lauantai 31. elokuuta 2013

Musiikillinen ähky

Elokuu on ollu siinä mielessä tosi pirullinen kuukausi miulle, että tässä loppupuolella ilmesty kokonaista kolme levyä, jotka oli vaan saatava käsiin heti. Kalliikshan se kävi kukkarolle, mut toisaalta nytpähän miulla ne on ja niistä riittää iloo pitkäks aikaa. Täytyy vaan todeta, et välillä on kieltämättä vittumaista olla sellanen levyfriikki joka ei voi tyytyä kuuntelemaan musiikkia Spotifystä huomattavasti halvemmalla. Kyllä se pitää fyysisenä olla hyppysissä jotta sitä kansivihkoo voi samalla ihmetellä ku kuuntelee levyä ensimmäisen kerran. Sitä taikaa ei vaan korvaa mikään.

Perjantai 23.8. oli ensimmäinen paha päivä, koska sillo ilmesty Michael Monroen Horns and Halos ja Turisaksen Turisas 2013. No, jälkimmäistä en tuona päivänä käsiin saanu, ku toimitukset Levykauppa Äxään oli räikeesti myöhässä. 30.8. ilmesty sitten Tarjan levy Colours in the Dark joka oli myös ihan pakko-ostos. Sainpahan sitten vaikkakin viikon myöhässä ni samalla reissulla sen Turisaksenkin. Nyt aattelin kirjotella vähän juttua noista levyistä, ku tuntuu että jotain sanottavaakin ois.


Michael Monroen Horns and Halos oli erittäin positiivinen yllätys ja jo heti ekan kuuntelun kerran jälkeen pystyin sanomaan hyvällä omallatunnolla, että on niin paljon parempi ku edeltäjä Sensory Overdrive, mikä on kyllä paljon sanottu. Ekasta sinkkubiisistä Ballad of the Lower Eastsidesta en kauheesti innostunu, mut Eighteen Angels onnistu nostattamaan odotuksia, eikä suotta. Aivan mahtava biisi! Tää levy oli ehkä muutenkin vaihtelevampi tai monipuolisempi ainaki miun korvaan. Tästä löytyy sitä mukavaa perusrockia mut sitten siellä on parissa biisissä semmonen punk-meininki ja toisaalta pari rauhallisempaakin rallia. Miusta oikein hyvä näin, ni ei levy päässy tuntumaan mitenkään puuduttavalta. Miun suosikkibiiseiks tällä levyllä nous heti Eighteen Angels, Soul Surrender ja Ritual. Varsinkin jälkimmäistä oon luukuttanu luvattoman paljon. :D



Näiden kanssa pääs tulemaan aikamoinen musiikillinen ähky ku kummatkin levyt kuuntelin heti eilettäin pari kertaa. Kummassakin on edelleen niin paljon sisäistettävää että paljon ajatuksia tulis mieleen varmasti myöhemminki, mut raapustellaan silti.

Turisas 2013 nauratti alkuun pelkällä nimelläkin. Mietin että nytkö ukoilla loppu mielikuvitus levyn nimen keksimisen kanssa, mut toisaalta eipä se nimi levyä pahenna. Nyt mitenkään musiikkiin liittymättä kiva ylläri tossa Limited Editionissa oli ihana pahvinen pakkaus (rakastan niitä) ja kangasmerkki, jota en kuitenkaan raaski mihinkään ommella vaa säilytän sen mahollisimman vahingoittumattomana kansien välissä.

Mut nii se musiikkihan oli noh.. Aika hämmentävää. Sanotaanko että alkuun tää tuntu verrattuna esim. The Varangian Wayhyn ja Stand Up and Fightiin tosi riisutulta, mikä ei toisaalta oo yhtään huonokaa juttu ainakaa miun mielestä, vaa se teki tästä levystä ihelle paljon helpommin lähestyttävältä. En siis meinaa siltä että aiempien levyjen eeppisyyden määrä ois huono juttu, mut jotenki tää jäi helpommin mieleen sen takia, ku kaikki biisit ei ollu täynnä ylitsevuotavaa mahtipontisuutta. Toinen kuuntelukerta oli kyllä jo huomattavasti helpompi ja kyllähän ne vanhat tutut Turisas-koukutki sieltä löyty. Ainoo hetki millon oisin halunnu ravistella Warlordia oli viidennen biisin eli Run Bhang-Eater, Run! aikana. Hoksasin kansivihkon lopusta, että Crimfallin laulaja Helena Haaparanta oli siinä laulamassa, mut mikä oli sen osuus? Noh, sitä en viiti paljastaa, kuunnelkoon ken tahtoo sen biisin ja huomatkoon tän suuren vääryyden. Siitä naisesta ois nii paljon enempään ja kuitenki Mathias laittaa sen vaan tekemään niinkun se teki. Mut joo, kokonaisuutena ei mikään huono lätty tosiaankaan, vaikka taitaa tää silti pari makustelukertaa vielä vaatia.

