Laiskuuden päätös

Jooh, ilosesti on vierähtäny yli 3 kuukautta viimesimmästä postauksesta. Häpeällisesti täytyy myöntää, etten oo ensimmäistäkää lausetta Sweden Rockista kirjottanu, ja tosiaa tää blogihiljaisuus on kyllä taas kestäny. Eka kerron hirveen listan syitä miks en oo kirjottanu ja sit pitää ehkä valasta tätä nykystä tilannetta. Ja vois kai sitä kertoo vähä mitä oon viime kesän touhunnu.

Tai no oikeestaa enhä mie pahemmi touhunnu muuta ku töitä, ja siitä se johtu tää taukokii. Ei vaa ollu mitää mistä kirjottaa, ku en juurikaa ulkona käyny (siis "viihteellä" tai sillee). Työt vei suunnillee kaikki voimat, ja eipä siinä paljoo ollu kirjottamista. Joka päivä oisin vaa valittanu sitä mite paskaa töissä oli. Koska sitä se oli: paskaa. Joskus kirjaimellisesti.. Tosiaa sillo viime toukokuussa alotin työt siellä hotellisiivouksessa, ja voin todella rehellisesti sanoo et oli paskin työpaikka ikinä. Ja sitä kautta paskin kesäki mitä oon vuosii viettäny. Alussa se nyt viel meni iha ja aattelin et kyl se siit helpottaa, mut ei piru vie helpottanu. Heinäkuu varsinki oli yhtä tuskaa. Kauheet helteet yhistettynä pahimmillaa 10-tuntisii työpäivii YHELLÄ TAUOLLA (sillä palkattomalla) söi miut ainaki iha loppuu, enkä ollu ees ainut. Kyl siel yks jos toinenki sai tarpeeksee, porukkaa tuli ja meni. Hyvä et kerkes nimet oppii.. Sit ku en ees vapaita viikonloppuja saanu vaik luvattii, ni kyl ne ripotellut vapaat (yks sunnuntaina, toine tiistaina) söi aika lailla innon tehä mitää. Eihä siinä voinu lähtee mihinkää ku se koko yks päiväki meni miettiessä jo seuraavaa työpäivää. Et tällästä, ei todella menny putkeen.. Rahaa kyl tuli mut siin vaihees ku itkin kesken päivän väsymystäni tajusin, ettei tuo rääkki oo sen rahan arvosta.

Oli siinä välissä onneks yks 5 päivän vapaaputki Sweden Rockin lisäks, mut tuostaki sain vääntää. Nuoki päivät meni iha liia nopeesti, mut oliha se ees jotai. Miun rakkaalla pikkuveljellä oli rippijuhlat heinäkuussa, ja sain sit hyvän syyn lähtee käymää rakkailla kotiseutuvilla Savonlinnassa ja Louhella. Nää seuraavat räpsyt onki sieltä ja on ainoot tänne laittamisen arvoset kuvat viime kesältä. Paskalla kännykkälaadulla mennää, ku ei sitä kameraakaa tullu pahemmi käytettyy.

Ah, ihana lapsuuden uimaranta Löksä. Käytii siel veljen kans uimassa. Ei tosin kauheen kauaa viihytty ku sil oli ihmeelline kiire takas kotii koneen ääree. xD Mut paljo muistoja tuo paikka aina herättää, oon pulikoinu siel nii pienestä asti ku vaa jaksan muistaa. :D 

Ihana hellepäivän pelastus, jonka nautiskelin Kerimäen keskustassa vanhalla kunnon Cafe Kaivopirtillä veljen ollessa konfirmaatioharjotuksessa.

Veljen rippijuhlien jatkoja vietin Savonlinnan yöelämässä yhen miun parhaan ystävän E:n kans. Veli ei tietenkää alaikäsenä mukaa päässy. Seuraavana päivänä miun vaa piti jo päästä lähtemää takas Ouluu, ja koska Louhen ja Savonlinna väliset bussiyhteydet on suoraa sanottuna olemattomat, ni oli helpompi mennä suoraa Savonlinnaa. Siinähä kävi kyl sellane nolo juttu, että myöhästyin siitä junasta millä miun piti lähtee, ja tuli aika kalliiks se myöhästymine.. No, kyl sen yön tapahtumat ja se myöhästymine näi jälkikätee naurattaa. :D

Tosiaa tuo viijen päivän reissu Savonlinnaa oli miun ainoo kunnon vapaa koko kesänä, muute sitä painettii töitä niska limassa ja kuunneltii ku jatkuva paskamyrsky tuli aina niskaa.. Tuon työn "ansiosta" rupesin sit ehtimää muita töitä. Kävin mie Mäkkärissä Oulussa työhaastattelussa, mut pirulauta en päässy. No, etsinnät jatku ja sit sain sellase tyhmääki tyhmemmän idean, et kokeillaanpa pääkaupunkiseuvulta. Yllättäen sainki kutsun pariinki haastatteluu. Jouvuin siinä aika ihmeellisee tilanteesee ku molemmat paikat ois ottanu miut, mut piti sit toki lopulta valita se, kumpi tarjos paremman työsopimuksen. Pääsin siis Vantaalle tulevaan Burger Kingiin Myyrmanniin töihi.

No siinähä alko sit iha karsee muuttopaniikki et asunto pitäs löytää ja muutenki kaikki oli yhtäkkiä iha sekasi. Kaikki tapahtu loppupelissä tosi äkkiä ja en ois missää nimessä arvannu viel viime toukokuussa et nyt oltas jo täällä Vantaalla. Kai se tuo edellisen työpaikan kauheus sai miut sisuuntumaa sit nii, et aloin ehtii muita töitä ja periks en antanu enne ku tärppäs. :D Elokuu oli kyl aika kauhee kuukaus sit siin mieles ku jännitettii et ei perse ku asunto pitäs löytää tämmösellä aikataululla. Asioilla kuitenki on onneks taipumus järjestyy ja nii kävi tällä kertaa. Nyt myö sit onnellisesti asustellaa Vantaalla.

Jostai syystä oli sit pakko ikuistaa tää järkyttävä kaatopaikkanäky. Tuon laatikkovuoren purkamine oli aika tuskasta hommaa. Mite hitossa sitä tavaraa oliki kertyny noi paljo! Pitää varmaa täs syksyn kunniaks alkaa hankkiutumaa lopuistaki turhista tavaroista eroo, ku Oulun päässä en kokonaa sitä kerinny tekemää.

Meillähä on tääl Vantaalla sellane ihanuus ku Ikea, ja aika pian tavaroiden purkamisen jälkee sinne oli päästävä. Haaveilin jo Oulussa omasta kirjahyllystä, mut sellasta ei sinne ois mitenkää survonu ku olkkarista loppu jo tila. Tänne ihme kyl mahtuis iheasias vielki jotai, vaik tää asunto on pari neliöö pienempi. Johtuu tosin varmaa siitä, et aika iso osa niistä neliöistä on laitettu olkkarii. Ja LAMINAATTILATTIA on ihanuus! 

Että juuh, tämmöstä täs on tapahtunu, hyvä ku ei ihekkää oo kokonaa tätä asiaa viel tajunnu. :D Burger Kingilläki oon kerenny jo pari työvuoroo tekemää ja parin viikon koulutusjakso jatkuu maanantaina. Oon siis nyt harjottelijana Mannerheimientien Burger Kingissä Helsingissä ja pakkoha se on mainostaa et tulukee käymää jos täällä päi liikutte. Saatan iltasin olla kassalla tai pyörittelemässä teille hampurilaisia. :D Tuolta sitte parin viikon jälkee siirryn Vantaan Myyrmannii töihi koha se ravintola siel aukee. Sinänsä oli kyl tosi mahtava juttu päästä tonne, ku oon sitä ravintola-alan koulutustaki miettiny. Kouluu nyt vaa en saanu aikaseks vieläkää hakee, mut seuraavaa hakuaikaa ootellessa tää on ainaki toivottavasti askel oikeesee suuntaa. 

Seki haaste täs pk-seuvul asumisessa muute on, et tääl tapahtuu iha liikaa! Tavastialla, Nosturissa, Virgin Oilissa ja ties missä tuntuu aina oleva jotai keikkaa mihi pitäs päästä. :D Ja Helsinkihä on vaa puolen tunnin junamatkan päässä nyt.. Ahistaa ku ne jotkut keikat on nii lähekkäi ettei millää oo varaa tai aikaa ees lähtee kaikkii. Onneks tää viikonloppu on vapaa, nimittäi tänä iltana mennää Virgin Oilii kahtomaa Moonsorrow ja Crimfall. Huh, joha tota elävää musiikkia oliki ikävä. Viimeks oon keikalla käyny tosiaa siel Sweden Rockissa.. Mahtavaa päästä tosissaa taas pitkästä aikaa ulos ja tulleepaha nähtyy pyöriskö Helsingissä hevimiehiä. :D Vaik miul oma körmy onneks jo onki. :)

Vielä fiilistelymusaa iltaa varte.

