Lauantai sai siis aika lailla lisää väriä perjantai-iltana. Alunperin oli ollu puhetta Kaaoszinen kanssa, että tekisin sinne keikkaraporttia tuolta keikalta. Sitten sieltä kuitenkin perjantaina ehotettiin että josko tekisin haastattelun Ville Laihialan kanssa. Tuossa vaiheessa vielä ihan empimättä suostuin, mut sit ku sain tiedon että nimi löytyy nyt niiden listalta ketkä pääsee takahuoneeseen, iski kauhee paniikki. Lusikallinen jos useempiki valahti housuun ku tajusin et ei jumalauta, miun pitäs tässä alle vuorokauden päästä haastatella Ville Laihialaa. No siinä sitte piti yrittää jotai kysymyksiäki vielä miettii ja eihä tuosta meinannu tulla helvettiäkään. Yöunetki menetin aika lahjakkaasti ku yritin kuvitella ihteeni kättelemässä sitä miestä ja istumassa sen kanssa jossai backstagella.
Oikeesti miten tollasta miestä voi haastatella pokkana? :D
Koko lauantai meni iha hirveissä paineissa ja jännityksen kourissa. Asiaa ei helpottanu pari kadehtimis- ja paniikkiviestiä tai tieto siitä et moni ois varmasti halunnu olla miun asemassa sillon. Tuntuha se tyhmältä olla nii jännittyny tommosen asian takia, mut koska en oo aikasemmin tehny tollasta ni suotakoon se anteeks tällä kertaa. Eniten ehkä jännitti se vaihe ku piti mennä Teatrian ovista sisälle. Olin niin varma että se homma kosahtaa siinä vaiheessa, mut ei. Kaikki kävi oikeestaan pikemminki liian äkkiä. Kävin vaa kivalta järkkärimieheltä kysymässä asiaa ja kohta miun luokse pölähti joku mies joka lykkäs rannekkeen käteen ja sano et "joo sä pääset sit tällä koko illan sinne sisään ja takin voit kans jättää sinne ettei tartte narikkaa maksaa". Aattelin et ei helvetti mitä ihmettä. Oon aina ollu käsityksessä ettei joku median edustajakaan saa siellä hillua ku sen aikaa mikä on annettu mut kyllä se vaa paikkansa piti et siellä mie kävin sit pari kertaa.
Miut johdatettiin sit sinne backstagelle ja tässä vaiheessa viimestään tuntu et pitäs leyhytellä kasvoja tai jotain. :'D Silleen valitin jo aiemmin täällä sitä miten ihana ääni Villellä on ja miten se saa miut melkeen punastumaan joka kerta. No nyt se mies sitten istuis miun kanssa jossai hämyisessä huoneessa ja juttelis miulle. Kuumotus meinas päästä niin kovaks että lusikalliset oli valahtaa taas housuun. Lisäks pelkäsin et mitä jos Ville-setä on vaikka pahalla päällä tai jotain eikä tykkää yhtää ku tungen sinne, mut sehän oli oikein kiltti. Jutun juurta sain jo repästyä heti Villen päällä olevasta KISS-paidasta ja heti teki mieli kuulustella siltä lempilevyt ja biisit ja oliko se kahtomassa niitä Helsingissä jne. mut olin kuitenki nii kipsissä ettei tullu kysyttyy. :D
Siinä mie sitä sitte kättelin ja oli ehkä hellyttävintä ikinä ku Ville kysy et haluisinko kaljaa tai vettä tai limpparia ja viiniäki siellä oli. :'D Mie sit et viiniä vois ottaa ni se sitte tarjos sitä miulle söpöstä pahvimukista. Se vielä pahotteli et on tää nyt nolo homma ku ei parempaa astiaa oo mut totesin vaa mielessäni et no, ei tän viinimukillisen arvoo silti voi rahassa mitata. Eikä muute oikeesti voi, arvokkain asia varmaa mitä oon ikinä juonu. xD
Sit mie vähän kädet täristen virittelin jalustan ja kameran paikoilleen. Sillä kameralla onnistuin vielä sössimäänki jotai aluks ja meinas jo paniikki iskee et eikö tää nyt voi onnistuu. Kaikki meni kuitenki lopulta teknisestikin hyvin ja herra ei onneks pahastunu ku kysyin et saanko kuvata sen haastiksen videolle. Tästä tulee sitte jossai vaiheessa epävirallinen, omaks iloks tehty video ja laitan sen sit tänne näytille.
En tiiä millä ihmeellä sain pidettyy ihteni kasassa ku olin iha varma etten kestä mut jotenki elossa siitä selvisin ja jollain ihmeen kaupalla jopa rentouduin jossai vaiheessa ku alkuun pääs. Sydänhän siinä tosin meinas sulaa sen pahvimukista tarjoillun viinin ja Villen kiltteyden todistamisen takia. :'D Joka tapauksessa kaikki meni paremmin ku ootin ja oon iha leijunu tuon jälkeen. Poistuin maailman onnellisimpana ihmisenä backstagelta ja juoksin myöhemmin enne keikan alkuu hakeen sieltä vettä. Ja taas meinasin sulaa koska Ville oli nii herttanen ku se sano et joo ota kaapista vaa. Tuossa vaiheessa tosin siel oli kaikki muutki bändin tyypit ja aikamoine lukko iski päälle ku muistin et nii, olin jättäny takin sinne ja seki pitäs viel hakee. No, ei siitä sen enempää. Vielä.
