhtään muuten teitä kiinnosta, niin kuunnelkaa edes Ollin upea viulusoolo. :)

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Helsinki calling part 1

Vihdoinkin olen saanut viime viikonloppuisen reissun kuvasadon käsiteltyä, joten on aika kirjoittaa matkaraportti.

Matkamme Helsinkiin alkoi kello kuuden aikaan aamulla melko väsyneissä tunnelmissa. Isäni kyyditsi minut ja poikaystäväni Joonan rautatieasemalle jo hyvissä ajoin. Mieleni olisi tehnyt nukkua junassa, mutta valitettavasti ulkoilman valoisuus häiritsi untani pahasti. Onneksi juna oli sentään Intercity, ja kaipa minä jonkun vartin onnistuin siellä torkahtamaan. Matka meni aika nopeaan, vaikka se kestikin lähes 7 tuntia.

Heti Helsinkiin päästyämme jouduimme munkin käännytysyrityksen kohteeksi. Tosin ei sillä mitään munkkikaapua ollut, ihan normivaatteissa. Se puhui meille englantia ja yritti kaupitella jotain kirjoja filosofiasta ja viisaudesta. Taisivat käsitellä jotain Gandhin ajatuksia ja elämänviisauksia. Olin todella yllättynyt siitä, että ymmärsin sen miehen lähemmäs puoli tuntia kestäneestä englanninkielisestä esityksestä lähes kaiken. Kirjatkin vaikuttivat ihan mielenkiintoiselta, olisin melkein jopa voinut ostaa sen. Totesin kuitenkin, että säästän rahat niihin bändipaitoihin, koska 5 euroa oli laatimallani budjetilla liian riskaabelia käyttää moiseen.

Olimme perillä noin 12 aikaan. Varaamaamme Omenahotelliin pääsi sisälle vasta neljältä, joten päivä oli varattu mukavasti kaupoissa kiertelylle. Suuntasimme Forumiin, koska se oli lähempänä kuin Kamppi (no ei se kyllä ollut). Heti ensiksi huomio kiinnittyi pilailukauppaan, joten pitihän sitä käydä vilkaisemassa. Tosin vetolaukun kanssa oli vähän kiusallista mennä siellä hyllyjen välissä, mutta en onneksi pahemmin onnistunut kaatelemaan tavaroita. Joona meinasi jo melken ostaa leikkimiekan Turisaksen keikkaa varten, mutta 10 euroa sellaisesta muovimiekasta oli ehkä turhan paljon. Ei se kovin hienokaan ollut.

Yhtäkkiä eksyimmekin sitten Forumin Restaurant Worldiin ja yhtäkkiä alkoikin nälkä muistuttaa olemassaolollaan. Ei sitten auttanut muu kuin jäädä sinne syömään, tuoksu oli niin vastustamaton. Minun ateriani näytti tältä.


Klassikkovalintani, eli kanaa ja riisiä. Mutta oli pirun hyvää :) Oikein sopivasti tuli kupu täyteen, joten aika piakkoin jatkoimme sitten matkaa. Yritimme löytää Arnoldsin, mutta eksyimmekin Asematunneliin. Ja siellä se oli edessäni, nimittäin Cybershop! Olin aivan haltioissani, koska vaikka kauppa olikin pieni, se oli täynnä ihania vaatteita! Silmäni olivat lähellä lentää päästä ja olisin halunnut heti ostaa sieltä vaikka koko kaupan tyhjäksi, mutta sain onneksi pidäteltyä itseäni. Keikan takiahan sinne Helsinkiin oli tultu.

Lisäksi poikkesimme Karkkitorilla, koska "Meiltä munat halvalla!"-teksti herätti niin paljon hilpeyttä. Päätin sieltä maistiaiseksi ostaa suklaata, jossa oli nallekarkkeja, koska niitä sai 2 kappaletta eurolla.


