Vocal coveria taas

Jooh, unohin sit hienosti linkittää toisen vocal coverini tänne. No, parempi kai se myöhään ku ei millonkaan. Tällä kertaa vuorossa Kivimetsän Druidia. Laatu kyllä itkettää, koska tuosta biisistä ei oo olemassa instrumentaalia ja jouvuin sit tekemään tän tällee vähä "amatöörimmin" eli suoraa vaa kameran eteen.

Ensimmäinen vocal cover

Jooh, oon ollu taas kateissa enkä varmaa jatkossakaa kauheesti kirjottele enää sellasta "tällästä tein tänään"-meininkiä. Ei jotenki pysy into sellasessa enää, vaa tuntuu että pitäs olla joku tietty asia mistä kirjottaa jos kirjottaa. Tää blogi siis tulee todennäkösesti päätökseensä, tosin ensin pitäs ehkä rakennella uus blogi. Siirryn varmaa wordpress-käyttäjäks siinä vaiheessa, ku en vaa jotenki tykkää tästä Bloggerista enää. :D

Noh joka tapauksessa oli miulla asiaaki. Tein nimittäin miun ekan vocal coverin! Jännitti iha pirusti ja rec-kammo iski heti vaatehuoneessa (kyllä, tää on äänitetty siellä) ja biisi nyt ei iha täysin passaa miun äänelle. Tai siis miun ääni ei passaa biisille.. No, kuitenki jostai oli alotettava ja ku Nightwishillaki sattu olemaan menossa sellanen cover contest-kilpailu sinkkubiisistä Élan, ni aattelin ettei täs nyt mitää häviä jos huviksee osallistuu.

Tässä on siis lopputulos. Ja jotta sen mahollisimman moni näkis, ni tykätkää, peukuttakaa, kommentoikaa, jakakaa ja tunkekaa linkki kaikkialle. Tykkäisin siitä iha hirveesti. :D

Sekavaa asiaa

Juuh parempaakaa otsikkoo en keksiny, koska nää kaks asiaa mistä kerron ei liity millää tavalla toisiisa. :D

Jos alottasin vaikka kertomalla yhestä miun unelmasta mikä varmaa jokaisella pikkutytöllä on: olla laulaja. Oon kuulunu tähän sakkiin siitä saakka ku hypin KISSin tahissa kotona telkkarin ääressä. Jo sillo aattelin, et joku päivä mieki vielä oon siellä lavalla kaikkien pällisteltävänä. No, se haave kyllä unohtu todella pitkäks aikaa enkä sitä mitenkää vakavasti ottanu. Reilu puol vuotta sitte aloin kuitenki miettii et ois kiva osata laulaa ja kuuntelin haltioissani kaikkia naislaulajia ja ihailin niiden ääniä. Siinä sit alko miettii, et vitsi ku haluis ihekki osata. En mie nyt sit niinkää siitä tiiä et mitä tolla taidolla koskaa tekisin, mut ois vaa nii kiva tietää että osaa ja näkis mihin oma ääni vois taipuu jos osais.

Puol vuotta jahkattuani ja puhuttuani lukuisille ihmisille tästä päätin ottaa härkää sarvesta ja soittaa Oulun musiikkikouluun ja kysästä josko huolisivat miut sinne. Reilu viikko sitte sieltä tuli ku tuliki puhelu (aattelin et ne on kuitenki unohtanu eikä soita) ja miulle varattii tunti tiistaiks. Siitä asti jännitin iha saakelisti ja ku tiistaina sit ekaa kertaa menin sinne ni sydän vaa hakkas ja kädet hikos inhottavan kylmää hikee ja kaikkee. :D Luojan kiitos se opettaja oli tosi mukava ja sellane et kyl mie lopussa uskalsin jo vähä kovempaaki yrittää. Olin aluks iha hirveen ujo ja ku avattii ääntä ni sanoin etten pääse nii korkeelle ku siinä piti. Sit se ope oli koko aja sillee pääset pääset, yritä vaa. Ja no pääsinhän mie sit vissii, vaik ei se miusta kuulostanu yhtää hyvältä. xD Siellä mentii ainaki suoraa asiaa, ja sain jo ekan biisinki opeteltavaks.