Sitten vielä Tarjan Colours in the Dark, jota voisin muutaman kuuntelukerran jälkeen kehua maasta taivaisiin. Tosin pakko tunnustaa että tuo kansihan on ihan JÄRKYTTÄVÄ, mut eihän sen kannenkaan pidä silti antaa levyä pilata. Toisaalta ainakin tommonen kontrastisuuden määrä kuvaa aika paljon tätä levyä, missä kyllä riittää palaa purtavaks. Tunnelmaa löytyy tosi raskaasta kitaran rohinasta aika psykedeeliseenkin äänimaailmaan ja herkempään tunnelmointiin. Kokonaisuus on hyvin rakennettu, koska kaikkia "mättöbiisejä" ei oo laitettu putkeen ja muutenkin kappaleet on hyvin sijoteltu tarjoomaan hengähdystaukoja sopiviin väleihin. Skaala on tosiaankin laaja, mikä allekirjottaneen yllätti. Joka tapauksessa tässäki voisin surutta sanoo et on aiempia tuotoksia parempi, vaikka tykkään varsinkin My Winter Stormista paljon. Erityisesti rakastuin tällä levyllä Victim of Ritualiin, Lucid Dreameriin ja Mystique Voyageen. Ihmettelen kyllä kovasti miks Into the Sun oli jätetty pois ja sen sai ladattua vaan tuon Special Edition-levyn mukana tulleella koodilla. Aivan ihana biisihän se on ja siks vähä harmittaa, mut onneks mie nyt ostin toki tän erikoisversion ja latailin sen biisin ihelleni.  Yhteenvetona sen enempää spoilaamatta vois todeta, et on todellakin monipuolinen levy kyseessä ja uskon et tästä löytää koko ajan uusia ulottuvuuksia kymmenennenkin kerran jälkeen.

Että semmosta tällä erää, toivottavasti loppuvuosi ois mahollisimman huono levyvuosi ni ei tartteis ahistua ku niitä suolletaan koko ajan ulos. :D Muutenki loppuvuosi tulee olemaan keikkatarjonnalta aivan huippu, mikä syö sitä rahaa kivasti. Mut siitä sit juttuu myöhemmi.

maanantai 26. elokuuta 2013

Stand up-festarit

Reilu viikko sitten lauantaina käytiin Oulun kaupunginteatterilla nauramassa kaksin kerroin vatsalihakset kipeiks stand up-festareilla. Oltiin jo edellisenä iltana vähän lämmitelty naurulihaksia kahtomalla Ilari Johanssonin ja Ismo Leikolan videoita ja oikeestaan paikan päällä minnuu nauratti jo pelkkä ajatuskin niistä livenä.

Nuo festarit taitaa olla aika suosittuja täällä Oulun suunnalla ainakin yleisön määrästä päätellen. Se koko iso sali oli muutamaa tyhjää paikkaa lukuunottamatta täynnä ja ne muutkin oheistapahtumat oli aika pitkälti loppuunvarattuja.

Se festareiden juontajakin oli aikamoinen vitsiniekka ja hauskaa oli kyllä ihan alusta asti. Ekana lavalle asteli Markku Toikka. En etukäteen tienny yhtään kuka se oli. Toisaalta positiivista siinä olikin se, ettei yhtään voinu oottaa mitä sieltä on tulossa. Oli silläkin kyllä hauskoja juttuja, harmi vaan etten enää millään jaksa muistaa mitä kaikkia.

Toikan jälkeen juontaja tuli kertomaan taas pari vitsiä ja niiden saattelemana seuraavaks tuli Riku Suokas. Tästä osasin jo jotain oottaakin ja varsinkin nämä jääkiekkojutut ja painovitsit jakso naurattaa livenäkin. Oikeestaan livenä nuo kaikki oli vielä hauskempia ku se tunnelma oli jotenki erilainen ku kotona kahtoessa.



Rikun jälkeen tuli väliaika, eikä myö kumpikaan oikeen tiietty mitä sill ajalla ois tehny. Ulkonaki oli kauhee koiranilma ni ei kehannu happeekaan mennä haukkaamaan. Onneks se väliaika ei hirveen pitkä ollu ni ei kerenny aika käymään pitkäks.

Sitte oli sen puoliskon vuoro mitä ootin kaikkein eniten. Seuraavana oli Ilari Johansson ja pelkästään sen miehen näkeminen nauratti. Siellä kuultiin niitä vanhoja tuttuja juttuja mut mukana oli myös uuttakin esimerkiks Pride-kulkueisiin liittyen. Ei voi muuta sanoo ku et oli se Ilari ihan huippu. :D



Viimesenä mut ei todellakaan vähäisimpänä tuli Ismo Leikola, ja senki olemus oli kyl niin sellanen et meinasin hajota. Ismonki suusta kuultiin sekä vanhempia että uudempia juttuja, joista pahimpia oli kyl varmaan ne biisit Moottoritie on kesken ja Timppa saunoo. xD



Naurua riitti siis tosissaan kerrakseen ja sain mie vielä iha hauskan muistonki tosta illasta, ku bongasin Ismon ja Rikun kävelemässä poispäin teatterilta.


Oli kyllä hauska ilta ja kiva ku Oulussaki nää koomikot joskus käy. Jos vaan ens vuonnaki tuo järjestetään (ja miksipäs ei toisaalta ku suosio tuntuu olevan kova) ni meen kyl ehottomasti uuvestaankin. :D


maanantai 19. elokuuta 2013

Pahan päivän tuotos

Aina joskus tunnetusti tulee niitä paskoja päiviä millon mikään ei vaan onnistu. Miulla oli nyt tässä sellanen ja ne on tosi vaarallisia päiviä lähinnä sen takia, et mie oon niin hyvä purkamaan sen vihan aina muihin. Oon tässä jo pitemmän aikaa yrittäny opetella itsehillintää ja löytää jonku keinon purkaa ne tunteet johonki muuhun ku siihen ekaan ihmiseen joka sattuu tulemaan vastaan, koska mie sanon niin helposti asioita mitä ei oikeesti tarkota. Kokeilin nyt sitte purkaa niitä sanoja paperille. Ihan hirvee teksti tää kyllä on ku en oo kirjottamista aiemmi koittanu mut en tiiä, laitetaan nyt se kuitenki tänne. Voinpaha ainaki lukee sen täältä aina, ku kuitenki onnistun hukkaamaan ton paperin vielä. Pahoittelen sitte mahollisia kielioppivirheitä, niitä ei tullu siinä tunteenpurkauksessa oikeen aateltua.

