Okei, kyllä tää lähestyvä kesä sentää jonku hyvänki asian tuo mukanaa. Nimittäi Sweden Rock Festival 2014 kutsuu allekirjottanutta jo toista vuotta peräkkäin. On muute ensimmäine festari, minne oon toista vuotta peräkkäi ihteeni raahaamassa. Vaa minkäs teet ku kattaus oli kova ja rahaaki jäi Thaimaan turneelta sen verra yli et kärsii lähtee. Tänä vuonna tosin ei iha nii kovaa bändiä ihelle oo ku KISS viime vuonna, mut eiköhä mm. Black Sabbath, Alice Cooper, Rob Zombie, W.A.S.P., Within Temptation, U.D.O, Kamelot, Powerwolf ja Turisas muodosta aika loistavan setin tällekki vuodelle. :)
Kello on nyt 1:40 ja vielä muutama tunti lähtöö. Samoilla silmillä on menty aamu kuuvesta asti ku olin töissä joten olo on jo aika mielenkiintone. Pakkauski tapahtu tässä keskellä yötä. Rinkka näyttää ainaki pahemmalta ku oma kassi viime vuonna, mut toisaalta nyt on ainaki varauduttu paremmi. Varustelekaltaki tilasin viel uuven makuupussin iha tätä varte, ettei tarttis nii pahasti palella ku viimeks. Heh, kokemus opettaa. :D
Mut joo kai tässä pitäs vielä kahella eväät kasaa ja tiskailla astiat pois pyörimästä. 5:50 lähteeki sit juna kohti Helsinkiä ja sieltä Turun kautta Ruotsiin. Tulee kyl olemaa nii mahtava reissu et vois ainaki nää muut huolet siks aikaa unohtaa.
Muistin virkistykseks miun viime vuoden kokemuksia voi lukkee täältä.
Blogissa on taas ollu vähä hiljasta eikä tälläkää kertaa oo muuta ku keikka-asiaa. :D Tosi ykspuoliseks menny tää homma, täytyy koittaa korjata asiaa koha aikaa ja jaksamista löytyy.
Joka tapauksessa itsenäisyyspäivä meni hevissä tunnelmissa tänä vuonna, ku Club Teatrialla oli oikee metalli-ilta. Yhistelmä Battle Beast, Turisas ja Ensiferum sai miulla sukat pyörimään jaloissa ja liputhan oli toki hankittu jo paljon etukäteen. En sitä tosin ois tarvinnu ku menin taas kerran tekemään haastattelua Imperiumille, mut ihan vaa oman mielenrauhan vuoks päätin sen lipun hommata.
Miun ilta alko paljon aikasemmin ku Jonilla ja kaukaa Savonlinnasta saapuneella kaverilla (olkoon nimeltään pelkkä E), koska miun piti mennä sinne jo soundcheckin aikaan eli n. puol kuus. Haastishan ei arvattavasti alkanu siihe aikaa, koska yleensähän noissa kestää ja oli minnuu varoteltukki et kannattaa varautuu viivästykseen. Ei siinä kumminkaa ollu sen kummempaa, iha jännä oli seurata sitä hommaa. Siinä ootellessa aina jostai syystä vähä jännittää, vaik oon mie jo tottunu siihen et ihmisiähän nuo haastateltavat on siinä missä muutki. Tällä kertaa haastattelin siis Turisaksen Mathias Nygårdia. Haastattelussa nyt ei taas kummempia tapahtunu ku tavallista höpöttelyä, joten siitä ei sen enempää. Videota ei tällä kertaa oo tulossa Mathiaksen pyynnöstä.
Haastattelun jälkeen lähin yleiselle puolelle oottamaan Jonia ja E:tä. Tällä kertaa porukkaa oli vissiin ollu ovella jo hyvän verran, ku ei kaksikkoo meinannu näkyy ollenkaa ku aloin sitä ihmisvirtaa tuijottaa. Toisaalta en ihmettele sitä väenpaljoutta, ei varsinkaa Turisas ollu esiintyny vuosikausiin täällä. Ryntäsin sit pitämää meille kaikille paikkoja ja tyytyväisinä eturivissähän sitä keikuttiin sitte tuntikaupalla.
