Vocal coveria taas

Jooh, unohin sit hienosti linkittää toisen vocal coverini tänne. No, parempi kai se myöhään ku ei millonkaan. Tällä kertaa vuorossa Kivimetsän Druidia. Laatu kyllä itkettää, koska tuosta biisistä ei oo olemassa instrumentaalia ja jouvuin sit tekemään tän tällee vähä "amatöörimmin" eli suoraa vaa kameran eteen.

Ensimmäinen vocal cover

Jooh, oon ollu taas kateissa enkä varmaa jatkossakaa kauheesti kirjottele enää sellasta "tällästä tein tänään"-meininkiä. Ei jotenki pysy into sellasessa enää, vaa tuntuu että pitäs olla joku tietty asia mistä kirjottaa jos kirjottaa. Tää blogi siis tulee todennäkösesti päätökseensä, tosin ensin pitäs ehkä rakennella uus blogi. Siirryn varmaa wordpress-käyttäjäks siinä vaiheessa, ku en vaa jotenki tykkää tästä Bloggerista enää. :D

Noh joka tapauksessa oli miulla asiaaki. Tein nimittäin miun ekan vocal coverin! Jännitti iha pirusti ja rec-kammo iski heti vaatehuoneessa (kyllä, tää on äänitetty siellä) ja biisi nyt ei iha täysin passaa miun äänelle. Tai siis miun ääni ei passaa biisille.. No, kuitenki jostai oli alotettava ja ku Nightwishillaki sattu olemaan menossa sellanen cover contest-kilpailu sinkkubiisistä Élan, ni aattelin ettei täs nyt mitää häviä jos huviksee osallistuu.

Tässä on siis lopputulos. Ja jotta sen mahollisimman moni näkis, ni tykätkää, peukuttakaa, kommentoikaa, jakakaa ja tunkekaa linkki kaikkialle. Tykkäisin siitä iha hirveesti. :D

Laiskuuden päätös

Jooh, ilosesti on vierähtäny yli 3 kuukautta viimesimmästä postauksesta. Häpeällisesti täytyy myöntää, etten oo ensimmäistäkää lausetta Sweden Rockista kirjottanu, ja tosiaa tää blogihiljaisuus on kyllä taas kestäny. Eka kerron hirveen listan syitä miks en oo kirjottanu ja sit pitää ehkä valasta tätä nykystä tilannetta. Ja vois kai sitä kertoo vähä mitä oon viime kesän touhunnu.

Tai no oikeestaa enhä mie pahemmi touhunnu muuta ku töitä, ja siitä se johtu tää taukokii. Ei vaa ollu mitää mistä kirjottaa, ku en juurikaa ulkona käyny (siis "viihteellä" tai sillee). Työt vei suunnillee kaikki voimat, ja eipä siinä paljoo ollu kirjottamista. Joka päivä oisin vaa valittanu sitä mite paskaa töissä oli. Koska sitä se oli: paskaa. Joskus kirjaimellisesti.. Tosiaa sillo viime toukokuussa alotin työt siellä hotellisiivouksessa, ja voin todella rehellisesti sanoo et oli paskin työpaikka ikinä. Ja sitä kautta paskin kesäki mitä oon vuosii viettäny. Alussa se nyt viel meni iha ja aattelin et kyl se siit helpottaa, mut ei piru vie helpottanu. Heinäkuu varsinki oli yhtä tuskaa. Kauheet helteet yhistettynä pahimmillaa 10-tuntisii työpäivii YHELLÄ TAUOLLA (sillä palkattomalla) söi miut ainaki iha loppuu, enkä ollu ees ainut. Kyl siel yks jos toinenki sai tarpeeksee, porukkaa tuli ja meni. Hyvä et kerkes nimet oppii.. Sit ku en ees vapaita viikonloppuja saanu vaik luvattii, ni kyl ne ripotellut vapaat (yks sunnuntaina, toine tiistaina) söi aika lailla innon tehä mitää. Eihä siinä voinu lähtee mihinkää ku se koko yks päiväki meni miettiessä jo seuraavaa työpäivää. Et tällästä, ei todella menny putkeen.. Rahaa kyl tuli mut siin vaihees ku itkin kesken päivän väsymystäni tajusin, ettei tuo rääkki oo sen rahan arvosta.

Oli siinä välissä onneks yks 5 päivän vapaaputki Sweden Rockin lisäks, mut tuostaki sain vääntää. Nuoki päivät meni iha liia nopeesti, mut oliha se ees jotai. Miun rakkaalla pikkuveljellä oli rippijuhlat heinäkuussa, ja sain sit hyvän syyn lähtee käymää rakkailla kotiseutuvilla Savonlinnassa ja Louhella. Nää seuraavat räpsyt onki sieltä ja on ainoot tänne laittamisen arvoset kuvat viime kesältä. Paskalla kännykkälaadulla mennää, ku ei sitä kameraakaa tullu pahemmi käytettyy.

Ah, ihana lapsuuden uimaranta Löksä. Käytii siel veljen kans uimassa. Ei tosin kauheen kauaa viihytty ku sil oli ihmeelline kiire takas kotii koneen ääree. xD Mut paljo muistoja tuo paikka aina herättää, oon pulikoinu siel nii pienestä asti ku vaa jaksan muistaa. :D 

Ihana hellepäivän pelastus, jonka nautiskelin Kerimäen keskustassa vanhalla kunnon Cafe Kaivopirtillä veljen ollessa konfirmaatioharjotuksessa.

Veljen rippijuhlien jatkoja vietin Savonlinnan yöelämässä yhen miun parhaan ystävän E:n kans. Veli ei tietenkää alaikäsenä mukaa päässy. Seuraavana päivänä miun vaa piti jo päästä lähtemää takas Ouluu, ja koska Louhen ja Savonlinna väliset bussiyhteydet on suoraa sanottuna olemattomat, ni oli helpompi mennä suoraa Savonlinnaa. Siinähä kävi kyl sellane nolo juttu, että myöhästyin siitä junasta millä miun piti lähtee, ja tuli aika kalliiks se myöhästymine.. No, kyl sen yön tapahtumat ja se myöhästymine näi jälkikätee naurattaa. :D

Tosiaa tuo viijen päivän reissu Savonlinnaa oli miun ainoo kunnon vapaa koko kesänä, muute sitä painettii töitä niska limassa ja kuunneltii ku jatkuva paskamyrsky tuli aina niskaa.. Tuon työn "ansiosta" rupesin sit ehtimää muita töitä. Kävin mie Mäkkärissä Oulussa työhaastattelussa, mut pirulauta en päässy. No, etsinnät jatku ja sit sain sellase tyhmääki tyhmemmän idean, et kokeillaanpa pääkaupunkiseuvulta. Yllättäen sainki kutsun pariinki haastatteluu. Jouvuin siinä aika ihmeellisee tilanteesee ku molemmat paikat ois ottanu miut, mut piti sit toki lopulta valita se, kumpi tarjos paremman työsopimuksen. Pääsin siis Vantaalle tulevaan Burger Kingiin Myyrmanniin töihi.

No siinähä alko sit iha karsee muuttopaniikki et asunto pitäs löytää ja muutenki kaikki oli yhtäkkiä iha sekasi. Kaikki tapahtu loppupelissä tosi äkkiä ja en ois missää nimessä arvannu viel viime toukokuussa et nyt oltas jo täällä Vantaalla. Kai se tuo edellisen työpaikan kauheus sai miut sisuuntumaa sit nii, et aloin ehtii muita töitä ja periks en antanu enne ku tärppäs. :D Elokuu oli kyl aika kauhee kuukaus sit siin mieles ku jännitettii et ei perse ku asunto pitäs löytää tämmösellä aikataululla. Asioilla kuitenki on onneks taipumus järjestyy ja nii kävi tällä kertaa. Nyt myö sit onnellisesti asustellaa Vantaalla.

Jostai syystä oli sit pakko ikuistaa tää järkyttävä kaatopaikkanäky. Tuon laatikkovuoren purkamine oli aika tuskasta hommaa. Mite hitossa sitä tavaraa oliki kertyny noi paljo! Pitää varmaa täs syksyn kunniaks alkaa hankkiutumaa lopuistaki turhista tavaroista eroo, ku Oulun päässä en kokonaa sitä kerinny tekemää.

Meillähä on tääl Vantaalla sellane ihanuus ku Ikea, ja aika pian tavaroiden purkamisen jälkee sinne oli päästävä. Haaveilin jo Oulussa omasta kirjahyllystä, mut sellasta ei sinne ois mitenkää survonu ku olkkarista loppu jo tila. Tänne ihme kyl mahtuis iheasias vielki jotai, vaik tää asunto on pari neliöö pienempi. Johtuu tosin varmaa siitä, et aika iso osa niistä neliöistä on laitettu olkkarii. Ja LAMINAATTILATTIA on ihanuus! 

Että juuh, tämmöstä täs on tapahtunu, hyvä ku ei ihekkää oo kokonaa tätä asiaa viel tajunnu. :D Burger Kingilläki oon kerenny jo pari työvuoroo tekemää ja parin viikon koulutusjakso jatkuu maanantaina. Oon siis nyt harjottelijana Mannerheimientien Burger Kingissä Helsingissä ja pakkoha se on mainostaa et tulukee käymää jos täällä päi liikutte. Saatan iltasin olla kassalla tai pyörittelemässä teille hampurilaisia. :D Tuolta sitte parin viikon jälkee siirryn Vantaan Myyrmannii töihi koha se ravintola siel aukee. Sinänsä oli kyl tosi mahtava juttu päästä tonne, ku oon sitä ravintola-alan koulutustaki miettiny. Kouluu nyt vaa en saanu aikaseks vieläkää hakee, mut seuraavaa hakuaikaa ootellessa tää on ainaki toivottavasti askel oikeesee suuntaa. 