Keikka tuli ja keikka meni, mut pakko sanoo et oli tätä vissii joku muuki oottanu. Tunnelma oli katossa varsinkin allekirjottaneella. Olin ihan yhtä hymyä koko keikan ajan ja keikuin siinä eturivissä ihan haltioissani. Osa biiseistä tosin tais mennä ohi iha vaan sen takii et aattelin koko ajan et "voi luoja mie olin just Villen kans backstagella juttelemassa ja se oli nii mukava ja AAAAAAA ei miulle tapahu tällästä eihän". Settilistaa en yllätys yllätys muista, mut Lyijyltä kuultiin ainakin Home Is Where The Sty Is, Down The Ashes Rain, The Absentee, The Flavor of The Month ja The Halfway Bar. Sit ne pirulaiset teki sen et soittivat vielä Rushin joka jostain syystä aiheuttaa miulle kylmiä väreitä ja punastumista. Se johtuu varmaan siitä yhestä väliosasta toisen kertsin jälkeen.. x) Nuoleskeltiin siellä persettäkin (ihan Ville Laihialan omin sanoin) Sycophantin tahissa ja arpiakin vähän ku tuli Scars.
Settilistaan ei voi olla ku tyytyväine, ihe kuulin ainaki kaiken minkä halusinki ja ekstraaki. Kuvien ottaminen kyllä unohtu aika totaalisesti vaikka tuli noitaki muutama nappastua. Jossain vaiheessa joku tais riehua tai yrittää ängetä tosi pahasti eteenpäin ku taas tuli sellanen ilmat pois-olo pari kertaa ku litistyin aitaa vasten ihan totaalisesti. Miun vieressä oli yks tosi kova Poisonblack-fani ja taisin tehä sen aika kateelliseks tarinalla siitä miten juttelin sen Ville Laihialan kanssa ja ku se tarjoili miulle viiniä siellä. :'D
Keikka oli ohi iha liian nopeesti vaikka olin kerenny stressaamaan sitäki et miun pitää hakee takki sieltä backstagelta. Oikeestaan etukäteen sitä ei kuitenkaa voinu stressata siinä määrin mitä ois pitäny, koska.. Menin sinne alueelle ja sit Ville Laihiala tulee nurkan takaa vastaan ja on sillee "olipahan keikka" ja mie äkkiä vaa sönkötin et "joo kiitoksia hei hyvästä keikasta" ja menin sit sinne takahuoneen oven eteen. Se ovi oli raollaan ja siihe se matka tyssäski, koska huomasin et siellä ne ukot on bokserisillaan ilman muita vaatteita. Aattelin et en mie helvetti soikoon voi sinne nyt mennä ja jäin oottamaan. Luulen et pari tyyppii ketkä meni ohi siitä ni ihmetteli et miks mie vaa seisoin siinä. Lopulta ajan paine kävi kuitenki liia suureks ja mie sit koputin oveen ja kysyin nopeesti et saanko hakee miun takin. Ne miehet nyt ei asiasta tuntunu olevan moksiskaan ja sanovat vaa et ilman muuta. :D Pahottelin siinä sit että keskeytin niiden pukeutumisrituaalit mut ne oli vaa sillee "ei se meita haittaa jos sua ei häiritse tää" ja mie et ei tää nyt vielä ihan nii raflaavaa oo. Tosin pakko myöntää et vähän nolotti luikkia siellä puolialastomien miesten välistä huoneen perimmäiseen nurkkaan hakemaan takkia mut se nyt oli vaan pakko saaha. Kiittelin siinä sit muitaki vaa äkkiä keikasta ja katosin ja aattelin taas et ei näin vaan voi käydä. Vaa kyllä se näky oli sellane et oisin iha hetken halunnu heittäytyy siihe lattialle ja kuolla. :'D
Ilta oli siis todellakin tapahtumarikas ja noilta osin oikein onnistunu. Nyt on vaa ollu vaikeeta kirjottaa juttua aiheesta ku kuumottaa vieläki kahtoo tota videoo ja Villen vastaukset meinaa koko ajan mennä ohi ku aattelen vaa et se tapahtu oikeesti. :D En tiiä ei tästä varmaa pääse yli mut en kyl haluiskaan. Oli nii ikimuistonen juttu. :D
oivoiääh!! epäreilu maailma :D
VastaaPoistaMiustaki tuntu kyllä tuolta ku sain ton tilaisuuden ja sit olin kuitenki paniikissa et en mie pysty enkä haluu. :'D
Poista