Ekana esiinty Battle Beast ja miehä olin iha liekeissä jo tässä välissä. Sillo Sotkamon Sykkeessä mie tohon bändiin hurahin ja on tuo ainaki last.fm:n perusteella iha suht ahkeraan soinu jossain vaiheessa. En voinu olla rakastumatta taas kerran Nooran ääneen ja olihan nuo muutki ilmeisesti iha liekeissä. Hauskaa ainaki näytti olevan. Mie vähä innostuin siellä heilumaan (ainoana meistä kolmesta) ja ilmeisesti yks kiva järkkärisetäki oli sen huomannu, ku se keikan jälkee anto miulle Battle Beastin settilistan vaikken sitä ees kärkkyny mitenkää. Jäi kuitenki hyvä muisto joten en pahakseni pistä. :D Oli siellä kyllä moni muuki ilmeisesti bändistä innoissaa ainaki sen huudon ja nyrkkimeren perusteella mitä pystyin näkemään. Ja nyt ku miul kerranki on settilista olemassa ni laitanpas siitä oikeen kuvan tähä.
Ah Noora.. En voi ku rakastua sen ääneen kerta toisensa jälkee. :D
E taas rakastu Pyryyn aika pahasti. xD
Seuraavana ootettiin Turisasta. Tauko tuntu toivottoman pitkältä, mut alkohan se sieltä lopulta. Huomas, että aika moni oli tunnu tonne Turisaksen (ja Enskojen) takia, koska kyllähän se meno tais aika hulluks yltyä jossai vaiheessa. Ihekki olin enemmä ku innoissaa, ku en ollu nähny ne ku kerran Helsingissä ja siitäki on jo kaks vuotta. Tarinaa siitä täällä. Settilista ei jääny muistiin eikä sitä ikävä kyllä mistää löytyny, mut Mathiaksen sanat piti kyllä hyvin paikkansa. Siellä kuultiin siis vanhoja klassikoita ja uusinta levyä. Kaikilta levyiltä jotain, ja miusta se on tosi hyvä juttu ettei miltää levyltä jätetä kaikkia biisejä pois.
Ollin viulusoolo oli taas jotai uskomatonta.
E ihastu tähänki ku se sai tietää miltä Mathias näyttää ilma maskia. xD
Saippuasade
Mieleenpainuvin juttu keikasta oli kuitenki Täällä Pohjantähden alla, jonka Turisas soitti itsenäisyyspäivän kunniaks. Oli iha älyttömän upee veto ja luojan kiitos sieltä löyty tää videoki. Kyllä tuo sai melkein kyyneleet silmiin. Miun kaveri E itki siinä vieressä ja se sano et Mathias kahto sitä pari kertaa. :'D Sit siellä sato vissii jotai saippuaa jossai vaiheessa et tuli pikkunen pesuki saatuu siinä kaiken hikoilun keskellä. Voi luoja tuo Mathiaksen laulu on kyl nii taivaallisen kuulosta.
Mie kyllä todella toivon et Turisas tulis useemminki Ouluun. Ei sen luulis ainakaa porukan puutteesta olevan enää kiinni koska se sali oli iha valehtelematta täynnä. Oliha siel toki Ensiferum joka on kans tainnu vetää paikan täyteen mut silti. Tosi siisti yhistelmä oli ku kaks ton skenen isoo nimee tulee yhteiselle keikalle. Voisin nii ottaa uusiks vaik heti.
Viimesenä oli sitte Ensiferum. Keikka oli laadultaan tuttu ja turvalline. En muista huhtikuuhun verrattuna tosin yhtään oliko settiä muutettu, mut sinnekki oli tasasesti ripoteltu melkein kaikilta levyiltä biisejä. Sen tosin muistan, että yllättäen Lai Lai Heitä ei siellä soitettu. Ei muistaakseni muute Ironiakaa. Mut itsenäisyyspäivän kunniaks pojat ja Emmi soitti viimesenä Bamboleon hienot sombrerot päässä. Ne tosin sai suht nopeesti kyytiä. Perusvarma setti joka tarjos paljon mahollisuuksia riehuu. :D Joku meijän vieressä tosin tais innostuu vähä liikaa.. Vitutti ku yks mies eturivissä hakkas koko aja sitä aitaa ja se koko aita tärisi. Tuntu tosi ärsyttävältä. Onneks se häipy jossai vaiheessa, en ois oikeesti kestäny. Toine päänvaiva oli jossai vaiheessa yks valasnainen (siis se oli iha oikeesti isokokonen) joka yritti tunkee aina sekä miun ja E:n että miun ja Jonin väliin. Jonin toiselle puolelle se sit änkeski ja se määki ku lammas. Mut noh, keikkahan ei oo keikka ilman näitä tapauksia.