Seki haaste täs pk-seuvul asumisessa muute on, et tääl tapahtuu iha liikaa! Tavastialla, Nosturissa, Virgin Oilissa ja ties missä tuntuu aina oleva jotai keikkaa mihi pitäs päästä. :D Ja Helsinkihä on vaa puolen tunnin junamatkan päässä nyt.. Ahistaa ku ne jotkut keikat on nii lähekkäi ettei millää oo varaa tai aikaa ees lähtee kaikkii. Onneks tää viikonloppu on vapaa, nimittäi tänä iltana mennää Virgin Oilii kahtomaa Moonsorrow ja Crimfall. Huh, joha tota elävää musiikkia oliki ikävä. Viimeks oon keikalla käyny tosiaa siel Sweden Rockissa.. Mahtavaa päästä tosissaa taas pitkästä aikaa ulos ja tulleepaha nähtyy pyöriskö Helsingissä hevimiehiä. :D Vaik miul oma körmy onneks jo onki. :)

Vielä fiilistelymusaa iltaa varte.

Jotain hyvää

Okei, kyllä tää lähestyvä kesä sentää jonku hyvänki asian tuo mukanaa. Nimittäi Sweden Rock Festival 2014 kutsuu allekirjottanutta jo toista vuotta peräkkäin. On muute ensimmäine festari, minne oon toista vuotta peräkkäi ihteeni raahaamassa. Vaa minkäs teet ku kattaus oli kova ja rahaaki jäi Thaimaan turneelta sen verra yli et kärsii lähtee. Tänä vuonna tosin ei iha nii kovaa bändiä ihelle oo ku KISS viime vuonna, mut eiköhä mm. Black Sabbath, Alice Cooper, Rob Zombie, W.A.S.P., Within Temptation, U.D.O, Kamelot, Powerwolf ja Turisas muodosta aika loistavan setin tällekki vuodelle. :)

Kello on nyt 1:40 ja vielä muutama tunti lähtöö. Samoilla silmillä on menty aamu kuuvesta asti ku olin töissä joten olo on jo aika mielenkiintone. Pakkauski tapahtu tässä keskellä yötä. Rinkka näyttää ainaki pahemmalta ku oma kassi viime vuonna, mut toisaalta nyt on ainaki varauduttu paremmi. Varustelekaltaki tilasin viel uuven makuupussin iha tätä varte, ettei tarttis nii pahasti palella ku viimeks. Heh, kokemus opettaa. :D

Mut joo kai tässä pitäs vielä kahella eväät kasaa ja tiskailla astiat pois pyörimästä. 5:50 lähteeki sit juna kohti Helsinkiä ja sieltä Turun kautta Ruotsiin. Tulee kyl olemaa nii mahtava reissu et vois ainaki nää muut huolet siks aikaa unohtaa.

Muistin virkistykseks miun viime vuoden kokemuksia voi lukkee täältä.

Ja sitte vielä fiilistelybiisejä loppuu.

3/5/2014

Joo nyt se sit tapahtu etten vaa mitenkää keksiny otsikkoo tälle ni olkoo nyt tuo tylsä päivämääräratkasu. :D Taas sen verra sekavaa asiaa ettei niitä oikee yhistä mikkää.

Miun naama on päässy taas loistamaa muutamassa kuvassa ku olin kuvattavana kaverin valokuvausjuttuja varte. Tuntuu kyl hassulta et miun naama kelpaa mihinkää, mut kivaha se on toki jos joku sitä mieltä on. :D Miusta ei muutenkaa liia paljoo oo mitää kasvokuviakaa ni hyvä ku niitä ees jollai tavalla kertyy. Tätä valokuvaajanalkua voi seurata täällä ja sieltä löytyy miun lärvänderikuvat. En viittiny niitä nyt tähän pöllii mut tuleepaha samalla iha pyytämättä mainostettuu vähä. :)

Kuvausiltana keli ainaki suosi ja oli tosi hieno taivas. Tää epätoivone kännykkäräpsy ei sitä tosin pystyny taltioimaa niinku oisin halunnu.

24.4. Oulun kaupunginkirjastolla oli tilaisuus, missä Sami Lopakka oli kertomassa Marras-kirjasta. Ihe en valitettavasti oo vielä ehtiny koko opusta lukee ku sille on "muutama" varaus kirjastossa.. Olikoha jotai 60 jonossa et ei iha tota kautta kyl sitä kirjaa tuu saamaa käsii.. Ei tuolla onneks kauheesti mitää spoilereita kumminkaa tullu, lähinnä henkilöistä kyseltii ja mistä idea kirjaa on lähteny liikkeelle jne. Sit Sami luki muutaman näytteen kirjasta ja no yks oli kyl sellane että varmaa kaikilla tuol salissa petti pokka. xD Tämmösiä ihania eritejuttuja nii yksityiskohtasesti ku niistä vaa voi kirjottaa. Ootan iha todella et saisin ton kirjan luettuu ni osais paremman mielipiteen muodostaa, mut idea ainaki kuulostaa tosi kiinnostavalta.

No sitte taas iha muihi asioihi. Viime postauksessa hehkutin työpaikan saamista ja nyt on sitä päästy jo vähä kokeilemaa. Maanantaina (28.4.) oli koulutuspäivä, missä siis kerrottii työvälineistä, käytii tulevaa työpaikkaa läpi ja muutenki tämmösiä perusasioita. Saatii myös työvaatteet ja joku oli lukenu miun ajatuksia ku saatii taskukalenteritki. Olin iha onnessani ku olin jo aatellu et miun pittää ostaa sellane, mut nyt se tuli kätevästi tos samalla. Työvaatteena on tollane iha siisti punane paita ja harmaat housut. Iha jees sillee et on työvaatteet ni ei ainakaa tartte miettii et mitä sinne laittaa päälle. :D

Eile (perjantaina) oli eka työpäivä ja jännitti kyl iha hitosti. Ei meinannu unta saaha vaik olin kaikkeni koittanu tehä et illalla väsyttäs. Sain mie sit lopulta nukuttuu iha riittävästi ja oikeestaa olo oli yllättävän virkee. Ei kai tossa työssä sinänsä pääse väsymää ku koko aja tekee iha fyysisesti jotai eikä istu paikallaa. Tosin niitä hotellihuoneita siivotessa ei kyl ehtiny ees aatella mitää taukojen pitämistä. Eka puolisko siitä päivästä meni iha sikanopeesti ja sillo ku työpari ehotti lounastauon pitoo ni olin iha ihmeissää et onks kello jo nii paljo. :D Vois kyl kuvitella, et ku on oikeesti monta huonetta siivottavana ni ei siin tylsää hetkee päivän aikana tuu. Jalat ja selkä tosin huuti aika kivasti, mut mie ahkerana sain ihteni sen työpäivän jälkee viel kuntosalille ja siellä nuo kivut kummasti helpotti.

Tosi turhauttavaa kyl ku oon iha saatanan hias siinä siivoomisessa. Oikeesti kiva ku Scandic Hotellin standardihuone pitäs saaha vartissa YHEN ihmisen siivottuu. Siis YHEN. Ja meillä meni työparin kanssaki vissii liikaa aikaa. Luojan kiitos meitä uusia ja kokemattomia ei heti laitettu yksin siivoomaa. Miul menis oikeesti varmaa yli puol tuntii siihe.. Enkä mie nyt ees siivonnu vielä vessaa vaa pelkän huoneen puolta. Iha hulluu oikeesti.. Oon nii surkee jo sängyn petaamisessaki et siihe menee se koko vartti ja sit sen lisäks pitäs pyyhkii pölyt ja luututa, kerätä roskat ja tosiaa se vessakii pessä. Saa nähä oikeesti mitähä tost tulee, en varmaa ens vuonnakaa saa siivottuu noi noppeeta tahtia. Sain mie kyl sit kokeneemmilta vinkkejä mite sängynki saa nopeesti pedattuu mut taitaa se aika paljo reenausta vaatii. Toki pitäs muistaa olla ihellee armolline ja muistaa et se oli vast eka päivä, mut silti tuntuu iha tyhmältä ku olin oikeesti nii hias. 

Työvaatteet, se ihana kalenteri ja tuo rusetissa oleva on ovelasti taittuva ostoskassi.

Vappu ei ollu omalla kohalla mitenkää erikoine. Ei se oo tainnu yleensäkkää kyl olla. Käytii kaverin kans ihmettelemässä vappumeininkejä keskustassa ja oliha tuolla mukavaa, vaik ihana räntäsade taas kerra yllätti pari kertaa. Mie oon nii aina sanonu et iha varmasti vappuna sataa jotai lunta tai räntää ja et turha enne sitä on kesää hehkuttaa. :D Puolen päivän aikaa alko vappukulkue ja myö kulettii siinä mukana iha alusta loppuu. Myöhemmi oli sit ilmeisesti fuksien(?) uitot, eli ne sit laski liukumäkee pitki jorpakkoo. Hyi että ku en uskalla ees aatella mite kylmä niil on ollu sen jälkee ku minnuu palenti jo pelkkä kahtomine. :D

Hyrrrr oikeesti.. 

Pitihä se viime vuonna saatu lakkiki kaivella kaapista ulkoilutettavaks. Jee, miun eka vappu lakki päässä! :D Kyl ylpeyvellä kannoinki sitä päässä ja tuoha on tosiaa iha kiva ku se poikkee tavallisesta yo-lakista vähä. Tuoha on siis media-assistentti-ylioppilaan lakki. :D Hyvi se onneks oli puhtosena säilyny laatikossa. Samalla tavalla se kyllä nuppia puristaa ku juhlapäivänäki.

