Näytetään tekstit, joissa on tunniste löytö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste löytö. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Vuoden vanhempi

Voisinpa tässä lyhkäsesti kirjottaa taas ettei pääse blogi kuolemaan. :D Aiheena tällä kertaa synttärilahja, ku allekirjottaneella oli tuossa lauantaina (4.8.) syntymäpäivä. Ei kyl sinänsä ollu kovin erikoine päivä. Meil oli pelireissu Joensuussa ni siinähä tuo päivä meniki lähes kokonaa. En mie muutenkaa ois jaksanu niitä juhlia ku ei tuo 19 kovin erikoine ikä miusta oo. Toistakymmentä vaa ootellessa sitte. :D 

Vaan yks miun kaveri Heidi oli vaivautunu ostamaan miulle lahjan ku mieki ostin sille ku sil oli heinäkuun lopussa synttärit. En mie kyl ottanukkaa sen enempää lahjoja ku sanoin Heidillekki et ei ois oikeesti tarvinnu. :D Noh se nyt kuitenki miulle osti lahjan ja sehän lämmitti todella mieltä.

Heidi viel kysy miulta et mitä tartteisin ja tietyst sillo ku kysytää en keksi sit mittää. Sanoin myöhemmi et rannekellolle vois olla käyttöö ku oon kyllästyny kaivamaan kännykkää taskusta joka kerta ku aika pitäs kahtoo. Noh Heidihä sit oliki kuunnellu miun toivetta, mut lisäks paketissa oli yks aika yllättäväki juttu. 


Oon jo kauan miettiny et tää kirja pitäs hankkia, mut nytpä sainki sen sit ihan lahjaks. Oli tosi mukava yllätys. Oon muutenki miettiny kauan et pitäs joku nuottikirja saaha, et sais tota kitaransoittoharrastusta heräteltyä uuvelleen henkiin. Nyt ku on ne samat monisteet ja nuotit pyöriny monta vuotta, ni sitä alkaa kaivata jotai uutta. Viel pitäs vaa muistella miten niitä nuotteja luetaan ku seki on aika lailla unohtunu. Pitänee alottaa alkeista ennen ku voin siirtyy näihi, koska en todellakaan muista kaikkee noista nuoteista. :D



Sit täs on se kello minkä sain. Mukavan yksinkertane ja pelkistetty ja mikä tärkeintä, MUSTA. Tästä ainaki tietää et Heidi kyl tuntee miut. :D Pitäs vaa keksii miten noi viisarit siirretään ku tulee talviaika. Nuo viisarit ei oo liikkunu nimittäi tosta oikeella olevasta nupista vaik kuinka oon vääntäny. 


Tää Alice in Chainsin Dirt-levy oli sit iha kirpparilöytö mikä tuli yllättäen vastaan yhtenä päivänä. Olin suunnitellu et lainaan ton vaa kirjastosta mut ku se makso vaa 2 € ni aattelin et samaha se on sit ostaa.


Kävin kyl sit kuitenki kirjastossa myös ja kahtelin et mitä sielt löytys. Muutama levy lähti tälläki kertaa mukaan. Hyllystä löyty Korpiklaanin Ukon Wacka ja Tales Along This Road, Acceptin Balls To The Wall ja Blood Of The Nations ja Timo Rautiaisen Sarvivuori.


Tuo kuva ei sit taaskaan suostunu tuleen oikein päin, mut tosiaan tuo kirja on siis Kokonaisvaltaisen Äänenkäytön Tekniikka, mikä käsittelee siis tuota paljon puhuttua CVT-laulutekniikkaa. Siitä en sen enempää osaa tässä selittää ku en ihekkää oo viel paljoo tutustunu. Ja oikeestaan tuota kirjaa ei vissii pitäs alottelijan viel lukeekkaan, tai ainaki on sanottu et tuo on paras apu sillo ku tiiät jo jotai laulamisesta. Ja miehä en siit viel mitää tiiä mut halusin silti iha mielenkiinnosta lainata ja kahtoo mitä kaikkia juttui tos on. Aika käsittämättömiä juttuja jostai nenäportista ja kitalaen nostamisesta joten aika käsityskyvyn yli menee. :D Mut jos ainaki hengitysjuttui ja semmosia kokeilis. Oon miettiny et varmaan laulutunneille pitäs jossai vaiheessa päästä. Kansalaisopistossa oli laulutunteja mut ne oli totta kai jo varattuja, joten saa nähä millon sinne pääsee. Jos nyt noita hengitysjuttui uskaltas tehä iha itseopiskelunaki, ei kai se oo vahingollista. :D 