Sweden Rock Day 3

Festareiden viimenen päivä lauantai oli miun kohalta aika tylsä. Sille päivälle olin merkannu kokonaiset kolme esiintyjää, joista ensimmäinenki alotti vasta vähän ennen kaheksaa illalla. Käytin siis päivän taas tehokkaasti liian pitkään nukkumiseen, syömiseen ja muuten lähinnä palloilin alueella ympäriinsä. Siinä muutaman päivän aikana olin tähyilly kojujen valikoimia tarkemmin ja tässä vaiheessa tuliaisten ostaminen oli ajankohtasta. Tai no Jonihan oli sanonu miulle ettei sieltä mitään tartteis tuua mut aattelin et se varmaa ilahtus. Eka olin hypistelly sellasia metallisia rannekoruja mut lopulta löysin jotai sata kertaa parempaa. :D Yhestä kojusta löysin nimittäin Jägermeister-taskumatin mikä oli miusta aivan täydellinen. Harmi et tuossa vaiheessa ei vaa ollu ikää ostaa jekkupulloo kaveriks, mut kyllä sillä taskumatillaki sai kotiin tultua hymyn nostatettua huulille. :) Lisäks olin kahtonu vähä vaatteita sieltä ja yks yli-ihana paita oli lopulta pakko ostaa.

Vikana päivänä oli pakko myös lopulta käyttää festarialueella olevaa pankkia, vaikka olin suurimman osan rahoista kantanu koko ajan käteisenä. Muutenki jono siihe pankkiin oli aina ihan helvetin pitkä, mut toisaalta ei se ihmekkää oo et ihmisiä oli paljon käteisen tarpeessa ku se kortti ei joka paikassa toiminu. Tuo päivä nyt tosiaan oli sen verran tyhjä ettei pitkä jonottaminen haitannu. Ja on tuo kuitenki toisaalta hyvä olla olemassa ku se Sölvesborg näytti muuten nii pikkukylältä et ei sieltä mitää automaattia varmaa ois löytänykkää. :D Plus taas yks syy olla poistumatta festarialueelta.

Helteen kiusatessa ajauduin lopulta kahtomaan Tankardia, ku se esiinty lähellä vesipistettä. Noiden tsekkaaminen ei ollu käyny millää asteella mielessä enkä tienny bändistä mitään, mut ku ei siinä kiire ollu ni jäin kuuntelemaan. Aika hassu bändi se oli ainaki esiintymiseltään. Niiden vähän elopainoa keränny laulaja taputteli mikillä aina paljasta mahaansa ja sieltä lavanki suunnalta heiteltiin yleisöön kaljapulloja (tyhjiä ja täysiä). Aikamoiselta hc-punkilta tai trash metalilta se kuulosti. Ei silleen muuten jääny erityisemmi mieleen, mut ihan hauska noita oli kahtoo. Lavallekki ois tullu mahollisuus päästä, mut en mie sit ilenny (perhana..). Ois ollu kiva vastata ku se laulaja kysy sinne menneeltä tytöltä et mistä päin Ruotsia se on. Ihestä ois ollu nii kiva vastata etten oikeestaa oo ruotsalaine. :D

Jossai välissä sitte taas söin ja kävin välikuolemassa ja sitte taas vaa pyörimistä päättömästi. Tuolla oli myös joku harvinainen Mötley Crue-näyttely, mut koska se oli maksullinen ni en lopulta menny sinne.

Jotenki se kello sit oli lopulta lähellä kaheksaa ja Rock Stagella alotti Accept. Toki ukot piti käydä katsastamassa ja oikein hyvä meno oli. Yleisössäkin oltiin taas kerran tosi hyvin mukana, mikä toki aina nostaa omaakin fiilistä. Joitaki Udon aikasia levyjä olin kuunnellu etukäteen, muuten osa biiseistä oli kyllä tuntemattomia. Tosin Stalingradia ja Balls to the Wallia ei tietenkään voinu olla tunnistamatta. :D Muuta settilistaa en taaskaan muista, ku ei vaa jää mieleen. Ukot oli oikein hyvässä livekunnossa.

Acceptin jälkeen oliki kiire Sweden Stagelle, missä alotti Skid Row. Taas kerran yks legendaarinen ja nostalgiapärinöitä aiheuttava bändi, jota tuli kaverin suosituksesta kuunneltua oikein urakalla muutama vuosi sitten. Kovin lähelle en uskaltanu ruokien kanssa mennä, mut hyvin näin ja kuulin omalta paikalta. Oikeestaan taaempana äänentoisto tuntu pelaavan paremmin. Välillä tuolla oli sitä ongelmaa että lavan edessä kaikki kuulosti lähinnä puurolta. 

Muutamia tuntemattomia biisejä tuolla tuli, mut toisaalta oli Skid Row sinne tuttujakin biisejä vanhemmasta tuotannosta ripotellu. Miulle mieluisimpia biisejä oli ehottomasti Slave to the Grind ja In A Darkened Room. Kummatkin biisit on tosin alunperin Sebastian Bachin laulamia, mut Skid Rown tapauksessa se ei oo minnuu jotenki koskaan häirinny. Kyllä tuo Johnny klaaraa biisit ainaki livenä oikein hienosti ja yhtä vauhdikasta keulakuvaa saa kyllä ehtiä. :D   

Illan ja samalla koko festarit päätti miun osalta Avantasia. Nimi oli miulle ennestään tuntematon, mut lainasin hyvän aikaa ennen festareita kirjastosta pari levyä iha mielenkiinnosta. Tykästyin erityisesti The Scarecrow-levyyn ja erityisesti levyn nimikkobiisiin. Kuultiin siellä myös ainakin Twisted Mind, muita en sit taas yllättäen muistakaan. Vaikka olo oli taas noihin aikoihin maailman väsynein, ni show oli kyllä niin näyttävä ettei mistään nukahtamisesta ollu pelkoo. Tuon keikan jälkeen oon aika hurahtanu Avantasiaan ja levyt meni heti hankintalistalle. Ihmisethän kutsuu tätä oikeestaan rock/metallioopperaks ja sitä tuo show todella oli. Vierailevia tähtiä oli lava täynnä ja mikä Avantasiassa on mielenkiintosta, ni KISSin nykynen rumpali Eric Singer on soittanu rumpuja tolle The Scarecrowlle. Hehee tällästä kivaa nippelitietoo taas. :D Tuo Tobias Sammet on kyllä kans ääneltään ihastuttava. Miten mies voiki laulaa nii korkeelta ihanan puhtaasti ja sit toisaalta välillä tosi rouheella äänellä? Tän kautta löysin myös Edguyn missä Tobias myös laulaa. Tuli siis tavallaan kaks uutta samalla kertaa. :D 

Avantasian mahtava metalliooppera oli hieno päätös hienolle festarille, jonne on ehottomasti päästävä joskus taas. Ensvuoden kesä kyllä houkuttelee jo pelkästään sillä, että WASP julkistettiin yheks pääesiintyjäks. En uskalla ees aatella mitä muuta ne vielä sinne keksii. Tuolla on aiempinaki vuosina ollu sellasia nimiä mitä ei voi toivookkaan Suomen festareiden kohalla.

Viimenen yö teltassa oli jostain syystä lähes yhtä vaikee ku ensimmäinen. Koko ajan paleli helvetisti ja toisaalta ehkä selkäkää ei enää tykänny köyhästä ja ohuesta retkipatjasta. Mitää ilmapatjaaha miulla ei ollu mukana. Tässä ois ehkä vielä yks oppimisen paikka seuraavalle kerralle.. Seuraavana aamuna oli ihana aikanen herätys, sillä bussi starttas jo yheksältä kohti Tukholmaa. 

Paluumatka suju yllättävän nopeesti, mut seuraava päivä millon miun piti selviytyä Turusta Ouluun oli aika tuskanen. Laivalla olin ihan liian rakastunu hytin sänkyyn, eikä siitä nii millään ois halunnu nousta. Ihan oikeesti, sen jälkee ku on nukkunu neljä yötä jonku sentin ohuen patjan päällä ni osaa sänkyä arvostaa! Univelkaa oli tosiaan sen verran, että vaikka Turku-Helsinki-välilläki nukuin makeesti bussissa ni koko päivä oli sellasta pilkkimistä, melkein torkahtelua mut ei ihan koska olosuhteet ei vaan sallinu. Helsingissä oltiin jo puolen päivän aikaan (Turusta oli lähtö seittemältä jee..) ja siitä mie suuntasin lentokentälle. Siellä pitiki ootella sitte tuskalliset kolme tylsää tuntia. Se aika meni sitte lähinnä nousevien koneiden ihmettelyyn (oon aina tykänny katella niitä), syömiseen ja hereillä sinnittelyyn. Lentokoneessaki meinasin nukahtaa mut en vaa saanu antaa sen tapahtua. Myös bussissa matkalla Oulunsalon kentältä kotia löin pään monta kertaa siihe bussin penkissä olevaan olemattomaan selkänojaan ku aloin nuokkumaan. Jotenki elossa selvisin kuitenki ja kotona oottiki valmis ruokapöytä ja illemmalla saunakin. :) 

Sanoisin että hyvä reissu ja onneks tuli tehtyä. :D

Sweden Rock Day 2

Olin ilmeisesti ehtiny keräämään jonkun verran univelkaa reissun aikana, ja perjantaina tulikin koisattua keskimäärästä kauemmin. Tosin aamulla viiden aikaan heräsin aina tyypillisesti vessahätään ja koitin viimeseen asti sinnitellä ja vältellä lämpimästä makuupussista kuoriutumista. Jossain vaiheessa se raja tuli kuitenki vastaan ja oli pakko kävellä pitkältä tuntuva matka vessaan. Täytyy muuten kehua tähän väliin Sweden Rockin vessoja. Bajamajoihin ei tarvinnu turvautua ku pari kertaa ja muuten sekä leirintäalueella että festarialueella oli oikeet vesivessat/posliinivessat/miksi niitä sanotaan? xD Lisäs se ainaki omalla kohalla mukavuustasoa, mistä ei tosiaan muuten päässy liikaa nauttimaan.