Lakkia ulkoiluttamassa. 

Noiden hommeleiden jälkee läksin sit Lidlin kautta kotii. Oli kyllä tuskane kauppareissu ku ostoslistalla oli miljoona asiaa ja tiesin et ne tulee maksamaa iha hitosti. Osittai tästä saan tosin syyttää ihteeni ku olin ehottanu Jonille et ois mukava avata grillikausi vappuna ku ei oo kiire mihinkää. Noita grillijuttuja ollaa kyl syötykki täs muutama päivä et kylhä nuo ruuat on ihtesä jo takasi maksanu. :D

Grillikauden avaus

Ens viikko tulee olemaa "ihanan" kiireine ku heti työpäivän jälkee pitäs suunnata Sotkamoo ja sieltä tiistaiaamuna Kuhmoon. Kyseessä on siis yritysvideon kuvausreissu, josta selitin kaua sitte jonku verra täällä. Se videoha ei tosiaa oo vielä(kää) valmis, koska kuvatut materiaalit osottautu lopulta osittain käyttökelvottomaks ja no klaffivirheiden takia siinä ei voi käyttää joulukuussa ja tällä kertaa kuvattavia materiaaleja. Kaikki menee siis käytännössä uusiks. Jollai tavalla vituttaa kyllä ku ois se video ollu kiva saaha valmiiks jo ajat sitte enne Thaimaaha lähtöö, mut eipä se kuvausaikataulujen järkkäämine ois mitenkää onnistunu enne tammikuuta. Tällä kertaa on ainaki varmasti osaavaa sakkia mukana, jote eiköhä tost täl kertaa hyvä tuu. Enite tos harmittaa se, etten pääse ens viikol töihi ku yhtenä päivänä ja kuitenki nyt näi alussa ois ollu kiva olla heti monena päivänä peräkkäi ni oppiski ehkä jotai. Plus ton kuvaamise jälkee alkaa se ihana editointihelvetti..

7 Days to Thailand

Jees, niinku nimiki sen sanoo. Tää on nyt ollu se asia mitä oon oikeestaa hautonu jo viime kesästä asti, mut en vaa oo saanu aikaseks puhuu siitä täällä. Tai no sen verra vaa ku mainihin siitä rinkasta mut en sanonu et mitä varte se oikeesti on hommattu. :D Mut syy on siis tää. Tarkotus ois tosiaa lähtee vähä reppureissaamaa Thaimaan suunnille ja lähtöö tasan viikko! Tai oikeestaa tähä aikaa viikon päästä mie istun jo lentokoneessa kuolemassa tylsyytee. Matka sinne tulee olemaa aikamoista tuskaa mut siitä nyt saan syyttää lähinnä ihteeni ku menin sellasen reitin valihtemaa. Tosiaan miun matkahan starttaa Helsingistä aamulla 7:05 (hyvä valinta jo pelkästää tän takia..) ja ensimmäine koneen vaihto on Amsterdamissa. Tuo matka nyt on varmaa suht helppo ku kestää vajaa 3 tuntii, mut se seuraava.. Amsterdamista Kuala Lumpuriin (Malesiaan) kestää ruhtinaalliset 12 tuntii ja oon nii varma et kuolen tylsyyteen.. Ja kyl oon aatellu varautuu tähän lataamalla mp3-soittimen ja kännykkäänki siirtelen vielä hätävaramusiikkia jos akku loppuu soittimesta ja jonku paskan pokkarin aattelin ostaa (paskan siks et jos se menee reissussa pilalle ni ei harmita) mut silti toivon nii kovasti et ees siinä koneessa ois joku viihdejärjestelmä. Eihä tota matkaa muute kestä ku ei koko aikaa jaksa lukee tai nukkumaakaa ei välttämättä pysty. Ja no se musiikin kuuntelu on kans vähä meh. Onneks se sentää selviää lentoyhtiön sivuilta et täytyy niitä varmaa tutkailla. Kuala Lumpurissa on toine vaihto ja sieltä sit vihdoin Bangkokiin. Eihän tossa tosiaa oo ku reilut 27 h matkustamista.. Vähemmälläki ois päässy mut ku halusin säästää muutaman satasen. :D

Nyt tajusin myös et häpeällisesti yks joululahja jäi pari postausta sitte esittelemättä jote se on nyt tässä. Olin lukenu ton kirjan loppuu jo melkee enne Kajaanista tuloo, iha muutama sivu vaa jäi. Jo aattoiltana (yönä) olin ahminu tosta yli sata sivuu. :D On kyllä uskomattoman törkyne kirja paikotelle. Oli pokassa välillä pitelemistä. xD Aiheutti tuo myös välillä aikamoisia vihan tunteita Paul Stanleyta ja varsinki Gene Simmonsia kohtaa. En mie ainakaa ollenkaa ihmettele vaikka KISSin sisällä ois minkälaisia selkäänpuukotuksia välillä ollu. Kyllä nii rahahimon pilaamana tekee aika uskomattomiaki asioita.. Onhan ne asiat osa KISSin historiaa ja kaikki asiaa vähänkää perehtyneet kyl tietää sen. Viime vuonna sain lahjaks Ace Frehleyn elämänkerran ja tässä nyt saiki taas lisää mielenkiintosia näkökulmia asioihi. Vielä pitäs saaha Gene Simmonsin ja Paul Stanleyn opukset käsiin sit ku se on mahollista.

Ja nyt takas päivän varsinaisee aiheesee. :D Tuo reissu tulee kuitenki tarkottamaa sitä, että tää blogi jää sellaselle n. 2 kuukauven tauolle. Mie en nimittäi tätä "kannettavaa" ala rahtaamaa selässä mukana, joten en sit tiiä mite siellä reissun päällä kuulumisia pääsee kirjottelee. Kännykkä taas aiheuttaa harmaita hiuksia jo tekstaria kirjottaessa ni en usko et sillä ainakaa tulee raapustettua. Jos tuleeki ni ne on sellasia 1-2 kuvaa ja yks lause-postauksia. :D Saa nähä, mut ootan innolla et pääsen tutustumaa omiin juuriin ja toivottavasti sen mukana tulee niitä kaivattuja uusia oivalluksia. Voin ainaki jo nyt siis luvata, et tän uuven vuuven alku on jännittävä ja parempi ku viime vuonna. :D

Se on sitte kohta heippa Suomi! Ja miepäs lähen nyt miettimää et mitä sitä ottas reissuu mukaa. :)

Uutta vuotta

Nii se kerkes vuosi taas kerran vaihtuu. Tuntuu vähä ouvolta taas niinku aina, menee taas hetki ennen ku osaan kirjottaa sen 2014 kaikkii päivämäärii. :D Piti sitte perinteisee tapaa tässä selailla kuvakansioita läpi viime vuodelta ja miettii et mitä kaikkee sitä onkaa tapahtunu. Miun kuvakansioista huomaa et tykkään niitä ottaa, mut miusta ne on paras tapa muistella oikeesti sitä mitä kaikkee on tapahtunu. Jos miulta ois kuvia kahtomatta kysyny et mitä viime vuonna tapahtu ni en ois muistanu puoliikaa asioista. :D Vaik nyt tuntuu et eihä viime vuonna mitää tapahtunu ni totuus on kyl iha toista. Oikeestaan koko vuoden 2013 vois tiivistää yhteen sanaan ja se sana on muutos. Koska jos nyt oikeesti aatellaa ni aika moni asia muuttu ja toisaalta oon päässy myös tekeen juttuja, mitä en enne oo tehny. Oli siis siinä mielessä parempi vuosi ku 2012. :D



Nyt ku innostuin sillä Picasalla kokeilemaa sitä kollaasin tekoo ni tässä ois taas tulosta. :D Nää asiat ei nyt sattunu aikajärjestyksee mut väliäkö tuolla.

1. Meillä oli penkkarit mikä tarkotti koulun loppua, JES!! Toisaalta taas ei, koska lukuloma.. Ja luokka hajos, mut onneks nykyää ei oo liia vaikee pitää yhteyttä. :D Oikeestaa tuntuu et joistai tyypeistä ei pääse eroo millää. xD Ei sil et haluisinkaa.
2. Kesäkuun alussa kävin ensimmäistä kertaa festareilla ulkomailla niinki kaukana ku Ruotsissa. :D Mut oon tosi ylpee ihestäni koska jännitin tota reissuu iha järettömästi. Nyt piän vaa kädet ja varpaat ristissä et pääsen enski kesänä tonne, sen verra kova kattaus siellä ois..
3. Menin valmistumaa media-assistentiks ja ylioppilaaks.
4. Valmistumisen lisäks isoin juttu viime vuonna, ku muutin pois kotikotoo. Onneks ei yksin tarvinnu vaa muutettii tosiaa Jonin kans yhteen.
5. Sweden Rockiin lähtöö edeltävänä päivänä näin KISSin. Pakkoha se on nostaa yheks kohokohaks viime vuodelle koska se oli saakeli KISS!! Ja samaisen orkesterin takiaha mie sinne Sweden Rockiinki lähin eli näin maailman parhaan bändin 2 kertaa viime vuonna ja vielä saman viikon aikana. :)

Uusi vuosi vaihtu kivasti hevissä merkeissä Club Teatrian päättäjäisissä. Tuntu kyllä aika ouvolta ku alko miettii ovilla seistessä et nii, tää on viimene kerta tässä paikassa. Yritin sitte muistella et mikähä lie ois miun eka keikka siellä ollu, mut en mie millää sitä pystyny muistamaa ku tuolla on muutamat legendaariset keikat koettu. :D Lopulta kuvatiedostojen kaivelu osottautu taas kerra hyödylliseks (oikeesti luojan kiitos et oon ottanu niitä kuvia) ja niiden perusteella miun ensimmäine keikka Teatrialla on ollu Ensiferum 26.9.2009. :D

