Laiskuuden päätös

Jooh, ilosesti on vierähtäny yli 3 kuukautta viimesimmästä postauksesta. Häpeällisesti täytyy myöntää, etten oo ensimmäistäkää lausetta Sweden Rockista kirjottanu, ja tosiaa tää blogihiljaisuus on kyllä taas kestäny. Eka kerron hirveen listan syitä miks en oo kirjottanu ja sit pitää ehkä valasta tätä nykystä tilannetta. Ja vois kai sitä kertoo vähä mitä oon viime kesän touhunnu.

Tai no oikeestaa enhä mie pahemmi touhunnu muuta ku töitä, ja siitä se johtu tää taukokii. Ei vaa ollu mitää mistä kirjottaa, ku en juurikaa ulkona käyny (siis "viihteellä" tai sillee). Työt vei suunnillee kaikki voimat, ja eipä siinä paljoo ollu kirjottamista. Joka päivä oisin vaa valittanu sitä mite paskaa töissä oli. Koska sitä se oli: paskaa. Joskus kirjaimellisesti.. Tosiaa sillo viime toukokuussa alotin työt siellä hotellisiivouksessa, ja voin todella rehellisesti sanoo et oli paskin työpaikka ikinä. Ja sitä kautta paskin kesäki mitä oon vuosii viettäny. Alussa se nyt viel meni iha ja aattelin et kyl se siit helpottaa, mut ei piru vie helpottanu. Heinäkuu varsinki oli yhtä tuskaa. Kauheet helteet yhistettynä pahimmillaa 10-tuntisii työpäivii YHELLÄ TAUOLLA (sillä palkattomalla) söi miut ainaki iha loppuu, enkä ollu ees ainut. Kyl siel yks jos toinenki sai tarpeeksee, porukkaa tuli ja meni. Hyvä et kerkes nimet oppii.. Sit ku en ees vapaita viikonloppuja saanu vaik luvattii, ni kyl ne ripotellut vapaat (yks sunnuntaina, toine tiistaina) söi aika lailla innon tehä mitää. Eihä siinä voinu lähtee mihinkää ku se koko yks päiväki meni miettiessä jo seuraavaa työpäivää. Et tällästä, ei todella menny putkeen.. Rahaa kyl tuli mut siin vaihees ku itkin kesken päivän väsymystäni tajusin, ettei tuo rääkki oo sen rahan arvosta.

Oli siinä välissä onneks yks 5 päivän vapaaputki Sweden Rockin lisäks, mut tuostaki sain vääntää. Nuoki päivät meni iha liia nopeesti, mut oliha se ees jotai. Miun rakkaalla pikkuveljellä oli rippijuhlat heinäkuussa, ja sain sit hyvän syyn lähtee käymää rakkailla kotiseutuvilla Savonlinnassa ja Louhella. Nää seuraavat räpsyt onki sieltä ja on ainoot tänne laittamisen arvoset kuvat viime kesältä. Paskalla kännykkälaadulla mennää, ku ei sitä kameraakaa tullu pahemmi käytettyy.

Ah, ihana lapsuuden uimaranta Löksä. Käytii siel veljen kans uimassa. Ei tosin kauheen kauaa viihytty ku sil oli ihmeelline kiire takas kotii koneen ääree. xD Mut paljo muistoja tuo paikka aina herättää, oon pulikoinu siel nii pienestä asti ku vaa jaksan muistaa. :D 

Ihana hellepäivän pelastus, jonka nautiskelin Kerimäen keskustassa vanhalla kunnon Cafe Kaivopirtillä veljen ollessa konfirmaatioharjotuksessa.

Veljen rippijuhlien jatkoja vietin Savonlinnan yöelämässä yhen miun parhaan ystävän E:n kans. Veli ei tietenkää alaikäsenä mukaa päässy. Seuraavana päivänä miun vaa piti jo päästä lähtemää takas Ouluu, ja koska Louhen ja Savonlinna väliset bussiyhteydet on suoraa sanottuna olemattomat, ni oli helpompi mennä suoraa Savonlinnaa. Siinähä kävi kyl sellane nolo juttu, että myöhästyin siitä junasta millä miun piti lähtee, ja tuli aika kalliiks se myöhästymine.. No, kyl sen yön tapahtumat ja se myöhästymine näi jälkikätee naurattaa. :D