Tosiaan perjantaina ensimmäinen kiinnostava esiintyjä oli vasta iltapäivällä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja nukuin johonki puolille päivin. Siinä vaiheessa muut Elmun mukana matkaavat oli jo heränny ja kyselivät miulta että kuolemaako tein ku ne ei ollu nähny miun poistuvan teltasta. :D Uni oli tosissaan maittanu ja jäin joksiki aikaa sitten porukan kanssa istuskelemaan. Tässä vaiheessa olo oli kuitenkin aika paskanen  likanen, joten päätin mennä testaamaan leirintäalueen suihkut. Suihku makso n. 3 € ja ei niissä valittamista kyllä ollu. Vesi ehkä tuli vähän hitaasti mut kyl siellä hyvinkin peseyty ja onneks helteinen sää kuivas hiuksetkin suht nopeesti. Jalkoja tosin en saanu puhtaaks millään ja vielä paluumatkallakin ku laivalla kävin suihkussa ni valu mustaa vettä. :D

Kellon lähestyessä iltapäivä kolmea lähin talsimaan kohti Rock Stagea, missä menin kahtomaan Asiaa. Tää on kans niitä bändejä mitä isi on esimerkiks kuunnellu nuoruudessaan ja mie löysin sen LP-levykokoelmastakin pari Asian levyä. Niitä tuli sit luukutettua ennen reissua ja tunnistinkin ihan kivasti biisejä. Yks hyvin pinnallinen syy miks menin näitä kahtomaan on pieneks vitsiks muodostunu biisi Heat of the Moment, kiitos vaan luokkakaveri ja Supernatural-sarjan jakso Mystery Spot. :D Vähän semmosta hekottelua siis aiheutti sen kuuleminen livenä, mut tunnelma oli oikein kohillaan, vaikka yleisö olikin taas vähän vanhempaa ja rauhallisempaa. Myös Sole Survivor oli kiva yllätys, vähän olin uumoillu et ne ehkä soittais sen ja mukana tuli laulettua.

Asian jälkeen oli tarkotus ihmetellä Doroa Festival Stagella, mut lopulta en jostain syystä mennykkään. Näin kolme kuukautta tapahtuman jälkeen en pysty muistamaan syytä, mut veikkaisin että nälkä oli. Miun aamiaisethan oli oikeestaan tuolla aika köyhiä, koska sähkön puuttuminen sai miut vähän avuttomaks ja marketista tarttu mukaan lähinnä kinkkusulatejuustoo, sämpylöitä ja riisifrutteja. :D Joo tosi noloo.. Ehkä mie ens kerraks voisin suunnitella etukäteen mitä siel vois tehä ja ehkä varustautuu paremmilla ruuanlaittovälineillä. 

Tässä välissä muistaakseni nautiskelin thai-ruuasta (yllätys) jonka jälkeen 4 Sound Stagella soitti Amaranthe. Jonkun verran olin bändiin kerenny tutustua ja tykkäsin. Tosin tuolla keikalla se meno oli kaikkee muuta ku hyvä.. Mie ku luulin että Suomessa moshpitit ja vastaavat on rajua, ni ei ollu kyllä mitää verrattuna tohon.. Perkele ku sain takaraivooniki jonku nyrkistä varmaa kymmenen kertaa ja totta kai siinä miun takana oli ihania velikultia jotka sai aika ison ihmismassan liikkeelle.. Välillä keskittyminen koko keikasta herpaantu ku piti yrittää pysyä jotenkuten pystyssä ja suojella kameraa pahemmilta kolhuilta. Lisäks siellä lenteli vähän kalja- ja siideripulloja, jotka oli onneks muovisia. Nii tosiaan tässä vaiheessa vois olla aika mainita toisesta Sweden Rockin yllättävästä tekijästä. Siellä ei nimittäin ollu ollenkaan anniskelualueita! Alueen keskellä oli vaa iso kaljateltta mistä pysty hakee juomista ja sit vaa pysty menemää vaik keikkaa kahtoon se kalja kädessä tai sit vaa ehtii sopivan läntin nurmikkoo ja asettuu siihe ottaan aurinkoo ja nautiskelemaan juomia. Tästä en tosin ihe ois ottanu iloo irti jos mukavat ruotsalaiset joihi törmäsin myöhemmi illalla ei ois tarjonnu miulle paria siideriä. Joka tapauksessa aika oudolta tuntu verrattuna Suomen meininkiin. Kuitenki vielä ehkä hämmentävämpää oli se, että se anniskelualueen puuttuminen ei näyttäny aiheuttavan tuolla ainakaan isoja järjestyshäiriöitä. Omiin silmiin ei ainakaan kertaakaan sattunu mitää liian kännissä olevia ääliöitä tai edes tappeluja. Jotenki veikkaan että tuo ei vaa mitenkään päin ois mahollista täällä. Ainoo koitunu häiriö oli tosiaan se et jotku heitteli niitä pulloja ilmaan, mut kyl niitä aina väistämään pysty.

Amaranthen keikasta täytyy vaa tosiaa todeta et meno oli ihan hullua. Elize vaikutti myös aika herttaselta tyypiltä. Joku yleisöstä vissiin oli nakannu sille aurinkolasit jotka se laitto sit päähän vähäks aikaa ja myöhemmin heitti takasin sille lasien omistajalle. 

Amaranthen jälkeen oli taas useempi tunti taukoo. Hyvä oli vasta tokavikana festaripäivänä tajuta, et sinne leirintäalueelle vois mennä esiintyjien välissäkin ja käydä tekemässä välikuolemaa. Silleen ei ihmekkään et olo oli ihan kuollu ku olin edellisenäki päivänä ollu tauotta siellä festarialueella. Niinpä tällä kertaa marssin sinne omaan telttaan ja tein välikuoleman. Torkahdin jopa mikä ei ollu yhtään huono juttu muutenki sekasin olevan rytmin takia. 

Ylösnousemuksen jälkeen nälkä kolkutteli taas ja lähin festarialueelle metsästämään syötävää. Asetuin sitten taas sellaselle mahollisimman isolle tyhjälle nurmiläntille ja aloin ruokailemaan. Tässä vaiheessa kuvioihin tulikin sitten nää mukavat ruotsalaiset, joiden seuraan lopulta ihan niiden pyynnöstä päädyin. Keskustelu ei tosin oikein ruotsiks meinannu sujua ku pakko todeta et etelä-ruotsalaisten murre on jotai ihan käsittämätöntä. Siinä oli kokonainen perhe mukana ja ne toteski miulle et moni ruotsalainenki on heille sanonu et ei siitä murteesta saa selvää. Ehkä se sit vähä helpotti et en mie ehkä oo iha nii surkee jos synnynnäiset ruotsalaisetkaa ei aina ymmärrä toisiaa. :D Englantia ne kaikki onneks osas hyvin ja miehän päädyin siihen porukkaan pariks tunniks. Sen perheen tyttö oli oikee Thaimaa-fani ja oli ihan innoissaa ku kerroin sille et miun äiti on thaimaalainen. Se opetti miulle muutaman sananki ku se on käyny siel monta kertaa. Sit sen perheen isä tarjos miulle tosiaa pari siideriä ja mie olin iha hämmentyny. Ei täälläkää kukaa ventovieraalle ainakaa kovin herkästi tarjoo juomia (tai sit oon törmänny väärii ihmisii) mut tuol ne ei ees kysyny muuta ku et juonko kaljaa vai siideriä. :D Joka tapauksessa mukavaa oli saaha seuraa ja aika lenti paljo nopeemmin lopulta. Tiet kuitenki eros siinä vaiheessa ku miun piti lähtee hakemaa lisävaatetusta viileneväks illaks, enkä niihin sit enää myöhemmin törmänny. Kuitenki tosi mukava kokemus sinänsä huomata, miten mukavia ihmisiä ne ruotsalaisetki voi olla. 

Lähin sitte teltalle hakemaan hupparia, mut matkaa hidasti sitte pariki asiaa. Ei sillä et mitään huonoja juttuja tosin ois ollu, mut siinä menomatkalla miut pysäytti mies joka kerto olevansa Suomesta Ruotsiin muuttanu ja se puhu kuitenki iha kohtuu hyvää suomee. En enää muista miten se oli miut hoksannu pysäyttää mut sen kans jumituin joksiki aikaa puhumaan. Sen jälkee alko jo vähä kiire hiipii niskaan ku ihmismassat liikku kuitenki alueella välillä suht hitaasti ja tohon hupparinhakureissuunki meni aikaa ihan suht paljon. Matka festarialueelle takas oliki paljon hermoja raastavampi, ku joku epätoivonen brittipoika pysäytti miut eikä suostunu päästämään ohi ellen halaa sitä. Aika vastahakosesti lopulta halasin että pääsisin jatkaa matkaa. 

