Ensimmäinen vocal cover

Jooh, oon ollu taas kateissa enkä varmaa jatkossakaa kauheesti kirjottele enää sellasta "tällästä tein tänään"-meininkiä. Ei jotenki pysy into sellasessa enää, vaa tuntuu että pitäs olla joku tietty asia mistä kirjottaa jos kirjottaa. Tää blogi siis tulee todennäkösesti päätökseensä, tosin ensin pitäs ehkä rakennella uus blogi. Siirryn varmaa wordpress-käyttäjäks siinä vaiheessa, ku en vaa jotenki tykkää tästä Bloggerista enää. :D

Noh joka tapauksessa oli miulla asiaaki. Tein nimittäin miun ekan vocal coverin! Jännitti iha pirusti ja rec-kammo iski heti vaatehuoneessa (kyllä, tää on äänitetty siellä) ja biisi nyt ei iha täysin passaa miun äänelle. Tai siis miun ääni ei passaa biisille.. No, kuitenki jostai oli alotettava ja ku Nightwishillaki sattu olemaan menossa sellanen cover contest-kilpailu sinkkubiisistä Élan, ni aattelin ettei täs nyt mitää häviä jos huviksee osallistuu.

Tässä on siis lopputulos. Ja jotta sen mahollisimman moni näkis, ni tykätkää, peukuttakaa, kommentoikaa, jakakaa ja tunkekaa linkki kaikkialle. Tykkäisin siitä iha hirveesti. :D

Laiskuuden päätös

Jooh, ilosesti on vierähtäny yli 3 kuukautta viimesimmästä postauksesta. Häpeällisesti täytyy myöntää, etten oo ensimmäistäkää lausetta Sweden Rockista kirjottanu, ja tosiaa tää blogihiljaisuus on kyllä taas kestäny. Eka kerron hirveen listan syitä miks en oo kirjottanu ja sit pitää ehkä valasta tätä nykystä tilannetta. Ja vois kai sitä kertoo vähä mitä oon viime kesän touhunnu.

Tai no oikeestaa enhä mie pahemmi touhunnu muuta ku töitä, ja siitä se johtu tää taukokii. Ei vaa ollu mitää mistä kirjottaa, ku en juurikaa ulkona käyny (siis "viihteellä" tai sillee). Työt vei suunnillee kaikki voimat, ja eipä siinä paljoo ollu kirjottamista. Joka päivä oisin vaa valittanu sitä mite paskaa töissä oli. Koska sitä se oli: paskaa. Joskus kirjaimellisesti.. Tosiaa sillo viime toukokuussa alotin työt siellä hotellisiivouksessa, ja voin todella rehellisesti sanoo et oli paskin työpaikka ikinä. Ja sitä kautta paskin kesäki mitä oon vuosii viettäny. Alussa se nyt viel meni iha ja aattelin et kyl se siit helpottaa, mut ei piru vie helpottanu. Heinäkuu varsinki oli yhtä tuskaa. Kauheet helteet yhistettynä pahimmillaa 10-tuntisii työpäivii YHELLÄ TAUOLLA (sillä palkattomalla) söi miut ainaki iha loppuu, enkä ollu ees ainut. Kyl siel yks jos toinenki sai tarpeeksee, porukkaa tuli ja meni. Hyvä et kerkes nimet oppii.. Sit ku en ees vapaita viikonloppuja saanu vaik luvattii, ni kyl ne ripotellut vapaat (yks sunnuntaina, toine tiistaina) söi aika lailla innon tehä mitää. Eihä siinä voinu lähtee mihinkää ku se koko yks päiväki meni miettiessä jo seuraavaa työpäivää. Et tällästä, ei todella menny putkeen.. Rahaa kyl tuli mut siin vaihees ku itkin kesken päivän väsymystäni tajusin, ettei tuo rääkki oo sen rahan arvosta.

Oli siinä välissä onneks yks 5 päivän vapaaputki Sweden Rockin lisäks, mut tuostaki sain vääntää. Nuoki päivät meni iha liia nopeesti, mut oliha se ees jotai. Miun rakkaalla pikkuveljellä oli rippijuhlat heinäkuussa, ja sain sit hyvän syyn lähtee käymää rakkailla kotiseutuvilla Savonlinnassa ja Louhella. Nää seuraavat räpsyt onki sieltä ja on ainoot tänne laittamisen arvoset kuvat viime kesältä. Paskalla kännykkälaadulla mennää, ku ei sitä kameraakaa tullu pahemmi käytettyy.

Ah, ihana lapsuuden uimaranta Löksä. Käytii siel veljen kans uimassa. Ei tosin kauheen kauaa viihytty ku sil oli ihmeelline kiire takas kotii koneen ääree. xD Mut paljo muistoja tuo paikka aina herättää, oon pulikoinu siel nii pienestä asti ku vaa jaksan muistaa. :D 

Ihana hellepäivän pelastus, jonka nautiskelin Kerimäen keskustassa vanhalla kunnon Cafe Kaivopirtillä veljen ollessa konfirmaatioharjotuksessa.

Veljen rippijuhlien jatkoja vietin Savonlinnan yöelämässä yhen miun parhaan ystävän E:n kans. Veli ei tietenkää alaikäsenä mukaa päässy. Seuraavana päivänä miun vaa piti jo päästä lähtemää takas Ouluu, ja koska Louhen ja Savonlinna väliset bussiyhteydet on suoraa sanottuna olemattomat, ni oli helpompi mennä suoraa Savonlinnaa. Siinähä kävi kyl sellane nolo juttu, että myöhästyin siitä junasta millä miun piti lähtee, ja tuli aika kalliiks se myöhästymine.. No, kyl sen yön tapahtumat ja se myöhästymine näi jälkikätee naurattaa. :D

Tosiaa tuo viijen päivän reissu Savonlinnaa oli miun ainoo kunnon vapaa koko kesänä, muute sitä painettii töitä niska limassa ja kuunneltii ku jatkuva paskamyrsky tuli aina niskaa.. Tuon työn "ansiosta" rupesin sit ehtimää muita töitä. Kävin mie Mäkkärissä Oulussa työhaastattelussa, mut pirulauta en päässy. No, etsinnät jatku ja sit sain sellase tyhmääki tyhmemmän idean, et kokeillaanpa pääkaupunkiseuvulta. Yllättäen sainki kutsun pariinki haastatteluu. Jouvuin siinä aika ihmeellisee tilanteesee ku molemmat paikat ois ottanu miut, mut piti sit toki lopulta valita se, kumpi tarjos paremman työsopimuksen. Pääsin siis Vantaalle tulevaan Burger Kingiin Myyrmanniin töihi.

No siinähä alko sit iha karsee muuttopaniikki et asunto pitäs löytää ja muutenki kaikki oli yhtäkkiä iha sekasi. Kaikki tapahtu loppupelissä tosi äkkiä ja en ois missää nimessä arvannu viel viime toukokuussa et nyt oltas jo täällä Vantaalla. Kai se tuo edellisen työpaikan kauheus sai miut sisuuntumaa sit nii, et aloin ehtii muita töitä ja periks en antanu enne ku tärppäs. :D Elokuu oli kyl aika kauhee kuukaus sit siin mieles ku jännitettii et ei perse ku asunto pitäs löytää tämmösellä aikataululla. Asioilla kuitenki on onneks taipumus järjestyy ja nii kävi tällä kertaa. Nyt myö sit onnellisesti asustellaa Vantaalla.

Jostai syystä oli sit pakko ikuistaa tää järkyttävä kaatopaikkanäky. Tuon laatikkovuoren purkamine oli aika tuskasta hommaa. Mite hitossa sitä tavaraa oliki kertyny noi paljo! Pitää varmaa täs syksyn kunniaks alkaa hankkiutumaa lopuistaki turhista tavaroista eroo, ku Oulun päässä en kokonaa sitä kerinny tekemää.

Meillähä on tääl Vantaalla sellane ihanuus ku Ikea, ja aika pian tavaroiden purkamisen jälkee sinne oli päästävä. Haaveilin jo Oulussa omasta kirjahyllystä, mut sellasta ei sinne ois mitenkää survonu ku olkkarista loppu jo tila. Tänne ihme kyl mahtuis iheasias vielki jotai, vaik tää asunto on pari neliöö pienempi. Johtuu tosin varmaa siitä, et aika iso osa niistä neliöistä on laitettu olkkarii. Ja LAMINAATTILATTIA on ihanuus! 