En nyt kyllä mitenkää liia innoissani oo tosta biisivalinnasta, mut eipä sitä opee siitä voi syyttää ku eihä se voinu tietää etukätee mitä mie haluisin laulaa. Jospa seuraava biisi ois jo mieluisampi ja on tohonki nyt iha jotenkute siedättyny ku sitä on koittanu laulella. 

Oon kyl tosi ilone et uskalsin mennä sinne tunnille, se ope oli tosi kannustava ja rohkaseva. Tosin maailmankirjat meni omassa päässä sekasin ku se ope sano et miulla on kivan värinen ja pehmee ääni. Miusta miun ääni on vaa semmone kauhee eikä minkää värine. xD Mut eihän sitäkään omassa päässään kuule samalla tavalla ku muut ja ehkä mie vaa oon sit nii ennakkoluulone omaa ääntä kohtaa etten suostu uskomaa. Jospa ne ennakkoluulot täs samalla alkas karisemaa ja kehittyski. Motivaatioo ja intoo on ainaki, oon eile ja tänääki availlu ääntä ja lauleskellu tunnin tai pari. Anteeks vaa naapurit.. xD Mut luulen et tänää miulle tuli sellane ahaa-elämys ku aina on puhuttu et kylkien pitäs leventyä ku vetää henkee ja ei miulla enne sellasta tapahtunu, mut tänää ku kokeilin yhtä hengitysharjotusta minkä se ope kerto ni uskosin hoksanneeni miten pitää hengittää. Se ope selitti et ilman pitää mennä ylös ja maha ei saa pullistua yms. En aluks meinannu hoksata millää mut tänää se sit kai tapahtu. :D Ainaki toivon nii.

Sitte ilman aasinsiltoja asiasta kukkaruukkuun, kävin eilen valmistujaislahjaks saadussa kalapedikyyrissä Kynsipiste Kimaelissa (huom. oululaiset!). 

Siinä ne pikkukalaset herkuttelee miun jaloilla. :D Alkuun vähä jännitti kyllä laittaa jalat tonne veteen. Ne kalat oli iha hassuja, ku ne tuli heti iha siihe veden pintaa ku näki et joku istuu siihe vesialtaan eteen. Nyt voisin kyl sanoo, et se yrityksen pitäjän tekemä kuorinta ja puhistus jaloille oli tämmöselle jalkapohjista kutiavalle ihmiselle paljon pahempi ku nuo kalat. :D Se tuntu oikeestaa vaa semmoselta hauskalta poreilulta ja miusta ainaki oli oikeen miellyttävän tuntusta. 45 minuuttia mie siinä istuin ja ihmettelin niitä kaloja nii paljo, et meinasin unohtaa juua teen mitä siellä samalla miulle tarjottiin. Yhessä vaiheessa oli kyllä kauhee ku pari kalaa tunkeutu miun varpaanväliin. Kutitti iha sikana eikä pokka pitäny. Tiiä mikä herkkupala siellä sitte oli. xD

Jalat tuntu ihme kyllä pehmosemmilta tuon jälkeen, vaik aluks olin ehkä sen suhteen vähä skeptine. Lisäks nuo kalat oli ahkerasti miun vasempaa ukkovarvasta vaivaavan kovettuman kimpussa ja tais siitäki ainaki pieni osa hävitä. Joka tapauksessa kokemus oli tosi positiivinen ja aion kyl ehottomasti mennä käymään tuolla sitten ku on tarvis ja rahatilanne sen sallii. Palvelu oli tosi ystävällistä ja olihan nuo kalatki kyllä nii ahkeria et ikävä noita tuli. :') Suosittelen kokeilemaan jos on kiinnostusta tai jos on tarve päästä rentoutumaan.