lauantai 25. helmikuuta 2012

Prinsessapäivä eli wanhojen tanssit

Reilu viikko on jo vierähtänyt noista wanhojen tansseista, ja vasta nyt saan aikaiseksi niistä kirjoittaa. :D Kuvasadon purkaminen olikin aikamoinen homma, mutta luojan kiitos sekin on nyt ohitse. Siirrytäänpä sitten asiaan.

Eli kellon olin laittanut soimaan puoli 6, että ehtisin siinä syödä aamupalan, käydä suihkussa ja laittaa kaiken tarpeellisen valmiiksi kampaajaa varten. No, kävikin sitten niin, että jännitykseltäni heräsin jo puoli 5 enkä enää saanut unta. :D Toisaalta tuo puoli 6 olisikin ollut liian myöhään, nyt kun tarkemmin ajattelen. Suihku se taisi eniten aikaa viedä. Tai ehkä se suihku, mutta hiusten kuivuminen. Tuon paksun pehkon kuivumiseen kun menee aina jotain 2 tuntia, niin ihan hyvä toisaalta että heräsinkin aikaisemmin. 

Seitsemältä oli se kampaaja, mikä oikeastaan jännitti eniten. Minulle ei mitään harjoituskampausta tehty missään vaiheessa, joten aika lailla sai jännittää, että millaiset näistä hiuksista lopulta tulee. Olin aiemmin viikolla käynyt keskustelemassa sen kampaajan kanssa ja vein sinne pari esimerkkikuvaa. Homma hoitui aika sutjakkaasti, suunnilleen tunteroisen ja puolet istuin siellä lämpörullat päässä. Ja lopputulos oli.. IHANA! Tavallaan tuntui tosi oudolta nähdä itsensä niin hiukset laitettuna, mutta kyllä minä tykkäsin! Se kampaaja todella osasi asiansa, tosi hienoa työtä! 

Kampaukseni näytti siis tältä. Ei tuosta kuvasta kyllä mitään selvää saa kun tuo oma varjo takana näkyy. Takaa päin ei hirveän hyvää kuvaa saanut, mutta sellanen hyvin kiharainen hässäkkä se oli. :D Meikkiä en laittanut juuri nimeksikään, kun olen ihan aloittelija siinä hommassa. Silmät rajasin yläpuolelta kajaalilla. Kasvoille sitten vain aurinkopuuteria ja huulille huulikiilto, mistä mainitsinkin edellisessä postauksessa. Ja lisäksi tuo bindi otsassa. 


Kampaajalta suuntasin jo suoraan lukiolle, vaikka periaatteessa mikään kiire ei olisi ollut. Odottelin sitten siellä brunssin alkua, mikä oli siis tarkoitettu wanhoille ja opettajille. Liikunnanopettajat korostivat että syökää paljon. No minuahan ei kahta kertaa tarvinnut käskeä. :D Ei sentään mekko ratkennut liitoksistaan, mutta tuli kyllä oikeasti syötyä kuin hevonen. Minkäs sille mahtoi kun aamupuuro oli ehtinyt jo hienosti sulaa kampaajan tuolilla istuessa ja tarjolla oli kaikkea ihanaa. sämpylöitä, juustoja, leikkelettä, prinssinakkeja, lihapullia, kananmunaa.. Ihan kuin hotelliaamiainen. <3 Vesimeloni oli kyllä kaikkein parasta. x) 

Brunssin jälkeen oli salissa jotain wanhojen järjestämää ohjelmaa lukion ykkösille, mutta minä en sinne lopulta päätynyt esittämään mitään. Muutenkaan en tiennyt mitään niistä tyttöjen suunnitelmista, mutta tuskin siinä kauheasti menetti. :D Ohjelman jälkeen siirryttiin Kajaanihallille, missä tanssiesitykset pidettiin. Jännitin ihan hirveästi. Ja vielä kun satun olemaan sellainen mahalla jännittäjä, niin kyllä siinä tuli aika moneen otteeseen juoksenneltua vessän ja salin välillä. Ihan vaan siltä varalta, ettei kesken esityksen iske kauhea hätä. 