Kello alkoi lähennellä jo puoli neljää, joten päätimme suunnata kohti Omenahotellia. Valitettavasti onnistuimme lähtemään väärään suuntaan kartasta huolimatta! Tämä johtui siitä, että se kartta ei voi itse kertoa, milloin sitä pitelee oikein päin käsissä.. No, onneksi vaisto sanoi pian, että nyt ollaan menossa väärään suuntaan, niin käännyimme aikaisessa vaiheessa takaisin. Vastaankin tuli pelkkiä turisteja, jotka varsinkana eivät osanneet neuvoa. :D

Hotellissa oli aikaa levähtää hieman. Täytyy sanoa, että huone oli erittäin hyvä ja hintakaan ei tosiaan ollut paha (40 euroa yöltä). Katselimme siinä lauantain perheleffaa tunteroisen, jonka jälkeen aloimme valmistella warpaintteja. Tässä on tulos.


Koko hommaan meni puolisen tuntia, jonka jälkeen olimme valmiit lähtemään kohti Nosturia. Ilmeisesti herätimme joissakin ihmisissä kauhun tunteita, koska eräät henkilöt eivät uskaltaneet tulla kanssamme samaan hissiin. :D Lopulta heidän oli pakko, koska käväisimme hissillä 3. kerroksessa, jonka jälkeen taas 2. kerrokseen, mistä mekin olimme lähteneet.

Matkalla herätimme myös ihan hauskasti huomiota. Eräs känninen pariskuntakin intoutui matkan varrella meitä neuvomaan. Tosin he neuvoivat meidät väärään suuntaan. :D Mies vaan totesi olevansa niin kännissä, ettei itsekään tiedä missä olimme. Nainen neuvoi oikein, mutta koska hän ei kuulostanut yhtään uskottavalta, päätimme varmistaa asian joltain toiselta. Helsingissä oli mukava huomata, että ihmiset olivat ystävällisiä ja kehtasivat auttaa. Nesteellä meitä sanottiin häijyn näköisiksi, kun kävimme hakemassa sieltä paniinit välipalaksi.

Koska olimme aikataulusta hieman myöhässä, niin saavuimme Nosturille vasta seitsemältä. Oli kuitenkin yllätys, että jonottajia ei ollutkaan kovin paljoa. Ehkä kymmenkunta, jos sitäkään. Noh, olihan tämä toki helpotus, koska en halunnut riskeerata eturivin paikkaani. xD Liityimme sitten parin tytön seuraan portaille. Tytöt olivat oikein mukavia. Kaikkein parasta keikoissa onkin se, että tapaa samanhenkistä porukkaa. Juttu luisti aika pian niinkuin oltaisiin tunnettu kauemminkin, tai siltä minusta ainakin tuntui.

Vähän yli yhdeksän ovet sitten aukesivat, ja onnistuin kuin onnistuinkin rynnimään heti ensimmäisenä ovesta sisään. Paitatiskiä olisi haluttanut jäädä katsomaan, mutta koska en edelleenkään halunnut riskeerata eturivin paikkaani, lähdin vain juoksemaan portaita ylös. Ja kuinkas ollakkaan, eturiviin mentiin! Voi perkele (anteeksi kiroiluni) se oli hienoa, koska en ole koskaan ennen ollut keikalla niin hyvällä paikalla!

Lämppärinä oli Crimfall. He soittivat todella hyvin, tosin suurin osa ajasta meni siihen kun katsoin Helenaa haltioituneena. Se ääni, Helena veti niin uskomattoman korkealta että ihan korvia huumasi.



Crimfallin jälkeen esirippu levittäytyi lavan eteen, ja aloimme kuumeisena odottaa Turisasta. Se aika tuntui loputtoman pitkältä, koska jo lämppärin aikana minulle oli ehtinyt tulla hiki pintaan. Mansikkamehutölkistäni ei juuri ollut apua, koska mehun makeus melkein lisäsi janoa enemmän kuin helpotti. Mutta olihan se parempi kun ei mitään.