Tosiaa tuo viijen päivän reissu Savonlinnaa oli miun ainoo kunnon vapaa koko kesänä, muute sitä painettii töitä niska limassa ja kuunneltii ku jatkuva paskamyrsky tuli aina niskaa.. Tuon työn "ansiosta" rupesin sit ehtimää muita töitä. Kävin mie Mäkkärissä Oulussa työhaastattelussa, mut pirulauta en päässy. No, etsinnät jatku ja sit sain sellase tyhmääki tyhmemmän idean, et kokeillaanpa pääkaupunkiseuvulta. Yllättäen sainki kutsun pariinki haastatteluu. Jouvuin siinä aika ihmeellisee tilanteesee ku molemmat paikat ois ottanu miut, mut piti sit toki lopulta valita se, kumpi tarjos paremman työsopimuksen. Pääsin siis Vantaalle tulevaan Burger Kingiin Myyrmanniin töihi.

No siinähä alko sit iha karsee muuttopaniikki et asunto pitäs löytää ja muutenki kaikki oli yhtäkkiä iha sekasi. Kaikki tapahtu loppupelissä tosi äkkiä ja en ois missää nimessä arvannu viel viime toukokuussa et nyt oltas jo täällä Vantaalla. Kai se tuo edellisen työpaikan kauheus sai miut sisuuntumaa sit nii, et aloin ehtii muita töitä ja periks en antanu enne ku tärppäs. :D Elokuu oli kyl aika kauhee kuukaus sit siin mieles ku jännitettii et ei perse ku asunto pitäs löytää tämmösellä aikataululla. Asioilla kuitenki on onneks taipumus järjestyy ja nii kävi tällä kertaa. Nyt myö sit onnellisesti asustellaa Vantaalla.

Jostai syystä oli sit pakko ikuistaa tää järkyttävä kaatopaikkanäky. Tuon laatikkovuoren purkamine oli aika tuskasta hommaa. Mite hitossa sitä tavaraa oliki kertyny noi paljo! Pitää varmaa täs syksyn kunniaks alkaa hankkiutumaa lopuistaki turhista tavaroista eroo, ku Oulun päässä en kokonaa sitä kerinny tekemää.

Meillähä on tääl Vantaalla sellane ihanuus ku Ikea, ja aika pian tavaroiden purkamisen jälkee sinne oli päästävä. Haaveilin jo Oulussa omasta kirjahyllystä, mut sellasta ei sinne ois mitenkää survonu ku olkkarista loppu jo tila. Tänne ihme kyl mahtuis iheasias vielki jotai, vaik tää asunto on pari neliöö pienempi. Johtuu tosin varmaa siitä, et aika iso osa niistä neliöistä on laitettu olkkarii. Ja LAMINAATTILATTIA on ihanuus! 

Että juuh, tämmöstä täs on tapahtunu, hyvä ku ei ihekkää oo kokonaa tätä asiaa viel tajunnu. :D Burger Kingilläki oon kerenny jo pari työvuoroo tekemää ja parin viikon koulutusjakso jatkuu maanantaina. Oon siis nyt harjottelijana Mannerheimientien Burger Kingissä Helsingissä ja pakkoha se on mainostaa et tulukee käymää jos täällä päi liikutte. Saatan iltasin olla kassalla tai pyörittelemässä teille hampurilaisia. :D Tuolta sitte parin viikon jälkee siirryn Vantaan Myyrmannii töihi koha se ravintola siel aukee. Sinänsä oli kyl tosi mahtava juttu päästä tonne, ku oon sitä ravintola-alan koulutustaki miettiny. Kouluu nyt vaa en saanu aikaseks vieläkää hakee, mut seuraavaa hakuaikaa ootellessa tää on ainaki toivottavasti askel oikeesee suuntaa. 

Seki haaste täs pk-seuvul asumisessa muute on, et tääl tapahtuu iha liikaa! Tavastialla, Nosturissa, Virgin Oilissa ja ties missä tuntuu aina oleva jotai keikkaa mihi pitäs päästä. :D Ja Helsinkihä on vaa puolen tunnin junamatkan päässä nyt.. Ahistaa ku ne jotkut keikat on nii lähekkäi ettei millää oo varaa tai aikaa ees lähtee kaikkii. Onneks tää viikonloppu on vapaa, nimittäi tänä iltana mennää Virgin Oilii kahtomaa Moonsorrow ja Crimfall. Huh, joha tota elävää musiikkia oliki ikävä. Viimeks oon keikalla käyny tosiaa siel Sweden Rockissa.. Mahtavaa päästä tosissaa taas pitkästä aikaa ulos ja tulleepaha nähtyy pyöriskö Helsingissä hevimiehiä. :D Vaik miul oma körmy onneks jo onki. :)

Vielä fiilistelymusaa iltaa varte.