Että juuh, tämmöstä täs on tapahtunu, hyvä ku ei ihekkää oo kokonaa tätä asiaa viel tajunnu. :D Burger Kingilläki oon kerenny jo pari työvuoroo tekemää ja parin viikon koulutusjakso jatkuu maanantaina. Oon siis nyt harjottelijana Mannerheimientien Burger Kingissä Helsingissä ja pakkoha se on mainostaa et tulukee käymää jos täällä päi liikutte. Saatan iltasin olla kassalla tai pyörittelemässä teille hampurilaisia. :D Tuolta sitte parin viikon jälkee siirryn Vantaan Myyrmannii töihi koha se ravintola siel aukee. Sinänsä oli kyl tosi mahtava juttu päästä tonne, ku oon sitä ravintola-alan koulutustaki miettiny. Kouluu nyt vaa en saanu aikaseks vieläkää hakee, mut seuraavaa hakuaikaa ootellessa tää on ainaki toivottavasti askel oikeesee suuntaa. 

Seki haaste täs pk-seuvul asumisessa muute on, et tääl tapahtuu iha liikaa! Tavastialla, Nosturissa, Virgin Oilissa ja ties missä tuntuu aina oleva jotai keikkaa mihi pitäs päästä. :D Ja Helsinkihä on vaa puolen tunnin junamatkan päässä nyt.. Ahistaa ku ne jotkut keikat on nii lähekkäi ettei millää oo varaa tai aikaa ees lähtee kaikkii. Onneks tää viikonloppu on vapaa, nimittäi tänä iltana mennää Virgin Oilii kahtomaa Moonsorrow ja Crimfall. Huh, joha tota elävää musiikkia oliki ikävä. Viimeks oon keikalla käyny tosiaa siel Sweden Rockissa.. Mahtavaa päästä tosissaa taas pitkästä aikaa ulos ja tulleepaha nähtyy pyöriskö Helsingissä hevimiehiä. :D Vaik miul oma körmy onneks jo onki. :)

Vielä fiilistelymusaa iltaa varte.

Kevään merkkejä

Noita kevään merkkejähä on ollu näkyvissä jo suht pitkään mut nyt vasta "innostuin" tekemää oikee listan niistä. Ja tää ei nyt tuu olemaa mikää aurinko paistaa ja kukat kukkii-juttu vaa oikeestaa ehkä masentavin lista ikinä.

Kevään tunnistaa siitä että

1. Vituttaa aika raskaasti.
2. Kaikki menee päi helvettiä.
3. Jokaine yritys tehä asiat paremmaks pahentaa niitä entisestää.
4. Mikää mitä tekee ei joko riitä tai kelpaa.
5. Muiden ihmisten näkemine ahistaa enemmä ku koskaa.
6. Edellisen takia ei pysty menemää kaupungille tai ees kauppaa. Tai ainaki sitä välttelee viimesee asti.
7. Itkettää.
8. Itkettää.
9. Itkettää vielä vähä lisää.

Tää biisi on tainnu olla tässä blogissa jo aiemminki mut kuvastaa vaa nii täydellisesti tätä ihanan keväistä fiilistä.

"Down in a hole and I don't know if I can be saved

See my heart I decorate it like a grave

You don't understand who they thought I was supposed to be

Look at me now, a man who won't let himself be

Down in a hole

Feeling so small

Down in a hole

Losing my soul

I'd like to fly

But my wings have been so denied"

Tällä viikolla

Tällä viikolla oon

- vihannu ihteeni
- vihannu ihmisiä
- tuntenu ihteni hyödyttömäks
- aatellu etten osaa mitää
- toivonu että tää kärsimys loppus
- pettyny ihmisiin jotka ei tunnu olevan sitä mitä ne väittää
- tajunnu, ettei kannata luottaa keneenkää
- luovuttanu
- halunnu hajota palasiks lattialle (näi on varmaa pään sisällä jo tapahtunu)
- katunu vääriä valintoja
- ollu kertakaikkisen väsyny ja kyllästyny kaikkeen
- luukuttanu seuraavia tosi "ilosia" biisejä

"Kuolemajärvi

Olet niin kaunis tahdon sinuun sukeltaa

Jäädä syliisi, siihen nukahtaa ja kaiken unohtaa

Kärsin ja odotin, etsin elämääni jotain kaunista

Kärsin ja unohdin, kunnes lakkasin toivomasta"

"Itken seinään päin jos itken ja näin

kannan perintönä saatua taakkaa

Itken seinään päin jos itken ja näin

sitä kannan kai loppuun saakka"

"Look at all of the damage yo have done in time

You can see what a savage I've become in my eyes

If you look in my heart you will find

No love, no light, no end inside

And I’m looking for a miracle

And I’m looking for a miracle

But I hope, I pray, and I will fight

Cause I’m looking for a miracle

Cause I’m looking for a miracle"

... että tällästä tällä kertaa.

3/5/2014

Joo nyt se sit tapahtu etten vaa mitenkää keksiny otsikkoo tälle ni olkoo nyt tuo tylsä päivämääräratkasu. :D Taas sen verra sekavaa asiaa ettei niitä oikee yhistä mikkää.

Miun naama on päässy taas loistamaa muutamassa kuvassa ku olin kuvattavana kaverin valokuvausjuttuja varte. Tuntuu kyl hassulta et miun naama kelpaa mihinkää, mut kivaha se on toki jos joku sitä mieltä on. :D Miusta ei muutenkaa liia paljoo oo mitää kasvokuviakaa ni hyvä ku niitä ees jollai tavalla kertyy. Tätä valokuvaajanalkua voi seurata täällä ja sieltä löytyy miun lärvänderikuvat. En viittiny niitä nyt tähän pöllii mut tuleepaha samalla iha pyytämättä mainostettuu vähä. :)

Kuvausiltana keli ainaki suosi ja oli tosi hieno taivas. Tää epätoivone kännykkäräpsy ei sitä tosin pystyny taltioimaa niinku oisin halunnu.

24.4. Oulun kaupunginkirjastolla oli tilaisuus, missä Sami Lopakka oli kertomassa Marras-kirjasta. Ihe en valitettavasti oo vielä ehtiny koko opusta lukee ku sille on "muutama" varaus kirjastossa.. Olikoha jotai 60 jonossa et ei iha tota kautta kyl sitä kirjaa tuu saamaa käsii.. Ei tuolla onneks kauheesti mitää spoilereita kumminkaa tullu, lähinnä henkilöistä kyseltii ja mistä idea kirjaa on lähteny liikkeelle jne. Sit Sami luki muutaman näytteen kirjasta ja no yks oli kyl sellane että varmaa kaikilla tuol salissa petti pokka. xD Tämmösiä ihania eritejuttuja nii yksityiskohtasesti ku niistä vaa voi kirjottaa. Ootan iha todella et saisin ton kirjan luettuu ni osais paremman mielipiteen muodostaa, mut idea ainaki kuulostaa tosi kiinnostavalta.

No sitte taas iha muihi asioihi. Viime postauksessa hehkutin työpaikan saamista ja nyt on sitä päästy jo vähä kokeilemaa. Maanantaina (28.4.) oli koulutuspäivä, missä siis kerrottii työvälineistä, käytii tulevaa työpaikkaa läpi ja muutenki tämmösiä perusasioita. Saatii myös työvaatteet ja joku oli lukenu miun ajatuksia ku saatii taskukalenteritki. Olin iha onnessani ku olin jo aatellu et miun pittää ostaa sellane, mut nyt se tuli kätevästi tos samalla. Työvaatteena on tollane iha siisti punane paita ja harmaat housut. Iha jees sillee et on työvaatteet ni ei ainakaa tartte miettii et mitä sinne laittaa päälle. :D

Eile (perjantaina) oli eka työpäivä ja jännitti kyl iha hitosti. Ei meinannu unta saaha vaik olin kaikkeni koittanu tehä et illalla väsyttäs. Sain mie sit lopulta nukuttuu iha riittävästi ja oikeestaa olo oli yllättävän virkee. Ei kai tossa työssä sinänsä pääse väsymää ku koko aja tekee iha fyysisesti jotai eikä istu paikallaa. Tosin niitä hotellihuoneita siivotessa ei kyl ehtiny ees aatella mitää taukojen pitämistä. Eka puolisko siitä päivästä meni iha sikanopeesti ja sillo ku työpari ehotti lounastauon pitoo ni olin iha ihmeissää et onks kello jo nii paljo. :D Vois kyl kuvitella, et ku on oikeesti monta huonetta siivottavana ni ei siin tylsää hetkee päivän aikana tuu. Jalat ja selkä tosin huuti aika kivasti, mut mie ahkerana sain ihteni sen työpäivän jälkee viel kuntosalille ja siellä nuo kivut kummasti helpotti.