Valitettavasti kamerani tekniikka ei aivan riittänyt keikkakuvaamiseen, ja suurin osa kuvista on ihan surkeita. Onneksi paikalla oli myös ahkeria videokuvaajia, joten jaankin tässä videoita siltä keikalta. Huh, ihan tulee kylmät väreet kun katson noita. Varsinkin tässä ylhäältä kuvatussa videossa on parasta se, että voin nähdä oman käteni heiluvan tuolla eturivissä, suunnilleen Mathiaksen kohdalla. :D







Tunnelma keikalla tosiaankin oli kohdillaan, kuten Mathias itsekin totesi. Yleisö lauloi kaikissa tutummissa kappaleissa mukana ja kyllähän sitä liikettä ja nyrkkimerta siellä riitti. :) Itsekin lauloin tuolla keikalla enemmän kuin olen missään muualla laulanut, ja sen huomasikin seuraavana päivänä. :D Jossain vaiheessa yleisö myös villiintyi kovasti, koska tunsin litistyväni kaidetta vasten. Joku vielä tökkäsi sopivasti lapaluuni alle ottaessaan tukea, joten tunne oli aika eksoottinen siellä kuumuuden keskellä.

Todella hyvät konkreettiset muistotkin keikalta jäi. Uudet kaverit toki parhaimpana, mutta oli siitä eturivinkin paikasta jotain hyötyä. :D Joona kastettiin Mathiaksen juomavedellä, ja minä puolestani One More-biisin aikana sain kontaktin Mathiakseen heiluttelemalla mansikkamehutölkkiäni siinä edessä. xD Keikan lopuksi Tude heitti rumpukapulat yleisöön, joista toisen sain minä! Oli se kyllä vaikeaa, koska olin varma, ettei niiden kymmenien käsien välistä voi saada esinettä kiinni. :D Lisäksi Hanu kävi eturivissä meitä kättelemässä. Käsi oli varsin hikinen, eikä mikään ihmekään. Bändiläiset myöskin heittivät yleisön sekaan bändipaitoja, valitettavasti taisivat kaikki olla lady fit-mallia. :D No, minä jokatapauksessa heilutin ja kurkotin niin kovasti kädelläni, että onnistuin sellaisenkin nappaamaan. Kyseiset paidat maksoivat paitakojulla 5 euroa, mutta säästyipähän sekin. Käytännössä pakollinen kiertuepaita siis maksoi minulle vain 15 euroa. xD

Ja ne paidat näyttävät tältä.





Älkää huomioiko ilmettäni tuossa yhdessä kuvassa, se otettiin keikkaa seuraavana aamuna. xD Nuo paidat olivat erittäin hienoja, mutta kyllä tuo piirroshahmopaita on suosikkini. Sen design vaan on jotenkin niin onnistunut, ja kyllähän nuo hahmot ovat aika hulvattomia. :)

Tässä vielä Tuden rumpukapula.


No niin, nyt taitaa aika lailla olla osa 1 tässä. Tahdon vielä kiittää jonottajia hyvästä seurasta! Oli mahtava tutustua uusiin tyyppeihin. :) Nyt taidan jatkaa fiilistelyä noiden videoiden parissa, osa 2 tulee sitten parin päivän sisällä.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Two days to Turisas

Jeap, niin se aika vaan menee.. Kaksi päivää Turisakseen! Huhuu, olen täällä jo ihan pähkinöinä ollut koko viikon. Ihan mahtavaa päästä pitkästä aikaa Helsinkiin ja näkemään Turisas ensimmäistä kertaa! Ainut huono asia on se, että tämän jälkeen ei sitten olekaan enää mitään mitä odottaa. Mutta se on sitten sen ajan murhe, vaikka eiköhän sitä jotain odotuksen aihetta keksitä sittenkin!

Junalipun kävin hakemassa jo viikko sitten, koska tunnetusti pääsiäinen on vilkasta aikaa, enkä halunnut ottaa edes pienintä riskiä tuon kyytiasian kanssa. Lähtö onkin sitten ihanasti kelo 6.00 aamulla.. -.- Noh, jospa sitä junassa saisi nukuttua. Siinäpä ne 7 tuntia mukavasti menevätkin, onneksi ilman vaihtoja.