Kiire oli sen takia, et illan viimenen esiintyjä Europe ois pakko nähä mahollisimman hyvältä paikalta. Ihmisiä oli taas kertyny kivasti Festival Stagen eteen, mut pääsin kuitenki johonki ehkä 7.-10. rivin paikkeille eli ihan hyvin. Tunnelma oli taas kerran tiivis ja katossa. Europe on taas miulle näitä legendaarisia bändejä jotka on vaan nähtävä jos mahollisuus tulee ja oon tosi onnellinen siitä et se mahollisuus miulle siunaantu. Tätäkin oli tullu luukutettua oikein urakalla ennen keikkaa (tosin vielä enemmän sen jälkeen). Vaikka siellä kuultiin nää perusbiisit Carrie, Final Countdown ja Rock the Night ni settiin mahtu kivasti biisejä sieltä täältä. Miulle pahin paikka oli ku ne soitti New Love in Townin, koska tosiaan kyseessä on hyvin herkkä biisi ja sen kohalla ajattelin kaukaisessa pohjoisessa Suomessa olevaa poikakaveria, jota oisin siihen hetkeen kaivannu. Tilannetta ei helpottanu miun vieressä oleva pariskunta joka rupes totta kai sen biisin aikana halailemaan ja pussailemaan siinä. Se oli ehkä pahin hetki millon ikävä nosti päätä, muuten oli sujunu yllättävän hyvin. 

Keikalla kuultiin myös akustinen spesiaali, mikä oli aika erikoinen juttu. Tuo keikka oli muutenkin semmonen "erityispitkä" koska sillä juhlistettiin Europen 30-vuotista uraa. Lisäks tuo keikka kuvattiin dvd:lle ja se ilmestyykin 18.10. Filmi meni toki ennakkotilaukseen, sillä mikäs sen parempi tapa muistella tuota keikkaa ku kahtoo se myöhemmi töllöstä uuvestaan (ja uuvestaan). Kivaa et kerranki mieki pääsin todistaan sellasta keikkaa mikä tulee dvd:lle. :D

Yleisö oli tälläkin kertaa hulluna, eikä ihmekkään. Luulis että siinä jonkunlainen isänmaan ylpeys on ku kotimainen bändi ruotsalaisille ja tosiaan 30 vuoden ura on aika saavutus. Tuolla tuli taas kerran välillä jännättyä pysynkö pystyssä tai kantaako jalat ylipäätään, ilmeisesti festarointi alko tuntumaan jo fyysisestikin. :D Joka tapauksessa upeetahan se oli, enkä malta oottaa et pääsen muistelemaan tota keikkaa ihan dvd:n kera. Kyllä tän jälkeen taas kerran sai painua väsyneenä mutta onnellisena telttaan nukkumaan.

Kohti Ruotsia

No niin, nyt tarina jatkuu siitä mihin täällä jäätiin.

Seuraava aamu oli ainakin omalla kohalla erittäin hikinen, koska tuohon aikaan helteet kiusas aika mukavasti eikä yöunet liian pitkiks päässy tälläkään kertaa venymään. Puolen päivän aikoihin oli jo huoneen luovutus, joten niihin aikoihin poistuttiin. Käytiin sitte Forumissa Restaurant Worldissa syömässä ja sen jälkeen päästin Jonin junaan kotimatkalle Ouluun. Pakko tunnustaa et kyl siin vähän itku tirahti. Oli jotenki kauhee lähtöahistus päällä koska a) en pääsis kotiin vielä viikkoon, b) suurin osa siitä viikosta pitäs nukkua teltassa ja c) en tuntenu matkakumppaneita melkein yhtään, joten olin käytännössä yksin tilanteessa. Junan lähettyä vaihtelin rautatieasemalla vielä muutaman satkun ruotsin kruunuiks ja jäin tappamaan aikaa.

Pikkulinnut oli laulanu sellasta, että Gene Simmons pitäis jonkunlaisen tilaisuuden Hard Rock Cafessa. Sinne piti toki mennä kyttäämään ja paikka oliki tupaten täynnä ihmisiä. Aikataulu kuitenkin veny ja veny, mikä johti lopulta siihen, etten koko herraa ehtiny näkemään kunnolla. Se tilaisuus alko klo 15 (tai ois pitäny vissiin..) ja miulla oli lähtö 16:30 ja ku sitä viivästystä tuli nii paljon ni en kovin paljoo tuosta irti saanu.

Piti sitten ängetä ison laukun ja repun kanssa ihmistungoksen läpi ulos Hard Rock Cafesta ja suunnata ratikalla Nosturin pihaan. Siinä epäluulosena vilkuilin sitä porukkaa ja miun aiemmin kuulema piti paikkansa: siellä reissussa ei ollu ku kaks naista miun lisäks ja niilläki oli ukot mukana. Tuli siinä aika orpo olo enkä uskaltanu kellekään puhuu, kunnes yks KISS Army Finlandin foorumilta tuttu mies tuli miulle haastelemaan.

Ku bussi oli lastattu ni matka starttas kohti Turkua, tarkemmin sanottuna Turun satamaan, mistä mentäs laivalla Tukholmaan.

Siinä jonkun aikaa bussissa istuttuani ja toisten juttuja kuunnellessa aloin vähitellen rentoutuu ja uskoo siihen et kyllä kaikki hyvin menee. Keskustelu festareiden kattauksesta kävi ainaki kuumana ja tuli siinä muutenkin käytyä semmosta tutustumiskeskustelua. Matkanjohtajat oli myös tosi mukavia, mikä teki miun olosta huomattavasti kevyemmän. Jossain välissä taisin kyllä bussissa nukahtaakin, tuntu ainaki et matka meni vähän nopeemmin ku kuvittelin. Oli siinä mukava katella maisemia ja syödä eväitä.

Turun satamassa oliki sitte jännät paikat, koska miun täytyy tunnustaa et oon kärsiny laivapelosta (kiitos Titanic...). Juteltiin siinä sitten tän KISS-kaverin kanssa ja hän ainaki ystävällisesti lupas olla henkisenä tukena. Kyllähän ku niitä laivoja kahteli ni vähän ahisti. Ne on nii valtavan näkösiä että hirvittää ja kuvitella jos semmone menis uppoomaan.. 

No sitte se laivaan siirtymisen aika kuitenki koitti, ja varsinkin tuossa vaiheessa ku ihmiset alko pakkautua porttien lähelle ni sydän tykytti. Miulle sanottiin että alas ei kannata kauheesti vilkuilla ku kävellään siltaa pitkin laivaan ja ihan kiltisti noudatin neuvoa. 

Vietiin siinä sit tavarat hyttiin ja miehän olin tosi onnellisessa(ko) asemassa ku hyttikaverina oli kaks miestä. Alussa ajatus ehkä ahisti vähän, mut lopulta ku selvis että mie ja se KISS-tyyppi oltiin samassa, ni ei siinä ollu ku yks vieras ja mukavaks mieheks sekin osottautu. Hytissä ku käytiin tätä jäänmurtamiskeskustelua ni kävi ilmi, että tää mies asuu melkeen miun naapurissa, iha parin talon päässä. :D Kyllä maailma osaaki olla pieni.

Luonnollisesti suomalaiseen tapaan jään murtaminen tapahtu alkoholin avustuksella. Heti tavaroiden hyttiin viennin jälkeen suunnattiin kuuluisaan tax freehen. En voinu ku hämmästellä hintoja. Ei ne nyt mitenkään järkyttävän paljoo vähempää maksanu ku Suomessa, mut sen verran kuitenkin että paljo mieluummin raaskin sen 6-packin lonkeroo ottaa ku täällä. 

Ilta ja yö laivalla sujukin lopulta yllättävän kevyesti, eikä se laivassa olemine tuntunu sen kummemmalta ku maan päälläkään olemine. Ehkä se helpotti asiaa, et meri ei tainnu käydä ihan nii kovaa ku se vois. Meillä oli kyllä iha liian hieno hytti. Meitä kaikkia hämmensi vähän semmone kukan muotone kuvio minkä katosta tuleva valo muodosti. Se kuvio näky siinä lattiassa ja myö vaa aateltii et ei helevetti, nyt on kyl vähä liian hienoo. :D

Qstock osa 2

Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava valmistautuu toiseen Qstock-päivään. Tää oli sikäli mukavampi päivä, ettei miun aikataulu ollu täyteen ahettu nii et ois tarvinnu koko aja kytätä jotai tiettyä bändiä ja lavaa. Pääsin myös ajoissa paikalle (tai no en oikeestaan, aika kiire tuli) ja nyt ei tosiaa tarttennu ees jonotella muuhun ku turvatarkastukseen.