Päättäjäisiin oli vapaa pääsy, mut ihmeen vähä siellä silti oli porukkaa. En sit tiiä oisko se johtunu aika ouvoista esiintyjistä. Ihe en ainakaa tienny mitää Wolfheartia tai Burning Pointia, Kalmah sentää oli tuttu. En tosin niitä oikee kuuntele, mut sain nii hyvät naurut niiden keikasta Qstockissa kesällä et pitihän ne kahtoo. Oli kyllä hauskaa taas kerra. :D En ymmärrä mikä siin on mut miulle Kalmahin keikat kävis iha komediaesityksestä. Mie vaa nauroin koko keikan samalla ku muille se oli varmaa nii totista musiikkia. x) Miun makuu se musiikki on nii yli vedettyy et varmaa siks naurattaa. Lisäks en vieläkää tajua tota niiden suoukkoo. Välispiikit on kyllä aika hauskoja. Voisin mennä kahtoo Kalmahia iha vaa et sais nauraa. :D

Myö vietettii koko ilta aika lailla siellä eturivissiä ku eipä meillä ollu aikeita siel Teatrialla juua mittää. Wolfheart oli kyllä uskomattoman tylsä, voi luoja.. Meinasin oikeesti nukahtaa. Ne biisit oli kaikki nii samanlaisia ja hitaita et alko vaa väsyttää ja suurimmaks osaks tuijotin vaa jotai valoja siellä. Olin aika helpottunu ku se oli ohi. :D Burning Point oli sit onneks positiivine yllätys. Se oli enemmä semmosta rokimpaa ja tykkäsin erityisesti laulajan äänestä. Pitäs varmaa ottaa iha enempiki selvää tosta orkesterista. Niitähä vois jopa kuunnella. :D

Väen vähyys jakso ihmetyttää siihe asti kunnes ihana Poisonblack tuli lavalle. Täytyy tunnustaa et Pb nyt oli miullekki ainoo bändi miks varsinaisesti sinne päättäjäisii menin ja en vissii ollu ainut. Kyl myö mietittiinki et jos ei Poisonblack vejä tänne porukkaa ni sit ei mikkää. Teatrialla oli tosiaa vielä se iso lava nyt auki ja Poisonblackin aikaa totesin vaa et hyvä ku oli. Yhtäkkiä sinne oli sit ilmestyny porukkaa ja olin iha ihmeissää et missä välissä nää ihmiset tuli. :D Keikka oli vähintäänki yhtä hyvä ku syksyllä ja sainpaha taas vaa hymyssä suin punastella siellä. xD Tosin osa keikasta meni ohi ku miun takana heilu pari äijää joista toisella oli kaljatuoppi ja se piti sitä melkee miun ja Jonin päiden yläpuolella ja koko aja pelotti et koht se tuoppi kaatuu niskaa. Lisäks joku huito nyrkeillä koko aja sillee et pelkäsin et se osuu miun takaraivoo. Jotku oli niinki fiksuja et ne visko sekä tyhjiä että täysiä tuoppeja sinne lavalle.. Onneks sentää iha koko keikkaa ei tarvinnu varoo ja kerkes siitä nauttiakki.

Iltaa (tai siis yötä) jatkettii sitte rakettien paukkeessa Hevimestaan. Teatrialla ois ollu ilotulituski Poisonblackin keikan jälkee mut myö lähettii aika lailla suorilta ku kyl noita raketteja kerkes "ihastella" matkallaki. Mie säikyn noita raketteja nykyää ku pieni koira. Ei siin ois mitää jos mie näkisin aina ku joku ampuu raketin mut sit ku se pamaus on aina sellane äkkinäine kova ääni ni en tykkää yhtää.. Tähtisädetikut tosin kestän mut neki jäi sit ostamatta. :D

Sellane oli miun uus vuos ja kai sitä kliseisesti pitää oottaa et vuosi 2014 ois taas edellistä parempi.

Lahjoja

Lupasin viime postauksessa kertoo mitä paketeista löyty joten tässäpä se nyt tulee.

Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa vääntää Picasalla tollasta kollaasia ku ei aina jaksas laitella kuvia erikseen. Vähä pieni tuosta tuli mut jospa ne tärkeimmät nyt näkys.

Ei noita nyt sen kummemmin varmaa tartte selitellä. :D Tuo maitosuklaakonvehtirasia on iha kirottu koska siinä on KILO noita. Saa nähä kauanko menee syödessä.. Europen ja Battle Beastin levyt sai kiljahtamaan riemusta, koska olin varsinki Battle Beastin levyn takia vaikeroinu koko syksyn ku en voinu sitä ostaa. Molemmat levyt on kyllä ollu ahkerassa luukutuksessa joulun jälkee. Tuikut ja karkkitangot tuli aika yllätyksenä. Onneks meillä noita tuikkuja poltellaan ni on niille käyttöö ainaki. :) Aromaterapiasettiä olin kahellu Lidlistä jo hyvän aikaa ja miettiny et pitäskö ostaa mut nytpä sen sitte sain. Iha kiva lahja ja mie ku tykkään noista tuoksuista ni käytössä tuoki on jo ollu. Paljon mukavampi toi tuoksuöljysysteemi. Aikasemmi oon poltellu suitsukkeita mut ne on siitä ärsyttäviä et niistä tulee aina roskaa. Saunasaippuat oli vissii joku random, en ainakaa ollu sellasia toivonu. :D Nuo Sauli-tossut on kyl iha parhaat vaikkei nekää lahjatoivelistalla ollu. Miulla on joskus ollu ne ruskeet Reinot mut niistä on jo se pohja lähtemässä irti ku käytin niitä nii paljo. :D Nyt oon aatellu et piän noi Saulit vaa sisätossuina et ne kestää ehjinä kauemmin. Tosi ihanat ja lämmittää melkee enemmä ku villasukat. En enää osaa olla ilman noita sisällä. xD Ja tykkään näiden väristä paljo enemmä ku Reinojen.  Teepannu on myös iha rakkautta koska oon halunnu sellasta tyylii viime keväästä asti mut en koskaa saanu aikaseks ostaa. Nyt Joni oli sit miulle sellase ostanu. Sen lahjat oli muutenki melkee parasta tässä joulussa, hehheh. :D Tuo Cybershopin lahjakortti on myös siltä ja iha täyttä rakkautta ku tuo toimii verkkokaupassa. Oon jo iha innolla selannu sieltä et mitä kivaa voisin tilata. Sen lahjakortin arvoki on 40 € ni on todellaki valinnanvaikeuksia! :D Tuo toine lahjakortti on isiltä ja käy Tokmannilla. Kylläpä sieltä on aikasempinaki vuosina jotai käyttöö tolle kortille saanu jote eiköhä tänäki vuonna. :)

Semmosia lahjuksia oli siis tällä kertaa. Seuraavaks pitäs varmaa höpötellä tosta kuluneesta vuodesta ku vuosiki kerkes tässä välissä vaihtuu.

Mielenrauhaa

Jep, ainaki joulunajan kohokohta jouluaatto on aika taputeltu jo, joten vois jotai raapustaa tässä ajankuluks. Täällä Kajaanissa ei tosiaa hirveesti oo nyt tekemistä ku kaveritki huitelee muilla mailla, ni ei oikee oo seuraa.

Tänä vuonna meillä oli ainaki miulle hyvin mieluinen karvanen vieras täällä, ku siskopuoli oli ottanu kissaherra Pasin tänne mukaan. Olin iha innoissani jo heti ku kuulin et meillä on kissa talossa, koska rakastan noita hassuja elukoita iha sikana. Oon ihekki entine kissanomistaja, mut todellaki entine.. Pienempi ku olin ni meillä oli Rolle, mut siitä on jo pieni ikuisuus aikaa. Joka tapauksessa oon aina ollu kissaihmine ja tuun aina olemaa. Pasin takia kissakuume nosti taas päätää, koska se oli vaa nii vallottava otus. Erityisesti kaikki hellyydenosotukset ja kerjäykset oli iha parhaimpia. Miunki jalkoja ja käsiä Pasi kävi aina välillä puskemassa. Lisäks se myös välillä näykki sillee hellästi hampailla, mut ei se sattunu. :D Tosin kyl se sit sattu jos se oli sillä tuulella, mut Pasissa oli se hyvä et kyl siitä näki millä tuulella se on. Tosi temperamenttine ja ilmeikäs kissa, kyl siitä heti huomas oliks se tyytyväine vai ärsyyntyny tai levoton. Aamusin sillä oli aina kauhee naukumine ku oli nälkä ja sainki leikkiä kivaa tätiä sille ja syöttää pari kertaa. Sen jälkee tuli kauhee virtapiikki millo se säntäili puolelta toiselle ja muutaman kerra se juoksi miun jalkojen välistä nii et meinasin kompastuu. :D Iha hassu kisu.

Hyvä ku yritin näitä kahta ylempää kuvaa ottaa ni Pasi ei ollu moksiskaa vaik mie taivuttelin kättä teis miten päi sen päällä. :D Päinvastoi se näyttää poseeraavan oikee tyytyväisenä. Näyttää iha Karviselta!

