Laiskuuden päätös

Jooh, ilosesti on vierähtäny yli 3 kuukautta viimesimmästä postauksesta. Häpeällisesti täytyy myöntää, etten oo ensimmäistäkää lausetta Sweden Rockista kirjottanu, ja tosiaa tää blogihiljaisuus on kyllä taas kestäny. Eka kerron hirveen listan syitä miks en oo kirjottanu ja sit pitää ehkä valasta tätä nykystä tilannetta. Ja vois kai sitä kertoo vähä mitä oon viime kesän touhunnu.

Tai no oikeestaa enhä mie pahemmi touhunnu muuta ku töitä, ja siitä se johtu tää taukokii. Ei vaa ollu mitää mistä kirjottaa, ku en juurikaa ulkona käyny (siis "viihteellä" tai sillee). Työt vei suunnillee kaikki voimat, ja eipä siinä paljoo ollu kirjottamista. Joka päivä oisin vaa valittanu sitä mite paskaa töissä oli. Koska sitä se oli: paskaa. Joskus kirjaimellisesti.. Tosiaa sillo viime toukokuussa alotin työt siellä hotellisiivouksessa, ja voin todella rehellisesti sanoo et oli paskin työpaikka ikinä. Ja sitä kautta paskin kesäki mitä oon vuosii viettäny. Alussa se nyt viel meni iha ja aattelin et kyl se siit helpottaa, mut ei piru vie helpottanu. Heinäkuu varsinki oli yhtä tuskaa. Kauheet helteet yhistettynä pahimmillaa 10-tuntisii työpäivii YHELLÄ TAUOLLA (sillä palkattomalla) söi miut ainaki iha loppuu, enkä ollu ees ainut. Kyl siel yks jos toinenki sai tarpeeksee, porukkaa tuli ja meni. Hyvä et kerkes nimet oppii.. Sit ku en ees vapaita viikonloppuja saanu vaik luvattii, ni kyl ne ripotellut vapaat (yks sunnuntaina, toine tiistaina) söi aika lailla innon tehä mitää. Eihä siinä voinu lähtee mihinkää ku se koko yks päiväki meni miettiessä jo seuraavaa työpäivää. Et tällästä, ei todella menny putkeen.. Rahaa kyl tuli mut siin vaihees ku itkin kesken päivän väsymystäni tajusin, ettei tuo rääkki oo sen rahan arvosta.

Oli siinä välissä onneks yks 5 päivän vapaaputki Sweden Rockin lisäks, mut tuostaki sain vääntää. Nuoki päivät meni iha liia nopeesti, mut oliha se ees jotai. Miun rakkaalla pikkuveljellä oli rippijuhlat heinäkuussa, ja sain sit hyvän syyn lähtee käymää rakkailla kotiseutuvilla Savonlinnassa ja Louhella. Nää seuraavat räpsyt onki sieltä ja on ainoot tänne laittamisen arvoset kuvat viime kesältä. Paskalla kännykkälaadulla mennää, ku ei sitä kameraakaa tullu pahemmi käytettyy.

Ah, ihana lapsuuden uimaranta Löksä. Käytii siel veljen kans uimassa. Ei tosin kauheen kauaa viihytty ku sil oli ihmeelline kiire takas kotii koneen ääree. xD Mut paljo muistoja tuo paikka aina herättää, oon pulikoinu siel nii pienestä asti ku vaa jaksan muistaa. :D 

Ihana hellepäivän pelastus, jonka nautiskelin Kerimäen keskustassa vanhalla kunnon Cafe Kaivopirtillä veljen ollessa konfirmaatioharjotuksessa.

Veljen rippijuhlien jatkoja vietin Savonlinnan yöelämässä yhen miun parhaan ystävän E:n kans. Veli ei tietenkää alaikäsenä mukaa päässy. Seuraavana päivänä miun vaa piti jo päästä lähtemää takas Ouluu, ja koska Louhen ja Savonlinna väliset bussiyhteydet on suoraa sanottuna olemattomat, ni oli helpompi mennä suoraa Savonlinnaa. Siinähä kävi kyl sellane nolo juttu, että myöhästyin siitä junasta millä miun piti lähtee, ja tuli aika kalliiks se myöhästymine.. No, kyl sen yön tapahtumat ja se myöhästymine näi jälkikätee naurattaa. :D

Tosiaa tuo viijen päivän reissu Savonlinnaa oli miun ainoo kunnon vapaa koko kesänä, muute sitä painettii töitä niska limassa ja kuunneltii ku jatkuva paskamyrsky tuli aina niskaa.. Tuon työn "ansiosta" rupesin sit ehtimää muita töitä. Kävin mie Mäkkärissä Oulussa työhaastattelussa, mut pirulauta en päässy. No, etsinnät jatku ja sit sain sellase tyhmääki tyhmemmän idean, et kokeillaanpa pääkaupunkiseuvulta. Yllättäen sainki kutsun pariinki haastatteluu. Jouvuin siinä aika ihmeellisee tilanteesee ku molemmat paikat ois ottanu miut, mut piti sit toki lopulta valita se, kumpi tarjos paremman työsopimuksen. Pääsin siis Vantaalle tulevaan Burger Kingiin Myyrmanniin töihi.