Lauantai

Miun lauantain alotti kivasti aika uus tuttavuus, Santa Cruz. Oon parilta tutulta sillee epäsuorasti kuullu tosta bändistä, lähinnä et se on semmosta mukavaa hard rockia mut parempana ku Reckless Love. No se pitää kyllä paikkansa, mie en voi tota Reckless Lovea sietää melkee yhtää, mut tää Santa Cruz kuulosti nii hyvältä et täytyy levy saaha hommattuu mahollisimman pian. Spotifystä onneks se levy löyty et pysty kuuntelemaa ja biisien tuttuus tietenki lisäs keikkanautintoo.

Tuo keikka oli sisätiloissa Koomalavalla, ja se oli ehkä pahin maholline paikka keikalle tuona päivänä.. En uskalla ees aatella paljonko ulkona oli muutenki asteita, varmaan lähemmäs 30. Ja tuolla sisällä ku oli paljo ihmisiä pakkautuneena pieneen tilaan ni voi vaa kuvitella miten hiki virtas ja paita liimautu ihanasti selkään kiinni ja muuta mukavaa.. Ihme ettei poikien otsista lennelly hikipisaroita päälle. xD Oli siinä tosin yks hyvä puoli, ku ei tolla Johnnyllä (kuvas oikeella) ollu paitaa päällä. Ei varmaan sais sanoo mut kylhän sitä tuli vähän kahottua. Mut vaan vähän. 

Keikka oli tosissaan hikinen mut täynnä semmosta rock-asennetta ja hyvässä mielessä tällä kertaa. Tuo Archie varsinki oli siinä mieles aika symppis et se tuli keikan jälkeen siihen iha yleisön aidan eteen kättelemään kaikkia ketkä siihen oli vielä jääny. Se myös jako siinä parit nimmarit ja aattelin et no samahan se on ottaa. Tosin kirosin et ei saakeli miul oo kynää, mut olinki onnekseni unohtanu yhen käsilaukkuun. Sit vaa kaivoin sen ja ku muutakaa paperii ei ollu ni Qstockin flaijeriin se nimmari sit tuli. Yhyy nyt en voi heittää sitä pois. :'D Santa Cruzilla oli myös Qstockin jatkoilla keikka 45 Specialissa samana iltana ja tää keikka ehottomasti vahvisti sen, et meen kahtomaan niitä viel toisen kerran.

Santa Cruzin jälkeen miul ei ollu mitää suunniteltuu ohjelmaa. Miun kaveri sitte sano et on kahtomas Mokomaa ni aattelin et sama se on mennä sinne. Kaheltiin siinä yhessä se keikka. Miulle tosin ei jääny hirveesti siitä mieleen ku en oo koskaa oikee Mokomaa kuunnellu. Aikamoista jytäähän se oli. Samalla tuli huomattuu miten huono paikka Rantalava oli. Ei siinä sillo mitää vikaa ois ollu jos ois päässy suunnillee keskelle, mut se vasen reuna alko laskeutumaan ku se oli vähä semmosta rinnettä, eikä sieltä ollu sit mitää toivookaa nähä mitää. Se maaki oli vähä huonoo ku siel oli ties mitä ruohoja ja jotai purujaki vissii tai jotai muuta ihme höttöö.

Mokoman jälkeen miulla oli taas lähinnä tyhjää ja se aika meni aluetta ihmetellessä. Jonkunlaine ruokaratkasu piti kans keksii. Perjantaina olin tuhlannu ruhtinaallisen kympin ruokaan, ja tänä päivänä ei ollu todellakaa varaa tehä samaa. Qstockissa oli onneks kuitenki fiksusti tuotu sellane festarimarketti (eli Sale rekassa) eteisalueelle ja kävin sieltä sit ostamassa runsaan näkösen täytetyn patongin ja pienemmän kolmioleivän illaks. 

Lähempänä seittemää menin sit oottelemaan Kalmahia Oulu-lavan eteen. Kaveri oli puhunu et kävis sen kahtoos ja ihe olin taas et samahan se on mennä. Tosin kyl mie sit vähä Joninki kiusaks sinne menin ku se ois halunnu nähä ne mut ei päässy Qstockiin. Otin sille sit vähä lohtukuvia. x) 

Jostain syysttä minnuu vaa nauratti melkee koko keikan ajan. Varsinki siinä vaiheessa ku tuo ihme örkki asteli lavalle ni aattelin etten enää kestä. :'D En mie siitä musiikistkaa oikee välittäny mut en tiiä, nauratti vaa nii paljo et voisin mennä noiden keikalle komedian tarpeessa. x) Tuolla laulajalla oli ainaki hauskat puheet ku se puhu murteella, puhu jotai ketunpyynnistä yms. Tosi symppiksen olonen mies. :D

Kalmahin jälkeen kaveri karkas taas staffipuolelle ja mie lähinnä ajan tappamiseks menin tuijottelemaan Amorphista. TAAS. Nääkinhän tosiaan oli siel Sotkamon Sykkeessä. Tosin tuo keikka ei menny iha nii hypnoottisissa merkeissä. Johtuu varmaan siitä et valoshow ei päässy oikeuksiinsa tuohon aikaan päivästä ja olin sen verran paljo kaukanaki ettei se hiustenkaan tuijottaminen tainnu vaikuttaa. xD 

Koko keikkaa en ehtiny tuijotella, koska tuolta Päälavalta oli matkaa sinne kurjalle Rantalavalle, jonne menin kahtelemaan Haloo Helsinkiä. En mitenkää aktiivisesti noita kuuntele, mut oon tykänny erityisesti alkupään levyistä aika paljon. Suurin osa keikasta piti kyllä kahella screeniltä, koska olin taas nii siellä rinteessä etten nähny muuta ku ihmisten päitä. Nuoki kuvat sai just ja just sillä et kurkotin käsillä nii ylös ku pysty ja seisoin varpaillaan. Tuo Elli oli kyl ihana, varsinki sen puheet paskoista poika- ja tyttöystävistä ja yhteisvoimasta oli huippuja. Vaikken kaikkia biisejä tunnistanu, ni ikävä(?) kyllä hoksasin heti ku Maailman toisella puolen alko. Ei sillä et se ois huono biisi, mut se itkettää minnuu ku siinä lauletaan et "isä olen täällä maailman toisella puolen" ja "äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen". Tulee nii mielee et jos joskus oon reissussa jossai kaukana ni itken varmaa silmät päästä ku aattelen tuota biisiä. :'D

Haloo Helsingin jälkeen olin aika poikki ku aika paljon oli tullu jo seisottuu ja edellisenki päivän seisomiset tuntu jaloissa. Päälavalla ois jossai välissä ollu Eppu Normaali, mut en vaa mitenkää päin jaksanu raahata ihteeni sinne. Jäin sitte ruokailemaan ja lepuuttamaan jalkoja sinne Rantalavan edustalle. 

Seuraavana katsastin mielenkiinnosta Katatonian. Joskus harvoin oon nimen kuullu ja pari biisiä kerkesin kuunnella Spotifysta ennen Qsotckia, mut ei tuolta oikeen mitään jääny mieleen. Tais olla mielentila ihan väärä tuolle musiikille, mut jotenki ne biisit kuulosti hirveesti samalta ja muutenkaa miulla ei kiinnostus jaksanu riittää. Ihmettelin tosin ku näin lavan laidalla seisomassa yhen pojan, joka valmistu muusikoks samasta amiksesta missä mie olin. Ilmeisesti oli kova Katatonia-fani ku siihe malliin mukana näytti laulavan. Ihmettelin vaan et miten se sinne pääsi.

Katatonian jälkeen suunnattiin kaverin kanssa kohti Päälavaa. Se alue oli yllätys yllätys taas ihan pakattu. Syynä oli seuraavaks lavalle astuva HIM, mikä oli varmaan samalla ainaki yks syy siihen, että Qstock teki kaikkien aikojen kävijäennätyksen 30 000 ihmistä. Ei paha tosiaankaan. :) Ihe oon HIMiä kuunnellu joskus hyvin kauan sitten, mut pitihän sitäki käydä vilkasemassa ku kerta paikalla oltiin.

Oltiin aika kaukana joten mitään hyviä kuvia ei kyllä tullu. Oltiin molemmat aika väsyneitä tuossa vaiheessa, joten ei jääty kahtomaan koko keikkaa loppuun. Kerettiin alueelta pois ennen pahinta ruuhkaa. Hirveesti en biisejäkään tunnistanu, muistaakseni tunnistin vaa Join Men ja Wings of Butterflyn. Ois siel varmaa muitaki tuttuja myöhemmi tullu, mut kummallakaan ei oikeen keskittymiskyky riittäny. Aiemmin lähtö oli siitäki hyvä idea, että pääsin lähtemään aiemmin kohti 45:a, missä oli siis se Santa Cruzin toinen keikka. 