Pasi oli myös aikamoine sylikissa aina välillä eikä se välittäny vaik sitä ois kuinka nostellu. Niinpä mie sit koppasin sen sylii ja tuossaha tuo tyytyväisenä kellii. :D 

Tuo muistuttaa miusta iha sellasta kuvaa missä normaalisti äidit tai isät pitäs omaa vauvaansa sylissä mut nii.. Miulla on kissa. :D Paljo kivempi se on ku joku rääkyvä vauva. x)

Jouluaatto oli aika lailla semmosta rauhallista ja ehkä jopa tylsääki aikaa. Meillä ei oo mitää perinteitä enää et missää sukulaisilla käytäs koska ylläripylläri, Kajaanissa ei asu ketää. Neljän hengen ( + Pasin) voimilla siis mentii. Kävin perinteisellä jouluaattolenkillä ja kuuntelin joululauluja. :D Muutenhan noita ei meillä saa kuunnella.. Joulukuusta ei tänä vuonna kissaherran takia ollu, mut täytyy todeta et oli Pasista enemmä iloo ku joulukuusesta. :D

Joulupukki ja noitarumpu on totta kai aattona aina pakko kahtoo. :D Muistan ku pienenä pelkäsin sen noitarummun ääntä.

Lahjojen määrä on vuosien aikana huomattavasti vähentyny, mikä on oikeestaa iha hyväki asia. Eihä sitä lapsena toivonu ku leluja lahjaks ja nykyää jos sais vaa leluja ni tuntus et turhaa rihkamaa vaa. :D Sitäpaitsi tää oli nyt eka joulu ku en asu kotikotona enää, joten jos noita ois yhtää enempää ollu ni oispa kiva ollu ahtaa niitä kasseihin. Nyt ne mahtuu kivasti yhteen ja rinkkaanki mahtuu osa, joten toivon ainaki selviäväni suht helpolla. :D Ja muutenki lahjojen määrää tärkeempi on se laatu. Tykkäsin kovasti miun lahjoista. :) Mut oon nii salaperänen et paljastan sisällön vasta myöhemmässä numerossa. ;) Ei ku siis postauksessa.

Pasi oli iha ihmeissää et mitä ne ihmiset hössöttää ku hihkuen availtii siskopuolen kanssa lahjoja. :D Laitoin Pasille lahjanarun kaulaan ja kyl se hetkeks siitä ainaki villiinty. Sit se tuli miun pakettien keskelle hetkeks. Ei siitä kyl mitää apua ollu. Oisin melkee toivonu et se ois auttanu minnuu vähä tossa aukomisessa. 

Semmostapa tällä erää. Tapaninpäivää on vielä jälellä ja suurin osa porukasta (ainaki nuorista) on vissii viihteellä mut mie nökötän kotikotona sitte. Ehkä kahtelen jotai leffaa vielä, saa nähä miten tän ajan sais kulumaa. Tää päivä on ollu iha älyttömän pitkä ku kaupatki on kiinni. Jospa huomenna ois jotai toimintaa sit.

Loppuun vielä paras joululaulu tälle vuodelle ja varmasti tulevillekin. Jarkko Aholan joululevy on ollu kovassa luukutuksessa, mut tää on iha kaikista lempparein.

Showtime, Storytime

Vihdoin sain tänki rainan kahottua sillä tavalla läpi, että kehtaa jotai raapustella. Ajan puutteen vuoks kesti jokunen hetki, sillä täähä ilmesty jo 29.11. päivä. Paketti oli kyllä uskollisesti tilattu etukäteen, mut enpä yllättäen ollu ilmestymispäivänä kotona. No, nyt asiaan.

Heti aluks täytyy todeta, että dvd aiheuttaa miussa aika ristiriitasia tunteita. Sitä oikeestaa osasin oottaakki, mut tuntuhan se oudolta kahtoo dvd:tä sillä mielellä et välillä tekis mieli itkee onnesta ja välillä taas surusta vai sanoisko enemmänki katkeruudesta. Koko hommahan kirpasee minnuu aika lailla sen takia, että Anetesta ei koskaan saatu tällästä massiivista live-dvd:tä, minkä nainen ois miun mielestä ehottomasti ansainnu. Made in Hong Kongki on aika raakile eikä ne biisitkää liian hyviä oo ku sitä levyä kuuntelee. Dark Passion Play on aina ollu miulle sellane väliinputoajalevy jota ei kovin usein jaksa ees kuunnella. Ja sillonki ku jaksaa ni lähinnä muutaman biisin takia. Surullista, mutta totta. Eikä siinäkään mukana mitää tän kaltasta tallennetta miltää keikalta tullu, joten varsinkin Imaginaerumin aikaset biisit teki vähän kipeetä. Vaikka kuinka ajatukseen on tottunu, ni tuntu että vähän vanhoja haavoja aukes.

CD:tä tosta keikasta luukuttelin joutessani aina mp3:lla ennen ku koko keikkaa kerkesin kahtoo, joten Floorin versioihin olin ihteni jo siedättäny. Pikku hiljaa sille on alkanu lämmetä. Tosin jonkun mielestä tää miun lämpenemine on varmaan tapahtunu iha tuskallisen hitaasti, ohan tosta muutoksesta jo yli vuosi. Mut kuki tyylillään ja sillee eiks ni.

Tässä kaheltuani ja kuunneltuani alan ehkä tajuumaan sen, että Floorin ääntä on jotenki paljo helpompi lähestyy sellasenki ihmisen, joka ei liian klassisesta tyylistä tykkää niinku Tarja veti. Silti ihe tykkäsin eniten niistä kohista, millon Floorkin otti sen ns. klassisen vaihteen päälle. Tosin jos koko keikka ois ollu sitä, ni ois se varmaan aika väsyttävää kuunneltavaa ollu sellaselle, joka ei siitä tyylistä tykkää. On se tavallaan iha mukava, et joku pystyy noita biisejä vetämään eri tavalla. Välillä minnuu jotenki ärsytti se "hevimpi" vaihe (en nyt keksi miksikä sitä sanos ku ei se oo karjumistakaa mut plääh tiiätte varmaa mitä meinaan) varsinki Ghost Riverissä. Toisaalta tossa on taas se ongelma ku se oli nii Aneten biisi, et kaikki kunnia sille naiselle siitä. Lisäks sen "vaihteen" änkeeminen joihinki välispiikkeihi tuntu jotenki miusta raivostuttavalta, vaik valtaosan ihmisistä se tuntuu saavan eri tavalla mukaan. No, nääki on makuasioita eikä niistä kiistellä auta.



Tää live-dvd päätettiin tehä aika nopeella aikataululla ja ainaki muistan lukeneeni (vai mainittiinko se jossai videolla) että Floorilla ois jonku verra ollu paineita ja sellasia ajatuksia, et nyt on se viimenen näytön paikka. Miulle tuli välillä sellane tunne, et se jollai tavalla näkyy tossa. Toki Floor tekee biiseistä oman näkösiään vetelemällä jossai biisien väliosissa tai jossai näitä hoilauksiaan (sori taas iha tyhmä termi mut ku en löyvä sanoja) mut välillä en oo oikee varma siitä, et onks se sitä oman näköseks tekemistä vai yliyrittämistä tai sellasta vakuuttelua omasta erinomaisuudesta. Hienoiltahan ne kuulostaa toki, mut en oikee aina oo varma et onko niillä joku syvällisempi tarkotus vai ei.

Huippuhetki miulle oli ehottomasti Bless the Child, joka sattuu olemaan miulle vaa ehkä tärkein ja paras biisi Nightwishilta ja siitä täytyy kyllä olla kiitollinen, että varmaa osittain Floorinki ansiosta tää pystyttiin ottamaan taas settilistalle. Tosin ei se settilista nii hyvä ollu, ettei jotai märisemisenki aihetta ois. Oikeesti sen iänikuisen Amaranthin vois ottaa sieltä listalta jo pois, kyllä niitä yleisönhuudatuskohtia muissaki biiseissä ois. Last of the Wilds on kanssa vähä semmone et se tuntuu ajan tuhlaamiselta, vaik on siihe varmasti syynsä miks se siellä listalla on. Troy ainaki pääsee loistamaa soitollaan tässä, mut toisaalta tuntuu et eikö sille vois tehä jotain osuuksia muihi biiseihi (niinku Nemoon) ja sit ei tarttis tälläsiä erityisiä instrumentaaleja sen takia, et pillit sais kuulua. Toisaalta se tarjoo laulajalle hengähys- ja vaatteidenvaihtotauon. Tais se tauko tosi venähtää tällä keikalla liia pitkäks. Täs vaihees täytyy tunnustaa, et mie en ymmärrä tota vaatehifistelyä et täytyy parit eri ryysyt vetää keikan aikana päälle. Saaha siinä toki tuplasti enemmä esiteltyy vaatekaapin sisältöö, mut miusta ainaki menis liia vaikeeks semmone. Mut kuki tyylillää taas kerra. Lisäks settilistassa ainaki minnuu vaivas se, et kaks tämmöstä massiivista eeposta ku Ghost Love Score ja Song of Myself oli peräkkäin. Ensimmäistä biisiä en ymmärrä muutenkaa ku tuntuu et oon ainoo joka ei kyseisestä biisistä kauheesti välitä. Mut tosiaa näiden biisien peräkkäisyys aiheuttaa miussa jonkunlaista tuskastumista, ku siinä on kaks yli 10-minuuttista biisiä ja jälkimmäine noista on vielä suht raskas. Tuntu et aika jotenki hidastuu liikaa ja miulle meinas tulla jo levoton olo.

Lisäks kuvaamisessa ärsytti se, et Troy ei miusta saanu tarpeeks ruutuaikaa. Varsinki ku se nyt on nykyään iha vakituine jäsen (JEE) ja se oli tiedossa Wackenin aikaa, ni oisin mie ainaki miehelle enemmä näkyvyyttä suonu. Ja varsinki sen, ettei nyt jumalauta ois kuvattu niitä sormia niinä kertoina ku sitä ruutuaikaa oli.