Tosi turhauttavaa kyl ku oon iha saatanan hias siinä siivoomisessa. Oikeesti kiva ku Scandic Hotellin standardihuone pitäs saaha vartissa YHEN ihmisen siivottuu. Siis YHEN. Ja meillä meni työparin kanssaki vissii liikaa aikaa. Luojan kiitos meitä uusia ja kokemattomia ei heti laitettu yksin siivoomaa. Miul menis oikeesti varmaa yli puol tuntii siihe.. Enkä mie nyt ees siivonnu vielä vessaa vaa pelkän huoneen puolta. Iha hulluu oikeesti.. Oon nii surkee jo sängyn petaamisessaki et siihe menee se koko vartti ja sit sen lisäks pitäs pyyhkii pölyt ja luututa, kerätä roskat ja tosiaa se vessakii pessä. Saa nähä oikeesti mitähä tost tulee, en varmaa ens vuonnakaa saa siivottuu noi noppeeta tahtia. Sain mie kyl sit kokeneemmilta vinkkejä mite sängynki saa nopeesti pedattuu mut taitaa se aika paljo reenausta vaatii. Toki pitäs muistaa olla ihellee armolline ja muistaa et se oli vast eka päivä, mut silti tuntuu iha tyhmältä ku olin oikeesti nii hias. 

Työvaatteet, se ihana kalenteri ja tuo rusetissa oleva on ovelasti taittuva ostoskassi.

Vappu ei ollu omalla kohalla mitenkää erikoine. Ei se oo tainnu yleensäkkää kyl olla. Käytii kaverin kans ihmettelemässä vappumeininkejä keskustassa ja oliha tuolla mukavaa, vaik ihana räntäsade taas kerra yllätti pari kertaa. Mie oon nii aina sanonu et iha varmasti vappuna sataa jotai lunta tai räntää ja et turha enne sitä on kesää hehkuttaa. :D Puolen päivän aikaa alko vappukulkue ja myö kulettii siinä mukana iha alusta loppuu. Myöhemmi oli sit ilmeisesti fuksien(?) uitot, eli ne sit laski liukumäkee pitki jorpakkoo. Hyi että ku en uskalla ees aatella mite kylmä niil on ollu sen jälkee ku minnuu palenti jo pelkkä kahtomine. :D

Hyrrrr oikeesti.. 

Pitihä se viime vuonna saatu lakkiki kaivella kaapista ulkoilutettavaks. Jee, miun eka vappu lakki päässä! :D Kyl ylpeyvellä kannoinki sitä päässä ja tuoha on tosiaa iha kiva ku se poikkee tavallisesta yo-lakista vähä. Tuoha on siis media-assistentti-ylioppilaan lakki. :D Hyvi se onneks oli puhtosena säilyny laatikossa. Samalla tavalla se kyllä nuppia puristaa ku juhlapäivänäki.

Lakkia ulkoiluttamassa. 

Noiden hommeleiden jälkee läksin sit Lidlin kautta kotii. Oli kyllä tuskane kauppareissu ku ostoslistalla oli miljoona asiaa ja tiesin et ne tulee maksamaa iha hitosti. Osittai tästä saan tosin syyttää ihteeni ku olin ehottanu Jonille et ois mukava avata grillikausi vappuna ku ei oo kiire mihinkää. Noita grillijuttuja ollaa kyl syötykki täs muutama päivä et kylhä nuo ruuat on ihtesä jo takasi maksanu. :D

Grillikauden avaus

Ens viikko tulee olemaa "ihanan" kiireine ku heti työpäivän jälkee pitäs suunnata Sotkamoo ja sieltä tiistaiaamuna Kuhmoon. Kyseessä on siis yritysvideon kuvausreissu, josta selitin kaua sitte jonku verra täällä. Se videoha ei tosiaa oo vielä(kää) valmis, koska kuvatut materiaalit osottautu lopulta osittain käyttökelvottomaks ja no klaffivirheiden takia siinä ei voi käyttää joulukuussa ja tällä kertaa kuvattavia materiaaleja. Kaikki menee siis käytännössä uusiks. Jollai tavalla vituttaa kyllä ku ois se video ollu kiva saaha valmiiks jo ajat sitte enne Thaimaaha lähtöö, mut eipä se kuvausaikataulujen järkkäämine ois mitenkää onnistunu enne tammikuuta. Tällä kertaa on ainaki varmasti osaavaa sakkia mukana, jote eiköhä tost täl kertaa hyvä tuu. Enite tos harmittaa se, etten pääse ens viikol töihi ku yhtenä päivänä ja kuitenki nyt näi alussa ois ollu kiva olla heti monena päivänä peräkkäi ni oppiski ehkä jotai. Plus ton kuvaamise jälkee alkaa se ihana editointihelvetti..

Täällä taas

Jooh, se parin kuukauven tauko venähtiki nyt vähä sitte. :D Ei vaa oo ollu oikee inspiraatiota kirjottaa, mut muiden blogeja lukiessa tuli sit mielee et ois kai tätäki hyvä jo pikkase alkaa herättelemää eloo.

Tosiaa elossa, yhtenä kappaleena ja melko hyvissä voimissaha tuolta Thaimaasta takas palailin maaliskuun 17. päivä. Tuosta reissusta uskosin että ainaki joku ois kiinnostunu, joten tässä pikku hiljaa alan väsäilemään kertomuksia siitäki. Tota hommaa hidastaa vaa pirusti se, et kuvasaldohan on yli 1000 joten niitä ei iha yhessä yössä käyvä läpi.. Lyhyesti voisin kuitenki tähä sanoo, et olipaha tosiaa miun elämäni matka ja ikävä on kova. Opin nii paljo ihestäni ja sain varmuutta siihe, et mie kyl selviin vaikka maailman äärissä. :) Tapasin hurjasti mukavia ihmisiä ja näin mahtavia paikkoja, joita tuun varmasti esittelemää tääl blogin puolella sitä mukaa ku saan niitä kuvia käytyy läpi.

Kotiinpaluun jälkee on kerenny tapahtuu pari juttuu mistä miun ois pitäny kertoo, mut en saanu aikaseks. Eka viikko oli lähinnä unirytmin kans painimista, ku heräsin viide aikaa aamulla aina pirteenä ku pikkulintu ja sit samaa aikaa iltapäivällä olin jo menossa nukkumaa. :D Thaimaassaha kello oli tosiaa 5 tuntii eellä joten unirytmin muuttamine tähä aikaa ei käyny iha helposti.. Monesti kävi niiki et nukahin illalla päivävaatteet päällä sänkyy ja heräsin puolen yön aikoihi siihe et oli kuuma ja tajusin, et olin nukahtanu. :D Kylhä mie tolle ukolle koitin sannoo et pitäs miut ruodussa, mut joskus olin kuulemma nii sikeesti nukkunu ettei mikkää auttanu.

Kokeilin teippitempun avulla tehä rajauksen silmää ja sehä onnistu nii hyvi et piti oikee kuva ottaa. :D 

Anttilassa oli Maybellinen kynsilakat tarjouksessa kaks yhen hinnalla ni pitihä sitä käyvä haalimassa uusia värejä. :D

Bussissa matkalla Jyväskylästä Ouluu pääsiäisen jälkee.

Aika piakkoin kotiinpaluun jälkee tuli ajankohtaseks se työnhaku, ah nii "ihana" asia.. Kyllähä se alko ihmistä syömää taas ku päivät pitkät piti keksimällä keksii ihellee tekemistä ja alkaa toisenki naama saman katon alla jo ärsyttämää ku täs molemmat on kotona sen 24/7. Siinä ei puheenaiheet aina taho riittää.. Kesätöiden suhtee olin jo suht myöhäsessä, mut hakemuksia lähti kumminki monii paikkoihi. En nyt laskenu montako noita ois ollu. Liityin sitte kans Jobitti-työnhaun verkkoryhmää ku aattelin et aika monessa asiassa tuntuu työnhaussa tökkivän. Tuolta saa tosi hyviä vinkkejä ja siel puhutaa sellasistaki asioista, mitä ainakaa ihe en ollu tullu ees aatelleeks. Jos siis tuntuu, et hakemusten teko ei suju tai muute vaa tuntuu et tarvii apuu työnhaussa, ni suosittelen ehottomasti tota ryhmää.

Sit lopulta kävi seki ihme mitä en ois uskonu, nimittäi sain töitä! En kyl tiiä mitä ihmettä tapahtu, mut oon iha tosi onnelline et kaiken sen tuskanhien vuodatuksen ja lukuisten luovuttamisten jälkee vihdoi onnisti. Tosin pääsin just sellasee paikkaa mihi kaikkei vähite ootin pääseväni. :D Yhtenä iltana menin vaa kahtomaa SOL Palveluiden sivuja ja huomasin et siel ehitää Ouluu kerroshoitajaa/siivoojaa asiakashotellille. Pistin vaa sit iha huviksee hakemuksen ja seuraavana aamuna miut kutsuttii kahen tunnin varotusajalla haastatteluu. Vähä jännät oli housussa siinä ku paniikissa ja kiireessä yritin valmistautuu. Aamuteeki siinä jäi keske mut ku kutsu kävi ni oliha se mentävä. Nauroinki siinä haastattelijalle et täs oli oikee tulikoe heti alkuusa et mite nopeella varotusajalla pääsis töihi. :D Ilmeisesti seki suju tosi hyvi ku paikan sain ja 28.4. ois perehdytys työhö ja toukokuun ekana alkaa sit työt. Hommana ois siis tosiaa hotellia siivota ja ootan iha mielenkiinnolla et millast tulee olemaa. Työsopimuski on jo tehty, jote oon nyt iha virallisesti SOL Palveluilla töissä. On kyl iha mahtava päästä taas rahaa kiinni vaik tuo onki osa-aikatyö, eikä nyt iha nii pahasti oo sellane olo et loisin vaa yhteiskunnan rahoilla. Jännittää kyl iha hirveesti, mut onneks täs on viel aikaa koota ihtesä koitosta varte. :D On vaa tosissaa aikamoine lottovoitto saaha työtä tälläsenä aikana. En tiiä mikä ihmeen Hannu Hanhi-tuuri kerranki kävi ku yleensä oon se Aku Ankka. :D

Kuvituksena sai tosiaa toimii muutama Instagramista pöllitty kuva ku en muuta jaksanu nyt laittaa.