Once I had everything I needed
Love, fortune, hope
Everything I had only dreamt of

You gave them to me
and now you took them away
I should have known
that this would happen

Now it all has turned to hate
And I can’t help thinking
that you are like everyone else
So cruel man, a pretender
How couldn’t I know this before?

Now I’ve realized
that it was too good to be true
The deadliest mistake I’ve ever done
was to love you, let you in

Losing it all is more than I can take
Now I see that love, fortune and hope
They all are only illusions

I should have known better
Should have known  that in the end

I end up saying: I hate you

sunnuntai 18. elokuuta 2013

11 000

11 000 katselukertaa täynnä! Huh, tuntuu kyllä isolta määrältä näin pienelle blogille. :D Mistä teitä oikee riittääki? Joka tapaukses kiitoksia kaikille ketkä jaksaa näit miun höpöttelyitä lueskella, ei tää muute ois läheskää nii mukavaa hommaa. :)

Joo eipäs muuta tällä kertaa, piti vaa tulla iha "ääneen" ihmettelemään tätä. :D

perjantai 16. elokuuta 2013

Stand up-festarit Oulussa

Huomenna oiski sitte luvassa hauskuutta ja naurun kyyneliä kokonaisen illan eestä. Oulussa on siis tällä hetkellä menossa Stan up-festarit ja ne alko jo eilen torstaina. Hoksattiin tuo tapahtuma vasta lehtimainoksesta ja sit kahottiin että siel on mm. Ismo Leikola ja mie olin sillee et eeiii, pakko päästä kahtoo ku viimeks ei päässy. Ismo oli siis Oulussa muistaakseni viime talvena esiintymässä mut sillo myö ei sinne rahanpuutteen takia päästy. No nyt tuli sit oiva tilaisuus korvata asia.

Häppeningit alkaa siis Oulun kaupunginteatterilla ja tuolla esiintyy Ismo Leikola, Ilari Johansson, Riku Suokas ja sitte joku neljäs jonka nimee en nyt justiisa muista. Ootan kyl innolla et pääsee nauramaa vedet silmissä. Aina välillä tulee kahottuu noita videoitaki youtubesta ja vaik ne on useemmanki kerra nähny ni silti ne jaksaa ainaki minnuu naurattaa. Voin vaa kuvitella et livenä ne jutut on vielä pahempia. :'D Toivottavasti tonne sais ottaa kameran mukaa et sais jonkunlaisia kuviaki.



Täs vielä miun muutamia suosikkijuttuja, joita kahellessa on hyvä herätellä naurulihakset kuntoon huomista varten.







torstai 15. elokuuta 2013

Sekavaa asiaa

Juuh parempaakaa otsikkoo en keksiny, koska nää kaks asiaa mistä kerron ei liity millää tavalla toisiisa. :D

Jos alottasin vaikka kertomalla yhestä miun unelmasta mikä varmaa jokaisella pikkutytöllä on: olla laulaja. Oon kuulunu tähän sakkiin siitä saakka ku hypin KISSin tahissa kotona telkkarin ääressä. Jo sillo aattelin, et joku päivä mieki vielä oon siellä lavalla kaikkien pällisteltävänä. No, se haave kyllä unohtu todella pitkäks aikaa enkä sitä mitenkää vakavasti ottanu. Reilu puol vuotta sitte aloin kuitenki miettii et ois kiva osata laulaa ja kuuntelin haltioissani kaikkia naislaulajia ja ihailin niiden ääniä. Siinä sit alko miettii, et vitsi ku haluis ihekki osata. En mie nyt sit niinkää siitä tiiä et mitä tolla taidolla koskaa tekisin, mut ois vaa nii kiva tietää että osaa ja näkis mihin oma ääni vois taipuu jos osais.

Puol vuotta jahkattuani ja puhuttuani lukuisille ihmisille tästä päätin ottaa härkää sarvesta ja soittaa Oulun musiikkikouluun ja kysästä josko huolisivat miut sinne. Reilu viikko sitte sieltä tuli ku tuliki puhelu (aattelin et ne on kuitenki unohtanu eikä soita) ja miulle varattii tunti tiistaiks. Siitä asti jännitin iha saakelisti ja ku tiistaina sit ekaa kertaa menin sinne ni sydän vaa hakkas ja kädet hikos inhottavan kylmää hikee ja kaikkee. :D Luojan kiitos se opettaja oli tosi mukava ja sellane et kyl mie lopussa uskalsin jo vähä kovempaaki yrittää. Olin aluks iha hirveen ujo ja ku avattii ääntä ni sanoin etten pääse nii korkeelle ku siinä piti. Sit se ope oli koko aja sillee pääset pääset, yritä vaa. Ja no pääsinhän mie sit vissii, vaik ei se miusta kuulostanu yhtää hyvältä. xD Siellä mentii ainaki suoraa asiaa, ja sain jo ekan biisinki opeteltavaks.