Last.fm

Tekasin eilen profiilin Last.fm-sivustolle ku olin jo kauan miettiny että pitäskö tehä. Sain sen vihdoin tehtyä ja jos jotakuta sattuu kiinnostamaa mitä biisejä tykkään veivata ni sieltä löytyy helpoimmin se tieto. :D

Yesterday I made a profile to Last.fm because I had thought it quite a long time. So finally I did it and if somebody wants to know what I listen to it's the easiest way to find it out. :D

Last.fm-profiiliin

Helsinki calling part 1

Vihdoinkin olen saanut viime viikonloppuisen reissun kuvasadon käsiteltyä, joten on aika kirjoittaa matkaraportti.

Matkamme Helsinkiin alkoi kello kuuden aikaan aamulla melko väsyneissä tunnelmissa. Isäni kyyditsi minut ja poikaystäväni Joonan rautatieasemalle jo hyvissä ajoin. Mieleni olisi tehnyt nukkua junassa, mutta valitettavasti ulkoilman valoisuus häiritsi untani pahasti. Onneksi juna oli sentään Intercity, ja kaipa minä jonkun vartin onnistuin siellä torkahtamaan. Matka meni aika nopeaan, vaikka se kestikin lähes 7 tuntia.

Heti Helsinkiin päästyämme jouduimme munkin käännytysyrityksen kohteeksi. Tosin ei sillä mitään munkkikaapua ollut, ihan normivaatteissa. Se puhui meille englantia ja yritti kaupitella jotain kirjoja filosofiasta ja viisaudesta. Taisivat käsitellä jotain Gandhin ajatuksia ja elämänviisauksia. Olin todella yllättynyt siitä, että ymmärsin sen miehen lähemmäs puoli tuntia kestäneestä englanninkielisestä esityksestä lähes kaiken. Kirjatkin vaikuttivat ihan mielenkiintoiselta, olisin melkein jopa voinut ostaa sen. Totesin kuitenkin, että säästän rahat niihin bändipaitoihin, koska 5 euroa oli laatimallani budjetilla liian riskaabelia käyttää moiseen.

Olimme perillä noin 12 aikaan. Varaamaamme Omenahotelliin pääsi sisälle vasta neljältä, joten päivä oli varattu mukavasti kaupoissa kiertelylle. Suuntasimme Forumiin, koska se oli lähempänä kuin Kamppi (no ei se kyllä ollut). Heti ensiksi huomio kiinnittyi pilailukauppaan, joten pitihän sitä käydä vilkaisemassa. Tosin vetolaukun kanssa oli vähän kiusallista mennä siellä hyllyjen välissä, mutta en onneksi pahemmin onnistunut kaatelemaan tavaroita. Joona meinasi jo melken ostaa leikkimiekan Turisaksen keikkaa varten, mutta 10 euroa sellaisesta muovimiekasta oli ehkä turhan paljon. Ei se kovin hienokaan ollut.

Yhtäkkiä eksyimmekin sitten Forumin Restaurant Worldiin ja yhtäkkiä alkoikin nälkä muistuttaa olemassaolollaan. Ei sitten auttanut muu kuin jäädä sinne syömään, tuoksu oli niin vastustamaton. Minun ateriani näytti tältä.

Klassikkovalintani, eli kanaa ja riisiä. Mutta oli pirun hyvää :) Oikein sopivasti tuli kupu täyteen, joten aika piakkoin jatkoimme sitten matkaa. Yritimme löytää Arnoldsin, mutta eksyimmekin Asematunneliin. Ja siellä se oli edessäni, nimittäin Cybershop! Olin aivan haltioissani, koska vaikka kauppa olikin pieni, se oli täynnä ihania vaatteita! Silmäni olivat lähellä lentää päästä ja olisin halunnut heti ostaa sieltä vaikka koko kaupan tyhjäksi, mutta sain onneksi pidäteltyä itseäni. Keikan takiahan sinne Helsinkiin oli tultu.

Lisäksi poikkesimme Karkkitorilla, koska "Meiltä munat halvalla!"-teksti herätti niin paljon hilpeyttä. Päätin sieltä maistiaiseksi ostaa suklaata, jossa oli nallekarkkeja, koska niitä sai 2 kappaletta eurolla.