7 Days to Thailand

Jees, niinku nimiki sen sanoo. Tää on nyt ollu se asia mitä oon oikeestaa hautonu jo viime kesästä asti, mut en vaa oo saanu aikaseks puhuu siitä täällä. Tai no sen verra vaa ku mainihin siitä rinkasta mut en sanonu et mitä varte se oikeesti on hommattu. :D Mut syy on siis tää. Tarkotus ois tosiaa lähtee vähä reppureissaamaa Thaimaan suunnille ja lähtöö tasan viikko! Tai oikeestaa tähä aikaa viikon päästä mie istun jo lentokoneessa kuolemassa tylsyytee. Matka sinne tulee olemaa aikamoista tuskaa mut siitä nyt saan syyttää lähinnä ihteeni ku menin sellasen reitin valihtemaa. Tosiaan miun matkahan starttaa Helsingistä aamulla 7:05 (hyvä valinta jo pelkästää tän takia..) ja ensimmäine koneen vaihto on Amsterdamissa. Tuo matka nyt on varmaa suht helppo ku kestää vajaa 3 tuntii, mut se seuraava.. Amsterdamista Kuala Lumpuriin (Malesiaan) kestää ruhtinaalliset 12 tuntii ja oon nii varma et kuolen tylsyyteen.. Ja kyl oon aatellu varautuu tähän lataamalla mp3-soittimen ja kännykkäänki siirtelen vielä hätävaramusiikkia jos akku loppuu soittimesta ja jonku paskan pokkarin aattelin ostaa (paskan siks et jos se menee reissussa pilalle ni ei harmita) mut silti toivon nii kovasti et ees siinä koneessa ois joku viihdejärjestelmä. Eihä tota matkaa muute kestä ku ei koko aikaa jaksa lukee tai nukkumaakaa ei välttämättä pysty. Ja no se musiikin kuuntelu on kans vähä meh. Onneks se sentää selviää lentoyhtiön sivuilta et täytyy niitä varmaa tutkailla. Kuala Lumpurissa on toine vaihto ja sieltä sit vihdoin Bangkokiin. Eihän tossa tosiaa oo ku reilut 27 h matkustamista.. Vähemmälläki ois päässy mut ku halusin säästää muutaman satasen. :D

Nyt tajusin myös et häpeällisesti yks joululahja jäi pari postausta sitte esittelemättä jote se on nyt tässä. Olin lukenu ton kirjan loppuu jo melkee enne Kajaanista tuloo, iha muutama sivu vaa jäi. Jo aattoiltana (yönä) olin ahminu tosta yli sata sivuu. :D On kyllä uskomattoman törkyne kirja paikotelle. Oli pokassa välillä pitelemistä. xD Aiheutti tuo myös välillä aikamoisia vihan tunteita Paul Stanleyta ja varsinki Gene Simmonsia kohtaa. En mie ainakaa ollenkaa ihmettele vaikka KISSin sisällä ois minkälaisia selkäänpuukotuksia välillä ollu. Kyllä nii rahahimon pilaamana tekee aika uskomattomiaki asioita.. Onhan ne asiat osa KISSin historiaa ja kaikki asiaa vähänkää perehtyneet kyl tietää sen. Viime vuonna sain lahjaks Ace Frehleyn elämänkerran ja tässä nyt saiki taas lisää mielenkiintosia näkökulmia asioihi. Vielä pitäs saaha Gene Simmonsin ja Paul Stanleyn opukset käsiin sit ku se on mahollista.

Ja nyt takas päivän varsinaisee aiheesee. :D Tuo reissu tulee kuitenki tarkottamaa sitä, että tää blogi jää sellaselle n. 2 kuukauven tauolle. Mie en nimittäi tätä "kannettavaa" ala rahtaamaa selässä mukana, joten en sit tiiä mite siellä reissun päällä kuulumisia pääsee kirjottelee. Kännykkä taas aiheuttaa harmaita hiuksia jo tekstaria kirjottaessa ni en usko et sillä ainakaa tulee raapustettua. Jos tuleeki ni ne on sellasia 1-2 kuvaa ja yks lause-postauksia. :D Saa nähä, mut ootan innolla et pääsen tutustumaa omiin juuriin ja toivottavasti sen mukana tulee niitä kaivattuja uusia oivalluksia. Voin ainaki jo nyt siis luvata, et tän uuven vuuven alku on jännittävä ja parempi ku viime vuonna. :D

Se on sitte kohta heippa Suomi! Ja miepäs lähen nyt miettimää et mitä sitä ottas reissuu mukaa. :)

Uutta vuotta

Nii se kerkes vuosi taas kerran vaihtuu. Tuntuu vähä ouvolta taas niinku aina, menee taas hetki ennen ku osaan kirjottaa sen 2014 kaikkii päivämäärii. :D Piti sitte perinteisee tapaa tässä selailla kuvakansioita läpi viime vuodelta ja miettii et mitä kaikkee sitä onkaa tapahtunu. Miun kuvakansioista huomaa et tykkään niitä ottaa, mut miusta ne on paras tapa muistella oikeesti sitä mitä kaikkee on tapahtunu. Jos miulta ois kuvia kahtomatta kysyny et mitä viime vuonna tapahtu ni en ois muistanu puoliikaa asioista. :D Vaik nyt tuntuu et eihä viime vuonna mitää tapahtunu ni totuus on kyl iha toista. Oikeestaan koko vuoden 2013 vois tiivistää yhteen sanaan ja se sana on muutos. Koska jos nyt oikeesti aatellaa ni aika moni asia muuttu ja toisaalta oon päässy myös tekeen juttuja, mitä en enne oo tehny. Oli siis siinä mielessä parempi vuosi ku 2012. :D



Nyt ku innostuin sillä Picasalla kokeilemaa sitä kollaasin tekoo ni tässä ois taas tulosta. :D Nää asiat ei nyt sattunu aikajärjestyksee mut väliäkö tuolla.

1. Meillä oli penkkarit mikä tarkotti koulun loppua, JES!! Toisaalta taas ei, koska lukuloma.. Ja luokka hajos, mut onneks nykyää ei oo liia vaikee pitää yhteyttä. :D Oikeestaa tuntuu et joistai tyypeistä ei pääse eroo millää. xD Ei sil et haluisinkaa.
2. Kesäkuun alussa kävin ensimmäistä kertaa festareilla ulkomailla niinki kaukana ku Ruotsissa. :D Mut oon tosi ylpee ihestäni koska jännitin tota reissuu iha järettömästi. Nyt piän vaa kädet ja varpaat ristissä et pääsen enski kesänä tonne, sen verra kova kattaus siellä ois..
3. Menin valmistumaa media-assistentiks ja ylioppilaaks.
4. Valmistumisen lisäks isoin juttu viime vuonna, ku muutin pois kotikotoo. Onneks ei yksin tarvinnu vaa muutettii tosiaa Jonin kans yhteen.
5. Sweden Rockiin lähtöö edeltävänä päivänä näin KISSin. Pakkoha se on nostaa yheks kohokohaks viime vuodelle koska se oli saakeli KISS!! Ja samaisen orkesterin takiaha mie sinne Sweden Rockiinki lähin eli näin maailman parhaan bändin 2 kertaa viime vuonna ja vielä saman viikon aikana. :)

Uusi vuosi vaihtu kivasti hevissä merkeissä Club Teatrian päättäjäisissä. Tuntu kyllä aika ouvolta ku alko miettii ovilla seistessä et nii, tää on viimene kerta tässä paikassa. Yritin sitte muistella et mikähä lie ois miun eka keikka siellä ollu, mut en mie millää sitä pystyny muistamaa ku tuolla on muutamat legendaariset keikat koettu. :D Lopulta kuvatiedostojen kaivelu osottautu taas kerra hyödylliseks (oikeesti luojan kiitos et oon ottanu niitä kuvia) ja niiden perusteella miun ensimmäine keikka Teatrialla on ollu Ensiferum 26.9.2009. :D