En nyt kyllä mitenkää liia innoissani oo tosta biisivalinnasta, mut eipä sitä opee siitä voi syyttää ku eihä se voinu tietää etukätee mitä mie haluisin laulaa. Jospa seuraava biisi ois jo mieluisampi ja on tohonki nyt iha jotenkute siedättyny ku sitä on koittanu laulella. 

Oon kyl tosi ilone et uskalsin mennä sinne tunnille, se ope oli tosi kannustava ja rohkaseva. Tosin maailmankirjat meni omassa päässä sekasin ku se ope sano et miulla on kivan värinen ja pehmee ääni. Miusta miun ääni on vaa semmone kauhee eikä minkää värine. xD Mut eihän sitäkään omassa päässään kuule samalla tavalla ku muut ja ehkä mie vaa oon sit nii ennakkoluulone omaa ääntä kohtaa etten suostu uskomaa. Jospa ne ennakkoluulot täs samalla alkas karisemaa ja kehittyski. Motivaatioo ja intoo on ainaki, oon eile ja tänääki availlu ääntä ja lauleskellu tunnin tai pari. Anteeks vaa naapurit.. xD Mut luulen et tänää miulle tuli sellane ahaa-elämys ku aina on puhuttu et kylkien pitäs leventyä ku vetää henkee ja ei miulla enne sellasta tapahtunu, mut tänää ku kokeilin yhtä hengitysharjotusta minkä se ope kerto ni uskosin hoksanneeni miten pitää hengittää. Se ope selitti et ilman pitää mennä ylös ja maha ei saa pullistua yms. En aluks meinannu hoksata millää mut tänää se sit kai tapahtu. :D Ainaki toivon nii.

Sitte ilman aasinsiltoja asiasta kukkaruukkuun, kävin eilen valmistujaislahjaks saadussa kalapedikyyrissä Kynsipiste Kimaelissa (huom. oululaiset!). 


Siinä ne pikkukalaset herkuttelee miun jaloilla. :D Alkuun vähä jännitti kyllä laittaa jalat tonne veteen. Ne kalat oli iha hassuja, ku ne tuli heti iha siihe veden pintaa ku näki et joku istuu siihe vesialtaan eteen. Nyt voisin kyl sanoo, et se yrityksen pitäjän tekemä kuorinta ja puhistus jaloille oli tämmöselle jalkapohjista kutiavalle ihmiselle paljon pahempi ku nuo kalat. :D Se tuntu oikeestaa vaa semmoselta hauskalta poreilulta ja miusta ainaki oli oikeen miellyttävän tuntusta. 45 minuuttia mie siinä istuin ja ihmettelin niitä kaloja nii paljo, et meinasin unohtaa juua teen mitä siellä samalla miulle tarjottiin. Yhessä vaiheessa oli kyllä kauhee ku pari kalaa tunkeutu miun varpaanväliin. Kutitti iha sikana eikä pokka pitäny. Tiiä mikä herkkupala siellä sitte oli. xD

Jalat tuntu ihme kyllä pehmosemmilta tuon jälkeen, vaik aluks olin ehkä sen suhteen vähä skeptine. Lisäks nuo kalat oli ahkerasti miun vasempaa ukkovarvasta vaivaavan kovettuman kimpussa ja tais siitäki ainaki pieni osa hävitä. Joka tapauksessa kokemus oli tosi positiivinen ja aion kyl ehottomasti mennä käymään tuolla sitten ku on tarvis ja rahatilanne sen sallii. Palvelu oli tosi ystävällistä ja olihan nuo kalatki kyllä nii ahkeria et ikävä noita tuli. :') Suosittelen kokeilemaan jos on kiinnostusta tai jos on tarve päästä rentoutumaan. 

torstai 8. elokuuta 2013

Qstock osa 2

Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava valmistautuu toiseen Qstock-päivään. Tää oli sikäli mukavampi päivä, ettei miun aikataulu ollu täyteen ahettu nii et ois tarvinnu koko aja kytätä jotai tiettyä bändiä ja lavaa. Pääsin myös ajoissa paikalle (tai no en oikeestaan, aika kiire tuli) ja nyt ei tosiaa tarttennu ees jonotella muuhun ku turvatarkastukseen.

Lauantai

Miun lauantain alotti kivasti aika uus tuttavuus, Santa Cruz. Oon parilta tutulta sillee epäsuorasti kuullu tosta bändistä, lähinnä et se on semmosta mukavaa hard rockia mut parempana ku Reckless Love. No se pitää kyllä paikkansa, mie en voi tota Reckless Lovea sietää melkee yhtää, mut tää Santa Cruz kuulosti nii hyvältä et täytyy levy saaha hommattuu mahollisimman pian. Spotifystä onneks se levy löyty et pysty kuuntelemaa ja biisien tuttuus tietenki lisäs keikkanautintoo.


Tuo keikka oli sisätiloissa Koomalavalla, ja se oli ehkä pahin maholline paikka keikalle tuona päivänä.. En uskalla ees aatella paljonko ulkona oli muutenki asteita, varmaan lähemmäs 30. Ja tuolla sisällä ku oli paljo ihmisiä pakkautuneena pieneen tilaan ni voi vaa kuvitella miten hiki virtas ja paita liimautu ihanasti selkään kiinni ja muuta mukavaa.. Ihme ettei poikien otsista lennelly hikipisaroita päälle. xD Oli siinä tosin yks hyvä puoli, ku ei tolla Johnnyllä (kuvas oikeella) ollu paitaa päällä. Ei varmaan sais sanoo mut kylhän sitä tuli vähän kahottua. Mut vaan vähän. 