Kello alkoi lähennellä jo puoli neljää, joten päätimme suunnata kohti Omenahotellia. Valitettavasti onnistuimme lähtemään väärään suuntaan kartasta huolimatta! Tämä johtui siitä, että se kartta ei voi itse kertoa, milloin sitä pitelee oikein päin käsissä.. No, onneksi vaisto sanoi pian, että nyt ollaan menossa väärään suuntaan, niin käännyimme aikaisessa vaiheessa takaisin. Vastaankin tuli pelkkiä turisteja, jotka varsinkana eivät osanneet neuvoa. :D

Hotellissa oli aikaa levähtää hieman. Täytyy sanoa, että huone oli erittäin hyvä ja hintakaan ei tosiaan ollut paha (40 euroa yöltä). Katselimme siinä lauantain perheleffaa tunteroisen, jonka jälkeen aloimme valmistella warpaintteja. Tässä on tulos.

Koko hommaan meni puolisen tuntia, jonka jälkeen olimme valmiit lähtemään kohti Nosturia. Ilmeisesti herätimme joissakin ihmisissä kauhun tunteita, koska eräät henkilöt eivät uskaltaneet tulla kanssamme samaan hissiin. :D Lopulta heidän oli pakko, koska käväisimme hissillä 3. kerroksessa, jonka jälkeen taas 2. kerrokseen, mistä mekin olimme lähteneet.

Matkalla herätimme myös ihan hauskasti huomiota. Eräs känninen pariskuntakin intoutui matkan varrella meitä neuvomaan. Tosin he neuvoivat meidät väärään suuntaan. :D Mies vaan totesi olevansa niin kännissä, ettei itsekään tiedä missä olimme. Nainen neuvoi oikein, mutta koska hän ei kuulostanut yhtään uskottavalta, päätimme varmistaa asian joltain toiselta. Helsingissä oli mukava huomata, että ihmiset olivat ystävällisiä ja kehtasivat auttaa. Nesteellä meitä sanottiin häijyn näköisiksi, kun kävimme hakemassa sieltä paniinit välipalaksi.

Koska olimme aikataulusta hieman myöhässä, niin saavuimme Nosturille vasta seitsemältä. Oli kuitenkin yllätys, että jonottajia ei ollutkaan kovin paljoa. Ehkä kymmenkunta, jos sitäkään. Noh, olihan tämä toki helpotus, koska en halunnut riskeerata eturivin paikkaani. xD Liityimme sitten parin tytön seuraan portaille. Tytöt olivat oikein mukavia. Kaikkein parasta keikoissa onkin se, että tapaa samanhenkistä porukkaa. Juttu luisti aika pian niinkuin oltaisiin tunnettu kauemminkin, tai siltä minusta ainakin tuntui.

Vähän yli yhdeksän ovet sitten aukesivat, ja onnistuin kuin onnistuinkin rynnimään heti ensimmäisenä ovesta sisään. Paitatiskiä olisi haluttanut jäädä katsomaan, mutta koska en edelleenkään halunnut riskeerata eturivin paikkaani, lähdin vain juoksemaan portaita ylös. Ja kuinkas ollakkaan, eturiviin mentiin! Voi perkele (anteeksi kiroiluni) se oli hienoa, koska en ole koskaan ennen ollut keikalla niin hyvällä paikalla!

Lämppärinä oli Crimfall. He soittivat todella hyvin, tosin suurin osa ajasta meni siihen kun katsoin Helenaa haltioituneena. Se ääni, Helena veti niin uskomattoman korkealta että ihan korvia huumasi.



Crimfallin jälkeen esirippu levittäytyi lavan eteen, ja aloimme kuumeisena odottaa Turisasta. Se aika tuntui loputtoman pitkältä, koska jo lämppärin aikana minulle oli ehtinyt tulla hiki pintaan. Mansikkamehutölkistäni ei juuri ollut apua, koska mehun makeus melkein lisäsi janoa enemmän kuin helpotti. Mutta olihan se parempi kun ei mitään.

