Sweden Rock Day 2

Olin ilmeisesti ehtiny keräämään jonkun verran univelkaa reissun aikana, ja perjantaina tulikin koisattua keskimäärästä kauemmin. Tosin aamulla viiden aikaan heräsin aina tyypillisesti vessahätään ja koitin viimeseen asti sinnitellä ja vältellä lämpimästä makuupussista kuoriutumista. Jossain vaiheessa se raja tuli kuitenki vastaan ja oli pakko kävellä pitkältä tuntuva matka vessaan. Täytyy muuten kehua tähän väliin Sweden Rockin vessoja. Bajamajoihin ei tarvinnu turvautua ku pari kertaa ja muuten sekä leirintäalueella että festarialueella oli oikeet vesivessat/posliinivessat/miksi niitä sanotaan? xD Lisäs se ainaki omalla kohalla mukavuustasoa, mistä ei tosiaan muuten päässy liikaa nauttimaan.

Tosiaan perjantaina ensimmäinen kiinnostava esiintyjä oli vasta iltapäivällä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja nukuin johonki puolille päivin. Siinä vaiheessa muut Elmun mukana matkaavat oli jo heränny ja kyselivät miulta että kuolemaako tein ku ne ei ollu nähny miun poistuvan teltasta. :D Uni oli tosissaan maittanu ja jäin joksiki aikaa sitten porukan kanssa istuskelemaan. Tässä vaiheessa olo oli kuitenkin aika paskanen  likanen, joten päätin mennä testaamaan leirintäalueen suihkut. Suihku makso n. 3 € ja ei niissä valittamista kyllä ollu. Vesi ehkä tuli vähän hitaasti mut kyl siellä hyvinkin peseyty ja onneks helteinen sää kuivas hiuksetkin suht nopeesti. Jalkoja tosin en saanu puhtaaks millään ja vielä paluumatkallakin ku laivalla kävin suihkussa ni valu mustaa vettä. :D

Kellon lähestyessä iltapäivä kolmea lähin talsimaan kohti Rock Stagea, missä menin kahtomaan Asiaa. Tää on kans niitä bändejä mitä isi on esimerkiks kuunnellu nuoruudessaan ja mie löysin sen LP-levykokoelmastakin pari Asian levyä. Niitä tuli sit luukutettua ennen reissua ja tunnistinkin ihan kivasti biisejä. Yks hyvin pinnallinen syy miks menin näitä kahtomaan on pieneks vitsiks muodostunu biisi Heat of the Moment, kiitos vaan luokkakaveri ja Supernatural-sarjan jakso Mystery Spot. :D Vähän semmosta hekottelua siis aiheutti sen kuuleminen livenä, mut tunnelma oli oikein kohillaan, vaikka yleisö olikin taas vähän vanhempaa ja rauhallisempaa. Myös Sole Survivor oli kiva yllätys, vähän olin uumoillu et ne ehkä soittais sen ja mukana tuli laulettua.

Asian jälkeen oli tarkotus ihmetellä Doroa Festival Stagella, mut lopulta en jostain syystä mennykkään. Näin kolme kuukautta tapahtuman jälkeen en pysty muistamaan syytä, mut veikkaisin että nälkä oli. Miun aamiaisethan oli oikeestaan tuolla aika köyhiä, koska sähkön puuttuminen sai miut vähän avuttomaks ja marketista tarttu mukaan lähinnä kinkkusulatejuustoo, sämpylöitä ja riisifrutteja. :D Joo tosi noloo.. Ehkä mie ens kerraks voisin suunnitella etukäteen mitä siel vois tehä ja ehkä varustautuu paremmilla ruuanlaittovälineillä. 

