torstai 28. helmikuuta 2013

Good bye Kajaani

Joo-o, huomenna se ois sitten lähtö Ouluun. Kauhee stressi on ollu tavaroiden pakkaamisen kanssa, mut onneks saatiin sekin homma jo alkuviikosta päätökseen. Nyt nää muutama päivä on ollu tässä lähinnä oottelua. Aika hermot kireenä tässä on ollu kaiken stressin keskellä, mikä on varmaan valitettavasti näkyny ainaki niille ihmisille, keille on jutellu. Oikeestaan oon yrittäny leikkiä aika epäsosiaalista nää viimeset päivät, ku tuntuu ettei vaa oo huvittanu. Tunteet on muutenki tosi ristiriitaset nyt, ku on miettiny et vietän viimesiä päiviä vanhempien luona kotona. En jotenki voi käsittää sitä, et tää ei kohta enää periaattees oo miun koti, vaa se on sit Oulussa. Yhtenä hetkenä sitä on iha innoissaan et "jee, oma koti" mut sit toisaalta väännän itkua, ku kuitenki tuntuu et jää isiä ikävä, ku sitä ei nääkkään joka päivä.. Voi voi, täytyy varmaan lopettaa ennen ku alotan enempää, meinaa taas itku tulla ku mietinkin asiaa. Mut joo, seuraavan kerran kirjottelen todennäkösesti Oulun päästä, joten hei hei Kajaani!

Tomorrow is the day when I move to Oulu. I've had terrible stress recently with packing my stuff, but luckily I finished it in the beginning of this week. Last days have just been that I'm waiting for Friday. I've been very nervous because of all this stress, which has unfortunately affected my behaviour.. I believe that people who I have talked to have noticed it, and now I feel very bad for everything. Acutally it's one reason why I have tried to be alone and unsocial. My feelings go up and down all the time when I've thought about that soon I don't live with my parents and my home is here no more. First I'm like "yahoo, my move to my own home" but then I almost cry because I miss my dad and won't see him every day.. Oh no, I think I must stop before I start because this makes me cry again.. Next time I likely write in Oulu, so good bye Kajaani!

4 kommenttia:

  1. Mä voin kuvitella, että sul on ollut stressiä ja haikea olo tuon muuton kanssa! :) Itellä oli myös haikee ja surullinen tunne sillon kun muutin itse omaan asuntoon vaikka en edes muuttanut kovin kauaksi vanhemmista. :D

    Sit sitä vain oppi elämään ja pitämään sitä omaa asuntoaan kotinaan, pikkuhiljaa. (Kutsuin pitkään mun asuntoa vain kämpäksi ja porukoiden asuntoa kodiksi) Kyllä sinäkin totut! ouo

    Tsemppiä ja onnea uuteen asuntoon! ♥ Toivottavasti vielä silti joskus nähään, vaikka tiesi Ouluun viekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kovasti tsempistä! :) Kyllä tää tästä vähitellen on ruvennu sujumaan. Oon huomannu muuten saman, että tätä sanoo vaan kämpäks ja koti on siellä missä vanhemmat. :D Noh jospa senki pikkuhiljaa oppis muistaan. :D

      Poista
  2. Tuttuja fiiliksiä niiltä ajoilta kun muutin pois vanhempieni luota Torniosta. Alku tuntui hiton yksinäiseltä uudessa kaupungissa, mutta kyllä siihen uuteen tilanteeseen tottuu. Ja pääseehän sitä vanhempien luona käymään aina silloin kun siltä tuntuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttava kuulla, ettei toisaalta oo ainoo jolle kotoo muuttaminen on ollu vaikeeta. Jotenki sitä aattelin että ei varmasti tuu yhtään iskää ikävä, mut niinhän siinä kävi, että itku tuli ku se läks pois ajamaan.

      Tilannetta on onneks auttanu paljon se, ettei oo yksin tarvinnu olla. Oisin varmaan huomattavasti ikävystyneempi jos ei ois ukko tässä saman katon alla hääräämässä. :)

      Poista