Lisäks yks juttu mikä järkytti oli Peten parta. Siis sillä on PARTA! JA VIIKSET! Kaikki kahottii sitä iha kauhistuneina, ei ne sovi sille yhtää! Yhyy, miksei kukkaa voi sanoo Petelle et aja pois ne. xD
Oikeesti kahtokaa nyt tota! Iha järkyttävää!
Ilme. :D
Sombrerot ja Bamboleo.
Kokonaisuudessaan ilta oli kuitenki enemmän ku hyvä ja itsenäisyyspäivän ilta meniki tosi nopeesti. Parempaa komboa en todella pysty keksimään ja kyllä Teatria tällä kertaa sai ainaki miulta ilmat pihalle. :D Näitä lisää! Tosin uutena vuotena onki tulossa sellasta, ku Teatrialla on päätösbileet joho on vapaa pääsy ja siellä on taas ihana Poisonblack. :D Ja Kalmah, tosin en orkesteria kuuntele mut se menis miulle lähinnä komediasta ku ne saa miut aina nauramaa.
Teatrialta meijän tie jatku sitte Hevimestaan, missä viivyttiin valomerkkiin asti. Olo oli seuraavana päivänä kyllä sen mukanen. :D
Tää syksy ei ainakaan keikkarintamalla pääse turhan tylsäks. Tulevana lauantaina eli 28.9. Club Teatrialla on Poisonblackin keikka ja 12.10. Michael Monroe. Lisäks itsenäisyyspäivä tulee olemaan tänä vuonna aika ainutlaatunen, nimittäin sillon Club Teatrian valtaa Ensiferum, Turisas ja Battle Beast. Varsinkin jälkimmäinen meinas räjäyttää miulta tajun kankaalle. Aivan täydellinen yhistelmä ja on ainaki miulle ensimmäinen kerta ku Turisas esiintyy jotain Hämeenlinnaa pohjosempana. :D Enskat taas on tuttu vakio mutta kyllähän noita pitää mennä pällistelemään sillon ku tänne tuleevat. Battle Beastiin taas hurahdin Sotkamon Sykkeessä ja kyseinen orkesteri on ollu kovassa luukutuksessa.
Lippuja en oo hommannu vielä ku Poisonblackin ja Michael Monroen keikoille ku tonne joulukuulle on vielä aikaa ja en mie varsinaisesti ainakaan tällä hetkellä pelkää et ton keikan liput myytäs loppuun. Ehkä sit seuraavasta tilistä sen vois oman mielenrauhan vuoks ostaa.
Että tämmöstä tällä kertaa. :D Kiva päästä pitkästä (noh pitkästä ja pitkästä..) aikaa keikoille hyppimään. Oon varma että Poisonblack tulee olemaan ihelle aika hypetystä koska Lyijy on niin mahtavuutta ja Michael Monroetakin oon kerenny Qstockin jälkeen ikävöimään. Sen miehen energisyyttä ei voi ku ihailla.
Elokuu on ollu siinä mielessä tosi pirullinen kuukausi miulle, että tässä loppupuolella ilmesty kokonaista kolme levyä, jotka oli vaan saatava käsiin heti. Kalliikshan se kävi kukkarolle, mut toisaalta nytpähän miulla ne on ja niistä riittää iloo pitkäks aikaa. Täytyy vaan todeta, et välillä on kieltämättä vittumaista olla sellanen levyfriikki joka ei voi tyytyä kuuntelemaan musiikkia Spotifystä huomattavasti halvemmalla. Kyllä se pitää fyysisenä olla hyppysissä jotta sitä kansivihkoo voi samalla ihmetellä ku kuuntelee levyä ensimmäisen kerran. Sitä taikaa ei vaan korvaa mikään.
Perjantai 23.8. oli ensimmäinen paha päivä, koska sillo ilmesty Michael Monroen Horns and Halos ja Turisaksen Turisas 2013. No, jälkimmäistä en tuona päivänä käsiin saanu, ku toimitukset Levykauppa Äxään oli räikeesti myöhässä. 30.8. ilmesty sitten Tarjan levy Colours in the Dark joka oli myös ihan pakko-ostos. Sainpahan sitten vaikkakin viikon myöhässä ni samalla reissulla sen Turisaksenkin. Nyt aattelin kirjotella vähän juttua noista levyistä, ku tuntuu että jotain sanottavaakin ois.