Päättäjäisiin oli vapaa pääsy, mut ihmeen vähä siellä silti oli porukkaa. En sit tiiä oisko se johtunu aika ouvoista esiintyjistä. Ihe en ainakaa tienny mitää Wolfheartia tai Burning Pointia, Kalmah sentää oli tuttu. En tosin niitä oikee kuuntele, mut sain nii hyvät naurut niiden keikasta Qstockissa kesällä et pitihän ne kahtoo. Oli kyllä hauskaa taas kerra. :D En ymmärrä mikä siin on mut miulle Kalmahin keikat kävis iha komediaesityksestä. Mie vaa nauroin koko keikan samalla ku muille se oli varmaa nii totista musiikkia. x) Miun makuu se musiikki on nii yli vedettyy et varmaa siks naurattaa. Lisäks en vieläkää tajua tota niiden suoukkoo. Välispiikit on kyllä aika hauskoja. Voisin mennä kahtoo Kalmahia iha vaa et sais nauraa. :D

Myö vietettii koko ilta aika lailla siellä eturivissiä ku eipä meillä ollu aikeita siel Teatrialla juua mittää. Wolfheart oli kyllä uskomattoman tylsä, voi luoja.. Meinasin oikeesti nukahtaa. Ne biisit oli kaikki nii samanlaisia ja hitaita et alko vaa väsyttää ja suurimmaks osaks tuijotin vaa jotai valoja siellä. Olin aika helpottunu ku se oli ohi. :D Burning Point oli sit onneks positiivine yllätys. Se oli enemmä semmosta rokimpaa ja tykkäsin erityisesti laulajan äänestä. Pitäs varmaa ottaa iha enempiki selvää tosta orkesterista. Niitähä vois jopa kuunnella. :D

Väen vähyys jakso ihmetyttää siihe asti kunnes ihana Poisonblack tuli lavalle. Täytyy tunnustaa et Pb nyt oli miullekki ainoo bändi miks varsinaisesti sinne päättäjäisii menin ja en vissii ollu ainut. Kyl myö mietittiinki et jos ei Poisonblack vejä tänne porukkaa ni sit ei mikkää. Teatrialla oli tosiaa vielä se iso lava nyt auki ja Poisonblackin aikaa totesin vaa et hyvä ku oli. Yhtäkkiä sinne oli sit ilmestyny porukkaa ja olin iha ihmeissää et missä välissä nää ihmiset tuli. :D Keikka oli vähintäänki yhtä hyvä ku syksyllä ja sainpaha taas vaa hymyssä suin punastella siellä. xD Tosin osa keikasta meni ohi ku miun takana heilu pari äijää joista toisella oli kaljatuoppi ja se piti sitä melkee miun ja Jonin päiden yläpuolella ja koko aja pelotti et koht se tuoppi kaatuu niskaa. Lisäks joku huito nyrkeillä koko aja sillee et pelkäsin et se osuu miun takaraivoo. Jotku oli niinki fiksuja et ne visko sekä tyhjiä että täysiä tuoppeja sinne lavalle.. Onneks sentää iha koko keikkaa ei tarvinnu varoo ja kerkes siitä nauttiakki.

Iltaa (tai siis yötä) jatkettii sitte rakettien paukkeessa Hevimestaan. Teatrialla ois ollu ilotulituski Poisonblackin keikan jälkee mut myö lähettii aika lailla suorilta ku kyl noita raketteja kerkes "ihastella" matkallaki. Mie säikyn noita raketteja nykyää ku pieni koira. Ei siin ois mitää jos mie näkisin aina ku joku ampuu raketin mut sit ku se pamaus on aina sellane äkkinäine kova ääni ni en tykkää yhtää.. Tähtisädetikut tosin kestän mut neki jäi sit ostamatta. :D

Sellane oli miun uus vuos ja kai sitä kliseisesti pitää oottaa et vuosi 2014 ois taas edellistä parempi.

Mielenrauhaa

Jep, ainaki joulunajan kohokohta jouluaatto on aika taputeltu jo, joten vois jotai raapustaa tässä ajankuluks. Täällä Kajaanissa ei tosiaa hirveesti oo nyt tekemistä ku kaveritki huitelee muilla mailla, ni ei oikee oo seuraa.

Tänä vuonna meillä oli ainaki miulle hyvin mieluinen karvanen vieras täällä, ku siskopuoli oli ottanu kissaherra Pasin tänne mukaan. Olin iha innoissani jo heti ku kuulin et meillä on kissa talossa, koska rakastan noita hassuja elukoita iha sikana. Oon ihekki entine kissanomistaja, mut todellaki entine.. Pienempi ku olin ni meillä oli Rolle, mut siitä on jo pieni ikuisuus aikaa. Joka tapauksessa oon aina ollu kissaihmine ja tuun aina olemaa. Pasin takia kissakuume nosti taas päätää, koska se oli vaa nii vallottava otus. Erityisesti kaikki hellyydenosotukset ja kerjäykset oli iha parhaimpia. Miunki jalkoja ja käsiä Pasi kävi aina välillä puskemassa. Lisäks se myös välillä näykki sillee hellästi hampailla, mut ei se sattunu. :D Tosin kyl se sit sattu jos se oli sillä tuulella, mut Pasissa oli se hyvä et kyl siitä näki millä tuulella se on. Tosi temperamenttine ja ilmeikäs kissa, kyl siitä heti huomas oliks se tyytyväine vai ärsyyntyny tai levoton. Aamusin sillä oli aina kauhee naukumine ku oli nälkä ja sainki leikkiä kivaa tätiä sille ja syöttää pari kertaa. Sen jälkee tuli kauhee virtapiikki millo se säntäili puolelta toiselle ja muutaman kerra se juoksi miun jalkojen välistä nii et meinasin kompastuu. :D Iha hassu kisu.

Hyvä ku yritin näitä kahta ylempää kuvaa ottaa ni Pasi ei ollu moksiskaa vaik mie taivuttelin kättä teis miten päi sen päällä. :D Päinvastoi se näyttää poseeraavan oikee tyytyväisenä. Näyttää iha Karviselta!

Pasi oli myös aikamoine sylikissa aina välillä eikä se välittäny vaik sitä ois kuinka nostellu. Niinpä mie sit koppasin sen sylii ja tuossaha tuo tyytyväisenä kellii. :D 

Tuo muistuttaa miusta iha sellasta kuvaa missä normaalisti äidit tai isät pitäs omaa vauvaansa sylissä mut nii.. Miulla on kissa. :D Paljo kivempi se on ku joku rääkyvä vauva. x)

Jouluaatto oli aika lailla semmosta rauhallista ja ehkä jopa tylsääki aikaa. Meillä ei oo mitää perinteitä enää et missää sukulaisilla käytäs koska ylläripylläri, Kajaanissa ei asu ketää. Neljän hengen ( + Pasin) voimilla siis mentii. Kävin perinteisellä jouluaattolenkillä ja kuuntelin joululauluja. :D Muutenhan noita ei meillä saa kuunnella.. Joulukuusta ei tänä vuonna kissaherran takia ollu, mut täytyy todeta et oli Pasista enemmä iloo ku joulukuusesta. :D

Joulupukki ja noitarumpu on totta kai aattona aina pakko kahtoo. :D Muistan ku pienenä pelkäsin sen noitarummun ääntä.

Lahjojen määrä on vuosien aikana huomattavasti vähentyny, mikä on oikeestaa iha hyväki asia. Eihä sitä lapsena toivonu ku leluja lahjaks ja nykyää jos sais vaa leluja ni tuntus et turhaa rihkamaa vaa. :D Sitäpaitsi tää oli nyt eka joulu ku en asu kotikotona enää, joten jos noita ois yhtää enempää ollu ni oispa kiva ollu ahtaa niitä kasseihin. Nyt ne mahtuu kivasti yhteen ja rinkkaanki mahtuu osa, joten toivon ainaki selviäväni suht helpolla. :D Ja muutenki lahjojen määrää tärkeempi on se laatu. Tykkäsin kovasti miun lahjoista. :) Mut oon nii salaperänen et paljastan sisällön vasta myöhemmässä numerossa. ;) Ei ku siis postauksessa.

Pasi oli iha ihmeissää et mitä ne ihmiset hössöttää ku hihkuen availtii siskopuolen kanssa lahjoja. :D Laitoin Pasille lahjanarun kaulaan ja kyl se hetkeks siitä ainaki villiinty. Sit se tuli miun pakettien keskelle hetkeks. Ei siitä kyl mitää apua ollu. Oisin melkee toivonu et se ois auttanu minnuu vähä tossa aukomisessa. 