Tänään saapuivat sitten ihanaiset kasvoväritkin perille! Onneksi on olemassa Punanaamio. Olisin ollut ihan paniikissa, jos kyseistä myymälää ei olisi. Syystä että toimitusaika. Muut kapuat kuhnailevat aina sen viikon ajan, mutta Punanaamio on aina toimittanut tuotteet äkkiä perille. Eilen iltapäivällä lähtivät tilaukseen, ja tänään olivat jo postissa. Huomenna pääsen sitte niitä testailemaan, saa nähdä miten käy.. Viimeksi ainakin onnistui ihan hyvin. Silloin näytin tältä.


Entiset värit olivat tosiaan päässeet loppumaan, joten uudet piti tilata. Valitettavasti sitä 6 värin palettia ei enää ollut, missä olisi punaisen ja mustan lisäksi ollut muitakin värejä, mutta ei mahda mitään. Niinpä tilasin sitten erikseen nämä. Aiemmin tosi hyviksi todettu, ja ei varmasti lähde pelkällä vedellä! Hinta tosin oli kyllä turhauttava, ja postikuluineen noista kertyi maksettavaa 20 euroa. No, onneksi pappa betalar!

Nyt jatkankin sitten tätä luukutusta niin Turisaksen kuin Crimfallinkin osalta. Toivottavasti Crimfall myisi pitkäsoittojaan (tai edes Writ of Swordia) paikan päällä, koska täältä takapajulasta sitä ei löytynyt mistään. :(

Vielä lopuksi hyvää ja rauhallista pääsiäisen aikaa! (itsellänihän se ei ole kovin rauhallinen :D)

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Musiikillinen löytö

Heh, kylläpäs blogini nyt päivittyy ahkeraan. :D No mikäpäs tässä, kivahan tätä on ajan kulukseen kirjoitella ja nyt te rakkaat lukijatte ette toivon mukaan ehdi tylsistyä sen takia, että blogi ei päivity. Eli ehkä mieluummin näin päin sitten. :D

Tämä kirjoitus on sen vuoksi, että tein eilen todella uskomattoman, upean, häikäisevän musiikillisen löydön. Tästä isot kiitokset Turisakselle!

Tämä löytö on nimeltään Crimfall. Aiemmin en ole kyseisestä bändistä edes kuullut. Kuulin eilen, että Crimfall lämppää Turisasta Nosturissa, joten pitihän tähän sitten tutustua. Saapahan keikasta enemmän irti, kun näkee kaksi loistobändiä samalla kertaa.

Aluksi suhtauduin hieman skeptisesti, lähinnä naislaulajan vuoksi. Ja älkää pliis mahdolliset naislaulajalukijat tuomitko minua. Minun kohdallani on valitettavasti käynyt niin, että oikeasti hyviä naislaulajia on kantautunut korviini erittäin vähän. Jotenkin olen naislaulajien kohdalla myös paljon krantumpi. Johtunee Tarja Turusesta, koska hän oli ensimmäinen naislaulaja, josta oikeasti pidin. Koska olin Nightwishin löytäessäni vain 9-vuotias, niin totta kai vertasin muita naislaulajia Tarjaan. Ja se on väärin, väärin, väärin. Siitä huolimatta olen hirveän kranttu naisäänten suhteen.

Crimfall kuitenkin yllätti minut todella positiivisesti. Laulaja Helena Haaparannalla on uskomattoman kaunis ääni. Ihanan kirkas, mutta ei kuitenkaan mene miksikään piipitykseksi. Lisäksi hän on mielestäni myös erittäin kaunis ja luonnollisen näköinen. En kertakaikkiaan ymmärrä, miten niin kauniista naisesta lähtee niin kaunis ääni..