Keikka oli tosissaan hikinen mut täynnä semmosta rock-asennetta ja hyvässä mielessä tällä kertaa. Tuo Archie varsinki oli siinä mieles aika symppis et se tuli keikan jälkeen siihen iha yleisön aidan eteen kättelemään kaikkia ketkä siihen oli vielä jääny. Se myös jako siinä parit nimmarit ja aattelin et no samahan se on ottaa. Tosin kirosin et ei saakeli miul oo kynää, mut olinki onnekseni unohtanu yhen käsilaukkuun. Sit vaa kaivoin sen ja ku muutakaa paperii ei ollu ni Qstockin flaijeriin se nimmari sit tuli. Yhyy nyt en voi heittää sitä pois. :'D Santa Cruzilla oli myös Qstockin jatkoilla keikka 45 Specialissa samana iltana ja tää keikka ehottomasti vahvisti sen, et meen kahtomaan niitä viel toisen kerran.

Santa Cruzin jälkeen miul ei ollu mitää suunniteltuu ohjelmaa. Miun kaveri sitte sano et on kahtomas Mokomaa ni aattelin et sama se on mennä sinne. Kaheltiin siinä yhessä se keikka. Miulle tosin ei jääny hirveesti siitä mieleen ku en oo koskaa oikee Mokomaa kuunnellu. Aikamoista jytäähän se oli. Samalla tuli huomattuu miten huono paikka Rantalava oli. Ei siinä sillo mitää vikaa ois ollu jos ois päässy suunnillee keskelle, mut se vasen reuna alko laskeutumaan ku se oli vähä semmosta rinnettä, eikä sieltä ollu sit mitää toivookaa nähä mitää. Se maaki oli vähä huonoo ku siel oli ties mitä ruohoja ja jotai purujaki vissii tai jotai muuta ihme höttöö.

Mokoman jälkeen miulla oli taas lähinnä tyhjää ja se aika meni aluetta ihmetellessä. Jonkunlaine ruokaratkasu piti kans keksii. Perjantaina olin tuhlannu ruhtinaallisen kympin ruokaan, ja tänä päivänä ei ollu todellakaa varaa tehä samaa. Qstockissa oli onneks kuitenki fiksusti tuotu sellane festarimarketti (eli Sale rekassa) eteisalueelle ja kävin sieltä sit ostamassa runsaan näkösen täytetyn patongin ja pienemmän kolmioleivän illaks. 

Lähempänä seittemää menin sit oottelemaan Kalmahia Oulu-lavan eteen. Kaveri oli puhunu et kävis sen kahtoos ja ihe olin taas et samahan se on mennä. Tosin kyl mie sit vähä Joninki kiusaks sinne menin ku se ois halunnu nähä ne mut ei päässy Qstockiin. Otin sille sit vähä lohtukuvia. x) 


Jostain syysttä minnuu vaa nauratti melkee koko keikan ajan. Varsinki siinä vaiheessa ku tuo ihme örkki asteli lavalle ni aattelin etten enää kestä. :'D En mie siitä musiikistkaa oikee välittäny mut en tiiä, nauratti vaa nii paljo et voisin mennä noiden keikalle komedian tarpeessa. x) Tuolla laulajalla oli ainaki hauskat puheet ku se puhu murteella, puhu jotai ketunpyynnistä yms. Tosi symppiksen olonen mies. :D


Kalmahin jälkeen kaveri karkas taas staffipuolelle ja mie lähinnä ajan tappamiseks menin tuijottelemaan Amorphista. TAAS. Nääkinhän tosiaan oli siel Sotkamon Sykkeessä. Tosin tuo keikka ei menny iha nii hypnoottisissa merkeissä. Johtuu varmaan siitä et valoshow ei päässy oikeuksiinsa tuohon aikaan päivästä ja olin sen verran paljo kaukanaki ettei se hiustenkaan tuijottaminen tainnu vaikuttaa. xD 


Koko keikkaa en ehtiny tuijotella, koska tuolta Päälavalta oli matkaa sinne kurjalle Rantalavalle, jonne menin kahtelemaan Haloo Helsinkiä. En mitenkää aktiivisesti noita kuuntele, mut oon tykänny erityisesti alkupään levyistä aika paljon. Suurin osa keikasta piti kyllä kahella screeniltä, koska olin taas nii siellä rinteessä etten nähny muuta ku ihmisten päitä. Nuoki kuvat sai just ja just sillä et kurkotin käsillä nii ylös ku pysty ja seisoin varpaillaan. Tuo Elli oli kyl ihana, varsinki sen puheet paskoista poika- ja tyttöystävistä ja yhteisvoimasta oli huippuja. Vaikken kaikkia biisejä tunnistanu, ni ikävä(?) kyllä hoksasin heti ku Maailman toisella puolen alko. Ei sillä et se ois huono biisi, mut se itkettää minnuu ku siinä lauletaan et "isä olen täällä maailman toisella puolen" ja "äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen". Tulee nii mielee et jos joskus oon reissussa jossai kaukana ni itken varmaa silmät päästä ku aattelen tuota biisiä. :'D


Haloo Helsingin jälkeen olin aika poikki ku aika paljon oli tullu jo seisottuu ja edellisenki päivän seisomiset tuntu jaloissa. Päälavalla ois jossai välissä ollu Eppu Normaali, mut en vaa mitenkää päin jaksanu raahata ihteeni sinne. Jäin sitte ruokailemaan ja lepuuttamaan jalkoja sinne Rantalavan edustalle. 