Semmostapa tällä erää. Tapaninpäivää on vielä jälellä ja suurin osa porukasta (ainaki nuorista) on vissii viihteellä mut mie nökötän kotikotona sitte. Ehkä kahtelen jotai leffaa vielä, saa nähä miten tän ajan sais kulumaa. Tää päivä on ollu iha älyttömän pitkä ku kaupatki on kiinni. Jospa huomenna ois jotai toimintaa sit.

Loppuun vielä paras joululaulu tälle vuodelle ja varmasti tulevillekin. Jarkko Aholan joululevy on ollu kovassa luukutuksessa, mut tää on iha kaikista lempparein.

Rakkauden kivi

Nyt siis paljastus siitä, mitä vieraat sai tehtäväks häissä. Tän homman tarina juontaa siitä, että morsian oli miettiny mitä tavallaan "antais" sulhaselle lahjaks ja keksiny sitte jutun eräänlaisesta teoksesta, joka välittäs sitä kaikkee vallitsevaa rakkautta ympärille. Tosi jännä idea miusta, mut toisaalta tosi kiva että muutki saa tavallaan siihe osallistuu ja ainaki osasta häävieraista jää myös muisto sitä kautta.

Ideana oli siis ottaa mukaan tämmönen rakkauden kivi ja viiä se johonki paikkaan mihin se voi jäähä elämään omaa elämää ja toimittaa tuota viestiä eteenpäin. Sen jälkeen siitä kivestä pitää ottaa kuva ja lähettää hääparille. Jos oikein ymmärsin ni ne kuvat kasataan johonki kansioon mitä se morsian oli jo alotellu vähän.

Ku kuulin tästä tehtävästä ni mie tiesin heti minne tää kivi vietäs. Aika monessa paikassahan on näitä siltoja tai muita vastaavia mihin pystyy ripustamaan lukkoja. Täällä Oulussaki on ainaki yks paikka keskustassa lähellä patosiltoja, missä oon noita lukkoja nähny. Otettiin myö sit kuitenki kokeeks useempiaki kuvia, mut miun lemppari on siitä huolimatta näistä kuvista viimenen, koska siinä näkyy niitä lukkoja vähän. Sinne myö se kivi jätettiin ja toivottavasti se voi välittää tuota viestiä vielä monelle vaikka paikka vaihtuskin välillä. Ja ehkä joskus jos oikein siirappisia ollaan ni viiään semmone lukkoki johonki. :D

Pahan päivän tuotos

Aina joskus tunnetusti tulee niitä paskoja päiviä millon mikään ei vaan onnistu. Miulla oli nyt tässä sellanen ja ne on tosi vaarallisia päiviä lähinnä sen takia, et mie oon niin hyvä purkamaan sen vihan aina muihin. Oon tässä jo pitemmän aikaa yrittäny opetella itsehillintää ja löytää jonku keinon purkaa ne tunteet johonki muuhun ku siihen ekaan ihmiseen joka sattuu tulemaan vastaan, koska mie sanon niin helposti asioita mitä ei oikeesti tarkota. Kokeilin nyt sitte purkaa niitä sanoja paperille. Ihan hirvee teksti tää kyllä on ku en oo kirjottamista aiemmi koittanu mut en tiiä, laitetaan nyt se kuitenki tänne. Voinpaha ainaki lukee sen täältä aina, ku kuitenki onnistun hukkaamaan ton paperin vielä. Pahoittelen sitte mahollisia kielioppivirheitä, niitä ei tullu siinä tunteenpurkauksessa oikeen aateltua.

Once I had everything I needed

Love, fortune, hope

Everything I had only dreamt of

You gave them to me

and now you took them away

I should have known

that this would happen

Now it all has turned to hate

And I can’t help thinking

that you are like everyone else

So cruel man, a pretender

How couldn’t I know this before?

Now I’ve realized

that it was too good to be true

The deadliest mistake I’ve ever done

was to love you, let you in

Losing it all is more than I can take

Now I see that love, fortune and hope

They all are only illusions

I should have known better

Should have known  that in the end

I end up saying: I hate you

Happy birthday to me

Okei tää tulee kyl vähä myöhään, mut tosiaa viime sunnuntaina (4.8.) pääsin vihdoin eroon teini-iästä ku täytin 20. :D Tosin miun lahja ukolta tuntu viestittävän jotain ihan muuta. Sain nimittäin lahjaks leluja, mut ei sentää iha mitä tahansa vaan KISS-figuureja! Hajosin kyl ku avasin sen paketin ja aattelin et eeeikäääää ei oo totta. x) KISS Expossa olin nimittäin haikeena kahellu ku siel oli monia erilaisia figuureja mut en sit raaskinu ostaa ku aattelin ettei mittää turhaa viiti. No Joni oli sit pistäny asian ainaki alitajuisesti korvan taakse ja täs on tulos. :'D Noille täytyy kyl keksii joku hieno kunniapaikka jostain hyllyltä. En kuitenkaa koskaa raaski avata tota pakkausta ku ei sitäkää voi roskiin heittää. Tosin jos joskus avaisin tuon ni ei tarttis miettii mitä sit tapahtus. Siirryttäs ajassa 16 vuotta taaksepäin ja telkkarissa raikais KISS samalla ku leikkisin noilla figuureilla jotain keikkaa. x)



Oon myös oppinu rassaamaan pyörää taas yhellä tavalla lisää. Yhtenä päivänä miun pyörästä puhkes ilosesti rengas. Tuntuu et miul on aina jotain huonoo onnee pyörien kans ku ne joka kesä hajoo ainaki kerran tavalla tai toisella. Tällä kertaa tosin sain selville puhkeemisen syyn. Olin jotenki hienosti jossain kohtaa kaupunkia onnistunu ajamaan nastan päältä ja se oli sit renkaaseen jääny kiinni. -.- No jaa, tulipahan ainaki opeteltua nyt et miten rengas otetaan irti pyörästä ja paikataan se. Tästä se pyöränkorjaajan ura alkaa. xD



Kuten noiden kuvien upotuksesta huomaaki ni meninpähän taas yhen villityksen mukana ja liityin Instagramiin. Kyl se iha kätevältä vaikuttaa kuvien jakamiseen ni pitihän tuotaki kokeilla. Tosin nyt ku joku teistä kuitenki osaa paremmin tota käyttää, ni kertokaa miten nuo kuvat saa esim. tähän blogiin ilman noita Instagramin juttuja, eli siis ihan pelkkänä kuvana. Ja mielellää pienempänäki.

Qstock kerkes olla ja mennä, joten siitä tulossa juttua mahollisimman pian. Ja se pirun Sweden Rock.. Eihä tostakaa oo ku kaks kuukautta jo enkä vieläkää oo saanu tehtyy niit loppuun. Jospa seki päivä vielä tulee..

Ylioppilasjuhlat

No niin, ja tässä seuraa sitten se ylioppilasjuhlien osuus.

Ja ihana aamuherätys taas.. Nousin ylös kuudelta ja ei ku heti suihkuun. Hiukset olin iha tarkotuksella pessy jo edellisenä iltana, koska niiden kuivumisee ois menny muute sata vuotta. Kyseessä oli siis vaa ehkä viiden minuutin pikasuihku, minkä jälkee alko hiusten laitto. Onneks miun kaverit oli avuliaita ja toinen niistä teki miulle kihartimella aivan ihanat kiharat! Siihe sitä aikaa kyl upposki, mut oli ne kyllä kestävät. Miulla oli kiharoita hiuksissa viel seuraavana päivänäki. :D Sen jälkee meikkaus ja vaatetta päälle. Aamupalan syömine jäi aika lailla viime tinkaan. Toinen kavereista oli vielä lähteny isin kanssa ”asioille” eli kukkaostoksille. x) Lukion juhla alko myös kymmeneltä ja suositeltavaa ois ollu olla paikalla mahollisimma aikasi, mut ei se sitte iha onnistunu. Muut joutuki sitte maksamaa siitä aika kovan hinnan, nimittäin seisomista iha tuskallisen kauan..

Lukion juhla oli suoraan sanottuna tuskaa. Se oli huonosti suunniteltu ja kesti iha liia kauan! Siellä meni 2,5 tuntia.. Eli iha helvetin pitkään. Ihe tosin sain onneks istuu, mut muita kävi sääliks. Pahimpia oli kyllä ehottomasti puheet, joita ei kyl hirveemmi välitä jälkikätee muistellakkaa. Eka oli rehtorin puhe, mikä nyt ei viel ollu nii paha. Mut sit siellä oli joku Kajaanin lukiosta 50 vuotta sitte ylioppilaaks kirjottanu joka puhu iha saatanan kauan. Miulla oli sormuskello kädessä ja seurasin iha huviksee sitä puheen pituutta ja se kesti iha valehtelematta melkee puol tuntia! Oikeesti tuntu siltä ku ois jollekki historian tunnille tullu ku se kävi joka vuosikymmenen läpi sillee et ”60-luvulla oli sellasta ja 70-luvulla tällästä” jne. Oikeesti ei sitä kukaa jaksanu kuunnella. Isiki oli kuulemma jo välillä lähteny ulos sieltä salista missä ei ilmakaa vaihtunu (ja nii muute, sää oli erittäin kuuma kumpanaki juhlapäivänä).