Lisäksi totta kai musiikki on mielestäni hyvin sovitettua. Tykkään kovasti folk-elementeistä, joita esiintyy sopivasti, eivätkä ne pääse unohduksiin. Sovitukset ovat erinomaiset, sillä uskoisin folk-elementtien ja metallin yhdistämisen olevan melko vaikeaa puuhaa. Crimfall on kuitenkin onnistunut siinä hyvin. Musiikissa on myös elokuvamaisia piirteitä. Se kuulostaa mahtipontiselta, mutta sitä ei ole vedetty yli. Siinä on mielestäni toinen erittäin suuri haaste, jos lähtee tekemään tällaista musiikkia. Se on niin helppo tyriä, tämän ovat minulle monet bändit tekeleillään todistaneet. En nyt lähde nimiä mainitsemaan, etteivät niiden bändien täysveriset fanit tule repimään minua hengiltä. :)

Muuten en osaakkaan Crimfallin mahtavuutta enempää kuvailla. Helpommin se selviää, kun kuulette itse. Ja helpottaakseni kynnystä siihen itse kuuntelemiseen, jaan kaksi suosikkikappalettani teidän kanssanne tässä.





Ja näistähän se kaikki sitten lähti.. :D

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Voiton puolella

Vihdoinkin on koittanut se päivä, jolloin saan taas nauttia päivänvalosta ilman pääkipua. Tätä päivää olen niin odottanut, sillä eilispäiväkin meni sängyssä lojuen ja rullaverho alhaalla. En tiennyt mitään maailman menosta, joten nyt täytyy yrittää herätellä itseään täältä pimennosta.

Huomenna todennäköisesti suuntaan jo kouluun, ja siellä onkin heti tiedossa joku ruotsin sanakoe. Mahtavaa, pitäisi vissiin lukeakkin? Ei perhana millään jaksaisi. Edellispäivissä on nimittäin ollut se hyvä puoli, että on hyvällä omallatunnolla voinut lorvia ja tehdä jotain ei-niin-hyödyllistä.

Minä olen kuluttanut päiviäni pelailemalla Xboxillani. Ostin vastikään sen huuto.netistä, ja sain mukana 10 peliä. Aivan unelmapaketti, sillä melkein kaikki niistä ovat roolipelejä. Ne ovat suosikkipelejäni, koska niissä mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, hahmoa voi kehittää haluamaansa suuntaan ja valinnoilla on merkitystä myös pitkälle eteenpäin.

Dragon Age on tästä loistava esimerkki. Aloitin pelaamaan sitä tuossa muutama päivä sitten, ja täytyy todeta, että olen aivan hurmoksessa. Ei sitä turhaan ole kehuttu vuosikymmenen peliksi. Siinä kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Vaikka grafiikat eivät koskaan ole minulle olleet niin tärkeitä (kyllä, pelailen edelleen myös PS1-aikaisia pelejä), niin Dragon Age on visuaalisesti todella kaunis peli. Hahmonluontivaihe oli erittäin mukava. Onnistuin luomaan niin ihanan hahmon, että ihan vain senkin vuoksi tahtoisin koko ajan pelata. :D Argh, olenko taas jäänyt pelikoukkuun?

En ole pelissä vielä kovin pitkälle päässyt, joten en sen enempää tähän mennessä uskalla peliä kommentoida. Uskon kyllä, että se ei minua petä. Odotan kauhulla tulevaa sotaa Darkspawneja vastaan, sillä en oikein ole sisäistänyt vielä Dragon Agen taistelusysteemiä. Minun hahmoni pitäisi olla ketterä ja nopealiikkeinen, mutta tuo vain sohii miekalla jotenkin oudosti, pystyy tekemään ehkä 2 erilaista iskua ja sitten pitää odottaa 20 sekuntia, jotta voit iskeä uudelleen. Pelin manuaalikin oli englanninkielinen, joten on vähän hankala opetella kun en ihan kaikkea siitä tekstistä ymmärrä. Noh, onneksi eräs ystäväni on sellainen Dragon Age-fani, että hän voinee neuvoa minulle kaikki salat.

Vielä viimeisenä täytyy kiittää peliä loistavasta musiikistaan. Oikeasti, meinaan valehtelematta melkein purskahtaa itkuun, kun kuulen Dragon Agen Main Themen. Aivan uskomattoman kaunista, ja melkein tekisi aina aloitusmenunkin kohdalla pysähtyä kuuntelemaan tuo kappale kokonaan. Pakko oli sitten etsiä soundtrack youtubesta, jotta voin näitä kuunnella muutenkin. Uskomatonta, miten pelit voivatkin muistuttaa niin paljon elokuvia. Minun aiemmat pelikokemukseni ennen Xbox 360:a kun perustuivat joihin PS1-aikaisiin peleihin, niin olihan tuo aika uskomaton muutos. Jep, taidan todella olla aikaani jäljessä. xD

Näin lopuksi tahdon vielä jakaa tämän upean Main Themen teidän kanssanne. Se räjäyttää tajunnan, se on kaunis. Ja eeppinen.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kill the pain!