Se keikka alko iha hitosti myöhässä, minkä takia tuo yö sitte venähtikin aika pitkäks. Lisäks olin lähellä lyödä pään useempaan kertaan kaiteeseen tai seinään, ku miun takana oli näitä "ihania" velikultia jotka riehu siellä ja töni samalla muita ihmisiä. Oli pakko sitte siirtyy paljon paskemmalle paikalle loppukeikas. Sielläkää ei ihan koko aikaa saanu olla rauhassa ku se paikka on nii pieni. Santa Cruz veti tuolla keikalla vähän pidemmän setin. Ja ei se ilta hassummin päättyny, ku huomasin että Johnny oli puottanu yhen plekun lattialle. Keikan jälkeen mie sitte kurkottelin vähä ja pöllin sen sieltä. x) Joku muisto jäi siis kummastakin keikasta. :D

Ai nii Johnnyllähän ei ollu täälläkään paitaa päällä. :'D

Keikan jälkeen ulkona ootti oikein "ihastuttava" näky. Qstockia oli lauantaina uhannu ukkosmyrsky, mitä varmaan se älyttömän tunkkanen sääkin enteili. No, vissiin joku ilmojen herra oli laskenu, et ihan heti sen jälkeen ku Qstock on loppunu ni pistetään tuulemaan. Olin niitä salamoita nähny jo 45:een polkiessa, mut hetken aikaa luulin niitä HIMin valoshowks. No, se oliki sitte iha luonnon oma valoshow. :D Ja siinä sitte täydessä kaatosateessa ja salamoiden välkkeessä ajelin takas kotiin. Olihan se iha eeppistä, mut palelin nii kauan kotiin tulon jälkeen että pääsin vasta viiden aikoihin aamulla nukkumaan. 

En tiiä onko sitä vanhaks tulossa vai mitä, mut kyllä tuossa vaiheessa tuntu et ei enää festareita. :D Kaks viikonloppuu peräkkäin on ehkä liikaa ainaki unirytmin kannalta, sunnuntai ainaki oli niin täydellistä koomaa. Mut joo, festarit onki kyl tältä kesää aika pitkälti ohi, joten eipähän oo sitä ongelmaa et pitäs mennä. Tosin ikävähän noita festareita taas pitkän ja kylmän talven aikana tulee. 

Kerrassaan oli kyllä oikein mukava festariviikonloppu ja kerranki ihan kotikaupungissa. Viime perjantaina oli talkoolaisille järjestetty karonkka, missä oli kanssa tosi mukavaa. Oli ilmasta lonkeroo ja siiderii ja oikein hyvät tarjoilutkin. Kyl jos vaa satun tääl asumaan (hyvin todennäkösesti) ni vois ottaa ens vuonna uusiks. :)

Qstock osa 1

Nyt sitte turinoita parin viikon takasesta Qstockista.

Vielä näin kertauksena ja taustatietona, että tein talkoohommia Qstockille ja sitä kautta sain sitten palkkana ilmasen pääsylipun noille festareille. Miun työ oli markkinointimateriaalien eli esim. julisteiden ja flaijereiden jakoa ympäri Oulua. Tuo homma alko jo kesäkuun loppupuolella ja loppu ennen festareita. Oonki kyllä tosi tyytyväine et pääsin tuohon hommaan, koska se työ oli tehty etukäteen ja viikonloppuna sai sit vaa nautiskella musiikista. :D Muuten en ois tonne varmaan päätynykkään. Ehottomasti voisin toho hommaa lähtee uuestaanki. Seki hyvä siinä oli, et tota hommaa ei tarvinnu tehä sitä 7 h putkeen vaa sen pysty jakamaa sillee mite ihelle sopii. Mut jos nyt menis asiaan.

Perjantai

Menin Kuusisaareen iha auttamattomasti myöhässä koska ovethan sinne oli auennu jo vissii kahen aikaa mut ihe en päässy sinne yhtää aikasemmi ku oli työhaastattelu. Siitäki myöhästyin muutaman minuutin kiitos Oulun bussiliikenne.. Ja sama homma oli takaspäinki tullessa, se bussi oli vartin myöhäs.. No ei se oottelu siihe viel ees loppunu, ku sit piti jonottaa ranneketta akkreditointipisteelle. Olin siel josku viide aikaa ja jonotin 1½ tuntia sitä vitun ranneketta.. Missasin sitte hienosti Kotiteollisuuden ja harmitti ihan todella, koska oisin nii halunnu päästä laulaan Maailmanloppua ku nyt osaan sanatki ulkoo. x) No ei voinu mittään, siinä ihanassa helteessä seisoskelin ja kuuntelin ku PMMP veti päälavalla keikkaa. 

Pääsin sit tosiaa alueelle siin puol 7 aikaa ja tasalta alotti Michael Monroe, jota olin oottanu kovasti. Menin siinä sit heti päälavan eteen oottamaan. Porukkaa oli ihan suht mukavasti mut pääsin siitäki huolimatta iha hyvälle paikalle. Harmittaa tosin, että Battle Beast soitti samaan aikaan ja oisin kyl neki halunnu nyt nähä, ku biisit oli tutumpia ja se Sotkamon Sykkeen jatkoklubin keikka meni meillä ihan plörinäks. Miken tullessa lavalle ei kuitenkaa voinu ku hymyillä, se on jotenki nii hauskan olonen mies. Ja iästään huolimatta aikamoine rokkikukko. Tekihän se taas sen tutun tempun ja kiipes jotai pylvästä melkeen ylös asti. Siinä vaiheessa jotenki sydämestä otti, jotenki koko aja pelkäsin et se putoo sieltä. :'D Varsinki ku se yhes vaihees roikku iha yhen käden varassa ni voi vitsi ku ei meinannu uskaltaa ees kahtoo. Tuli se sielt onneks iha elossa alas. 

Jossain vaiheessa Mike heitteli jotai lappujaki mut en saanu yhtää kiinni enkä tiiä mitä niis oli. :D Sit se myös kävi kättelemässä yleisöö minkä ehti. Miusta on jotenki nii kivaa jos joku laulaja tai bändin jäsen tulee sillä tavalla tervehtimään, se jotenki osottaa nii vahvasti miusta sen että fanit on tärkeitä ja otetaan sillä tavalla huomioon. En siis väitä etteikö ne ottas ketkä ei silleen tee, mut tuo on vaa nii hieno tapa osottaa se. 

Mikella kerkes tosiaa yläosaki vaihtuu ku jossai vaiheessa keikassa tuli tauko ja yhtäkkiä sillä oli joku violetti paita päällä (ei tosin näy tässä). Ohan se aivan ihana rokkikukko kyllä. :D Settilistassa oli aika tasasesti miulle tuttuu ja tuntematonta. Ilahduttavasti kuitenki myös biisejä Sensory Overdrivelta. Se on ainoo levykäinen minkä omistan ja sieltä tuliki ne miun suosikit All You Need ja '78. 

Keikka oli silkkaa mahtavuutta, olinki ehtiny Mikea ikävöidä ku en viime kesän Provinssin jälkeen oo herraa nähny. Bändi oli myös oikein hyvässä vedossa, ei voi kun kiitellä. Tän kuun lopussa tuleeki sitte uus levy Horns and Halos, jota ootan mielenkiinnolla.

Miken jälkeen menin suoraan Sirkustelttaan missä Turmion Kätilöt soitti. Se telttahan oli ihan täynnä ja en kovin lähelle päässy ku olin siellä Monroen keikalla aika eessä. Tää nyt ei tosin harmittanukkaa ku Kätilöt tuli todistettuu Sotkamossa. Settilistassa ei mitään muutoksii ollu. Eikä ollu valitettavasti Speggelin asussakaan.. x)

Jossain vaiheessa Raaka Pee haasteli jotain tupakasta ja sit siinä alettiin huudella onko kellään yleisössä tupakkaa. Tuo mies pääsi sitte lavalle. En nähny kunnolla mitä ihmettä se siel teki mut se ei poistunu tuolta lavalta sen jälkeen. :D Ukot kai halus sen jostai syystä siellä pitää.

Kätilöiden jälkeen miulla oli tyhjää pari tuntia, ku siinä välissä ei ollu mittään kiinnostavaa. Sen parituntisen käytin sit lähinnä alueen tutkimiseen, ku en oo Kuusisaaressa aiemmin käyny (hyi häpeä, jokaisen oululaisen pitäs katsastaa se paikka ja eihä miul oo ollukkaa ku koko kesä aikaa..). Lisäks päätin siinä välikössä pitää ruokatauon, jonka aikana tuli nähtyy tuttujakin. Tai no siis yksikössä tuttua, joka oli Qstockin aikaan talkoohommissa ja törmäiltiin aina sillon ku hänellä töistä oli aikaa ja sillon ku huomattii toistemme viestit. xD 

Kaverillakin loppu sit kuitenki hommat silleen, että pystyttiin yhessä menemään kahtomaan perjantai-illan pääesiintyjää Within Temptationia. Tän suhteen olin jo ehtiny jopa kerranki tehä jotai pohjatyötä mikä oli hyvä. Ei menny koko keikka ihmetellessä et mitä biisejä nää on. Lähinnä oon kuunnellu The Unforgiving-levyy ja oon tykästyny kyllä kovasti. Siltä tuliki onneks mukavasti biisejä, mm. Shot In The Dark ja Faster.