Sitten sitten voisin panikoida viel vähä koulun alkuu. Tuntuu iha uskomattomalta et maanantaina sitä ollaa jo koulussa. Ja meillä on nyt tää vuos pelkkää lukioo suurimmaks osaks. Ennen tosiaa siis oli amista ja lukioo, jos en oo siitä asiasta selittäny. Keväällä tosin on yks n. kuukauden mittane työharjottelu, mut seki vasta 5. jaksossa eli kevään yo-kirjotusten jälkeen.

Ja tästä päästääki sit siihe todelliseen panikoinnin aiheeseen.. YO-KIRJOTUKSET!! Sen lisäks että on 6 ainetta lukiossa!! Ja joo, toiha ois normilukiolaiselle iha tavallista, mut meil ei tosiaa amiksen takia oo ollu melkee koskaa 3 ainetta enempää lukiojaksoo lukuunottamatta. Ja mie oon iha varma et kuolen, oikeesti 5 ainettaki on jo liikaa! Plus tosiaan ne kirjotukset.. Pitäs lukee, lukee ja lukee. Ja arvatkaa oonko ees alottanu.. Syksyn taakka ei oo viel kovin iso koska miul on vaa ruotsi ja äikkä sillo. Mut ongelmaks täs muodostuu eniten se et oon aina ollu aika kunnianhimone ja haluisin oikeesti ruotsista keskivertoo paremman arvosanan. Mut ku se edellyttää et miun pitäs jaksaa laajentaa sanastoo lukemalla kirjaa. Ja aina ku otan kirjan käteen ni herään se naamalla tunnin päästä. Oon koittanu keksii jotai kivempaa tapaa opetella niitä, mut en oo keksiny. :/ Oon kahtonu leffoi ruotsin teksteillä ja lisäks Ylen Abitreeni-sivuilta kokeilin ladata tänää semmosia kuunteluharjotuksia. Mie rukoilen et niistä ois jotain apua koska kuullunymmärtäminen on sit toine mis miul on ongelmia. Äikkä on miulle se ja sama, eiköhän sieltä joku 7-8 tuu niinku on tullu tähänki mennessä. Siinä lähinnä ongelma on se, ku en kuulemma saa kirjotettuu tarpeeks pitkii tekstei ja miul on muutenki asenneongelma tota ainetta kohtaa.

No nii, josko sitä ois tälle kertaa paasattu tarpeeks, lisää panikointia tosin on luvassa varmaan aika piankin.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Musiikillinen löytö

Heh, kylläpäs blogini nyt päivittyy ahkeraan. :D No mikäpäs tässä, kivahan tätä on ajan kulukseen kirjoitella ja nyt te rakkaat lukijatte ette toivon mukaan ehdi tylsistyä sen takia, että blogi ei päivity. Eli ehkä mieluummin näin päin sitten. :D

Tämä kirjoitus on sen vuoksi, että tein eilen todella uskomattoman, upean, häikäisevän musiikillisen löydön. Tästä isot kiitokset Turisakselle!

Tämä löytö on nimeltään Crimfall. Aiemmin en ole kyseisestä bändistä edes kuullut. Kuulin eilen, että Crimfall lämppää Turisasta Nosturissa, joten pitihän tähän sitten tutustua. Saapahan keikasta enemmän irti, kun näkee kaksi loistobändiä samalla kertaa.

Aluksi suhtauduin hieman skeptisesti, lähinnä naislaulajan vuoksi. Ja älkää pliis mahdolliset naislaulajalukijat tuomitko minua. Minun kohdallani on valitettavasti käynyt niin, että oikeasti hyviä naislaulajia on kantautunut korviini erittäin vähän. Jotenkin olen naislaulajien kohdalla myös paljon krantumpi. Johtunee Tarja Turusesta, koska hän oli ensimmäinen naislaulaja, josta oikeasti pidin. Koska olin Nightwishin löytäessäni vain 9-vuotias, niin totta kai vertasin muita naislaulajia Tarjaan. Ja se on väärin, väärin, väärin. Siitä huolimatta olen hirveän kranttu naisäänten suhteen.