Bonukset oli kans dvd:llä aika smeeh enkä jaksanu ees kahtoo niitä. I Want My Tears Back Hartwall Areenalta oli Nuclear Blastin kautta julkastu Youtubessa ajat sitte joten se ei tarjonnu mitää uutta. Ja toisena taas se pirun Ghost Love Score josta ei pääse näköjään eroon millää. Ja kyllä, mie toivosin ettei sitä oltas bonuksiinki vielä ängetty.



DVD:stä ei muuta sanottavaa tuukkaan mieleen, iha perussettiähä se muuten oli mitä muutki livet. Tosiaan pieni katkeruus aina välillä tuli siitä ettei Aneten ajasta oo olemassa tällästä pätkää, mut se ei auta ku hyväksyä. Muutenki tää on asia joka ei märisemällä muutu, joten pakko sopeutua. Kyllä se tästä pikku hiljaa, pikku hiljaa..

No sitte oli se dokumenttipuoli, jota kaheltiin E:n (eli siis savonlinnalaiskaverin) kanssa sen viime vierailulla. Kumpikaa meistä ei ollu nähny sitä, ja molemmat hajottiin alulle aika pahasti. Siis mikä hitto se kertojan ääni oikee on?! Ja kaikki alkuräjähysten selitykset yms.? Okei, iha kieltämättä jännä ratkasu alottaa kerronta, mut mie en siitä kertojan äänestä aina tykänny. Ne kaikki ihmiskuntajutut oli tosiaa vähä hassuja, mut iha mielenkiintone idea. Lisäks alussa kerrottiin tästä kuuluisasta Kamelot sings Nightwish-keikasta, ja sitte hypättiin monta kuukautta taaksepäin. No, se hyppäys oli tehty sillee et sen tajus, joten ei se haitannu.

Liikkeelle lähettii mukavasti silleen, et aika joutusasti päästiin vuoden 2012 alkuun. Täytyy kyllä ihmetellä miten hitossa nuo keikkakohat on saatu leikattuu nii, et Anettea ei näy tai kuulu. Aika velho täytyy olla.. Mut kuitenki, tässä vaiheessa lähestyttiin järkytystä, josta en tienny mitää. Siinä dokumentillahan näytetää kuvaa Joensuun keikalta (josta tarinoin täällä) ja aattelin vaa et oi voi, mie olin tuolla. Sit E sano et eihä sitä tiiä vaikka mie näkysin ja olin sillee höpö höpö, ei sillee voi sattuu. No sit suunnillee 35 minuutin kohalla allekirjottaneelta meinas purskahtaa juomat ulos suusta ku huomasin ihteni vilahtavan ruudulla. Siihe aikaa ku myö tota kahottii ni Joni oli jo menny nukkumaa, joten kiljumisen pidättelyssä oli aikamoine työ. Seuras välitön taaksepäin kelaus ja ei ku sama kohta varmaa kymmene kertaa uuvestaa. Oli nii huippu ku E vaa huutaa et "SUSSU SIE NÄYT TOSSA" ja mie oikeesti viel aattelin et ei voi olla, nyt nähtii vääri. xD Pitiki mennä heiluttelemaa sille kameralle mikä ton kuvas. Muistan sen hetken iha selvästi vielä. Järkytyksen jälkee tuli hirvee häpeä et jumalauta tossa näkyy ku mie irvistelen. En varmaa ikinä voi enää kahtoo pokkana tota dokumenttia ku tuo kohta lähestyy oikeesti. Hauskinta täs on se et tota materiaalia on ollu varsi satojen tuntien eestä ja pitää aika vitunmoine tuuri olla et siihe sattuu pääsemää lopullisee tuotoksee. Et joo, nyt on tääki sit saavutettu. :D

Häpeä häpeä häpeä.. :D Ja en sit muute tunne tota naista joka miut siihe kaappas sillo.

Muuta en viiti siitä dokkarista mainitakkaa, jos joku sellane eksyy viel tänne joka ei oo filmiä nähny ja ei haluu joutuu spoilatuks. Miusta tosin ois vähä perusteellisemmi voinu kertoo, miten Floor oikein löyty. Kyllähä siinä Tuomas muistaakseni sanoo et vanha tuttu, mut ihe oon ainaki nii utelias et ois ollu kiva tietää mistä ne tuntee. Liekkö mahollista et se on tapahtunu joskus Tarjan aikoihi, ku seki on Floorin kans vasta vetäny dueton ja vanhoja tuttuja nekin.

Jäkisturnaus oli iha hauska ja erilaine ekstra ja oli se biisiki yksinäiselle ohjaajalle vai leikkaajalle (en jaksa tarkistaa) tosi hyvä. Varsinki Empun pelejä oli hauska kahtoo, vaik aika sääli et se hävis ne kaikki. :D

Semmostapa juttua tällä kertaa.

Battle Beast, Turisas & Ensiferum @ Club Teatria 6.12.

Blogissa on taas ollu vähä hiljasta eikä tälläkää kertaa oo muuta ku keikka-asiaa. :D Tosi ykspuoliseks menny tää homma, täytyy koittaa korjata asiaa koha aikaa ja jaksamista löytyy.

Joka tapauksessa itsenäisyyspäivä meni hevissä tunnelmissa tänä vuonna, ku Club Teatrialla oli oikee metalli-ilta. Yhistelmä Battle Beast, Turisas ja Ensiferum sai miulla sukat pyörimään jaloissa ja liputhan oli toki hankittu jo paljon etukäteen. En sitä tosin ois tarvinnu ku menin taas kerran tekemään haastattelua Imperiumille, mut ihan vaa oman mielenrauhan vuoks päätin sen lipun hommata.

Miun ilta alko paljon aikasemmin ku Jonilla ja kaukaa Savonlinnasta saapuneella kaverilla (olkoon nimeltään pelkkä E), koska miun piti mennä sinne jo soundcheckin aikaan eli n. puol kuus. Haastishan ei arvattavasti alkanu siihe aikaa, koska yleensähän noissa kestää ja oli minnuu varoteltukki et kannattaa varautuu viivästykseen. Ei siinä kumminkaa ollu sen kummempaa, iha jännä oli seurata sitä hommaa. Siinä ootellessa aina jostai syystä vähä jännittää, vaik oon mie jo tottunu siihen et ihmisiähän nuo haastateltavat on siinä missä muutki. Tällä kertaa haastattelin siis Turisaksen Mathias Nygårdia. Haastattelussa nyt ei taas kummempia tapahtunu ku tavallista höpöttelyä, joten siitä ei sen enempää. Videota ei tällä kertaa oo tulossa Mathiaksen pyynnöstä.

Haastattelun jälkeen lähin yleiselle puolelle oottamaan Jonia ja E:tä. Tällä kertaa porukkaa oli vissiin ollu ovella jo hyvän verran, ku ei kaksikkoo meinannu näkyy ollenkaa ku aloin sitä ihmisvirtaa tuijottaa. Toisaalta en ihmettele sitä väenpaljoutta, ei varsinkaa Turisas ollu esiintyny vuosikausiin täällä. Ryntäsin sit pitämää meille kaikille paikkoja ja tyytyväisinä eturivissähän sitä keikuttiin sitte tuntikaupalla.

Ekana esiinty Battle Beast ja miehä olin iha liekeissä jo tässä välissä. Sillo Sotkamon Sykkeessä mie tohon bändiin hurahin ja on tuo ainaki last.fm:n perusteella iha suht ahkeraan soinu jossain vaiheessa. En voinu olla rakastumatta taas kerran Nooran ääneen ja olihan nuo muutki ilmeisesti iha liekeissä. Hauskaa ainaki näytti olevan. Mie vähä innostuin siellä heilumaan (ainoana meistä kolmesta) ja ilmeisesti yks kiva järkkärisetäki oli sen huomannu, ku se keikan jälkee anto miulle Battle Beastin settilistan vaikken sitä ees kärkkyny mitenkää. Jäi kuitenki hyvä muisto joten en pahakseni pistä. :D Oli siellä kyllä moni muuki ilmeisesti bändistä innoissaa ainaki sen huudon ja nyrkkimeren perusteella mitä pystyin näkemään. Ja nyt ku miul kerranki on settilista olemassa ni laitanpas siitä oikeen kuvan tähä.

Ah Noora.. En voi ku rakastua sen ääneen kerta toisensa jälkee. :D

E taas rakastu Pyryyn aika pahasti. xD

Seuraavana ootettiin Turisasta. Tauko tuntu toivottoman pitkältä, mut alkohan se sieltä lopulta. Huomas, että aika moni oli tunnu tonne Turisaksen (ja Enskojen) takia, koska kyllähän se meno tais aika hulluks yltyä jossai vaiheessa. Ihekki olin enemmä ku innoissaa, ku en ollu nähny ne ku kerran Helsingissä ja siitäki on jo kaks vuotta. Tarinaa siitä täällä. Settilista ei jääny muistiin eikä sitä ikävä kyllä mistää löytyny, mut Mathiaksen sanat piti kyllä  hyvin paikkansa. Siellä kuultiin siis vanhoja klassikoita ja uusinta levyä. Kaikilta levyiltä jotain, ja miusta se on tosi hyvä juttu ettei miltää levyltä jätetä kaikkia biisejä pois.

Ollin viulusoolo oli taas jotai uskomatonta.

E ihastu tähänki ku se sai tietää miltä Mathias näyttää ilma maskia. xD

Saippuasade

Mieleenpainuvin juttu keikasta oli kuitenki Täällä Pohjantähden alla, jonka Turisas soitti itsenäisyyspäivän kunniaks. Oli iha älyttömän upee veto ja luojan kiitos sieltä löyty tää videoki. Kyllä tuo sai melkein kyyneleet silmiin. Miun kaveri E itki siinä vieressä ja se sano et Mathias kahto sitä pari kertaa. :'D Sit siellä sato vissii jotai saippuaa jossai vaiheessa et tuli pikkunen pesuki saatuu siinä kaiken hikoilun keskellä. Voi luoja tuo Mathiaksen laulu on kyl nii taivaallisen kuulosta.