Tässä välissä muistaakseni nautiskelin thai-ruuasta (yllätys) jonka jälkeen 4 Sound Stagella soitti Amaranthe. Jonkun verran olin bändiin kerenny tutustua ja tykkäsin. Tosin tuolla keikalla se meno oli kaikkee muuta ku hyvä.. Mie ku luulin että Suomessa moshpitit ja vastaavat on rajua, ni ei ollu kyllä mitää verrattuna tohon.. Perkele ku sain takaraivooniki jonku nyrkistä varmaa kymmenen kertaa ja totta kai siinä miun takana oli ihania velikultia jotka sai aika ison ihmismassan liikkeelle.. Välillä keskittyminen koko keikasta herpaantu ku piti yrittää pysyä jotenkuten pystyssä ja suojella kameraa pahemmilta kolhuilta. Lisäks siellä lenteli vähän kalja- ja siideripulloja, jotka oli onneks muovisia. Nii tosiaan tässä vaiheessa vois olla aika mainita toisesta Sweden Rockin yllättävästä tekijästä. Siellä ei nimittäin ollu ollenkaan anniskelualueita! Alueen keskellä oli vaa iso kaljateltta mistä pysty hakee juomista ja sit vaa pysty menemää vaik keikkaa kahtoon se kalja kädessä tai sit vaa ehtii sopivan läntin nurmikkoo ja asettuu siihe ottaan aurinkoo ja nautiskelemaan juomia. Tästä en tosin ihe ois ottanu iloo irti jos mukavat ruotsalaiset joihi törmäsin myöhemmi illalla ei ois tarjonnu miulle paria siideriä. Joka tapauksessa aika oudolta tuntu verrattuna Suomen meininkiin. Kuitenki vielä ehkä hämmentävämpää oli se, että se anniskelualueen puuttuminen ei näyttäny aiheuttavan tuolla ainakaan isoja järjestyshäiriöitä. Omiin silmiin ei ainakaan kertaakaan sattunu mitää liian kännissä olevia ääliöitä tai edes tappeluja. Jotenki veikkaan että tuo ei vaa mitenkään päin ois mahollista täällä. Ainoo koitunu häiriö oli tosiaan se et jotku heitteli niitä pulloja ilmaan, mut kyl niitä aina väistämään pysty.

Amaranthen keikasta täytyy vaa tosiaa todeta et meno oli ihan hullua. Elize vaikutti myös aika herttaselta tyypiltä. Joku yleisöstä vissiin oli nakannu sille aurinkolasit jotka se laitto sit päähän vähäks aikaa ja myöhemmin heitti takasin sille lasien omistajalle. 

Amaranthen jälkeen oli taas useempi tunti taukoo. Hyvä oli vasta tokavikana festaripäivänä tajuta, et sinne leirintäalueelle vois mennä esiintyjien välissäkin ja käydä tekemässä välikuolemaa. Silleen ei ihmekkään et olo oli ihan kuollu ku olin edellisenäki päivänä ollu tauotta siellä festarialueella. Niinpä tällä kertaa marssin sinne omaan telttaan ja tein välikuoleman. Torkahdin jopa mikä ei ollu yhtään huono juttu muutenki sekasin olevan rytmin takia. 

Ylösnousemuksen jälkeen nälkä kolkutteli taas ja lähin festarialueelle metsästämään syötävää. Asetuin sitten taas sellaselle mahollisimman isolle tyhjälle nurmiläntille ja aloin ruokailemaan. Tässä vaiheessa kuvioihin tulikin sitten nää mukavat ruotsalaiset, joiden seuraan lopulta ihan niiden pyynnöstä päädyin. Keskustelu ei tosin oikein ruotsiks meinannu sujua ku pakko todeta et etelä-ruotsalaisten murre on jotai ihan käsittämätöntä. Siinä oli kokonainen perhe mukana ja ne toteski miulle et moni ruotsalainenki on heille sanonu et ei siitä murteesta saa selvää. Ehkä se sit vähä helpotti et en mie ehkä oo iha nii surkee jos synnynnäiset ruotsalaisetkaa ei aina ymmärrä toisiaa. :D Englantia ne kaikki onneks osas hyvin ja miehän päädyin siihen porukkaan pariks tunniks. Sen perheen tyttö oli oikee Thaimaa-fani ja oli ihan innoissaa ku kerroin sille et miun äiti on thaimaalainen. Se opetti miulle muutaman sananki ku se on käyny siel monta kertaa. Sit sen perheen isä tarjos miulle tosiaa pari siideriä ja mie olin iha hämmentyny. Ei täälläkää kukaa ventovieraalle ainakaa kovin herkästi tarjoo juomia (tai sit oon törmänny väärii ihmisii) mut tuol ne ei ees kysyny muuta ku et juonko kaljaa vai siideriä. :D Joka tapauksessa mukavaa oli saaha seuraa ja aika lenti paljo nopeemmin lopulta. Tiet kuitenki eros siinä vaiheessa ku miun piti lähtee hakemaa lisävaatetusta viileneväks illaks, enkä niihin sit enää myöhemmin törmänny. Kuitenki tosi mukava kokemus sinänsä huomata, miten mukavia ihmisiä ne ruotsalaisetki voi olla. 