Michael Monroen Horns and Halos oli erittäin positiivinen yllätys ja jo heti ekan kuuntelun kerran jälkeen pystyin sanomaan hyvällä omallatunnolla, että on niin paljon parempi ku edeltäjä Sensory Overdrive, mikä on kyllä paljon sanottu. Ekasta sinkkubiisistä Ballad of the Lower Eastsidesta en kauheesti innostunu, mut Eighteen Angels onnistu nostattamaan odotuksia, eikä suotta. Aivan mahtava biisi! Tää levy oli ehkä muutenkin vaihtelevampi tai monipuolisempi ainaki miun korvaan. Tästä löytyy sitä mukavaa perusrockia mut sitten siellä on parissa biisissä semmonen punk-meininki ja toisaalta pari rauhallisempaakin rallia. Miusta oikein hyvä näin, ni ei levy päässy tuntumaan mitenkään puuduttavalta. Miun suosikkibiiseiks tällä levyllä nous heti Eighteen Angels, Soul Surrender ja Ritual. Varsinkin jälkimmäistä oon luukuttanu luvattoman paljon. :D
Näiden kanssa pääs tulemaan aikamoinen musiikillinen ähky ku kummatkin levyt kuuntelin heti eilettäin pari kertaa. Kummassakin on edelleen niin paljon sisäistettävää että paljon ajatuksia tulis mieleen varmasti myöhemminki, mut raapustellaan silti.
Turisas 2013 nauratti alkuun pelkällä nimelläkin. Mietin että nytkö ukoilla loppu mielikuvitus levyn nimen keksimisen kanssa, mut toisaalta eipä se nimi levyä pahenna. Nyt mitenkään musiikkiin liittymättä kiva ylläri tossa Limited Editionissa oli ihana pahvinen pakkaus (rakastan niitä) ja kangasmerkki, jota en kuitenkaan raaski mihinkään ommella vaa säilytän sen mahollisimman vahingoittumattomana kansien välissä.
Mut nii se musiikkihan oli noh.. Aika hämmentävää. Sanotaanko että alkuun tää tuntu verrattuna esim. The Varangian Wayhyn ja Stand Up and Fightiin tosi riisutulta, mikä ei toisaalta oo yhtään huonokaa juttu ainakaa miun mielestä, vaa se teki tästä levystä ihelle paljon helpommin lähestyttävältä. En siis meinaa siltä että aiempien levyjen eeppisyyden määrä ois huono juttu, mut jotenki tää jäi helpommin mieleen sen takia, ku kaikki biisit ei ollu täynnä ylitsevuotavaa mahtipontisuutta. Toinen kuuntelukerta oli kyllä jo huomattavasti helpompi ja kyllähän ne vanhat tutut Turisas-koukutki sieltä löyty. Ainoo hetki millon oisin halunnu ravistella Warlordia oli viidennen biisin eli Run Bhang-Eater, Run! aikana. Hoksasin kansivihkon lopusta, että Crimfallin laulaja Helena Haaparanta oli siinä laulamassa, mut mikä oli sen osuus? Noh, sitä en viiti paljastaa, kuunnelkoon ken tahtoo sen biisin ja huomatkoon tän suuren vääryyden. Siitä naisesta ois nii paljon enempään ja kuitenki Mathias laittaa sen vaan tekemään niinkun se teki. Mut joo, kokonaisuutena ei mikään huono lätty tosiaankaan, vaikka taitaa tää silti pari makustelukertaa vielä vaatia.
Sitten vielä Tarjan Colours in the Dark, jota voisin muutaman kuuntelukerran jälkeen kehua maasta taivaisiin. Tosin pakko tunnustaa että tuo kansihan on ihan JÄRKYTTÄVÄ, mut eihän sen kannenkaan pidä silti antaa levyä pilata. Toisaalta ainakin tommonen kontrastisuuden määrä kuvaa aika paljon tätä levyä, missä kyllä riittää palaa purtavaks. Tunnelmaa löytyy tosi raskaasta kitaran rohinasta aika psykedeeliseenkin äänimaailmaan ja herkempään tunnelmointiin. Kokonaisuus on hyvin rakennettu, koska kaikkia "mättöbiisejä" ei oo laitettu putkeen ja muutenkin kappaleet on hyvin sijoteltu tarjoomaan hengähdystaukoja sopiviin väleihin. Skaala on tosiaankin laaja, mikä allekirjottaneen yllätti. Joka tapauksessa tässäki voisin surutta sanoo et on aiempia tuotoksia parempi, vaikka tykkään varsinkin My Winter Stormista paljon. Erityisesti rakastuin tällä levyllä Victim of Ritualiin, Lucid Dreameriin ja Mystique Voyageen. Ihmettelen kyllä kovasti miks Into the Sun oli jätetty pois ja sen sai ladattua vaan tuon Special Edition-levyn mukana tulleella koodilla. Aivan ihana biisihän se on ja siks vähä harmittaa, mut onneks mie nyt ostin toki tän erikoisversion ja latailin sen biisin ihelleni. Yhteenvetona sen enempää spoilaamatta vois todeta, et on todellakin monipuolinen levy kyseessä ja uskon et tästä löytää koko ajan uusia ulottuvuuksia kymmenennenkin kerran jälkeen.