Mie kyllä todella toivon et Turisas tulis useemminki Ouluun. Ei sen luulis ainakaa porukan puutteesta olevan enää kiinni koska se sali oli iha valehtelematta täynnä. Oliha siel toki Ensiferum joka on kans tainnu vetää paikan täyteen mut silti. Tosi siisti yhistelmä oli ku kaks ton skenen isoo nimee tulee yhteiselle keikalle. Voisin nii ottaa uusiks vaik heti.

Viimesenä oli sitte Ensiferum. Keikka oli laadultaan tuttu ja turvalline. En muista huhtikuuhun verrattuna tosin yhtään oliko settiä muutettu, mut sinnekki oli tasasesti ripoteltu melkein kaikilta levyiltä biisejä. Sen tosin muistan, että yllättäen Lai Lai Heitä ei siellä soitettu. Ei muistaakseni muute Ironiakaa. Mut itsenäisyyspäivän kunniaks pojat ja Emmi soitti viimesenä Bamboleon hienot sombrerot päässä. Ne tosin sai suht nopeesti kyytiä. Perusvarma setti joka tarjos paljon mahollisuuksia riehuu. :D Joku meijän vieressä tosin tais innostuu vähä liikaa.. Vitutti ku yks mies eturivissä hakkas koko aja sitä aitaa ja se koko aita tärisi. Tuntu tosi ärsyttävältä. Onneks se häipy jossai vaiheessa, en ois oikeesti kestäny. Toine päänvaiva oli jossai vaiheessa yks valasnainen (siis se oli iha oikeesti isokokonen) joka yritti tunkee aina sekä miun ja E:n että miun ja Jonin väliin. Jonin toiselle puolelle se sit änkeski ja se määki ku lammas. Mut noh, keikkahan ei oo keikka ilman näitä tapauksia.

Lisäks yks juttu mikä järkytti oli Peten parta. Siis sillä on PARTA! JA VIIKSET! Kaikki kahottii sitä iha kauhistuneina, ei ne sovi sille yhtää! Yhyy, miksei kukkaa voi sanoo Petelle et aja pois ne. xD

Oikeesti kahtokaa nyt tota! Iha järkyttävää!

Ilme. :D

Sombrerot ja Bamboleo. 

Kokonaisuudessaan ilta oli kuitenki enemmän ku hyvä ja itsenäisyyspäivän ilta meniki tosi nopeesti. Parempaa komboa en todella pysty keksimään ja kyllä Teatria tällä kertaa sai ainaki miulta ilmat pihalle. :D Näitä lisää! Tosin uutena vuotena onki tulossa sellasta, ku Teatrialla on päätösbileet joho on vapaa pääsy ja siellä on taas ihana Poisonblack. :D Ja Kalmah, tosin en orkesteria kuuntele mut se menis miulle lähinnä komediasta ku ne saa miut aina nauramaa.

Teatrialta meijän tie jatku sitte Hevimestaan, missä viivyttiin valomerkkiin asti. Olo oli seuraavana päivänä kyllä sen mukanen. :D

Tähä loppuun sit linkki viel haastatteluun:

http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=1730

Kotiteollisuus @ Club Tearia 23.11. + haastattelussa Hynynen

Viime viikon piristysruiske oli Kotiteollisuuden keikka Club Teatrialla. Olin taas kerra hankkinu ihteni sinne tekemään juttua ja tällä kertaa onnisti, ku sain luvan haastatella Hynystä. Tällä kertaa homma oli jo paljo helpompi hoitaa, tosin se ilta oli kyllä loppupelissä tosi hämmentävä. :D Nyt ei niinkään jännittäny se ihe haastattelemine vaa se, että pysyykö pokka. Olin viel iha tahallaa kuunnellu Hynysen aiemmi ilmestynyttä äänikirjaa (Rakkaudella Hynynen) ja muutenki ohan se vähä semmosten juttujen laukoja että pokerinaaman pitämine on aika haaste.

Menin Teatrialle jo viiden aikoihin. Mitää tarkkaa aikaa miulle ei oltu annettu, joten istuskelin tunteroisen siellä sisällä ja seurasin soundcheckiä samalla ku olin jo iha pikkasen paineissa. Kuuden jälkee Hynynen sitte tuli huikkaamaan miut takahuoneen puolelle ja oli kyllä jännä hetki kätellä sitä ja bäkkärillä sit muitaki. Haastattelu suju oikein mukavasti ja oon tosi tyytyväine lopputulokseen vaik ihe sanonki. Tosin myö jutusteltiin niinki pitkää et kameran muistikortista loppu tila, mut sain kuitenki loput vastaukset paperille asti ja ei siitä videosta jääny ku kaks viimestä kysymystä pois (eikä nekää ollu ns. "oikeita" kysymyksiä enää).

Haastiksen jälkeen tuli ehkä se jäätävä hetki ku Hynynen sano että "no nii, istuhan alas ja ota kaapista juotavaa". Mie olin iha käkenä sillee "siis mie saan jäähä istuskelemaan Kotiteollisuuden porukan kanssa bäkkärille?". Piti iha muutaman kerra varmistaa asia mut kyllä se vaa nii meni. Tässä vaiheessa tilanne alko oikeesti jo olla aika järjetön enkä siltä hämmentävyydeltä meinannu saaha sanaa suusta. Siinähän se parituntinen meniki sit aika nopsaa ku seurasin ku Hynynen vaihteli kieliä kitaraan, Sinkkonen piirteli jotain kuvaa ja kirjotti settilistoja ja muut kahto jotain dokumenttia John F. Kennedystä. Aattelin et vois se elämä olla hurjempaaki siellä, mut ehkä noin oli kuitenki parempi. :D Siinä myö sit jauhettiin paskaa sen verra minkä sain sanotuks. Puhuttiin mm. KISSistä, siitä miten basson soitto on oikeesti vaikeeta, intohimosta musiikkiin jne. Siinä selvis että mukavia ukkojahan nää on, mut en silti ois uskonu tota tilannetta todeks. Että sinne tulee vaa niiden keskelle joku iha vieras ihmine istuskelemaa eikä kukaa oo moksiskaa. :D Tuli se murrekysymyski siinä esiin ja kotiseutuylpeys nosti päätä ku sanoin et mie oon muute Savonlinnasta. Tähän Janne Hongisto vielä sano hymyillen että "siehä oot sit meijän tyttöjä". :'D Hii, nii parasta mitä oon ikinä kuullu ihestäni. :) Olihan se kotoisa olo ku muutki puhu mietä ja sietä.

Ovien aukeemisen jälkee menin sitte ehtimään Jonia ja kehuin mite mukavia ukot on ja et mie oon viimeset pari tuntia istuskellu takahuoneessa niiden kans. En tiiä leijuko kateutta yhtään ilmassa? Heh, ne on näitä työsuhde-etuja. :D Tai no siis ehän mie rahaa saa näistä jutuista ollenkaa, mut kyl miulle aivan hyvin käy vastineeks se et pääsee tavallaa vähä enemmänki näkemää sitä hommaa ja mukavaa on ollu ku on näitä juttuja saanu tehä. Nii kai sitä vaa ajautuu kummallisii tilanteisii mitä ei ois uskonu ihelle tapahtuvaks. Tää ilta oli taas hyvä esimerkki siitä.

Keikkahan oli taattua Kotiteollisuus-laatua eikä kylmäks jättäny. Settilistaa en ikävä kyllä taaskaan muista tai sitä netin syövereistä löytäny, mut joukossa oli ripoteltu sopivasti uutta ja vanhaa. Kuvasato jäi myös aika suppeeks tällä erää ja nytkää miulla ei niitä kuvia oo ku ne otettiin Jonin kameralla, joten liitän niitä sit varmaa vast myöhemmi tähä. Välispiikit oli myös sitä tuttua eli alapää- ja alkoholihuumoria. :D

Keikan jälkeen menin hakemaa takkia ja tavaroita bäkkäriltä. Iha harmitti ku Hynynen sano että otahan juomaa ja istu alas. Tällä kertaa oli pakko kieltäytyä koska piti lähtee kotia kohti. Kiittelin kuitenki herroja hauskasta illasta ja totesin, että saatanhan mie hyvinki haastatella vielä uuvestaan ku tälläsiin tilanteisiin on tapana hankkiutua. Jälkeenpäin ku aattelee ni haluisin mie kyllä, Hynynen oli oikein hauska haastateltava. :D

Tähä loppuun vielä illan aikana syntyny tuotos Imperiumille ja video. HUOM! Video sisältää ronskia kielenkäyttöä by Hynynen.

Haastattelu Imperiumissa

Ja se video.

Haastattelussa Ville Laihiala

Tässäpä ois nyt sitä haastattelua ihan videon muodossa ja tässä on siis pari kysymystä mitä ei siinä Kaaoszinen haastattelussa oo. Lisäks tossa kyllä juttu rönsyilee muutenki välillä mut miusta se oli kyl huomattavasti kivempi niin päin ku et se keskustelu ois ollu kauheen jäykkää. Pahoittelen myös tyhmää käsien heilumista, taitaa olla taas yks maneeri mistä miun pitäs päästä eroon. :D

Olkaatten hyvät.

Poisonblack @ Club Teatria 28.9.