Valitettavasti kamerani tekniikka ei aivan riittänyt keikkakuvaamiseen, ja suurin osa kuvista on ihan surkeita. Onneksi paikalla oli myös ahkeria videokuvaajia, joten jaankin tässä videoita siltä keikalta. Huh, ihan tulee kylmät väreet kun katson noita. Varsinkin tässä ylhäältä kuvatussa videossa on parasta se, että voin nähdä oman käteni heiluvan tuolla eturivissä, suunnilleen Mathiaksen kohdalla. :D







Tunnelma keikalla tosiaankin oli kohdillaan, kuten Mathias itsekin totesi. Yleisö lauloi kaikissa tutummissa kappaleissa mukana ja kyllähän sitä liikettä ja nyrkkimerta siellä riitti. :) Itsekin lauloin tuolla keikalla enemmän kuin olen missään muualla laulanut, ja sen huomasikin seuraavana päivänä. :D Jossain vaiheessa yleisö myös villiintyi kovasti, koska tunsin litistyväni kaidetta vasten. Joku vielä tökkäsi sopivasti lapaluuni alle ottaessaan tukea, joten tunne oli aika eksoottinen siellä kuumuuden keskellä.

Todella hyvät konkreettiset muistotkin keikalta jäi. Uudet kaverit toki parhaimpana, mutta oli siitä eturivinkin paikasta jotain hyötyä. :D Joona kastettiin Mathiaksen juomavedellä, ja minä puolestani One More-biisin aikana sain kontaktin Mathiakseen heiluttelemalla mansikkamehutölkkiäni siinä edessä. xD Keikan lopuksi Tude heitti rumpukapulat yleisöön, joista toisen sain minä! Oli se kyllä vaikeaa, koska olin varma, ettei niiden kymmenien käsien välistä voi saada esinettä kiinni. :D Lisäksi Hanu kävi eturivissä meitä kättelemässä. Käsi oli varsin hikinen, eikä mikään ihmekään. Bändiläiset myöskin heittivät yleisön sekaan bändipaitoja, valitettavasti taisivat kaikki olla lady fit-mallia. :D No, minä jokatapauksessa heilutin ja kurkotin niin kovasti kädelläni, että onnistuin sellaisenkin nappaamaan. Kyseiset paidat maksoivat paitakojulla 5 euroa, mutta säästyipähän sekin. Käytännössä pakollinen kiertuepaita siis maksoi minulle vain 15 euroa. xD

Ja ne paidat näyttävät tältä.

Älkää huomioiko ilmettäni tuossa yhdessä kuvassa, se otettiin keikkaa seuraavana aamuna. xD Nuo paidat olivat erittäin hienoja, mutta kyllä tuo piirroshahmopaita on suosikkini. Sen design vaan on jotenkin niin onnistunut, ja kyllähän nuo hahmot ovat aika hulvattomia. :)

Tässä vielä Tuden rumpukapula.

No niin, nyt taitaa aika lailla olla osa 1 tässä. Tahdon vielä kiittää jonottajia hyvästä seurasta! Oli mahtava tutustua uusiin tyyppeihin. :) Nyt taidan jatkaa fiilistelyä noiden videoiden parissa, osa 2 tulee sitten parin päivän sisällä.

Two days to Turisas

Jeap, niin se aika vaan menee.. Kaksi päivää Turisakseen! Huhuu, olen täällä jo ihan pähkinöinä ollut koko viikon. Ihan mahtavaa päästä pitkästä aikaa Helsinkiin ja näkemään Turisas ensimmäistä kertaa! Ainut huono asia on se, että tämän jälkeen ei sitten olekaan enää mitään mitä odottaa. Mutta se on sitten sen ajan murhe, vaikka eiköhän sitä jotain odotuksen aihetta keksitä sittenkin!

Junalipun kävin hakemassa jo viikko sitten, koska tunnetusti pääsiäinen on vilkasta aikaa, enkä halunnut ottaa edes pienintä riskiä tuon kyytiasian kanssa. Lähtö onkin sitten ihanasti kelo 6.00 aamulla.. -.- Noh, jospa sitä junassa saisi nukuttua. Siinäpä ne 7 tuntia mukavasti menevätkin, onneksi ilman vaihtoja.

Tänään saapuivat sitten ihanaiset kasvoväritkin perille! Onneksi on olemassa Punanaamio. Olisin ollut ihan paniikissa, jos kyseistä myymälää ei olisi. Syystä että toimitusaika. Muut kapuat kuhnailevat aina sen viikon ajan, mutta Punanaamio on aina toimittanut tuotteet äkkiä perille. Eilen iltapäivällä lähtivät tilaukseen, ja tänään olivat jo postissa. Huomenna pääsen sitte niitä testailemaan, saa nähdä miten käy.. Viimeksi ainakin onnistui ihan hyvin. Silloin näytin tältä.