Että semmosta tällä erää, toivottavasti loppuvuosi ois mahollisimman huono levyvuosi ni ei tartteis ahistua ku niitä suolletaan koko ajan ulos. :D Muutenki loppuvuosi tulee olemaan keikkatarjonnalta aivan huippu, mikä syö sitä rahaa kivasti. Mut siitä sit juttuu myöhemmi.
Tekasin eilen profiilin Last.fm-sivustolle ku olin jo kauan miettiny että pitäskö tehä. Sain sen vihdoin tehtyä ja jos jotakuta sattuu kiinnostamaa mitä biisejä tykkään veivata ni sieltä löytyy helpoimmin se tieto. :D
Yesterday I made a profile to Last.fm because I had thought it quite a long time. So finally I did it and if somebody wants to know what I listen to it's the easiest way to find it out. :D Last.fm-profiiliin
Vihdoinkin olen saanut viime viikonloppuisen reissun kuvasadon käsiteltyä, joten on aika kirjoittaa matkaraportti.
Matkamme Helsinkiin alkoi kello kuuden aikaan aamulla melko väsyneissä tunnelmissa. Isäni kyyditsi minut ja poikaystäväni Joonan rautatieasemalle jo hyvissä ajoin. Mieleni olisi tehnyt nukkua junassa, mutta valitettavasti ulkoilman valoisuus häiritsi untani pahasti. Onneksi juna oli sentään Intercity, ja kaipa minä jonkun vartin onnistuin siellä torkahtamaan. Matka meni aika nopeaan, vaikka se kestikin lähes 7 tuntia.
Heti Helsinkiin päästyämme jouduimme munkin käännytysyrityksen kohteeksi. Tosin ei sillä mitään munkkikaapua ollut, ihan normivaatteissa. Se puhui meille englantia ja yritti kaupitella jotain kirjoja filosofiasta ja viisaudesta. Taisivat käsitellä jotain Gandhin ajatuksia ja elämänviisauksia. Olin todella yllättynyt siitä, että ymmärsin sen miehen lähemmäs puoli tuntia kestäneestä englanninkielisestä esityksestä lähes kaiken. Kirjatkin vaikuttivat ihan mielenkiintoiselta, olisin melkein jopa voinut ostaa sen. Totesin kuitenkin, että säästän rahat niihin bändipaitoihin, koska 5 euroa oli laatimallani budjetilla liian riskaabelia käyttää moiseen.
Olimme perillä noin 12 aikaan. Varaamaamme Omenahotelliin pääsi sisälle vasta neljältä, joten päivä oli varattu mukavasti kaupoissa kiertelylle. Suuntasimme Forumiin, koska se oli lähempänä kuin Kamppi (no ei se kyllä ollut). Heti ensiksi huomio kiinnittyi pilailukauppaan, joten pitihän sitä käydä vilkaisemassa. Tosin vetolaukun kanssa oli vähän kiusallista mennä siellä hyllyjen välissä, mutta en onneksi pahemmin onnistunut kaatelemaan tavaroita. Joona meinasi jo melken ostaa leikkimiekan Turisaksen keikkaa varten, mutta 10 euroa sellaisesta muovimiekasta oli ehkä turhan paljon. Ei se kovin hienokaan ollut.
Yhtäkkiä eksyimmekin sitten Forumin Restaurant Worldiin ja yhtäkkiä alkoikin nälkä muistuttaa olemassaolollaan. Ei sitten auttanut muu kuin jäädä sinne syömään, tuoksu oli niin vastustamaton. Minun ateriani näytti tältä.