No siinähä alko sit iha karsee muuttopaniikki et asunto pitäs löytää ja muutenki kaikki oli yhtäkkiä iha sekasi. Kaikki tapahtu loppupelissä tosi äkkiä ja en ois missää nimessä arvannu viel viime toukokuussa et nyt oltas jo täällä Vantaalla. Kai se tuo edellisen työpaikan kauheus sai miut sisuuntumaa sit nii, et aloin ehtii muita töitä ja periks en antanu enne ku tärppäs. :D Elokuu oli kyl aika kauhee kuukaus sit siin mieles ku jännitettii et ei perse ku asunto pitäs löytää tämmösellä aikataululla. Asioilla kuitenki on onneks taipumus järjestyy ja nii kävi tällä kertaa. Nyt myö sit onnellisesti asustellaa Vantaalla.

Jostai syystä oli sit pakko ikuistaa tää järkyttävä kaatopaikkanäky. Tuon laatikkovuoren purkamine oli aika tuskasta hommaa. Mite hitossa sitä tavaraa oliki kertyny noi paljo! Pitää varmaa täs syksyn kunniaks alkaa hankkiutumaa lopuistaki turhista tavaroista eroo, ku Oulun päässä en kokonaa sitä kerinny tekemää.

Meillähä on tääl Vantaalla sellane ihanuus ku Ikea, ja aika pian tavaroiden purkamisen jälkee sinne oli päästävä. Haaveilin jo Oulussa omasta kirjahyllystä, mut sellasta ei sinne ois mitenkää survonu ku olkkarista loppu jo tila. Tänne ihme kyl mahtuis iheasias vielki jotai, vaik tää asunto on pari neliöö pienempi. Johtuu tosin varmaa siitä, et aika iso osa niistä neliöistä on laitettu olkkarii. Ja LAMINAATTILATTIA on ihanuus! 

Että juuh, tämmöstä täs on tapahtunu, hyvä ku ei ihekkää oo kokonaa tätä asiaa viel tajunnu. :D Burger Kingilläki oon kerenny jo pari työvuoroo tekemää ja parin viikon koulutusjakso jatkuu maanantaina. Oon siis nyt harjottelijana Mannerheimientien Burger Kingissä Helsingissä ja pakkoha se on mainostaa et tulukee käymää jos täällä päi liikutte. Saatan iltasin olla kassalla tai pyörittelemässä teille hampurilaisia. :D Tuolta sitte parin viikon jälkee siirryn Vantaan Myyrmannii töihi koha se ravintola siel aukee. Sinänsä oli kyl tosi mahtava juttu päästä tonne, ku oon sitä ravintola-alan koulutustaki miettiny. Kouluu nyt vaa en saanu aikaseks vieläkää hakee, mut seuraavaa hakuaikaa ootellessa tää on ainaki toivottavasti askel oikeesee suuntaa. 

Seki haaste täs pk-seuvul asumisessa muute on, et tääl tapahtuu iha liikaa! Tavastialla, Nosturissa, Virgin Oilissa ja ties missä tuntuu aina oleva jotai keikkaa mihi pitäs päästä. :D Ja Helsinkihä on vaa puolen tunnin junamatkan päässä nyt.. Ahistaa ku ne jotkut keikat on nii lähekkäi ettei millää oo varaa tai aikaa ees lähtee kaikkii. Onneks tää viikonloppu on vapaa, nimittäi tänä iltana mennää Virgin Oilii kahtomaa Moonsorrow ja Crimfall. Huh, joha tota elävää musiikkia oliki ikävä. Viimeks oon keikalla käyny tosiaa siel Sweden Rockissa.. Mahtavaa päästä tosissaa taas pitkästä aikaa ulos ja tulleepaha nähtyy pyöriskö Helsingissä hevimiehiä. :D Vaik miul oma körmy onneks jo onki. :)

Vielä fiilistelymusaa iltaa varte.