Molemmat esitykset menivät hyvin. Siihen ensimmäiseen yritin suhtautua vähän niinkuni kenraaliharjoitukseen. Mitään suurempia mokia ei tullut kummassakaan esityksessä tehtyä, jos ei lasketa muutamaa liukastumista (onneksi ei kuitenkaan kaatumista) ja pariakymmentä helmojen päälle astumista. xD Seuraavista kuvista voikin sitten minua yrittää bongailla. 









Kaiken kaikkiaan päivä oli todella onnistunut, enkä kyllä hetkeäkään pois vaihtaisi. Kyllä tuota oli sen verran kauan jo odotettu. Nyt harmittaa, kun mekko joutui takaisin kaappiin ja odottamaan seuraavaa käyttökertaa, mihin voikin mennä aikaa.. Lisäksi sydän särkyi, kun aloin tuota kampausta purkaa joskus todella myöhään yöstä jatkojen jälkeen. Pinnejä löytyi ihan mukava läjä hiuksista ja löysinpä niitä vielä seuraavan päivän aamunakin muutaman. :D 

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Materialismipostaus

Kuukauden päivät taas vierähtänyt viime postauksesta. Tammikuu oli aikamoista hälinää aika monenkin asian johdosta. Mutta nyt seuraa ärsyttävä materialismipostaus. :D Kyllähän se sanonta paikkansa pitää, ettei raha tee ketään onnelliseksi, mutta kerrankin tunsin suurta riemua kun sain ostella muutamia juttuja. Viime perjantaina oli wanhojen tanssit, joita varten piti sitten käydä kaupungilla juoksemassa ties minkä asioiden perässä.


Ilman mitään "turhia" tai ylimääräisiä ostoksia en taaskaan selvinnyt, kiitos Seppälälle. En nyt mitään hienoa vaatekuvaa jaksanut ottaa, mutta kyseessä on kertakaikkisen ihana pitkä neule, jota olin ihastellut Seppälässä jo ihan alkutalvesta asti. Silloin hinta oli 30 euroa joten ei se sitten koskaan lähtenyt mukaani. Tällä kertaa eksyessäni kauppaan oli neuleen hinta enää 11 euroa, eli ei paha. Ajattelin sitten että otetaan se nyt mukaan kun noin vähän maksaa. x) Neuleita minulla ei muutenkaan ole turhan paljon joten kyllä tuo on jo maksanut itsensä takaisin.


Tämä puuteri on miulla ollut harkintalistalla loputtoman kauan, mutta nyt päätin sitten että voisi olla oikea aika testata, kun oli ne wanhatkin tosiaan tulossa. En ole ns. "normaaleista" puutereista löytänyt itselleni sopivaa sävyä, kun kaikki ovat liian vaaleita. Ilmeisesti minun pitäisi aina käyttää jotain aurinkopuuteria. No, tuo sitten kyllä antoi ihan mukavaa hohtoa kasvoihin, mutta mitään sen suurempaa eroa en huomannut. Eipä se kyllä taida puuterin tarkoitus ollakaan. :D 


Lisäksi huuliin piti jotain muutosta saada, koska mitään ihmeellistä silmämeikkiä en halunnut itse ruveta värkkäämään. Siinä hommassa olen niin ulalla ja aloittelija kuin olla voi, joten piti jollakin yrittää sitä kokonaisuutta täydentää. Tuosta huulikiillon sävystä olen aina tykännyt, joten se päätyi sitten mukaani. 


Meikin puuttumista yritin myös korvata tällaisella bindillä, joita esimerkiksi Intiassa käytetään. Tilasin tällaisen paketin niitä Intian Basaarista, ja ne tulivatkin juuri sopivaan aikaan perille, niin ehti vähän testaillakin. Minähän kuulemma saattaisin intialaisesta mennäkin, kun on tumma iho ja isot silmät. :D Tuossa paketissa sattui vielä olemaan puvun sävyihin sopiva bindi, jonka sitten laittelin otsaan. Nuo on vielä siitä hyviä, että niitä voi käyttää monta kertaa. Yllätyin liimapinnan pitävyydestä, sillä aika monta kertaa sai yritellä otsaan laittoa ennen kuin se oli riittävän suorassa. 

Wanhojen tansseista kirjoittelen sitten erikseen, kunhan kuvasatoa on vähän saanut purettua ja muutenkin jonkun hyvän "kertomuksen" väsättyä. :)