No se puhe tosiaa oli vasta juhlan alkupuolta, ja sen jälkee alko se vitun pitkä lakkien jako. Myö oltii onneks alkupuolella sitä järjestystä, joten ei kauheen kauaa tarvinnu jännittää omaa vuoroo. Ja mikä siinä nyt jännitti, oli lähinnä yhistelmä korkokengät + portaat ja se, et todistuksen saamisen jälkee piti viel tyhmästi kumartaa yleisölle joka sitte taputti. Ihellä kävi toi taputtamine kyllä aika monotoniseks lopulta, lähinnä sillee et se vaa tuli ihestää ku ei enää jaksanu aatella tai seurata. Toisaalta sen takia meinas tulla taputukset välillä iha väärää aikaa. xD Tuskastuneena kahtelin aina välillä niitä lakkeja siinä pöydillä ja laskin et ”okei, enää neljä pöytää… kolme pöytää..”. Sit oli viel tehty nii tyhmästi et ne oppilasryhmät oli jaettu välillä osiin, eli jos oli esim. 10G ni niitäki tuli kolmessa osassa sinne lavalle. Siinä kesti aina iha vitun pitkään ja takkus kyllä tosi pahasti se systeemi.

No sit sen lakkienjaon jälkeen saatii luojan kiitos vihdoi laittaa ne lakit päähänki. Mie olin koko ajan kahtonu neuroottisesti lakkini perään et se on kunnossa. x) Mut sen jälkeen tuli vielä lisää vituttavaa puhetta. Nimittäi ylioppilaan puhe. Ja oli ehkä paskin puhe ainaki sen 50 vuotta sitte kirjottaneen jälkee. Se oli nii ylipirtee ja ärsyttävä tyttö joka sen piti. Olin sen kans samaa aikaa vanhojentanssikurssilla ja inhosin sitä jo sillo. Se käytti yli puolet puheestaa henkilökohtasten kiitosten latelemiseen, joita ei miun mielestä puheessa sais olla. Ja sit se puhu viel litanian ranskaa siihe, mistä ei tyylii kukaa ymmärrä mitää. Ja sit lisäks se kiitteli jotai helvetin tanssiryhmiä ja mitähä lie.. Se päätti puheensa sanomalla ”nyt siirryn pöydän toiselle puolelle” ja joku meijän ryhmästä oli vissii tokassu aika kovaa äänee et ”no hyvä”. Ja aattelin kyl iha samaa ihe, oli ärsyttävin puhe mitä oon joutunu kuuntelee pitkää aikaa..

No sit sen hyvin pitkän 2½ tunnin jälkeen oliki kauhee ruuhka siellä salissa ja sen ulkopuolella ku kaikki yrittää valua ulos. Mie hukkasin kaikki jo heti alussa, ja sitte ku mie löysin muut ni kyllä oltii joka suuntaa repimässä. Oli tosi hankalaa ku ruusuja tulee joka puolelta syliin ja kaikki haluu päästä kuvaan jne. Kyllä siitäki ryysiksestä onneks jotenki selvittii mut hankalaa se oli.

Koululta suunnattiin sitte Kajaaninjoen rantaan ottamaan miusta kuvia. Heh, hyvä ku en oo tottunu olemaa semmone linssilude ni oli aika vaikee yrittää olla nätisti siinä. Lisäks siellä joen rannassa tuuli kivasti, mikä nyt aiheutti kiusallisen ongelman et mekon helma meinas koko aja lentää korviin. Siitäkin oli kuvatodiste, mut poistin sen heti ku löysin. xD Kyl sieltä onneks tuli sit iha hyviäki kuvia.

Tuore media-assistentti ja ylioppilas. :)

Joen rannasta mentii sitte takas meille. Hetken kerkesin jopa huokasta ennen ku vieraat rupes tulemaa. Muut valitteli samalla kuolleita jalkojaan. xD Ja ymmärrän sen kyl tosiaa erittäi hyvi koska ihe oisin ainaki luovuttanu. Sit ku niitä vieraita rupes tulemaa ni ei kerenny kauheesti huokasta. Kakunsyöntiki keskeyty parii otteesee mut semmostaha se taitaa juhlakalulla olla. :D Kuohariaki sai juua sen viis lasia, hehheh.. xD Vieraat kävi kuitenki aika kivasti sillee et ei iha kaikki tullu kerralla mut ei kestäny liian pitkääkää. Suurin yllätys vieraista tosin oli miun ryhmänohjaaja, koska aattelin ettei se ehi tulla. Muutenki olin kutsunu sen vaa wilman kautta ja olin varma et se on unohtanu koko kutsun. Siks olinki aika ilone ku se tuli käymää ja valitteli ihekki sitä et se lakitus kesti liia kaua. Se oli viel sanonu muille opettajille ja rehtorille et ei tätä voi näi pitkäks venyttää mut se oliki vissii ainoo järkevä ihmine koko Kajaanin lukiossa. Sain siltä vielä lahjaks muumimukin missä oli Nuuskamuikkune. Valintaperuste oli se, et oon yhtä empaattinen ku Nuuskamuikkusen hahmo. :’D Ihanasti sanottu!

Ylioppilaskeksejä!

Iltariennot alotettiin sitte siinä muutama tunti viimesten vieraiden lähön jälkeen, koska taas kerra oli pakko huokasta. Tarkotuksena oli lähtee katsastamaa Kajaanin ”yöelämää” ja sitähän kyllä nähtiin sitte. Eka mentiin isommalla porukalla (siinä oli Joni, miun kaverit ja sit äiti ja meijän yhteinen tuttu) Rosson terassille istuskelemaan. Siinä nautiskeltii parit juomat ja sitte yhteen Kajaanin parhaista ravintoloista Ranchiin syömään. Sen jälkee matka jatkuki Onnelaan (oli virhe mennä sinne..) ja sieltä myöhemmi pienemmälle baarille Ballsille loppuillaks/yöks. Täytyy todeta et olipaha hauskimmat illat pitkään aikaan ja ilolla kyl muistelen niitä. Kaikin puolin oli onnistuneet valmistujaiset/lakkiaiset. Rahaakin tuli kivasti lahjaks kaiken muun ohella, ja niille rahoille oonkin jo käyttökohteen suunnitellu. Siitä lisää joskus myöhemmin.

Lakin väärinkäyttöä. :D

Tässä oliki sitte nää juhlaosuudet. Seuraavana luvassa "mitä tapahtui seuraavana päivänä" ja siirrytään toisenlaisiin asioihin, nimittäin KISSin keikkaan Hartwall Areenalla ja sieltähän matka jatku siis Ruotsin puolelle Sweden Rockiin. :) Kiitoksia jos jaksoitte lukee ton pitkän sepustuksen!

Still alive!

Aattelin vaa tulla ilmottamaa et elossa ollaan ja hyvissä voimissa. :) Tarkempaa tarinaa Sweden Rockista, KISSin keikasta ja valmistujaisista joudutte ikävä kyllä oottamaa jonku aikaa, koska tässä on asiaa iha helvetisti kirjoteltavana ja toki muutaki elämää ku tietokoneella oleskelu. :D Plus en oo saanu kahottuu ees valmistujaispäivän kuvia vielä. Niitä löytyy n. 300, minkä lisäks reissukuvia on toiset n. 300 lisää, eli voitte kuvitella tuon valikoimisen ja kuvankäsittelyn määrän. :) Ja aikomuksena ei oo kuitenkaa kirjottaa mitää lyhyitä postauksia, varmaan jouvun kirjottaan kaikista aiheista kahessa osassa. Mut työstäminen on käynnissä, joten tarinaa tulee sitä mukaa ku jutut valmistuu. :)

I just decided to tell that I'm alive and still in good shape. :) I'll tell you more about my graduation day, KISS and Sweden Rock when I've chosen photos and written everything. Unfortunately this will take some time because I must choose the photos and write posts. And they aren't going to be some short stories, I really want to write them well with lots of details etc. I guess I must do them in two or three parts. But stay tuned! :) 

Good bye Kajaani

Joo-o, huomenna se ois sitten lähtö Ouluun. Kauhee stressi on ollu tavaroiden pakkaamisen kanssa, mut onneks saatiin sekin homma jo alkuviikosta päätökseen. Nyt nää muutama päivä on ollu tässä lähinnä oottelua. Aika hermot kireenä tässä on ollu kaiken stressin keskellä, mikä on varmaan valitettavasti näkyny ainaki niille ihmisille, keille on jutellu. Oikeestaan oon yrittäny leikkiä aika epäsosiaalista nää viimeset päivät, ku tuntuu ettei vaa oo huvittanu. Tunteet on muutenki tosi ristiriitaset nyt, ku on miettiny et vietän viimesiä päiviä vanhempien luona kotona. En jotenki voi käsittää sitä, et tää ei kohta enää periaattees oo miun koti, vaa se on sit Oulussa. Yhtenä hetkenä sitä on iha innoissaan et "jee, oma koti" mut sit toisaalta väännän itkua, ku kuitenki tuntuu et jää isiä ikävä, ku sitä ei nääkkään joka päivä.. Voi voi, täytyy varmaan lopettaa ennen ku alotan enempää, meinaa taas itku tulla ku mietinkin asiaa. Mut joo, seuraavan kerran kirjottelen todennäkösesti Oulun päästä, joten hei hei Kajaani!