Crimfall kuitenkin yllätti minut todella positiivisesti. Laulaja Helena Haaparannalla on uskomattoman kaunis ääni. Ihanan kirkas, mutta ei kuitenkaan mene miksikään piipitykseksi. Lisäksi hän on mielestäni myös erittäin kaunis ja luonnollisen näköinen. En kertakaikkiaan ymmärrä, miten niin kauniista naisesta lähtee niin kaunis ääni..

Lisäksi totta kai musiikki on mielestäni hyvin sovitettua. Tykkään kovasti folk-elementeistä, joita esiintyy sopivasti, eivätkä ne pääse unohduksiin. Sovitukset ovat erinomaiset, sillä uskoisin folk-elementtien ja metallin yhdistämisen olevan melko vaikeaa puuhaa. Crimfall on kuitenkin onnistunut siinä hyvin. Musiikissa on myös elokuvamaisia piirteitä. Se kuulostaa mahtipontiselta, mutta sitä ei ole vedetty yli. Siinä on mielestäni toinen erittäin suuri haaste, jos lähtee tekemään tällaista musiikkia. Se on niin helppo tyriä, tämän ovat minulle monet bändit tekeleillään todistaneet. En nyt lähde nimiä mainitsemaan, etteivät niiden bändien täysveriset fanit tule repimään minua hengiltä. :)

Muuten en osaakkaan Crimfallin mahtavuutta enempää kuvailla. Helpommin se selviää, kun kuulette itse. Ja helpottaakseni kynnystä siihen itse kuuntelemiseen, jaan kaksi suosikkikappalettani teidän kanssanne tässä.





Ja näistähän se kaikki sitten lähti.. :D

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kirpparit on kivoja

Kyllä, tämän olen todennut jo kauan sitten. Koskaan en kuitenkaan ole hoksannut esitellä löytöjäni muille, jotta saisin heidätkin innostumaan tästä kivasta harrastuksesta. Minulle siitä on tullut ikäänkuin harrastus, vähintään kerran viikossa kierrän nämä kaksi Kajaanin paikkaa läpi. No jaa, tuskin muita hirveästi minun materiaalihehkutukseni kiinnostaakaan, mutta aion nyt kuitenkin tehdä tälläisen kirpparipostauksen. :D

Ensinnä täytyy huomauttaa, että kaikki vaatelöydöt on tehty Oulusta. Jep, Kajaanissa on turha toivoa löytävänsä mitään tämmöstä "hevivaatetta" mistä minä tykkään. Seuraavat on löydetty Oulun Second Hand Storesta, joka onkin tällä hetkellä lempikirpparini.

Myönnetään nyt ensalkuun kuitenkin sekin, että minäkin kyllä tykkään muutamista ihan "tavallisista" vaatekappaleista. Seuraavat kaksi kivaa raitatoppia löytyivät mukavasti 0,50 euron hintaan, joten pakkohan ne oli mukaan ottaa. Molemmat ovat alunperin H&M:ltä ostetut. :D (älkää sitten antako Nightwish-kaman tuolla taustalla häiritä :D).



Kävin myös uteliaisuuttani Paljekirppikselä, jota on minulle mainostettu erittäin suurena ja hyvänä paikkana. No, suuri se todellakin oli! Voisin sanoa että ainakin 6 kertaa Tavarakirppiksen kokoinen! Pääni meni ihan pyörälle, enkä tiennyt mistä sitä oikein aloittaisi. Yllättäen sen kokoiselta kirpparilta löytämäni saalis oli yllättävän pieni, mutta silti koko 2 tunnin kiertämisen arvoinen. :)

Tämä rakkaus pomppasi silmille heti Playstation 1:sen jälkeen, mikä todella piristi päivääni. Olin juuri niin harmissani siitä, etten voisi tuota nostalgiakampetta ottaa mukaani, kun ei ollut mitään missä kuljettaisi sen kotiinkin. Olin aivan ällikällä päähän lyöty. Pelokkaana kurkkasin kokolappua, koska omistan järkälemäiset hartiat, ja kaikki vaate toppeja lukuunottamatta tuntuu aina kiristävän. No, tämä huppari olikin miesten XL, eli se lähti sitten mukaani. Hiemanhan tuohon meinaa hukkua, mutta mitä sitä pienistä! Hintakin oli huokeat 5 euroa, joten olin onneni kukkuloilla.