Keikasta on jotenkuten selvitty hengissä, vaikka täytyy myöntää että hengenlähtö oli lähellä tavallista useempaan otteeseen tällä kertaa. Täytyy varmaan vähän avata tätä asiaa ni hengenlähtemiset on ehkä helpompi käsittää. :D

Lauantai sai siis aika lailla lisää väriä perjantai-iltana. Alunperin oli ollu puhetta Kaaoszinen kanssa, että tekisin sinne keikkaraporttia tuolta keikalta. Sitten sieltä kuitenkin perjantaina ehotettiin että josko tekisin haastattelun Ville Laihialan kanssa. Tuossa vaiheessa vielä ihan empimättä suostuin, mut sit ku sain tiedon että nimi löytyy nyt niiden listalta ketkä pääsee takahuoneeseen, iski kauhee paniikki. Lusikallinen jos useempiki valahti housuun ku tajusin et ei jumalauta, miun pitäs tässä alle vuorokauden päästä haastatella Ville Laihialaa. No siinä sitte piti yrittää jotai kysymyksiäki vielä miettii ja eihä tuosta meinannu tulla helvettiäkään. Yöunetki menetin aika lahjakkaasti ku yritin kuvitella ihteeni kättelemässä sitä miestä ja istumassa sen kanssa jossai backstagella.

Oikeesti miten tollasta miestä voi haastatella pokkana? :D

Koko lauantai meni iha hirveissä paineissa ja jännityksen kourissa. Asiaa ei helpottanu pari kadehtimis- ja paniikkiviestiä tai tieto siitä et moni ois varmasti halunnu olla miun asemassa sillon. Tuntuha se tyhmältä olla nii jännittyny tommosen asian takia, mut koska en oo aikasemmin tehny tollasta ni suotakoon se anteeks tällä kertaa. Eniten ehkä jännitti se vaihe ku piti mennä Teatrian ovista sisälle. Olin niin varma että se homma kosahtaa siinä vaiheessa, mut ei. Kaikki kävi oikeestaan pikemminki liian äkkiä. Kävin vaa kivalta järkkärimieheltä kysymässä asiaa ja kohta miun luokse pölähti joku mies joka lykkäs rannekkeen käteen ja sano et "joo sä pääset sit tällä koko illan sinne sisään ja takin voit kans jättää sinne ettei tartte narikkaa maksaa". Aattelin et ei helvetti mitä ihmettä. Oon aina ollu käsityksessä ettei joku median edustajakaan saa siellä hillua ku sen aikaa mikä on annettu mut kyllä se vaa paikkansa piti et siellä mie kävin sit pari kertaa. 

Miut johdatettiin sit sinne backstagelle ja tässä vaiheessa viimestään tuntu et pitäs leyhytellä kasvoja tai jotain. :'D Silleen valitin jo aiemmin täällä sitä miten ihana ääni Villellä on ja miten se saa miut melkeen punastumaan joka kerta. No nyt se mies sitten istuis miun kanssa jossai hämyisessä huoneessa ja juttelis miulle. Kuumotus meinas päästä niin kovaks että lusikalliset oli valahtaa taas housuun. Lisäks pelkäsin et mitä jos Ville-setä on vaikka pahalla päällä tai jotain eikä tykkää yhtää ku tungen sinne, mut sehän oli oikein kiltti. Jutun juurta sain jo repästyä heti Villen päällä olevasta KISS-paidasta ja heti teki mieli kuulustella siltä lempilevyt ja biisit ja oliko se kahtomassa niitä Helsingissä jne. mut olin kuitenki nii kipsissä ettei tullu kysyttyy. :D 

Siinä mie sitä sitte kättelin ja oli ehkä hellyttävintä ikinä ku Ville kysy et haluisinko kaljaa tai vettä tai limpparia ja viiniäki siellä oli. :'D Mie sit et viiniä vois ottaa ni se sitte tarjos sitä miulle söpöstä pahvimukista. Se vielä pahotteli et on tää nyt nolo homma ku ei parempaa astiaa oo mut totesin vaa mielessäni et no, ei tän viinimukillisen arvoo silti voi rahassa mitata. Eikä muute oikeesti voi, arvokkain asia varmaa mitä oon ikinä juonu. xD

Sit mie vähän kädet täristen virittelin jalustan ja kameran paikoilleen. Sillä kameralla onnistuin vielä sössimäänki jotai aluks ja meinas jo paniikki iskee et eikö tää nyt voi onnistuu. Kaikki meni kuitenki lopulta teknisestikin hyvin ja herra ei onneks pahastunu ku kysyin et saanko kuvata sen haastiksen videolle. Tästä tulee sitte jossai vaiheessa epävirallinen, omaks iloks tehty video ja laitan sen sit tänne näytille. 

En tiiä millä ihmeellä sain pidettyy ihteni kasassa ku olin iha varma etten kestä mut jotenki elossa siitä selvisin ja jollain ihmeen kaupalla jopa rentouduin jossai vaiheessa ku alkuun pääs. Sydänhän siinä tosin meinas sulaa sen pahvimukista tarjoillun viinin ja Villen kiltteyden todistamisen takia. :'D Joka tapauksessa kaikki meni paremmin ku ootin ja oon iha leijunu tuon jälkeen. Poistuin maailman onnellisimpana ihmisenä backstagelta ja juoksin myöhemmin enne keikan alkuu hakeen sieltä vettä. Ja taas meinasin sulaa koska Ville oli nii herttanen ku se sano et joo ota kaapista vaa. Tuossa vaiheessa tosin siel oli kaikki muutki bändin tyypit ja aikamoine lukko iski päälle ku muistin et nii, olin jättäny takin sinne ja seki pitäs viel hakee. No, ei siitä sen enempää. Vielä.

Keikka tuli ja keikka meni, mut pakko sanoo et oli tätä vissii joku muuki oottanu. Tunnelma oli katossa varsinkin allekirjottaneella. Olin ihan yhtä hymyä koko keikan ajan ja keikuin siinä eturivissä ihan haltioissani. Osa biiseistä tosin tais mennä ohi iha vaan sen takii et aattelin koko ajan et "voi luoja mie olin just Villen kans backstagella juttelemassa ja se oli nii mukava ja AAAAAAA ei miulle tapahu tällästä eihän". Settilistaa en yllätys yllätys muista, mut Lyijyltä kuultiin ainakin Home Is Where The Sty Is, Down The Ashes Rain, The Absentee, The Flavor of The Month ja The Halfway Bar. Sit ne pirulaiset teki sen et soittivat vielä Rushin joka jostain syystä aiheuttaa miulle kylmiä väreitä ja punastumista. Se johtuu varmaan siitä yhestä väliosasta toisen kertsin jälkeen.. x) Nuoleskeltiin siellä persettäkin (ihan Ville Laihialan omin sanoin) Sycophantin tahissa ja arpiakin vähän ku tuli Scars. 

Settilistaan ei voi olla ku tyytyväine, ihe kuulin ainaki kaiken minkä halusinki ja ekstraaki. Kuvien ottaminen kyllä unohtu aika totaalisesti vaikka tuli noitaki muutama nappastua. Jossain vaiheessa joku tais riehua tai yrittää ängetä tosi pahasti eteenpäin ku taas tuli sellanen ilmat pois-olo pari kertaa ku litistyin aitaa vasten ihan totaalisesti. Miun vieressä oli yks tosi kova Poisonblack-fani ja taisin tehä sen aika kateelliseks tarinalla siitä miten juttelin sen Ville Laihialan kanssa ja ku se tarjoili miulle viiniä siellä. :'D 

Keikka oli ohi iha liian nopeesti vaikka olin kerenny stressaamaan sitäki et miun pitää hakee takki sieltä backstagelta. Oikeestaan etukäteen sitä ei kuitenkaa voinu stressata siinä määrin mitä ois pitäny, koska.. Menin sinne alueelle ja sit Ville Laihiala tulee nurkan takaa vastaan ja on sillee "olipahan keikka" ja mie äkkiä vaa sönkötin et "joo kiitoksia hei hyvästä keikasta" ja menin sit sinne takahuoneen oven eteen. Se ovi oli raollaan ja siihe se matka tyssäski, koska huomasin et siellä ne ukot on bokserisillaan ilman muita vaatteita. Aattelin et en mie helvetti soikoon voi sinne nyt mennä ja jäin oottamaan. Luulen et pari tyyppii ketkä meni ohi siitä ni ihmetteli et miks mie vaa seisoin siinä. Lopulta ajan paine kävi kuitenki liia suureks ja mie sit koputin oveen ja kysyin nopeesti et saanko hakee miun takin. Ne miehet nyt ei asiasta tuntunu olevan moksiskaan ja sanovat vaa et ilman muuta. :D Pahottelin siinä sit että keskeytin niiden pukeutumisrituaalit mut ne oli vaa sillee "ei se meita haittaa jos sua ei häiritse tää" ja mie et ei tää nyt vielä ihan nii raflaavaa oo. Tosin pakko myöntää et vähän nolotti luikkia siellä puolialastomien miesten välistä huoneen perimmäiseen nurkkaan hakemaan takkia mut se nyt oli vaan pakko saaha. Kiittelin siinä sit muitaki vaa äkkiä keikasta ja katosin ja aattelin taas et ei näin vaan voi käydä. Vaa kyllä se näky oli sellane et oisin iha hetken halunnu heittäytyy siihe lattialle ja kuolla. :'D

Ilta oli siis todellakin tapahtumarikas ja noilta osin oikein onnistunu. Nyt on vaa ollu vaikeeta kirjottaa juttua aiheesta ku kuumottaa vieläki kahtoo tota videoo ja Villen vastaukset meinaa koko ajan mennä ohi ku aattelen vaa et se tapahtu oikeesti. :D En tiiä ei tästä varmaa pääse yli mut en kyl haluiskaan. Oli nii ikimuistonen juttu. :D