Seuraavana katsastin mielenkiinnosta Katatonian. Joskus harvoin oon nimen kuullu ja pari biisiä kerkesin kuunnella Spotifysta ennen Qsotckia, mut ei tuolta oikeen mitään jääny mieleen. Tais olla mielentila ihan väärä tuolle musiikille, mut jotenki ne biisit kuulosti hirveesti samalta ja muutenkaa miulla ei kiinnostus jaksanu riittää. Ihmettelin tosin ku näin lavan laidalla seisomassa yhen pojan, joka valmistu muusikoks samasta amiksesta missä mie olin. Ilmeisesti oli kova Katatonia-fani ku siihe malliin mukana näytti laulavan. Ihmettelin vaan et miten se sinne pääsi.


Katatonian jälkeen suunnattiin kaverin kanssa kohti Päälavaa. Se alue oli yllätys yllätys taas ihan pakattu. Syynä oli seuraavaks lavalle astuva HIM, mikä oli varmaan samalla ainaki yks syy siihen, että Qstock teki kaikkien aikojen kävijäennätyksen 30 000 ihmistä. Ei paha tosiaankaan. :) Ihe oon HIMiä kuunnellu joskus hyvin kauan sitten, mut pitihän sitäki käydä vilkasemassa ku kerta paikalla oltiin.



Oltiin aika kaukana joten mitään hyviä kuvia ei kyllä tullu. Oltiin molemmat aika väsyneitä tuossa vaiheessa, joten ei jääty kahtomaan koko keikkaa loppuun. Kerettiin alueelta pois ennen pahinta ruuhkaa. Hirveesti en biisejäkään tunnistanu, muistaakseni tunnistin vaa Join Men ja Wings of Butterflyn. Ois siel varmaa muitaki tuttuja myöhemmi tullu, mut kummallakaan ei oikeen keskittymiskyky riittäny. Aiemmin lähtö oli siitäki hyvä idea, että pääsin lähtemään aiemmin kohti 45:a, missä oli siis se Santa Cruzin toinen keikka. 

Se keikka alko iha hitosti myöhässä, minkä takia tuo yö sitte venähtikin aika pitkäks. Lisäks olin lähellä lyödä pään useempaan kertaan kaiteeseen tai seinään, ku miun takana oli näitä "ihania" velikultia jotka riehu siellä ja töni samalla muita ihmisiä. Oli pakko sitte siirtyy paljon paskemmalle paikalle loppukeikas. Sielläkää ei ihan koko aikaa saanu olla rauhassa ku se paikka on nii pieni. Santa Cruz veti tuolla keikalla vähän pidemmän setin. Ja ei se ilta hassummin päättyny, ku huomasin että Johnny oli puottanu yhen plekun lattialle. Keikan jälkeen mie sitte kurkottelin vähä ja pöllin sen sieltä. x) Joku muisto jäi siis kummastakin keikasta. :D



Ai nii Johnnyllähän ei ollu täälläkään paitaa päällä. :'D

Keikan jälkeen ulkona ootti oikein "ihastuttava" näky. Qstockia oli lauantaina uhannu ukkosmyrsky, mitä varmaan se älyttömän tunkkanen sääkin enteili. No, vissiin joku ilmojen herra oli laskenu, et ihan heti sen jälkeen ku Qstock on loppunu ni pistetään tuulemaan. Olin niitä salamoita nähny jo 45:een polkiessa, mut hetken aikaa luulin niitä HIMin valoshowks. No, se oliki sitte iha luonnon oma valoshow. :D Ja siinä sitte täydessä kaatosateessa ja salamoiden välkkeessä ajelin takas kotiin. Olihan se iha eeppistä, mut palelin nii kauan kotiin tulon jälkeen että pääsin vasta viiden aikoihin aamulla nukkumaan. 

En tiiä onko sitä vanhaks tulossa vai mitä, mut kyllä tuossa vaiheessa tuntu et ei enää festareita. :D Kaks viikonloppuu peräkkäin on ehkä liikaa ainaki unirytmin kannalta, sunnuntai ainaki oli niin täydellistä koomaa. Mut joo, festarit onki kyl tältä kesää aika pitkälti ohi, joten eipähän oo sitä ongelmaa et pitäs mennä. Tosin ikävähän noita festareita taas pitkän ja kylmän talven aikana tulee. 

Kerrassaan oli kyllä oikein mukava festariviikonloppu ja kerranki ihan kotikaupungissa. Viime perjantaina oli talkoolaisille järjestetty karonkka, missä oli kanssa tosi mukavaa. Oli ilmasta lonkeroo ja siiderii ja oikein hyvät tarjoilutkin. Kyl jos vaa satun tääl asumaan (hyvin todennäkösesti) ni vois ottaa ens vuonna uusiks. :)

Qstock osa 1

Nyt sitte turinoita parin viikon takasesta Qstockista.