Terveisiä Oulusta

Vielä ollaan hengissä, ihme kyllä. :D Pahin on nyt ohi, ja täällä näyttää jo ihan kodilta. Tasan viikko sitten muutettiin, ja oli se kyllä raskas päivä. Isin kanssa lähettiin Kajaanista jo aamulla 7:00 aikoihin kohti Oulua. Kolmisen tuntia meni matkassa, mut auton purkaminen oli nopeemmin ohi ku olin aatellukkaan. Siihen meni ehkä puol tuntia. Tosin oli meillä apujakin, eli ei siinä kauaa menny ku oli hissi ja 7 ihmistä siinä kantamassa. Toine osuus oliki sitten saaha Jonin tavarat tänne, ja siihe meniki sitte enemmä aikaa. Sattu siinä pari kommellustakin, koska eihän muuttaminenkaa liian helppoo saa olla.. Sinä aikana ku miun tavaroita vietiin, ni onnistuin painamaan vahingossa hissin hätänappia. Siinähä se paniikki vasta iskikin ku mitää vikaa ei ollu ja kuuluu kauhee piipitys. :D Sit mie aloin soittaa johonki numeroon mikä siinä hississä oli ja sit ilmeisesti se hissi ihessään yhisty johonki asiakaspalveluun. Mie sit paniikissa vaa selitin ettei ollu mittää hättää ja et se oli vahinko. Ei tänne ketää sitte tullukkaa onneks. :D Toine juttu oli sit se ku Jonin tavaroita koitettii kasata semmosen auton lavalle, ni kiinnityshihna sitte katkes. Tuli parit kirosanat siinä heitettyy ku mietittii et mitäs helvettiä nyt. Onneks homma ei kuitenkaa kaatunu siihe, vaa pari reissuu tekemällä oli Joninki tavarat lopulta täällä. Sen urakan jälkeen lähettiin läheiseen pizzeria/kebabbilaan ja syötiin siellä iha ansaitut rullakebabit ja illalla piti toki päästä testaamaan sauna. :)

Koitan tässä kohan kerkeen ni räpsiä vähä kuvia tästä meijän asunnosta. Ihe voin ainaki sanoo että oon tosi tyytyväine.

// I'm still alive. :D The worst part is over now, and this already looks like home. One week ago we moved and it was very tough day. We left Kajaani with my dad at 7am. Our journey took 3 hours but our car was empty much faster than I thought. It took about 30 minutes. Luckily we had people and an elevator helping us. The second part was to bring Joni's stuff here, and it took more time. And because moving can never be too easy some accidents occurred. First I pushed an alarm button in the elevator. I was in panic and tried to call to customer service. Suddenly I was connected to the service, apparently by the elevator because no one answered to phone. Well, then I just explained that it was a mistake. :D Another matter happened when we were at Joni's place. We were packing his stuff in a some kind of trailer car (I don't know what it is in English) and then one of bands (which were supposed to hold the load in place) broke. Luckily we managed to bring everything here despite that problem. After we finished carrying we went to a restaurant which is near us and ate some kebab (and we totally earned it!). In the evening we had to, of course, try our sauna. :)

I'll take some photos of our apartment when I have time. I must say that I really like it. :)

Good bye Kajaani

Joo-o, huomenna se ois sitten lähtö Ouluun. Kauhee stressi on ollu tavaroiden pakkaamisen kanssa, mut onneks saatiin sekin homma jo alkuviikosta päätökseen. Nyt nää muutama päivä on ollu tässä lähinnä oottelua. Aika hermot kireenä tässä on ollu kaiken stressin keskellä, mikä on varmaan valitettavasti näkyny ainaki niille ihmisille, keille on jutellu. Oikeestaan oon yrittäny leikkiä aika epäsosiaalista nää viimeset päivät, ku tuntuu ettei vaa oo huvittanu. Tunteet on muutenki tosi ristiriitaset nyt, ku on miettiny et vietän viimesiä päiviä vanhempien luona kotona. En jotenki voi käsittää sitä, et tää ei kohta enää periaattees oo miun koti, vaa se on sit Oulussa. Yhtenä hetkenä sitä on iha innoissaan et "jee, oma koti" mut sit toisaalta väännän itkua, ku kuitenki tuntuu et jää isiä ikävä, ku sitä ei nääkkään joka päivä.. Voi voi, täytyy varmaan lopettaa ennen ku alotan enempää, meinaa taas itku tulla ku mietinkin asiaa. Mut joo, seuraavan kerran kirjottelen todennäkösesti Oulun päästä, joten hei hei Kajaani!

Tomorrow is the day when I move to Oulu. I've had terrible stress recently with packing my stuff, but luckily I finished it in the beginning of this week. Last days have just been that I'm waiting for Friday. I've been very nervous because of all this stress, which has unfortunately affected my behaviour.. I believe that people who I have talked to have noticed it, and now I feel very bad for everything. Acutally it's one reason why I have tried to be alone and unsocial. My feelings go up and down all the time when I've thought about that soon I don't live with my parents and my home is here no more. First I'm like "yahoo, my move to my own home" but then I almost cry because I miss my dad and won't see him every day.. Oh no, I think I must stop before I start because this makes me cry again.. Next time I likely write in Oulu, so good bye Kajaani!