Entiset värit olivat tosiaan päässeet loppumaan, joten uudet piti tilata. Valitettavasti sitä 6 värin palettia ei enää ollut, missä olisi punaisen ja mustan lisäksi ollut muitakin värejä, mutta ei mahda mitään. Niinpä tilasin sitten erikseen nämä. Aiemmin tosi hyviksi todettu, ja ei varmasti lähde pelkällä vedellä! Hinta tosin oli kyllä turhauttava, ja postikuluineen noista kertyi maksettavaa 20 euroa. No, onneksi pappa betalar!

Nyt jatkankin sitten tätä luukutusta niin Turisaksen kuin Crimfallinkin osalta. Toivottavasti Crimfall myisi pitkäsoittojaan (tai edes Writ of Swordia) paikan päällä, koska täältä takapajulasta sitä ei löytynyt mistään. :(

Vielä lopuksi hyvää ja rauhallista pääsiäisen aikaa! (itsellänihän se ei ole kovin rauhallinen :D)

Musiikillinen löytö

Heh, kylläpäs blogini nyt päivittyy ahkeraan. :D No mikäpäs tässä, kivahan tätä on ajan kulukseen kirjoitella ja nyt te rakkaat lukijatte ette toivon mukaan ehdi tylsistyä sen takia, että blogi ei päivity. Eli ehkä mieluummin näin päin sitten. :D

Tämä kirjoitus on sen vuoksi, että tein eilen todella uskomattoman, upean, häikäisevän musiikillisen löydön. Tästä isot kiitokset Turisakselle!

Tämä löytö on nimeltään Crimfall. Aiemmin en ole kyseisestä bändistä edes kuullut. Kuulin eilen, että Crimfall lämppää Turisasta Nosturissa, joten pitihän tähän sitten tutustua. Saapahan keikasta enemmän irti, kun näkee kaksi loistobändiä samalla kertaa.

Aluksi suhtauduin hieman skeptisesti, lähinnä naislaulajan vuoksi. Ja älkää pliis mahdolliset naislaulajalukijat tuomitko minua. Minun kohdallani on valitettavasti käynyt niin, että oikeasti hyviä naislaulajia on kantautunut korviini erittäin vähän. Jotenkin olen naislaulajien kohdalla myös paljon krantumpi. Johtunee Tarja Turusesta, koska hän oli ensimmäinen naislaulaja, josta oikeasti pidin. Koska olin Nightwishin löytäessäni vain 9-vuotias, niin totta kai vertasin muita naislaulajia Tarjaan. Ja se on väärin, väärin, väärin. Siitä huolimatta olen hirveän kranttu naisäänten suhteen.

Crimfall kuitenkin yllätti minut todella positiivisesti. Laulaja Helena Haaparannalla on uskomattoman kaunis ääni. Ihanan kirkas, mutta ei kuitenkaan mene miksikään piipitykseksi. Lisäksi hän on mielestäni myös erittäin kaunis ja luonnollisen näköinen. En kertakaikkiaan ymmärrä, miten niin kauniista naisesta lähtee niin kaunis ääni..

Lisäksi totta kai musiikki on mielestäni hyvin sovitettua. Tykkään kovasti folk-elementeistä, joita esiintyy sopivasti, eivätkä ne pääse unohduksiin. Sovitukset ovat erinomaiset, sillä uskoisin folk-elementtien ja metallin yhdistämisen olevan melko vaikeaa puuhaa. Crimfall on kuitenkin onnistunut siinä hyvin. Musiikissa on myös elokuvamaisia piirteitä. Se kuulostaa mahtipontiselta, mutta sitä ei ole vedetty yli. Siinä on mielestäni toinen erittäin suuri haaste, jos lähtee tekemään tällaista musiikkia. Se on niin helppo tyriä, tämän ovat minulle monet bändit tekeleillään todistaneet. En nyt lähde nimiä mainitsemaan, etteivät niiden bändien täysveriset fanit tule repimään minua hengiltä. :)

Muuten en osaakkaan Crimfallin mahtavuutta enempää kuvailla. Helpommin se selviää, kun kuulette itse. Ja helpottaakseni kynnystä siihen itse kuuntelemiseen, jaan kaksi suosikkikappalettani teidän kanssanne tässä.





Ja näistähän se kaikki sitten lähti.. :D