Klassikkovalintani, eli kanaa ja riisiä. Mutta oli pirun hyvää :) Oikein sopivasti tuli kupu täyteen, joten aika piakkoin jatkoimme sitten matkaa. Yritimme löytää Arnoldsin, mutta eksyimmekin Asematunneliin. Ja siellä se oli edessäni, nimittäin Cybershop! Olin aivan haltioissani, koska vaikka kauppa olikin pieni, se oli täynnä ihania vaatteita! Silmäni olivat lähellä lentää päästä ja olisin halunnut heti ostaa sieltä vaikka koko kaupan tyhjäksi, mutta sain onneksi pidäteltyä itseäni. Keikan takiahan sinne Helsinkiin oli tultu.
Lisäksi poikkesimme Karkkitorilla, koska "Meiltä munat halvalla!"-teksti herätti niin paljon hilpeyttä. Päätin sieltä maistiaiseksi ostaa suklaata, jossa oli nallekarkkeja, koska niitä sai 2 kappaletta eurolla.
Kello alkoi lähennellä jo puoli neljää, joten päätimme suunnata kohti Omenahotellia. Valitettavasti onnistuimme lähtemään väärään suuntaan kartasta huolimatta! Tämä johtui siitä, että se kartta ei voi itse kertoa, milloin sitä pitelee oikein päin käsissä.. No, onneksi vaisto sanoi pian, että nyt ollaan menossa väärään suuntaan, niin käännyimme aikaisessa vaiheessa takaisin. Vastaankin tuli pelkkiä turisteja, jotka varsinkana eivät osanneet neuvoa. :D
Hotellissa oli aikaa levähtää hieman. Täytyy sanoa, että huone oli erittäin hyvä ja hintakaan ei tosiaan ollut paha (40 euroa yöltä). Katselimme siinä lauantain perheleffaa tunteroisen, jonka jälkeen aloimme valmistella warpaintteja. Tässä on tulos.
Koko hommaan meni puolisen tuntia, jonka jälkeen olimme valmiit lähtemään kohti Nosturia. Ilmeisesti herätimme joissakin ihmisissä kauhun tunteita, koska eräät henkilöt eivät uskaltaneet tulla kanssamme samaan hissiin. :D Lopulta heidän oli pakko, koska käväisimme hissillä 3. kerroksessa, jonka jälkeen taas 2. kerrokseen, mistä mekin olimme lähteneet.
Matkalla herätimme myös ihan hauskasti huomiota. Eräs känninen pariskuntakin intoutui matkan varrella meitä neuvomaan. Tosin he neuvoivat meidät väärään suuntaan. :D Mies vaan totesi olevansa niin kännissä, ettei itsekään tiedä missä olimme. Nainen neuvoi oikein, mutta koska hän ei kuulostanut yhtään uskottavalta, päätimme varmistaa asian joltain toiselta. Helsingissä oli mukava huomata, että ihmiset olivat ystävällisiä ja kehtasivat auttaa. Nesteellä meitä sanottiin häijyn näköisiksi, kun kävimme hakemassa sieltä paniinit välipalaksi.
Koska olimme aikataulusta hieman myöhässä, niin saavuimme Nosturille vasta seitsemältä. Oli kuitenkin yllätys, että jonottajia ei ollutkaan kovin paljoa. Ehkä kymmenkunta, jos sitäkään. Noh, olihan tämä toki helpotus, koska en halunnut riskeerata eturivin paikkaani. xD Liityimme sitten parin tytön seuraan portaille. Tytöt olivat oikein mukavia. Kaikkein parasta keikoissa onkin se, että tapaa samanhenkistä porukkaa. Juttu luisti aika pian niinkuin oltaisiin tunnettu kauemminkin, tai siltä minusta ainakin tuntui.
Vähän yli yhdeksän ovet sitten aukesivat, ja onnistuin kuin onnistuinkin rynnimään heti ensimmäisenä ovesta sisään. Paitatiskiä olisi haluttanut jäädä katsomaan, mutta koska en edelleenkään halunnut riskeerata eturivin paikkaani, lähdin vain juoksemaan portaita ylös. Ja kuinkas ollakkaan, eturiviin mentiin! Voi perkele (anteeksi kiroiluni) se oli hienoa, koska en ole koskaan ennen ollut keikalla niin hyvällä paikalla!
Lämppärinä oli Crimfall. He soittivat todella hyvin, tosin suurin osa ajasta meni siihen kun katsoin Helenaa haltioituneena. Se ääni, Helena veti niin uskomattoman korkealta että ihan korvia huumasi.