Oloni on tällä hetkellä erittäin aggressiivinen, vaikka sitä ei päälle päin näe muut kuin isäni. Ja isä sen takia, koska se on tottunut kestämään minun pahemmankin puoleni ja muutenkin, kukas muukaan olisi parempi maalitaulu.

Seuraavaksi voinen selittää aggressioideni syyn. Se on niinkin yksinkertainen, kuin flunssa. Mutta tällä kertaa se on pahempi kuin vuosiin! Alkuviikosta nielaistessani jotain, tuntui kuin joku olisi viiltänyt kurkkuani. Alkoi poltella, lopulta se polttelu levisi koko päähän. Kurkku tuntui turvonneen kaksinkertaiseksi. Nyt pääni on täynnä räkää.

Kaikkein pahinta on, että tuo räkä aiheuttaa aivan käsittämätöntä päänsärkyä. Ja sitä on jatkunut putkeen jo 3 vuorokautta! Mikään ei tunnu auttavan. On vedetty teetä ja hunajaa ja buranaa, mutta ei! Oikeasti, tässä ei ole enää mitään järkeä! Viikonloppunikin meni tämän takia osittain pilalle, kun en voinut osallistua mihinkään mukaviin aktiviteetteihin. Enkä kyllä hirveän hyvin mihinkään muuhunkaan, sillä pelkkä ajatteleminenkin sattuu.

Tälläkin hetkellä makaan pimeässä huoneessani, sillä auringonpaiste ja hohtavat hanget vain pahentavat oloani. Rullaverho on vedettynä alas. En kestä tätä! Vaikka tuossa onkin telkkari ja Xbox (360) pitämässä minulle seuraa, niin tämä masentaa silti. Varmasti arvaattekin, miltä tuntuu maata pimeässä huoneessa sisällä, kun ulkona näyttää tältä.


Tämä on saatanasta! Tulkaa joku ja halkaiskaa minun pääni ja vuodattakaa tuo loputon räkä ulos sieltä. Ellen sitten kohta tee sitä itse..

torstai 7. huhtikuuta 2011

Runoilua

Kokeilin tuossa yksi päivä vähän runoilla, ja aika hassua tekstiä syntyi. Äidinkielessä juuri "harjoittelimme" runon kirjoittamista, ja vesi inspiroi minua tällä kertaa. Täytyy tosin todeta, että olen maailman surkein runoilija. En minä tiedä voiko tätä kirjoitusta edes runoksi kutsua, mutta olkoot. :D Ja koskaan ennen en ole runoa julkaissutkaan missään, joten kokeillaan nyt jotain uutta. Mielipidettä saa kertoa, olisi ihan mukava kuulla toisten kommentteja tästä.

Veden varaan

Veden varaan
heittäydyn
kun ovat voimani ehtyneet
Se minua kantaa, voin antautua
levätä rauhassa, kuunnella
kuinka laineet minua kuljettaa
minne ikinä vain haluaa
Veden varaan
jään
Seilaan yksin tuntemattomaan
tietämättä, saavunko perille koskaan


Onhan tuo aika kökkö ja lyhyt, mutta aloittelijoitahan tässä vasta ollaankin. :D Saa nyt nähdä innostunko koskaan kirjoittamaan enempää kuin tuon yhden runon. Nimi "Veden varaan" vaan pälkähti mieleeni uimahallissa vesijumpan jälkeen, kun olin aika väsynyt. Sitten vain ajattelin, että joku juttu tuohon aiheeseen pitää kyllä kirjoittaa, sillä ainakin tuo otsikko kuulosti hyvältä. xD