Vaikken hirveesti tosiaa bändistä tiennykkää (mitä nyt niitä radiobiisejä joskus kuullu ja nimen tiesin) ni oli oikeen hyvä keikka enkä ihmettele että päälavan edusta oli aika pakattu. Ihan vähän tuo visuaalisuus toi mieleen Nightwishin, koska Within Temptationilla oli samantapanen screenihässäkkä tuolla taustalla. Tosin nyt miun on tunnustettava, et kyl tuo WT:n screeni oli paljon hienompi. Onhan ne NW:n animaatiot siellä taustalla ihan hienoja, mut vaikka näis kuvis ei nyt näykkää, ni WT:llä pyöri tuolla ihan oikeita videoitakin. Tosin yks niistä oli tosi ahistava, muistan vieläki ku siinä joku mies kuristi toisen miehen kuoliaaks. :/ Mut muuten se oli kyllä rehellisesti sanottuna hienompi. Ja ilostutti kyl sekin, et joidenki kohalla siinä näky sanatki, ni pysty helposti laulaan mukana. :) Tai ois siis pystyny jos ois kehannu..

Within Temptationin jälkeen suunnattiin sitte kaverin kanssa kohti kotia sen verran mitä meillä oli samaa matkaa. Oltiin kummatkin pyörällä liikkeellä ja se nyt olikin helpoin tapa päästä paikalle. Pois pääsy oliki sit vähä hankalampaa. Tuntu iha oudolta nähä Oulun keskustaa niin tukossa. Siis iha oikeesti silloilla ei meinannu mahtuu kävelemää ja huhhuh.. Väsyneillä jaloilla polkemine oliki aika tuskasta ja toisaalta nukahtamine oli vaikeeta ku tavallaa oli kuitenki virkee olo. Onneks tällä kertaa pääs omaan sänkyyn nukkumaan. :)

KISS @ Hartwall Areena 3.6.2013

Hyvin tunkkasesti nukutun yön jälkeen oli sitte vuorossa se päivä, mitä olin oottanu reippaasti yli puol vuotta ku kuuta nousevaa.. Nimittäin KISS Hartwall Areenalla! Ja kermana kakun päällä KISS Army Finland oli järjestäny samalle päivälle KISS Expon hotelli Presidenttiin. Aika paljon herkkua siis ahdettavaks yhelle päivälle.

Siinä pienen aamukoomailun jälkeen lähettiin Jonin kanssa kohti Helsingin keskustaa . Ekana mentiin syömään, koska aamupalaa ei kauheesti ollu tarjolla ja toisaalta se päivä oli muutenki sellane, että kunnon tankkaus ois ihan tarpeen. Edellisenä iltana ku ehittiin epätoivosina auki olevaa ravintolaa myö käveltiin yhen thai-ravintolan ohi ja se otettiin tähtäimeks. Ruoka oli kerrassaan taivaallista alkukeittoineen ja uskomattoman täyttävää! Se annos jotenki näytti hirmu pieneltä, mut aika pallona sieltä lähettiin kävelemään kohti keskustaa. :D

Presidentin kohalla mie sanoin Jonille heipat ja suuntasin ihanan viileeltä tuntuvaan alakertaan, mikä oli oikee KISS-fanin unelma. Ihanaa fanikrääsää kaikkialla ja samassa paikassa oli mielenkiintonen näyttely aiheeseen liittyen. Lisäks oli pari Q&A-tilaisuutta henkilöiltä, jotka tavalla tai toisella liittyy KISSiin.

Tavara-arsenaali oli tosiaan aika mittava ja kyllähän tää tyttö ois halunnu ostaa sieltä vaikka mitä figuureja ja kymmeniä paitoja yms. oheistavaraa mukaan, mut joku järki piti siinäki säilyttää iha vaa jo budjetinki takia. Mukaan pääty kuitenki ihan tarpeellinen tuote, nimittäi KISS-pussilakanat. Niitä olin ehtiny ties mistä netin syövereistä enkä löytäny, mut Exposta ne lähti parilla kympillä. Lisäks ostin semmosen 3 sormuksen pakkauksen missä oli aiheena KISS Hello Kitty. :’D Kyllä, sellanenki ”merkki” on nykyään olemassa ja en varmaan raaski sitä pientä pahviläpyskää (missä ne sormukset on kiinni) heittää pois koska siinä lukee KISS ja siinä on maskinaamasen Hello Kityn kuva. xD

Lydia Criss piinapenkissä.

KISS-figuureja!! Voi synti et oisin halunnu ostaa nää..

KISS-tavaraa...

Ja vähän lisää KISS-tavaraa..

Hehheh...

Mie jäässä ja Richie Scarlet, joka on siis soittanu Acen soolobändissä.

Stala & SO:n duo soitti akustisena KISSiä.

Expon jälkeen oli aika suunnata kohti Hartwall Areenaa. Siellä oli miun onneks eräs tuttukin jonottamassa, joten tylsää ei ovillakaan ehtiny tulla. Mie olin iha paineissa koska permanto ja totta kai mahollisimman eteen halusin päästä. Ensinnäkin jo pelkkä ovien avaus sai sydämen pamppailemaan. Tuntu et se jono ei vaan liiku ja et miun mahikset hyvään paikkaan ois menny jo sen siliän tien. Muutenkaa en liia hyvi muistanu et mistä koko permannolle ees mennään joten aikamoisella pikakävelyllä sai sisäänpääsyy ehtii. No, sit siellä oli se jono, missä seisominen oli myös tosi piinallista. Olin kuitenki aika kärkipäässä, joten siinä mielessä helpotti ku sinne pääsi. Luvan saatua alko sitte se pikakävely portaita alas. Jotkut siellä yritti juostakin, mut liuta järkkäreitä siellä pysäytti juoksijoita ja muutenki huus et juoksu on kielletty. Niinpä mie taidokkaasti pikakävelin ja pääsin ekaan riviin! Se oli taas sellane epätodellisuuden tunne et ei helvetti, mie seison ekassa rivissä kahtomassa KISSiä! Aivan käsittämätöntä ja itku meinas päästä ku aattelin ettei se onnistuskaan. :’D Jalat paskanahan sitä tuon jälkee oltii, mut kyllä KISS oli sen arvonen. :)

Lämmittelijänä oli Reckless Love, mikä allekirjottanutta ei mitenkää kauheesti lämmittäny. En kauheesti bändistä välitä ja varsinki Hermannin kekkulointi vähä ärsytti, mut kyl se nyt sillä kertaa meni.

Recklessien jälkeen sit seisottiin pitkään ja pitkään ja pitkään. Siinä vaiheessa oli jo nii kärsimätön olo et hulluks meinas tulla. Ja vähä tylsääki oli ku KISSin esirippu laskeutu ja sitä vaa ootti että keikka alkas.

Siinä vaiheessa ku ”Allright Helsinki…..” alko kuuluu ni tää tyttö läks kaikista henkseleistä irti ja huus jo tässä vaiheessa suoraa huutoo. Esirippu putoo alas ja tyypit alkaa laskeutumaan lähes kattotasosta lavalle ja ekana biisinä tulee Psycho Circus.. Kiljumine, nyrkillä huitomine ja hyppimine oli tosiasioita. Olin jo luopunu toivosta et kyseistä biisiä kuulisin ees livenä ja se toteutu! Silkkaa hulluutta.. Settilistassa oli muutenkin mukavia ylläreitä, esim. Genen vetämä War Machine.

Kuvasato tältä keikalta jäi surullisen vähäiseks, koska kamerasta loppu akku ku olin saanu ehkä kymmenen kuvaa otettua.. No, ainaki loppuajan pysty vaa nauttimaa keikasta (minkä toki oisin tehny muutenki) ja toisaalta lohdutti et Sweden Rockissa sit pysty ottaan kuvia uuvestaan. Joka tapauksessa hurmos oli melkonen, enkä vaa ikinä, koskaan, pysty löytämään sanoja sille miltä tuntu nähä ihelle kaikkein tärkein ja rakkain ja maailma _paras_ bändi ekasta rivistä monen vuoden jälkeen.

Ainoo mikä jälkikäteen huvittaa on Genen hehkutus siitä uuvesta lavahärvelistä eli Spiderista. Se vaa nous ja laski ja no olihan ne valot kieltämättä ihan siistit siinä, mut ei se miusta iha nii ennenäkemätön ja erikoine ollu. :D Kyl edelleen Mötley Cruen se rumpusysteemi pitää kärkipaikkaa oudoimpien lavasteiden listalla. Mut joo olihan se iha hieno.

Keikan jälkeen oli tarkotus suunnata kaverin kanssa vielä jatkobileisiin, mut ei sit kuitenkaa menty. Kyl myö päästii jo sen paikan eteen, mut vähän suolanen pääsymaksu ja senhetkinen olotila esti sit menemästä. Ihe olin niin poikki monen tunnin seisomisen jälkeen et ei siel ois kuitenkaa jaksanu olla nii pitkää et ois viittiny sisäänpääsystä maksaa. Niinpä lähin sit suunnistamaan junalla kohti Pasilaa ja sieltä Stadion Hostellille. Sieltä matka jatku seuraavana päivänä kohti Ruotsia. Ja tästä reissusta tarinaa tulee taas kerran kohan jaksan raapustaa. :D Kuvatki on vielä käsittelemättä..