Crimfallin jälkeen esirippu levittäytyi lavan eteen, ja aloimme kuumeisena odottaa Turisasta. Se aika tuntui loputtoman pitkältä, koska jo lämppärin aikana minulle oli ehtinyt tulla hiki pintaan. Mansikkamehutölkistäni ei juuri ollut apua, koska mehun makeus melkein lisäsi janoa enemmän kuin helpotti. Mutta olihan se parempi kun ei mitään.
Valitettavasti kamerani tekniikka ei aivan riittänyt keikkakuvaamiseen, ja suurin osa kuvista on ihan surkeita. Onneksi paikalla oli myös ahkeria videokuvaajia, joten jaankin tässä videoita siltä keikalta. Huh, ihan tulee kylmät väreet kun katson noita. Varsinkin tässä ylhäältä kuvatussa videossa on parasta se, että voin nähdä oman käteni heiluvan tuolla eturivissä, suunnilleen Mathiaksen kohdalla. :D
Tunnelma keikalla tosiaankin oli kohdillaan, kuten Mathias itsekin totesi. Yleisö lauloi kaikissa tutummissa kappaleissa mukana ja kyllähän sitä liikettä ja nyrkkimerta siellä riitti. :) Itsekin lauloin tuolla keikalla enemmän kuin olen missään muualla laulanut, ja sen huomasikin seuraavana päivänä. :D Jossain vaiheessa yleisö myös villiintyi kovasti, koska tunsin litistyväni kaidetta vasten. Joku vielä tökkäsi sopivasti lapaluuni alle ottaessaan tukea, joten tunne oli aika eksoottinen siellä kuumuuden keskellä.
Todella hyvät konkreettiset muistotkin keikalta jäi. Uudet kaverit toki parhaimpana, mutta oli siitä eturivinkin paikasta jotain hyötyä. :D Joona kastettiin Mathiaksen juomavedellä, ja minä puolestani One More-biisin aikana sain kontaktin Mathiakseen heiluttelemalla mansikkamehutölkkiäni siinä edessä. xD Keikan lopuksi Tude heitti rumpukapulat yleisöön, joista toisen sain minä! Oli se kyllä vaikeaa, koska olin varma, ettei niiden kymmenien käsien välistä voi saada esinettä kiinni. :D Lisäksi Hanu kävi eturivissä meitä kättelemässä. Käsi oli varsin hikinen, eikä mikään ihmekään. Bändiläiset myöskin heittivät yleisön sekaan bändipaitoja, valitettavasti taisivat kaikki olla lady fit-mallia. :D No, minä jokatapauksessa heilutin ja kurkotin niin kovasti kädelläni, että onnistuin sellaisenkin nappaamaan. Kyseiset paidat maksoivat paitakojulla 5 euroa, mutta säästyipähän sekin. Käytännössä pakollinen kiertuepaita siis maksoi minulle vain 15 euroa. xD
Ja ne paidat näyttävät tältä.
Älkää huomioiko ilmettäni tuossa yhdessä kuvassa, se otettiin keikkaa seuraavana aamuna. xD Nuo paidat olivat erittäin hienoja, mutta kyllä tuo piirroshahmopaita on suosikkini. Sen design vaan on jotenkin niin onnistunut, ja kyllähän nuo hahmot ovat aika hulvattomia. :)
Tässä vielä Tuden rumpukapula.
No niin, nyt taitaa aika lailla olla osa 1 tässä. Tahdon vielä kiittää jonottajia hyvästä seurasta! Oli mahtava tutustua uusiin tyyppeihin. :) Nyt taidan jatkaa fiilistelyä noiden videoiden parissa, osa 2 tulee sitten parin päivän sisällä.
Jeap, niin se aika vaan menee.. Kaksi päivää Turisakseen! Huhuu, olen täällä jo ihan pähkinöinä ollut koko viikon. Ihan mahtavaa päästä pitkästä aikaa Helsinkiin ja näkemään Turisas ensimmäistä kertaa! Ainut huono asia on se, että tämän jälkeen ei sitten olekaan enää mitään mitä odottaa. Mutta se on sitten sen ajan murhe, vaikka eiköhän sitä jotain odotuksen aihetta keksitä sittenkin!
Junalipun kävin hakemassa jo viikko sitten, koska tunnetusti pääsiäinen on vilkasta aikaa, enkä halunnut ottaa edes pienintä riskiä tuon kyytiasian kanssa. Lähtö onkin sitten ihanasti kelo 6.00 aamulla.. -.- Noh, jospa sitä junassa saisi nukuttua. Siinäpä ne 7 tuntia mukavasti menevätkin, onneksi ilman vaihtoja.