Vielä näin kertauksena ja taustatietona, että tein talkoohommia Qstockille ja sitä kautta sain sitten palkkana ilmasen pääsylipun noille festareille. Miun työ oli markkinointimateriaalien eli esim. julisteiden ja flaijereiden jakoa ympäri Oulua. Tuo homma alko jo kesäkuun loppupuolella ja loppu ennen festareita. Oonki kyllä tosi tyytyväine et pääsin tuohon hommaan, koska se työ oli tehty etukäteen ja viikonloppuna sai sit vaa nautiskella musiikista. :D Muuten en ois tonne varmaan päätynykkään. Ehottomasti voisin toho hommaa lähtee uuestaanki. Seki hyvä siinä oli, et tota hommaa ei tarvinnu tehä sitä 7 h putkeen vaa sen pysty jakamaa sillee mite ihelle sopii. Mut jos nyt menis asiaan.

Perjantai

Menin Kuusisaareen iha auttamattomasti myöhässä koska ovethan sinne oli auennu jo vissii kahen aikaa mut ihe en päässy sinne yhtää aikasemmi ku oli työhaastattelu. Siitäki myöhästyin muutaman minuutin kiitos Oulun bussiliikenne.. Ja sama homma oli takaspäinki tullessa, se bussi oli vartin myöhäs.. No ei se oottelu siihe viel ees loppunu, ku sit piti jonottaa ranneketta akkreditointipisteelle. Olin siel josku viide aikaa ja jonotin 1½ tuntia sitä vitun ranneketta.. Missasin sitte hienosti Kotiteollisuuden ja harmitti ihan todella, koska oisin nii halunnu päästä laulaan Maailmanloppua ku nyt osaan sanatki ulkoo. x) No ei voinu mittään, siinä ihanassa helteessä seisoskelin ja kuuntelin ku PMMP veti päälavalla keikkaa. 

Pääsin sit tosiaa alueelle siin puol 7 aikaa ja tasalta alotti Michael Monroe, jota olin oottanu kovasti. Menin siinä sit heti päälavan eteen oottamaan. Porukkaa oli ihan suht mukavasti mut pääsin siitäki huolimatta iha hyvälle paikalle. Harmittaa tosin, että Battle Beast soitti samaan aikaan ja oisin kyl neki halunnu nyt nähä, ku biisit oli tutumpia ja se Sotkamon Sykkeen jatkoklubin keikka meni meillä ihan plörinäks. Miken tullessa lavalle ei kuitenkaa voinu ku hymyillä, se on jotenki nii hauskan olonen mies. Ja iästään huolimatta aikamoine rokkikukko. Tekihän se taas sen tutun tempun ja kiipes jotai pylvästä melkeen ylös asti. Siinä vaiheessa jotenki sydämestä otti, jotenki koko aja pelkäsin et se putoo sieltä. :'D Varsinki ku se yhes vaihees roikku iha yhen käden varassa ni voi vitsi ku ei meinannu uskaltaa ees kahtoo. Tuli se sielt onneks iha elossa alas. 


Jossain vaiheessa Mike heitteli jotai lappujaki mut en saanu yhtää kiinni enkä tiiä mitä niis oli. :D Sit se myös kävi kättelemässä yleisöö minkä ehti. Miusta on jotenki nii kivaa jos joku laulaja tai bändin jäsen tulee sillä tavalla tervehtimään, se jotenki osottaa nii vahvasti miusta sen että fanit on tärkeitä ja otetaan sillä tavalla huomioon. En siis väitä etteikö ne ottas ketkä ei silleen tee, mut tuo on vaa nii hieno tapa osottaa se. 


Mikella kerkes tosiaa yläosaki vaihtuu ku jossai vaiheessa keikassa tuli tauko ja yhtäkkiä sillä oli joku violetti paita päällä (ei tosin näy tässä). Ohan se aivan ihana rokkikukko kyllä. :D Settilistassa oli aika tasasesti miulle tuttuu ja tuntematonta. Ilahduttavasti kuitenki myös biisejä Sensory Overdrivelta. Se on ainoo levykäinen minkä omistan ja sieltä tuliki ne miun suosikit All You Need ja '78

Keikka oli silkkaa mahtavuutta, olinki ehtiny Mikea ikävöidä ku en viime kesän Provinssin jälkeen oo herraa nähny. Bändi oli myös oikein hyvässä vedossa, ei voi kun kiitellä. Tän kuun lopussa tuleeki sitte uus levy Horns and Halos, jota ootan mielenkiinnolla.

Miken jälkeen menin suoraan Sirkustelttaan missä Turmion Kätilöt soitti. Se telttahan oli ihan täynnä ja en kovin lähelle päässy ku olin siellä Monroen keikalla aika eessä. Tää nyt ei tosin harmittanukkaa ku Kätilöt tuli todistettuu Sotkamossa. Settilistassa ei mitään muutoksii ollu. Eikä ollu valitettavasti Speggelin asussakaan.. x)


Jossain vaiheessa Raaka Pee haasteli jotain tupakasta ja sit siinä alettiin huudella onko kellään yleisössä tupakkaa. Tuo mies pääsi sitte lavalle. En nähny kunnolla mitä ihmettä se siel teki mut se ei poistunu tuolta lavalta sen jälkeen. :D Ukot kai halus sen jostai syystä siellä pitää.