Ylioppilasjuhlat

No niin, ja tässä seuraa sitten se ylioppilasjuhlien osuus.

Ja ihana aamuherätys taas.. Nousin ylös kuudelta ja ei ku heti suihkuun. Hiukset olin iha tarkotuksella pessy jo edellisenä iltana, koska niiden kuivumisee ois menny muute sata vuotta. Kyseessä oli siis vaa ehkä viiden minuutin pikasuihku, minkä jälkee alko hiusten laitto. Onneks miun kaverit oli avuliaita ja toinen niistä teki miulle kihartimella aivan ihanat kiharat! Siihe sitä aikaa kyl upposki, mut oli ne kyllä kestävät. Miulla oli kiharoita hiuksissa viel seuraavana päivänäki. :D Sen jälkee meikkaus ja vaatetta päälle. Aamupalan syömine jäi aika lailla viime tinkaan. Toinen kavereista oli vielä lähteny isin kanssa ”asioille” eli kukkaostoksille. x) Lukion juhla alko myös kymmeneltä ja suositeltavaa ois ollu olla paikalla mahollisimma aikasi, mut ei se sitte iha onnistunu. Muut joutuki sitte maksamaa siitä aika kovan hinnan, nimittäin seisomista iha tuskallisen kauan..

Lukion juhla oli suoraan sanottuna tuskaa. Se oli huonosti suunniteltu ja kesti iha liia kauan! Siellä meni 2,5 tuntia.. Eli iha helvetin pitkään. Ihe tosin sain onneks istuu, mut muita kävi sääliks. Pahimpia oli kyllä ehottomasti puheet, joita ei kyl hirveemmi välitä jälkikätee muistellakkaa. Eka oli rehtorin puhe, mikä nyt ei viel ollu nii paha. Mut sit siellä oli joku Kajaanin lukiosta 50 vuotta sitte ylioppilaaks kirjottanu joka puhu iha saatanan kauan. Miulla oli sormuskello kädessä ja seurasin iha huviksee sitä puheen pituutta ja se kesti iha valehtelematta melkee puol tuntia! Oikeesti tuntu siltä ku ois jollekki historian tunnille tullu ku se kävi joka vuosikymmenen läpi sillee et ”60-luvulla oli sellasta ja 70-luvulla tällästä” jne. Oikeesti ei sitä kukaa jaksanu kuunnella. Isiki oli kuulemma jo välillä lähteny ulos sieltä salista missä ei ilmakaa vaihtunu (ja nii muute, sää oli erittäin kuuma kumpanaki juhlapäivänä).

No se puhe tosiaa oli vasta juhlan alkupuolta, ja sen jälkee alko se vitun pitkä lakkien jako. Myö oltii onneks alkupuolella sitä järjestystä, joten ei kauheen kauaa tarvinnu jännittää omaa vuoroo. Ja mikä siinä nyt jännitti, oli lähinnä yhistelmä korkokengät + portaat ja se, et todistuksen saamisen jälkee piti viel tyhmästi kumartaa yleisölle joka sitte taputti. Ihellä kävi toi taputtamine kyllä aika monotoniseks lopulta, lähinnä sillee et se vaa tuli ihestää ku ei enää jaksanu aatella tai seurata. Toisaalta sen takia meinas tulla taputukset välillä iha väärää aikaa. xD Tuskastuneena kahtelin aina välillä niitä lakkeja siinä pöydillä ja laskin et ”okei, enää neljä pöytää… kolme pöytää..”. Sit oli viel tehty nii tyhmästi et ne oppilasryhmät oli jaettu välillä osiin, eli jos oli esim. 10G ni niitäki tuli kolmessa osassa sinne lavalle. Siinä kesti aina iha vitun pitkään ja takkus kyllä tosi pahasti se systeemi.

No sit sen lakkienjaon jälkeen saatii luojan kiitos vihdoi laittaa ne lakit päähänki. Mie olin koko ajan kahtonu neuroottisesti lakkini perään et se on kunnossa. x) Mut sen jälkeen tuli vielä lisää vituttavaa puhetta. Nimittäi ylioppilaan puhe. Ja oli ehkä paskin puhe ainaki sen 50 vuotta sitte kirjottaneen jälkee. Se oli nii ylipirtee ja ärsyttävä tyttö joka sen piti. Olin sen kans samaa aikaa vanhojentanssikurssilla ja inhosin sitä jo sillo. Se käytti yli puolet puheestaa henkilökohtasten kiitosten latelemiseen, joita ei miun mielestä puheessa sais olla. Ja sit se puhu viel litanian ranskaa siihe, mistä ei tyylii kukaa ymmärrä mitää. Ja sit lisäks se kiitteli jotai helvetin tanssiryhmiä ja mitähä lie.. Se päätti puheensa sanomalla ”nyt siirryn pöydän toiselle puolelle” ja joku meijän ryhmästä oli vissii tokassu aika kovaa äänee et ”no hyvä”. Ja aattelin kyl iha samaa ihe, oli ärsyttävin puhe mitä oon joutunu kuuntelee pitkää aikaa..

No sit sen hyvin pitkän 2½ tunnin jälkeen oliki kauhee ruuhka siellä salissa ja sen ulkopuolella ku kaikki yrittää valua ulos. Mie hukkasin kaikki jo heti alussa, ja sitte ku mie löysin muut ni kyllä oltii joka suuntaa repimässä. Oli tosi hankalaa ku ruusuja tulee joka puolelta syliin ja kaikki haluu päästä kuvaan jne. Kyllä siitäki ryysiksestä onneks jotenki selvittii mut hankalaa se oli.

Koululta suunnattiin sitte Kajaaninjoen rantaan ottamaan miusta kuvia. Heh, hyvä ku en oo tottunu olemaa semmone linssilude ni oli aika vaikee yrittää olla nätisti siinä. Lisäks siellä joen rannassa tuuli kivasti, mikä nyt aiheutti kiusallisen ongelman et mekon helma meinas koko aja lentää korviin. Siitäkin oli kuvatodiste, mut poistin sen heti ku löysin. xD Kyl sieltä onneks tuli sit iha hyviäki kuvia.

Tuore media-assistentti ja ylioppilas. :)

Joen rannasta mentii sitte takas meille. Hetken kerkesin jopa huokasta ennen ku vieraat rupes tulemaa. Muut valitteli samalla kuolleita jalkojaan. xD Ja ymmärrän sen kyl tosiaa erittäi hyvi koska ihe oisin ainaki luovuttanu. Sit ku niitä vieraita rupes tulemaa ni ei kerenny kauheesti huokasta. Kakunsyöntiki keskeyty parii otteesee mut semmostaha se taitaa juhlakalulla olla. :D Kuohariaki sai juua sen viis lasia, hehheh.. xD Vieraat kävi kuitenki aika kivasti sillee et ei iha kaikki tullu kerralla mut ei kestäny liian pitkääkää. Suurin yllätys vieraista tosin oli miun ryhmänohjaaja, koska aattelin ettei se ehi tulla. Muutenki olin kutsunu sen vaa wilman kautta ja olin varma et se on unohtanu koko kutsun. Siks olinki aika ilone ku se tuli käymää ja valitteli ihekki sitä et se lakitus kesti liia kaua. Se oli viel sanonu muille opettajille ja rehtorille et ei tätä voi näi pitkäks venyttää mut se oliki vissii ainoo järkevä ihmine koko Kajaanin lukiossa. Sain siltä vielä lahjaks muumimukin missä oli Nuuskamuikkune. Valintaperuste oli se, et oon yhtä empaattinen ku Nuuskamuikkusen hahmo. :’D Ihanasti sanottu!

Ylioppilaskeksejä!

Iltariennot alotettiin sitte siinä muutama tunti viimesten vieraiden lähön jälkeen, koska taas kerra oli pakko huokasta. Tarkotuksena oli lähtee katsastamaa Kajaanin ”yöelämää” ja sitähän kyllä nähtiin sitte. Eka mentiin isommalla porukalla (siinä oli Joni, miun kaverit ja sit äiti ja meijän yhteinen tuttu) Rosson terassille istuskelemaan. Siinä nautiskeltii parit juomat ja sitte yhteen Kajaanin parhaista ravintoloista Ranchiin syömään. Sen jälkee matka jatkuki Onnelaan (oli virhe mennä sinne..) ja sieltä myöhemmi pienemmälle baarille Ballsille loppuillaks/yöks. Täytyy todeta et olipaha hauskimmat illat pitkään aikaan ja ilolla kyl muistelen niitä. Kaikin puolin oli onnistuneet valmistujaiset/lakkiaiset. Rahaakin tuli kivasti lahjaks kaiken muun ohella, ja niille rahoille oonkin jo käyttökohteen suunnitellu. Siitä lisää joskus myöhemmin.

Lakin väärinkäyttöä. :D

Tässä oliki sitte nää juhlaosuudet. Seuraavana luvassa "mitä tapahtui seuraavana päivänä" ja siirrytään toisenlaisiin asioihin, nimittäin KISSin keikkaan Hartwall Areenalla ja sieltähän matka jatku siis Ruotsin puolelle Sweden Rockiin. :) Kiitoksia jos jaksoitte lukee ton pitkän sepustuksen!