Lähin sitte teltalle hakemaan hupparia, mut matkaa hidasti sitte pariki asiaa. Ei sillä et mitään huonoja juttuja tosin ois ollu, mut siinä menomatkalla miut pysäytti mies joka kerto olevansa Suomesta Ruotsiin muuttanu ja se puhu kuitenki iha kohtuu hyvää suomee. En enää muista miten se oli miut hoksannu pysäyttää mut sen kans jumituin joksiki aikaa puhumaan. Sen jälkee alko jo vähä kiire hiipii niskaan ku ihmismassat liikku kuitenki alueella välillä suht hitaasti ja tohon hupparinhakureissuunki meni aikaa ihan suht paljon. Matka festarialueelle takas oliki paljon hermoja raastavampi, ku joku epätoivonen brittipoika pysäytti miut eikä suostunu päästämään ohi ellen halaa sitä. Aika vastahakosesti lopulta halasin että pääsisin jatkaa matkaa. 

Kiire oli sen takia, et illan viimenen esiintyjä Europe ois pakko nähä mahollisimman hyvältä paikalta. Ihmisiä oli taas kertyny kivasti Festival Stagen eteen, mut pääsin kuitenki johonki ehkä 7.-10. rivin paikkeille eli ihan hyvin. Tunnelma oli taas kerran tiivis ja katossa. Europe on taas miulle näitä legendaarisia bändejä jotka on vaan nähtävä jos mahollisuus tulee ja oon tosi onnellinen siitä et se mahollisuus miulle siunaantu. Tätäkin oli tullu luukutettua oikein urakalla ennen keikkaa (tosin vielä enemmän sen jälkeen). Vaikka siellä kuultiin nää perusbiisit Carrie, Final Countdown ja Rock the Night ni settiin mahtu kivasti biisejä sieltä täältä. Miulle pahin paikka oli ku ne soitti New Love in Townin, koska tosiaan kyseessä on hyvin herkkä biisi ja sen kohalla ajattelin kaukaisessa pohjoisessa Suomessa olevaa poikakaveria, jota oisin siihen hetkeen kaivannu. Tilannetta ei helpottanu miun vieressä oleva pariskunta joka rupes totta kai sen biisin aikana halailemaan ja pussailemaan siinä. Se oli ehkä pahin hetki millon ikävä nosti päätä, muuten oli sujunu yllättävän hyvin. 

Keikalla kuultiin myös akustinen spesiaali, mikä oli aika erikoinen juttu. Tuo keikka oli muutenkin semmonen "erityispitkä" koska sillä juhlistettiin Europen 30-vuotista uraa. Lisäks tuo keikka kuvattiin dvd:lle ja se ilmestyykin 18.10. Filmi meni toki ennakkotilaukseen, sillä mikäs sen parempi tapa muistella tuota keikkaa ku kahtoo se myöhemmi töllöstä uuvestaan (ja uuvestaan). Kivaa et kerranki mieki pääsin todistaan sellasta keikkaa mikä tulee dvd:lle. :D

Yleisö oli tälläkin kertaa hulluna, eikä ihmekkään. Luulis että siinä jonkunlainen isänmaan ylpeys on ku kotimainen bändi ruotsalaisille ja tosiaan 30 vuoden ura on aika saavutus. Tuolla tuli taas kerran välillä jännättyä pysynkö pystyssä tai kantaako jalat ylipäätään, ilmeisesti festarointi alko tuntumaan jo fyysisestikin. :D Joka tapauksessa upeetahan se oli, enkä malta oottaa et pääsen muistelemaan tota keikkaa ihan dvd:n kera. Kyllä tän jälkeen taas kerran sai painua väsyneenä mutta onnellisena telttaan nukkumaan.