Tomorrow is the day when I move to Oulu. I've had terrible stress recently with packing my stuff, but luckily I finished it in the beginning of this week. Last days have just been that I'm waiting for Friday. I've been very nervous because of all this stress, which has unfortunately affected my behaviour.. I believe that people who I have talked to have noticed it, and now I feel very bad for everything. Acutally it's one reason why I have tried to be alone and unsocial. My feelings go up and down all the time when I've thought about that soon I don't live with my parents and my home is here no more. First I'm like "yahoo, my move to my own home" but then I almost cry because I miss my dad and won't see him every day.. Oh no, I think I must stop before I start because this makes me cry again.. Next time I likely write in Oulu, so good bye Kajaani!

Wind of Change

Nyt ois taas nii jänniä uutisia et pakko kertoo. :D Tosiaa on tos ukon kanssa ollu jo useemman kuukauden ajan ajatus siitä, et muutettas yhteen asumaan sit ku miul koulu loppuu. No, nyt kävi nii et myö löyvettii VVO:lta oikeen mukava asunto Oulusta, ja muuttopäivä ois maaliskuun eka. Hitsi miten jännää, mie muutan oikeesti pois kottoo ja vihdoin pääsee omilleen! Tai no ohan se ukko siinä, mut kuitenki. :D En malta oottaa et se päivä tulee. Sais mennä helmikuu nopeesti, onneks tää on lyhyt kuukaus. Se asunto on oikeest ihana, siin oli kiva iso keittiö mihi mahtuu helposti 4 hengen ruokapöytä ja silti on tilaa liikkuu. Ei tartte pelätä et on toisen keitinvedet sylissä tai veitsi ranteessa ku vähä kääntyy. xD Sit siin oli kiva pieni parveke ja kaks hyvän kokost huonetta, makkari ja olohuone. Ja kaikista parasta, OMA SAUNA!! Ah, en oo vuosikausiin päässy nauttimaan siitä, et sen voi lämmittää sillo ku ihtee huvittaa.

Enite tos hommas rasittaa vaa se tavaroiden pakkaamine.. Onneks miul nyt ei kauheesti oo mittää omaisuutta, ni eiköhä ne helposti saa survottuu autoon ja kuljetettuu sinne Ouluun. Voi vitsi, kohta en asu enää Kajaanissa (JES) ja pääsen alottaan uuven elämän. :D

// Now I have some exciting news. :D Me and my boyfriend have talked a lot about moving together when I finish my school. Well, we found a very nice apartment from Oulu and we will move on March 1st. This is so exciting, I'll move away from home and can finally try my own wings! Although my boyfriend is going to be there too, but anyway. :D I can't wait that day to come. I hope this month goes fast, luckily February is short. Our apartment is really lovely. We will have a nice big kitchen and a table for 4 persons seats easily, and we still got space to move. No need to be afraid that we would drop boiling water on each other or cut our wrists with knives. xD In addition, there was a nice little balcony and two nice size rooms (bedroom and living room). And the best thing, AN OWN SAUNA!! Ah, I haven't enjoyed it for years.. Now I can go to sauna when I feel like it.

There's only one thing I'm worried about and it's packing.. Luckily I don't have property, just some little stuff so I hope I can move everything easily to Oulu. Haha, soon I don't live in Kajaani anymore (YEAH) and can start my own life. :D

Down in a Hole...

Nyt tulee poikkeuksellisella tahdilla raapustusta, mutta nyt vain on yksinkertaisesti sellainen olo, että on pakko purkautua jonnekin. Teen sen nyt vaihteeksi tänne, koska on niin myöhä, ettei kehtaa kellekään asiasta muuten puhua. Enkä minä varmaan muutenkaan välittäisi, koska kukapa jaksaisi kuunnella tälläistä inisijää..

Kaiken laukaisi kuitenkin uutinen, jossa oli seuraavanlainen otsikko: "Nuorten yksinäisyys pahenee kesällä". Koko jutun voit lukea tästä Masentaa myöntää, mutta tuo on kylmä tosiasia. Siitä pääsemmekin tähän minun tämänhetkiseen olotilaani.

Tajusin tänään taas ties kuinka monetta kertaa, kuinka yksinäinen oikeasti olen. Toisinaan minusta tuntuu, että asiani ovat ihan hyvin, on tuttuja ihmisiä jne. mutta se ei aina riitä. Ei minulle riitä, että on vain sellaisia tuttuja, joita moikata kaupungilla ja joiden kanssa joskus satunnaisesti jää suustaan kiinni. Minä tarvitsen ystävää. Onhan minulla niitäkin muutama, mutta ongelma vain on siinä, että he kaikki asuvat yli 200 kilometrin päässä, eikä meillä ole mahdollisuutta tavata kuin ehkä kerran vuodessa kesäisin, jos sitäkään. Ja valitettavasti mesekään ei aina ratkaise ongelmaa, vaikka se onkin helppo ja hyvä tapa pitää yhteyttä. Parhaillaankin juttelen eräälle ystävälleni, mutta silti yksinäisyyden aiheuttama masennus ei ole helpottanut.

Toinen asia, mikä sai minut tajuamaan yksinäisyyteni. Kieltävä vastaus. Varmaan pahin asia ikinä, mikä minulle voi tapahtua, on saada ehdotukseeni kieltävä vastaus. Selventääkseni: Jos ehdotan toiselle henkilölle tapaamista, ja se ei käy, niin iskee yksinäisyyden tunne. Asiaa pahentaa se, että kun mietin muita vaihtoehtoja, niin niitä ei ole. Tästä voimme siis päätellä, että minulla on täällä tasan kaksi ihmistä, joiden kanssa viettää aikaani. Olisi kolmaskin, mutta hän elää keskellä muuttotohinaa, mikä tarkoittaa että hän siis muuttaa pois.

Tämänhetkistä oloani en edes oikein osaa kuvailla. En tiedä olenko eniten vihainen, surullinen vai epätoivoinen. Varmaan kaikkia. Koska yksin oleminen vastentahtoisesti on vain ihan kamalaa! Olen jo kolme päivää ollut omissa oloissani ja yrittänyt epätoivoisesti keksiä itselleni tekemistä peittääkseni sen yksinäisyyden tunteen. Ja tässä on tulos. Niin, eihän se päivien täyttäminen mitään auttanut. Eipä tuota loputtomiin jaksa seilata Kajaanin keskustan kauppoja.

Lisäksi minua vituttaa suuresti se, kun tuntuu että aina pitää itse olla ehdottelemassa niitä tekemisiä muille. Olenko minä todellakin niin tylsä ihminen, ettei kukaan vapaaehtoisesti tahdo mitään kanssani tehdä? Miksi aina kuvittelen, että vika on minussa? Miksi en osaa olla yksin? Miksi miksi miksi? Liikaa kysymyksiä, joihin en usko koskaan saavani vastausta. Tai vaikka saisinkin, en todennäköisesti uskoisi niihinkään vaan jatkaisin itseni syyttämistä.

On vain niin turha olo tällä hetkellä. Mitä minä tässä maailmassa teen? Kukaan ei ajattele minua, kukaan ei muista minua, eikä varsinkaan kaipaa. Niin minä vain luulen, vaikka kuinka toisin minulle väitettäisiin. Ja vaikka minä nyt sattuisinkin olemaan tärkeä jollekulle, niin miksi kukaan ei sano sitä koskaan? Niin kaipaan hetkeä, jolloin toinen vain katsoisi minua suoraan silmiin ja sanoisi rehellisesti, jos olen hänelle tärkeä. Tuon sanomista ei tosiaankaan voi liikaa korostaa, ei koskaan..

On niin hirvittävän katkera olo. Miksi juuri minulle on pitänyt osua tällainen surkea kohtalo? Minun pitäisi nytkin olla kaverin luona pitämässä hauskaa, pitäisi olla kaupungilla ihmisten kanssa, niinkuin tällaisena nuorena kuuluisi. Mutta ei, minä vain tuhlaan aikaani täällä tekemättä mitään..

Ja kuunnellen tätä kappaletta..