Kätilöiden jälkeen miulla oli tyhjää pari tuntia, ku siinä välissä ei ollu mittään kiinnostavaa. Sen parituntisen käytin sit lähinnä alueen tutkimiseen, ku en oo Kuusisaaressa aiemmin käyny (hyi häpeä, jokaisen oululaisen pitäs katsastaa se paikka ja eihä miul oo ollukkaa ku koko kesä aikaa..). Lisäks päätin siinä välikössä pitää ruokatauon, jonka aikana tuli nähtyy tuttujakin. Tai no siis yksikössä tuttua, joka oli Qstockin aikaan talkoohommissa ja törmäiltiin aina sillon ku hänellä töistä oli aikaa ja sillon ku huomattii toistemme viestit. xD 

Kaverillakin loppu sit kuitenki hommat silleen, että pystyttiin yhessä menemään kahtomaan perjantai-illan pääesiintyjää Within Temptationia. Tän suhteen olin jo ehtiny jopa kerranki tehä jotai pohjatyötä mikä oli hyvä. Ei menny koko keikka ihmetellessä et mitä biisejä nää on. Lähinnä oon kuunnellu The Unforgiving-levyy ja oon tykästyny kyllä kovasti. Siltä tuliki onneks mukavasti biisejä, mm. Shot In The Dark ja Faster.


Vaikken hirveesti tosiaa bändistä tiennykkää (mitä nyt niitä radiobiisejä joskus kuullu ja nimen tiesin) ni oli oikeen hyvä keikka enkä ihmettele että päälavan edusta oli aika pakattu. Ihan vähän tuo visuaalisuus toi mieleen Nightwishin, koska Within Temptationilla oli samantapanen screenihässäkkä tuolla taustalla. Tosin nyt miun on tunnustettava, et kyl tuo WT:n screeni oli paljon hienompi. Onhan ne NW:n animaatiot siellä taustalla ihan hienoja, mut vaikka näis kuvis ei nyt näykkää, ni WT:llä pyöri tuolla ihan oikeita videoitakin. Tosin yks niistä oli tosi ahistava, muistan vieläki ku siinä joku mies kuristi toisen miehen kuoliaaks. :/ Mut muuten se oli kyllä rehellisesti sanottuna hienompi. Ja ilostutti kyl sekin, et joidenki kohalla siinä näky sanatki, ni pysty helposti laulaan mukana. :) Tai ois siis pystyny jos ois kehannu..



Within Temptationin jälkeen suunnattiin sitte kaverin kanssa kohti kotia sen verran mitä meillä oli samaa matkaa. Oltiin kummatkin pyörällä liikkeellä ja se nyt olikin helpoin tapa päästä paikalle. Pois pääsy oliki sit vähä hankalampaa. Tuntu iha oudolta nähä Oulun keskustaa niin tukossa. Siis iha oikeesti silloilla ei meinannu mahtuu kävelemää ja huhhuh.. Väsyneillä jaloilla polkemine oliki aika tuskasta ja toisaalta nukahtamine oli vaikeeta ku tavallaa oli kuitenki virkee olo. Onneks tällä kertaa pääs omaan sänkyyn nukkumaan. :)

tiistai 6. elokuuta 2013

Happy birthday to me

Okei tää tulee kyl vähä myöhään, mut tosiaa viime sunnuntaina (4.8.) pääsin vihdoin eroon teini-iästä ku täytin 20. :D Tosin miun lahja ukolta tuntu viestittävän jotain ihan muuta. Sain nimittäin lahjaks leluja, mut ei sentää iha mitä tahansa vaan KISS-figuureja! Hajosin kyl ku avasin sen paketin ja aattelin et eeeikäääää ei oo totta. x) KISS Expossa olin nimittäin haikeena kahellu ku siel oli monia erilaisia figuureja mut en sit raaskinu ostaa ku aattelin ettei mittää turhaa viiti. No Joni oli sit pistäny asian ainaki alitajuisesti korvan taakse ja täs on tulos. :'D Noille täytyy kyl keksii joku hieno kunniapaikka jostain hyllyltä. En kuitenkaa koskaa raaski avata tota pakkausta ku ei sitäkää voi roskiin heittää. Tosin jos joskus avaisin tuon ni ei tarttis miettii mitä sit tapahtus. Siirryttäs ajassa 16 vuotta taaksepäin ja telkkarissa raikais KISS samalla ku leikkisin noilla figuureilla jotain keikkaa. x)



Oon myös oppinu rassaamaan pyörää taas yhellä tavalla lisää. Yhtenä päivänä miun pyörästä puhkes ilosesti rengas. Tuntuu et miul on aina jotain huonoo onnee pyörien kans ku ne joka kesä hajoo ainaki kerran tavalla tai toisella. Tällä kertaa tosin sain selville puhkeemisen syyn. Olin jotenki hienosti jossain kohtaa kaupunkia onnistunu ajamaan nastan päältä ja se oli sit renkaaseen jääny kiinni. -.- No jaa, tulipahan ainaki opeteltua nyt et miten rengas otetaan irti pyörästä ja paikataan se. Tästä se pyöränkorjaajan ura alkaa. xD



Kuten noiden kuvien upotuksesta huomaaki ni meninpähän taas yhen villityksen mukana ja liityin Instagramiin. Kyl se iha kätevältä vaikuttaa kuvien jakamiseen ni pitihän tuotaki kokeilla. Tosin nyt ku joku teistä kuitenki osaa paremmin tota käyttää, ni kertokaa miten nuo kuvat saa esim. tähän blogiin ilman noita Instagramin juttuja, eli siis ihan pelkkänä kuvana. Ja mielellää pienempänäki.

Qstock kerkes olla ja mennä, joten siitä tulossa juttua mahollisimman pian. Ja se pirun Sweden Rock.. Eihä tostakaa oo ku kaks kuukautta jo enkä vieläkää oo saanu tehtyy niit loppuun. Jospa seki päivä vielä tulee..