Tämä löytyi aika kierroksen lopussa. Tykkään printistä, joten en nähnyt syytä olla ottamatta sitäkään mukaani. Hintaa oli 3 euroa. Samalla myyjällä oli muitakin kivoja paitoja, mutta ne olivat Dimmu Borgir-fanipaitoja. Ja minä kun en kyseistä bändiä kuuntele, niin saivat jäädä sinne.


Nyt siirrymme sitten viikolla eteenpäin päivään 19.3.2011. Legendaarinen päivä, sillä oli keikkapäivä ja satuinpa päivällä löytämään itselleni keikkavaatetuksenkin! Nämä ovat siis Second Hand Storesta.

Tämän löytäessäni olin jälleen onneni kukkuloilla, sillä toppi oli juuri sopivan kokoinen! Yleensä kohdallani on käynyt niin, että ovat olleet jotain kokoa XS, mutta kerrankin onni minua potkaisi. Ei siinä voinut hetkeäkään epäröidä. Hintakin vain 2 euroa!

Vielä yksityiskohta tuosta niskalenkissä olevasta soljesta. Aika nerokas keksintö, koska sillä voi jollain asteella säädellä topin istuvuutta. Ainakin minun mielestäni.

Sama myyjä sai minut toistamiseen onnelliseksi, kun samasta pöydästä löytyi ehkä maailman ihanin huppari koskaan! Sekin oli juuri täydellisen kokoinen. Hinta 12 euroa, mikä ei tosin mielestäni ole kovin paljoa näin hienosta hupparista, joita ei taida kovin monesta paikasta löytyä. :)


Hupussa on hauskana yksityiskohtana pupukorvat. Tottahan ne asiaan kuuluvat, onhan hupparin merkkikin "Evil Bunny". :D Kaikkein parasta tässä hupparissa on monipuolisuus. Siitä saa nimittäin halutessaan hihattoman, koska hihat on laitettu kiinni vetoketjuilla. Aivan käsittämätön, uskomaton juttu minulle! Olen jo kauan haaveillut hihattomasta hupparista, ja nyt sain aika monta kärpästä yhdellä iskulla. Sitten voi vaikka joskus tehdä niinkin, että ottaa vain toisen hihan pois. Voi että, tästä en luovu mistään hinnasta!


Viimeisinpänä mutta ei vähäisimpänä viime lauantaina tekemäni löytö Kajaanin tavarakirppikseltä. Kyseessä on jättikuppi. Tuossa kuvassa se tosin ei näytä kovin jätiltä, mutta ihan hirvittävän määrän juomaa se vetää. Onnenpotku, sillä olen jo kauan haaveillut myös ihan ikiomasta jättikupista, ja nyt minä sen sain! Silmäni siis arvatenkin loistivat jälleen. Rakastan hirveästi noita värejä. Perusmusta on minun makuuni, mutta nuo papukaijatkin ovat ihan tavattoman söpöjä. Tiesin heti, että ne huusivat "osta minut, osta minut" kun katselin sitä. :) Pakkohan tuo oli ostaa. Melkein pitäisi nimi tälle söpölille mukille keksiä, niin paljon siitä tykkään. Hintakaan ei ollut kuin 3 euroa. Tästä lähtien en enää muita kuppeja tarvitsekaan. :D



Siinäpä oli tämänkertaiset kuulumiset, toivottavasti ette ihan tympääntyneet heti ensimmäisestä kerrasta. Näitä on kyllä tulossa lisää. :D Ihan vaan siitä syystä, että voin hehkuttaa löytämiäni juttuja edes tälle blogille. Ketään kun ei oikeasti kiinnostaisi kuunnella, kuinka hehkutan jotain mukia kaksi tuntia siinä korvan juuressa. :D