Tänään saapuivat sitten ihanaiset kasvoväritkin perille! Onneksi on olemassa Punanaamio. Olisin ollut ihan paniikissa, jos kyseistä myymälää ei olisi. Syystä että toimitusaika. Muut kapuat kuhnailevat aina sen viikon ajan, mutta Punanaamio on aina toimittanut tuotteet äkkiä perille. Eilen iltapäivällä lähtivät tilaukseen, ja tänään olivat jo postissa. Huomenna pääsen sitte niitä testailemaan, saa nähdä miten käy.. Viimeksi ainakin onnistui ihan hyvin. Silloin näytin tältä.
Entiset värit olivat tosiaan päässeet loppumaan, joten uudet piti tilata. Valitettavasti sitä 6 värin palettia ei enää ollut, missä olisi punaisen ja mustan lisäksi ollut muitakin värejä, mutta ei mahda mitään. Niinpä tilasin sitten erikseen nämä. Aiemmin tosi hyviksi todettu, ja ei varmasti lähde pelkällä vedellä! Hinta tosin oli kyllä turhauttava, ja postikuluineen noista kertyi maksettavaa 20 euroa. No, onneksi pappa betalar!
Nyt jatkankin sitten tätä luukutusta niin Turisaksen kuin Crimfallinkin osalta. Toivottavasti Crimfall myisi pitkäsoittojaan (tai edes Writ of Swordia) paikan päällä, koska täältä takapajulasta sitä ei löytynyt mistään. :(
Vielä lopuksi hyvää ja rauhallista pääsiäisen aikaa! (itsellänihän se ei ole kovin rauhallinen :D)
Huh, viikon takaisesta keikasta on hädin tuskin selvitty, ja uutta jo pukkaa! Vieläpä mukavan pian, odottelua ei ole jäljellä edes kuukautta.
Päätimme siis tuossa poikaystäväni kanssa lähteä seuraavaksi katsomaan Turisasta 23.4. Helsingin Nosturiin. Olen jo aivan pähkinöinä, sillä en ole Nosturissa koskaan käynyt. Lisäksi Turisas-kausi on ollut hyvän aikaa jo käynnissä uuden albumin tiimoilta, joten sukat pyörivät jo jaloissa. :D Suosittelen muuten kyseistä albumia kaikille raskaamman musiikin ystäville.
Perjantaina kävin siis noutamassa tämän kuukauden suojelukohteeni, lapseni, silmäteräni, rakkaani.. Rakkaalla lipulla on monta nimeä. :D Yritin epätoivoisesti ikuistaa sitä kameralle, mutta eihän siitä tuommoisella kämäisellä digikameralla tullut kummoista.
Odotan muutenkin innolla pääsyä Helsinkiin, sillä onhan siellä kiva silloin tällöin käydä. Valitettavasti vierailumme jää kahden päivän ja yhden yön mittaiseksi, mutta onhan sekin jotain. Jokatapauksessa olen saanut mielenrauhan, kun yöpaikkamme Omenahotellissa varmistui. Kaikkein parasta on hotellin sijainti, sillä Nosturiin on matkaa vain kilometri! Toivottavasti ehtisi edes tunnin pyhittää aikaa shoppailulle. Toisaalta, todennäköisesti shoppailen tarvitsemani keikalta. :D
Turisastelu jatkui vielä lipun noutamisen jälkeen, sillä ihana poikaystäväni lahjoitti minulle Turisaksen bändipaidan! Ihanata, ei tarvinnut tähän hätään ruveta tilailemaan mistään. Sain sen vielä ilmaiseksi, kun poikaystävälläni on tuon lisäksi toinen paita, eikä hän tätä enää pitänyt. Syystä että se on muka ruma. Höh, minusta se on hieno, vaikka onkin simppeli! Heh, onneksi paita ei mennyt kaupaksi kirpparilla, joten minä saan olla sen onnellinen omistaja.
Paita näyttää siis edestä katsottuna tältä.
Ja takaa löytyy "weapons".
Nyt vain sitten odotellaan, että tämä vajaa kuukaisi menisi nopeasti. Punanaamiosta pitää vielä tilata kasvomaalia warpainttia varten.
Tässäpä olikin kuulumiset tällä kertaa. Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!
